Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein kerran naapuritalon lapsesta lasun siksi koska olin huolissani äidin voinnista. Juttuhan meni niin että kiikaroin noin viikon verran naapuri perhettä 24/7. Äiti vaan makaa sängyssä päivittäin eikä liiku kuin korkeintaan vessaan ja takaisin sänkyyn ja isä leikkii lapsen kanssa ja ulkoilee tämän kanssa ainoastaan. Äiti ei tähän osallistunut ollenkaan. Olin todella huolestunut perheen tilasta. Asia kyllä otettiin sossussa vakavasti.

Ja sit sossu sai selville että oli paskanjauhantaa suurin osa ja kiikarouva valehtelija leimautui itse hulluksi apujoukkoineen.

Meistä tehtiin myös lasu sillä perusteella, että äiti vain makaa päivät ja on masentunut.

Asiasta ei tullut vaikeuksia, kun selvisi, että teen yötyötä läheisessä tehpassa vakiyökkönä ja pakko on nukkua päivällä.

Ilmoittajan opettaja, kenelle lapsi oli sanonut, että äiti nukkuu päivät

Lähetin opettajalle kuvan työsopparista, missä lukee että työaika yötyö. Opettaja lähetti anteeksipyynnön. Mutta jäi ikävä kuva opettajasta tämän jälkeen

Ei teistä tehty vaikka sinä kuvittelet olevasi keskipiste.

Vierailija kirjoitti:

Aika sairas ketju kokonaisuudessaan. Ilmeisesti ennen ei ole puututtu oikein mihinkään, ja tästä johtuneisiin ongelmiin on reagoitu menemällä toiseen ääripäähän ja nyt kaikki mitä vanhemmat tekevät on väärin.

Lasu seuraa siis ainakin seuraavista asioista:

- lapsi kiukuttelee kaupassa

- lapsella on eriparisukat

- lapsella on samat vaatteet kahtena peräkkäisenä päivänä

- isä viettää liikaa aikaa lapsen kanssa (äiti laiskottelee)

- äiti tekee töitä kotona eikä leiki lapsen kanssa etätöissä ollessaan

- äidin työvuorot ovat jotain muuta kuin ma-pe 8-16

- äiti teki makaronilaatikon eri tavalla kuin sossutäti

- äitiä on joskus väsyttänyt

Ilmeisesti kaikkien perheenjäsenten pitäisi elää yhdessä täysin samassa muotissa ja olla iloisia 24/7. Ja siltikin voi tulla huolilasu joka on sossutätien mielestä ihan aiheellinen, koska kyllähän asiat pitää selvittää. Ketä tämä kiusaaminen ja pikkuasioista nillittäminen palvelee? Tuskin ainakaan lapsen etua.

Olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja voin vannoa, ettei yhtäkään sossua kiinnosta yksittäisenä tapauksena se, onko lapsella eriparisukat tai miten kukakin makaronilaatikon tekee. 

Oma lapseni haluaa käyttää eriparisia sukkia enkä tee makaronilaatikkoa ollenkaan. Vielä ei ole kukaan tehnyt lastensuojeluilmoitusta. Kai pitäisi itse tehdä viran puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään esimerkiksi vanhemmilla, sukulaisilla, lähiyhteisön jäsenillä, opettajilla, neuvolatyöntekijöillä, sosiaalityöntekijöillä tai muilla viranomaisilla ei ole oikeutta rikkoa lapsen oikeuksia.

Suomen tulisi erota lasten oikeuksien sopimuksesta samalla tavoin kuin mitä USA on tehnyt. Tuo sopimus on täynnä epämääräistä höttöä jota voidaan käyttää lähes minkä vaan perustelemiseen. Ja yleensä sitä käytetään nimenomaan sen perustelemiseen, että miksi pitäisi ottaa aina vain liberaalimpi linja esimerkiksi kurinpidossa. Puhe lasten oikeuksista on yleensä sama asia kuin puhe sen puolesta, että lasten velvollisuudet pitää minimoida ja oikeudet maksimoida.

Sinänsä lasten oikeuksien sopimus ei ole juridisesti velvoittava eli niitä pykäliä ei tulkita kuin lakipykäliä eikä ketään voida tuomita oikeudessa sen vuoksi, että olisi rikkonut lasten oikeuksien sopimusta. Mutta moraaliselta vaikutukseltaan tuo sopimus on silti erittäin haitallinen.

Joo Usahan onkin oikea lasten pahoinvoinnin tähti maa. Joka seitsämäs lapsi on kokenut kaltoin kohtelua ja lapsia kuolee omien vanhempien käsiin jatkuvasti väkivallan tai heitteillejätön takia. Suomessa kuitenkaan ei ole vielä ihan jokapäiväistä, että uutista saa lukea lapsista jotka ovat koko elämänsä olleet komerossa lukkojen takana, roska-astiatiasta löydetystä kuoliaaksi paleltuneista vauvoista tai teini-ikäisistä joita omat vanhemmat ovat huumanneet, raiskanneet ja hakanneet.

Yhdysvalloissa ei ole ennaltaehkäisevää lastensuojelua, vaan lastensuojelu puuttuu vasta kun lapsi on pakko ottaa huostaan. Tätähän täällä tunnuttiin kaipaavan tässäkin ketjussa. Euroopassa ajatellaan, että mitä aikaisemmin perheelle saadaa tukea, sen vähemmän tulee tarvetta huostaanotoille. Siksi niistä maanantaisista nälöistä kouluissa ilmoitellaan. Kannetaan huolta saako lapsi viikonloppuisin kotona ruokaa.

