Lue keskustelun säännöt.
Taiteellinen ihminen - Miten kuvailisit sitä miten taiteellisuutesi syntyy/kumpuaa?
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taiteesta 1% on inspiraatiota, loput 99% on pelkkää perspiraatiota.
Mutta vain se eka on tässä aiheena.
Tai ei oikeastaan sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheena on se, miltä luovan idean syntyhetki tuntuu. Ei se, miten innostaa eli inspiroi antautumaan luovuudelle.
Mitä koet sillä HETKELLÄ, kun idea näyttäytyy sinulle.
Hyvin vaikea kysymys. Olin aikoinani taidelukiossa ja kaikki, minä myös, oletti, että menen Taideteolliseen korkeakouluun. Päätin kuitenkin, etten halua päätyä tekemään taidetta pakon edessä niin, että elantoni olisi siitä kiinni ja opiskelinkin aivan muulle alalle, jossa tosin myös innovoidaan ja käytetään luovuutta.
Olen maalannut, piirtänyt ja valokuvannut lapsesta asti. En oikein osaa sanoa miltä se tuntuu, kun en ole kokenut elämää ilman niitä. En edes laske noita harrastuksiksi kuten lasken salillakäymisen tai laskettelun. En voi olla ilman maalaamista tai piirtämistä. Ne ovat erottamaton osa persoonaani. Minä en olisi minä ilman kynää kädessäni. Olen tehnyt myös esim. lasitaidetta ja keramiikkaa. Taidetta tehdessäni olen onnellinen. Tykkään maalata ennemmin synkkiä juttuja, vaikka elämässäni olen onnellinen ja minulla on kaikki kunnossa. Kai se on kuin romaanin kirjoittamista. Voin sukeltaa toiseen maailmaan, nähdä jotain mitä en arjessani näkisi. En ole millään muotoa erityisherkkä.
Ei tunteet idean suhteen, vaan idea itsessään tunteena, tai miten asian haluaakin ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vaikea kysymys. Olin aikoinani taidelukiossa ja kaikki, minä myös, oletti, että menen Taideteolliseen korkeakouluun. Päätin kuitenkin, etten halua päätyä tekemään taidetta pakon edessä niin, että elantoni olisi siitä kiinni ja opiskelinkin aivan muulle alalle, jossa tosin myös innovoidaan ja käytetään luovuutta.
Olen maalannut, piirtänyt ja valokuvannut lapsesta asti. En oikein osaa sanoa miltä se tuntuu, kun en ole kokenut elämää ilman niitä. En edes laske noita harrastuksiksi kuten lasken salillakäymisen tai laskettelun. En voi olla ilman maalaamista tai piirtämistä. Ne ovat erottamaton osa persoonaani. Minä en olisi minä ilman kynää kädessäni. Olen tehnyt myös esim. lasitaidetta ja keramiikkaa. Taidetta tehdessäni olen onnellinen. Tykkään maalata ennemmin synkkiä juttuja, vaikka elämässäni olen onnellinen ja minulla on kaikki kunnossa. Kai se on kuin romaanin kirjoittamista. Voin sukeltaa toiseen maailmaan, nähdä jotain mitä en arjessani näkisi. En ole millään muotoa erityisherkkä.
Sama jatkaa: En kyllä osaa kovin hyvin kuvailla ideoiden syntyhetkeäkään. Minulla on aina ideoita jonoksi asti. Niiden puute ei ole ikinä ongelma. Rajallinen toteutusaika on. Ideoita vaan putkahtelee. Sitä ei tarvitse yrittää. Voin innostua jostain väristä, tunteesta, tilanteesta, kuva päässä. Neuloessa tai koruja tehdessä innostun monesti materiaalista. Haluan nähdä mihin se taipuu ja voisiko ko. materiaalia käyttää jotenkin epätyypillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä koet sillä HETKELLÄ, kun idea näyttäytyy sinulle.
