Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun. Olipa matka.

Ihmettelen suuresti lasu-vastaisuutta ja suorastaan vihaa. Samalla arvostan sossuammattilaisia, jotka täälläkin jaksoivat meuhkaajille ystävällisesti työtään avata.

Meillä on kaksi lasta ja molempien lasten vuoksi olemme olleet lasu-yhteyksissä. Puhelinneuvotteluja, paikan päällä tapaamisia sekä seurantaa. Jokainen kohtaamamme sossu on ollut todella asiallinen ja ammattimainen. Tullut tunne, että tässä mietitään yhdessä ratkaisuja meidän perheen parhaaksi. Uskon, että meidän asenne on edesauttanut yhteistyötä. Joten vinkkinä ihan jokaiselle vanhemmalle: sossuja ei oikeasti tarvitse pelätä. Ja he ovat yhteydessä syystä, joten tehkää yhteistyötä heidän kanssaan, jos päädytte asiakkaiksi.

Ilmoituksista 50-90 prosenttia on perättömiä.

Vähän eri asia joutua siihen rumbaan syyttömänä kuin syypäänä kuten te.

Lasun sossu täällä. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta ja täysin aiheesta. Siellä on poliisi ilmoittamassa, että on joutunut puuttumaan vanhempien kännäilyyn viikonloppuna kotikäynnillä tai lääkäri, jolla on potilaana psykoottinen äiti. Koulut ilmoittavat, että se äidin piltti on nyt ollut syyslukukaudella yhteensä 400 tuntia pois tai päiväkoti ilmoittaa Petterin puhuneen miten isä lyö. Toisaalta tilanne voi olla jo se, että äiti on lapsien kanssa turvakodissa. Ehkä 10% tulee yksityishenkilöiltä. Siellä voi olla naapuria, tätiä tai mummoa. Iso ongelma on huoltoriitaiset vanhemmat, jotka tekevät näitä toisistaan. Sosiaaliohjaajat perkaavat tätä puolta, näitä epämääräisiä ilmoituksia miten puistossa oli retuutettu itkevää lasta tai naapurista kuuluu isän karjunta kaiket yöt. Ohjaajien käsitys kokonaisuudesta ei siis ole välttämättä täysi. Turvakoteihinhan heitä ei lähetetä, sinne menee sosiaalityöntekijät.

Höpön löpön. Tosi iso osa viranomaisten ilmoituksista on ihan turhia ja syövät resursseja.

Ja peruste tälle väitteelle? Ihan oikeasti tällaiset hatusta vedetyt prosentit ja mutuilut on aivan turhia. Henkilöt, jotka eivät ole koskaan edes lastensuojeluilmoitusta nähneet, saati olleet selvittämässä ilmoituksia keksivät ihan omasta päästään juttuja.

Tutkimustulos: 50-91 prosenttia ilmoituksista oli turhia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmean ylimielisen kuvan kyllä saa tähän ketjuun vastanneista alan ihmisistä. Aivan kuin tuo muka olisi enää 2020-luvulla todellisuutta että vasta vakavista puutteista ylipäätään ilmoitettaisiin. Oma (oikean elämän) kokemus on ihan toinen, nimenomaan korostettiin varhaista puuttumista ja sitä että on tarkoitus varmuuden vuoksi tarkistaa tilanne. En huomannut työntekijöistä tuollaista kauhistelua että täytyy olla kaikki pilalla kun kerran ilmoituskin tehty. Nykyisinhän kun ilmoituksia kannustetaan tekemään matalalla kynnyksellä ja kaikki tarkistetaan niin käytännössä kuka tahansa voi joutua ilman vakavaa syytä selvitykseen, joku vähän huono-onninen ehkä useampaankin kertaan. Uskoisin että suurin osa ihmisistä vielä osaa käyttää maalaisjärkeä mutta kyllä niitäkin on jotka huolestuu ihan liian herkästi, ammattilaisissakin. Ymmärrettävästi ei haluta ei myöskään haluta että joutuu jälkeenpäin vaikeuksiin, jos siis ei ilmoitusta tee ja jälkeenpäin jotain vakavampaa paljastuukin. Mutta asiakkaan näkökulmasta, jos siis todetaan että kaikki on ok eikä ole tarvetta tuelle niin kyllä se ilmoitus on ollut turha.

Kaikki täällä lukemani sossun nimmarilla kirjoitetut esimerkit on olleet ihan asiallisia ja todenmukaisia. Ilmoitus ei ole koskaan turha. Siis jos se on tehty todellisesta huolesta eikä perustu esimerkiksi kiusantekoon, joita huoltajuuskiistat tai veemäinen naapuri vaikka tehtailee.

Jos ilmon jälkeen on katsottu ettei huolta ole niin sekään ei meinaa, että ilmoitus oli turha. Tuossa arvioidaan onko tarvetta vai ei ja jos tarvetta ei ollut ja se todettiin niin silloinhan tuo meni juuri niin kuin pitikin.

Toki vanhemman näkökulmasta se ilmoitus on turha, varsinkin jos todettiin ettei huolta olekaan. Mutta sama on silloinkin kun huolta onkin, mutta vanhempi ei sitä itse halua myöntää tai ei siihen pysty. Sitten joskus harvoin tulee näitä tapauksia, jotka ovat jopa helpottuneita kun tilanne on huomattu ja saa apua. Ja kyllähän niitäkin on jotka ovat itse soittaneet lasuun että nyt ei pysty. Apua ovat saaneet ja tuki on ollut sellaista, että pystyy oman jaksamisen mukaan olemaan hyvä vanhempi lapsilleen.

Minä taas ajattelen, että monistakin asioista voisi itse kysyä siltä kohteelta, ennen ilmoituksen tekoa. Kyllä vanhempi ihan aiheesta loukkaantuu varsinkin jos tieto ilmoituksesta tulee ihan puskista. Turha puhua mistään kasvatuskumppanuuksista tai haikailla luottamusta ja yhteisöllisyyttä jos tuo nyt on se nykyajan ihanneyhteiskunta että asia kuin asia siirretään suoraan viranomaisten nuuskittavaksi. Vanhemmankaan ei varmaan tarvi sitten jäädä päivänpäätteeksi kuuntelemaan kuinka päiväkodissa sujui, seurata wilmaa, osallistua lapsen terveydenhuoltokäynneille jne. jos ei noita normaaleja väyliä pitkin kulje myöskään tieto huolesta suoraan vanhemmalle.

Kyllähän se ilmoitus tule vanhemmallekin, jos lasu tehdään. Mutta ilmoittajan vastuulla on vain tehdä se lasu ja sossun duuni on tehdä arvio. Näin se lain puolesta menee.

Luulisi että vanhempaa kiinostaa kuulla päiväkodin kuulumiset, miten koulussa sujuu ja olla mukana terkkarilla ihan sen takia että kiinnostaa miten oma lapsi voi.

Mutta jos ei voi luottaa siihen että noiden kautta saa kuulla sen ammattilaisen todellisen näkemyksen niin mitä hyötyä? Noissa tilanteissahan sen huolen pitäisi jo tulla esille eikä vasta joskus jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita jo ymmärtää, että sossuilla ei ole aikaa pikkujuttuihin puuttua. Kyllä ne jykevät toimenpiteet tehdään ihan oikeista syistä

Kun sossu nimenonaan näprää niitä parittomia sukkia ha laiminlyö ne oikeat tapaukset.

Meille sossu kirjoitti raporttiin "vauvalle on hankittu liikaa vaatteita". Olin siis ostanut kirpparilta puoli-ilmaiseksi bodyja ja potkareita. Se oli hyvä, kun ei tarvinnut stressata että puhtaat vaatteet loppuvat. Raportissa oli muita vastaavia huomioita. Yhtään myönteistä asiaa siihen ei löytynyt. Tästä herää pari kysymystä:

Mitkä ovat ne vaatimukset mitä yhteiskunta voi vanhemmille asettaa ja mihin voi puuttua? Mikä on se riittävän hyvä vanhemmuus, johon ei puututa? Vai todellako se riippuu asiaa hoitavan henkilön omasta mielipiteestä? Onko todella laillista puuttua tällaisiin asioihin?

