Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Aikuisuus ja vanhemmuus on todella kateissa monella perheellä. Ja sitten ihmetellään, miten sossut pilaa kaiken ja koittaa hajottaa perheet. Ei minkäänlaista itsereflektointia tai yritystä muuttaa lapsille haitallisia toimintamalleja.

Eri mieltä. Koskaan historiassa ei ole lapsilla ollut näin hyvin asiat. Täydelliseen ei päästä koskaan. Se, että mikään ei riitä vanhemmilta on yksi syy syntyvyyden laskuun.

Koulu teki meistä lasun lapsen kiusatuksi tulemisen ja siitä koulussa aiheutuneiden käytöshäiriöiden takia. Koulu antoi kiusaamisen tapahtua aivan liian kauan. Ei tuntunut reilulta tämä ilmoitus ja oli tosi pahamieli siitä että epäillään lapsen voivan huonosti kodin takia. Sanoivat sossussa että olemme ihan väärässä paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten äitinä, monen lapsen isoäitinä, läheissijaisvanhempana en ole tuollaista kokenut. Edes niiden huostaanottoon päätyneiden kohdalla ei ole ollut mitään väärää. Ei painostamista eikä vainoamista vanhempien suhteen. Viimeiseen asti lastensuojelu pyrkii siihen, että huostaanottoa ei tehtäisi.

Sepä se juuri on tämän ketjun aihe, että kun Vilja-Eerikan jälkeen lakia muutettiin niin että lasun tekemättömyydestä voi saada rangaistuksen, niin niitä lasuja tehdään nyt varmuuden vuoksi ihan joka asiasta. Vaikka tavallisten ihmisten ei ole pakko niitä tehdä, niin asiasta on kirjoitettu niin paljon, että heilläkin se tulee ensimmäisenä mieleen. Nykyään mitä hyvänsä tapahtuu, niin ensimmäinen ehdotus on että tehdään lasu.

Tämä on ihan höpöjuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisuus ja vanhemmuus on todella kateissa monella perheellä. Ja sitten ihmetellään, miten sossut pilaa kaiken ja koittaa hajottaa perheet. Ei minkäänlaista itsereflektointia tai yritystä muuttaa lapsille haitallisia toimintamalleja.

Eri mieltä. Koskaan historiassa ei ole lapsilla ollut näin hyvin asiat. Täydelliseen ei päästä koskaan. Se, että mikään ei riitä vanhemmilta on yksi syy syntyvyyden laskuun.

Lapsilla on nykyisin valtavan laajat oikeudet, ja jatkossa näitä oikeuksia on tarkoitus aina vain lisätä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että lapsilla olisi asiat hyvin. Monet lasten oikeuksista tosiasiallisesti lisäävät lasten pahoinvointia. Tämä siksi koska lapset eivät ole kykeneviä käsittelemään sellaista vapauden määrää ja sitä, että aikuiset eivät ohjaa heitä eivätkä pakota tahtoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusargumentti minkä kuulee ruumillisen väkivallan harjoittajilta tai puolustajilta "minun aikanani annettiin selkään ja ihan hyvä tuli". Tosiasiassa nämä ruumillista kuritusta saaneet ovat joko kasvaneet kieroon eivätkä itse sitä tajua tai sitten heistä on kurinpidosta HUOLIMATTA kasvanut suht kunnollisia ihmisiä eikä sen ansiosta.

Itse lapsia kurittaneet taas eivät tietenkään halua nähdä mitään vikaa teoissaan, koska lakikaan ei määrännyt tekemään toisin eikä kukaan halua myöntää tehneensä omalle lapselleen väärin. Hyvä myös herätä, että eivät todellakaan kaikki vanhemmat edes kurittaneet lapsiaan fyysisesti, eli ei sitä joka kodissa tapahtunut.

Pitäisi siis ymmärtää, että vanhemmissa ikäluokissa on kollektiivisesti jotain vikaa? Ja tämän vian havaitsemiseen varmaan sitten tarvitaan aivan tietynväriset silmälasit, jotta se saadaan näkyviin?

