Lue keskustelun säännöt.
Taiteellinen ihminen - Miten kuvailisit sitä miten taiteellisuutesi syntyy/kumpuaa?
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Ammattigraafikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PS. Jos kokee tekoälyn uhkana niin oma taide on jäänyt pelkän sommittelun ja väriharmonian asteelle. Mikä on ihan ok leveli mutta vasta seuraava pykälä on aidosti mielenkiintoinen luoda jotain joka ylittää pelkän perus esteettisyyden ja perus symboliikan.
Joopa joo. Ammattigraafikolle puhut, joka on varmasti parempi piirtäjä kuin sinä. Olin parempi piirtäjä kuin suurin osa kurssikavereistani Taikissa. AI on uhka taiteilijoille, tajuat sitä tai et.
https://www.midjourney.com/showcase/
Jos nuo on jäänyt sinusta "pelkän sommittelun ja väriharmonian asteelle" niin mene toki näöntarkastukseen. Eikä tuossa edes ole parhaimmat mitä sillä saa, nuo eniten ylä-ääniä saavat vain toistavat geneerisiä tyylejä, jotka on kopsattu ArtStation-tyylisiltä sivuilta. Eli digitaalisen taiteen huippunimi
Nk.Luoville aloille on yleensä ylikoulutettu pitkään ihmisiä, ja eri oppilaitokset tästä tukien ja muiden syiden vuoksi koettaneet hyötyäkin. Tulos on tosiaan, että kaikki ei saa elantoaan, pitää olla jokin "sisäinen palo" ja tapa tarkkailla ehkä maailmaa erilailla kuin mitä muut.
Tekoäly voi myös palauttaa kunniaa tosiaan "perinteiselle taiteelle", ja sitä voi käyttää monesti apuvälineenä. Mutta myöskin ongelmia saattaa tulla, ja joissakin tapauksissa voi ryöpytys olla sosmediassa yms.todella kovaa ja rajua, jos jokin tulkinta tai tekotapa ei mene lävitse.
Yleensä olen itse nähnyt kun uusmediat löivät, että joillekin "perinteisille" taiteilijoille se aiheutti hallaa ja vaikeuksia todella kauaskantoisesti. Sopeutumisesta on aivan turha puhua, koska vuosikausia samoilla tekniikoilla tehneet ei läheskään kaikki sopeudu/sopeutuneet. Toinen ääripää oli että sopeuduttiin ja kouluttauduttiin innolla, ja lähdettiin tekemään koneiden avulla ja netin kautta. Sanoisin että kaupallisuus lisääntyi, mutta sisältö kärsi pahiten. Tulos on että kaikkea hienoa ulkoista on paljon, mutta sanottavaa onko sitä?!
Luulisin että jossakin vaiheessa stoppi tulee tekoälynkin kanssa tai myötä. Se nähdään välineenä jolla tehdä niin hyvä, mutta jos se nähdä pakollisena ja sopeutumiskeinona niin tulee taasen monille ja monia suuria ongelmia. Taiteellisuudesta kun puhutaan niin se ei ole mitään kikkailua, eli kun jääkiekkoilijalta hajoaa maila niin käy hakemassa uuden ja paremman?! Vertaus on ehkä huono, mutta ei niin huono kuin taiteilija, jonka pitää jatkuvasti sopeuttaa itseään, siinä unohtaa sen tärkeimmän, että pitäisi tarkkailla sekä kuvata mitä ympärillä on. Mutta jos se käy hallitsevaksi, ja alkaa sanella miten ja millä keinoin saat sitten yleensä kuvata??!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän itseäni luovana, en "taiteellisena". Osaan soittaa, piirtää ja kirjoittaa. Alakouluiästä asti saanut kiitettäviä ja kiitosta niissä.
Vierailija kirjoitti:
Olin piirtämättä varmaan 15 vuotta, kunnes katsoin erään amamttilaisen piirtämistä monta videota, hänen taitavuuttaan ja tekniikkaansa - ja innostuin taas itsekin kokeilemaan. Ihmettelin oikein, että piirtämiseni oli parempaa kuin koskaan, vaikka en ollut piirtänyt mitään vuosiin. Pelkkä katsominen opetti, kun oli joku taito kumminkin itselläkin pohjalla.
Piirustustaito ei heikkene juurikaan, jos se on kerran hankittu. Ja perimästähän se enimmäkseen tulee.
