Lue keskustelun säännöt.
Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?
01.09.2022 |
Esim. neuvolassa, koulussa ja terkkarissa on nykyään koko ajan, että jos ette tee niin tai näin niin teemme lastensuojeluilmoituksen.
Koska tämä oikein tuli käytännöksi? En muista, että ainakaan 90-luvulla kukaan olisi puhunut lastensuojeluilmoituksista mitään.
Kommentit (929)
Vierailija kirjoitti:
Koska! Lapsia ei osata kasvattaa!
Niin... Kuka määrittelee sen, että mikä on hyvää kasvatusta? Lastensuojeluhan sen tekee. Lastensuojelu on jatkuvasti kiristänyt niitä vaatimuksia joita perheiden kasvatustyölle asetetaan, ja tästä syystä yhä usemmat perheet joutuvat pakkokeinojen kohteiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.
Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.
"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"
Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.
Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.
Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.
Käytännössä sama asia. Vanhemman näkökulmasta ei ole niin eroa että joutuuko sossun vain poliisin kuulusteluun.
Poliisin kuulustelusta seuraa normaalitapauksessa korkeintaan sakkoja, mutta sossun kuulustelu taas voi johtaa perheen hajottamiseen. Lisäksi oikeuslaitos edellyttää, että asiat on todistettu kohtalaisen kiistattomasti, kun taas sossulle riittää pelkkä huoli jotta toimenpiteisiin ryhdytään.
Lastensuojelulaissa sosiaalitoimi ei voi päättää esimerkiksi huostaanotosta ilman vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumusta ja sosiaaliviranomaisen hallintopäätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Jos luotat Suomen oikeuslaitokseen, niin tiedoksi sinulle että sinulla on tämä väylä jos olet tyytymätön viranomaisten päätöksiin.
Jos lapsi menee huostaan ja vanhemmat ja/tai yli 12- vuotias lapsi eivät vastusta niin johtava viranhaltija (johtava sosiaalityöntekijä) tekee päätöksen. Jos taas vastustaa, niin Hallinto-oikeus tekee päätöksen. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään nopea tie. Helsingissä menee yli puoli vuotta, joskus jopa vuosi ennen käsittelyä. Koska huostaanottoja ei kevyin perustein lähdetä tekemään niin käytännössä 99 % kerroista Hallinto-oikeus vahvistaa huostaanoton.
On myös asia nimeltä "sijoitus" jota kansankielellä kutsutaan myös huostaanotoksi, koska sekin johtaa lapsen päätymiseen lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Sijoitukseen riittää yhden sosiaalityöntekijän päätös eikä lasta ole edes tarvinnut nähdä ennen sijoituspäätöksen tekemistä.
Kiireellinen sijoitus voi kestää enintään kaksi kuukautta. Sen aikana pitää tehdä hakemus huostaanotosta hallinto-oikeuteen, jos sitä ei ole ennen sijoituksen alkamista tehty. Kiireellinen sijoitus liittyy aina välittömään, vakavaan vaaraan. Se tarkoittaa, että lapsesi on esimerkiksi huumeriippuvainen ja hengenvaarassa. Toinen vaihtoehto on, että sijoituksen jälkeen lapsi palaa kotiin tai tehdään suostumukseen perustuva huostaanotto vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen suostumuksella. Missään tilanteessa ei ole mahdollista, että huostaanotto tapahtuisi ilman vanhempien suostumusta sosiaaliviranomaisten päätöksellä. Kiireellinen sijoitus on aivan eri asia kuin huostaanotto. Kolmas vaihtoehto on avohuollon sijoitus, joka sekin on suostumukseen perustuva toimenpide.
Kiireellinen sijoitus voi toki "liittyä" vaikka mihin, mutta keskeistä on, että se tehdään huolen pohjalta. Ei siis todisteiden pohjalta tai sen pohjalta, että jotain lakipykälää olisi rikottu. Tässä mielessä lastensuojelun toimintaperiaatteet poikkeavat aika rajusti kaikista normaaleista oikeusvaltion käytännöistä.
