Lue keskustelun säännöt.
Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?
01.09.2022 |
Esim. neuvolassa, koulussa ja terkkarissa on nykyään koko ajan, että jos ette tee niin tai näin niin teemme lastensuojeluilmoituksen.
Koska tämä oikein tuli käytännöksi? En muista, että ainakaan 90-luvulla kukaan olisi puhunut lastensuojeluilmoituksista mitään.
Kommentit (929)
Vierailija kirjoitti:
Täällä toisin. Olisin kovasti kaivannut sohvalla istumista ja keskustelua ilmosta, joka koski äitiä ja mistä ei ikinä yritetty edes ottaa yhteyttä. Voi vitsi. Sinänsä metka kun kyseessä siis lasu, mutta huoli siis äidistä. Eikö huoli pidä aina käsitellä vanhempien kanssa edes puhelimessa. Lapsiparatkin vaarassa kenties. Ihme porukkaa kun ei uskalleta ottaa yhteyttä. Ihan kun siellä puolella ei kaikki ihan ok. Ainakaan lakia ei siellä noudateta, kun ilmot pitäisi aina käsitellä ja ottaa vanhempiin yhteyttä. En voi sille mitään, että jotenkin näen erittäin huolestuttavana sen että viranomaiset ei noudata lakia.
Siis hetkinen, kuulostaa naapurini tapaukselta. Häntä seurattiin ja mazlitettiin ja tiedän tämän varlasti tapahtuneen. Yeki tutkintapyynnön tuista poliisilke. Tutkimisen sijaan poliisi teki lasun epäilyistä äidin mielenterveydestä.
Ei tuo vielä mitään, mutta lasu ei ikinä ottanut yhteyttä. Vaikka epäilisi poliisisedän arvioin mielenterveydestä olevan puuta heinää, olisi lain mukaan pitänyt ottaa yhteyttä äitiin tuossa tapauksessa.
Niin, ilman edes tutkintaa ei kai voi väittää että seuraamista ei ole.
Jis ei kiinnosta tapaus tutkia, ei kai voi heittää mt diagnoisia tuosta vaan.
Se miksi tuota äitiä mazlitettiin ja srurattiin ja keiden toimesta on pitkä ja monimutkainen juttu.
Sitäpaitsi äiti otti aika rennosti tuon tutkimattomuuden. Okei, ei tehdä mitään ja antaa jatkua vaan ihme pyöriminen. Ei ole mun asia anella tutkintaa tai hankkia todisteita, jiten antaa muiden hyöriä ja pyöriä. Ikävää tosin että seuraamisen lisäksi asiaan liittyi ihan vakavia rikoksiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran naapuritalon lapsesta lasun siksi koska olin huolissani äidin voinnista. Juttuhan meni niin että kiikaroin noin viikon verran naapuri perhettä 24/7. Äiti vaan makaa sängyssä päivittäin eikä liiku kuin korkeintaan vessaan ja takaisin sänkyyn ja isä leikkii lapsen kanssa ja ulkoilee tämän kanssa ainoastaan. Äiti ei tähän osallistunut ollenkaan. Olin todella huolestunut perheen tilasta. Asia kyllä otettiin sossussa vakavasti.
Ja sit sossu sai selville että oli paskanjauhantaa suurin osa ja kiikarouva valehtelija leimautui itse hulluksi apujoukkoineen.
Karmean ylimielisen kuvan kyllä saa tähän ketjuun vastanneista alan ihmisistä. Aivan kuin tuo muka olisi enää 2020-luvulla todellisuutta että vasta vakavista puutteista ylipäätään ilmoitettaisiin. Oma (oikean elämän) kokemus on ihan toinen, nimenomaan korostettiin varhaista puuttumista ja sitä että on tarkoitus varmuuden vuoksi tarkistaa tilanne. En huomannut työntekijöistä tuollaista kauhistelua että täytyy olla kaikki pilalla kun kerran ilmoituskin tehty. Nykyisinhän kun ilmoituksia kannustetaan tekemään matalalla kynnyksellä ja kaikki tarkistetaan niin käytännössä kuka tahansa voi joutua ilman vakavaa syytä selvitykseen, joku vähän huono-onninen ehkä useampaankin kertaan. Uskoisin että suurin osa ihmisistä vielä osaa käyttää maalaisjärkeä mutta kyllä niitäkin on jotka huolestuu ihan liian herkästi, ammattilaisissakin. Ymmärrettävästi ei haluta ei myöskään haluta että joutuu jälkeenpäin vaikeuksiin, jos siis ei ilmoitusta tee ja jälkeenpäin jotain vakavampaa paljastuukin. Mutta asiakkaan näkökulmasta, jos siis todetaan että kaikki on ok eikä ole tarvetta tuelle niin kyllä se ilmoitus on ollut turha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran naapuritalon lapsesta lasun siksi koska olin huolissani äidin voinnista. Juttuhan meni niin että kiikaroin noin viikon verran naapuri perhettä 24/7. Äiti vaan makaa sängyssä päivittäin eikä liiku kuin korkeintaan vessaan ja takaisin sänkyyn ja isä leikkii lapsen kanssa ja ulkoilee tämän kanssa ainoastaan. Äiti ei tähän osallistunut ollenkaan. Olin todella huolestunut perheen tilasta. Asia kyllä otettiin sossussa vakavasti.
Jatkan vielä, kyllähän äiti on tuon ilmoituksen jälkeen liikkunut muuallekin kun sänkyyn. Eli ilmoituksesta oli suurta apua koska koen perheen tilanteen muuttuvan kiikarointini perusteella.
