Lue keskustelun säännöt.
Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?
01.09.2022 |
Esim. neuvolassa, koulussa ja terkkarissa on nykyään koko ajan, että jos ette tee niin tai näin niin teemme lastensuojeluilmoituksen.
Koska tämä oikein tuli käytännöksi? En muista, että ainakaan 90-luvulla kukaan olisi puhunut lastensuojeluilmoituksista mitään.
Kommentit (929)
341/929
|
02.09.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Päikkytädithän tekevät kotikäyntejäkin uusien hoitolasten koteihin. Luulisi siellä näkevän, että onko huolenaiheita minkä verran. Esim. koivunrisu ovenkarmin päällä eikä äiti/isä kykene selittämään että miksi se on siellä.
Voin sanoa, ettei ne ongelmat välttämättä kodista välity. Itsekkin olin henkisesti pahoinpidelty lapsena, vaikka koti olikin siisti, vanhemmat varakkaita ja osasivat sanoa juuri oikeita sanoja lastensuojeluihmisille. Että aina ei ne viranomaisetkaan hoksaa, tai ainakaan silloin ennen ei hoksanneet, ehkä nykyään on hekin saaneet jo paremman koulutuksen, eivätkä hämäänny mahdollisista kaunopuhein peittelyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua.
Onko kaltoinkohtelu ja pärjääminen siis määritelty tuolla Lastensuojelun käsikirjassa minkä joku mainitsi? Yleisesti ottaen tuntuu, että linja niiden suhteen on tiukentunut aika lailla. Myös lasujen ja huostaanottojen määrä on moninkertaistunut ilmeisesti em. asian seurauksena.
Ei kannata saivarrella vakavilla asioilla. Se pärjäämisen ongelma voi olla vaikka se, että lapsi jää hoitamatta, kun vanhempi makaa kaiket päivät sängyssä tyrskimässä omia ongelmiaan eikä saa lapselleen edes ruokaa laitettua. Sieltä sitten susilapsena lapsi etsii kaapeista mitä suuhunsa saisi laitettua ja muuttuu yllättävänkin väkivaltaiseksi ajan kanssa, kun vanhempaan ei saa kontaktia.
Lastensuojelun tehtävä ei ole vain vakaviin huolenaiheisiin puuttuminen. Aivan tavallisissa perheissäkin on huolia.
Miksi lastensuojelun tehtävä on puuttua aivan tavallisten perheiden ns huoliin? Miksi? Siis aivan tavallisten perheiden, joissa on tavalliset huolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.
Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.
En niin väittänytkään, mutta tällä hetkellä systeeminne on hyvin altis aiheettomille ilmoituksille kun ei ilmeisesti lainkaan kannusteta väärinkäsitysten poissulkemiseksi selvittämään asiaa ennen ilmoituksen tekoa. Ja noin vain näköjään sielläkin puolella närkästytään vaikka en suoraan teitä syyttänyt.
Toisaalta, jos joku lasu-pomo mediassa kannustaa kansaa alvariinsa ilmoittelemaan niin voihan sen moni ihan aiheellisesti tulkita niin että ammattikuntanne hyväksyy tämän nykyisen ilmianto/näpäytys/kiusaamis tms. -ilmapiirin.
Miten sitä asiaa voi selvittää joku päiväkodin hoitsu? Kysyä vanhemmilta, että "hakkaatko lastasi?" luuletko että vanhempi myöntää vaikka hakkaisikin? (itseasiassa missään nimessä ei saa mennä kyselemään lapselta eikä varsinkaan vanhemmilta, poliisilla on koulutus kuulusteluun).
Tai kysyä vanhemmalta että etkö anna tarpeeksi ruokaa lapsellesi? Tai oletko joka iltä kännissä/käytätkö huumeita?
Haloo nyt oikeasti, ei varhaiskasvatuksen työntekijöillä ole koulutusta eikä valtuuksia lähteä selvittelemään tuollaisia asioita.
No sitä voi edimerkiksi kysyä lapselle onko tää kaatunut pyörällä kun polvessa on mustelma.
Eikä sinkoilla seinille ja alkaa tahkota huolilasuja.
