Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Aivan harhainen ajatus että jokaikinen huoli ja epäilys olisi viranomaisasia. Ihmismieli nyt vain on sellainen, että kaikenlaisia epäilyksiä herää turhaankin ja siksi tuollainen systeemi ei voi olla toimiva ja oikeudenmukainen.

Vierailija kirjoitti:

Aivan harhainen ajatus että jokaikinen huoli ja epäilys olisi viranomaisasia. Ihmismieli nyt vain on sellainen, että kaikenlaisia epäilyksiä herää turhaankin ja siksi tuollainen systeemi ei voi olla toimiva ja oikeudenmukainen.

Tarkoitus on nimenomaan synnyttää pelkoa ihmisissä, koska kukaan ei tarkalleen tiedä, että missä sallitun toiminnan raja kulkee ja samaan aikaan sanktiot kielletystä toiminnasta ovat kovia. Tämä on diktatuurien toiminnan peruskikkoja, eikä lasua turhaan kutsutakaan "lasu-stasiksi".

Vierailija kirjoitti:

Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.

Oletkohan lapseni opettaja. Ekaluokkalainen poika lapsellisuuksissaan kertoi opettajalle, että isi ostaa olutta jouluna.

Lasu napsahti.

Huvittavaa asiassa oli se, että olemme mieheni kanssa ns absolutisteja eli emme käytä lainkaan alkoholia. Mieheni osti saunaoluet kylään kutsutuille perhetutuille.

Asia kyllä selvisi myös tälle, joka kävi kotonamme tarkistukselka. Näytin kaapista ne neljä tyhjää pullia ja annoin tuttavien puhelinnumeron, että voi soittaa heille, että pullot oli ostettu heille.

En tiedä, soittiko, mutta hänestä ei kuulunut mitään käynnin jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.

Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.

On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.

Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?

90 luvun lapset ovat tehneet ennätyksiä mielenterveyden perusteella annetuissa eläkkeissä, että joo kannatti antaa luunappeja.

Mielummin siis piiskaa kuten vielä aiemmin oli tapana? Kun asiat näköjään menee vain huonompaan suuntaan. Eiköhän tuossa ole taustalla se että yhä pienempiin asioihin kiinnitetään huomiota ja vanhemmilta vaaditaan aina vain enemmän.

Se, ettei pahoinpitele omaa lastaan ei ole mitään vaatimista.

No kyllä se vähän on, kun niin monet asiat tulkitaan nykyisin joko fyysiseksi tai henkiseksi väkivallaksi. Ennen vastaavaa "väkivallattomuutta" ei vaadittu vanhemmilta vaan riitti jos ei nyt aivan henkihieveriin hakkaa. Nykyisin jo huonolla tuulella olemalla ja lapsen seurassa murjottamalla olet väkivaltainen. Toisaalta saatetaan muistutella kuinka kaikki tunteet on sallittuja mutta niitä ei vain saisi näyttää mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin totaaliyh ja tein 3-vuorotyötä. Yövuoroina lapsi oli hoidossa 19.30-14. Ja siitä voi laskea että tunteja kertyi helposti aika lailla kuukauden mittaan, koska öitä piti tehdä yleensä 3-5 ja muut vuorot siihen päälle. Päiväkodin johtaja sanoi, että jollei tunnit vähene, hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Olin järkyttynyt. Yövuorojen jälkeen minun olisi ilmeisesti pitänyt jättää unet kokonaan väliin (nukuin 4h). No, lyhensin työaikaa 80% ja vältyttiin lasulta. Taloudellisesti työssäkäynti oli kannattamatonta, mutta pakko oli tehdä noin.

Eli lapsi oli sinulla 5 tuntia vuorokaudessa eli käytännössä asui päiväkodissa. Miten ajattelit, että normaali kiintymyssuhde tai yhdessäolo onnistuu viidessä tunnissa vuorokaudessa?

No eihän tuo äiti koko ajan yövuoroa tehnyt! Puhui 3-5 yövuorosta kuukaudessa. Tuskinpa se mikään lasuasia on, jos yh tekee vuorotyötä. Montakos tuntia sitä lapselle aikaa jää, vaikka tekisi normaalia työaikaa 8-16? Eipä se yhteinen valveillaoloaika paljon viittä tuntia työpäivinä ylitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne niin uhkaa?