Höpöhöpö. Kiireellisessä sijoituksessa lapsi on VÄLITTÖMÄSSÄ vaarassa. Niitä ei todellakaan tehdä minkään epämääräisen huolen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on psykiatrisia sairauksia, niin jostain syystä tehdään lasu, vaikka lapsi tarvitsisi terveydenhuoltoa.
Kävikö mielessä että a) lapsi voi tarvita myös sosiaalisen puolen tukea=tukihenkilö, joita psyka ei myönnä. b) lapsen sairaus voi johtua osittain kodista/asia täytyy selvittää c) vanhemmat voivat tarvita ekstratukea sillä voivat väsyä arjessa d) suhteessa kouluun voi tarvita tukea. Syitä on paljon, ja eihän lasu tarkoita suoraan asiakkuuteen jäämistä vaan tämän tilanteen ja tuen tarpeen selvittämistä.
Milloin siitä sossun tätistä tuli tällainen kaikkien alojen asiantuntija ja tulppa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo meininki on mennyt mahdottomaksi. En jaksa avata asiaa enempää, mutta kyllä niitä ilmoituksia tehdää todella paljon, virheellisesti, valheellisesti ja ihan turhaan.
Nyt opettaja soitti, että lapsi on käyttänyt nuuskaa koulussa, ja siitä tulee lastensuojeluilmoitus, koska lapsi alle 15-vuotias. Aha. Mihin se johtaa? Miten se auttaa tätä asiaa?
Tuoko ei ole mielestäsi sellainen asia, josta täytyy tehdä ilmoitus? Olisiko nyt syytä pysähtyä, katsoa peiliin ja miettiä miksi ilmoitus tehdään.
Mitä oikein ajattelet? Siis jos kuulen, että lapseni on käyttänyt nuuskaa, niin siitäkö oikeasti pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus? Eikö oikea osoite ole koti, jossa asiaan pitää puuttua? Herää.
Uhkaillaan? Nyt on kyllä aloittajalla asenteessa vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.
On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.
Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?
90 luvun lapset ovat tehneet ennätyksiä mielenterveyden perusteella annetuissa eläkkeissä, että joo kannatti antaa luunappeja.
Ristiriitaisia ajatuksia tästä. Väsyneen vanhemman auttamiseen pitäisi olla ihan joku muu instanssi kuin lastensuojelu. Ja vanhempi joka ei hoida kasvatustyötään tunnolisesti on vähemmän väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo meininki on mennyt mahdottomaksi. En jaksa avata asiaa enempää, mutta kyllä niitä ilmoituksia tehdää todella paljon, virheellisesti, valheellisesti ja ihan turhaan.
Nyt opettaja soitti, että lapsi on käyttänyt nuuskaa koulussa, ja siitä tulee lastensuojeluilmoitus, koska lapsi alle 15-vuotias. Aha. Mihin se johtaa? Miten se auttaa tätä asiaa?
Sinäkö hyväksyt alle 15-vuotiaan nuuskankäytön, vai miksi olet noin välinpitämätön siitä että hän alaikäisenä käyttää nuuskaa ja vielä koulun alueella.
Vierailija kirjoitti:
Olin totaaliyh ja tein 3-vuorotyötä. Yövuoroina lapsi oli hoidossa 19.30-14. Ja siitä voi laskea että tunteja kertyi helposti aika lailla kuukauden mittaan, koska öitä piti tehdä yleensä 3-5 ja muut vuorot siihen päälle. Päiväkodin johtaja sanoi, että jollei tunnit vähene, hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Olin järkyttynyt. Yövuorojen jälkeen minun olisi ilmeisesti pitänyt jättää unet kokonaan väliin (nukuin 4h). No, lyhensin työaikaa 80% ja vältyttiin lasulta. Taloudellisesti työssäkäynti oli kannattamatonta, mutta pakko oli tehdä noin.
