Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Nämä lasut ja elsut ovat nykyään muotia ja niitä pyritään tehtailemaan AINA, jos on vain tarve päästä kokkailemaan tai nostamaan omaa arvoaan nöyryyttämällä vaikka varmuuden vuoksi jotain ihmistä. Varsinkin köyhät yh:t sopivat loistavasti uhreiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne niin uhkaa?

Halutaan, että vanhemmat toimivat sääntöjen mukaan?

Mitä ihmeen sääntöjä neuvolassa esitetään, minulle ei koskaan, enkä olisi sietänyt. Jos taas laiminlyöt lastasi, lapsi hoitamato, likainen, rokotteet hoitamatta, lapsella kehitysviiveitä joista ei piitata, tottakai neuvolan tehtävä on  puuttua.

Jos uhkaillaan lastensuojelulla, tilanteen tulee olla jo vakava. Näitä vakavia tilanteita taitaa olla paljon, kun lasten sijaiskodeista on pulaa, käsittääkseni lasta ei hevin kodista sijoitukseen repäistä. Vai onko sekin jo bisnes, joku ottaa kymmenen lasta ja nettoaa mukavasti.

Koulusta on jo muutaman vuoden tullut reksiltä sellainen viesti että "tiedoksi vanhemmille, teemme lastensuojeluilmoituksen jos lapsen poissaolot ylittävät xx tuntia". Ja olen kuullut että esim. korona-aikana niitä tehtailtiin, kun osa joutui olemaan paljon pois kun sattui olemaan usein nuhainen tms. Niinkuin lasua voisi vaan käyttää jonain automaattina, yhtään tilanteeseen katsomatta.

Mielestäni tuo on jollain tapaa uhkailua, ei ainakaan erityisen hyvää yhteistyön rakentamista kodin ja koulun välille. Lisäksi koulumaailma voisi itse katsoa peiliin, että mikä siellä koulussa on vikana, jos ja kun niin moni lapsi tai nuori siellä nykyään ahdistuu ja voi hyvin. Valitetaan vaan että lapsiaines on niin haastavaa ja vaikeaa ja kaikki tarvitsee erityistä tai tehostettua tukea. Sit samaan aikaan niitä lapsia tungetaan niihin jättikokoisiin kasvatuslaitoksiin, jossa ei välttämättä ole lapselle edes omaa luokkaa tai pulpettia, lukkari vaihtuu, opiskelukaverit vaihtuu, opet vaihtuu, oletetaan lapselta jotain pitkälle kehittynyttä itseohjautuvuutta - vaikka käytännössä moni pystyisi sellaiseen vasta lähempänä lukioikää jos silloinkaan. Todistukset ja numerot on kaikki kaikessa että pääset elämässä eteenpäin, ja koska arvioinneissa käytetään jotain gaussin käyrää, ei välttämättä edes todella hyvällä suorituksella saa hyvää arvosanaa, niin onpa motivoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Koulusta on jo muutaman vuoden tullut reksiltä sellainen viesti että "tiedoksi vanhemmille, teemme lastensuojeluilmoituksen jos lapsen poissaolot ylittävät xx tuntia". Ja olen kuullut että esim. korona-aikana niitä tehtailtiin, kun osa joutui olemaan paljon pois kun sattui olemaan usein nuhainen tms. Niinkuin lasua voisi vaan käyttää jonain automaattina, yhtään tilanteeseen katsomatta.

Mielestäni tuo on jollain tapaa uhkailua, ei ainakaan erityisen hyvää yhteistyön rakentamista kodin ja koulun välille. Lisäksi koulumaailma voisi itse katsoa peiliin, että mikä siellä koulussa on vikana, jos ja kun niin moni lapsi tai nuori siellä nykyään ahdistuu ja voi hyvin. Valitetaan vaan että lapsiaines on niin haastavaa ja vaikeaa ja kaikki tarvitsee erityistä tai tehostettua tukea. Sit samaan aikaan niitä lapsia tungetaan niihin jättikokoisiin kasvatuslaitoksiin, jossa ei välttämättä ole lapselle edes omaa luokkaa tai pulpettia, lukkari vaihtuu, opiskelukaverit vaihtuu, opet vaihtuu, oletetaan lapselta jotain pitkälle kehittynyttä itseohjautuvuutta - vaikka käytännössä moni pystyisi sellaiseen vasta lähempänä lukioikää jos silloinkaan. Todistukset ja numerot on kaikki kaikessa että pääset elämässä eteenpäin, ja koska arvioinneissa käytetään jotain gaussin käyrää, ei välttämättä edes todella hyvällä suorituksella saa hyvää arvosanaa, niin onpa motivoivaa.

