Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?
Esim. neuvolassa, koulussa ja terkkarissa on nykyään koko ajan, että jos ette tee niin tai näin niin teemme lastensuojeluilmoituksen.
Koska tämä oikein tuli käytännöksi? En muista, että ainakaan 90-luvulla kukaan olisi puhunut lastensuojeluilmoituksista mitään.
Kommentit (929)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.
On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.
Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?
Noinhan se just meneekin, että maallikko ottaa jonkun yhden asian mitä on tehty ja siitä tekee päätelmän, että esim. parempi mielenterveys on johtunut just siitä hänen valitsemastaan asiasta. Ei ehkä nyt ihan noin toimi kuitenkaan? Tuskin on mielenterveys paremmalla tolalla siksi, että on annettu luunappeja.
Ja luunapit eivät myöskään ole ainoa eikä varsinkaan oikea keino pitää kuria lapselle.
Kyllä siihen aikaan menetelmät olivat kaikella tapaa vääriä jos katsotaan, että mikä virallinen mielipide nykyisin on. Rangaistuskeskeisiä, autoritaarisia, lapsen tunnetaitoja huomioimattomia ja erittäin usein fyysisiä. Kyllähän tuolla on täytynyt olla massiivinen vaikutus lasten mielenterveyteen. Se, että onko se vaikutus ollut positiivinen vai negatiivinen on sitten mielipidekysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.
Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.
"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"
Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.
Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.
Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.
Lastensuojelu yrittää vain auttaa, joten kenenkään ei tarvitse pelätä lasua?
Ei kyllä mitään pahaa sanottavaa ole lastensuojelusta. Joka päivä viestittelen tai soittelen heidän kanssaan nuorestamme. Haluavat vain auttaa. Missään kohtaa ei ole syyllistetty ketäön, vain mietitään keinoja auttaa nuorta ja myös meitä vanhempia ihan arjessa. Normaalia hankalampi nuori ja tekevät kaikkensa että hänen elämä saataisiin paremmaksi. Yhteistyössä meidän vanhempien kanssa. Meillä kyllä ihan mahtava sostyöntekijä 🧡
Aika pitkälle saa asiat mennä, ennenkuin SAA lastensuojelun palveluita. Tai mitään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.
Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.
"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"
Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.
Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.
Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.
Käytännössä sama asia. Vanhemman näkökulmasta ei ole niin eroa että joutuuko sossun vain poliisin kuulusteluun.
Poliisin kuulustelusta seuraa normaalitapauksessa korkeintaan sakkoja, mutta sossun kuulustelu taas voi johtaa perheen hajottamiseen. Lisäksi oikeuslaitos edellyttää, että asiat on todistettu kohtalaisen kiistattomasti, kun taas sossulle riittää pelkkä huoli jotta toimenpiteisiin ryhdytään.
Lastensuojelulaissa sosiaalitoimi ei voi päättää esimerkiksi huostaanotosta ilman vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumusta ja sosiaaliviranomaisen hallintopäätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Jos luotat Suomen oikeuslaitokseen, niin tiedoksi sinulle että sinulla on tämä väylä jos olet tyytymätön viranomaisten päätöksiin.
Jos lapsi menee huostaan ja vanhemmat ja/tai yli 12- vuotias lapsi eivät vastusta niin johtava viranhaltija (johtava sosiaalityöntekijä) tekee päätöksen. Jos taas vastustaa, niin Hallinto-oikeus tekee päätöksen. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään nopea tie. Helsingissä menee yli puoli vuotta, joskus jopa vuosi ennen käsittelyä. Koska huostaanottoja ei kevyin perustein lähdetä tekemään niin käytännössä 99 % kerroista Hallinto-oikeus vahvistaa huostaanoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.
Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.
"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"
Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.
Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.
Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.
Käytännössä sama asia. Vanhemman näkökulmasta ei ole niin eroa että joutuuko sossun vain poliisin kuulusteluun.
Poliisin kuulustelusta seuraa normaalitapauksessa korkeintaan sakkoja, mutta sossun kuulustelu taas voi johtaa perheen hajottamiseen. Lisäksi oikeuslaitos edellyttää, että asiat on todistettu kohtalaisen kiistattomasti, kun taas sossulle riittää pelkkä huoli jotta toimenpiteisiin ryhdytään.