Se ei voi olla kenenkään kannalta hyvä jos yh tekee 3-vuorotyötä, mutta jostain syystä yhteiskunta (te-toimisto) saattaa painostaa työtöntä yh:ta vastaanottamaan sellaisen työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo meininki on mennyt mahdottomaksi. En jaksa avata asiaa enempää, mutta kyllä niitä ilmoituksia tehdää todella paljon, virheellisesti, valheellisesti ja ihan turhaan.
Nyt opettaja soitti, että lapsi on käyttänyt nuuskaa koulussa, ja siitä tulee lastensuojeluilmoitus, koska lapsi alle 15-vuotias. Aha. Mihin se johtaa? Miten se auttaa tätä asiaa?
Tuoko ei ole mielestäsi sellainen asia, josta täytyy tehdä ilmoitus? Olisiko nyt syytä pysähtyä, katsoa peiliin ja miettiä miksi ilmoitus tehdään.
Mitä oikein ajattelet? Siis jos kuulen, että lapseni on käyttänyt nuuskaa, niin siitäkö oikeasti pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus? Eikö oikea osoite ole koti, jossa asiaan pitää puuttua? Herää.
Kyllä siitä pitää ilmoitus tehdä, sehän on selvä asia. Tietenkin vanhempien täytyy myös herätä vastuuseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.
Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.
"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"
Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.
Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.
Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.
Käytännössä sama asia. Vanhemman näkökulmasta ei ole niin eroa että joutuuko sossun vain poliisin kuulusteluun.
Poliisin kuulustelusta seuraa normaalitapauksessa korkeintaan sakkoja, mutta sossun kuulustelu taas voi johtaa perheen hajottamiseen. Lisäksi oikeuslaitos edellyttää, että asiat on todistettu kohtalaisen kiistattomasti, kun taas sossulle riittää pelkkä huoli jotta toimenpiteisiin ryhdytään.
Lastensuojelulaissa sosiaalitoimi ei voi päättää esimerkiksi huostaanotosta ilman vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumusta ja sosiaaliviranomaisen hallintopäätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Jos luotat Suomen oikeuslaitokseen, niin tiedoksi sinulle että sinulla on tämä väylä jos olet tyytymätön viranomaisten päätöksiin.
Jos lapsi menee huostaan ja vanhemmat ja/tai yli 12- vuotias lapsi eivät vastusta niin johtava viranhaltija (johtava sosiaalityöntekijä) tekee päätöksen. Jos taas vastustaa, niin Hallinto-oikeus tekee päätöksen. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään nopea tie. Helsingissä menee yli puoli vuotta, joskus jopa vuosi ennen käsittelyä. Koska huostaanottoja ei kevyin perustein lähdetä tekemään niin käytännössä 99 % kerroista Hallinto-oikeus vahvistaa huostaanoton.
On myös asia nimeltä "sijoitus" jota kansankielellä kutsutaan myös huostaanotoksi, koska sekin johtaa lapsen päätymiseen lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Sijoitukseen riittää yhden sosiaalityöntekijän päätös eikä lasta ole edes tarvinnut nähdä ennen sijoituspäätöksen tekemistä.
Kiireellinen sijoitus voi kestää enintään kaksi kuukautta. Sen aikana pitää tehdä hakemus huostaanotosta hallinto-oikeuteen, jos sitä ei ole ennen sijoituksen alkamista tehty. Kiireellinen sijoitus liittyy aina välittömään, vakavaan vaaraan. Se tarkoittaa, että lapsesi on esimerkiksi huumeriippuvainen ja hengenvaarassa. Toinen vaihtoehto on, että sijoituksen jälkeen lapsi palaa kotiin tai tehdään suostumukseen perustuva huostaanotto vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen suostumuksella. Missään tilanteessa ei ole mahdollista, että huostaanotto tapahtuisi ilman vanhempien suostumusta sosiaaliviranomaisten päätöksellä. Kiireellinen sijoitus on aivan eri asia kuin huostaanotto. Kolmas vaihtoehto on avohuollon sijoitus, joka sekin on suostumukseen perustuva toimenpide.