Koulussa ei arvioinnissa käytetä gaussin käyrää. Yo-arvioinneissa käytetään mutta siinä se on perusteltua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne niin uhkaa?

Halutaan, että vanhemmat toimivat sääntöjen mukaan?

Mitä ihmeen sääntöjä neuvolassa esitetään, minulle ei koskaan, enkä olisi sietänyt. Jos taas laiminlyöt lastasi, lapsi hoitamato, likainen, rokotteet hoitamatta, lapsella kehitysviiveitä joista ei piitata, tottakai neuvolan tehtävä on  puuttua.

Jos uhkaillaan lastensuojelulla, tilanteen tulee olla jo vakava. Näitä vakavia tilanteita taitaa olla paljon, kun lasten sijaiskodeista on pulaa, käsittääkseni lasta ei hevin kodista sijoitukseen repäistä. Vai onko sekin jo bisnes, joku ottaa kymmenen lasta ja nettoaa mukavasti.

Sulla ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulusta on jo muutaman vuoden tullut reksiltä sellainen viesti että "tiedoksi vanhemmille, teemme lastensuojeluilmoituksen jos lapsen poissaolot ylittävät xx tuntia". Ja olen kuullut että esim. korona-aikana niitä tehtailtiin, kun osa joutui olemaan paljon pois kun sattui olemaan usein nuhainen tms. Niinkuin lasua voisi vaan käyttää jonain automaattina, yhtään tilanteeseen katsomatta.

Mielestäni tuo on jollain tapaa uhkailua, ei ainakaan erityisen hyvää yhteistyön rakentamista kodin ja koulun välille. Lisäksi koulumaailma voisi itse katsoa peiliin, että mikä siellä koulussa on vikana, jos ja kun niin moni lapsi tai nuori siellä nykyään ahdistuu ja voi hyvin. Valitetaan vaan että lapsiaines on niin haastavaa ja vaikeaa ja kaikki tarvitsee erityistä tai tehostettua tukea. Sit samaan aikaan niitä lapsia tungetaan niihin jättikokoisiin kasvatuslaitoksiin, jossa ei välttämättä ole lapselle edes omaa luokkaa tai pulpettia, lukkari vaihtuu, opiskelukaverit vaihtuu, opet vaihtuu, oletetaan lapselta jotain pitkälle kehittynyttä itseohjautuvuutta - vaikka käytännössä moni pystyisi sellaiseen vasta lähempänä lukioikää jos silloinkaan. Todistukset ja numerot on kaikki kaikessa että pääset elämässä eteenpäin, ja koska arvioinneissa käytetään jotain gaussin käyrää, ei välttämättä edes todella hyvällä suorituksella saa hyvää arvosanaa, niin onpa motivoivaa.

Koulussa ei arvioinnissa käytetä gaussin käyrää. Yo-arvioinneissa käytetään mutta siinä se on perusteltua.

No hyvä niin. Mutta monen nuoren ahdistus myös kulminoituu tuohon yo-arviointiin ja on käyty keskustelua gaussin käyrän poistamisesta myös siinä.

Ja eikös opettajat kuitenkin saa päättää arvioinnista? Toisessa koulussa tietyllä kokonaispistemäärällä voi saada numeron 7 ja toisessa koulussa sillä tulee numero 8. Eli tietyissä kouluissa lapset pakotetaan ponnistelemaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulusta on jo muutaman vuoden tullut reksiltä sellainen viesti että "tiedoksi vanhemmille, teemme lastensuojeluilmoituksen jos lapsen poissaolot ylittävät xx tuntia". Ja olen kuullut että esim. korona-aikana niitä tehtailtiin, kun osa joutui olemaan paljon pois kun sattui olemaan usein nuhainen tms. Niinkuin lasua voisi vaan käyttää jonain automaattina, yhtään tilanteeseen katsomatta.