Ei lasuja yhden polvimustelman takia tehdä, jollei mustelma nyt ole suunnilleen koko polvi ja puolet säärestä eikä kukaan kerro mistä tullut. Mutta jos lapsi on toistuvasti oudoilla mustelmilla, vaikka ihan harmittomankin näköisillä, niin heräähän siinä huoli että mistä ne tulee. En myöskään välttämättä lähtisi kyselemään lapselta, varsinkaan päiväkoti-ikäiseltä, että kaatuiletko paljon pyörällä tai luistimilla kun on noita mustelmia. Jos kotona onkin jotain lasun arvoista, niin siinä asettaa lapsen ristiriitaan, kun hän yrittää selittää parhain päin mitä kotona tapahtuu ja toisaalta kokee päiväkodin tädin aikuisena jolle pitää kertoa asiasta jotenkin, mutta sanat tai ymmärrys tapahtumaan ei välttämättä oikein riitä. Vaka henkilöstön tehtävä ei ole haastattaa pikkulasta siitä hakkaako äiti tai isä tai sisarukset kotona, sen tekee terveydenhuollon henkilöt.
Kyllä todellakin tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua.
Onko kaltoinkohtelu ja pärjääminen siis määritelty tuolla Lastensuojelun käsikirjassa minkä joku mainitsi? Yleisesti ottaen tuntuu, että linja niiden suhteen on tiukentunut aika lailla. Myös lasujen ja huostaanottojen määrä on moninkertaistunut ilmeisesti em. asian seurauksena.
Ei kannata saivarrella vakavilla asioilla. Se pärjäämisen ongelma voi olla vaikka se, että lapsi jää hoitamatta, kun vanhempi makaa kaiket päivät sängyssä tyrskimässä omia ongelmiaan eikä saa lapselleen edes ruokaa laitettua. Sieltä sitten susilapsena lapsi etsii kaapeista mitä suuhunsa saisi laitettua ja muuttuu yllättävänkin väkivaltaiseksi ajan kanssa, kun vanhempaan ei saa kontaktia.
Lastensuojelun tehtävä ei ole vain vakaviin huolenaiheisiin puuttuminen. Aivan tavallisissa perheissäkin on huolia.
Miksi lastensuojelun tehtävä on puuttua aivan tavallisten perheiden ns huoliin? Miksi? Siis aivan tavallisten perheiden, joissa on tavalliset huolet.
Tavallisilta perheiltä ne ongelmaperheetkin vaikuttaa ulospäin, on hyvin pieniä huolestuttavia asioita, jotka saattavat olla merkkejä esim. vanhempien päihteidenkäytöstä tai lapsen laiminlyömisestä. Myöskin "tavallinen perhe" voi kokea tragedian ja vanhempi vaikkapa sairastua yllättäen mielenterveysongelmiin, eikä kaikilla ole muuta tukiverkostoa: Varhaiskasvatus voi olla ainoa paikka missä asioita laitetaan merkille ja niistä huolestutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua.
Onko kaltoinkohtelu ja pärjääminen siis määritelty tuolla Lastensuojelun käsikirjassa minkä joku mainitsi? Yleisesti ottaen tuntuu, että linja niiden suhteen on tiukentunut aika lailla. Myös lasujen ja huostaanottojen määrä on moninkertaistunut ilmeisesti em. asian seurauksena.
Ei kannata saivarrella vakavilla asioilla. Se pärjäämisen ongelma voi olla vaikka se, että lapsi jää hoitamatta, kun vanhempi makaa kaiket päivät sängyssä tyrskimässä omia ongelmiaan eikä saa lapselleen edes ruokaa laitettua. Sieltä sitten susilapsena lapsi etsii kaapeista mitä suuhunsa saisi laitettua ja muuttuu yllättävänkin väkivaltaiseksi ajan kanssa, kun vanhempaan ei saa kontaktia.
Lastensuojelun tehtävä ei ole vain vakaviin huolenaiheisiin puuttuminen. Aivan tavallisissa perheissäkin on huolia.
Miksi lastensuojelun tehtävä on puuttua aivan tavallisten perheiden ns huoliin? Miksi? Siis aivan tavallisten perheiden, joissa on tavalliset huolet.