No tuota henkilön perusoikeuksiin kyllä kuuluu olla sängyssä vaikka viikon jos huvittaa. Tuskin kiikaroijalla on todisteita että lapsia ei tuon viikon aikana hoidettu kuitenkaan ollenkaan. Luulenpa että kiikaroija apujoukkoineen itse leimautui hulluksi kyseisellä ilmolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran naapuritalon lapsesta lasun siksi koska olin huolissani äidin voinnista. Juttuhan meni niin että kiikaroin noin viikon verran naapuri perhettä 24/7. Äiti vaan makaa sängyssä päivittäin eikä liiku kuin korkeintaan vessaan ja takaisin sänkyyn ja isä leikkii lapsen kanssa ja ulkoilee tämän kanssa ainoastaan. Äiti ei tähän osallistunut ollenkaan. Olin todella huolestunut perheen tilasta. Asia kyllä otettiin sossussa vakavasti.
Jatkan vielä, kyllähän äiti on tuon ilmoituksen jälkeen liikkunut muuallekin kun sänkyyn. Eli ilmoituksesta oli suurta apua koska koen perheen tilanteen muuttuvan kiikarointini perusteella.
Varmaan vointi parantunut ihan sinusta riippumattomista syistä. Epäilen että oli vain kipeänä. Ikävän tempun teit kyllä naapurille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran naapuritalon lapsesta lasun siksi koska olin huolissani äidin voinnista. Juttuhan meni niin että kiikaroin noin viikon verran naapuri perhettä 24/7. Äiti vaan makaa sängyssä päivittäin eikä liiku kuin korkeintaan vessaan ja takaisin sänkyyn ja isä leikkii lapsen kanssa ja ulkoilee tämän kanssa ainoastaan. Äiti ei tähän osallistunut ollenkaan. Olin todella huolestunut perheen tilasta. Asia kyllä otettiin sossussa vakavasti.
Jatkan vielä, kyllähän äiti on tuon ilmoituksen jälkeen liikkunut muuallekin kun sänkyyn. Eli ilmoituksesta oli suurta apua koska koen perheen tilanteen muuttuvan kiikarointini perusteella.
No tuota henkilön perusoikeuksiin kyllä kuuluu olla sängyssä vaikka viikon jos huvittaa. Tuskin kiikaroijalla on todisteita että lapsia ei tuon viikon aikana hoidettu kuitenkaan ollenkaan. Luulenpa että kiikaroija apujoukkoineen itse leimautui hulluksi kyseisellä ilmolla
Kyseenalaista on kyllä kiikarointi. Sehän olisi jo laitonta. Taitaa olla niin että on kenties valehdeltu jopa kuulleen jotain jotain läheiseltä, vaikka ei ole. Inhottavaa sotkea muita tuollaisiin valheisiin.
Mutta joo uskon että jotkut on niin hulluja että luulevat tuollaisen olevan lasun paikka. Joku luuli että voi tutkituttaa lasulla sen että äiti ei käy töissä ja vaan shoppailee joskus, ei siivoa tarpeeksi, tilaa joskus pizzaa, eikä urheile. Välillä riitoja suhteessa, muttei mitään järisyttävää kuitenkaan. Hui kauhiaa.
Vierailija kirjoitti:
Karmean ylimielisen kuvan kyllä saa tähän ketjuun vastanneista alan ihmisistä. Aivan kuin tuo muka olisi enää 2020-luvulla todellisuutta että vasta vakavista puutteista ylipäätään ilmoitettaisiin. Oma (oikean elämän) kokemus on ihan toinen, nimenomaan korostettiin varhaista puuttumista ja sitä että on tarkoitus varmuuden vuoksi tarkistaa tilanne. En huomannut työntekijöistä tuollaista kauhistelua että täytyy olla kaikki pilalla kun kerran ilmoituskin tehty. Nykyisinhän kun ilmoituksia kannustetaan tekemään matalalla kynnyksellä ja kaikki tarkistetaan niin käytännössä kuka tahansa voi joutua ilman vakavaa syytä selvitykseen, joku vähän huono-onninen ehkä useampaankin kertaan. Uskoisin että suurin osa ihmisistä vielä osaa käyttää maalaisjärkeä mutta kyllä niitäkin on jotka huolestuu ihan liian herkästi, ammattilaisissakin. Ymmärrettävästi ei haluta ei myöskään haluta että joutuu jälkeenpäin vaikeuksiin, jos siis ei ilmoitusta tee ja jälkeenpäin jotain vakavampaa paljastuukin. Mutta asiakkaan näkökulmasta, jos siis todetaan että kaikki on ok eikä ole tarvetta tuelle niin kyllä se ilmoitus on ollut turha.
Kaikki täällä lukemani sossun nimmarilla kirjoitetut esimerkit on olleet ihan asiallisia ja todenmukaisia. Ilmoitus ei ole koskaan turha. Siis jos se on tehty todellisesta huolesta eikä perustu esimerkiksi kiusantekoon, joita huoltajuuskiistat tai veemäinen naapuri vaikka tehtailee.
Jos ilmon jälkeen on katsottu ettei huolta ole niin sekään ei meinaa, että ilmoitus oli turha. Tuossa arvioidaan onko tarvetta vai ei ja jos tarvetta ei ollut ja se todettiin niin silloinhan tuo meni juuri niin kuin pitikin.