Ruumiillista kuritustahan käytettiin myös kouluissa ja lastentarhoissa, eli hyvin harva siltä välttyi.

Ymmärrät tai et. Lapsen asema ei ole ollut kummoinen vielä sodan jälkeen ja tieteet/oikeudet/hyvinvointiyhteiskunta on muuttunut sellaiseksi kun se on nyt vasta vastikään. Nykyään myös lapsen kasvusta ja kehityksestä tiedetään ihan eritavalla kuin ennen ja samoin moderni lastensuojelu on tuore ilmiö sekin.

En voi ymmärtää miten kukaan voi puolustaa ruumiillista kuritusta vain siksi, koska sitä tehtiin ennen laajemmin eikä lakeja oltu säädetty. Nyt ollaan kuitenkin jo vuosikymmeniä eletty yhteiskunnassa jossa laki säätää, että lasta ei saa kurittaa fyysisesti ja näin on säädetty ihan syystä.

Ennen oli nimenomaisesti säädetty laki joka salli ruumiillisen kurituksen. Samantyyppinen laki on yhä nykyisinkin voimassa mm. useimmissa Euroopan maissa.

Moderni lastensuojelu on vain vajaa 20 vuotta vanha keksintö, ja siinä ajassa se on osoittanut kaikenpuolisen haitallisuutensa. Tällä hetkellä onkin laitettu vireille hanke jonka tavoitteena on arvioida lastensuojelun toimintamenetelmät Suomessa kokonaan uudelleen ja tehdä tarvittavat lakimuutokset. Ymmärtääkseni lastensuojelun roolia on tässä tarkoitus palauttaa enemmän juurilleen, koska modernin lastensuojelun ei kerta kaikkiaan katsota palvelevan tavoitteitaan.

Mikä tämä hanke on?

Mikä siis on mielestäsi tavoite?

Tarkoitat, että kannatat ruumiillista kutitusta ja lastensuojelun lakkautusta.

Tähän haluaisin saada vastauksen. Onko lasten fyysinen kuritus jotenkin hieno asia kirjoittajan mielestä? Oliko ennen asiat paremmin, kun lapset sai hakata hiljaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.

Jos perheessä kaikki on ihan hyvin, perhe ja etenkin sen aikuiset tajuavat tämän tilanteen itsekin, ja varsinkin ne korkeakoulutetut ammattilaiset tajuavat. Jos ei ongelmia tai avuntarvetta itsellä ole, ei ole mitään muuta ahdistavaakaan tarkastuksessa kuin tietoisuus, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä.

Nyt pitää ottaa pää pois omasta navasta ja ymmärtää kokonaisuus, että ilmoitusten johdosta tehtyjen tarkastusten kautta löytyy myös niitä, jotka väittävät kaiken olevan hyvin, vaikka lasten näkökulmasta näin ei ole. Hyvinvoivan perheen arjessa tarkastus on vähäinen ja hetkellinen haitta, mutta huonosti voivalle voi siitä seurata elinikäinen pelastus.

Esim. 12-vuotias lapsi voi hyvin tehdä lasu-ilmoituksen omasta tilanteestaan, vaikka vanhemmat kieltäytyisivät näkemästä perheessä tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.

Kenelläkään ei ole Pelle Pelottoman taikalaseja, joilla näet 24/7 rakennusten seinien läpi perheiden elämään, puhumattakaan toisten ihmisten sieluun ja kokemukseen näkemisestä.

Siis, konkreettisesti, miten löydetään avuntarvitsijat, jos he eivät itse kykene tai halua hakea apua?

Täällä on selkeästi lasu-asiakkaiden wt-kerho eli aivan turha ehdottaa vanhemmille kevyttä skarppaamista.