Innostusta. Se ajatus voi lähteä moneen suuntaan. Voi olla pelkkä väri, valo, tunne. Olen esimerksi maalannut taulun siitä, kun olin elokuisena yönä pyörälenkillä. Maalasin sen tunteen. Ei sitä osaa sanoin selittää. En tosin aina onnistu siinä, mitä haluan tuoda esiin. Eiole teknistä osaamista. Oli 30 vuoden tauko siveltimeen tarttumisessa. Olen itseoppinut joten osa siitä ihanasta taideprosessista hukkuu korjailuun ja pettymyksiin. Joskus onnistun , joskus en. Mutta se ideavaihe tai se kun asiat onnistuu, se on innostusta ja iloa. Jopa kihelmöintiä. Tuntee että aivoissa tapahtuu. Eri asia kuin pasianssin peluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen useita erityisherkäksi itseään tituleeraavia. Heillä kaikilla on joku trauma, josta syystä he triggeröityvät milloin mistäkin ja moni vaatii myös erityiskohtelua siksi. Vaikka oikeesti elämää auttaisi sen trauman käsittely. Taiteellisuuden kanssa sillä ei oo mitään tekemistä. Herkät aistit voi liittyä myös noihin traumoihin, neurologisiin ongelmiin tms. Ja mitä tulee luovuuteen, mulle se on työ. Osa mun systeemiä, ei mikään erityinen maaginen hetki vaan osa mua, se miten toimin. Suurin osa luomisesta liittyy johonkin rakenteeseen ja tavoitteeseen.
Ihmiset kylläkin näkevät jopa samat erit eri syvyisinä ja eri lailla täyteläisinä. Ei siis värisokeat, vaan ihan normaalinäköiset ihmiset.
Sinä oletkin näitä, jotka eivät ole lukeneet erityisherkän määritelmää. Ei liity kaikesta loukkaantujiin, eikä kumpua traumoista.
Mitä erityisherkkä tekeekin, niin erityisherkkyyden kautta hän sen tekee. Olipa kysymys taiteellisuudesta tai vaikka lehmien hidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen useita erityisherkäksi itseään tituleeraavia. Heillä kaikilla on joku trauma, josta syystä he triggeröityvät milloin mistäkin ja moni vaatii myös erityiskohtelua siksi. Vaikka oikeesti elämää auttaisi sen trauman käsittely. Taiteellisuuden kanssa sillä ei oo mitään tekemistä. Herkät aistit voi liittyä myös noihin traumoihin, neurologisiin ongelmiin tms. Ja mitä tulee luovuuteen, mulle se on työ. Osa mun systeemiä, ei mikään erityinen maaginen hetki vaan osa mua, se miten toimin. Suurin osa luomisesta liittyy johonkin rakenteeseen ja tavoitteeseen.
Ihmiset kylläkin näkevät jopa samat erit eri syvyisinä ja eri lailla täyteläisinä. Ei siis värisokeat, vaan ihan normaalinäköiset ihmiset.
Sinä oletkin näitä, jotka eivät ole lukeneet erityisherkän määritelmää. Ei liity kaikesta loukkaantujiin, eikä kumpua traumoista.
Mitä erityisherkkä tekeekin, niin erityisherkkyyden kautta hän sen tekee. Olipa kysymys taiteellisuudesta tai vaikka lehmien hidosta.
o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskasta se kumpuaa. Jos elämässä on asiat hyvin, ei ole tarvetta taiteelle eikä mitään erityistä sanottavaa. Toisaalta liian syvällä traumassa mitään ei pääse pintaan edes taiteella.
Tää on totta!
Tunne tunne tunne tunne... Idiootit nykylällyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua sanotaan taiteelliseksi koska olen hyvä maalaamaan ja piirtämään, olen ollut lapsesta asti ja olen vieläkin, vaikka harjoittelen tosi vähän. Mutta ei minulle mitään suuria tunteita tule vaikka maalatessa. Toki tekeminen imaisee mukaansa ja aika kuluu hyvin, ja toki myös innostun välillä tekemään jotain nähtyäni jotain, no, inspiroivaa. Mutta ei mitään suuria tunteita. En myöskään näe kuvaa täysin valmiina mielessä vaan se rakentuu enimmäkseen tehdessä.