Toki vanhemman näkökulmasta se ilmoitus on turha, varsinkin jos todettiin ettei huolta olekaan. Mutta sama on silloinkin kun huolta onkin, mutta vanhempi ei sitä itse halua myöntää tai ei siihen pysty. Sitten joskus harvoin tulee näitä tapauksia, jotka ovat jopa helpottuneita kun tilanne on huomattu ja saa apua. Ja kyllähän niitäkin on jotka ovat itse soittaneet lasuun että nyt ei pysty. Apua ovat saaneet ja tuki on ollut sellaista, että pystyy oman jaksamisen mukaan olemaan hyvä vanhempi lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran naapuritalon lapsesta lasun siksi koska olin huolissani äidin voinnista. Juttuhan meni niin että kiikaroin noin viikon verran naapuri perhettä 24/7. Äiti vaan makaa sängyssä päivittäin eikä liiku kuin korkeintaan vessaan ja takaisin sänkyyn ja isä leikkii lapsen kanssa ja ulkoilee tämän kanssa ainoastaan. Äiti ei tähän osallistunut ollenkaan. Olin todella huolestunut perheen tilasta. Asia kyllä otettiin sossussa vakavasti.
Jatkan vielä, kyllähän äiti on tuon ilmoituksen jälkeen liikkunut muuallekin kun sänkyyn. Eli ilmoituksesta oli suurta apua koska koen perheen tilanteen muuttuvan kiikarointini perusteella.
No tuota henkilön perusoikeuksiin kyllä kuuluu olla sängyssä vaikka viikon jos huvittaa. Tuskin kiikaroijalla on todisteita että lapsia ei tuon viikon aikana hoidettu kuitenkaan ollenkaan. Luulenpa että kiikaroija apujoukkoineen itse leimautui hulluksi kyseisellä ilmolla
Ei liene laillista kiikaroida kenenkään kämppiin ja veikkaan että tää oli kyllä ihan jonkun trollin veto enkä menis kovin hengessä tohon tarinaan mukaan. Kukaan sossu ei todellisuudessa tuohon reagoisi jos on viikosta kyse. Äiti on voinut olla vaikka sairas ja isähän on pitänyt lapsesta huolta, joten ei sossulla ole tuossa tilanteessa syytä puuttua. Sitten jos kyseessä on pitkäkestoisempi jakso, että äiti vaan makaa sängyssä ja on pieni lapsi, jolla ei ole äitiin mitään yhteyttä niin tuo voi olla sellaisen asia johon tarvisi apua, jos syynä on vaikka äidin masennus tai muu sairaus johon tarvii apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita jo ymmärtää, että sossuilla ei ole aikaa pikkujuttuihin puuttua. Kyllä ne jykevät toimenpiteet tehdään ihan oikeista syistä
Kun sossu nimenonaan näprää niitä parittomia sukkia ha laiminlyö ne oikeat tapaukset.
Meille sossu kirjoitti raporttiin "vauvalle on hankittu liikaa vaatteita". Olin siis ostanut kirpparilta puoli-ilmaiseksi bodyja ja potkareita. Se oli hyvä, kun ei tarvinnut stressata että puhtaat vaatteet loppuvat. Raportissa oli muita vastaavia huomioita. Yhtään myönteistä asiaa siihen ei löytynyt. Tästä herää pari kysymystä:
Mitkä ovat ne vaatimukset mitä yhteiskunta voi vanhemmille asettaa ja mihin voi puuttua? Mikä on se riittävän hyvä vanhemmuus, johon ei puututa? Vai todellako se riippuu asiaa hoitavan henkilön omasta mielipiteestä? Onko todella laillista puuttua tällaisiin asioihin?
Mitä asioita korjaamaan on mielekästä palkata verovaroilla työntekijöitä? Onko tällaisten raporttien laatiminen mielekäs tapa käyttää verovaroja? Entä kun sanotaan, että lastensuojelulla on resurssipula, niin kannattaako resursseja käyttää kiusantekoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmean ylimielisen kuvan kyllä saa tähän ketjuun vastanneista alan ihmisistä. Aivan kuin tuo muka olisi enää 2020-luvulla todellisuutta että vasta vakavista puutteista ylipäätään ilmoitettaisiin. Oma (oikean elämän) kokemus on ihan toinen, nimenomaan korostettiin varhaista puuttumista ja sitä että on tarkoitus varmuuden vuoksi tarkistaa tilanne. En huomannut työntekijöistä tuollaista kauhistelua että täytyy olla kaikki pilalla kun kerran ilmoituskin tehty. Nykyisinhän kun ilmoituksia kannustetaan tekemään matalalla kynnyksellä ja kaikki tarkistetaan niin käytännössä kuka tahansa voi joutua ilman vakavaa syytä selvitykseen, joku vähän huono-onninen ehkä useampaankin kertaan. Uskoisin että suurin osa ihmisistä vielä osaa käyttää maalaisjärkeä mutta kyllä niitäkin on jotka huolestuu ihan liian herkästi, ammattilaisissakin. Ymmärrettävästi ei haluta ei myöskään haluta että joutuu jälkeenpäin vaikeuksiin, jos siis ei ilmoitusta tee ja jälkeenpäin jotain vakavampaa paljastuukin. Mutta asiakkaan näkökulmasta, jos siis todetaan että kaikki on ok eikä ole tarvetta tuelle niin kyllä se ilmoitus on ollut turha.