Mitä asioita korjaamaan on mielekästä palkata verovaroilla työntekijöitä? Onko tällaisten raporttien laatiminen mielekäs tapa käyttää verovaroja? Entä kun sanotaan, että lastensuojelulla on resurssipula, niin kannattaako resursseja käyttää kiusantekoon?

Näitä kirppariäitien koteja on tullut nähtyä. Ongelmahan ei ole se, että vaatteita ei riittäisi tai niitä olisi liikaa, vaan ongelma on se, että niitä vaatteita on kaikkialla. Kämpät ovat raivaussiivouksen tarpeessa, kun vaatepinoja on ihan kaikkialla ja istumapaikkaa tai jalansijaa ei löydy. Sitten ollaan uupuneita kun ei saada edes siivottua. Ei ihme, kun tavaraa on lattiasta kattoon. Kun sitten ehdotat, että heittäisi menemään edes muutaman säkillisen, niin sehän ei kelpaa, kun ne pitäisi kuulemma joka riepu kuvata ja kirpputorittaa eteenpäin. On selvää, että sen vauvan kanssa aikaa ei moiseen räpellykseen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein kerran naapuritalon lapsesta lasun siksi koska olin huolissani äidin voinnista. Juttuhan meni niin että kiikaroin noin viikon verran naapuri perhettä 24/7. Äiti vaan makaa sängyssä päivittäin eikä liiku kuin korkeintaan vessaan ja takaisin sänkyyn ja isä leikkii lapsen kanssa ja ulkoilee tämän kanssa ainoastaan. Äiti ei tähän osallistunut ollenkaan. Olin todella huolestunut perheen tilasta. Asia kyllä otettiin sossussa vakavasti.

Ja sit sossu sai selville että oli paskanjauhantaa suurin osa ja kiikarouva valehtelija leimautui itse hulluksi apujoukkoineen.

Meistä tehtiin myös lasu sillä perusteella, että äiti vain makaa päivät ja on masentunut.

Asiasta ei tullut vaikeuksia, kun selvisi, että teen yötyötä läheisessä tehpassa vakiyökkönä ja pakko on nukkua päivällä.

Ilmoittajan opettaja, kenelle lapsi oli sanonut, että äiti nukkuu päivät

Lähetin opettajalle kuvan työsopparista, missä lukee että työaika yötyö. Opettaja lähetti anteeksipyynnön. Mutta jäi ikävä kuva opettajasta tämän jälkeen

Minä olin tv-kääntäjä kun lapset oli pieniä. Näin olin aina kotona myös aamuisin ja ilrapäivisin koululaisille.

Esikoinen oli kertonut että istun kaiket päivät kellarissa katsomassa telkkaria. Mun työhuone todiaan oli äänieristetyssä ns askarteluhuoneessa ettei työ häiritsisi muita.

Lasten kuvaukswt ei anna aina oikeaa kuvaa.

Eikös tuo sun lapsen kuvaus ollut oikea . Hänen kokemus oli, että katsot kellarissa telkkaria koko päivän. Jos olet ollut äänieristetyssä tilassa et ole kuullut lapsia eivätkä lapset sua. Ja jos olet tehnyt keskittymistä vaativaa työtä, et varmaan ole halunnut että lapset hyörii vieressä.

Kotona työskentely ei toki ole mikään lasun aihe, mutta lapsella on silti voinut olla kokemus että äiti tekee pitkää päivää kellarissa ja tuijottaa telkkaria mieluummin kun on meidän kanssa. Sehän on ihan luonnollista kun jokainen lapsi tietty haluaisi viettää aikaa vanhempansa kanssa ja lapsen on vaikea ymmärtää miksei näin aina ole mahdollista tehdä.

Mutta jos itse olisit ollut ulkopuolinen ja sulle lapsi kertoo, että äiti katsoo äänieristetyssä kellarissa yksin telkkaria koko päivän niin varmaan saattaisi siitä pari kysymystä herätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmean ylimielisen kuvan kyllä saa tähän ketjuun vastanneista alan ihmisistä. Aivan kuin tuo muka olisi enää 2020-luvulla todellisuutta että vasta vakavista puutteista ylipäätään ilmoitettaisiin. Oma (oikean elämän) kokemus on ihan toinen, nimenomaan korostettiin varhaista puuttumista ja sitä että on tarkoitus varmuuden vuoksi tarkistaa tilanne. En huomannut työntekijöistä tuollaista kauhistelua että täytyy olla kaikki pilalla kun kerran ilmoituskin tehty. Nykyisinhän kun ilmoituksia kannustetaan tekemään matalalla kynnyksellä ja kaikki tarkistetaan niin käytännössä kuka tahansa voi joutua ilman vakavaa syytä selvitykseen, joku vähän huono-onninen ehkä useampaankin kertaan. Uskoisin että suurin osa ihmisistä vielä osaa käyttää maalaisjärkeä mutta kyllä niitäkin on jotka huolestuu ihan liian herkästi, ammattilaisissakin. Ymmärrettävästi ei haluta ei myöskään haluta että joutuu jälkeenpäin vaikeuksiin, jos siis ei ilmoitusta tee ja jälkeenpäin jotain vakavampaa paljastuukin. Mutta asiakkaan näkökulmasta, jos siis todetaan että kaikki on ok eikä ole tarvetta tuelle niin kyllä se ilmoitus on ollut turha.

Kaikki täällä lukemani sossun nimmarilla kirjoitetut esimerkit on olleet ihan asiallisia ja todenmukaisia. Ilmoitus ei ole koskaan turha. Siis jos se on tehty todellisesta huolesta eikä perustu esimerkiksi kiusantekoon, joita huoltajuuskiistat tai veemäinen naapuri vaikka tehtailee.

Jos ilmon jälkeen on katsottu ettei huolta ole niin sekään ei meinaa, että ilmoitus oli turha. Tuossa arvioidaan onko tarvetta vai ei ja jos tarvetta ei ollut ja se todettiin niin silloinhan tuo meni juuri niin kuin pitikin.

Toki vanhemman näkökulmasta se ilmoitus on turha, varsinkin jos todettiin ettei huolta olekaan. Mutta sama on silloinkin kun huolta onkin, mutta vanhempi ei sitä itse halua myöntää tai ei siihen pysty. Sitten joskus harvoin tulee näitä tapauksia, jotka ovat jopa helpottuneita kun tilanne on huomattu ja saa apua. Ja kyllähän niitäkin on jotka ovat itse soittaneet lasuun että nyt ei pysty. Apua ovat saaneet ja tuki on ollut sellaista, että pystyy oman jaksamisen mukaan olemaan hyvä vanhempi lapsilleen.

Minä taas ajattelen, että monistakin asioista voisi itse kysyä siltä kohteelta, ennen ilmoituksen tekoa. Kyllä vanhempi ihan aiheesta loukkaantuu varsinkin jos tieto ilmoituksesta tulee ihan puskista. Turha puhua mistään kasvatuskumppanuuksista tai haikailla luottamusta ja yhteisöllisyyttä jos tuo nyt on se nykyajan ihanneyhteiskunta että asia kuin asia siirretään suoraan viranomaisten nuuskittavaksi. Vanhemmankaan ei varmaan tarvi sitten jäädä päivänpäätteeksi kuuntelemaan kuinka päiväkodissa sujui, seurata wilmaa, osallistua lapsen terveydenhuoltokäynneille jne. jos ei noita normaaleja väyliä pitkin kulje myöskään tieto huolesta suoraan vanhemmalle.

