Miksi niin moni sanoo, että "nyt on lapset tehty", niin kuin lasten tekeminen olisi jokin ikävä velvollisuus?

No, minulla on lapset tehty ja poikani asuu yhä kotona, vaikka on 27v.

En ymmärrä, mitä oikein hurskastelet.

Biologisen olennon perustehtävä on lisääntyä ja jatkaa geeniperimäänsä. Jotkut eivät siitä kasvattamisesta sitten niin välitä.

Pikkulapsiaika on rankkaa, ja siihen liittyy paljon huolia. On myös kiva asia, että sitä ei tarvitse enää kokea.

Tykkään kyllä lapsistani ja kanaemoilen heitä edelleen (17v ja 14v) ja sinne asti kun apua tarvitaan mutta kyllä, vauva- ja pikkulapsiaika on todella rasittavaa ja raskasta kun molemmat vanhemmat vaativissa töissä ja niinpä kaksi lasta on aivan sopiva maksimi meille, yhtään lisää en olisi ottanut. Enkä ihan hirveesti tykkää vieraiden lapsista, sori. Eli todellakin on huokaistu monta kertaa että on onneksi lapset tehty. Ei tarvi sitä aikaa enää ikävöidä. Sääliksi käy niitä eronneita ja karanneita, joiden pitää yli neli-viisikymppisenä alkaa miettiä vauvakuvioita ja valvomisia.

No se lapsen teko, siis raskaus, synnytys ja vauva-aika on naiselle ihan peestä. Oisko siksi. Tosiaankin olen tyytyväinen että lapset on nyt tehty ja tuo oman kehon tuhoaminen on ohi.

En minä tiedä, onko tuo nyt aina mikään helpotuksen huokaus ja vapautus ikävästä velvollisuudesta, vaan keino sanoittaa sitä tehtyä, usein monimutkaista ja joskus kipeääkin päätöstä, ettei lapsia tule enää lisää. 

Mites on, ap, saako maratonin jälkeen huokaista, että nyt olen päässyt maaliin? Teetkö heti siitäkin huokaisusta pitkälle vietyjä johtopäätöksiä?

Noinhan sitä kuulee sanottavan ja olen myös ihmetellyt samaa.

Yleensä ovat vanhempia ihmisiä, joilta tuota kuulee.

Samoin sitä, että minä olen velvollisuuteni tehnyt/ tehnyt lisää veronmaksajia.

Ihan järkyttäviä "sanontoja".

Liittyvät ehkä enemmän siihen aikaan, kun oikeasti ainakin jotkut näin ajattelivat.

Jonkun verran on kyllä perheitä, joissa ne lapset on tosiaan vaan tehty vaikka ei ihan rahkeitakaan olisi.

On alkoholismia, tunnekylmyyttä yms.

Ennen lapsia myös vaan "tuli" ja huolehtiminen sitten niin ja näin.

Vierailija kirjoitti:

No se lapsen teko, siis raskaus, synnytys ja vauva-aika on naiselle ihan peestä. Oisko siksi. Tosiaankin olen tyytyväinen että lapset on nyt tehty ja tuo oman kehon tuhoaminen on ohi.

Miksi sitten teit lapsia?

Etkö ymmärtänyt, mitä siinä keholle tapahtuu...

Vierailija kirjoitti:

Mites on, ap, saako maratonin jälkeen huokaista, että nyt olen päässyt maaliin? Teetkö heti siitäkin huokaisusta pitkälle vietyjä johtopäätöksiä?

Maraton ei ole ihminen, vaan asia.

Se ei loukkaannu jos sille töksäyttää jotain.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kyllä lapsistani ja kanaemoilen heitä edelleen (17v ja 14v) ja sinne asti kun apua tarvitaan mutta kyllä, vauva- ja pikkulapsiaika on todella rasittavaa ja raskasta kun molemmat vanhemmat vaativissa töissä ja niinpä kaksi lasta on aivan sopiva maksimi meille, yhtään lisää en olisi ottanut. Enkä ihan hirveesti tykkää vieraiden lapsista, sori. Eli todellakin on huokaistu monta kertaa että on onneksi lapset tehty. Ei tarvi sitä aikaa enää ikävöidä. Sääliksi käy niitä eronneita ja karanneita, joiden pitää yli neli-viisikymppisenä alkaa miettiä vauvakuvioita ja valvomisia.

Kyllä huomaa ettei elämä ole sinua yllättänyt koskaan. Jotenkin tosi mustavalkoista ajattelua.