Mielestäni tuo on jollain tapaa uhkailua, ei ainakaan erityisen hyvää yhteistyön rakentamista kodin ja koulun välille. Lisäksi koulumaailma voisi itse katsoa peiliin, että mikä siellä koulussa on vikana, jos ja kun niin moni lapsi tai nuori siellä nykyään ahdistuu ja voi hyvin. Valitetaan vaan että lapsiaines on niin haastavaa ja vaikeaa ja kaikki tarvitsee erityistä tai tehostettua tukea. Sit samaan aikaan niitä lapsia tungetaan niihin jättikokoisiin kasvatuslaitoksiin, jossa ei välttämättä ole lapselle edes omaa luokkaa tai pulpettia, lukkari vaihtuu, opiskelukaverit vaihtuu, opet vaihtuu, oletetaan lapselta jotain pitkälle kehittynyttä itseohjautuvuutta - vaikka käytännössä moni pystyisi sellaiseen vasta lähempänä lukioikää jos silloinkaan. Todistukset ja numerot on kaikki kaikessa että pääset elämässä eteenpäin, ja koska arvioinneissa käytetään jotain gaussin käyrää, ei välttämättä edes todella hyvällä suorituksella saa hyvää arvosanaa, niin onpa motivoivaa.

Koulussa ei arvioinnissa käytetä gaussin käyrää. Yo-arvioinneissa käytetään mutta siinä se on perusteltua.

No hyvä niin. Mutta monen nuoren ahdistus myös kulminoituu tuohon yo-arviointiin ja on käyty keskustelua gaussin käyrän poistamisesta myös siinä.

Ja eikös opettajat kuitenkin saa päättää arvioinnista? Toisessa koulussa tietyllä kokonaispistemäärällä voi saada numeron 7 ja toisessa koulussa sillä tulee numero 8. Eli tietyissä kouluissa lapset pakotetaan ponnistelemaan enemmän.

Arvioinnissa on ihan valtakunnalliset selkeät kirjalliset kriteerit. Ihan netissä.

Ja nykyään opetus on monipuolista eli monenluonteisenlin on helppo onnistua.

Ysillä on valtakunnalliset kokeet matikassa, ruotsissa ja englannissa.

Mutta koulut on liian isoja ja hyvä koulumenestys riippuu yhä enemmän ja enemmän vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Olin totaaliyh ja tein 3-vuorotyötä. Yövuoroina lapsi oli hoidossa 19.30-14. Ja siitä voi laskea että tunteja kertyi helposti aika lailla kuukauden mittaan, koska öitä piti tehdä yleensä 3-5 ja muut vuorot siihen päälle. Päiväkodin johtaja sanoi, että jollei tunnit vähene, hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Olin järkyttynyt. Yövuorojen jälkeen minun olisi ilmeisesti pitänyt jättää unet kokonaan väliin (nukuin 4h). No, lyhensin työaikaa 80% ja vältyttiin lasulta. Taloudellisesti työssäkäynti oli kannattamatonta, mutta pakko oli tehdä noin.

Hei, hyvä huomata, että puhut menneessä aikamuodossa ja pikkulapsiaika on jo onnistuneesti ohi. Ole ylpeä itsestäsi ja ratkaisustasi lapsen hyväksi. Päiväkodin johtaja on ollut viisas ja rohkea, ottanut vastuun lapsen parhaasta ja keskustellut asiasta kanssasi rehellisesti. Kaikki päiväkotityöntekijät eivät enää edes jaksa, viitsi tai uskalla näin toimia, pääsee itse helpommalla, kun antaa asioiden vain olla. Eli pakoilevat vastuutaan olemalla ohjaamatta huoltajia kasvatusyhteistyössä oman ammattitaitonsa ja koulutuksensa tietoa jakaen.

Liian harva nykyään tekee päätöksen, jonka sinä teit: Vähentää työntekoa taloudellisen kustannuksen uhallakin, jotta lapsi saisi sitä kaikkein tärkeintä : kokemuksen riittävästä yhdessäolosta oman vanhemman kanssa. (Oli sitten pienipalkkainen monen työn tekijä tai superrikas huippuyritysten uramoguli.) Pienen lapsen aivojen, tunne-elämän ja kehon stressinsäätelymekanismien kehitykselle tämä on ensiarvoisen tärkeää. Varhaislapsuuden heikko kiintymyssuhde vanhempaan ja suuri stressitaso eivät jää vain lapsuuden haitaksi vaan jatkuvat läpi yksilön elämän erilaisina kehon ja mielen sairauksina, tunne-elämän häiriöinä ja itsetunnon vammoina. Ennen sanottiin, että puutteellisesti kasvatettu lapsi tai kummallisesti käyttäytyvä aikuinen on "kasvanut kieroon". Nykytutkimus tuntee mekanismit jo melko hyvin, siksi lastensuojelu on hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiviä. Varhainen puuttuminen on todellakin kasvavan lapsen /ihmisen edun vuoksi olemassa.