"Kyllä minulla on oikeus luunapittaa lasta, jättää lapsen hampaat hoitamatta, juoda helvetisti sidukkaa"

Niinpä. Ja hyvä tulee, me muut onneksi hoidetaan veronkannolla tämänkin lääväilyn lasku.

Vierailija kirjoitti:

Meidän alaikäinen jäi kahdesti lyhyen ajan sisällä kiinni alkoholin käytöstä. Tehtiin lasu ja ihan oikein että tehtiin. En ymmärrä ap:n vinkumista.

Se, että teistä oli aihetta tehdä lasu ei mitenkään todista, että kaikista muistakin on aihetta.

Alkoholin käytöstä tehdään aina lasu, jos on alaikäinen. Toisaalta tasapuolista. Toisaalta meidän luokasta yläasteella testasi melkein kaikki esim. leirikoulussa alkoa. Eli siitä olisi kertynyt semmoiset reilut parikymmentä lasua kerrasta, jotka kaikki pitää käsitellä virallisesti. Koska olen jo keski-ikäinen, tiedän varmasti että noistakin leirikoululaisista tuli varsin kelpo kansalaisia ilman lasuttamista. Siihen aikaan niitä lasuja tehtiin pikemminkin liian vähän. Nyt määrä on suuri, mutta en ole varma että oikeasti ehditään keskittyä niihin asioihin mitä pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Kyllä se kokonaiskuvakin vain merkitsee, eikä voi siis olla niin että ns. kunnolliset perheet uhrautuu näiden takia joilla on isoja ongelmia. Systeemin pitäisi olla sellainen että oikeasti hädässä olevat lapset tavoitetaan ja saadan apu kohdistettua ensisijaisesti heille. Tuo että kytätään varmuudeksi kaikkia ja ilmoitellaan pikkuasioista johtaa ihan turhaan väsymiseen ja mahdollisesti vain heikompaan vanhemmuuteen. Johan alkaa ongelmat paremmallakin väellä kärjistyä kun ei pääse syntymään sitä luontaista vanhemman identiteettiä ja auktoriteettia kun jatkuvasti pitää olla varuillaan, ettei jollain huoli herää ja lastensuojelun väki tunge siihen lasten ja vanhempien väliin.

Niin. Eli kerrotko vielä, miten konkreettisesti löydetään Suomen miljoonista huoneistoista, liiketiloista, taloista ja veneistä ne henkilöt, jotka toteuttavat pedofiilisiä, insestisiä, narsistisia tai muuten väkivaltaisia taipumuksiaan lapsiin? Entä, miten ihan käytännössä tiedät, mikä ovi pitää takanaan "kaikki hyvin, vaikka väsyttää ja uhmaikäisiä jäseniä asunnossa" - perheen ja mikä taas "kaikki ei hyvin ja uhmaikäisiä ravistellaan, revitään ja läpsitään" - perheen? Mistä tiedät, onko naapurissasi asuvan perheen pienet tytöt vastottain ympärileikattu tai väärässä joutua silpomisen kohteeksi seuraavien kuukausien aikana?

En ole siinä asemassa että voisin lastensuojelun ongelmat yksinäni ratkaista, joten on typerää kysellä tuollaista. Siitähän se muutos kuitenkin yleensä lähtee, että ongelmia havaitaan ja nostetaan esille. Myös maallikolla on minusta oikeus esittää kritiikkiä, vaikka varsinaista ratkaisua ei pystyisi toteuttamaan tai esittämäänkään.

Se vanha viisaus: "Tie helvettiin on päällystetty hyvillä tarkoituksilla" pätee todella hyvin näihin lasu-juttuihin

Vierailija kirjoitti:

Vela N39 kirjoitti:

Joo, mäkin oon saanu 2 kertaa uhkauksen lastensuojeluilmoituksesta, vaikka mulla ei ole edes lapsia :D

Tuo on just tuo kun oot vähänkään eri mieltä jonkun terveydenhoitajan kanssa vaikka ruokavaliosta tai margariinin terveellisyydestä, lasu on niin usein ilmassa ettei ne tajua edes kysyä, onko lapsia vai ei.