Kaikki täällä lukemani sossun nimmarilla kirjoitetut esimerkit on olleet ihan asiallisia ja todenmukaisia. Ilmoitus ei ole koskaan turha. Siis jos se on tehty todellisesta huolesta eikä perustu esimerkiksi kiusantekoon, joita huoltajuuskiistat tai veemäinen naapuri vaikka tehtailee.
Jos ilmon jälkeen on katsottu ettei huolta ole niin sekään ei meinaa, että ilmoitus oli turha. Tuossa arvioidaan onko tarvetta vai ei ja jos tarvetta ei ollut ja se todettiin niin silloinhan tuo meni juuri niin kuin pitikin.
Toki vanhemman näkökulmasta se ilmoitus on turha, varsinkin jos todettiin ettei huolta olekaan. Mutta sama on silloinkin kun huolta onkin, mutta vanhempi ei sitä itse halua myöntää tai ei siihen pysty. Sitten joskus harvoin tulee näitä tapauksia, jotka ovat jopa helpottuneita kun tilanne on huomattu ja saa apua. Ja kyllähän niitäkin on jotka ovat itse soittaneet lasuun että nyt ei pysty. Apua ovat saaneet ja tuki on ollut sellaista, että pystyy oman jaksamisen mukaan olemaan hyvä vanhempi lapsilleen.
Minä taas ajattelen, että monistakin asioista voisi itse kysyä siltä kohteelta, ennen ilmoituksen tekoa. Kyllä vanhempi ihan aiheesta loukkaantuu varsinkin jos tieto ilmoituksesta tulee ihan puskista. Turha puhua mistään kasvatuskumppanuuksista tai haikailla luottamusta ja yhteisöllisyyttä jos tuo nyt on se nykyajan ihanneyhteiskunta että asia kuin asia siirretään suoraan viranomaisten nuuskittavaksi. Vanhemmankaan ei varmaan tarvi sitten jäädä päivänpäätteeksi kuuntelemaan kuinka päiväkodissa sujui, seurata wilmaa, osallistua lapsen terveydenhuoltokäynneille jne. jos ei noita normaaleja väyliä pitkin kulje myöskään tieto huolesta suoraan vanhemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran naapuritalon lapsesta lasun siksi koska olin huolissani äidin voinnista. Juttuhan meni niin että kiikaroin noin viikon verran naapuri perhettä 24/7. Äiti vaan makaa sängyssä päivittäin eikä liiku kuin korkeintaan vessaan ja takaisin sänkyyn ja isä leikkii lapsen kanssa ja ulkoilee tämän kanssa ainoastaan. Äiti ei tähän osallistunut ollenkaan. Olin todella huolestunut perheen tilasta. Asia kyllä otettiin sossussa vakavasti.
Ja sit sossu sai selville että oli paskanjauhantaa suurin osa ja kiikarouva valehtelija leimautui itse hulluksi apujoukkoineen.
Meistä tehtiin myös lasu sillä perusteella, että äiti vain makaa päivät ja on masentunut.
Asiasta ei tullut vaikeuksia, kun selvisi, että teen yötyötä läheisessä tehpassa vakiyökkönä ja pakko on nukkua päivällä.
Ilmoittajan opettaja, kenelle lapsi oli sanonut, että äiti nukkuu päivät
Lähetin opettajalle kuvan työsopparista, missä lukee että työaika yötyö. Opettaja lähetti anteeksipyynnön. Mutta jäi ikävä kuva opettajasta tämän jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita jo ymmärtää, että sossuilla ei ole aikaa pikkujuttuihin puuttua. Kyllä ne jykevät toimenpiteet tehdään ihan oikeista syistä
Kun sossu nimenonaan näprää niitä parittomia sukkia ha laiminlyö ne oikeat tapaukset.
Meille sossu kirjoitti raporttiin "vauvalle on hankittu liikaa vaatteita". Olin siis ostanut kirpparilta puoli-ilmaiseksi bodyja ja potkareita. Se oli hyvä, kun ei tarvinnut stressata että puhtaat vaatteet loppuvat. Raportissa oli muita vastaavia huomioita. Yhtään myönteistä asiaa siihen ei löytynyt. Tästä herää pari kysymystä:
Mitkä ovat ne vaatimukset mitä yhteiskunta voi vanhemmille asettaa ja mihin voi puuttua? Mikä on se riittävän hyvä vanhemmuus, johon ei puututa? Vai todellako se riippuu asiaa hoitavan henkilön omasta mielipiteestä? Onko todella laillista puuttua tällaisiin asioihin?
Mitä asioita korjaamaan on mielekästä palkata verovaroilla työntekijöitä? Onko tällaisten raporttien laatiminen mielekäs tapa käyttää verovaroja? Entä kun sanotaan, että lastensuojelulla on resurssipula, niin kannattaako resursseja käyttää kiusantekoon?
Se asiakkuus ei kuitenkaan varmaan alkanut tai jatkunut sen liiallisen vaatteiden ostelun takia?
En usko, että tuo liiallinen ostelu on muuten ollut oleellista, ellei sossu ole vaikka kiinnittänyt siihen huomiota, että rahankäyttö ei toimi lapsen edunmukaisesti ja liian iso osa rahasta on mennyt bodyjen osteluun kun vähempikin riittäisi.
Lapsi kasvaa nopeaa ja niitä vaatteita voi pestä. Siksi mitään kauhea arsenaalia on turha hankkia. Voihan olla, että aikuinen ei vaikka ymmärrä sitä, että vaatteet jää pian pieneksi ja se saattaisi meinata ettei lapsen kehityksestä ole riittävästi tietoa. Tai se että valmistautuu suurella määrällä vaatteita siihen ettei lopu puhtaat kesken taas kenties siitä, ettei vanhempi ei pese likaisia vaatteita, mikä voi kertoa jaksamisesta tai arjentaitojen puutteelisuudesta.