Myös päiväkotilaitos ja varhaiskasvatus ovat lasta suojelevia ja kehitystä tukevia instituutioita. Mikään ei kuitenkaan korvaa oman vanhemman läsnäoloa, huolenpitoa ja hintalaputonta rakkautta pientä lastaan kohtaan. Lapset ovat kovin konkreettisia, heidän tulee saada istua vanhemman sylissä, puuhata ja leikkiä yhdessä vanhemman kanssa, päästä yöllä viereen nukkumaan kun pelottaa, syödä yhdessä ja tulla silitetyksi, kehutuksi ja katsotuksi lempein silmin. Aikuisen käsistä ja silmistä lapsi tulkitsee, onko hän rakastettu ja turvassa. Sanat ovat toissijaisia, teot ensisijaisia.

Jaa-a. Miten ollakaan, kun aina nämä ihmiset, joista on lasu tehty, ovat puhtaita pulmusia. Mitä sitten vaikka lapset eivät ihan joka päivä saa syödäkseen, täitä toistuvasti, vaatteet riekaleina ja liian pieniä. Vanhemmat vain vähän rentoutuvat oluen kanssa tai ovat viiniharrastajia. Mutta ei. Mitään syytä ei ole, hommat on ihan bueno.

Onneksi lapset on muutaman vuoden päästä aikuisia.

Mutta sen sanon, että eläkkeellä olevaa anoppia en tule ikinä hoitamaan enkä auttamaan. Puoliso ainoa lapsi. Sossut saa huostaanottaa anopin ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin totaaliyh ja tein 3-vuorotyötä. Yövuoroina lapsi oli hoidossa 19.30-14. Ja siitä voi laskea että tunteja kertyi helposti aika lailla kuukauden mittaan, koska öitä piti tehdä yleensä 3-5 ja muut vuorot siihen päälle. Päiväkodin johtaja sanoi, että jollei tunnit vähene, hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Olin järkyttynyt. Yövuorojen jälkeen minun olisi ilmeisesti pitänyt jättää unet kokonaan väliin (nukuin 4h). No, lyhensin työaikaa 80% ja vältyttiin lasulta. Taloudellisesti työssäkäynti oli kannattamatonta, mutta pakko oli tehdä noin.

Hei, hyvä huomata, että puhut menneessä aikamuodossa ja pikkulapsiaika on jo onnistuneesti ohi. Ole ylpeä itsestäsi ja ratkaisustasi lapsen hyväksi. Päiväkodin johtaja on ollut viisas ja rohkea, ottanut vastuun lapsen parhaasta ja keskustellut asiasta kanssasi rehellisesti. Kaikki päiväkotityöntekijät eivät enää edes jaksa, viitsi tai uskalla näin toimia, pääsee itse helpommalla, kun antaa asioiden vain olla. Eli pakoilevat vastuutaan olemalla ohjaamatta huoltajia kasvatusyhteistyössä oman ammattitaitonsa ja koulutuksensa tietoa jakaen.

Liian harva nykyään tekee päätöksen, jonka sinä teit: Vähentää työntekoa taloudellisen kustannuksen uhallakin, jotta lapsi saisi sitä kaikkein tärkeintä : kokemuksen riittävästä yhdessäolosta oman vanhemman kanssa. (Oli sitten pienipalkkainen monen työn tekijä tai superrikas huippuyritysten uramoguli.) Pienen lapsen aivojen, tunne-elämän ja kehon stressinsäätelymekanismien kehitykselle tämä on ensiarvoisen tärkeää. Varhaislapsuuden heikko kiintymyssuhde vanhempaan ja suuri stressitaso eivät jää vain lapsuuden haitaksi vaan jatkuvat läpi yksilön elämän erilaisina kehon ja mielen sairauksina, tunne-elämän häiriöinä ja itsetunnon vammoina. Ennen sanottiin, että puutteellisesti kasvatettu lapsi tai kummallisesti käyttäytyvä aikuinen on "kasvanut kieroon". Nykytutkimus tuntee mekanismit jo melko hyvin, siksi lastensuojelu on hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiviä. Varhainen puuttuminen on todellakin kasvavan lapsen /ihmisen edun vuoksi olemassa.