Siis vela sanoo, että terveydenhoitaja on uhannut tehdä lastensuojeluilmoituksen hänestä ? Margariinin takia, vaikka velalla ei ole lapsia.

Tätä on nyt melko vaikea uskoa.

Ei oo pakko uskoa enkä kyllä uskoisi itsekään ellei olisi itselle sattunut.

Olen muuten saanut kerran ravintolassa äitienpäivälahjankin :D olin niin ihmeissäni etten osannut sanoa mitään ja lahja jäi käsiini.

Sama vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Kiitos sinulle! :)

Kun on vuosia kuullut haukkuja lapsena niin ei tosiaan kritiikki täällä tunnu missään. Ja todella vain vahvistaa sitä kokemusta, että lasten hyväksi tehtävä työ on entistä merkityksellisempää.

Itse en ollut koskaan kuullut kenestäkään, josta olisi tehty lastensuojeluilmoitus, mutta sitten se sattui omalle kohdalle. En oikein ymmärtänyt koko juttua. Koululääkäri teki ilmoituksen tyttärestäni, koska tämä oli niin paljon pois koulusta, kun oli sairaana, ja oikeanlaista parantavaa lääkitystä etsittiin. Kävimme sitten jollain käynnillä sosiaalitoimessa, ihan kivoja tyyppejä siellä oli juttelemassa, mutta totesivat yhteen ääneen, että olemme ihan väärässä paikassa, kun tytär tarvitsee lääketieteellistä hoitoa, eivätkä he siihen liity mitenkään ja asia etenee muutenkin jo omia reittejään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten äitinä, monen lapsen isoäitinä, läheissijaisvanhempana en ole tuollaista kokenut. Edes niiden huostaanottoon päätyneiden kohdalla ei ole ollut mitään väärää. Ei painostamista eikä vainoamista vanhempien suhteen. Viimeiseen asti lastensuojelu pyrkii siihen, että huostaanottoa ei tehtäisi.

Sepä se juuri on tämän ketjun aihe, että kun Vilja-Eerikan jälkeen lakia muutettiin niin että lasun tekemättömyydestä voi saada rangaistuksen, niin niitä lasuja tehdään nyt varmuuden vuoksi ihan joka asiasta. Vaikka tavallisten ihmisten ei ole pakko niitä tehdä, niin asiasta on kirjoitettu niin paljon, että heilläkin se tulee ensimmäisenä mieleen. Nykyään mitä hyvänsä tapahtuu, niin ensimmäinen ehdotus on että tehdään lasu.

Tämä on ihan höpöjuttu.

Missä mielessä? Tällainen lakimuutos on tehty, että viranomainen joutuu vastuuseen, jos ei tee lasua. Kiistätkö tämän? Voipi olla, että tehtiin jo ennen Vilja-Eerikaa, mutta tuolloin lehdistö kirjoitti koko ajan asiasta, jolloin ihmisten mieleen iskostui että koko ajan pitää tehdä lasuja.

Muutos on todellinen. Ei ennen tämmöistä ollut. Vai väitätkö, että oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.

Jos perheessä kaikki on ihan hyvin, perhe ja etenkin sen aikuiset tajuavat tämän tilanteen itsekin, ja varsinkin ne korkeakoulutetut ammattilaiset tajuavat. Jos ei ongelmia tai avuntarvetta itsellä ole, ei ole mitään muuta ahdistavaakaan tarkastuksessa kuin tietoisuus, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä.

Nyt pitää ottaa pää pois omasta navasta ja ymmärtää kokonaisuus, että ilmoitusten johdosta tehtyjen tarkastusten kautta löytyy myös niitä, jotka väittävät kaiken olevan hyvin, vaikka lasten näkökulmasta näin ei ole. Hyvinvoivan perheen arjessa tarkastus on vähäinen ja hetkellinen haitta, mutta huonosti voivalle voi siitä seurata elinikäinen pelastus.