USA:ssa on kasvatuksen vapaus ja perhe-elämän vapaus. Siellä ei puututa perheiden elämään vaan siksi, että pahastuttaa tai pöyristyttää. Siellä on myös lastensuojelulla aikaa todellisille ongelmaperheille, kun aika ei mene siihen, että lasketaan syötyjen perunoiden määrää koulun ruokailulla.

Ennemminkin niin, että sitä aikaa ei ole muihin kuin niihin ääritapauksiin, koska niin monen perheiden asiat on rempallaan. Ja ne keissit joihin puutututaan on niitä joissa on jo aikaa sitten kärjistynut tilanne äärimiseksi ja apukin tulee liian myöhään. Siksi lastensuojelu joutuu priorisoimaan ja ottamaan aina ne kaikista vakavimmat ja kiireellisimmät jutut ensin vaikka naapurustossa saattaisi olla kymmenittäin lapsia, joilla on tilanne menossa samaan jamaan mutta niihin ei ole vielä pystytty tai ehditty reagoimaan.

Kyse on myös siitä, että USA:n lastensuojelussa on eri käsitys siitä, että milloin asiat ovat rempallaan kuin mitä Suomen lastensuojelussa on. Suomen lastensuojelu käyttää valtavasti aikaa esimerkiksi ruumiilliseen kuritukseen syyllistyneiden vanhempien jahtaamiseen, kun taas USA:ssa ruumiillista kuritusta ei lasketa huolenaiheeksi ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita jo ymmärtää, että sossuilla ei ole aikaa pikkujuttuihin puuttua. Kyllä ne jykevät toimenpiteet tehdään ihan oikeista syistä

Kun sossu nimenonaan näprää niitä parittomia sukkia ha laiminlyö ne oikeat tapaukset.

Meille sossu kirjoitti raporttiin "vauvalle on hankittu liikaa vaatteita". Olin siis ostanut kirpparilta puoli-ilmaiseksi bodyja ja potkareita. Se oli hyvä, kun ei tarvinnut stressata että puhtaat vaatteet loppuvat. Raportissa oli muita vastaavia huomioita. Yhtään myönteistä asiaa siihen ei löytynyt. Tästä herää pari kysymystä:

Mitkä ovat ne vaatimukset mitä yhteiskunta voi vanhemmille asettaa ja mihin voi puuttua? Mikä on se riittävän hyvä vanhemmuus, johon ei puututa? Vai todellako se riippuu asiaa hoitavan henkilön omasta mielipiteestä? Onko todella laillista puuttua tällaisiin asioihin?

Mitä asioita korjaamaan on mielekästä palkata verovaroilla työntekijöitä? Onko tällaisten raporttien laatiminen mielekäs tapa käyttää verovaroja? Entä kun sanotaan, että lastensuojelulla on resurssipula, niin kannattaako resursseja käyttää kiusantekoon?

Se asiakkuus ei kuitenkaan varmaan alkanut tai jatkunut sen liiallisen vaatteiden ostelun takia?

En usko, että tuo liiallinen ostelu on muuten ollut oleellista, ellei sossu ole vaikka kiinnittänyt siihen huomiota, että rahankäyttö ei toimi lapsen edunmukaisesti ja liian iso osa rahasta on mennyt bodyjen osteluun kun vähempikin riittäisi.

Lapsi kasvaa nopeaa ja niitä vaatteita voi pestä. Siksi mitään kauhea arsenaalia on turha hankkia. Voihan olla, että aikuinen ei vaikka ymmärrä sitä, että vaatteet jää pian pieneksi ja se saattaisi meinata ettei lapsen kehityksestä ole riittävästi tietoa. Tai se että valmistautuu suurella määrällä vaatteita siihen ettei lopu puhtaat kesken taas kenties siitä, ettei vanhempi ei pese likaisia vaatteita, mikä voi kertoa jaksamisesta tai arjentaitojen puutteelisuudesta.

Ja nuo nyt siis vaan kärjistettyjä heittoja, mitä tommoset voisi jossain tapauksessa tarkoittaa, eikä tässä. Eikä kukaan sossu tuommoisia päätelmiä todellakaan tee eikä se lasun asiakkuuden vaikuttaisi. Ja se pitäisi tuolloin siellä lausunnossakin lukea. Eli se, että lapsella on liikaa bodyjä ei varmasti ole mikään syy olla lasussa, ellei bodyt tyyliin täytä koko asunnon.

Voi myös olla niin, että jotain negatiivista on pitänyt saada kirjattua, ettei jää vaikutelma että käynti/asiakkuus olisi turha. Ja kun ei mitään todellisia puutteita ollut niin on tartuttu sitten ihan harmittomiin asioihin. Tyyliin kun tarpeeksi kaivaa niin jotain kyllä löytyy.

Meistä tehtiin perätön ilmoitus.

Kun mitään muuta ei puolen vuoden kaivamisella saatu kirjattua, kirjattiin se että olin 6 vuotta aiemmin (ennen lapsia) hermostunut kerran.😂

Olet siis ollut itse lapsi, jos teistä on tehty ilmoitus .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua uhattiin lasulla neuvolassa, kun kerroin olevani väsynyt hoitamaan dementoituneen vanhempani asioita päivin öin ja taistelemaan hänelle apua ja paikkaa hoivakodissa. Olin tuolloin pienen vauvan äiti. Sanoin, etten tiedä mitä lasu auttaisi meidän tilanteeseen. Mulla ja vauvalla oli kaikki erinomaisesti ja nautin suuresti äitiysestäni. Halusin apua dementikolle!