Lastensuojelulaissa sosiaalitoimi ei voi päättää esimerkiksi huostaanotosta ilman vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumusta ja sosiaaliviranomaisen hallintopäätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Jos luotat Suomen oikeuslaitokseen, niin tiedoksi sinulle että sinulla on tämä väylä jos olet tyytymätön viranomaisten päätöksiin.
Jos lapsi menee huostaan ja vanhemmat ja/tai yli 12- vuotias lapsi eivät vastusta niin johtava viranhaltija (johtava sosiaalityöntekijä) tekee päätöksen. Jos taas vastustaa, niin Hallinto-oikeus tekee päätöksen. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään nopea tie. Helsingissä menee yli puoli vuotta, joskus jopa vuosi ennen käsittelyä. Koska huostaanottoja ei kevyin perustein lähdetä tekemään niin käytännössä 99 % kerroista Hallinto-oikeus vahvistaa huostaanoton.
On myös asia nimeltä "sijoitus" jota kansankielellä kutsutaan myös huostaanotoksi, koska sekin johtaa lapsen päätymiseen lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Sijoitukseen riittää yhden sosiaalityöntekijän päätös eikä lasta ole edes tarvinnut nähdä ennen sijoituspäätöksen tekemistä.
Mitä enemmän perheillä "ongelmia", sitä enemmän kotoaan riistettyjä lapsia tuottamassa rahaa firmoille ja lastensuojelu järjestöille. Bisnestä ja raakaa sekä epäinhimillistä.
Tuohan riippuu ihan missä kunnassa asuu, millainen sossutoimisto siellä on ja millainen neuvola. Voi olla totalitarismia tai normaalia käytöstä. Parempi muuttaa toiselle paikkakunnalle, jos tulee vaikeita tilanteita!
Nykytapa ihannoida ylisuorittamista ja työlle pitäisi antaa lähes kaikki tai olet luuseri ja laiska.
Sitten jos satut jonkun viranomaisen, lapsen koulun henkilökunnan tai terveydenhuollon henkilön kuullen mainitsemaan, että väsyttää tai satut väärään aikaan haukottelemaan, tehdään lasu ja sen jälkeen istuu sossut kerran viikossa teillä kotona seuraavat kaksi vuotta. Varsinkin, jos et ole ehtinyt töiden jälkeen imuroida tai astianpesukone on täyttämättä ennen vierailua. Ja ehdottomasti varsinkin, jos käy ilmi, että on sairaus, huono elämän historia tai vaikka erosta vähän aikaa.
Lasu voi tulla myös, jos naapurustossa on vähän parkkipaikkoja ja siitä on neuvoteltu kiivaammin. Tai huomautat naapurille parvekkeelta keittiöösi tulevasta tupakansavusta. Tai jos tykkäät vähän raskaammasta musiikista ja naapuri on usk ovainen. Tai jos kerrostalo on rakennettu niin, että äänet kulmanaapurin suurperheen elämöinnistä kuuluvat seinänaapurillesi asti. Tai jollekin se on tapa kostaa, kuten kipeän eron osapuoli toiselle.
Ja sos.v. menevät kuin suuremmatkin syyttäjät tämän muka-rikollisen vanhemman luokse ja saavat sekasorron aikaan ihan jo sillä, että vanhempaa uhkaillaan lasten viemisellä. Perusturvallisuuden asioihin syyttä kajoamisesta pitäisi tehdä rangaistavaa.
Sairas, sairas maailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.
Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.
"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"
Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.
Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.
Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.
Käytännössä sama asia. Vanhemman näkökulmasta ei ole niin eroa että joutuuko sossun vain poliisin kuulusteluun.
Poliisin kuulustelusta seuraa normaalitapauksessa korkeintaan sakkoja, mutta sossun kuulustelu taas voi johtaa perheen hajottamiseen. Lisäksi oikeuslaitos edellyttää, että asiat on todistettu kohtalaisen kiistattomasti, kun taas sossulle riittää pelkkä huoli jotta toimenpiteisiin ryhdytään.