Halutaan, että vanhemmat toimivat sääntöjen mukaan?

Siis jos olisi eri mieltä jostain niin uhataan lasulla.

Höpö höpö, vain jos lapsi on heitteillä, uhataan lasulla, ei huvikseen.

Vierailija kirjoitti:

Aivan harhainen ajatus että jokaikinen huoli ja epäilys olisi viranomaisasia. Ihmismieli nyt vain on sellainen, että kaikenlaisia epäilyksiä herää turhaankin ja siksi tuollainen systeemi ei voi olla toimiva ja oikeudenmukainen.

Minulla oli kaveri, joka uhkaili saamaan tahtonsa läpi tekee anonyyminä lasun meistä. Lopulta sukset menivät ristiin ja uhkaus toteutuikin. Kerran lasupalaverissa on 8 työstään palkkaa saavaa ihmistä meidän vanhempien lisäksi kun psykiatri ja psykologi kävivät sosiaalityöntekijän kanssa läpi havaintojaan lapsistamme. En tiedä, että mitä lapsille tehtiin kun heidät vietiin leikkimään toiseen huoneeseen.

Kauheaa aikaa. Minä sain prosessista jonkinlaisia stressireaktio-oireita. Siihen loppui myös luottamus muita ihmisiä kohtaan. En luota keneenkään oman perheeni lisäksi enkä suostu enää ikinä kiristettäväksi, koska se ei lopu ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne niin uhkaa?

Halutaan, että vanhemmat toimivat sääntöjen mukaan?

Siis jos olisi eri mieltä jostain niin uhataan lasulla.

Höpö höpö, vain jos lapsi on heitteillä, uhataan lasulla, ei huvikseen.

Sillä uhataan mm jos missaa lapsen hammaslääkäriajan. Unohtaa tai sekoittaa.

Jos lapsi tekee laiskasti läksyjä, niin opettajat uhkaavat lasulla.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, että mitä lapsille tehtiin kun heidät vietiin leikkimään toiseen huoneeseen.

Lastensuojelun ammattilaisilla on omat menetelmänsä millä lapset saadaan puhumaan. Perusongelmahan on se, että lapset luonnostaan suojelevat vanhempiaan eivätkä siksi halua paljastaa näiden tekemiä laiminlyöntejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.

Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.

On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.

Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?

Noinhan se just meneekin, että maallikko ottaa jonkun yhden asian mitä on tehty ja siitä tekee päätelmän, että esim. parempi mielenterveys on johtunut just siitä hänen valitsemastaan asiasta. Ei ehkä nyt ihan noin toimi kuitenkaan? Tuskin on mielenterveys paremmalla tolalla siksi, että on annettu luunappeja.

Ja luunapit eivät myöskään ole ainoa eikä varsinkaan oikea keino pitää kuria lapselle.

Kyllä siihen aikaan menetelmät olivat kaikella tapaa vääriä jos katsotaan, että mikä virallinen mielipide nykyisin on. Rangaistuskeskeisiä, autoritaarisia, lapsen tunnetaitoja huomioimattomia ja erittäin usein fyysisiä. Kyllähän tuolla on täytynyt olla massiivinen vaikutus lasten mielenterveyteen. Se, että onko se vaikutus ollut positiivinen vai negatiivinen on sitten mielipidekysymys.

Joo kyllä, kyseenalaistin sen, että vedetään suoria viivoja nimenomaan luunapin antamisesta mielenterveyden paremmuuteen: Höpöhöpö, ei edes tutkijat voi tehdä noin suoraviivaisia päätelmiä noin monimutkaisesta asiasta.

Se on tosiaan eri asia, jos lähdetään puhumaan yleensäkkin väkivaltaisesta ja autoritäärisestä kasvatustyylistä, siitä on varmaan saanut useimmat meistä osansa, hyvä että siitä on päästy eroon MUTTA nyt on lipsahdettu jo toiseen äärilaitaan, eli se oikea kasvatustyyli hakee vielä uomiansa, nyt ollaan jo vähän liiankin helläkätisiä (kuvainnollisesti) ja on paljon lapsia joille ei kotona, eikä aina varhaiskasvatuskessakaan osata asettaa kunnon rajoja, ihan johdonmukaisuudella ja hieman käyttämällä myös fyysistä rajoittamistakin (aikuisen ollessa rauhallinen ja tietenkään ei satuteta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.

Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.

On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.

Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?

Noinhan se just meneekin, että maallikko ottaa jonkun yhden asian mitä on tehty ja siitä tekee päätelmän, että esim. parempi mielenterveys on johtunut just siitä hänen valitsemastaan asiasta. Ei ehkä nyt ihan noin toimi kuitenkaan? Tuskin on mielenterveys paremmalla tolalla siksi, että on annettu luunappeja.

Ja luunapit eivät myöskään ole ainoa eikä varsinkaan oikea keino pitää kuria lapselle.

Kyllä siihen aikaan menetelmät olivat kaikella tapaa vääriä jos katsotaan, että mikä virallinen mielipide nykyisin on. Rangaistuskeskeisiä, autoritaarisia, lapsen tunnetaitoja huomioimattomia ja erittäin usein fyysisiä. Kyllähän tuolla on täytynyt olla massiivinen vaikutus lasten mielenterveyteen. Se, että onko se vaikutus ollut positiivinen vai negatiivinen on sitten mielipidekysymys.

Joo kyllä, kyseenalaistin sen, että vedetään suoria viivoja nimenomaan luunapin antamisesta mielenterveyden paremmuuteen: Höpöhöpö, ei edes tutkijat voi tehdä noin suoraviivaisia päätelmiä noin monimutkaisesta asiasta.

Se on tosiaan eri asia, jos lähdetään puhumaan yleensäkkin väkivaltaisesta ja autoritäärisestä kasvatustyylistä, siitä on varmaan saanut useimmat meistä osansa, hyvä että siitä on päästy eroon MUTTA nyt on lipsahdettu jo toiseen äärilaitaan, eli se oikea kasvatustyyli hakee vielä uomiansa, nyt ollaan jo vähän liiankin helläkätisiä (kuvainnollisesti) ja on paljon lapsia joille ei kotona, eikä aina varhaiskasvatuskessakaan osata asettaa kunnon rajoja, ihan johdonmukaisuudella ja hieman käyttämällä myös fyysistä rajoittamistakin (aikuisen ollessa rauhallinen ja tietenkään ei satuteta).

Ainakin jo 1800-luvulta lähtien lastenkasvatus on jatkuvasti muuttunut liberaalimmaksi. Mikään ei viittaa siihen, että tämänhetkinen tilanne olisi sen kehityksen päätepiste. Todennäköistä on, että nykymenetelmätkin tullaan tulevaisuudessa tuomitsemaan nimenomaan sillä perusteella, että ne ovat liian julmia.

Ei lasulla kuulu mitenkään "uhata", joko se tehdään tai sitten ei, kellään ei kyllä varmasti ole valtuuksia sillä kuitenkaan uhkailla, koska se ei ole mikään rangaistus vaan avunsaantimahdollisuus tilanteessa, missä oletetaan ettei vanhempi pärjää ilman tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.

Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.

On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.

Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?

Noinhan se just meneekin, että maallikko ottaa jonkun yhden asian mitä on tehty ja siitä tekee päätelmän, että esim. parempi mielenterveys on johtunut just siitä hänen valitsemastaan asiasta. Ei ehkä nyt ihan noin toimi kuitenkaan? Tuskin on mielenterveys paremmalla tolalla siksi, että on annettu luunappeja.

Ja luunapit eivät myöskään ole ainoa eikä varsinkaan oikea keino pitää kuria lapselle.

Kyllä siihen aikaan menetelmät olivat kaikella tapaa vääriä jos katsotaan, että mikä virallinen mielipide nykyisin on. Rangaistuskeskeisiä, autoritaarisia, lapsen tunnetaitoja huomioimattomia ja erittäin usein fyysisiä. Kyllähän tuolla on täytynyt olla massiivinen vaikutus lasten mielenterveyteen. Se, että onko se vaikutus ollut positiivinen vai negatiivinen on sitten mielipidekysymys.