No voi Jeesus. Mietipä nyt hetki. Jos sä NEUVOLASSA kerrot, että olet pikkulapsen vanhempana väsynyt syystä x, y tai z, oli se syy nyt mikä hyvänsä, niin öö miksiköhän sieltä NEUVOLASTA yritetään tarjota sitä apua siihen mikä se niiden vastuualue on, eli se perhe-elämä? Rautalangasta vääntäen; jos sä menet NEUVOLASSA kertomaan kuinka olet väsynyt ja uupunut, silloin sulle tarjotaan apua neuvolan piiriin liittyvissä asioissa. Ei niillä NEUVOLASSA ole tietoa jostain demepotilaan palveluista ja avuista niissä 🤦

Lasu on siis ollut ihan looginen tarjottu tukimuoto, kun hakee apua neuvolasta. Jos olisit hakenut apua aikuissosiaalityöstä ja/tai vanhuspalveluista dementikon tilanteeseen, sieltä tuskin ensimmäisenä olisi lasua tuputettu. Oltaisiin sieltäkin kyllä saatettu lasukin toki mainita, sillä kun tilanne kun on se, että niitä laitospaikkoja ei vaan dementikolle ole tarjolla, tilanne vaan jatkuu ja kuormittaa omaista, ja silloin esim. joku lastenhoitoapu, tai vaikka vaan keskustelu jonkun työntekijän kanssa siitä, voisiko perhe-elämää lapsen kanssa keventää jotenkin, jotta jaksaisi paremmin myös dementikkoa eikä uupuisi kokonaan ym. voisi hyvinkin olla hyödyksi.

Mutta tämä vastaa kyllä hyvin tuohon että miksi nykyisin "uhkaillaan" lasulla: Ei uhkailla, vaan porukka tulkitsee ihan omiaan. Liekö sitten syynä se, että yksinkertaisimmat nielaisee koukkuineen tarinat lastensuojelun "kauhuista": huostaprovikoista, likaisten eriparisukkien tai vääränlaisen makaronilaatikko vuoksi huostatuista lapsista, sossuista jotka keskittyvät kiusaamaan normaaleja ihmisiä, ettei tarvitsisi keskittyä sen liivijengiläisen lasten ongelmiin, ja mitä näitä nyt jatkuvasti tälläkin palstalla jankataan "tosina". Sitten näille "lasukammoisille" kun jostain instanssista kun mainitaankin sana "lastensuojelu" ja sen tarjoamat palvelut, niin heti on hyökkäys päällä: mehän ei mitään lasuja tarvita, kehtaattekin uhkailla meidän perhettä sillä!

Seurasin sivusta yhden äidin järkytystä, kun joutuivat kaiken maailman lasuselvityksiin siksi, että tytär, jolla oli oma hevonen, oli kysyttäessä (oletettavasti johdateltuna) maininnut, että onhan se vähän raskasta joskus aamuisin käydä hoitamassa sitä hevosta.

He olivat todella läheisiä tuon yläasteikäisen tyttären kanssa, viettivät paljon vapaa-aikaa yhdessä (varmasti enemmän, kuin mitä keskimääräinen äiti teininsä kanssa viettää laatuaikaa) ja sanomattakin selvää, että lapsi, joka on saanut oman hevosen, on etuoikeutettu.

Tietenkään mitään lasuasiakkuutta ei heille tullut, mutta pitkiä puheluita ja kasvotusten tapaamisia oli, mihin piti osallistua ja tietysti tuollaiset syytökset, ettei vanhemmuutta olisi hoidettu hyvin, on hirveitä kelle tahansa äidille.

Tuon tapauksen jälkeen olen kyllä uskonut heittämällä kaikki nämä jutut.

Huhhhhuh. Oli minustakin nuorena joskus raskasta herätä aamulla kouluun tai käyttää koira ulkona, mutta menin silti ja pääsääntöisesti meidän lapinkoira oli minulle suunnattoman rakas ja tuki myös hyvinvointia teini-iän myllerryksissä.

Elämä on joskus rankkaa ja mielestäni on hyvä tiedostaa jo nuorena, mutta eiköhän se hevonen ole pääsääntöisesti ihana ja rakas asia lapselle.

Kamalaa, onneksi en lapsia ole hankkinut. 🙁

No tuossakin esimerkissä jää aika moni asia kysymysmerkin alle. Esim missä tilanteessa ja miksi tuo nuoren kertoma on tullut ylipäätänsä esille ja millä tapaa. Onko kyseessä ollut vaikkapa numeroiden tippuminen tai teini on nukahdellut kesken tuntia. Onko teini kertonut väsymyksestä opettajalle tunnilla vai koulukuraattorille itkiessä sen jälkeen kun koulutoverin kanssa on tullut riitaa väsymyksen takia.

Ja varmastikin se hevonen on ollut tärkeä ja rakas, mutta jos se kilpailuharrastus johtaa siihen, että teinin elämän muut osa-alueet kärsii niin ei se silloin voi olla toimiva kuvio. Koiran pisutus aamuisin on vähän eri asia kun ensin matkustaa ennen kuutta talleille, joka saattaa olla pitkän matkan päässä, hevonen pitää ruokkia ja kantaa ruuat ja vedet, kenties kaviot putsata. Ja siitä sitten kouluun. Hevosen hoitaminen ei oo mikään pikku duuni. Ja vaikka lapsi olisi etuoikeutettu niin lapsella on silti aika samanlaiset unen tarpeet yms. Kilpailu itsessään voi olla myös rankkaa treeniä ja aiheuttaa paineita.

Eikös ne eripari sukat ollut muotia joku 10 vuotta sitten. Oma teini silloin käytti eripari sukkia, kun kaikki muutkin.