Kuviksen opettajani sanoi lukiossa, että ihmisen piirustustaito kehittyy myös itsestään n. 30-vuotiaaksi asti. Koska silmä kehittyy paremmaksi havainnoinnissa, ihan vain eletyn elämän kautta. Käyhän se järkeen, jos vaikka on tavoite piirtää koivu. 30-vuotias on nähnyt useampia koivuja, kuin 20-vuotias. Silmä on tuijotellut puita 10 vuotta. Joten kun pitäisi muistaa miltä se näyttää, kolmekymppinen piirtää sen luultavasti paremmin. Harjoittelematta ollenkaan. Havainnoimme maailmaa koko ajan, ja aivoihin jää muistijälki siitä miltä eri asiat näyttävät.
Tietenkin varmaan harjoittelulla voi tehostaa tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin piirtämättä varmaan 15 vuotta, kunnes katsoin erään amamttilaisen piirtämistä monta videota, hänen taitavuuttaan ja tekniikkaansa - ja innostuin taas itsekin kokeilemaan. Ihmettelin oikein, että piirtämiseni oli parempaa kuin koskaan, vaikka en ollut piirtänyt mitään vuosiin. Pelkkä katsominen opetti, kun oli joku taito kumminkin itselläkin pohjalla.
Piirustustaito ei heikkene juurikaan, jos se on kerran hankittu. Ja perimästähän se enimmäkseen tulee.
Kuviksen opettajani sanoi lukiossa, että ihmisen piirustustaito kehittyy myös itsestään n. 30-vuotiaaksi asti. Koska silmä kehittyy paremmaksi havainnoinnissa, ihan vain eletyn elämän kautta. Käyhän se järkeen, jos vaikka on tavoite piirtää koivu. 30-vuotias on nähnyt useampia koivuja, kuin 20-vuotias. Silmä on tuijotellut puita 10 vuotta. Joten kun pitäisi muistaa miltä se näyttää, kolmekymppinen piirtää
Vaikka tuo väite mitä ope sanoi, voi pitää jollain tavalla paikkaansa sekin, niin ei se kyllä selity tuolla, jos on kokonaan piirtämättä 15 vuotta. Olen kyllä muunlaista luovuutta harrastanut sen aikana, joten luovuus on voinut siinäkin lisääntyä ja vaikuttaa myös piirtämiseen.
Mulle on käynyt samalla tavalla, oli reilu 10 vuoden tauko piirtämisessä. Jostain 30-vuotiaasta 40-vuotiaaksi. Ei vaan ollut aikaa. Sen jälkeen piirsin paremmin kuin koskaan. En tiedä mitä siinä tapahtui.
En harjoitellut ollenkaan tuona aikana. Ehkä pari ekaa piirrosta oli vähän haparoivia, mutta sitten tein kaikki elämäni parhaat piirustukset reilu nelikymppisenä.
En katsonut mitään videoitakaan kuten joku aiempi postaaja. Rupesin vaan suoraan piirtämään. Mallista toki, mutta niinhän melkein kaikki sosiaalisessa mediassa suositut taiteilijat tekevät. Eivät ne niitä omasta päästä piirrä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ammattikuvittaja täällä.
Taide syntyy sillä että rupeaa vain tekemään väkisin. Aika usein ei huvita (kaikkiin töihin leipiintyy) mutta pakotan itseni. Jos odottelee inspiraatiota, saa odotella. Ihmisillä on ihan turhia romantisoituja kuvitelmia siitä miten pitäisi olla joku suuri inspiraatio tai ajatus. Ammattitaiteilija nousee sängystä ylös kuin vieteri, aamutoimet tehtyään ottaa välineet ja alkaa grindaamaan.
Istun pöydän ääreen vaikka miten ottaisi päähän, jos ei muuta niin selaan Pinterestistä referenssikuvia ja alan vaan luonnostelemaan sitä mitä näen. Siitä pääsee alkuun, saa ns. lämmöt päälle. Luultavasti siitä syttyy joku idea. Monesti parhaat kivitukseni on syntynyt niin ettei kiinnosta paskaakaan siinä vaiheessa kun sitä aloitti.
