Lue keskustelun säännöt.
Taiteellinen ihminen - Miten kuvailisit sitä miten taiteellisuutesi syntyy/kumpuaa?
Kommentit (302)
Taiteellisuus on "rehellisyyttä itseään kohtaan", se tulee ensimmäisenä mieleen.
Ei voi olla taiteellinen niin, ettei olisi rehellinen itseään kohtaan. Kaikkea ei tosin (ainakaan suoraan) tarvitse sanoa taiteessakaan, ja voihan asioita esittää esim.symbolisesti silti.
Sen päälle on tietenkin tekniikka ja välineet, millä "taiteellisuuttaan" tekee taikka luo. Olen tätä pitkästä aikaa miettinyt viime aikoina, pitkään vierastin "taide" - sanaa, vaikka nuorena halusin taiteilija olla. Olin ehkä välillä liikaan "suorittaja", joka on kuitenkin myrkkyä sille luovuudelle, josta oikea taide ammentaa.
Jokainen voi olla taiteellinen, mutta siihen tarvitaan paljon itsetuntemusta, ja mahdollisuuksia elää rehellisyytensä mukaan luovaa elämää. Luovuuteen täytyy kasvaa ja se vaatii ymmärtämystä niin itsestään kuin elämästä ja sen moninaisista ilmiöistäkin. Nykyisin koulutetaan "luovia aloja", mutta harvasta tulee niidenkään myötä taiteilijaa, koska monet alkavat pelkäämään että ne paljastaa jotain. Taide on myös sisimmän paljastamista, tämän vuoksi se vaatii paljon, sekä herkkyyttä että rohkeutta.
Siis jokainen VOI olla taiteellinen, mutta oikeita taiteilijota on hyvin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ennen olin todella luova ihminen, piirsin, maalasin, kirjoitin, lauloin, soitin... Tein kaikenlaista ja rakastin itseni ilmaisua. Sitten masennuin ja menetin mielenkiinnon kaikkeen, mistä aikaisemmin olin nauttinut. Vaikka elämä meneekin nyt paremmin, ei se sama inspiraatio tai luovuus ole palannut. Harmittaa.
Teit mahdollisesti kaikkea ja liian paljon?
Tämä ei on ainakin yleistä ollut "taiteellisilla" ihmisillä nykyisin. Lisäksi paremmin voi tienatakin kun tekee vähemmän, mutta keskittyneemmin.
En tiedä onko sinulla tosiasiassa niin, mutta vastaavia tapauksia vaan näillä aloilla on aika paljon nykypäivinä !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ennen olin todella luova ihminen, piirsin, maalasin, kirjoitin, lauloin, soitin... Tein kaikenlaista ja rakastin itseni ilmaisua. Sitten masennuin ja menetin mielenkiinnon kaikkeen, mistä aikaisemmin olin nauttinut. Vaikka elämä meneekin nyt paremmin, ei se sama inspiraatio tai luovuus ole palannut. Harmittaa.
Parhaimmat työni olen tehnyt kaksikymppisenä, kun olin taidekoulussa. Silloin sai ehkä taidekoulusta energiaa, oli vielä uutta voimaa täynnä.
Nykyään olen yksin, on muutamia taidekavereita kyllä.
Ei ole samaa vimmaa.
Jotenkin säästelen itseäni, en halua puskea itseäni kuilun partaalle saadakseni suurta tunnetta. Kun on perhe ja kaikkea.
Minulla on kaksi taidealan koulutusta. Se on auttanut keksimään ideoita. Pystyn tarkastelemaan asioita kahdelta puolelta.
Saan musiikista paljon voimaa. Musiikin kuuntelusta.
Minulla on taasen ollut ihan päin vastoin. Alan kouluissa oppi kyllä jotain tekniikoita, ja tutustui ihmisiin. Mutta työskentely ei oikein koskaan ole onnistunut toisten ihmisten kanssa. Tarvitsen täysin oman tilan ja rauhan. En ala tätä selittämään enempää, tai saan jonkun leiman esim.perfektionistiksi, erakoksi, epäsosiaaliseksi, tyranniksi tai joksikin muuksi.