On varmaan lastensuojelussa ollut työteliäs aika, kun opettajat on kilvan tehneet laskuja turmeltuneista lapsista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika sairas ketju kokonaisuudessaan. Ilmeisesti ennen ei ole puututtu oikein mihinkään, ja tästä johtuneisiin ongelmiin on reagoitu menemällä toiseen ääripäähän ja nyt kaikki mitä vanhemmat tekevät on väärin.

Lasu seuraa siis ainakin seuraavista asioista:

- lapsi kiukuttelee kaupassa

- lapsella on eriparisukat

- lapsella on samat vaatteet kahtena peräkkäisenä päivänä

- isä viettää liikaa aikaa lapsen kanssa (äiti laiskottelee)

- äiti tekee töitä kotona eikä leiki lapsen kanssa etätöissä ollessaan

- äidin työvuorot ovat jotain muuta kuin ma-pe 8-16

- äiti teki makaronilaatikon eri tavalla kuin sossutäti

- äitiä on joskus väsyttänyt

Ilmeisesti kaikkien perheenjäsenten pitäisi elää yhdessä täysin samassa muotissa ja olla iloisia 24/7. Ja siltikin voi tulla huolilasu joka on sossutätien mielestä ihan aiheellinen, koska kyllähän asiat pitää selvittää. Ketä tämä kiusaaminen ja pikkuasioista nillittäminen palvelee? Tuskin ainakaan lapsen etua.

Olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja voin vannoa, ettei yhtäkään sossua kiinnosta yksittäisenä tapauksena se, onko lapsella eriparisukat tai miten kukakin makaronilaatikon tekee. 

Oma lapseni haluaa käyttää eriparisia sukkia enkä tee makaronilaatikkoa ollenkaan. Vielä ei ole kukaan tehnyt lastensuojeluilmoitusta. Kai pitäisi itse tehdä viran puolesta.

Meillä teini värkkää milloin mitäkin ja kulkee joskus rasvatahraisissa vaatteissa. Housuissa voi olla reikiä. Koko asunto välillä kuin lähtevä laiva. Ei ole ilmoituksia tullut. Sossuja meillä käy aika ajoin. Eivät ole sotkuista välittäneet vaan joku on jopa sanonut, että ei haittaa eikä tarvi häntä varten siivota. Kukaan ei ole makaronilaatikoista kysellyt, sitä ei teini muuten edes syö. Jos joku teksi lapsestani lasu ilmoituksen, olisin tyytyväinen että huolehditaan. En saisi traumoja enkä kokisi syyttelyksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne eripari sukat ollut muotia joku 10 vuotta sitten. Oma teini silloin käytti eripari sukkia, kun kaikki muutkin.

On varmaan lastensuojelussa ollut työteliäs aika, kun opettajat on kilvan tehneet laskuja turmeltuneista lapsista

Hohhoijaa uskotte sitten jokaisen trollin sepustuksia täällä. Kukaan opettaja ei ole tehnyt mitään lasuja eripari sukista.

Voin ymmärtää, että tulee harmaita hiuksia jos naapurin höppänä mummo on keksinyt, että lasu pitää tehdä joka kerta kun lapsi itkee hiekkalaatikolla tai jos huotajuuskiistan vuoksi eksä ja eksän sukulaiset tekevät ilmoituksia hukkuneesta hanskasta tai reikäisistä sukista.

Lastensuojelu ei tähän kuitenkaan ole tähän harmitukseen syypää. Jos lasussa on kuvattu asia tahattomasti tai tahallisesti niin että asia pitää tutkia niin silloin se pitää tutkia. Aiheettomat ilmoitukset ratkeavat melkein aina nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne eripari sukat ollut muotia joku 10 vuotta sitten. Oma teini silloin käytti eripari sukkia, kun kaikki muutkin.

On varmaan lastensuojelussa ollut työteliäs aika, kun opettajat on kilvan tehneet laskuja turmeltuneista lapsista

Hohhoijaa uskotte sitten jokaisen trollin sepustuksia täällä. Kukaan opettaja ei ole tehnyt mitään lasuja eripari sukista.

Minä olin adoptioprosessissa kuusi vuotta.

Neuvontaa ja seurantaa hoitanut sosiaalityöntekijä huolestui mm

- liian siististä kodista

- valkoisesta sohvasta

- siitä että trimmattavaa rotua oleva koira oli juuri ennen trimmiä karvaltaan kiilloton (idea on se että sen turkin annetaan kypsyä trimmikypsäksi niin että se irtoaa kunnolla, automaattisesti on silloin kiilloton)

Näitä jankattiin sitten.

Uskon eriparisukat kevyesti.

Minkä verran muuten tulee sellaisia ilmoja missä ei ole lapsen nimeä? Eli esim. kaupassa joku on nähnyt jotain vaikka ei ole tiennyt kuka lapsi se on, ja sitten pitää valvontakamerakuvista yrittää päätellä, että kuka on kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran muuten tulee sellaisia ilmoja missä ei ole lapsen nimeä? Eli esim. kaupassa joku on nähnyt jotain vaikka ei ole tiennyt kuka lapsi se on, ja sitten pitää valvontakamerakuvista yrittää päätellä, että kuka on kyseessä.

Näitähän ei oteta vastaan, koska mitään selvitystyötä ei voida tehdä ilman, että tiedetään kenestä.

Täällä on puhuttu siitä, miten lastensuojeluun joutuu eriparisukistakin👀

Siitä ei ole tainnut kukaan juuri sanoa, että aina ei sossut/poliisit/yms. huomaa vaikka aihetta huoleen olisi. Ihmiset ovat hyviä salaamaan asioita tarkoituksella, osaavat tsempata tai eivät pysty/halua/uskoa minkään olevan pielessä.