Ja nuo nyt siis vaan kärjistettyjä heittoja, mitä tommoset voisi jossain tapauksessa tarkoittaa, eikä tässä. Eikä kukaan sossu tuommoisia päätelmiä todellakaan tee eikä se lasun asiakkuuden vaikuttaisi. Ja se pitäisi tuolloin siellä lausunnossakin lukea. Eli se, että lapsella on liikaa bodyjä ei varmasti ole mikään syy olla lasussa, ellei bodyt tyyliin täytä koko asunnon.
Kun joku kysyi, niin tässä ainakin määritelmiä riittävän hyvään vanhemmuuteen:
"Vaikka riittävän hyvä vanhemmuus pakeneekin pysyviä määritelmiä, sen lähestymiseen on olemassa keinoja. Sitä voi tarkastella esimerkiksi lastensuojelun näkökulmasta. Juridisesti lastensuojelu perustuu lastensuojelulakiin, jossa on huomioitu myös YK:n lapsen oikeuksien julistuksen sisältöä.
Lapsella on oikeus ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. YK:n lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lasta on suojeltava väkivallalta, vahingoittamiselta, laiminlyönniltä, välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Lastensuojelulain mukaan perheen tukemisen tavoite on lapsen edun toteutuminen. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomio siihen, miten eri vaihtoehdot turvaavat lapselle seuraavat asiat:
tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet
mahdollisuus saada ymmärrystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaista
valvontaa ja huolenpitoa
taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus
turvallinen kasvuympäristö sekä ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus
itsenäistyminen ja kasvaminen vastuullisuuteen
mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissa
kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen.
Kenelläkään esimerkiksi vanhemmilla, sukulaisilla, lähiyhteisön jäsenillä, opettajilla, neuvolatyöntekijöillä, sosiaalityöntekijöillä tai muilla viranomaisilla ei ole oikeutta rikkoa lapsen oikeuksia. Lastensuojelun näkökulmasta vanhemmuus on riittävän hyvää, kun lapsi voi kasvaa ja kehittyä kotiympäristössään turvallisesti.
Jos lapsi joudutaan ottamaan huostaan, jotta hänen kehityksensä, kasvunsa ja hyvinvointinsa voidaan turvata, vanhemmuus ei ole ollut riittävän hyvää. Joissakin tilanteissa riittävän hyvä vanhemmuus voi toteutua tuettuna, jos vanhemmat saavat tarpeeksi oikea-aikaista ja oikeanlaista tukea lapsen kasvattamiseen ja hänestä huolehtimiseen.
Huostaanoton ja tuetun vanhemmuuden välimaastoon jää joukko lapsia, jotka elävät koko ajan jonkinasteisessa emotionaalisessa, fyysisessä tai sosiaalisessa puutteessa, mutta puutteet eivät näy ulospäin niin selvästi, että ne johtaisivat esimerkiksi lastensuojeluilmoitukseen."
https://www.tukiliitto.fi/tukiliitto-ja-yhdistykset/kehittamistoiminta/…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita jo ymmärtää, että sossuilla ei ole aikaa pikkujuttuihin puuttua. Kyllä ne jykevät toimenpiteet tehdään ihan oikeista syistä
Kun sossu nimenonaan näprää niitä parittomia sukkia ha laiminlyö ne oikeat tapaukset.
Meille sossu kirjoitti raporttiin "vauvalle on hankittu liikaa vaatteita". Olin siis ostanut kirpparilta puoli-ilmaiseksi bodyja ja potkareita. Se oli hyvä, kun ei tarvinnut stressata että puhtaat vaatteet loppuvat. Raportissa oli muita vastaavia huomioita. Yhtään myönteistä asiaa siihen ei löytynyt. Tästä herää pari kysymystä:
Mitkä ovat ne vaatimukset mitä yhteiskunta voi vanhemmille asettaa ja mihin voi puuttua? Mikä on se riittävän hyvä vanhemmuus, johon ei puututa? Vai todellako se riippuu asiaa hoitavan henkilön omasta mielipiteestä? Onko todella laillista puuttua tällaisiin asioihin?
Mitä asioita korjaamaan on mielekästä palkata verovaroilla työntekijöitä? Onko tällaisten raporttien laatiminen mielekäs tapa käyttää verovaroja? Entä kun sanotaan, että lastensuojelulla on resurssipula, niin kannattaako resursseja käyttää kiusantekoon?
Se asiakkuus ei kuitenkaan varmaan alkanut tai jatkunut sen liiallisen vaatteiden ostelun takia?
En usko, että tuo liiallinen ostelu on muuten ollut oleellista, ellei sossu ole vaikka kiinnittänyt siihen huomiota, että rahankäyttö ei toimi lapsen edunmukaisesti ja liian iso osa rahasta on mennyt bodyjen osteluun kun vähempikin riittäisi.
Lapsi kasvaa nopeaa ja niitä vaatteita voi pestä. Siksi mitään kauhea arsenaalia on turha hankkia. Voihan olla, että aikuinen ei vaikka ymmärrä sitä, että vaatteet jää pian pieneksi ja se saattaisi meinata ettei lapsen kehityksestä ole riittävästi tietoa. Tai se että valmistautuu suurella määrällä vaatteita siihen ettei lopu puhtaat kesken taas kenties siitä, ettei vanhempi ei pese likaisia vaatteita, mikä voi kertoa jaksamisesta tai arjentaitojen puutteelisuudesta.