Lastensuojelulaissa sosiaalitoimi ei voi päättää esimerkiksi huostaanotosta ilman vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumusta ja sosiaaliviranomaisen hallintopäätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Jos luotat Suomen oikeuslaitokseen, niin tiedoksi sinulle että sinulla on tämä väylä jos olet tyytymätön viranomaisten päätöksiin.
Jos lapsi menee huostaan ja vanhemmat ja/tai yli 12- vuotias lapsi eivät vastusta niin johtava viranhaltija (johtava sosiaalityöntekijä) tekee päätöksen. Jos taas vastustaa, niin Hallinto-oikeus tekee päätöksen. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään nopea tie. Helsingissä menee yli puoli vuotta, joskus jopa vuosi ennen käsittelyä. Koska huostaanottoja ei kevyin perustein lähdetä tekemään niin käytännössä 99 % kerroista Hallinto-oikeus vahvistaa huostaanoton.
On myös asia nimeltä "sijoitus" jota kansankielellä kutsutaan myös huostaanotoksi, koska sekin johtaa lapsen päätymiseen lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Sijoitukseen riittää yhden sosiaalityöntekijän päätös eikä lasta ole edes tarvinnut nähdä ennen sijoituspäätöksen tekemistä.
Kiireellinen sijoitus voi kestää enintään kaksi kuukautta. Sen aikana pitää tehdä hakemus huostaanotosta hallinto-oikeuteen, jos sitä ei ole ennen sijoituksen alkamista tehty. Kiireellinen sijoitus liittyy aina välittömään, vakavaan vaaraan. Se tarkoittaa, että lapsesi on esimerkiksi huumeriippuvainen ja hengenvaarassa. Toinen vaihtoehto on, että sijoituksen jälkeen lapsi palaa kotiin tai tehdään suostumukseen perustuva huostaanotto vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen suostumuksella. Missään tilanteessa ei ole mahdollista, että huostaanotto tapahtuisi ilman vanhempien suostumusta sosiaaliviranomaisten päätöksellä. Kiireellinen sijoitus on aivan eri asia kuin huostaanotto. Kolmas vaihtoehto on avohuollon sijoitus, joka sekin on suostumukseen perustuva toimenpide.
No kyllä tuo meininki on mennyt mahdottomaksi. En jaksa avata asiaa enempää, mutta kyllä niitä ilmoituksia tehdää todella paljon, virheellisesti, valheellisesti ja ihan turhaan.
Nyt opettaja soitti, että lapsi on käyttänyt nuuskaa koulussa, ja siitä tulee lastensuojeluilmoitus, koska lapsi alle 15-vuotias. Aha. Mihin se johtaa? Miten se auttaa tätä asiaa?
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo meininki on mennyt mahdottomaksi. En jaksa avata asiaa enempää, mutta kyllä niitä ilmoituksia tehdää todella paljon, virheellisesti, valheellisesti ja ihan turhaan.
Nyt opettaja soitti, että lapsi on käyttänyt nuuskaa koulussa, ja siitä tulee lastensuojeluilmoitus, koska lapsi alle 15-vuotias. Aha. Mihin se johtaa? Miten se auttaa tätä asiaa?
Tuoko ei ole mielestäsi sellainen asia, josta täytyy tehdä ilmoitus? Olisiko nyt syytä pysähtyä, katsoa peiliin ja miettiä miksi ilmoitus tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.
Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.
"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"
Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.
Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.
Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.
Käytännössä sama asia. Vanhemman näkökulmasta ei ole niin eroa että joutuuko sossun vain poliisin kuulusteluun.
Poliisin kuulustelusta seuraa normaalitapauksessa korkeintaan sakkoja, mutta sossun kuulustelu taas voi johtaa perheen hajottamiseen. Lisäksi oikeuslaitos edellyttää, että asiat on todistettu kohtalaisen kiistattomasti, kun taas sossulle riittää pelkkä huoli jotta toimenpiteisiin ryhdytään.