Asia voi nousta esille joskus myöhemmin tai sitten ei. Kukin voi miettiä, olisiko sen arvoista ettei lasu ollut kuvioissa mukana jos lapsi maksaa myöhemmin elämässään hinnan siitä, että vanhempi ei halunnut myöntää ongelmia olevan. Sitä ei ehkä mieti sillä hetkellä kun ovi kolahtaa sossun perässä kiinni tai edes vuosienkaan päästä siitä.

Siinä vaiheessa voi alkaa mietityttämään, kun selviää että lapsella on kehityksen viivästymää tai vaikka vakava sairaus, joka on koitunut raskaudenaikaisesta päihteiden käytöstä. Tai kun aikuinen lapsi katkaisee välit sinuun, koska harjoitit henkistä väkivaltaa koko tämän lapsuuden ajan. Tai selviää että eksän huoli uudesta kumppanista ei ollutkaan vai kiusantekoa sinua kohtaan, vaan osastolla makaava itsemurhaa yrittänyt nuori kertoo sinulle, että se kumppani tosiasiassa vierailikin joka yö hänen luonaan.

Tämmöisiä tarinoita kun kuulee, niin todellakin ajattelen että on hyvä että puututaan. Enkä meinaa mitään turhia ilmoituksia vaan sitä, että yleisesti ottaen tuen tarvetta kartoitetaan kaikissa paikoissa, joissa lapsi on mukana. Eikä se siten ole vanhemman kyttäämistä vaan lapsen suojelua jonka pitäisi koskea jokaista lasta, riippumatta siitä mitkä ovat lapsen taustat. Ei siis oleteta, ettei ns."hyvässä perheessä" ei voi olla koskaan ongelmia tai yh-äidin tai mt-asiakkuudessa olevan isän lapsi nyt automaattisesti jää vaille hyvää lapsuutta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on puhuttu siitä, miten lastensuojeluun joutuu eriparisukistakin👀

Siitä ei ole tainnut kukaan juuri sanoa, että aina ei sossut/poliisit/yms. huomaa vaikka aihetta huoleen olisi. Ihmiset ovat hyviä salaamaan asioita tarkoituksella, osaavat tsempata tai eivät pysty/halua/uskoa minkään olevan pielessä.

Asia voi nousta esille joskus myöhemmin tai sitten ei. Kukin voi miettiä, olisiko sen arvoista ettei lasu ollut kuvioissa mukana jos lapsi maksaa myöhemmin elämässään hinnan siitä, että vanhempi ei halunnut myöntää ongelmia olevan. Sitä ei ehkä mieti sillä hetkellä kun ovi kolahtaa sossun perässä kiinni tai edes vuosienkaan päästä siitä.

Siinä vaiheessa voi alkaa mietityttämään, kun selviää että lapsella on kehityksen viivästymää tai vaikka vakava sairaus, joka on koitunut raskaudenaikaisesta päihteiden käytöstä. Tai kun aikuinen lapsi katkaisee välit sinuun, koska harjoitit henkistä väkivaltaa koko tämän lapsuuden ajan. Tai selviää että eksän huoli uudesta kumppanista ei ollutkaan vai kiusantekoa sinua kohtaan, vaan osastolla makaava itsemurhaa yrittänyt nuori kertoo sinulle, että se kumppani tosiasiassa vierailikin joka yö hänen luonaan.

Tämmöisiä tarinoita kun kuulee, niin todellakin ajattelen että on hyvä että puututaan. Enkä meinaa mitään turhia ilmoituksia vaan sitä, että yleisesti ottaen tuen tarvetta kartoitetaan kaikissa paikoissa, joissa lapsi on mukana. Eikä se siten ole vanhemman kyttäämistä vaan lapsen suojelua jonka pitäisi koskea jokaista lasta, riippumatta siitä mitkä ovat lapsen taustat. Ei siis oleteta, ettei ns."hyvässä perheessä" ei voi olla koskaan ongelmia tai yh-äidin tai mt-asiakkuudessa olevan isän lapsi nyt automaattisesti jää vaille hyvää lapsuutta.

Mietipä niitä perheitä jotka traumatisoituu siitä puuttumisesta.

Niitä on kymmeniä tuhansia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun. Olipa matka.

Ihmettelen suuresti lasu-vastaisuutta ja suorastaan vihaa. Samalla arvostan sossuammattilaisia, jotka täälläkin jaksoivat meuhkaajille ystävällisesti työtään avata.

Meillä on kaksi lasta ja molempien lasten vuoksi olemme olleet lasu-yhteyksissä. Puhelinneuvotteluja, paikan päällä tapaamisia sekä seurantaa. Jokainen kohtaamamme sossu on ollut todella asiallinen ja ammattimainen. Tullut tunne, että tässä mietitään yhdessä ratkaisuja meidän perheen parhaaksi. Uskon, että meidän asenne on edesauttanut yhteistyötä. Joten vinkkinä ihan jokaiselle vanhemmalle: sossuja ei oikeasti tarvitse pelätä. Ja he ovat yhteydessä syystä, joten tehkää yhteistyötä heidän kanssaan, jos päädytte asiakkaiksi.

Ilmoituksista 50-90 prosenttia on perättömiä.

Vähän eri asia joutua siihen rumbaan syyttömänä kuin syypäänä kuten te.