Suomalaisilla on melko korkea kynnys puuttua henkilökohtaisesti muiden asioihin. Ainakin mitä näihin siviilien tekemiin lasuihin tulee. Jos näet epäkohdan, niin ei siihen välttämättä tartuta vaan mennään vaan nopeammin ohi ettei tarvitse ottaa vastuuta. Uskon että tämä on yksi syy, miksi esim. julkisilla paikoilla lapsen/aikuisen huonoon kohteluun aina ei mennä heti väliin vaikka vähän kauhuissaan vilkuillaan sivusta. Voi myös olla, että lasun tekijä on joku läheinen joka pelkää seurauksia, jos sanoo suoraan asiasta. Onhan se tosi ikävää, jos aikuisilla menee välit poikki ja esim. lapsia kielletään leikkimästä keskenään, koska kaverin vanhempi on ottanut perheen sisäisiä ongelmia puheeksi. Päiväkodissa pitää myös ylläpitää hyvä keskusteluyhteys vanhempaan. Jos joku yksittäinen hoitaja ottaa siellä huolia esiin, niin se vanhemman ja hoitajan myöhempi kommunikaatio voi olla hyvin vaikeaa ja luottamus on mennyt. Ei haluta, että huonot välit kohdentuvat tiettyyn ihmiseen työpaikalla. Joillekin vanhemmille kaikki kritiikki on henkilökohtainen hyökkäys, mihin pitää vastata samalla mitalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyi, niin tässä ainakin määritelmiä riittävän hyvään vanhemmuuteen:

"Vaikka riittävän hyvä vanhemmuus pakeneekin pysyviä määritelmiä, sen lähestymiseen on olemassa keinoja. Sitä voi tarkastella esimerkiksi lastensuojelun näkökulmasta. Juridisesti lastensuojelu perustuu lastensuojelulakiin, jossa on huomioitu myös YK:n lapsen oikeuksien julistuksen sisältöä.

Lapsella on oikeus ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. YK:n lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lasta on suojeltava väkivallalta, vahingoittamiselta, laiminlyönniltä, välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.

Lastensuojelulain mukaan perheen tukemisen tavoite on lapsen edun toteutuminen. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomio siihen, miten eri vaihtoehdot turvaavat lapselle seuraavat asiat:

tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet

mahdollisuus saada ymmärrystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaista

valvontaa ja huolenpitoa

taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus

turvallinen kasvuympäristö sekä ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus

itsenäistyminen ja kasvaminen vastuullisuuteen

mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissa

kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen.

Kenelläkään esimerkiksi vanhemmilla, sukulaisilla, lähiyhteisön jäsenillä, opettajilla, neuvolatyöntekijöillä, sosiaalityöntekijöillä tai muilla viranomaisilla ei ole oikeutta rikkoa lapsen oikeuksia. Lastensuojelun näkökulmasta vanhemmuus on riittävän hyvää, kun lapsi voi kasvaa ja kehittyä kotiympäristössään turvallisesti.

Jos lapsi joudutaan ottamaan huostaan, jotta hänen kehityksensä, kasvunsa ja hyvinvointinsa voidaan turvata, vanhemmuus ei ole ollut riittävän hyvää. Joissakin tilanteissa riittävän hyvä vanhemmuus voi toteutua tuettuna, jos vanhemmat saavat tarpeeksi oikea-aikaista ja oikeanlaista tukea lapsen kasvattamiseen ja hänestä huolehtimiseen.

Huostaanoton ja tuetun vanhemmuuden välimaastoon jää joukko lapsia, jotka elävät koko ajan jonkinasteisessa emotionaalisessa, fyysisessä tai sosiaalisessa puutteessa, mutta puutteet eivät näy ulospäin niin selvästi, että ne johtaisivat esimerkiksi lastensuojeluilmoitukseen."

https://www.tukiliitto.fi/tukiliitto-ja-yhdistykset/kehittamistoiminta/…

Tuokaan ei ole kovin selkeä. Jos suhtautuminen on kovin tiukkaa niin noita tulee helposti rikkoneeksi, ei tarvitse kuin esim. kantaa kiukutteleva, rimpuileva lapsi ulos kaupasta niin siinä rikkoo jo fyysistä koskemattomuutta. Siihen kai tiukemmat kasvatusstandardit perustuukin, että asenteet kiristyy ja maalaisjärki unohtuu. Sitten sellainenkin juttu että päiväkodeissa ja kouluissa lapsia ei hyvin usein pystytä suojaamaan väkivallalta, mutta lasu ei vaikuta pitävän sitä kovin vakavana asiana.

Ihan hiusten halkomista tämä juttu. On aivan eri asia kantaa kiukuttelevaa taaperoa kaupasta kuin kiskoa teiniä. Avainsana on ikätasoiset rajat. 16-vuotiaan voi olettaa laittavansa itselle syötävää tarvittaessa, mutta eskarilaisen ruokailut on aikuisen vastuulla. Toki ylilyöntejä voi sattua, mutta niistä on otettava opiksi. Koulun ja päiväkodin turvallisuuden takaaminen on heidän oma tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyi, niin tässä ainakin määritelmiä riittävän hyvään vanhemmuuteen:

"Vaikka riittävän hyvä vanhemmuus pakeneekin pysyviä määritelmiä, sen lähestymiseen on olemassa keinoja. Sitä voi tarkastella esimerkiksi lastensuojelun näkökulmasta. Juridisesti lastensuojelu perustuu lastensuojelulakiin, jossa on huomioitu myös YK:n lapsen oikeuksien julistuksen sisältöä.

Lapsella on oikeus ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. YK:n lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lasta on suojeltava väkivallalta, vahingoittamiselta, laiminlyönniltä, välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.

Lastensuojelulain mukaan perheen tukemisen tavoite on lapsen edun toteutuminen. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomio siihen, miten eri vaihtoehdot turvaavat lapselle seuraavat asiat:

tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet

mahdollisuus saada ymmärrystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaista

valvontaa ja huolenpitoa

taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus

turvallinen kasvuympäristö sekä ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus

itsenäistyminen ja kasvaminen vastuullisuuteen

mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissa

kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen.

Kenelläkään esimerkiksi vanhemmilla, sukulaisilla, lähiyhteisön jäsenillä, opettajilla, neuvolatyöntekijöillä, sosiaalityöntekijöillä tai muilla viranomaisilla ei ole oikeutta rikkoa lapsen oikeuksia. Lastensuojelun näkökulmasta vanhemmuus on riittävän hyvää, kun lapsi voi kasvaa ja kehittyä kotiympäristössään turvallisesti.

Jos lapsi joudutaan ottamaan huostaan, jotta hänen kehityksensä, kasvunsa ja hyvinvointinsa voidaan turvata, vanhemmuus ei ole ollut riittävän hyvää. Joissakin tilanteissa riittävän hyvä vanhemmuus voi toteutua tuettuna, jos vanhemmat saavat tarpeeksi oikea-aikaista ja oikeanlaista tukea lapsen kasvattamiseen ja hänestä huolehtimiseen.

Huostaanoton ja tuetun vanhemmuuden välimaastoon jää joukko lapsia, jotka elävät koko ajan jonkinasteisessa emotionaalisessa, fyysisessä tai sosiaalisessa puutteessa, mutta puutteet eivät näy ulospäin niin selvästi, että ne johtaisivat esimerkiksi lastensuojeluilmoitukseen."

https://www.tukiliitto.fi/tukiliitto-ja-yhdistykset/kehittamistoiminta/…

Tuokaan ei ole kovin selkeä. Jos suhtautuminen on kovin tiukkaa niin noita tulee helposti rikkoneeksi, ei tarvitse kuin esim. kantaa kiukutteleva, rimpuileva lapsi ulos kaupasta niin siinä rikkoo jo fyysistä koskemattomuutta. Siihen kai tiukemmat kasvatusstandardit perustuukin, että asenteet kiristyy ja maalaisjärki unohtuu. Sitten sellainenkin juttu että päiväkodeissa ja kouluissa lapsia ei hyvin usein pystytä suojaamaan väkivallalta, mutta lasu ei vaikuta pitävän sitä kovin vakavana asiana.