On myös tärkeä harrastaa liikuntaa, että elämässä pysyy kurinalaisuus. Mielikuvat ryypiskelevistä baskeripäistä kannattaa heittää romukoppaan, jos meinaa tätä työk
Ymmärrän tämä näkökannan, ja olen myöskin hyvin monesti sen kuullut ennenkin.
Palataksemme kuitenkin perustermeihin : Inspiraatio = innoittuminen, innostuminen ... Se ei ole mikään "hetken hairahdus" vaan aiheeseen tai aiheisiin tutustuminen, kenties myös monilla rytmi ja tietynlainen asennoituminen työtänsä kohtaan. Kun siis selaat Pinterestiä lämmittelyksi, niin sen määrittelisin kyllä myöskin innoittumiseksi, eli inspiraatioksi?!
Tietysti eri tapoja tehdä ja ajatella on monia. Kuvittajan ja kuvataiteilijan välillä voi olla suuriakin eroja siinä innottautumisessa. Jos on kovin vapaa taiteilija, niin tavat innoittua voivat myöskin olla toisenlaiset. Sellaisia hyvin lahjakkaita (mutta myös vähemmän tunnettuja) kun olen tuntenut eri vuosikymmeninä, niin yleensä olen oppinut (jos tilaisuus suo?) opastamaan, että vähemmän on enemmän, eli parempi myydä yksi maalaus 50 000€:lla, kun 10 maalausta 500€ kappale?! Tietysti sen yhden on oltava sitten myös hyvä, ei ne sitä muuten sillä rahalla osta ... Sellaiset perinteiset "nälkätaiteilijat", niitäkin on edeleen, ja sellaisia ne haluaa usein ollakin, tinkimättömiä ja omapäisiä, mutta perhanan lahjakkaita, niitten ajatuksetkaan ei tunnut vanhenevan koskaan.
Tietyssä työssä on toki vaiheita joissa myöskin kurinalaisuus tulee kysymykseen. Mutta se mitä "taide" tai "taiteellisuus" edeleen merkitsee eri ihmisille, niin siitähän voisi (=turhaan) vääntää täälläkin vaikka miten monta sivullista. Kuitenkin sitä "innoittumista" useimmat (muutkin kuin "taiteilijat" elämässä usein tarvitsevat?). Tämän halusin vain esimerkiksi mainita, koska ei kaikilla ole samanlaiset ruutiinit, vaikka jos/kun homma toimii asiallisesti, niin toki hyvä niin ! Toivon sinulle ja muillekin hyvää taiteellisuutta, kun tätä termiä täällä käytetään !
Liittyy ymmärryksen ikkunan kokoon. Ainakin ysärillä taideala oli todella narsistinen. Kaikkien työt oli yhtä keskinkertaisia, mutta eniten huomiota sai ne jotka haki huomiota. Eli ns ulkotaiteelliset seikat ratkaisi. Niiden oma usko omaan asiaan. Tarve olla jotain.
Introvertin jolla on rikas sisäinen maailma, ideat pyrittiin satavarmasti hyödyntämään. Maailmannavat jyräsi silloin, ehkä vieläkin.
Elämä on taidetta. Ei vain miten on sisustanut, vaan arkipäivän luovuus, ongelmaratkaisu. Äly ja perspektiivi. Se miten näkee, vaikka ei tarvi olla kokoaikaa toitottamassa tai ajatuksiaan muilla hyväksyttämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne niitä omasta päästä piirrä
Tuohan on totta... on valtava ero siinä käyttääkö mallikuvia vai ei. Realististen varjojen piirtäminen on miltei mahdotonta ilman valokuvaa. Jopa Edelfelt käytti valokuvia kuuluisien taulujensa tekemiseen, nähdäkseen yksityiskohdat. Moni maallikko ei tajua tuota asiaa.
Tietenkään mallikuvaa/kuvia ei suoraan kannata kopioida, on siinä oltava omaakin ideaa. Mutta sosiaalinen media on niin kilpailtu paikka nykypäivänä taiteilijoille, että jos yrittää omasta päästä piirrellä, niin luultavasti kukaan ei huomaa niitä teoksia. Monet käyttävät myös valopöytiä tai ruutumenetelmää, saadakseen mittasuhteet oikein. Erityisesti hyperrealismia tekevistä varmaan kukaan ei ole piirtänyt käsivaralla sitä alkua, vaan valopöydän läpi. Tämä vaihe vaan piilotetaan lopputuloksesta, eivätkä he sitä mainosta turuilla ja toreilla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt samalla tavalla, oli reilu 10 vuoden tauko piirtämisessä. Jostain 30-vuotiaasta 40-vuotiaaksi. Ei vaan ollut aikaa. Sen jälkeen piirsin paremmin kuin koskaan. En tiedä mitä siinä tapahtui.