Lasun sossu täällä. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta ja täysin aiheesta. Siellä on poliisi ilmoittamassa, että on joutunut puuttumaan vanhempien kännäilyyn viikonloppuna kotikäynnillä tai lääkäri, jolla on potilaana psykoottinen äiti. Koulut ilmoittavat, että se äidin piltti on nyt ollut syyslukukaudella yhteensä 400 tuntia pois tai päiväkoti ilmoittaa Petterin puhuneen miten isä lyö. Toisaalta tilanne voi olla jo se, että äiti on lapsien kanssa turvakodissa. Ehkä 10% tulee yksityishenkilöiltä. Siellä voi olla naapuria, tätiä tai mummoa. Iso ongelma on huoltoriitaiset vanhemmat, jotka tekevät näitä toisistaan. Sosiaaliohjaajat perkaavat tätä puolta, näitä epämääräisiä ilmoituksia miten puistossa oli retuutettu itkevää lasta tai naapurista kuuluu isän karjunta kaiket yöt. Ohjaajien käsitys kokonaisuudesta ei siis ole välttämättä täysi. Turvakoteihinhan heitä ei lähetetä, sinne menee sosiaalityöntekijät.

Höpön löpön. Tosi iso osa viranomaisten ilmoituksista on ihan turhia ja syövät resursseja.

Ja peruste tälle väitteelle? Ihan oikeasti tällaiset hatusta vedetyt prosentit ja mutuilut on aivan turhia. Henkilöt, jotka eivät ole koskaan edes lastensuojeluilmoitusta nähneet, saati olleet selvittämässä ilmoituksia keksivät ihan omasta päästään juttuja.

Laitapa sinä ensin lähde tuolle 90% lasuista aiheellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun. Olipa matka.

Ihmettelen suuresti lasu-vastaisuutta ja suorastaan vihaa. Samalla arvostan sossuammattilaisia, jotka täälläkin jaksoivat meuhkaajille ystävällisesti työtään avata.

Meillä on kaksi lasta ja molempien lasten vuoksi olemme olleet lasu-yhteyksissä. Puhelinneuvotteluja, paikan päällä tapaamisia sekä seurantaa. Jokainen kohtaamamme sossu on ollut todella asiallinen ja ammattimainen. Tullut tunne, että tässä mietitään yhdessä ratkaisuja meidän perheen parhaaksi. Uskon, että meidän asenne on edesauttanut yhteistyötä. Joten vinkkinä ihan jokaiselle vanhemmalle: sossuja ei oikeasti tarvitse pelätä. Ja he ovat yhteydessä syystä, joten tehkää yhteistyötä heidän kanssaan, jos päädytte asiakkaiksi.

Ilmoituksista 50-90 prosenttia on perättömiä.

Vähän eri asia joutua siihen rumbaan syyttömänä kuin syypäänä kuten te.

Lasun sossu täällä. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta ja täysin aiheesta. Siellä on poliisi ilmoittamassa, että on joutunut puuttumaan vanhempien kännäilyyn viikonloppuna kotikäynnillä tai lääkäri, jolla on potilaana psykoottinen äiti. Koulut ilmoittavat, että se äidin piltti on nyt ollut syyslukukaudella yhteensä 400 tuntia pois tai päiväkoti ilmoittaa Petterin puhuneen miten isä lyö. Toisaalta tilanne voi olla jo se, että äiti on lapsien kanssa turvakodissa. Ehkä 10% tulee yksityishenkilöiltä. Siellä voi olla naapuria, tätiä tai mummoa. Iso ongelma on huoltoriitaiset vanhemmat, jotka tekevät näitä toisistaan. Sosiaaliohjaajat perkaavat tätä puolta, näitä epämääräisiä ilmoituksia miten puistossa oli retuutettu itkevää lasta tai naapurista kuuluu isän karjunta kaiket yöt. Ohjaajien käsitys kokonaisuudesta ei siis ole välttämättä täysi. Turvakoteihinhan heitä ei lähetetä, sinne menee sosiaalityöntekijät.

Höpön löpön. Tosi iso osa viranomaisten ilmoituksista on ihan turhia ja syövät resursseja.

Ja peruste tälle väitteelle? Ihan oikeasti tällaiset hatusta vedetyt prosentit ja mutuilut on aivan turhia. Henkilöt, jotka eivät ole koskaan edes lastensuojeluilmoitusta nähneet, saati olleet selvittämässä ilmoituksia keksivät ihan omasta päästään juttuja.

Laitapa sinä ensin lähde tuolle 90% lasuista aiheellisia.

Lastensuojelussahan on ollut vuosia aivan tavaton työvoimapula. Asiakasmääriä on pyritty ihan lailla rajaamaan, mutta moni kunta ottaa silti jatkuvasti AVI:n sakkoja asiasta. Laki edellyttää 35:ttä lasta per sosiaalityöntekijä. Joissain kunnissa mennään päälle sadassakin. Ja nämä kaikki ovat siis lastensuojelun asiakkuudessa olevia lapsia, ei todellakaan palvelutarpeen arvioinnin asiakkaita. On laskettu, että yliopistot eivät kerta kaikkiaan kykene kouluttamaan sossuja sitä mukaan kuin tarve on, koska lasun sossun hommat ovat niin kuormittaviakin, että keskimäärin alaa vaihdetaan viiden vuoden päästä alalle tulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne eripari sukat ollut muotia joku 10 vuotta sitten. Oma teini silloin käytti eripari sukkia, kun kaikki muutkin.

On varmaan lastensuojelussa ollut työteliäs aika, kun opettajat on kilvan tehneet laskuja turmeltuneista lapsista

Hohhoijaa uskotte sitten jokaisen trollin sepustuksia täällä. Kukaan opettaja ei ole tehnyt mitään lasuja eripari sukista.