Luovuus on tyhjä tila tai mielenrauha, siellä löytyy ne mahdollisuudet mitä löydettävissä on. Kollektiiviset tilanteet vetää kaikkea hälyä ja mahdollisuuksia puoleensa, mutta vain rauhasta ja omasta harkinnasta löytyy se mitä luovuudella tekee. Sitä ei voi oikein jakaa kenenkään kanssa, sillä se on sisäinen varmuus, jonka pitää olla siinä läsnä aina.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi eri median tutkintoa taiteen alalta. Tämä on hyvä. Nämä ruokkivat toisiaan. Löydän ideoita. Kun toinen loppuu, voi toisesta aloittaa.
Median tutkintoa taiteen alalta? Siis mediataiteen tutkintoja ?!
Olin piirtämättä varmaan 15 vuotta, kunnes katsoin erään amamttilaisen piirtämistä monta videota, hänen taitavuuttaan ja tekniikkaansa - ja innostuin taas itsekin kokeilemaan. Ihmettelin oikein, että piirtämiseni oli parempaa kuin koskaan, vaikka en ollut piirtänyt mitään vuosiin. Pelkkä katsominen opetti, kun oli joku taito kumminkin itselläkin pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin se varmaan kumpuaa tästä mun suuresta erinomaisuudesta ja poikkeuksellisista kyvyistä.
Egoismi on ainakin väärä asenne. Tai luovuudessa voi kantaa kyllä sitäkin mukana, mutta se näkyy kyllä helposti.
The mind is sharper and keener in seclusion and uninterrupted solitude. No big laboratory is needed in which to think. Originality thrives in seclusion free of outside influences beating upon us to cripple the creative mind. Be alone, that is the secret of invention; be alone, that is when ideas are born. That is why many of the earthly miracles have had their genesis in humble surroundings."
-Nikola Tesla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haltioidun väreistä ja tunnelmista, tuoksuista ja äänistä. Luonnossa kukista, niiden täydellisyydestä. "Näen" esim hajuvedet väreinä
Jotkin väriyhdistelmät on niin kauniita että melkein tulee kyyneleet silmiin. Epävärit kuten musta, harmaa ja valkoinen taas ahdistavat ja masentavat heti - siksi esim Suomi on minulle aivan väärä paikka. Valo on kaikkein tärkeintä
Olen maalannut lapsesta asti ja teen töitä myös sisustuksen parissa. Olen joutunut käyttämään luovuutta runsaasti myös työssäni vuosikymmenten mittaan. Erilaista mutta kuitenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasin että klassinen taide on tuskaa pitää paikkansa kohdallani. Tein ammatikseni ja yliopistotutkinnot kuvataiteesta, mutta jokin alkoi tökkiä taidepiireissä. Tapasin miehen, sain 2 lasta ja muutin maalle, elämä on mukavaa eikä tuska ja elämän pohdinta aja tekemään taidetta. Välillä tulee mieleen ideoita ja huomioita mutta yleensä ne jäävät kun havahdun ihanaan tasapainoiseen arkeen. Stadin piirit ja tekotaiteellisuus tuntuvat kaukaisilta ja jos jotain teen niin teen sen annettavaksi läheiselle. Ehkä vimma ajaa taas jos lähtee elämä alamäkeen. Luovuus ei häviä mutta aina se ei ole pakottavaa.
Joskus aikoinaan sitä pohtineet, mitä "tekotaiteellisuus" on.
Se on ehkä sitä, että "taiteilija" tekee pakolla, vaikka ei ole tarvetta ammentaa. Siinä saattaa ammentaa itsensä tyhjiin myöskin. Käytännössä helpointa on aloittaa siitä mikä on luonnollista, mutta jos tekee jo aloittamisesta epäluonnollista eli aloittaa väkisin, niin se on ehkä sitä tekotaiteellisuutta. Vaikka tekniikka voi olla mukana, niin oma rytmi ja sen myötä luovuus kärsii : Kuin koettaisi nostaa koko ajan enemmän kuin mitä jaksaakaan. Siinä sitten rupeaa väsymään.