Joo kyllä, kyseenalaistin sen, että vedetään suoria viivoja nimenomaan luunapin antamisesta mielenterveyden paremmuuteen: Höpöhöpö, ei edes tutkijat voi tehdä noin suoraviivaisia päätelmiä noin monimutkaisesta asiasta.

Se on tosiaan eri asia, jos lähdetään puhumaan yleensäkkin väkivaltaisesta ja autoritäärisestä kasvatustyylistä, siitä on varmaan saanut useimmat meistä osansa, hyvä että siitä on päästy eroon MUTTA nyt on lipsahdettu jo toiseen äärilaitaan, eli se oikea kasvatustyyli hakee vielä uomiansa, nyt ollaan jo vähän liiankin helläkätisiä (kuvainnollisesti) ja on paljon lapsia joille ei kotona, eikä aina varhaiskasvatuskessakaan osata asettaa kunnon rajoja, ihan johdonmukaisuudella ja hieman käyttämällä myös fyysistä rajoittamistakin (aikuisen ollessa rauhallinen ja tietenkään ei satuteta).

Ainakin jo 1800-luvulta lähtien lastenkasvatus on jatkuvasti muuttunut liberaalimmaksi. Mikään ei viittaa siihen, että tämänhetkinen tilanne olisi sen kehityksen päätepiste. Todennäköistä on, että nykymenetelmätkin tullaan tulevaisuudessa tuomitsemaan nimenomaan sillä perusteella, että ne ovat liian julmia.

Mitkä olisivat mielestäsi viittauksia siihen, että tilanne olisi sen kehityksen päätepisteessä? Helppo heittää tällaisia argumentteja, mielenkiintoista tietää, että osaatko perustellakkin sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.

Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.

On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.

Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?

Noinhan se just meneekin, että maallikko ottaa jonkun yhden asian mitä on tehty ja siitä tekee päätelmän, että esim. parempi mielenterveys on johtunut just siitä hänen valitsemastaan asiasta. Ei ehkä nyt ihan noin toimi kuitenkaan? Tuskin on mielenterveys paremmalla tolalla siksi, että on annettu luunappeja.

Ja luunapit eivät myöskään ole ainoa eikä varsinkaan oikea keino pitää kuria lapselle.

Kyllä siihen aikaan menetelmät olivat kaikella tapaa vääriä jos katsotaan, että mikä virallinen mielipide nykyisin on. Rangaistuskeskeisiä, autoritaarisia, lapsen tunnetaitoja huomioimattomia ja erittäin usein fyysisiä. Kyllähän tuolla on täytynyt olla massiivinen vaikutus lasten mielenterveyteen. Se, että onko se vaikutus ollut positiivinen vai negatiivinen on sitten mielipidekysymys.

Joo kyllä, kyseenalaistin sen, että vedetään suoria viivoja nimenomaan luunapin antamisesta mielenterveyden paremmuuteen: Höpöhöpö, ei edes tutkijat voi tehdä noin suoraviivaisia päätelmiä noin monimutkaisesta asiasta.

Se on tosiaan eri asia, jos lähdetään puhumaan yleensäkkin väkivaltaisesta ja autoritäärisestä kasvatustyylistä, siitä on varmaan saanut useimmat meistä osansa, hyvä että siitä on päästy eroon MUTTA nyt on lipsahdettu jo toiseen äärilaitaan, eli se oikea kasvatustyyli hakee vielä uomiansa, nyt ollaan jo vähän liiankin helläkätisiä (kuvainnollisesti) ja on paljon lapsia joille ei kotona, eikä aina varhaiskasvatuskessakaan osata asettaa kunnon rajoja, ihan johdonmukaisuudella ja hieman käyttämällä myös fyysistä rajoittamistakin (aikuisen ollessa rauhallinen ja tietenkään ei satuteta).

Ainakin jo 1800-luvulta lähtien lastenkasvatus on jatkuvasti muuttunut liberaalimmaksi. Mikään ei viittaa siihen, että tämänhetkinen tilanne olisi sen kehityksen päätepiste. Todennäköistä on, että nykymenetelmätkin tullaan tulevaisuudessa tuomitsemaan nimenomaan sillä perusteella, että ne ovat liian julmia.