Lastensuojelulaissa sosiaalitoimi ei voi päättää esimerkiksi huostaanotosta ilman vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumusta ja sosiaaliviranomaisen hallintopäätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Jos luotat Suomen oikeuslaitokseen, niin tiedoksi sinulle että sinulla on tämä väylä jos olet tyytymätön viranomaisten päätöksiin.
Jos lapsi menee huostaan ja vanhemmat ja/tai yli 12- vuotias lapsi eivät vastusta niin johtava viranhaltija (johtava sosiaalityöntekijä) tekee päätöksen. Jos taas vastustaa, niin Hallinto-oikeus tekee päätöksen. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään nopea tie. Helsingissä menee yli puoli vuotta, joskus jopa vuosi ennen käsittelyä. Koska huostaanottoja ei kevyin perustein lähdetä tekemään niin käytännössä 99 % kerroista Hallinto-oikeus vahvistaa huostaanoton.
On myös asia nimeltä "sijoitus" jota kansankielellä kutsutaan myös huostaanotoksi, koska sekin johtaa lapsen päätymiseen lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Sijoitukseen riittää yhden sosiaalityöntekijän päätös eikä lasta ole edes tarvinnut nähdä ennen sijoituspäätöksen tekemistä.
Kiireellinen sijoitus voi kestää enintään kaksi kuukautta. Sen aikana pitää tehdä hakemus huostaanotosta hallinto-oikeuteen, jos sitä ei ole ennen sijoituksen alkamista tehty. Kiireellinen sijoitus liittyy aina välittömään, vakavaan vaaraan. Se tarkoittaa, että lapsesi on esimerkiksi huumeriippuvainen ja hengenvaarassa. Toinen vaihtoehto on, että sijoituksen jälkeen lapsi palaa kotiin tai tehdään suostumukseen perustuva huostaanotto vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen suostumuksella. Missään tilanteessa ei ole mahdollista, että huostaanotto tapahtuisi ilman vanhempien suostumusta sosiaaliviranomaisten päätöksellä. Kiireellinen sijoitus on aivan eri asia kuin huostaanotto. Kolmas vaihtoehto on avohuollon sijoitus, joka sekin on suostumukseen perustuva toimenpide.
Korjaan, sijoitus voi kestää toki pidempään, jos huostaanottoa on haettu hallinto-oikeudelta. Mutta ilman hakemusta se ei voi kestää kahta kuukautta pidempään eikä sosiaaliviranomaisilla ole koskaan valtuuksia koskaan päättää vastentahtoisesta huostaanotosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo meininki on mennyt mahdottomaksi. En jaksa avata asiaa enempää, mutta kyllä niitä ilmoituksia tehdää todella paljon, virheellisesti, valheellisesti ja ihan turhaan.
Nyt opettaja soitti, että lapsi on käyttänyt nuuskaa koulussa, ja siitä tulee lastensuojeluilmoitus, koska lapsi alle 15-vuotias. Aha. Mihin se johtaa? Miten se auttaa tätä asiaa?
Tuoko ei ole mielestäsi sellainen asia, josta täytyy tehdä ilmoitus? Olisiko nyt syytä pysähtyä, katsoa peiliin ja miettiä miksi ilmoitus tehdään.
Ei ole.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.
Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.
En niin väittänytkään, mutta tällä hetkellä systeeminne on hyvin altis aiheettomille ilmoituksille kun ei ilmeisesti lainkaan kannusteta väärinkäsitysten poissulkemiseksi selvittämään asiaa ennen ilmoituksen tekoa. Ja noin vain näköjään sielläkin puolella närkästytään vaikka en suoraan teitä syyttänyt.
Toisaalta, jos joku lasu-pomo mediassa kannustaa kansaa alvariinsa ilmoittelemaan niin voihan sen moni ihan aiheellisesti tulkita niin että ammattikuntanne hyväksyy tämän nykyisen ilmianto/näpäytys/kiusaamis tms. -ilmapiirin.
Miten sitä asiaa voi selvittää joku päiväkodin hoitsu? Kysyä vanhemmilta, että "hakkaatko lastasi?" luuletko että vanhempi myöntää vaikka hakkaisikin? (itseasiassa missään nimessä ei saa mennä kyselemään lapselta eikä varsinkaan vanhemmilta, poliisilla on koulutus kuulusteluun).