Myös päiväkotilaitos ja varhaiskasvatus ovat lasta suojelevia ja kehitystä tukevia instituutioita. Mikään ei kuitenkaan korvaa oman vanhemman läsnäoloa, huolenpitoa ja hintalaputonta rakkautta pientä lastaan kohtaan. Lapset ovat kovin konkreettisia, heidän tulee saada istua vanhemman sylissä, puuhata ja leikkiä yhdessä vanhemman kanssa, päästä yöllä viereen nukkumaan kun pelottaa, syödä yhdessä ja tulla silitetyksi, kehutuksi ja katsotuksi lempein silmin. Aikuisen käsistä ja silmistä lapsi tulkitsee, onko hän rakastettu ja turvassa. Sanat ovat toissijaisia, teot ensisijaisia.

Voi ällö mitä tekstiä!! Lasutäti siellä. Mitäs jos ei olisi ollut mahdollisuutta lyhyempään työaikaan? Tulos tai ulos? Vai lapsi pois?

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Miten ollakaan, kun aina nämä ihmiset, joista on lasu tehty, ovat puhtaita pulmusia. Mitä sitten vaikka lapset eivät ihan joka päivä saa syödäkseen, täitä toistuvasti, vaatteet riekaleina ja liian pieniä. Vanhemmat vain vähän rentoutuvat oluen kanssa tai ovat viiniharrastajia. Mutta ei. Mitään syytä ei ole, hommat on ihan bueno.

Osaatko lukea?

Niistä ilmoituksista on ainakin puolet aiheettomia. Helsingissä tutkimuksessa ilmeni, että 91 prosenttia oli aiheettomia.

Vuosittain tehdään yli 150 000 ilmoitusta eli niitå aiheettomia ilmoituksia viattomista ihmisistä tehdään kymmeniä tuhansia joka ikinen vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lapset on muutaman vuoden päästä aikuisia.

Mutta sen sanon, että eläkkeellä olevaa anoppia en tule ikinä hoitamaan enkä auttamaan. Puoliso ainoa lapsi. Sossut saa huostaanottaa anopin ihan rauhassa.

Lehdessä oli, että eläkeläisille ei tule riittämään hoitajia 10 vuoden sisällä. Eläkeläisiä on miljoona kuusisataa tuhatta.

Turha odottaa, että lasten äidit alkavat hoitamaan eläkkeellä olevia vanhempiaan, kun jatkuvasti uhkaillaan lastensuojelu ilmoituksilla.

Vanhusten hoidosta tulee katastrofi.

Hoitajia ei riitä ja omaiset ei osallistu, ei ole lakia. Ja anopin hoitamiseen lakia tuskin tulee.

Sossut saa huostaanottaa eläkeläisiä niin paljon kuin tykkäävät.

Vierailija kirjoitti:

Jos on psykiatrisia sairauksia, niin jostain syystä tehdään lasu, vaikka lapsi tarvitsisi terveydenhuoltoa.

Ja se lasu nopeuttaa hoidon tarpeen arviointia jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on psykiatrisia sairauksia, niin jostain syystä tehdään lasu, vaikka lapsi tarvitsisi terveydenhuoltoa.

Ja se lasu nopeuttaa hoidon tarpeen arviointia jne.

Näin ei saisi olla. Todellakaan. Eihän se valtsikasta valmistunut maisteri ole millään tavalla terveydenhuollon ammattilainen eikä siten mitenkään voi olla prosessissa arvioijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne niin uhkaa?

Halutaan, että vanhemmat toimivat sääntöjen mukaan?

Mitä ihmeen sääntöjä neuvolassa esitetään, minulle ei koskaan, enkä olisi sietänyt. Jos taas laiminlyöt lastasi, lapsi hoitamato, likainen, rokotteet hoitamatta, lapsella kehitysviiveitä joista ei piitata, tottakai neuvolan tehtävä on  puuttua.

Jos uhkaillaan lastensuojelulla, tilanteen tulee olla jo vakava. Näitä vakavia tilanteita taitaa olla paljon, kun lasten sijaiskodeista on pulaa, käsittääkseni lasta ei hevin kodista sijoitukseen repäistä. Vai onko sekin jo bisnes, joku ottaa kymmenen lasta ja nettoaa mukavasti.

Sulla ei ole lapsia.