Esim. 12-vuotias lapsi voi hyvin tehdä lasu-ilmoituksen omasta tilanteestaan, vaikka vanhemmat kieltäytyisivät näkemästä perheessä tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.

Kenelläkään ei ole Pelle Pelottoman taikalaseja, joilla näet 24/7 rakennusten seinien läpi perheiden elämään, puhumattakaan toisten ihmisten sieluun ja kokemukseen näkemisestä.

Siis, konkreettisesti, miten löydetään avuntarvitsijat, jos he eivät itse kykene tai halua hakea apua?

Tarkkailujärjestelmässä olisi kieltämättä paljon parantamisen varaa, jotta huolenaiheet saataisiin kattavammin selville. Ensiaskel olisi mahdollistaa satunnaiset tarkastuskäynnit kaikkiin sellaisiin osoitteisiin joissa tiettävästi asuu lapsia. Lastensuojelulle tulisi myös myöntää oikeus asentaa kuuntelulaitteita ja kameroita lapsiperheiden koteihin ilman, että lapsiperhe saa tietää tästä. Myös oikeudet puhelinkuunteluun, nettiliikenteen seuraamiseen sekä lapsiperheiden kännyköiden paikantamiseen tarvittaisiin tehokkaan tarkkailun mahdollistamiseksi. Niille perheille jotka noudattavat suosituksia kasvatustyössään tämä ei olisi ongelma, koska heillä ei ole mitään pelättävä lastensuojelun taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.

Jos perheessä kaikki on ihan hyvin, perhe ja etenkin sen aikuiset tajuavat tämän tilanteen itsekin, ja varsinkin ne korkeakoulutetut ammattilaiset tajuavat. Jos ei ongelmia tai avuntarvetta itsellä ole, ei ole mitään muuta ahdistavaakaan tarkastuksessa kuin tietoisuus, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä.

Nyt pitää ottaa pää pois omasta navasta ja ymmärtää kokonaisuus, että ilmoitusten johdosta tehtyjen tarkastusten kautta löytyy myös niitä, jotka väittävät kaiken olevan hyvin, vaikka lasten näkökulmasta näin ei ole. Hyvinvoivan perheen arjessa tarkastus on vähäinen ja hetkellinen haitta, mutta huonosti voivalle voi siitä seurata elinikäinen pelastus.

Esim. 12-vuotias lapsi voi hyvin tehdä lasu-ilmoituksen omasta tilanteestaan, vaikka vanhemmat kieltäytyisivät näkemästä perheessä tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.

Kenelläkään ei ole Pelle Pelottoman taikalaseja, joilla näet 24/7 rakennusten seinien läpi perheiden elämään, puhumattakaan toisten ihmisten sieluun ja kokemukseen näkemisestä.

Siis, konkreettisesti, miten löydetään avuntarvitsijat, jos he eivät itse kykene tai halua hakea apua?

Ketjussa on linkki tutkimukseen miten se lasu traumatisoi perheen syvästi.

Eikä ne avuntarvitsijat sillä löydy että tehdään kymmeniä tuhansia turhia ilmoituksia ja tädit käyttää aikansa turhuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten äitinä, monen lapsen isoäitinä, läheissijaisvanhempana en ole tuollaista kokenut. Edes niiden huostaanottoon päätyneiden kohdalla ei ole ollut mitään väärää. Ei painostamista eikä vainoamista vanhempien suhteen. Viimeiseen asti lastensuojelu pyrkii siihen, että huostaanottoa ei tehtäisi.

Sepä se juuri on tämän ketjun aihe, että kun Vilja-Eerikan jälkeen lakia muutettiin niin että lasun tekemättömyydestä voi saada rangaistuksen, niin niitä lasuja tehdään nyt varmuuden vuoksi ihan joka asiasta. Vaikka tavallisten ihmisten ei ole pakko niitä tehdä, niin asiasta on kirjoitettu niin paljon, että heilläkin se tulee ensimmäisenä mieleen. Nykyään mitä hyvänsä tapahtuu, niin ensimmäinen ehdotus on että tehdään lasu.