Tai kysyä vanhemmalta että etkö anna tarpeeksi ruokaa lapsellesi? Tai oletko joka iltä kännissä/käytätkö huumeita?
Haloo nyt oikeasti, ei varhaiskasvatuksen työntekijöillä ole koulutusta eikä valtuuksia lähteä selvittelemään tuollaisia asioita.
No sitä voi edimerkiksi kysyä lapselle onko tää kaatunut pyörällä kun polvessa on mustelma.
Eikä sinkoilla seinille ja alkaa tahkota huolilasuja.
Ei lasuja yhden polvimustelman takia tehdä, jollei mustelma nyt ole suunnilleen koko polvi ja puolet säärestä eikä kukaan kerro mistä tullut. Mutta jos lapsi on toistuvasti oudoilla mustelmilla, vaikka ihan harmittomankin näköisillä, niin heräähän siinä huoli että mistä ne tulee. En myöskään välttämättä lähtisi kyselemään lapselta, varsinkaan päiväkoti-ikäiseltä, että kaatuiletko paljon pyörällä tai luistimilla kun on noita mustelmia. Jos kotona onkin jotain lasun arvoista, niin siinä asettaa lapsen ristiriitaan, kun hän yrittää selittää parhain päin mitä kotona tapahtuu ja toisaalta kokee päiväkodin tädin aikuisena jolle pitää kertoa asiasta jotenkin, mutta sanat tai ymmärrys tapahtumaan ei välttämättä oikein riitä. Vaka henkilöstön tehtävä ei ole haastattaa pikkulasta siitä hakkaako äiti tai isä tai sisarukset kotona, sen tekee terveydenhuollon henkilöt.
Kyllä todellakin tehdään.
Epäilen että ovat yksittäistapauksia, jos on todella tehty vaikka pyörällä kaatumisen jälkeisestä ruhjeesta lasu. Tai yhdestä tavallisesta mustelmasta. Näiden yksittäinen polvimustelma-lasujen suhteen olisi kiva tietää mikä se todellinen tilanne on ollut sillä lasun tekijällä, onko lapsi sanonut jotain huolestuttavaa vai onko joku muu syy.
No sehän siinä onkin, että vaikka homma pääasiassa toimisi niin se ei lohduta sitä yksittäistapauksen uhria. On tosiaan tullut huomattua että vanhemman asema voi olla aika heikko, ja jos jollain jossain on joku epäilys herännyt niin niitä voi olla hankala todistaa vääriksi. Ja ylipäätään se, että edes joutuu tuohon tilanteeseen että yhtään mitään pitää todistella on raskasta. Perheen näkökulmasta ihan turhaa kuormitusta. Ongelma on myös siinä että sen ammattilaisen, vaikka jonkun vaka-lähärinkin näkemystä ja arviointikykyä voidaan lähtökohtaisesti pitää luotettavampana kuin vanhemman, ja vanhemman koulutuksella, ammatilla tms. taas ei ole mitään väliä vaan nähdään vain vanhempana. Ja asenteet ylipäätään on aika tuomitsevia, onhan täälläkin moni sitä mieltä ettei kenenkään kunnollisen vanhemman elämään muka koskaan puututa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.
Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.
"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"
Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.
Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.
Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.
Käytännössä sama asia. Vanhemman näkökulmasta ei ole niin eroa että joutuuko sossun vain poliisin kuulusteluun.
Poliisin kuulustelusta seuraa normaalitapauksessa korkeintaan sakkoja, mutta sossun kuulustelu taas voi johtaa perheen hajottamiseen. Lisäksi oikeuslaitos edellyttää, että asiat on todistettu kohtalaisen kiistattomasti, kun taas sossulle riittää pelkkä huoli jotta toimenpiteisiin ryhdytään.