En taida olla taiteellinen siten kuin taiteellinen sen käsittää. Olen ehkä muutenkin liian pragmaattinen, mt-ongelmia sentään löytyy 😅
Excitement. Just se et kokee jännitystä, ja iloa, ei ahdistusta. Iloa omasta ainutlaatuisesta olemassaolostaan ja mahdollisuudesta ilmaista sitä. Tämä riippumatta siitä onko kyseessä millainen aihepiiri. Kun ahdistaa, en todellakaan pysty luomaan ja olemaan yhteydessä omiin kokemuksiini. Mitä tulee narsismiin, ajattelet et taiteen tekemisen hetki on mitä suurinta itsekeskeisyyttä, täytyy olla. Mut ihmisen joka tekee taidetta ei todellakaan tarvi olla narsisti. Ja taidettahan on monenlaista. Esim teatterissa pitää olla terveesti narsistinen ja kykenevä dialogiin toisen kanssa. Kun taas esim kuvataiteilija voi vajota ihmisenä ihan rauhassa omahyväisyyteen. Ja todellisuus on että kaikkee on kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko taidetta tehdä välillä myös iloisista asioista eikä aina ns. taiteilijoiden kokemasta tuskasta ja kärsimyksestä. Ei ihmisiä kiinnosta tuollaisen taiteen näkeminen tai ostaminen näinä aikoina kun sitä on ympäristössämme muutenkin ihan tarpeeksi tarjolla. Menkööt terapiaan. Ei kaikkea p****aa tarvitse joka paikkaan tunkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskasta se kumpuaa. Jos elämässä on asiat hyvin, ei ole tarvetta taiteelle eikä mitään erityistä sanottavaa. Toisaalta liian syvällä traumassa mitään ei pääse pintaan edes taiteella.
Tää on totta!
Ai ilosta ja riemusta ei voi (saa) taidetta tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vaikea kysymys. Olin aikoinani taidelukiossa ja kaikki, minä myös, oletti, että menen Taideteolliseen korkeakouluun. Päätin kuitenkin, etten halua päätyä tekemään taidetta pakon edessä niin, että elantoni olisi siitä kiinni ja opiskelinkin aivan muulle alalle, jossa tosin myös innovoidaan ja käytetään luovuutta.
Olen maalannut, piirtänyt ja valokuvannut lapsesta asti. En oikein osaa sanoa miltä se tuntuu, kun en ole kokenut elämää ilman niitä. En edes laske noita harrastuksiksi kuten lasken salillakäymisen tai laskettelun. En voi olla ilman maalaamista tai piirtämistä. Ne ovat erottamaton osa persoonaani. Minä en olisi minä ilman kynää kädessäni. Olen tehnyt myös esim. lasitaidetta ja keramiikkaa. Taidetta tehdessäni olen onnellinen. Tykkään maalata ennemmin synkkiä juttuja, vaikka elämässäni olen onnellinen ja minulla on kaikki kunnossa. Kai se on kuin romaanin kirjoittamista. Voin sukeltaa toiseen maailmaan, nähdä jotain mitä en arjessani näkisi. En ole millään muotoa erityisherkkä.
Taideteollisesta korkeakoulussa ei valmistu taiteilijaksi vaan kaupallisuuden ja markkinatalouden orjaksi tarkoituksena yritysten voittojen kasvattaminen ja Suomen viennin lisääminen.
Ammattigraafikko kirjoitti:
Geeneistä.
Ottaa päähän silti kyllä tuo uusi tekoäly (Midjourney), joka pystyy tekemään yhtä hienoa taidetta kuin minä, muutamissa sekunneissa. Käytin kuitenkin vuosia eri taidekouluissa ja itseopiskellen pitkät illat, oppiakseni taidon. Minkä takia tuollainen tekoäly on edes pitänyt keksiä, tuo tulee tuhoamaan koko taidealan
En tiedä onko suuri yleisö vielä herännyt koko asiaan. Eiköhän se kohta tule laajempaan tietoisuuteen. 90% kuvittajista, konseptitaiteilijoista, freelance-graafikoista yms. tulee menettämään työnsä muutamassa vuodessa, ellei nopeamminkin
Tekoälyn tekemä kuva mm. voitti Coloradon osavaltiossa taidekilpailun 1. palkinnon, ilman että tuomaristo tajusi yhtään mitään. Tuo on vasta alkua:
https://www.theverge.com/2022/9/1/23332684/ai-generated-artwork-wins-st…
Tiesivät kyllä että se oli tekoälyn tekemä.
Milloin mistäkin. Unista, tunteista, ajatuksista, jostain minkä koen tärkeäksi, muiden ideoista jne.
Suomalainen perus bulkki elämä on vaan kuolettavan tylsää niin taide on aina ollut vain eskapismia siihen, tekee kaikesta mielenkiintoista kun aina miettii olisiko tässä kokemuksessa jotain mistä poimia juttuja johonkin teokseen. Mutta en tiedä mahdoton ymmärtää miten ihmiset jaksaa pelkkää bulkkisuorittamista päivästä toiseen. En osaa vastata alkuperäiseen kysymykseen kun en ymmärrä miltä puhdas bulkkielämä tuntuu/miten ihmiset kykenevät sietämään sen tylsyyttä. Ilmeisesti stressaamalla sosiaalisesta statuksesta jne.
Mutta vain se eka on tässä aiheena.