No jos kantaa kiukuttelevan lapsen kaupasta niin kuin turvallinen vanhempi tekee eli nostaa muksun rauhassa syliin ja poistuu kaupasta, niin ei kyllä tule mitään rikkoneeksi. Jos taas itsekin alat riehumaan ja raahaat sen lapsen niin rajusti, että lapsi huutaa ja pää viistää punaisena maatakohti, niin kyllä olet rikkonut fyysistä koskemattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään esimerkiksi vanhemmilla, sukulaisilla, lähiyhteisön jäsenillä, opettajilla, neuvolatyöntekijöillä, sosiaalityöntekijöillä tai muilla viranomaisilla ei ole oikeutta rikkoa lapsen oikeuksia.

Suomen tulisi erota lasten oikeuksien sopimuksesta samalla tavoin kuin mitä USA on tehnyt. Tuo sopimus on täynnä epämääräistä höttöä jota voidaan käyttää lähes minkä vaan perustelemiseen. Ja yleensä sitä käytetään nimenomaan sen perustelemiseen, että miksi pitäisi ottaa aina vain liberaalimpi linja esimerkiksi kurinpidossa. Puhe lasten oikeuksista on yleensä sama asia kuin puhe sen puolesta, että lasten velvollisuudet pitää minimoida ja oikeudet maksimoida.

Sinänsä lasten oikeuksien sopimus ei ole juridisesti velvoittava eli niitä pykäliä ei tulkita kuin lakipykäliä eikä ketään voida tuomita oikeudessa sen vuoksi, että olisi rikkonut lasten oikeuksien sopimusta. Mutta moraaliselta vaikutukseltaan tuo sopimus on silti erittäin haitallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmean ylimielisen kuvan kyllä saa tähän ketjuun vastanneista alan ihmisistä. Aivan kuin tuo muka olisi enää 2020-luvulla todellisuutta että vasta vakavista puutteista ylipäätään ilmoitettaisiin. Oma (oikean elämän) kokemus on ihan toinen, nimenomaan korostettiin varhaista puuttumista ja sitä että on tarkoitus varmuuden vuoksi tarkistaa tilanne. En huomannut työntekijöistä tuollaista kauhistelua että täytyy olla kaikki pilalla kun kerran ilmoituskin tehty. Nykyisinhän kun ilmoituksia kannustetaan tekemään matalalla kynnyksellä ja kaikki tarkistetaan niin käytännössä kuka tahansa voi joutua ilman vakavaa syytä selvitykseen, joku vähän huono-onninen ehkä useampaankin kertaan. Uskoisin että suurin osa ihmisistä vielä osaa käyttää maalaisjärkeä mutta kyllä niitäkin on jotka huolestuu ihan liian herkästi, ammattilaisissakin. Ymmärrettävästi ei haluta ei myöskään haluta että joutuu jälkeenpäin vaikeuksiin, jos siis ei ilmoitusta tee ja jälkeenpäin jotain vakavampaa paljastuukin. Mutta asiakkaan näkökulmasta, jos siis todetaan että kaikki on ok eikä ole tarvetta tuelle niin kyllä se ilmoitus on ollut turha.

Kaikki täällä lukemani sossun nimmarilla kirjoitetut esimerkit on olleet ihan asiallisia ja todenmukaisia. Ilmoitus ei ole koskaan turha. Siis jos se on tehty todellisesta huolesta eikä perustu esimerkiksi kiusantekoon, joita huoltajuuskiistat tai veemäinen naapuri vaikka tehtailee.

Jos ilmon jälkeen on katsottu ettei huolta ole niin sekään ei meinaa, että ilmoitus oli turha. Tuossa arvioidaan onko tarvetta vai ei ja jos tarvetta ei ollut ja se todettiin niin silloinhan tuo meni juuri niin kuin pitikin.

Toki vanhemman näkökulmasta se ilmoitus on turha, varsinkin jos todettiin ettei huolta olekaan. Mutta sama on silloinkin kun huolta onkin, mutta vanhempi ei sitä itse halua myöntää tai ei siihen pysty. Sitten joskus harvoin tulee näitä tapauksia, jotka ovat jopa helpottuneita kun tilanne on huomattu ja saa apua. Ja kyllähän niitäkin on jotka ovat itse soittaneet lasuun että nyt ei pysty. Apua ovat saaneet ja tuki on ollut sellaista, että pystyy oman jaksamisen mukaan olemaan hyvä vanhempi lapsilleen.

Minä taas ajattelen, että monistakin asioista voisi itse kysyä siltä kohteelta, ennen ilmoituksen tekoa. Kyllä vanhempi ihan aiheesta loukkaantuu varsinkin jos tieto ilmoituksesta tulee ihan puskista. Turha puhua mistään kasvatuskumppanuuksista tai haikailla luottamusta ja yhteisöllisyyttä jos tuo nyt on se nykyajan ihanneyhteiskunta että asia kuin asia siirretään suoraan viranomaisten nuuskittavaksi. Vanhemmankaan ei varmaan tarvi sitten jäädä päivänpäätteeksi kuuntelemaan kuinka päiväkodissa sujui, seurata wilmaa, osallistua lapsen terveydenhuoltokäynneille jne. jos ei noita normaaleja väyliä pitkin kulje myöskään tieto huolesta suoraan vanhemmalle.

Suomalaisilla on melko korkea kynnys puuttua henkilökohtaisesti muiden asioihin. Ainakin mitä näihin siviilien tekemiin lasuihin tulee. Jos näet epäkohdan, niin ei siihen välttämättä tartuta vaan mennään vaan nopeammin ohi ettei tarvitse ottaa vastuuta. Uskon että tämä on yksi syy, miksi esim. julkisilla paikoilla lapsen/aikuisen huonoon kohteluun aina ei mennä heti väliin vaikka vähän kauhuissaan vilkuillaan sivusta. Voi myös olla, että lasun tekijä on joku läheinen joka pelkää seurauksia, jos sanoo suoraan asiasta. Onhan se tosi ikävää, jos aikuisilla menee välit poikki ja esim. lapsia kielletään leikkimästä keskenään, koska kaverin vanhempi on ottanut perheen sisäisiä ongelmia puheeksi. Päiväkodissa pitää myös ylläpitää hyvä keskusteluyhteys vanhempaan. Jos joku yksittäinen hoitaja ottaa siellä huolia esiin, niin se vanhemman ja hoitajan myöhempi kommunikaatio voi olla hyvin vaikeaa ja luottamus on mennyt. Ei haluta, että huonot välit kohdentuvat tiettyyn ihmiseen työpaikalla. Joillekin vanhemmille kaikki kritiikki on henkilökohtainen hyökkäys, mihin pitää vastata samalla mitalla.

Pitää paikkaansa. Ei varmasti ole montaa asiaa, joka herättää enemmän kränää kuin se että joku puuttuu siihen miten lastasi kasvatat. Näkyyhän se täälläkin. Totta kai olisi hyvä, että jos huoli herää vaikka päiväkodissa niin se sanotaan vanhemmallekin. Jos taas on tiedossa, että vanhemmalla ei ole aiemminkaan ollut kykyä vastaanottaa krittiikkiä, ei tuo välttämättä onnistu eikä yksittäinen tarhantäti halua saada vihoja niskaansa vaikka ilmoituksen tekeekin aina koko päiväkoti. Vanhemman mielessä ilmo yhdistyy monesti vain siihen joka asiasta on sanonut ja yhteistyö on tuon jälkeen entistä vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään esimerkiksi vanhemmilla, sukulaisilla, lähiyhteisön jäsenillä, opettajilla, neuvolatyöntekijöillä, sosiaalityöntekijöillä tai muilla viranomaisilla ei ole oikeutta rikkoa lapsen oikeuksia.