Kiireellinen sijoitus voi toki "liittyä" vaikka mihin, mutta keskeistä on, että se tehdään huolen pohjalta. Ei siis todisteiden pohjalta tai sen pohjalta, että jotain lakipykälää olisi rikottu. Tässä mielessä lastensuojelun toimintaperiaatteet poikkeavat aika rajusti kaikista normaaleista oikeusvaltion käytännöistä.
Yksi sana: paskapuhetta. Kiireellinen sijoitus on tehtävä, jos lapsi on vakavassa vaarassa. Ihan lastensuojelulaissa niin sanotaan. Onko sulle jotenkin epäselvää milloin lapsi on vakavassa vaarassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.
Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.
"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"
Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.
Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.
Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.
Käytännössä sama asia. Vanhemman näkökulmasta ei ole niin eroa että joutuuko sossun vain poliisin kuulusteluun.
Poliisin kuulustelusta seuraa normaalitapauksessa korkeintaan sakkoja, mutta sossun kuulustelu taas voi johtaa perheen hajottamiseen. Lisäksi oikeuslaitos edellyttää, että asiat on todistettu kohtalaisen kiistattomasti, kun taas sossulle riittää pelkkä huoli jotta toimenpiteisiin ryhdytään.
Lastensuojelulaissa sosiaalitoimi ei voi päättää esimerkiksi huostaanotosta ilman vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumusta ja sosiaaliviranomaisen hallintopäätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Jos luotat Suomen oikeuslaitokseen, niin tiedoksi sinulle että sinulla on tämä väylä jos olet tyytymätön viranomaisten päätöksiin.
Jos lapsi menee huostaan ja vanhemmat ja/tai yli 12- vuotias lapsi eivät vastusta niin johtava viranhaltija (johtava sosiaalityöntekijä) tekee päätöksen. Jos taas vastustaa, niin Hallinto-oikeus tekee päätöksen. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään nopea tie. Helsingissä menee yli puoli vuotta, joskus jopa vuosi ennen käsittelyä. Koska huostaanottoja ei kevyin perustein lähdetä tekemään niin käytännössä 99 % kerroista Hallinto-oikeus vahvistaa huostaanoton.
On myös asia nimeltä "sijoitus" jota kansankielellä kutsutaan myös huostaanotoksi, koska sekin johtaa lapsen päätymiseen lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Sijoitukseen riittää yhden sosiaalityöntekijän päätös eikä lasta ole edes tarvinnut nähdä ennen sijoituspäätöksen tekemistä.
Kiireellinen sijoitus voi kestää enintään kaksi kuukautta. Sen aikana pitää tehdä hakemus huostaanotosta hallinto-oikeuteen, jos sitä ei ole ennen sijoituksen alkamista tehty. Kiireellinen sijoitus liittyy aina välittömään, vakavaan vaaraan. Se tarkoittaa, että lapsesi on esimerkiksi huumeriippuvainen ja hengenvaarassa. Toinen vaihtoehto on, että sijoituksen jälkeen lapsi palaa kotiin tai tehdään suostumukseen perustuva huostaanotto vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen suostumuksella. Missään tilanteessa ei ole mahdollista, että huostaanotto tapahtuisi ilman vanhempien suostumusta sosiaaliviranomaisten päätöksellä. Kiireellinen sijoitus on aivan eri asia kuin huostaanotto. Kolmas vaihtoehto on avohuollon sijoitus, joka sekin on suostumukseen perustuva toimenpide.
Kiireellinen sijoitus voi toki "liittyä" vaikka mihin, mutta keskeistä on, että se tehdään huolen pohjalta. Ei siis todisteiden pohjalta tai sen pohjalta, että jotain lakipykälää olisi rikottu. Tässä mielessä lastensuojelun toimintaperiaatteet poikkeavat aika rajusti kaikista normaaleista oikeusvaltion käytännöistä.