Mitkä olisivat mielestäsi viittauksia siihen, että tilanne olisi sen kehityksen päätepisteessä? Helppo heittää tällaisia argumentteja, mielenkiintoista tietää, että osaatko perustellakkin sen?

Esimerkiksi tutkijoiden ja kasvatusammattilaisten keskuudessa ei ole mitään merkittävää liikehdintää joka vaatisi konservatiivisempia otteita kasvatukseen. Opettajainhuoneissa ja yliopistojen käytävillä ollaan lähes yksimielisesti positiivisen kasvatuksen kannalla. Lisäksi maallikoiden keskuudessa kaikkein nuorimmat ovat nimenomaan niitä liberaaleimpia "tunteidensanoittajia" jotka tuomitsevat sellaiset keinot joita esimerkiksi keski-ikäisistä melko suuri osa kannattaa ja vanhuksista valtaosa.

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua. 

Voisitteko joskus myös puuttua niihin uupumisen syihin esim. naapurissa asuvan lapsen jatkuvaan ovikellon soitteluun, 6 - vuotias naapurin lapsi tulee leikkipuistoon yksin kiukuttelemaan siellä oleville muille äideille.

Lisäksi isovanhemmat vaativat, että on nähtävä tietty tuntimäärä joka viikonloppu, huudetaan, jos äiti valitsee omalle lapselle juhlavaatteet.

Itse en ole yhtään uupunut, kun saan olla oman perheen kanssa, mutta nuo muiden ihmisten rajattomat lapset ja mielenvikaiset muut aikuiset kyllä uuvuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.

Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.

On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.

Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?

Noinhan se just meneekin, että maallikko ottaa jonkun yhden asian mitä on tehty ja siitä tekee päätelmän, että esim. parempi mielenterveys on johtunut just siitä hänen valitsemastaan asiasta. Ei ehkä nyt ihan noin toimi kuitenkaan? Tuskin on mielenterveys paremmalla tolalla siksi, että on annettu luunappeja.

Ja luunapit eivät myöskään ole ainoa eikä varsinkaan oikea keino pitää kuria lapselle.

Kyllä siihen aikaan menetelmät olivat kaikella tapaa vääriä jos katsotaan, että mikä virallinen mielipide nykyisin on. Rangaistuskeskeisiä, autoritaarisia, lapsen tunnetaitoja huomioimattomia ja erittäin usein fyysisiä. Kyllähän tuolla on täytynyt olla massiivinen vaikutus lasten mielenterveyteen. Se, että onko se vaikutus ollut positiivinen vai negatiivinen on sitten mielipidekysymys.

Joo kyllä, kyseenalaistin sen, että vedetään suoria viivoja nimenomaan luunapin antamisesta mielenterveyden paremmuuteen: Höpöhöpö, ei edes tutkijat voi tehdä noin suoraviivaisia päätelmiä noin monimutkaisesta asiasta.

Se on tosiaan eri asia, jos lähdetään puhumaan yleensäkkin väkivaltaisesta ja autoritäärisestä kasvatustyylistä, siitä on varmaan saanut useimmat meistä osansa, hyvä että siitä on päästy eroon MUTTA nyt on lipsahdettu jo toiseen äärilaitaan, eli se oikea kasvatustyyli hakee vielä uomiansa, nyt ollaan jo vähän liiankin helläkätisiä (kuvainnollisesti) ja on paljon lapsia joille ei kotona, eikä aina varhaiskasvatuskessakaan osata asettaa kunnon rajoja, ihan johdonmukaisuudella ja hieman käyttämällä myös fyysistä rajoittamistakin (aikuisen ollessa rauhallinen ja tietenkään ei satuteta).

Ainakin jo 1800-luvulta lähtien lastenkasvatus on jatkuvasti muuttunut liberaalimmaksi. Mikään ei viittaa siihen, että tämänhetkinen tilanne olisi sen kehityksen päätepiste. Todennäköistä on, että nykymenetelmätkin tullaan tulevaisuudessa tuomitsemaan nimenomaan sillä perusteella, että ne ovat liian julmia.

Mitkä olisivat mielestäsi viittauksia siihen, että tilanne olisi sen kehityksen päätepisteessä? Helppo heittää tällaisia argumentteja, mielenkiintoista tietää, että osaatko perustellakkin sen?