En harjoitellut ollenkaan tuona aikana. Ehkä pari ekaa piirrosta oli vähän haparoivia, mutta sitten tein kaikki elämäni parhaat piirustukset reilu nelikymppisenä.
En katsonut mitään videoitakaan kuten joku aiempi postaaja. Rupesin vaan suoraan piirtämään. Mallista toki, mutta niinhän melkein kaikki sosiaalisessa mediassa suositut taiteilijat tekevät. Eivät ne niitä omasta päästä piirrä
Kaikkeahan ei ikinä voi osata piirtää ulkoa. Varsinkin jos on piirrettävä yksityiskohtaisesti.
Kyllä monilla kuvallisesti lahjakkailla myös hyllymetrejä tavaraa, mistä voi ottaa mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni luovana, en "taiteellisena". Osaan soittaa, piirtää ja kirjoittaa. Alakouluiästä asti saanut kiitettäviä ja kiitosta niissä.
Luot noita asioita, muttet taiteellisessa mielessä? Teet uutta, ilman, että tuotoksesi herättää sen katsojassa tai kuulijassa sitä tiettyä ylevöitynyttä olemusta, joka taiteen nauttimisen jälkeen herää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt samalla tavalla, oli reilu 10 vuoden tauko piirtämisessä. Jostain 30-vuotiaasta 40-vuotiaaksi. Ei vaan ollut aikaa. Sen jälkeen piirsin paremmin kuin koskaan. En tiedä mitä siinä tapahtui.
En harjoitellut ollenkaan tuona aikana. Ehkä pari ekaa piirrosta oli vähän haparoivia, mutta sitten tein kaikki elämäni parhaat piirustukset reilu nelikymppisenä.
En katsonut mitään videoitakaan kuten joku aiempi postaaja. Rupesin vaan suoraan piirtämään. Mallista toki, mutta niinhän melkein kaikki sosiaalisessa mediassa suositut taiteilijat tekevät. Eivät ne niitä omasta päästä piirrä
Kaikkeahan ei ikinä voi osata piirtää ulkoa. Varsinkin jos on piirrettävä yksityiskohtaisesti.
Kyllä monilla kuvallisesti lahjakkailla myös hyllymetrejä tavaraa, mistä voi ottaa mallia.
Jep se on täysin mahdotonta. Jos joku vaikka tilaa realististen kuvituksen 2. maailmansodan taistelulentokoneesta mallia se ja se. Niin mistä se kuvittaja voi sen muistaa, siivet joo ja varmaan propeli edessä, mutta yksityiskohdat on pakko luntata valokuvista. Ellei ole joku sotahistorijoitsia, ja varmaan silloinkin. Sama pätee moniin eläimiin, eläinlajeja on tuhansia, miten voisi muistaa miltä kukin niistä näyttää. Paitsi ehkä jos on lemmikkinä kyseinen eläin, jolloin sitä näkee joka päivä. Muut on pakko luntata jostain.
Jonkinlaista mentaalikirjastoa voi yrittää rakentaa vuosien mittaan, mutta silti nekin muistukuvat on hataria. Ja usein vääriä. Mallikuvia kannattaa käyttää apuna, siinä ei ole mitään hävettävää. Sitä on tehnyt kaikki tunnetuimmat suomalaiset realismimaalarit. Akseli Gallen-Kallela, Edefelt, Hugo Simberg ja vaikka kuka. Muistan lukeneeni yhden suomalaisen väitöskirjan, missä oli tutkittu tätä ja kaivettu niitä valokuvia esiin arkistojen kätköistä, mitä oli käytetty kuuluisien suomalaisten maalauksien apuna.
Myös Alfons Mucha käytti valokuvia, samoin Degas. Vincent Van Gogh maalasi muotokuvan äidistään valokuvan perusteella.