Parasta ongelmien ehkäisyä on se, kun ongelmat ehkäistään ennakolta. Pienistä huolista kehittyy isoja huolia, joten järkevintä on puuttua jo niihin pieniin huoliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Me käytiin hammaslääkärissä ja saimme kuulla jo heti uhkauksen lasusta, jos ei pestä lapsen hampaita! Lapsen suuhun ei oltu siellä edes kurkattu vielä ennenkuin sanoi tuon. Jäi paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.
Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.
En niin väittänytkään, mutta tällä hetkellä systeeminne on hyvin altis aiheettomille ilmoituksille kun ei ilmeisesti lainkaan kannusteta väärinkäsitysten poissulkemiseksi selvittämään asiaa ennen ilmoituksen tekoa. Ja noin vain näköjään sielläkin puolella närkästytään vaikka en suoraan teitä syyttänyt.
Toisaalta, jos joku lasu-pomo mediassa kannustaa kansaa alvariinsa ilmoittelemaan niin voihan sen moni ihan aiheellisesti tulkita niin että ammattikuntanne hyväksyy tämän nykyisen ilmianto/näpäytys/kiusaamis tms. -ilmapiirin.
Miten sitä asiaa voi selvittää joku päiväkodin hoitsu? Kysyä vanhemmilta, että "hakkaatko lastasi?" luuletko että vanhempi myöntää vaikka hakkaisikin? (itseasiassa missään nimessä ei saa mennä kyselemään lapselta eikä varsinkaan vanhemmilta, poliisilla on koulutus kuulusteluun).
Tai kysyä vanhemmalta että etkö anna tarpeeksi ruokaa lapsellesi? Tai oletko joka iltä kännissä/käytätkö huumeita?
Haloo nyt oikeasti, ei varhaiskasvatuksen työntekijöillä ole koulutusta eikä valtuuksia lähteä selvittelemään tuollaisia asioita.
No sitä voi edimerkiksi kysyä lapselle onko tää kaatunut pyörällä kun polvessa on mustelma.
Eikä sinkoilla seinille ja alkaa tahkota huolilasuja.
Ei lasuja yhden polvimustelman takia tehdä, jollei mustelma nyt ole suunnilleen koko polvi ja puolet säärestä eikä kukaan kerro mistä tullut. Mutta jos lapsi on toistuvasti oudoilla mustelmilla, vaikka ihan harmittomankin näköisillä, niin heräähän siinä huoli että mistä ne tulee. En myöskään välttämättä lähtisi kyselemään lapselta, varsinkaan päiväkoti-ikäiseltä, että kaatuiletko paljon pyörällä tai luistimilla kun on noita mustelmia. Jos kotona onkin jotain lasun arvoista, niin siinä asettaa lapsen ristiriitaan, kun hän yrittää selittää parhain päin mitä kotona tapahtuu ja toisaalta kokee päiväkodin tädin aikuisena jolle pitää kertoa asiasta jotenkin, mutta sanat tai ymmärrys tapahtumaan ei välttämättä oikein riitä. Vaka henkilöstön tehtävä ei ole haastattaa pikkulasta siitä hakkaako äiti tai isä tai sisarukset kotona, sen tekee terveydenhuollon henkilöt.
Kyllä todellakin tehdään.
Epäilen että ovat yksittäistapauksia, jos on todella tehty vaikka pyörällä kaatumisen jälkeisestä ruhjeesta lasu. Tai yhdestä tavallisesta mustelmasta. Näiden yksittäinen polvimustelma-lasujen suhteen olisi kiva tietää mikä se todellinen tilanne on ollut sillä lasun tekijällä, onko lapsi sanonut jotain huolestuttavaa vai onko joku muu syy.
No nyt täällä kyllä yksi ja sama kirjoittaja keksii tarinoita vaikka millaisista tilanteista, missä on muka uhkailtu lasulla :D Ihan tarpeetonta trollausta, kiinnostava aihe muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua.