Esimerkiksi tutkijoiden ja kasvatusammattilaisten keskuudessa ei ole mitään merkittävää liikehdintää joka vaatisi konservatiivisempia otteita kasvatukseen. Opettajainhuoneissa ja yliopistojen käytävillä ollaan lähes yksimielisesti positiivisen kasvatuksen kannalla. Lisäksi maallikoiden keskuudessa kaikkein nuorimmat ovat nimenomaan niitä liberaaleimpia "tunteidensanoittajia" jotka tuomitsevat sellaiset keinot joita esimerkiksi keski-ikäisistä melko suuri osa kannattaa ja vanhuksista valtaosa.

Ahh aivan, valitettavasti saatat olla oikeassa, ehkä käännös tulee siinä kohdin kun tajutaan että peruskoulun kaikilla luokilla 3/4 oppilaista on jollain lailla tuentarpeisia? Jää nähtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua. 

Voisitteko joskus myös puuttua niihin uupumisen syihin esim. naapurissa asuvan lapsen jatkuvaan ovikellon soitteluun, 6 - vuotias naapurin lapsi tulee leikkipuistoon yksin kiukuttelemaan siellä oleville muille äideille.

Lisäksi isovanhemmat vaativat, että on nähtävä tietty tuntimäärä joka viikonloppu, huudetaan, jos äiti valitsee omalle lapselle juhlavaatteet.

Itse en ole yhtään uupunut, kun saan olla oman perheen kanssa, mutta nuo muiden ihmisten rajattomat lapset ja mielenvikaiset muut aikuiset kyllä uuvuttavat.

Erotilanteessa huoltajutta ei saa missään nimessä antaa vain toiselle vanhemmalle, koska naapurit uupuvat silloin, ei se yksi vanhempi jaksa vahtia sitä lastaan yksin. Niin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan harhainen ajatus että jokaikinen huoli ja epäilys olisi viranomaisasia. Ihmismieli nyt vain on sellainen, että kaikenlaisia epäilyksiä herää turhaankin ja siksi tuollainen systeemi ei voi olla toimiva ja oikeudenmukainen.

Minulla oli kaveri, joka uhkaili saamaan tahtonsa läpi tekee anonyyminä lasun meistä. Lopulta sukset menivät ristiin ja uhkaus toteutuikin. Kerran lasupalaverissa on 8 työstään palkkaa saavaa ihmistä meidän vanhempien lisäksi kun psykiatri ja psykologi kävivät sosiaalityöntekijän kanssa läpi havaintojaan lapsistamme. En tiedä, että mitä lapsille tehtiin kun heidät vietiin leikkimään toiseen huoneeseen.

Kauheaa aikaa. Minä sain prosessista jonkinlaisia stressireaktio-oireita. Siihen loppui myös luottamus muita ihmisiä kohtaan. En luota keneenkään oman perheeni lisäksi enkä suostu enää ikinä kiristettäväksi, koska se ei lopu ikinä.

Teistähän ei kuitenkaan lasua voinut tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua. 

Voisitteko joskus myös puuttua niihin uupumisen syihin esim. naapurissa asuvan lapsen jatkuvaan ovikellon soitteluun, 6 - vuotias naapurin lapsi tulee leikkipuistoon yksin kiukuttelemaan siellä oleville muille äideille.

Lisäksi isovanhemmat vaativat, että on nähtävä tietty tuntimäärä joka viikonloppu, huudetaan, jos äiti valitsee omalle lapselle juhlavaatteet.

Itse en ole yhtään uupunut, kun saan olla oman perheen kanssa, mutta nuo muiden ihmisten rajattomat lapset ja mielenvikaiset muut aikuiset kyllä uuvuttavat.

Erotilanteessa huoltajutta ei saa missään nimessä antaa vain toiselle vanhemmalle, koska naapurit uupuvat silloin, ei se yksi vanhempi jaksa vahtia sitä lastaan yksin. Niin nähty.

Näitä perheitä on, että lapsi saa olla vaikka 6 tuntia pihalla putkeen eli toisin sanoen muiden vanhempien riesana.