Tuo tekotaiteellisuus on oikeasti "taiteilijan sairaus", jolla hän kuluttaa itseään vähitelleen. Eikä silloin ole todellakaan rehellinen, taide on ihan muuta kuin itsensä pakottamista ;)
Olen itse näitä kausia kokenut, ja silloin monesti voi alkaa välillä tehdä jotain ihan muuta, josta saa ajatukset pois "oravanpyörästä". Taide voi olla todellisuuspakoa, mutta todellisuusPAKKOA se ei voi eikä saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniulle runojen aiheet tulevat vaan äkisti mieleen joko kokonaisina kappaleina tai osissa, joista niistä sitten myöhemmin parin päivän sisään kehitän toimivan runon.
Luomisen prosessi itsessään on innostunut ja euforinen ja mikäli lopputulos miellyttää itseäni vielä vuosienkin päästä, niin tiedän todella onnistuneeni.
Kirjoitan julkista runoblogia enkä ole miettinyt sen suuremmin oman runoteoksen julkaisua, koska runoilu on itselleni kuin terapiaa ja harrastus.
Olisi ihanaa jos julkaisisit. Etsin juuri uusia runoja luettavaksi jotta voin itse inspiroitua kirjoittamaan musiikkia lisää. En siis plagioimistarkoituksessa, mutta usein kun luen runoja, alkaa oma luovuus kukoistamaan ja tulee mieleen asioita mistä haluaisin itse kirjoittaa. Ne tavallaan käyvät sellaisena aasinsiltana omiin tuntemuksiin. Se on ihanaa!
Istuin jäniksenä laivan kannella/ Elin elämääni tuol huvipurjella/ Kokki huusi jänistään ja lensi aallokkoon/ albatrossi liisi alas hyttiosastoon
Kapteeniksi jänis muuttui/ Ja kokin päähineen albatrossi sai/ meni nekin lopulta avioon/ ja kauniit värit meri ruusuaalloin sai/ Se alku sattumain oli kai
Kun huvipursi yöhön ui ja kului illan kauneus/ Niin hytissänsä jänis itkien hääpuvussa on rukous/ Meri lepää päällä maan ja syvät vedet tajunnan se selättää/ On taide palo yössä nyt ja kuin ymmärrys ois se itsessään
Miksi albatrossi morsian siis oli jäniksen?/ Se kapteenille muistojen, teki kanssa meren kaipuun ja tuskien?/ Ei ymmärrä merta tai itseään jänis ilman kokemusta luovaa/ Silloin hylkeet meriruusun saa ja aallot toisen tuovat/ On meriruusu suolan maku morsiammen kasvoille min peittää/ meri albatrossin syntyjään, ja nyt myrsky taasen vettä heittää
Miksi kerron tämän tarinan, jäniksestä purrellaan?/ Ehkä meren yksinäisyys vain, sai niin paljon suremaan?/ Nyt albatrossi - morsian lentää morsiushunnussaan/ Ja meri pauhaa laivan yli vaan, kuin alitajunnan nyt myrskyt luovuudessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi eri median tutkintoa taiteen alalta. Tämä on hyvä. Nämä ruokkivat toisiaan. Löydän ideoita. Kun toinen loppuu, voi toisesta aloittaa.
Median tutkintoa taiteen alalta? Siis mediataiteen tutkintoja ?!
En ole tuo lainaamasi, mutta ymmärsin että kaksi tutkintoa kahden eri taiteen median alalta. Siis toinen vaikka säveltaiteesta ja toinen säveltaiteesta. Tai näyttämötaiteestw. Twi sanataiteestw twi siis nämä taiteen yleisölle välittämisen tavathan ovat taiteen medioita. Mediataide on sitten yksi suuntaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi eri median tutkintoa taiteen alalta. Tämä on hyvä. Nämä ruokkivat toisiaan. Löydän ideoita. Kun toinen loppuu, voi toisesta aloittaa.