Mutta onko teillä tarjota kodinhoitajaa, jotta väsynyt vanhempi voisi esim. nukkua? No ei ole, vaan mieluummin haette esim. tukiperhettä. Työntekijä tulee kotiin kyttäämään, että mitä vanhempi on jaksanut tehdä kotona, vaikka onkin univelkainen. Liian moni tulee juttelemaan kotiin, vaikka avuksi kaivataan tekoja!
Luultavasti yhteiskunnalle tulisi halvemmaksi ottaa takaisin käyttöön entisajan kodinhoitajat. Ongelmat eivät ehtisi kasvaa isoiksi.
Saahan sitä kotipalvelua nytkin, jos on asiallinen syy kuten vaikka vastasyntyneet kolmoset tai äidillä koipi poikki. Yleensä perheissä on kaksi aikuista, joten ensi sijassa ne väsymiset pitäisi hoitaa niin, että toinen nukkuu ja toinen jynssää sen vessan.
En usko hetkeäkään, että kotipalvelua irtoaisi ns. hyvällä. Se menee niin, että jos valittaa väsymystä, kirjataan ensinnäkin, että äiti on kyvytön hoitamaan lapsia (vaikka olisi vain tavanomaista vähän enemmän kuormittunut, tuosta kirjauksesta se äiti sitten vasta kuormittuukin).
Sen jälkeen tulee sossu kyttäämään sohvalle, että Noh, jaksatkos sinä nyt? Tästä kyttäämisestä ja paineistamisesta äiti kuormittuu vielä enemmän.
Lopulta lapset otetaan huostaan.
Apuja kotiin voi vain hyvätuloiset palkata itse. Muuten joutuu ongelmiin.
Mulla on mielenterveyshistoriaa, mutta olin ollut jo kauan vakaa ja työelämässä kun sain lapsen. Kuormituin kovasti ja lähes masennuin uudelleen vauvavuoden aikana, ja hakeuduin lääkärin kautta psykiatrille. Neuvola tiesi historiani ja kaiken, ja tarjosi kotiapua, mutta en kokenut tarvitsevani sitä, vaan lähinnä hoitoa. Pitkien tutkimusten jälkeen todettiin Asperger ja ADD. Siltikään ei ole lastensuojelua näkynyt eikä kuulunut. Joten kyllä se on jaskapuhetta, että ne sossut huvikseen kyttäisivät. Niillä on kädet täynnä töitä oikeiden ongelmien parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Ja villi veikkaukseni on, että suurimmassa osassa casejä, joissa on oikea syy tehdä lasu, niin vanhemmat näkevät tilanteen eri tavalla. Eli vanhempi tai vanhemmat tyypillisesti pitävät tilannetta taas tarpeettomana lasun tehtailuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.
On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kannattaisi elää elämäänsä niin ja hoitaa lapsiaan, ettei kenenkään tarvitse tehdä lastensuojeluilmoituksia niistä lapsista!
Vaikea on elää ja kasvattaa niin, että kukaan ympäristön ihmisistä ei pahoita mieltään mistään.
Erittäin hyvin on itseltäni ja jokaikiseltä tuttavaperheeltä onnistunut! Jotain on ympäristössä vikana tai vahva peiliin katsomisen paikka, jos joku tehtailee lastensuojeluilmoituksia lapsista.
Liikuttavia nämä jotka sössöttää tällaisia. Tuttavien asioistahan sinä et tiedä mitään.
Ja sitten kun omaan naapuriin osuu se vihainen vainoharhainen dementikkomummeli, alkaa sinullakin lasu käydä.
Ap ei kirjoittanut mitään mistään naapurin vihaisesta vainoharhaisesta dementikkomummelista, vaan neuvolasta, terkkarista ja koulusta, jotka ilmoittavat tekevänsä lastensuojeluilmoituksen, jos homma perheessä ei muutu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.