Ja nuo nyt siis vaan kärjistettyjä heittoja, mitä tommoset voisi jossain tapauksessa tarkoittaa, eikä tässä. Eikä kukaan sossu tuommoisia päätelmiä todellakaan tee eikä se lasun asiakkuuden vaikuttaisi. Ja se pitäisi tuolloin siellä lausunnossakin lukea. Eli se, että lapsella on liikaa bodyjä ei varmasti ole mikään syy olla lasussa, ellei bodyt tyyliin täytä koko asunnon.
Voi myös olla niin, että jotain negatiivista on pitänyt saada kirjattua, ettei jää vaikutelma että käynti/asiakkuus olisi turha. Ja kun ei mitään todellisia puutteita ollut niin on tartuttu sitten ihan harmittomiin asioihin. Tyyliin kun tarpeeksi kaivaa niin jotain kyllä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita jo ymmärtää, että sossuilla ei ole aikaa pikkujuttuihin puuttua. Kyllä ne jykevät toimenpiteet tehdään ihan oikeista syistä
Kun sossu nimenonaan näprää niitä parittomia sukkia ha laiminlyö ne oikeat tapaukset.
Meille sossu kirjoitti raporttiin "vauvalle on hankittu liikaa vaatteita". Olin siis ostanut kirpparilta puoli-ilmaiseksi bodyja ja potkareita. Se oli hyvä, kun ei tarvinnut stressata että puhtaat vaatteet loppuvat. Raportissa oli muita vastaavia huomioita. Yhtään myönteistä asiaa siihen ei löytynyt. Tästä herää pari kysymystä:
Mitkä ovat ne vaatimukset mitä yhteiskunta voi vanhemmille asettaa ja mihin voi puuttua? Mikä on se riittävän hyvä vanhemmuus, johon ei puututa? Vai todellako se riippuu asiaa hoitavan henkilön omasta mielipiteestä? Onko todella laillista puuttua tällaisiin asioihin?
Mitä asioita korjaamaan on mielekästä palkata verovaroilla työntekijöitä? Onko tällaisten raporttien laatiminen mielekäs tapa käyttää verovaroja? Entä kun sanotaan, että lastensuojelulla on resurssipula, niin kannattaako resursseja käyttää kiusantekoon?
Se asiakkuus ei kuitenkaan varmaan alkanut tai jatkunut sen liiallisen vaatteiden ostelun takia?
En usko, että tuo liiallinen ostelu on muuten ollut oleellista, ellei sossu ole vaikka kiinnittänyt siihen huomiota, että rahankäyttö ei toimi lapsen edunmukaisesti ja liian iso osa rahasta on mennyt bodyjen osteluun kun vähempikin riittäisi.
Lapsi kasvaa nopeaa ja niitä vaatteita voi pestä. Siksi mitään kauhea arsenaalia on turha hankkia. Voihan olla, että aikuinen ei vaikka ymmärrä sitä, että vaatteet jää pian pieneksi ja se saattaisi meinata ettei lapsen kehityksestä ole riittävästi tietoa. Tai se että valmistautuu suurella määrällä vaatteita siihen ettei lopu puhtaat kesken taas kenties siitä, ettei vanhempi ei pese likaisia vaatteita, mikä voi kertoa jaksamisesta tai arjentaitojen puutteelisuudesta.
Ja nuo nyt siis vaan kärjistettyjä heittoja, mitä tommoset voisi jossain tapauksessa tarkoittaa, eikä tässä. Eikä kukaan sossu tuommoisia päätelmiä todellakaan tee eikä se lasun asiakkuuden vaikuttaisi. Ja se pitäisi tuolloin siellä lausunnossakin lukea. Eli se, että lapsella on liikaa bodyjä ei varmasti ole mikään syy olla lasussa, ellei bodyt tyyliin täytä koko asunnon.
Voi myös olla niin, että jotain negatiivista on pitänyt saada kirjattua, ettei jää vaikutelma että käynti/asiakkuus olisi turha. Ja kun ei mitään todellisia puutteita ollut niin on tartuttu sitten ihan harmittomiin asioihin. Tyyliin kun tarpeeksi kaivaa niin jotain kyllä löytyy.
Meistä tehtiin perätön ilmoitus.
Kun mitään muuta ei puolen vuoden kaivamisella saatu kirjattua, kirjattiin se että olin 6 vuotta aiemmin (ennen lapsia) hermostunut kerran.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran naapuritalon lapsesta lasun siksi koska olin huolissani äidin voinnista. Juttuhan meni niin että kiikaroin noin viikon verran naapuri perhettä 24/7. Äiti vaan makaa sängyssä päivittäin eikä liiku kuin korkeintaan vessaan ja takaisin sänkyyn ja isä leikkii lapsen kanssa ja ulkoilee tämän kanssa ainoastaan. Äiti ei tähän osallistunut ollenkaan. Olin todella huolestunut perheen tilasta. Asia kyllä otettiin sossussa vakavasti.
Ja sit sossu sai selville että oli paskanjauhantaa suurin osa ja kiikarouva valehtelija leimautui itse hulluksi apujoukkoineen.
Meistä tehtiin myös lasu sillä perusteella, että äiti vain makaa päivät ja on masentunut.
Asiasta ei tullut vaikeuksia, kun selvisi, että teen yötyötä läheisessä tehpassa vakiyökkönä ja pakko on nukkua päivällä.