Suomen tulisi erota lasten oikeuksien sopimuksesta samalla tavoin kuin mitä USA on tehnyt. Tuo sopimus on täynnä epämääräistä höttöä jota voidaan käyttää lähes minkä vaan perustelemiseen. Ja yleensä sitä käytetään nimenomaan sen perustelemiseen, että miksi pitäisi ottaa aina vain liberaalimpi linja esimerkiksi kurinpidossa. Puhe lasten oikeuksista on yleensä sama asia kuin puhe sen puolesta, että lasten velvollisuudet pitää minimoida ja oikeudet maksimoida.

Sinänsä lasten oikeuksien sopimus ei ole juridisesti velvoittava eli niitä pykäliä ei tulkita kuin lakipykäliä eikä ketään voida tuomita oikeudessa sen vuoksi, että olisi rikkonut lasten oikeuksien sopimusta. Mutta moraaliselta vaikutukseltaan tuo sopimus on silti erittäin haitallinen.

Joo Usahan onkin oikea lasten pahoinvoinnin tähti maa. Joka seitsämäs lapsi on kokenut kaltoin kohtelua ja lapsia kuolee omien vanhempien käsiin jatkuvasti väkivallan tai heitteillejätön takia. Suomessa kuitenkaan ei ole vielä ihan jokapäiväistä, että uutista saa lukea lapsista jotka ovat koko elämänsä olleet komerossa lukkojen takana, roska-astiatiasta löydetystä kuoliaaksi paleltuneista vauvoista tai teini-ikäisistä joita omat vanhemmat ovat huumanneet, raiskanneet ja hakanneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään esimerkiksi vanhemmilla, sukulaisilla, lähiyhteisön jäsenillä, opettajilla, neuvolatyöntekijöillä, sosiaalityöntekijöillä tai muilla viranomaisilla ei ole oikeutta rikkoa lapsen oikeuksia.

Suomen tulisi erota lasten oikeuksien sopimuksesta samalla tavoin kuin mitä USA on tehnyt. Tuo sopimus on täynnä epämääräistä höttöä jota voidaan käyttää lähes minkä vaan perustelemiseen. Ja yleensä sitä käytetään nimenomaan sen perustelemiseen, että miksi pitäisi ottaa aina vain liberaalimpi linja esimerkiksi kurinpidossa. Puhe lasten oikeuksista on yleensä sama asia kuin puhe sen puolesta, että lasten velvollisuudet pitää minimoida ja oikeudet maksimoida.

Sinänsä lasten oikeuksien sopimus ei ole juridisesti velvoittava eli niitä pykäliä ei tulkita kuin lakipykäliä eikä ketään voida tuomita oikeudessa sen vuoksi, että olisi rikkonut lasten oikeuksien sopimusta. Mutta moraaliselta vaikutukseltaan tuo sopimus on silti erittäin haitallinen.

Joo Usahan onkin oikea lasten pahoinvoinnin tähti maa. Joka seitsämäs lapsi on kokenut kaltoin kohtelua ja lapsia kuolee omien vanhempien käsiin jatkuvasti väkivallan tai heitteillejätön takia. Suomessa kuitenkaan ei ole vielä ihan jokapäiväistä, että uutista saa lukea lapsista jotka ovat koko elämänsä olleet komerossa lukkojen takana, roska-astiatiasta löydetystä kuoliaaksi paleltuneista vauvoista tai teini-ikäisistä joita omat vanhemmat ovat huumanneet, raiskanneet ja hakanneet.

Yhdysvalloissa ei ole ennaltaehkäisevää lastensuojelua, vaan lastensuojelu puuttuu vasta kun lapsi on pakko ottaa huostaan. Tätähän täällä tunnuttiin kaipaavan tässäkin ketjussa. Euroopassa ajatellaan, että mitä aikaisemmin perheelle saadaa tukea, sen vähemmän tulee tarvetta huostaanotoille. Siksi niistä maanantaisista nälöistä kouluissa ilmoitellaan. Kannetaan huolta saako lapsi viikonloppuisin kotona ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmean ylimielisen kuvan kyllä saa tähän ketjuun vastanneista alan ihmisistä. Aivan kuin tuo muka olisi enää 2020-luvulla todellisuutta että vasta vakavista puutteista ylipäätään ilmoitettaisiin. Oma (oikean elämän) kokemus on ihan toinen, nimenomaan korostettiin varhaista puuttumista ja sitä että on tarkoitus varmuuden vuoksi tarkistaa tilanne. En huomannut työntekijöistä tuollaista kauhistelua että täytyy olla kaikki pilalla kun kerran ilmoituskin tehty. Nykyisinhän kun ilmoituksia kannustetaan tekemään matalalla kynnyksellä ja kaikki tarkistetaan niin käytännössä kuka tahansa voi joutua ilman vakavaa syytä selvitykseen, joku vähän huono-onninen ehkä useampaankin kertaan. Uskoisin että suurin osa ihmisistä vielä osaa käyttää maalaisjärkeä mutta kyllä niitäkin on jotka huolestuu ihan liian herkästi, ammattilaisissakin. Ymmärrettävästi ei haluta ei myöskään haluta että joutuu jälkeenpäin vaikeuksiin, jos siis ei ilmoitusta tee ja jälkeenpäin jotain vakavampaa paljastuukin. Mutta asiakkaan näkökulmasta, jos siis todetaan että kaikki on ok eikä ole tarvetta tuelle niin kyllä se ilmoitus on ollut turha.

Kaikki täällä lukemani sossun nimmarilla kirjoitetut esimerkit on olleet ihan asiallisia ja todenmukaisia. Ilmoitus ei ole koskaan turha. Siis jos se on tehty todellisesta huolesta eikä perustu esimerkiksi kiusantekoon, joita huoltajuuskiistat tai veemäinen naapuri vaikka tehtailee.

Jos ilmon jälkeen on katsottu ettei huolta ole niin sekään ei meinaa, että ilmoitus oli turha. Tuossa arvioidaan onko tarvetta vai ei ja jos tarvetta ei ollut ja se todettiin niin silloinhan tuo meni juuri niin kuin pitikin.

Toki vanhemman näkökulmasta se ilmoitus on turha, varsinkin jos todettiin ettei huolta olekaan. Mutta sama on silloinkin kun huolta onkin, mutta vanhempi ei sitä itse halua myöntää tai ei siihen pysty. Sitten joskus harvoin tulee näitä tapauksia, jotka ovat jopa helpottuneita kun tilanne on huomattu ja saa apua. Ja kyllähän niitäkin on jotka ovat itse soittaneet lasuun että nyt ei pysty. Apua ovat saaneet ja tuki on ollut sellaista, että pystyy oman jaksamisen mukaan olemaan hyvä vanhempi lapsilleen.

Minä taas ajattelen, että monistakin asioista voisi itse kysyä siltä kohteelta, ennen ilmoituksen tekoa. Kyllä vanhempi ihan aiheesta loukkaantuu varsinkin jos tieto ilmoituksesta tulee ihan puskista. Turha puhua mistään kasvatuskumppanuuksista tai haikailla luottamusta ja yhteisöllisyyttä jos tuo nyt on se nykyajan ihanneyhteiskunta että asia kuin asia siirretään suoraan viranomaisten nuuskittavaksi. Vanhemmankaan ei varmaan tarvi sitten jäädä päivänpäätteeksi kuuntelemaan kuinka päiväkodissa sujui, seurata wilmaa, osallistua lapsen terveydenhuoltokäynneille jne. jos ei noita normaaleja väyliä pitkin kulje myöskään tieto huolesta suoraan vanhemmalle.