Minä olin adoptioprosessissa kuusi vuotta.

Neuvontaa ja seurantaa hoitanut sosiaalityöntekijä huolestui mm

- liian siististä kodista

- valkoisesta sohvasta

- siitä että trimmattavaa rotua oleva koira oli juuri ennen trimmiä karvaltaan kiilloton (idea on se että sen turkin annetaan kypsyä trimmikypsäksi niin että se irtoaa kunnolla, automaattisesti on silloin kiilloton)

Näitä jankattiin sitten.

Uskon eriparisukat kevyesti.

Adoptioprosessin pitäisi kestää kylläkin 2-5 vuotta. Siinä syynätään kyllä kaikki mahdolliset asiat, se on totta. Vaikea nyt silti uskoa kuitekaan, että adoptioprosessi olisi noihin asioihin jumiutunut.

Jos jumiutui niin kyseessä on kyllä joku ääritapaus eikä normaali käytäntö, samoin kuin eripari sukista tehty lasukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun. Olipa matka.

Ihmettelen suuresti lasu-vastaisuutta ja suorastaan vihaa. Samalla arvostan sossuammattilaisia, jotka täälläkin jaksoivat meuhkaajille ystävällisesti työtään avata.

Meillä on kaksi lasta ja molempien lasten vuoksi olemme olleet lasu-yhteyksissä. Puhelinneuvotteluja, paikan päällä tapaamisia sekä seurantaa. Jokainen kohtaamamme sossu on ollut todella asiallinen ja ammattimainen. Tullut tunne, että tässä mietitään yhdessä ratkaisuja meidän perheen parhaaksi. Uskon, että meidän asenne on edesauttanut yhteistyötä. Joten vinkkinä ihan jokaiselle vanhemmalle: sossuja ei oikeasti tarvitse pelätä. Ja he ovat yhteydessä syystä, joten tehkää yhteistyötä heidän kanssaan, jos päädytte asiakkaiksi.

Ilmoituksista 50-90 prosenttia on perättömiä.

Vähän eri asia joutua siihen rumbaan syyttömänä kuin syypäänä kuten te.

Lasun sossu täällä. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta ja täysin aiheesta. Siellä on poliisi ilmoittamassa, että on joutunut puuttumaan vanhempien kännäilyyn viikonloppuna kotikäynnillä tai lääkäri, jolla on potilaana psykoottinen äiti. Koulut ilmoittavat, että se äidin piltti on nyt ollut syyslukukaudella yhteensä 400 tuntia pois tai päiväkoti ilmoittaa Petterin puhuneen miten isä lyö. Toisaalta tilanne voi olla jo se, että äiti on lapsien kanssa turvakodissa. Ehkä 10% tulee yksityishenkilöiltä. Siellä voi olla naapuria, tätiä tai mummoa. Iso ongelma on huoltoriitaiset vanhemmat, jotka tekevät näitä toisistaan. Sosiaaliohjaajat perkaavat tätä puolta, näitä epämääräisiä ilmoituksia miten puistossa oli retuutettu itkevää lasta tai naapurista kuuluu isän karjunta kaiket yöt. Ohjaajien käsitys kokonaisuudesta ei siis ole välttämättä täysi. Turvakoteihinhan heitä ei lähetetä, sinne menee sosiaalityöntekijät.

Höpön löpön. Tosi iso osa viranomaisten ilmoituksista on ihan turhia ja syövät resursseja.

Ja peruste tälle väitteelle? Ihan oikeasti tällaiset hatusta vedetyt prosentit ja mutuilut on aivan turhia. Henkilöt, jotka eivät ole koskaan edes lastensuojeluilmoitusta nähneet, saati olleet selvittämässä ilmoituksia keksivät ihan omasta päästään juttuja.

Laitapa sinä ensin lähde tuolle 90% lasuista aiheellisia.

Lastensuojelussahan on ollut vuosia aivan tavaton työvoimapula. Asiakasmääriä on pyritty ihan lailla rajaamaan, mutta moni kunta ottaa silti jatkuvasti AVI:n sakkoja asiasta. Laki edellyttää 35:ttä lasta per sosiaalityöntekijä. Joissain kunnissa mennään päälle sadassakin. Ja nämä kaikki ovat siis lastensuojelun asiakkuudessa olevia lapsia, ei todellakaan palvelutarpeen arvioinnin asiakkaita. On laskettu, että yliopistot eivät kerta kaikkiaan kykene kouluttamaan sossuja sitä mukaan kuin tarve on, koska lasun sossun hommat ovat niin kuormittaviakin, että keskimäärin alaa vaihdetaan viiden vuoden päästä alalle tulosta.

Tämä liittyy aivan olennaisesti ennaltaehkäisevän lastensuojelumallin käyttöönottoon vuodesta 2007 alkaen. Mitkään resurssit eivät tahdo riittää siihen, että lastensuojelu puuttuu aina vain pienempiin huoliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun. Olipa matka.

Ihmettelen suuresti lasu-vastaisuutta ja suorastaan vihaa. Samalla arvostan sossuammattilaisia, jotka täälläkin jaksoivat meuhkaajille ystävällisesti työtään avata.

Meillä on kaksi lasta ja molempien lasten vuoksi olemme olleet lasu-yhteyksissä. Puhelinneuvotteluja, paikan päällä tapaamisia sekä seurantaa. Jokainen kohtaamamme sossu on ollut todella asiallinen ja ammattimainen. Tullut tunne, että tässä mietitään yhdessä ratkaisuja meidän perheen parhaaksi. Uskon, että meidän asenne on edesauttanut yhteistyötä. Joten vinkkinä ihan jokaiselle vanhemmalle: sossuja ei oikeasti tarvitse pelätä. Ja he ovat yhteydessä syystä, joten tehkää yhteistyötä heidän kanssaan, jos päädytte asiakkaiksi.