Ilmoittajan opettaja, kenelle lapsi oli sanonut, että äiti nukkuu päivät
Lähetin opettajalle kuvan työsopparista, missä lukee että työaika yötyö. Opettaja lähetti anteeksipyynnön. Mutta jäi ikävä kuva opettajasta tämän jälkeen
Minä olin tv-kääntäjä kun lapset oli pieniä. Näin olin aina kotona myös aamuisin ja ilrapäivisin koululaisille.
Esikoinen oli kertonut että istun kaiket päivät kellarissa katsomassa telkkaria. Mun työhuone todiaan oli äänieristetyssä ns askarteluhuoneessa ettei työ häiritsisi muita.
Lasten kuvaukswt ei anna aina oikeaa kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmean ylimielisen kuvan kyllä saa tähän ketjuun vastanneista alan ihmisistä. Aivan kuin tuo muka olisi enää 2020-luvulla todellisuutta että vasta vakavista puutteista ylipäätään ilmoitettaisiin. Oma (oikean elämän) kokemus on ihan toinen, nimenomaan korostettiin varhaista puuttumista ja sitä että on tarkoitus varmuuden vuoksi tarkistaa tilanne. En huomannut työntekijöistä tuollaista kauhistelua että täytyy olla kaikki pilalla kun kerran ilmoituskin tehty. Nykyisinhän kun ilmoituksia kannustetaan tekemään matalalla kynnyksellä ja kaikki tarkistetaan niin käytännössä kuka tahansa voi joutua ilman vakavaa syytä selvitykseen, joku vähän huono-onninen ehkä useampaankin kertaan. Uskoisin että suurin osa ihmisistä vielä osaa käyttää maalaisjärkeä mutta kyllä niitäkin on jotka huolestuu ihan liian herkästi, ammattilaisissakin. Ymmärrettävästi ei haluta ei myöskään haluta että joutuu jälkeenpäin vaikeuksiin, jos siis ei ilmoitusta tee ja jälkeenpäin jotain vakavampaa paljastuukin. Mutta asiakkaan näkökulmasta, jos siis todetaan että kaikki on ok eikä ole tarvetta tuelle niin kyllä se ilmoitus on ollut turha.
Kaikki täällä lukemani sossun nimmarilla kirjoitetut esimerkit on olleet ihan asiallisia ja todenmukaisia. Ilmoitus ei ole koskaan turha. Siis jos se on tehty todellisesta huolesta eikä perustu esimerkiksi kiusantekoon, joita huoltajuuskiistat tai veemäinen naapuri vaikka tehtailee.
Jos ilmon jälkeen on katsottu ettei huolta ole niin sekään ei meinaa, että ilmoitus oli turha. Tuossa arvioidaan onko tarvetta vai ei ja jos tarvetta ei ollut ja se todettiin niin silloinhan tuo meni juuri niin kuin pitikin.
Toki vanhemman näkökulmasta se ilmoitus on turha, varsinkin jos todettiin ettei huolta olekaan. Mutta sama on silloinkin kun huolta onkin, mutta vanhempi ei sitä itse halua myöntää tai ei siihen pysty. Sitten joskus harvoin tulee näitä tapauksia, jotka ovat jopa helpottuneita kun tilanne on huomattu ja saa apua. Ja kyllähän niitäkin on jotka ovat itse soittaneet lasuun että nyt ei pysty. Apua ovat saaneet ja tuki on ollut sellaista, että pystyy oman jaksamisen mukaan olemaan hyvä vanhempi lapsilleen.
Minä taas ajattelen, että monistakin asioista voisi itse kysyä siltä kohteelta, ennen ilmoituksen tekoa. Kyllä vanhempi ihan aiheesta loukkaantuu varsinkin jos tieto ilmoituksesta tulee ihan puskista. Turha puhua mistään kasvatuskumppanuuksista tai haikailla luottamusta ja yhteisöllisyyttä jos tuo nyt on se nykyajan ihanneyhteiskunta että asia kuin asia siirretään suoraan viranomaisten nuuskittavaksi. Vanhemmankaan ei varmaan tarvi sitten jäädä päivänpäätteeksi kuuntelemaan kuinka päiväkodissa sujui, seurata wilmaa, osallistua lapsen terveydenhuoltokäynneille jne. jos ei noita normaaleja väyliä pitkin kulje myöskään tieto huolesta suoraan vanhemmalle.
Kyllähän se ilmoitus tule vanhemmallekin, jos lasu tehdään. Mutta ilmoittajan vastuulla on vain tehdä se lasu ja sossun duuni on tehdä arvio. Näin se lain puolesta menee.
Luulisi että vanhempaa kiinostaa kuulla päiväkodin kuulumiset, miten koulussa sujuu ja olla mukana terkkarilla ihan sen takia että kiinnostaa miten oma lapsi voi.
Vierailija kirjoitti:
Kun joku kysyi, niin tässä ainakin määritelmiä riittävän hyvään vanhemmuuteen:
"Vaikka riittävän hyvä vanhemmuus pakeneekin pysyviä määritelmiä, sen lähestymiseen on olemassa keinoja. Sitä voi tarkastella esimerkiksi lastensuojelun näkökulmasta. Juridisesti lastensuojelu perustuu lastensuojelulakiin, jossa on huomioitu myös YK:n lapsen oikeuksien julistuksen sisältöä.