Suomalaisilla on melko korkea kynnys puuttua henkilökohtaisesti muiden asioihin. Ainakin mitä näihin siviilien tekemiin lasuihin tulee. Jos näet epäkohdan, niin ei siihen välttämättä tartuta vaan mennään vaan nopeammin ohi ettei tarvitse ottaa vastuuta. Uskon että tämä on yksi syy, miksi esim. julkisilla paikoilla lapsen/aikuisen huonoon kohteluun aina ei mennä heti väliin vaikka vähän kauhuissaan vilkuillaan sivusta. Voi myös olla, että lasun tekijä on joku läheinen joka pelkää seurauksia, jos sanoo suoraan asiasta. Onhan se tosi ikävää, jos aikuisilla menee välit poikki ja esim. lapsia kielletään leikkimästä keskenään, koska kaverin vanhempi on ottanut perheen sisäisiä ongelmia puheeksi. Päiväkodissa pitää myös ylläpitää hyvä keskusteluyhteys vanhempaan. Jos joku yksittäinen hoitaja ottaa siellä huolia esiin, niin se vanhemman ja hoitajan myöhempi kommunikaatio voi olla hyvin vaikeaa ja luottamus on mennyt. Ei haluta, että huonot välit kohdentuvat tiettyyn ihmiseen työpaikalla. Joillekin vanhemmille kaikki kritiikki on henkilökohtainen hyökkäys, mihin pitää vastata samalla mitalla.

Minulla nimenomaan menisi luottamus jos joku ottaisi yhteyttä lasuun ennen kuin juttelisi kanssani. Ne tilanteet ymmärrän tietysti, joissa vanhempaa ei yrityksistä huolimatta saada kiinni, välttelee vastuuta, selitykset jotenkin sekavia jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin totaaliyh ja tein 3-vuorotyötä. Yövuoroina lapsi oli hoidossa 19.30-14. Ja siitä voi laskea että tunteja kertyi helposti aika lailla kuukauden mittaan, koska öitä piti tehdä yleensä 3-5 ja muut vuorot siihen päälle. Päiväkodin johtaja sanoi, että jollei tunnit vähene, hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Olin järkyttynyt. Yövuorojen jälkeen minun olisi ilmeisesti pitänyt jättää unet kokonaan väliin (nukuin 4h). No, lyhensin työaikaa 80% ja vältyttiin lasulta. Taloudellisesti työssäkäynti oli kannattamatonta, mutta pakko oli tehdä noin.

Hei, hyvä huomata, että puhut menneessä aikamuodossa ja pikkulapsiaika on jo onnistuneesti ohi. Ole ylpeä itsestäsi ja ratkaisustasi lapsen hyväksi. Päiväkodin johtaja on ollut viisas ja rohkea, ottanut vastuun lapsen parhaasta ja keskustellut asiasta kanssasi rehellisesti. Kaikki päiväkotityöntekijät eivät enää edes jaksa, viitsi tai uskalla näin toimia, pääsee itse helpommalla, kun antaa asioiden vain olla. Eli pakoilevat vastuutaan olemalla ohjaamatta huoltajia kasvatusyhteistyössä oman ammattitaitonsa ja koulutuksensa tietoa jakaen.

Liian harva nykyään tekee päätöksen, jonka sinä teit: Vähentää työntekoa taloudellisen kustannuksen uhallakin, jotta lapsi saisi sitä kaikkein tärkeintä : kokemuksen riittävästä yhdessäolosta oman vanhemman kanssa. (Oli sitten pienipalkkainen monen työn tekijä tai superrikas huippuyritysten uramoguli.) Pienen lapsen aivojen, tunne-elämän ja kehon stressinsäätelymekanismien kehitykselle tämä on ensiarvoisen tärkeää. Varhaislapsuuden heikko kiintymyssuhde vanhempaan ja suuri stressitaso eivät jää vain lapsuuden haitaksi vaan jatkuvat läpi yksilön elämän erilaisina kehon ja mielen sairauksina, tunne-elämän häiriöinä ja itsetunnon vammoina. Ennen sanottiin, että puutteellisesti kasvatettu lapsi tai kummallisesti käyttäytyvä aikuinen on "kasvanut kieroon". Nykytutkimus tuntee mekanismit jo melko hyvin, siksi lastensuojelu on hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiviä. Varhainen puuttuminen on todellakin kasvavan lapsen /ihmisen edun vuoksi olemassa.

Myös päiväkotilaitos ja varhaiskasvatus ovat lasta suojelevia ja kehitystä tukevia instituutioita. Mikään ei kuitenkaan korvaa oman vanhemman läsnäoloa, huolenpitoa ja hintalaputonta rakkautta pientä lastaan kohtaan. Lapset ovat kovin konkreettisia, heidän tulee saada istua vanhemman sylissä, puuhata ja leikkiä yhdessä vanhemman kanssa, päästä yöllä viereen nukkumaan kun pelottaa, syödä yhdessä ja tulla silitetyksi, kehutuksi ja katsotuksi lempein silmin. Aikuisen käsistä ja silmistä lapsi tulkitsee, onko hän rakastettu ja turvassa. Sanat ovat toissijaisia, teot ensisijaisia.

Kyllä tässä maassa vanhempien työnkäynti menee lasten hyvinvoinnin edelle. Jossakin on ilmeisesti päiväkodin johtaja uhkaillut, mutta oikeasti ei kyllä voi varhaiskasvatuksesta puuttua kenenkään ihmisen työnkäyntiin ja siihen paljonko ihminen töissä on.

T: Vuorohoidossa työskentelevä lastenhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään esimerkiksi vanhemmilla, sukulaisilla, lähiyhteisön jäsenillä, opettajilla, neuvolatyöntekijöillä, sosiaalityöntekijöillä tai muilla viranomaisilla ei ole oikeutta rikkoa lapsen oikeuksia.

Suomen tulisi erota lasten oikeuksien sopimuksesta samalla tavoin kuin mitä USA on tehnyt. Tuo sopimus on täynnä epämääräistä höttöä jota voidaan käyttää lähes minkä vaan perustelemiseen. Ja yleensä sitä käytetään nimenomaan sen perustelemiseen, että miksi pitäisi ottaa aina vain liberaalimpi linja esimerkiksi kurinpidossa. Puhe lasten oikeuksista on yleensä sama asia kuin puhe sen puolesta, että lasten velvollisuudet pitää minimoida ja oikeudet maksimoida.

Sinänsä lasten oikeuksien sopimus ei ole juridisesti velvoittava eli niitä pykäliä ei tulkita kuin lakipykäliä eikä ketään voida tuomita oikeudessa sen vuoksi, että olisi rikkonut lasten oikeuksien sopimusta. Mutta moraaliselta vaikutukseltaan tuo sopimus on silti erittäin haitallinen.

Joo Usahan onkin oikea lasten pahoinvoinnin tähti maa. Joka seitsämäs lapsi on kokenut kaltoin kohtelua ja lapsia kuolee omien vanhempien käsiin jatkuvasti väkivallan tai heitteillejätön takia. Suomessa kuitenkaan ei ole vielä ihan jokapäiväistä, että uutista saa lukea lapsista jotka ovat koko elämänsä olleet komerossa lukkojen takana, roska-astiatiasta löydetystä kuoliaaksi paleltuneista vauvoista tai teini-ikäisistä joita omat vanhemmat ovat huumanneet, raiskanneet ja hakanneet.

Yhdysvalloissa ei ole ennaltaehkäisevää lastensuojelua, vaan lastensuojelu puuttuu vasta kun lapsi on pakko ottaa huostaan. Tätähän täällä tunnuttiin kaipaavan tässäkin ketjussa. Euroopassa ajatellaan, että mitä aikaisemmin perheelle saadaa tukea, sen vähemmän tulee tarvetta huostaanotoille. Siksi niistä maanantaisista nälöistä kouluissa ilmoitellaan. Kannetaan huolta saako lapsi viikonloppuisin kotona ruokaa.