Lastensuojelulaissa sosiaalitoimi ei voi päättää esimerkiksi huostaanotosta ilman vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumusta ja sosiaaliviranomaisen hallintopäätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Jos luotat Suomen oikeuslaitokseen, niin tiedoksi sinulle että sinulla on tämä väylä jos olet tyytymätön viranomaisten päätöksiin.
Jos lapsi menee huostaan ja vanhemmat ja/tai yli 12- vuotias lapsi eivät vastusta niin johtava viranhaltija (johtava sosiaalityöntekijä) tekee päätöksen. Jos taas vastustaa, niin Hallinto-oikeus tekee päätöksen. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään nopea tie. Helsingissä menee yli puoli vuotta, joskus jopa vuosi ennen käsittelyä. Koska huostaanottoja ei kevyin perustein lähdetä tekemään niin käytännössä 99 % kerroista Hallinto-oikeus vahvistaa huostaanoton.
On myös asia nimeltä "sijoitus" jota kansankielellä kutsutaan myös huostaanotoksi, koska sekin johtaa lapsen päätymiseen lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Sijoitukseen riittää yhden sosiaalityöntekijän päätös eikä lasta ole edes tarvinnut nähdä ennen sijoituspäätöksen tekemistä.
Huostaanotto on ihan lastensuojelulaissa huostaanoton nimellä. Huostaanotto on pitkäaikainen sijoitus. Sitten on kiireellinen sijoitus, joka kestää max 30 vrk ja painavista syistä sitä voi jatkaa 30 vrk. Sitten on vielä avohuollon sijoitus, joka edellyttää, että kaikki osapuolet sen hyväksyvät.
En ole koskaan kuullutkaan, että sijoituksia voisi jotenkin etänä tehdä.
vvt perheet noita "uhkailuja" yleensä saa ja ihan syystä
Sen jälkeen kun lasten kanssa työskenteleville tuli määräys tehdä lasu, mutta kyllä se lasu on pitänyt tehdä jo aiemminkin jos syytä tulee. Mutta siis kyllä siihen syy pitää olla. Jos jokapaikasta ilmoitetaan, että aikovat tehdä lasun niin onko siihen kenties aihetta?
Koska! Lapsia ei osata kasvattaa!
Vierailija kirjoitti:
Jos on psykiatrisia sairauksia, niin jostain syystä tehdään lasu, vaikka lapsi tarvitsisi terveydenhuoltoa.
Kävikö mielessä että a) lapsi voi tarvita myös sosiaalisen puolen tukea=tukihenkilö, joita psyka ei myönnä. b) lapsen sairaus voi johtua osittain kodista/asia täytyy selvittää c) vanhemmat voivat tarvita ekstratukea sillä voivat väsyä arjessa d) suhteessa kouluun voi tarvita tukea. Syitä on paljon, ja eihän lasu tarkoita suoraan asiakkuuteen jäämistä vaan tämän tilanteen ja tuen tarpeen selvittämistä.
Olen tällainen 90-luvun perheen lapsi jota vähän saatettiin kevyesti tukistaa tai antaa luunappi, isä saattoi lyödä takapuolelle jos ei juonut maitoa kiltisti loppuun tai syönyt lautasta tyhjäksi. Uhkailtiin että viedään papan luokse ja pappa lyö vyöllä tai hakee koivuvitsan. Mitään muuta en oppinut, kuin että pelkäsin pappaa ihan hirveästi varmaan syyttä hänen viimeisiin päiviinsä asti vaikka hän ei koskaan mitään mulle tehnyt ja näin jälkikäteen ne muistot siitä kurituksesta ei ole niitä, missä mulle on asetettu turvallisia tai toimivia rajoja. Rajat sain muilla ihan nykypäivänkin mukaan terveillä tavoilla vanhemmiltani ja kunnon kansalainen minusta kasvoi, mutta tuosta alle eskari-iästä valitettavasti muistan tuon fyysisen puolen joka taisi olla jotain vanhempien väsymystä ja turhautumista pikkulapsiajan keskellä, kun meitä oli useampi alle kouluikäinen silloin. Pidän näitä muistoja täysin turhina ja nykyään tekisin lasun vastaavasta kohtelusta. Maitoa en ole juonut sitten lapsuuden pakotusten.