Jos on saanut lapset nuorena (alle 30v), voi asian unohtaa. Tuleva aika on lastenlapsille ja itselle ennen kaikkea. Vanhemmat haluavat yleensä itse hoitaa lapsensa, mutta tilapäinen apu isovanhemmilta on hyvä apu.

No eihän se vanhemmuus, etenkään pikkulapsiaika nyt todellakaan ole mitään iloa ja nautintoa suurimmaksi osaksi. Sehän on velvollisuutta. Kyllähän lapsiaan rakastaa ja itse ne on hankkinut mutta saa kai sitä nauttia kun elämä helpottaa. Toki on näitä ikuisesti maha pystyssä olevia vauvantuoksuisia mammeroita, jotka ovat 20 v hoitovapaalla ja jaksavat innostua kaikenmaailman göögöö vaatteista ja värikylvyistä. Aika monille omat lapset on rakkaita ja hoidetaan kyllä niin hyvin kuin pystytään mutta kiva on myös kun he kasvaa ja jää aikaa olla muutakin kuin äiti.

No toi on kyllä sun omaa tulkintaa.

Eiköhän siinä huokaista helpotuksesta että on selvitty synnytyksistä ja lapset on terveitä.

Oisko vaikka siksi, että lapsiluku on tullut täyteen. Ei ole hyväksi keholle, tai kovin helppoa, kokea raskaus kymmenen kertaa. Eli useimmille riittää 1-3 lasta.

Odotapa vain, kun ne lapset aikuistuvat ja muuttavat kotoa pois. Ovathan he rakkaita edelleen, mutta kyllähän tämä vaihe elämässä on aika hulppeaa, kun saa ajatella vihdoin taas itseään ja parisuhdettaan ihan itsekkäästi. :)

N53

Vierailija kirjoitti:

En minä tiedä, onko tuo nyt aina mikään helpotuksen huokaus ja vapautus ikävästä velvollisuudesta, vaan keino sanoittaa sitä tehtyä, usein monimutkaista ja joskus kipeääkin päätöstä, ettei lapsia tule enää lisää. 

Tämä. Tuohan voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että "sinä epäkohtelias moukka, joka meidän perheen yksityisasioita utelet, tiedoksesi, että jo esikoisen raskaus oli vaikea ja toisen jo suorastaan hengenvaarallinen, joten emme uskalla hankkia yhtään lasta enempää, vaikka niistä haaveilimme". Tai että "olisimme kovasti halunneet kolmannen lapsen, mutta valitettavasti raskaus ei kolmen vuoden yrittämisen ja kevyiden hoitojen jälkeen lähtenyt käyntiin, joten päätimme lopettaa henkisesti ja fyysisesti raskaan yrittämiskierteen ja keskittyä näihin olemassa oleviin lapsiin". Tai että "vauvathan ovat vallan ihania, mutta jo yhdessä oli meille riittävästi työtä, onhan lapsen isälläkin kuitenkin pitkäaikaissairaus, joka vaikuttaa jaksamiseen merkittävästi". 

Tämän kaiken voi uteliaalle kyselijälle kuitata sanomalla, että lapset on nyt tehty. 

Osa varmaan kokee jotain paremmuuden tunnetta, kun voi sanoa suorittaneensa "velvollisuutensa".

Eivät pääse muut tuomitsemaan kykenettömäksi, itsekkääksi yms.

Eivät ymmärrä, että ihan yhtä itsekästä on tehdä lapsiakin joilla pääsevät kehuskelemaan.

Ja onhan lapseton ihminen auttamatta "omituinen luonnonoikku" ja taatusti ainakin yksinäinen, hyvä tavaton!

Ja näitä lauotaan tuosta vaan, yhtään tuntematta ja tietämättä kenenkään ratkaisujen syitä.

Vaikka ne eivät pätkääkään kuulu muille.

Joku jopa väittää loukkaantuvansa, jos hänen asiattomiin uteluihinsa ei vastata.

Kaiken järjen tuolla puolen...

Ne on vain sanoja. Toteamuksia, joita ei niin syvällisesti tarkoiteta. Lapsiluku on täysi. Lapset on tehty. Ei suunnitella lisää lapsia, ei iltatähtiä yms. Se täysi-ikäisenä ulos heittäminenkin on pelkkää sanahelinää. Jos tilanne on se että on kypsä ja valmis lähtemään. Työt tai opiskelut on muualla. Niin silloin saatetaan astua ovesta ulos jo aiemmin.