USA:ssa on kasvatuksen vapaus ja perhe-elämän vapaus. Siellä ei puututa perheiden elämään vaan siksi, että pahastuttaa tai pöyristyttää. Siellä on myös lastensuojelulla aikaa todellisille ongelmaperheille, kun aika ei mene siihen, että lasketaan syötyjen perunoiden määrää koulun ruokailulla.

Aika sairas ketju kokonaisuudessaan. Ilmeisesti ennen ei ole puututtu oikein mihinkään, ja tästä johtuneisiin ongelmiin on reagoitu menemällä toiseen ääripäähän ja nyt kaikki mitä vanhemmat tekevät on väärin.

Lasu seuraa siis ainakin seuraavista asioista:

- lapsi kiukuttelee kaupassa

- lapsella on eriparisukat

- lapsella on samat vaatteet kahtena peräkkäisenä päivänä

- isä viettää liikaa aikaa lapsen kanssa (äiti laiskottelee)

- äiti tekee töitä kotona eikä leiki lapsen kanssa etätöissä ollessaan

- äidin työvuorot ovat jotain muuta kuin ma-pe 8-16

- äiti teki makaronilaatikon eri tavalla kuin sossutäti

- äitiä on joskus väsyttänyt

Ilmeisesti kaikkien perheenjäsenten pitäisi elää yhdessä täysin samassa muotissa ja olla iloisia 24/7. Ja siltikin voi tulla huolilasu joka on sossutätien mielestä ihan aiheellinen, koska kyllähän asiat pitää selvittää. Ketä tämä kiusaaminen ja pikkuasioista nillittäminen palvelee? Tuskin ainakaan lapsen etua.

Vierailija kirjoitti:

Aika sairas ketju kokonaisuudessaan. Ilmeisesti ennen ei ole puututtu oikein mihinkään, ja tästä johtuneisiin ongelmiin on reagoitu menemällä toiseen ääripäähän ja nyt kaikki mitä vanhemmat tekevät on väärin.

Lasu seuraa siis ainakin seuraavista asioista:

- lapsi kiukuttelee kaupassa

- lapsella on eriparisukat

- lapsella on samat vaatteet kahtena peräkkäisenä päivänä

- isä viettää liikaa aikaa lapsen kanssa (äiti laiskottelee)

- äiti tekee töitä kotona eikä leiki lapsen kanssa etätöissä ollessaan

- äidin työvuorot ovat jotain muuta kuin ma-pe 8-16

- äiti teki makaronilaatikon eri tavalla kuin sossutäti

- äitiä on joskus väsyttänyt

Ilmeisesti kaikkien perheenjäsenten pitäisi elää yhdessä täysin samassa muotissa ja olla iloisia 24/7. Ja siltikin voi tulla huolilasu joka on sossutätien mielestä ihan aiheellinen, koska kyllähän asiat pitää selvittää. Ketä tämä kiusaaminen ja pikkuasioista nillittäminen palvelee? Tuskin ainakaan lapsen etua.

Tämä on sitä vakavien ongelmien ennaltaehkäisyä. Puututaan asioihin ennen kuin äidin väsymys esimerkiksi johtaa huumeidenkäyttöön. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua uhattiin lasulla neuvolassa, kun kerroin olevani väsynyt hoitamaan dementoituneen vanhempani asioita päivin öin ja taistelemaan hänelle apua ja paikkaa hoivakodissa. Olin tuolloin pienen vauvan äiti. Sanoin, etten tiedä mitä lasu auttaisi meidän tilanteeseen. Mulla ja vauvalla oli kaikki erinomaisesti ja nautin suuresti äitiysestäni. Halusin apua dementikolle!

No voi Jeesus. Mietipä nyt hetki. Jos sä NEUVOLASSA kerrot, että olet pikkulapsen vanhempana väsynyt syystä x, y tai z, oli se syy nyt mikä hyvänsä, niin öö miksiköhän sieltä NEUVOLASTA yritetään tarjota sitä apua siihen mikä se niiden vastuualue on, eli se perhe-elämä? Rautalangasta vääntäen; jos sä menet NEUVOLASSA kertomaan kuinka olet väsynyt ja uupunut, silloin sulle tarjotaan apua neuvolan piiriin liittyvissä asioissa. Ei niillä NEUVOLASSA ole tietoa jostain demepotilaan palveluista ja avuista niissä 🤦

Lasu on siis ollut ihan looginen tarjottu tukimuoto, kun hakee apua neuvolasta. Jos olisit hakenut apua aikuissosiaalityöstä ja/tai vanhuspalveluista dementikon tilanteeseen, sieltä tuskin ensimmäisenä olisi lasua tuputettu. Oltaisiin sieltäkin kyllä saatettu lasukin toki mainita, sillä kun tilanne kun on se, että niitä laitospaikkoja ei vaan dementikolle ole tarjolla, tilanne vaan jatkuu ja kuormittaa omaista, ja silloin esim. joku lastenhoitoapu, tai vaikka vaan keskustelu jonkun työntekijän kanssa siitä, voisiko perhe-elämää lapsen kanssa keventää jotenkin, jotta jaksaisi paremmin myös dementikkoa eikä uupuisi kokonaan ym. voisi hyvinkin olla hyödyksi.

Mutta tämä vastaa kyllä hyvin tuohon että miksi nykyisin "uhkaillaan" lasulla: Ei uhkailla, vaan porukka tulkitsee ihan omiaan. Liekö sitten syynä se, että yksinkertaisimmat nielaisee koukkuineen tarinat lastensuojelun "kauhuista": huostaprovikoista, likaisten eriparisukkien tai vääränlaisen makaronilaatikko vuoksi huostatuista lapsista, sossuista jotka keskittyvät kiusaamaan normaaleja ihmisiä, ettei tarvitsisi keskittyä sen liivijengiläisen lasten ongelmiin, ja mitä näitä nyt jatkuvasti tälläkin palstalla jankataan "tosina". Sitten näille "lasukammoisille" kun jostain instanssista kun mainitaankin sana "lastensuojelu" ja sen tarjoamat palvelut, niin heti on hyökkäys päällä: mehän ei mitään lasuja tarvita, kehtaattekin uhkailla meidän perhettä sillä!

Seurasin sivusta yhden äidin järkytystä, kun joutuivat kaiken maailman lasuselvityksiin siksi, että tytär, jolla oli oma hevonen, oli kysyttäessä (oletettavasti johdateltuna) maininnut, että onhan se vähän raskasta joskus aamuisin käydä hoitamassa sitä hevosta.

He olivat todella läheisiä tuon yläasteikäisen tyttären kanssa, viettivät paljon vapaa-aikaa yhdessä (varmasti enemmän, kuin mitä keskimääräinen äiti teininsä kanssa viettää laatuaikaa) ja sanomattakin selvää, että lapsi, joka on saanut oman hevosen, on etuoikeutettu.

Tietenkään mitään lasuasiakkuutta ei heille tullut, mutta pitkiä puheluita ja kasvotusten tapaamisia oli, mihin piti osallistua ja tietysti tuollaiset syytökset, ettei vanhemmuutta olisi hoidettu hyvin, on hirveitä kelle tahansa äidille.

Tuon tapauksen jälkeen olen kyllä uskonut heittämällä kaikki nämä jutut.

Huhhhhuh. Oli minustakin nuorena joskus raskasta herätä aamulla kouluun tai käyttää koira ulkona, mutta menin silti ja pääsääntöisesti meidän lapinkoira oli minulle suunnattoman rakas ja tuki myös hyvinvointia teini-iän myllerryksissä.

Elämä on joskus rankkaa ja mielestäni on hyvä tiedostaa jo nuorena, mutta eiköhän se hevonen ole pääsääntöisesti ihana ja rakas asia lapselle.