Ennen valokuvan keksimistä käytettiin eläviä malleja, mutta oli halvempaa ottaa valokuva, kuin palkata malli joka pysyy paikallaan monen viikon ajan. Ennen värikuvan keksimistä se haaste olikin tietysti se, että miten ne värit menee. Valot ja varjot otettiin siitä kuvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liittyy ymmärryksen ikkunan kokoon. Ainakin ysärillä taideala oli todella narsistinen. Kaikkien työt oli yhtä keskinkertaisia, mutta eniten huomiota sai ne jotka haki huomiota. Eli ns ulkotaiteelliset seikat ratkaisi. Niiden oma usko omaan asiaan. Tarve olla jotain.
Introvertin jolla on rikas sisäinen maailma, ideat pyrittiin satavarmasti hyödyntämään. Maailmannavat jyräsi silloin, ehkä vieläkin.
Elämä on taidetta. Ei vain miten on sisustanut, vaan arkipäivän luovuus, ongelmaratkaisu. Äly ja perspektiivi. Se miten näkee, vaikka ei tarvi olla kokoaikaa toitottamassa tai ajatuksiaan muilla hyväksyttämässä.
Kyllä ne vähintään yhtä keskinkertaisia on sitten varmasti nykyisinkin. Tavat vaan markkinoida opittu tosiaan, ja tekniikoissakin enemmän tai vähemmän huijaamisen puolelle mennyt. Tarkoitan mm.valopöytiä ja muuta suoraa mallintamista, joista puhetta jo ollutkin.
Hyvin valitettavalta sen sijaan kuulostaa kun sanot että "ulkotaiteelliset seikat ratkaisi" sen kenen työt sai huomiota. En usko että kovin suosittu sellainen taidekoulutus on ollut. Sellaisia joilla "tarve olla jotain" on suurempi kuin kyvyt tai mahdollisuudet on tietenkin aina ollut olemassa, ja niitä näkee paljon nykyäänkin. Olen pahoillani siitä, että tuollaiseen paikaan olet joutunut, mutta ei se tuolloinkaan kaikkialla (onneksi) noin ole mennyt. Valitettava väärillä avuilla kiipiminen kuitenkin myös joskus mahdollista muillakin aloilla ollut.
Mikä idea yksityiskohtaisessa jonkin vaikka eläimen piirtämisessä? Sehän on tyyliin pelkkää jäljentämistä, jos katsotaan kuvaa ja piirretään siitä uusi kuva. Joo voi lisätä tai muuttaa värejä ja vaihtaa vaikka ympäristöä ja yhdistellä useampia jäljennöksiä samaan kuvaan, mutta kuitenkin, mikä pointti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea yksityiskohtaisessa jonkin vaikka eläimen piirtämisessä? Sehän on tyyliin pelkkää jäljentämistä, jos katsotaan kuvaa ja piirretään siitä uusi kuva. Joo voi lisätä tai muuttaa värejä ja vaihtaa vaikka ympäristöä ja yhdistellä useampia jäljennöksiä samaan kuvaan, mutta kuitenkin, mikä pointti?
Vaikka se, että kuvittaja piirtää sen johonkin luontoaiheiseen lehteen taikka jonkin sellaisen lehtiartikkelin yhteyteen.
Jos tehdään tilaustyönä, niin täytyy sovittaa siihen. Muuten voi toki vapauksiakin ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni se kumpuaa siitä, etten kestä usein oikeaa maailmaa, joten vetäydyn omaan maailmaani ja asun siellä. Mitä kestämättömämpi tilanne, sen enemmän haluaa vetäytyä taiteeseensa. Vaikka luomani maailma olisi miten synkkä tahansa, niin ainakin siellä minulla on täysi hallinta siitä mitä tapahtuu.
En allekirjoita omalla kohdallani sitä, että taiteen tuottaminen olisi jotakin pakkopullaa johon on asennoiduttava väkisin, jotta saisi aikaiseksi. Kun on luova kausi oikea maailma on pelkkä sivuseikka. Sitä unohtaa syödä ja valvoo yömyöhään työnsä äärellä, unohtaen muut ihmiset toisinaan täysin.
Tuo ei ole pelkästään luovuutta, kuulostaa enemmän siltä että pitäisi hakea apua mielenterveyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni se kumpuaa siitä, etten kestä usein oikeaa maailmaa, joten vetäydyn omaan maailmaani ja asun siellä. Mitä kestämättömämpi tilanne, sen enemmän haluaa vetäytyä taiteeseensa. Vaikka luomani maailma olisi miten synkkä tahansa, niin ainakin siellä minulla on täysi hallinta siitä mitä tapahtuu.