Minun rakas lapseni täytti juuri 30-vuotta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Ei selkäsaunaa laskettu 80-luvulla väkivaltaisuudeksi vaan se oli aivan normaali ja laillinen rangaistusmenetelmä. Saman tapainen kuin mitä pelikielto tai puhelimen takavarikointi ovat nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Miten ollakaan, kun aina nämä ihmiset, joista on lasu tehty, ovat puhtaita pulmusia. Mitä sitten vaikka lapset eivät ihan joka päivä saa syödäkseen, täitä toistuvasti, vaatteet riekaleina ja liian pieniä. Vanhemmat vain vähän rentoutuvat oluen kanssa tai ovat viiniharrastajia. Mutta ei. Mitään syytä ei ole, hommat on ihan bueno.

Osaatko lukea?

Niistä ilmoituksista on ainakin puolet aiheettomia. Helsingissä tutkimuksessa ilmeni, että 91 prosenttia oli aiheettomia.

Vuosittain tehdään yli 150 000 ilmoitusta eli niitå aiheettomia ilmoituksia viattomista ihmisistä tehdään kymmeniä tuhansia joka ikinen vuosi.

Osalle noista aiheettomista lasuista aloitetaan perhepalvelujen asiakkuus, tarjotaan kotipalvelua ja perhetyötä, ohjataan mielenterveys- ja päihdepalveluihin, tehdään yhteistyötä vammaispalvelujen kanssa jos on kyseessä esimerkiksi epäily vaikeasta autismista (jota kautta vanhempi voi saada esim. omaishoidon tukea jne.). Lasuja vastaanottavat sosiaalialan ammattilaiset eivät ole useinkaan varsinaisesti lastensuojelun työntekijöitä, ja heidän työnään on lain mukaan arvioida ylipäätään sosiaalipalvelujen tarvetta yhdessä vanhempien kanssa. Lastensuojelun asiakkuudenkin kriteerit ovat sen verran tiukat, että pitää olla jo aika vakavia puutteita vanhemmuudessa ja vakavia käytöshäiriöitä ja päihdeongelmia lapsella, että sellainen aloitetaan heti suoraan lasusta. Tämä ei tarkoita, etteikö palvelun tarvetta olisi ja etteikö moni kuormittunut vanhempi voisi tarvita ennaltaehkäisevää tukea kotiin. Periaatteena on, että pyritään mahdollisimman kevyillä interventioilla hoitamaan perheiden ongelmia yhteistyössä perheiden kanssa. Toki lasuja voidaan tehtailla liikaa ja liian matalalla kynnyksellä ja ilmoitus ehkä linkittyy liian vahvasti lastensuojeluun, koska ilmoitus ei käynnistä useinkaan edes lastensuojelun tarpeen arviointia vaan pelkän sosiaalihuoltolain mukaisen palvelun tarpeen arvioinnin, koska arvioidaan, että lastensuojelun kriteerit ei esitietojenkaan perusteella täyty.  Jos lasu nimi olisi vaikka huoli-ilmoitus alaikäisestä, niin se ei olisi ehkä niin leimaava ja kuvaisi todenperäisemmin ehkä sitä työtä mitä tehdään. Eihän tavalliset ihmiset voi mitenkään tietää ventovieraista ihmisistä, että täyttääkö huoli lastensuojelun kriteerit vai ei, vaikka heillä huolia nousisikin ja vaikka ne olisivat ihan perusteltujakin. 

Ketjua lukiessa huomaa, että on todella hyvä, että lastensuojelun huoli-ilmoituksia on herätty tekemään matalalla kynnyksellä. Liian moni lapsi Suomessa itkee, pissaa housuun, on nälässä, pelkää, on yksin ja likainen eikä koe oloaan turvalliseksi juuri tällä hetkelläkin tänä lauantaiaamuna, kun pitäisi olla puurot syöty, hampaat pesty ja lämpimät vaatteet yllä perhe matkalla leikkipuistoon tai sieniretkelle jne.

Suurin osa varmaan onkin jo leikeissään ja kotona aamukahvin tuoksut leijuu yhä ilmassa, kauppareissut tehty ja pesukone päällä, mutta liian monessa vanhempi makaa yhä sängyssä krapulassa, pulloja ja tumppeja ympäri likaista kämppää, lapsi kylmissään ja märkänä touhuaa omiaan, jotakin jo lyöty, tukistettu, huudettu, itkua ja pelkoa ollut koko yö ja aamu. Tai sitten lapset yksin kotona, vanhempi mennyt töihin tai ehkei ole kotiin tullutkaan yöksi.

Monessa naapurissa ei ole asiat hyvin.