Jos ohjeistus on että fyysisestä kurittamisesta kuuluu ilmoittaa, niin silloin ilmoitetaan varsinkin jos ilmoituksen tekee joku sosiaali- tai terveysalan ihminen tai vaka-alan henkilö. Toisin toimiminen voi johtaa ongelmiin, jos kyseisessä perheessä myöhemmin todetaan jotain raskauttavampaa. Sitten ihmetellään että miten ei puututtu, vaikka tiedettiin kauan sitten että vanhemmilla on ollut tapana tehdä asioita X, Y ja Z mutta se lähellä ollut aikuinen ei ollut pitänyt sitä minään. Monesti ei myöskään ole niin, että se luunappi on ainoa fyysinen kurituskeino. Ehkä alkuun saattaakin olla, mutta jos se lakkaa riittämästä niin fyysistä rangaistusta harjoittava vanhempi voi matalammalla kynnyksellä sitten vaikka tukistaa tai läimäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.
On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.
Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kannattaisi elää elämäänsä niin ja hoitaa lapsiaan, ettei kenenkään tarvitse tehdä lastensuojeluilmoituksia niistä lapsista!
Vaikea on elää ja kasvattaa niin, että kukaan ympäristön ihmisistä ei pahoita mieltään mistään.
Erittäin hyvin on itseltäni ja jokaikiseltä tuttavaperheeltä onnistunut! Jotain on ympäristössä vikana tai vahva peiliin katsomisen paikka, jos joku tehtailee lastensuojeluilmoituksia lapsista.
Liikuttavia nämä jotka sössöttää tällaisia. Tuttavien asioistahan sinä et tiedä mitään.
Ja sitten kun omaan naapuriin osuu se vihainen vainoharhainen dementikkomummeli, alkaa sinullakin lasu käydä.
Ap ei kirjoittanut mitään mistään naapurin vihaisesta vainoharhaisesta dementikkomummelista, vaan neuvolasta, terkkarista ja koulusta, jotka ilmoittavat tekevänsä lastensuojeluilmoituksen, jos homma perheessä ei muutu!
Ei kirjoittanut vaan siitä että nuo instanssit uhkailee.
Se lasu voi tulla myös naapurilta joka ei tykkää siitä miten leikkaat pensasaitasi tai anopilta joka suuttuu jostain muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.
On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.
Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?
Ei, 90-luvulla ei annettu lähes kaikissa perheissä luunappeja lapsille. Ja kuri ei tarkoita fyysistä kuritusta! Toivottavasti sinulla ei ole alaikäisiä lapsia ja et kasvatusmetodiasi pääse koskaan lapsen lapsiin harjoittamaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen virkani puolesta tehnyt lasun muutaman kerran. Silloin kyse on ollut epäillystä alkoholismista kotona, epäillystä vanhemman väkivaltaisuudesta sekä siitä, jos lapsen tarvitsema sairaudenhoito on toistuvasti laiminlyöty kodin taholta. Minulla on virkavelvollisuus tehdä lasu, jos herää epäilys, että lapsi on jollain tavalla vaarassa. Itsellä ei ainakaan ole tarvetta tehtailla lasuja huvin vuoksi, aina on ollut selkeä syy.
Onko lapsi vaarassa jos on ehkä saanut luunapin? Virallisesti kyllä, koska se lasketaan väkivaltaisuudeksi. Käytännössä kuitenkaan tuskin.
On vaarassa saada henkisiä vaurioita, jos ihminen jonka kuuluisi olla turvallinen aikuinen päätyykin tarkoituksella satuttamaan lasta, liekkö edes ensimmäistä kertaa ja vaikka olisikin, niin hyvä olis siihen puuttua samantien niin, että tulee mietittyä useamman kerran ennenkuin toistaa sitä tekoaan.
Vielä 90-luvulla lähes kaikissa perheissä annettiin luunappeja, mutta siitä huolimatta nuorison psyykkinen hyvinvointi oli selvästi nykyistä parempi. Ehkäpä turvallisin aikuinen onkin todellisuudessa se joka uskaltaa pitää kurin lapsilleen?
Noinhan se just meneekin, että maallikko ottaa jonkun yhden asian mitä on tehty ja siitä tekee päätelmän, että esim. parempi mielenterveys on johtunut just siitä hänen valitsemastaan asiasta. Ei ehkä nyt ihan noin toimi kuitenkaan? Tuskin on mielenterveys paremmalla tolalla siksi, että on annettu luunappeja.
Ja luunapit eivät myöskään ole ainoa eikä varsinkaan oikea keino pitää kuria lapselle.