Kamalaa, onneksi en lapsia ole hankkinut. 🙁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään esimerkiksi vanhemmilla, sukulaisilla, lähiyhteisön jäsenillä, opettajilla, neuvolatyöntekijöillä, sosiaalityöntekijöillä tai muilla viranomaisilla ei ole oikeutta rikkoa lapsen oikeuksia.

Suomen tulisi erota lasten oikeuksien sopimuksesta samalla tavoin kuin mitä USA on tehnyt. Tuo sopimus on täynnä epämääräistä höttöä jota voidaan käyttää lähes minkä vaan perustelemiseen. Ja yleensä sitä käytetään nimenomaan sen perustelemiseen, että miksi pitäisi ottaa aina vain liberaalimpi linja esimerkiksi kurinpidossa. Puhe lasten oikeuksista on yleensä sama asia kuin puhe sen puolesta, että lasten velvollisuudet pitää minimoida ja oikeudet maksimoida.

Sinänsä lasten oikeuksien sopimus ei ole juridisesti velvoittava eli niitä pykäliä ei tulkita kuin lakipykäliä eikä ketään voida tuomita oikeudessa sen vuoksi, että olisi rikkonut lasten oikeuksien sopimusta. Mutta moraaliselta vaikutukseltaan tuo sopimus on silti erittäin haitallinen.

Joo Usahan onkin oikea lasten pahoinvoinnin tähti maa. Joka seitsämäs lapsi on kokenut kaltoin kohtelua ja lapsia kuolee omien vanhempien käsiin jatkuvasti väkivallan tai heitteillejätön takia. Suomessa kuitenkaan ei ole vielä ihan jokapäiväistä, että uutista saa lukea lapsista jotka ovat koko elämänsä olleet komerossa lukkojen takana, roska-astiatiasta löydetystä kuoliaaksi paleltuneista vauvoista tai teini-ikäisistä joita omat vanhemmat ovat huumanneet, raiskanneet ja hakanneet.

Yhdysvalloissa ei ole ennaltaehkäisevää lastensuojelua, vaan lastensuojelu puuttuu vasta kun lapsi on pakko ottaa huostaan. Tätähän täällä tunnuttiin kaipaavan tässäkin ketjussa. Euroopassa ajatellaan, että mitä aikaisemmin perheelle saadaa tukea, sen vähemmän tulee tarvetta huostaanotoille. Siksi niistä maanantaisista nälöistä kouluissa ilmoitellaan. Kannetaan huolta saako lapsi viikonloppuisin kotona ruokaa.

USA:ssa on kasvatuksen vapaus ja perhe-elämän vapaus. Siellä ei puututa perheiden elämään vaan siksi, että pahastuttaa tai pöyristyttää. Siellä on myös lastensuojelulla aikaa todellisille ongelmaperheille, kun aika ei mene siihen, että lasketaan syötyjen perunoiden määrää koulun ruokailulla.

Ennemminkin niin, että sitä aikaa ei ole muihin kuin niihin ääritapauksiin, koska niin monen perheiden asiat on rempallaan. Ja ne keissit joihin puutututaan on niitä joissa on jo aikaa sitten kärjistynut tilanne äärimiseksi ja apukin tulee liian myöhään. Siksi lastensuojelu joutuu priorisoimaan ja ottamaan aina ne kaikista vakavimmat ja kiireellisimmät jutut ensin vaikka naapurustossa saattaisi olla kymmenittäin lapsia, joilla on tilanne menossa samaan jamaan mutta niihin ei ole vielä pystytty tai ehditty reagoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika sairas ketju kokonaisuudessaan. Ilmeisesti ennen ei ole puututtu oikein mihinkään, ja tästä johtuneisiin ongelmiin on reagoitu menemällä toiseen ääripäähän ja nyt kaikki mitä vanhemmat tekevät on väärin.

Lasu seuraa siis ainakin seuraavista asioista:

- lapsi kiukuttelee kaupassa

- lapsella on eriparisukat

- lapsella on samat vaatteet kahtena peräkkäisenä päivänä

- isä viettää liikaa aikaa lapsen kanssa (äiti laiskottelee)

- äiti tekee töitä kotona eikä leiki lapsen kanssa etätöissä ollessaan

- äidin työvuorot ovat jotain muuta kuin ma-pe 8-16

- äiti teki makaronilaatikon eri tavalla kuin sossutäti

- äitiä on joskus väsyttänyt

Ilmeisesti kaikkien perheenjäsenten pitäisi elää yhdessä täysin samassa muotissa ja olla iloisia 24/7. Ja siltikin voi tulla huolilasu joka on sossutätien mielestä ihan aiheellinen, koska kyllähän asiat pitää selvittää. Ketä tämä kiusaaminen ja pikkuasioista nillittäminen palvelee? Tuskin ainakaan lapsen etua.

Tämä on sitä vakavien ongelmien ennaltaehkäisyä. Puututaan asioihin ennen kuin äidin väsymys esimerkiksi johtaa huumeidenkäyttöön. :D

Juu, kuinkahan moni lähtee yöherätyksistä johtuvaa väsymystä paikkaamaan huumeilla? Jotain järkeä saisi sossutätienkin päässä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun. Olipa matka.

Ihmettelen suuresti lasu-vastaisuutta ja suorastaan vihaa. Samalla arvostan sossuammattilaisia, jotka täälläkin jaksoivat meuhkaajille ystävällisesti työtään avata.

Meillä on kaksi lasta ja molempien lasten vuoksi olemme olleet lasu-yhteyksissä. Puhelinneuvotteluja, paikan päällä tapaamisia sekä seurantaa. Jokainen kohtaamamme sossu on ollut todella asiallinen ja ammattimainen. Tullut tunne, että tässä mietitään yhdessä ratkaisuja meidän perheen parhaaksi. Uskon, että meidän asenne on edesauttanut yhteistyötä. Joten vinkkinä ihan jokaiselle vanhemmalle: sossuja ei oikeasti tarvitse pelätä. Ja he ovat yhteydessä syystä, joten tehkää yhteistyötä heidän kanssaan, jos päädytte asiakkaiksi.

Ilmoituksista 50-90 prosenttia on perättömiä.

Vähän eri asia joutua siihen rumbaan syyttömänä kuin syypäänä kuten te.

Lasun sossu täällä. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta ja täysin aiheesta. Siellä on poliisi ilmoittamassa, että on joutunut puuttumaan vanhempien kännäilyyn viikonloppuna kotikäynnillä tai lääkäri, jolla on potilaana psykoottinen äiti. Koulut ilmoittavat, että se äidin piltti on nyt ollut syyslukukaudella yhteensä 400 tuntia pois tai päiväkoti ilmoittaa Petterin puhuneen miten isä lyö. Toisaalta tilanne voi olla jo se, että äiti on lapsien kanssa turvakodissa. Ehkä 10% tulee yksityishenkilöiltä. Siellä voi olla naapuria, tätiä tai mummoa. Iso ongelma on huoltoriitaiset vanhemmat, jotka tekevät näitä toisistaan. Sosiaaliohjaajat perkaavat tätä puolta, näitä epämääräisiä ilmoituksia miten puistossa oli retuutettu itkevää lasta tai naapurista kuuluu isän karjunta kaiket yöt. Ohjaajien käsitys kokonaisuudesta ei siis ole välttämättä täysi. Turvakoteihinhan heitä ei lähetetä, sinne menee sosiaalityöntekijät.

Höpön löpön. Tosi iso osa viranomaisten ilmoituksista on ihan turhia ja syövät resursseja.

Ja peruste tälle väitteelle? Ihan oikeasti tällaiset hatusta vedetyt prosentit ja mutuilut on aivan turhia. Henkilöt, jotka eivät ole koskaan edes lastensuojeluilmoitusta nähneet, saati olleet selvittämässä ilmoituksia keksivät ihan omasta päästään juttuja.

Tutkimustulos: 50-91 prosenttia ilmoituksista oli turhia.

Laita linkki tähän tutkimukseen.