Median tutkintoa taiteen alalta? Siis mediataiteen tutkintoja ?!
En ole tuo lainaamasi, mutta ymmärsin että kaksi tutkintoa kahden eri taiteen median alalta. Siis toinen vaikka säveltaiteesta ja toinen säveltaiteesta. Tai näyttämötaiteestw. Twi sanataiteestw twi siis nämä taiteen yleisölle välittämisen tavathan ovat taiteen medioita. Mediataide on sitten yksi suuntaus.
Viestintäalan tutkintoja voidaan pitää joskus "taiteellisina", ehkä ne jotenkin on vähän sitäkin?
Riippuen miten painotetaan niitä opintoviikkoja, mutta media - termiä viestintä lähempänä, kuin esim.näyttämötaide.
Tämä meni aika epäselväksi, mutta jossakin on joskus ollut myös "mediataiteen" opintoja joskus ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattigraafikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PS. Jos kokee tekoälyn uhkana niin oma taide on jäänyt pelkän sommittelun ja väriharmonian asteelle. Mikä on ihan ok leveli mutta vasta seuraava pykälä on aidosti mielenkiintoinen luoda jotain joka ylittää pelkän perus esteettisyyden ja perus symboliikan.
Joopa joo. Ammattigraafikolle puhut, joka on varmasti parempi piirtäjä kuin sinä. Olin parempi piirtäjä kuin suurin osa kurssikavereistani Taikissa. AI on uhka taiteilijoille, tajuat sitä tai et.
https://www.midjourney.com/showcase/
Jos nuo on jäänyt sinusta "pelkän sommittelun ja väriharmonian asteelle" niin mene toki näöntarkastukseen. Eikä tuossa edes ole parhaimmat mitä sillä saa, nuo eniten ylä-ääniä saavat vain toistavat geneerisiä tyylejä, jotka on kopsattu ArtStation-tyylisiltä sivuilta. Eli digitaalisen taiteen huippunimiltä.
Sama AI pystyy myös hyvin käsintehdyn näkö
Taiteilijat vihaisia AI:lle? Olen itse taiteilija, enkä ymmärrä, miksi kenelläkään on tai olisi velvollisuutta ylläpitää väkisin huonoja taiteilijoita, muusikoita, levy-yhtiöitä, medioita ja muita pskanjauhajia, jos parempaa on saatavilla vaikka AI työvälineenä. Teen itse taidetta, jota AI tuskin koskaan pystyy jäljittelemään. Olen kirjoittanut ja kirjoitan ilman mitään AI-apuja.
Musassa AI on taivaan lahja niille, joilla ei ole aikaa veivata bändien ja treenien kanssa. Tai joilla ei ole halua kulkea levy-yhtiön talutusnuorassa.
Toisaalta, vaikka teknologiaa olisikin saatavilla, aina on niitä, jotka haluavat pitäytyä perinteessä ja käsitöissä, tai aurata hevosilla. Se heille suotakoon.
Mä olen kyllä haltioissani AI:sta. 😍
Vierailija kirjoitti:
Kaikki luovuus tulee eetteristä ()
Kreikkalainen mytologia
Eetteri oli yksi kolmesta ilmasta. Keskimmäinen ilma oli aer tai khaos, väritön sumu, joka ympäröi kuolevaisten maailmaa. Alempi ilma oli erebos, pimeyden sumu, joka ympäröi pimeät paikat maan alla ja kuolleiden valtakunnan. Kolmas oli ylempi ilma aither, taivaallisen eetterin valon ja sinisen sumu. Aither ympäröi vuorenhuippuja, pilviä, tähtiä, aurinkoa ja kuuta.
Muinaisten helleenien mukaan itse universumi on musiikkia. Siis matematiikkaa.