Ilmoituksista 50-90 prosenttia on perättömiä.

Vähän eri asia joutua siihen rumbaan syyttömänä kuin syypäänä kuten te.

Lasun sossu täällä. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta ja täysin aiheesta. Siellä on poliisi ilmoittamassa, että on joutunut puuttumaan vanhempien kännäilyyn viikonloppuna kotikäynnillä tai lääkäri, jolla on potilaana psykoottinen äiti. Koulut ilmoittavat, että se äidin piltti on nyt ollut syyslukukaudella yhteensä 400 tuntia pois tai päiväkoti ilmoittaa Petterin puhuneen miten isä lyö. Toisaalta tilanne voi olla jo se, että äiti on lapsien kanssa turvakodissa. Ehkä 10% tulee yksityishenkilöiltä. Siellä voi olla naapuria, tätiä tai mummoa. Iso ongelma on huoltoriitaiset vanhemmat, jotka tekevät näitä toisistaan. Sosiaaliohjaajat perkaavat tätä puolta, näitä epämääräisiä ilmoituksia miten puistossa oli retuutettu itkevää lasta tai naapurista kuuluu isän karjunta kaiket yöt. Ohjaajien käsitys kokonaisuudesta ei siis ole välttämättä täysi. Turvakoteihinhan heitä ei lähetetä, sinne menee sosiaalityöntekijät.

Höpön löpön. Tosi iso osa viranomaisten ilmoituksista on ihan turhia ja syövät resursseja.

Ja peruste tälle väitteelle? Ihan oikeasti tällaiset hatusta vedetyt prosentit ja mutuilut on aivan turhia. Henkilöt, jotka eivät ole koskaan edes lastensuojeluilmoitusta nähneet, saati olleet selvittämässä ilmoituksia keksivät ihan omasta päästään juttuja.

Laitapa sinä ensin lähde tuolle 90% lasuista aiheellisia.

Lastensuojelussahan on ollut vuosia aivan tavaton työvoimapula. Asiakasmääriä on pyritty ihan lailla rajaamaan, mutta moni kunta ottaa silti jatkuvasti AVI:n sakkoja asiasta. Laki edellyttää 35:ttä lasta per sosiaalityöntekijä. Joissain kunnissa mennään päälle sadassakin. Ja nämä kaikki ovat siis lastensuojelun asiakkuudessa olevia lapsia, ei todellakaan palvelutarpeen arvioinnin asiakkaita. On laskettu, että yliopistot eivät kerta kaikkiaan kykene kouluttamaan sossuja sitä mukaan kuin tarve on, koska lasun sossun hommat ovat niin kuormittaviakin, että keskimäärin alaa vaihdetaan viiden vuoden päästä alalle tulosta.

Tämä liittyy aivan olennaisesti ennaltaehkäisevän lastensuojelumallin käyttöönottoon vuodesta 2007 alkaen. Mitkään resurssit eivät tahdo riittää siihen, että lastensuojelu puuttuu aina vain pienempiin huoliin.

Ei vaan työvoimapula on nimenomaisesti lastensuojelun avohuollossa ja sijaishuollossa. Kovassa ytimessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne eripari sukat ollut muotia joku 10 vuotta sitten. Oma teini silloin käytti eripari sukkia, kun kaikki muutkin.

On varmaan lastensuojelussa ollut työteliäs aika, kun opettajat on kilvan tehneet laskuja turmeltuneista lapsista

Hohhoijaa uskotte sitten jokaisen trollin sepustuksia täällä. Kukaan opettaja ei ole tehnyt mitään lasuja eripari sukista.

Minä olin adoptioprosessissa kuusi vuotta.

Neuvontaa ja seurantaa hoitanut sosiaalityöntekijä huolestui mm

- liian siististä kodista

- valkoisesta sohvasta

- siitä että trimmattavaa rotua oleva koira oli juuri ennen trimmiä karvaltaan kiilloton (idea on se että sen turkin annetaan kypsyä trimmikypsäksi niin että se irtoaa kunnolla, automaattisesti on silloin kiilloton)

Näitä jankattiin sitten.

Uskon eriparisukat kevyesti.

Adoptioprosessin pitäisi kestää kylläkin 2-5 vuotta. Siinä syynätään kyllä kaikki mahdolliset asiat, se on totta. Vaikea nyt silti uskoa kuitekaan, että adoptioprosessi olisi noihin asioihin jumiutunut.

Jos jumiutui niin kyseessä on kyllä joku ääritapaus eikä normaali käytäntö, samoin kuin eripari sukista tehty lasukin.

Se kesti kahden lapsen kanssa ekasta yhteydenotosta viimeiseen seurantakäyntiin tasan kuusi vuotta.

Ihan normaalia oli. Monet myös lavastavat kotejaan niin että se on tädin mieleen tyyliin juurisopivastisiisti, ei liian. Naapurissa asuva adoptioäiti nosti aina imurin esille jotta se koti näyttäisi oikealta

Meni siinä kuudessa vuodessa kaikki luotto sosiaalipuolen ihmisten normaaliin älykkyuteen. Muös salassapitokäsitettäkään ei tunnettu. Miehen opiskelukaverin vaimo on sosiaalityöntekijä. Hän lörpötti muoden yksityisasioita meille joka kyläreissulla.