Höpöhöpö. Kiireellisessä sijoituksessa lapsi on VÄLITTÖMÄSSÄ vaarassa. Niitä ei todellakaan tehdä minkään epämääräisen huolen takia.
Ei ole välttämättä ollut välittömässä vaarassa, vaan lapsesta on yleensä vain tehty ilmoitus jonka mukaan tämä olisi välittömässä vaarassa. On esimerkiksi tapauksia joissa katkera lähisukulainen on ilmoittanut lastensuojelulle lasten isän olevan pedofiili ja seksuaalinen hyväksikäyttäjä, minkä vuoksi lapset on otettu kiireelliseen sijoitukseen, vaikka tosiasiassa väite on ollut aivan tuulesta temmattu. Lapset ovat kuitenkin pysyneet sijoituksessa siihen asti, kunnes on käynyt ilmi, että väite tosiaan oli väärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.
On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.
Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?
90 luvun lapset ovat tehneet ennätyksiä mielenterveyden perusteella annetuissa eläkkeissä, että joo kannatti antaa luunappeja.
Mielummin siis piiskaa kuten vielä aiemmin oli tapana? Kun asiat näköjään menee vain huonompaan suuntaan. Eiköhän tuossa ole taustalla se että yhä pienempiin asioihin kiinnitetään huomiota ja vanhemmilta vaaditaan aina vain enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo meininki on mennyt mahdottomaksi. En jaksa avata asiaa enempää, mutta kyllä niitä ilmoituksia tehdää todella paljon, virheellisesti, valheellisesti ja ihan turhaan.
Nyt opettaja soitti, että lapsi on käyttänyt nuuskaa koulussa, ja siitä tulee lastensuojeluilmoitus, koska lapsi alle 15-vuotias. Aha. Mihin se johtaa? Miten se auttaa tätä asiaa?
Tuoko ei ole mielestäsi sellainen asia, josta täytyy tehdä ilmoitus? Olisiko nyt syytä pysähtyä, katsoa peiliin ja miettiä miksi ilmoitus tehdään.
Mitä oikein ajattelet? Siis jos kuulen, että lapseni on käyttänyt nuuskaa, niin siitäkö oikeasti pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus? Eikö oikea osoite ole koti, jossa asiaan pitää puuttua? Herää.
Kyllä siitä pitää ilmoitus tehdä, sehän on selvä asia. Tietenkin vanhempien täytyy myös herätä vastuuseensa.
Miksi ohmeessä se siellä lastensuojelussa pitää kierrättää? Ei ihme että rahaa palaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.
On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.
Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?
90 luvun lapset ovat tehneet ennätyksiä mielenterveyden perusteella annetuissa eläkkeissä, että joo kannatti antaa luunappeja.
Vielä 80-luvulla annettiin remmiä, ja kun mennään siitä taaksepäin historiassa, niin kasvatusmenetelmät muuttuvat yhä pöyristyttävämmiksi nykynäkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quot7e=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Ilmoitus on aiheeton jos se ei johda asiakkuuteen.
Aiheellinen jos johtaa (tosin tässäkin on virhemarginaali.
Ei ole mitään likiaiheellista, mutuaiheellista tai ehkäaiheellista.
On aiheeton ja aiheellinen. Ihan kuten joku on murhaaja tai ei ole murhaaja.
Olen päiväkodissa töissä. Meillä oli hoidossa lapsi, jolla oli lastensuojelun asiakkuus. Heidän naapuri teki lasun, aiheesta että lapsi kaksivuotias lapsi jätettiin yksin nukkumaan vaunuihin kerrostalon kellariin, perheen asunto kerroksessa x. Lapsi oli todella hankala nukutettava, ja jos ei nukkunut päiväunia oli todella levoton ja aggressiivinen. Lasuilmotusten vuoksi lapsi määrättiin oikeudessa huoltajuusriidassa isälle, isän hoidossa ollessa lapsesta ei oltu tehty lasuilmoituksia. Lasuasiakkuus
on salassapidettävä. Äidin naapuri ei ole tiennyt asiakkuudesta, eikä asiakkuutta tietenkään aloitettu koska oli jo voimassa oleva asiakkuus. Mutta kyseisen, ja muiden ilmoitusten vuoksi huoltajuus meni isälle, ja syy oli mainittu oikeuden päätöksessä, joka toimitettiin päiväkotiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.