En allekirjoita omalla kohdallani sitä, että taiteen tuottaminen olisi jotakin pakkopullaa johon on asennoiduttava väkisin, jotta saisi aikaiseksi. Kun on luova kausi oikea maailma on pelkkä sivuseikka. Sitä unohtaa syödä ja valvoo yömyöhään työnsä äärellä, unohtaen muut ihmiset toisinaan täysin.
Tuo ei ole pelkästään luovuutta, kuulostaa enemmän siltä että pitäisi hakea apua mielenterveyteen.
Jos se hakee ja saa sitä jo taiteelta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea yksityiskohtaisessa jonkin vaikka eläimen piirtämisessä? Sehän on tyyliin pelkkää jäljentämistä, jos katsotaan kuvaa ja piirretään siitä uusi kuva. Joo voi lisätä tai muuttaa värejä ja vaihtaa vaikka ympäristöä ja yhdistellä useampia jäljennöksiä samaan kuvaan, mutta kuitenkin, mikä pointti?
Vaikka se, että kuvittaja piirtää sen johonkin luontoaiheiseen lehteen taikka jonkin sellaisen lehtiartikkelin yhteyteen.
Jos tehdään tilaustyönä, niin täytyy sovittaa siihen. Muuten voi toki vapauksiakin ottaa.
Ei paljoa avaa, että mikä sitten on se pointti jossain lehtiartikkelissa sillä piirroskopiokuvalla. Tekijänoikeusjutut?
Joskus parhaimmillaan tunne on euforinen. Kuin lentäisin luodessani. Joskus taas tuntuu samalta melkein kuin mikä tahansa mekaaninen työ. Istun perseelleni ja kirjoitan.
Kirjoitan lauluja ja runoja. Sävellän, sovitan ja teen levynkansitaidetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin piirtämättä varmaan 15 vuotta, kunnes katsoin erään amamttilaisen piirtämistä monta videota, hänen taitavuuttaan ja tekniikkaansa - ja innostuin taas itsekin kokeilemaan. Ihmettelin oikein, että piirtämiseni oli parempaa kuin koskaan, vaikka en ollut piirtänyt mitään vuosiin. Pelkkä katsominen opetti, kun oli joku taito kumminkin itselläkin pohjalla.
Piirustustaito ei heikkene juurikaan, jos se on kerran hankittu. Ja perimästähän se enimmäkseen tulee.
Kuviksen opettajani sanoi lukiossa, että ihmisen piirustustaito kehittyy myös itsestään n. 30-vuotiaaksi asti. Koska silmä kehittyy paremmaksi havainnoinnissa, ihan vain eletyn elämän kautta. Käyhän se järkeen, jos vaikka on tavoite piirtää koivu. 30-vuotias on nähnyt useampia koivuja, kuin 20-vuotias. Silmä on tuijotellut puita 10 vuotta. Joten kun pitäisi muistaa miltä se näyttää, kolmekymppinen piirtää
Jos ei heikkene niin, kiva sitten. Mutta jos ei taitoa harjoita, niin etenkin silloin se heikkenee kyllä ajan myötä useimmiten.
Ja vaikka tekee työtä tinkimättömästi päivittäin, niin silloinkin taso heittelehtii ainakin jonkin verran. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta melkeinpä pakosta kuitenkin. Se johtuu joko työskentelytavoista tai joillakin elämäntavoista, ja kaikella siltä väliltä. Ja monet työskentelee ihan eri lailla, vaikka maailma nykyisin tasapaksuutta jopa "taiteilijoita" vaatii, koska taide on kaupallistunut lähtökohtaisesti hirmuisen paljon viimeisinä noin 20-30 vuotena.
Heittäydyn ihan vajakiksi. Kävelen perse pitkällä ja työnnän leukaa eteenpäin, huudan ilman mitään järjen hiventä. Tälleen saan kropan rentoutumaan ja hapekasta verta alkaa kiertämään aivoissa. Tunnen vaimon inhoavan, katuvan katseen ja minua alkaa naurattamaan, mielialani nousee. Tämän jälkeen heittäydyn sohvalle ja tunnen kuinka luovuus virtaa lävitseni!