Lapsella on oikeus ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. YK:n lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lasta on suojeltava väkivallalta, vahingoittamiselta, laiminlyönniltä, välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Lastensuojelulain mukaan perheen tukemisen tavoite on lapsen edun toteutuminen. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomio siihen, miten eri vaihtoehdot turvaavat lapselle seuraavat asiat:
tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet
mahdollisuus saada ymmärrystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaista
valvontaa ja huolenpitoa
taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus
turvallinen kasvuympäristö sekä ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus
itsenäistyminen ja kasvaminen vastuullisuuteen
mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissa
kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen.
Kenelläkään esimerkiksi vanhemmilla, sukulaisilla, lähiyhteisön jäsenillä, opettajilla, neuvolatyöntekijöillä, sosiaalityöntekijöillä tai muilla viranomaisilla ei ole oikeutta rikkoa lapsen oikeuksia. Lastensuojelun näkökulmasta vanhemmuus on riittävän hyvää, kun lapsi voi kasvaa ja kehittyä kotiympäristössään turvallisesti.Jos lapsi joudutaan ottamaan huostaan, jotta hänen kehityksensä, kasvunsa ja hyvinvointinsa voidaan turvata, vanhemmuus ei ole ollut riittävän hyvää. Joissakin tilanteissa riittävän hyvä vanhemmuus voi toteutua tuettuna, jos vanhemmat saavat tarpeeksi oikea-aikaista ja oikeanlaista tukea lapsen kasvattamiseen ja hänestä huolehtimiseen.
Huostaanoton ja tuetun vanhemmuuden välimaastoon jää joukko lapsia, jotka elävät koko ajan jonkinasteisessa emotionaalisessa, fyysisessä tai sosiaalisessa puutteessa, mutta puutteet eivät näy ulospäin niin selvästi, että ne johtaisivat esimerkiksi lastensuojeluilmoitukseen."
https://www.tukiliitto.fi/tukiliitto-ja-yhdistykset/kehittamistoiminta/…
Tuokaan ei ole kovin selkeä. Jos suhtautuminen on kovin tiukkaa niin noita tulee helposti rikkoneeksi, ei tarvitse kuin esim. kantaa kiukutteleva, rimpuileva lapsi ulos kaupasta niin siinä rikkoo jo fyysistä koskemattomuutta. Siihen kai tiukemmat kasvatusstandardit perustuukin, että asenteet kiristyy ja maalaisjärki unohtuu. Sitten sellainenkin juttu että päiväkodeissa ja kouluissa lapsia ei hyvin usein pystytä suojaamaan väkivallalta, mutta lasu ei vaikuta pitävän sitä kovin vakavana asiana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun. Olipa matka.
Ihmettelen suuresti lasu-vastaisuutta ja suorastaan vihaa. Samalla arvostan sossuammattilaisia, jotka täälläkin jaksoivat meuhkaajille ystävällisesti työtään avata.
Meillä on kaksi lasta ja molempien lasten vuoksi olemme olleet lasu-yhteyksissä. Puhelinneuvotteluja, paikan päällä tapaamisia sekä seurantaa. Jokainen kohtaamamme sossu on ollut todella asiallinen ja ammattimainen. Tullut tunne, että tässä mietitään yhdessä ratkaisuja meidän perheen parhaaksi. Uskon, että meidän asenne on edesauttanut yhteistyötä. Joten vinkkinä ihan jokaiselle vanhemmalle: sossuja ei oikeasti tarvitse pelätä. Ja he ovat yhteydessä syystä, joten tehkää yhteistyötä heidän kanssaan, jos päädytte asiakkaiksi.
Ilmoituksista 50-90 prosenttia on perättömiä.
Vähän eri asia joutua siihen rumbaan syyttömänä kuin syypäänä kuten te.
Lasun sossu täällä. 90% ilmoituksista tulee toisilta viranomaisilta ja täysin aiheesta. Siellä on poliisi ilmoittamassa, että on joutunut puuttumaan vanhempien kännäilyyn viikonloppuna kotikäynnillä tai lääkäri, jolla on potilaana psykoottinen äiti. Koulut ilmoittavat, että se äidin piltti on nyt ollut syyslukukaudella yhteensä 400 tuntia pois tai päiväkoti ilmoittaa Petterin puhuneen miten isä lyö. Toisaalta tilanne voi olla jo se, että äiti on lapsien kanssa turvakodissa. Ehkä 10% tulee yksityishenkilöiltä. Siellä voi olla naapuria, tätiä tai mummoa. Iso ongelma on huoltoriitaiset vanhemmat, jotka tekevät näitä toisistaan. Sosiaaliohjaajat perkaavat tätä puolta, näitä epämääräisiä ilmoituksia miten puistossa oli retuutettu itkevää lasta tai naapurista kuuluu isän karjunta kaiket yöt. Ohjaajien käsitys kokonaisuudesta ei siis ole välttämättä täysi. Turvakoteihinhan heitä ei lähetetä, sinne menee sosiaalityöntekijät.
Höpön löpön. Tosi iso osa viranomaisten ilmoituksista on ihan turhia ja syövät resursseja.
Ja peruste tälle väitteelle? Ihan oikeasti tällaiset hatusta vedetyt prosentit ja mutuilut on aivan turhia. Henkilöt, jotka eivät ole koskaan edes lastensuojeluilmoitusta nähneet, saati olleet selvittämässä ilmoituksia keksivät ihan omasta päästään juttuja.
Höpön löpön. Tosi iso osa viranomaisten ilmoituksista on ihan turhia ja syövät resursseja.