On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.
Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?
90 luvun lapset ovat tehneet ennätyksiä mielenterveyden perusteella annetuissa eläkkeissä, että joo kannatti antaa luunappeja.
Mielummin siis piiskaa kuten vielä aiemmin oli tapana? Kun asiat näköjään menee vain huonompaan suuntaan. Eiköhän tuossa ole taustalla se että yhä pienempiin asioihin kiinnitetään huomiota ja vanhemmilta vaaditaan aina vain enemmän.
Se, ettei pahoinpitele omaa lastaan ei ole mitään vaatimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quot7e=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Ilmoitus on aiheeton jos se ei johda asiakkuuteen.
Aiheellinen jos johtaa (tosin tässäkin on virhemarginaali.
Ei ole mitään likiaiheellista, mutuaiheellista tai ehkäaiheellista.
On aiheeton ja aiheellinen. Ihan kuten joku on murhaaja tai ei ole murhaaja.
Olen päiväkodissa töissä. Meillä oli hoidossa lapsi, jolla oli lastensuojelun asiakkuus. Heidän naapuri teki lasun, aiheesta että lapsi kaksivuotias lapsi jätettiin yksin nukkumaan vaunuihin kerrostalon kellariin, perheen asunto kerroksessa x. Lapsi oli todella hankala nukutettava, ja jos ei nukkunut päiväunia oli todella levoton ja aggressiivinen. Lasuilmotusten vuoksi lapsi määrättiin oikeudessa huoltajuusriidassa isälle, isän hoidossa ollessa lapsesta ei oltu tehty lasuilmoituksia. Lasuasiakkuus
on salassapidettävä. Äidin naapuri ei ole tiennyt asiakkuudesta, eikä asiakkuutta tietenkään aloitettu koska oli jo voimassa oleva asiakkuus. Mutta kyseisen, ja muiden ilmoitusten vuoksi huoltajuus meni isälle, ja syy oli mainittu oikeuden päätöksessä, joka toimitettiin päiväkotiin
Eiköhän äidillä huoltajuus säilynyt myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.
On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.
Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?
90 luvun lapset ovat tehneet ennätyksiä mielenterveyden perusteella annetuissa eläkkeissä, että joo kannatti antaa luunappeja.
Mielummin siis piiskaa kuten vielä aiemmin oli tapana? Kun asiat näköjään menee vain huonompaan suuntaan. Eiköhän tuossa ole taustalla se että yhä pienempiin asioihin kiinnitetään huomiota ja vanhemmilta vaaditaan aina vain enemmän.
Se, ettei pahoinpitele omaa lastaan ei ole mitään vaatimista.
Aina vain enemmän asioita lasketaan pahoinpitelyksi. Esimerkiksi vielä viime vuosikymmenellä yleinen kasvatuskeino jäähypenkki luetaan nykyisin henkiseksi väkivallaksi, koska se aiheuttaa lapselle fyysisen väkivallan kokemukseen rinnastuvan hylkäämiskokemuksen. Kukaan ei vielä tiedäkään, että mikä kaikki tulee esimerkiksi 2050-luvulla olemaan väkivaltaa.
Kiireellinen sijoitus voi toki "liittyä" vaikka mihin, mutta keskeistä on, että se tehdään huolen pohjalta. Ei siis todisteiden pohjalta tai sen pohjalta, että jotain lakipykälää olisi rikottu. Tässä mielessä lastensuojelun toimintaperiaatteet poikkeavat aika rajusti kaikista normaaleista oikeusvaltion käytännöistä.