Tämä on ihan höpöjuttu.

Missä mielessä? Tällainen lakimuutos on tehty, että viranomainen joutuu vastuuseen, jos ei tee lasua. Kiistätkö tämän? Voipi olla, että tehtiin jo ennen Vilja-Eerikaa, mutta tuolloin lehdistö kirjoitti koko ajan asiasta, jolloin ihmisten mieleen iskostui että koko ajan pitää tehdä lasuja.

Muutos on todellinen. Ei ennen tämmöistä ollut. Vai väitätkö, että oli?

2007.

Vilja Eerika nosti sitten hysterian pintaan.

Se mitä sosiaalipuoli ei ole tehnyt on itsereflektio eli se ei ole pysähtynyt lainkaan miettimään sitä mitä se möhläsi. Kaikki

Vierailija kirjoitti:

Itse en ollut koskaan kuullut kenestäkään, josta olisi tehty lastensuojeluilmoitus, mutta sitten se sattui omalle kohdalle. En oikein ymmärtänyt koko juttua. Koululääkäri teki ilmoituksen tyttärestäni, koska tämä oli niin paljon pois koulusta, kun oli sairaana, ja oikeanlaista parantavaa lääkitystä etsittiin. Kävimme sitten jollain käynnillä sosiaalitoimessa, ihan kivoja tyyppejä siellä oli juttelemassa, mutta totesivat yhteen ääneen, että olemme ihan väärässä paikassa, kun tytär tarvitsee lääketieteellistä hoitoa, eivätkä he siihen liity mitenkään ja asia etenee muutenkin jo omia reittejään.

Meillä lähes samanlainen tapaus mutta ennen lasua emme olleet saaneet kunnon yhteyttä terveyspuolelle. Lasu-tapaamisessa sattui sitten olemaan myös nuorten palveluiden koordinaattori joka sai suoran yhteyden myös terveyspuolelle. Siitä saimme nuoren tarvittavan hoidon piiriin eikä lastensuojelu tämän jälkeen tehnyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten äitinä, monen lapsen isoäitinä, läheissijaisvanhempana en ole tuollaista kokenut. Edes niiden huostaanottoon päätyneiden kohdalla ei ole ollut mitään väärää. Ei painostamista eikä vainoamista vanhempien suhteen. Viimeiseen asti lastensuojelu pyrkii siihen, että huostaanottoa ei tehtäisi.

Sepä se juuri on tämän ketjun aihe, että kun Vilja-Eerikan jälkeen lakia muutettiin niin että lasun tekemättömyydestä voi saada rangaistuksen, niin niitä lasuja tehdään nyt varmuuden vuoksi ihan joka asiasta. Vaikka tavallisten ihmisten ei ole pakko niitä tehdä, niin asiasta on kirjoitettu niin paljon, että heilläkin se tulee ensimmäisenä mieleen. Nykyään mitä hyvänsä tapahtuu, niin ensimmäinen ehdotus on että tehdään lasu.

Tämä on ihan höpöjuttu.

Missä mielessä? Tällainen lakimuutos on tehty, että viranomainen joutuu vastuuseen, jos ei tee lasua. Kiistätkö tämän? Voipi olla, että tehtiin jo ennen Vilja-Eerikaa, mutta tuolloin lehdistö kirjoitti koko ajan asiasta, jolloin ihmisten mieleen iskostui että koko ajan pitää tehdä lasuja.

Muutos on todellinen. Ei ennen tämmöistä ollut. Vai väitätkö, että oli?

2007.

Vilja Eerika nosti sitten hysterian pintaan.

Se mitä sosiaalipuoli ei ole tehnyt on itsereflektio eli se ei ole pysähtynyt lainkaan miettimään sitä mitä se möhläsi. Kaikki

Ok, kiitos tarkennuksesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.

Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.

Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.

Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.