Ammattikuvittaja täällä.
Taide syntyy sillä että rupeaa vain tekemään väkisin. Aika usein ei huvita (kaikkiin töihin leipiintyy) mutta pakotan itseni. Jos odottelee inspiraatiota, saa odotella. Ihmisillä on ihan turhia romantisoituja kuvitelmia siitä miten pitäisi olla joku suuri inspiraatio tai ajatus. Ammattitaiteilija nousee sängystä ylös kuin vieteri, aamutoimet tehtyään ottaa välineet ja alkaa grindaamaan.
Istun pöydän ääreen vaikka miten ottaisi päähän, jos ei muuta niin selaan Pinterestistä referenssikuvia ja alan vaan luonnostelemaan sitä mitä näen. Siitä pääsee alkuun, saa ns. lämmöt päälle. Luultavasti siitä syttyy joku idea. Monesti parhaat kivitukseni on syntynyt niin ettei kiinnosta paskaakaan siinä vaiheessa kun sitä aloitti.
On myös tärkeä harrastaa liikuntaa, että elämässä pysyy kurinalaisuus. Mielikuvat ryypiskelevistä baskeripäistä kannattaa heittää romukoppaan, jos meinaa tätä työkseen tehdä. Sama juttu on ammattimuusikkopuolella, kyse on kovasta harjoittelusta ja kaiken aikatauluttamisesta. Inspiraatiota odottelevat ihmiset eivät saa elämässä mitään aikaan. Pätee muuhunkin kuin taiteeseen, mutta myös taiteeseen.
Ja siis geeneistähän se kumpuaa. Musikaalisuus, taiteellisuus. Mutta se lahjakkuus on vain ovi mistä voi kulkea, ovi mikä on useimmille ihmisille suljettu. Oven jälkeen on kuitenkin pitkä tie kuljettavana ja kyse on vuosien kovasta harjoittelusta, sekä jatkuvasta kurinalaisuudesta.
-Ammattikuvittaja vielä
Lukematta suuremmin ketjua ja sen vääntöjä, omat luovat taiteelliset ideat tulevat enimmäkseen sellaisessa puolihorteisessa toimettomuuden tilassa. Tavallaan kuviokellun hiukan puolihorteessa mieli tyhjänä ja yht' äkkiä tulee ideoiden vyöry mieleen. Osan ideoista toteutan nopeasti, osan kirjoitan ylös. Hyvin harvoin täysin uusia ideoita tulee niitä tietoisesti etsimällä. Noin voi korkeintaan olla jos käytän innoituksen pohjana jotain luonnon tms. pintarakennetta, valokuvaa yms. Osittain luovuutta voi härnätä esiin laittamalla näkyviin eri värisiä kankaita tai juttuja, siis kävelen ohi muutaman kerran ja flow-tilassa saan myöhemmin ideat.
Miltä se luovuus tuntuu? Siitä saa energiaa, vaikkei ideoita edes toteuttaisi. Ei se kuitenkaan tunnu miltään ilotulitukselta tai erinomaisuutena.
Toteutus on sitten lähinnä puurtamista, joskus hyvin innostuneena ajan tajun kadottaen, joskus pelkästään puurtaen.
Nykyäänhän se kumpuaa tekoälystä. Kirjoitat vain tekoälyyn mitä haluat nähdä, taiteellisuus on kuoleva ihmisyyden osa.
Kaikki luovuus tulee eetteristä ()
Kreikkalainen mytologia
Eetteri oli yksi kolmesta ilmasta. Keskimmäinen ilma oli aer tai khaos, väritön sumu, joka ympäröi kuolevaisten maailmaa. Alempi ilma oli erebos, pimeyden sumu, joka ympäröi pimeät paikat maan alla ja kuolleiden valtakunnan. Kolmas oli ylempi ilma aither, taivaallisen eetterin valon ja sinisen sumu. Aither ympäröi vuorenhuippuja, pilviä, tähtiä, aurinkoa ja kuuta.