Lue keskustelun säännöt.
Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?
01.09.2022 |
Esim. neuvolassa, koulussa ja terkkarissa on nykyään koko ajan, että jos ette tee niin tai näin niin teemme lastensuojeluilmoituksen.
Koska tämä oikein tuli käytännöksi? En muista, että ainakaan 90-luvulla kukaan olisi puhunut lastensuojeluilmoituksista mitään.
Kommentit (929)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.
Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.
"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"
Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.
Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.
Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.
Käytännössä sama asia. Vanhemman näkökulmasta ei ole niin eroa että joutuuko sossun vain poliisin kuulusteluun.
Poliisin kuulustelusta seuraa normaalitapauksessa korkeintaan sakkoja, mutta sossun kuulustelu taas voi johtaa perheen hajottamiseen. Lisäksi oikeuslaitos edellyttää, että asiat on todistettu kohtalaisen kiistattomasti, kun taas sossulle riittää pelkkä huoli jotta toimenpiteisiin ryhdytään.
Lastensuojelulaissa sosiaalitoimi ei voi päättää esimerkiksi huostaanotosta ilman vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumusta ja sosiaaliviranomaisen hallintopäätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Jos luotat Suomen oikeuslaitokseen, niin tiedoksi sinulle että sinulla on tämä väylä jos olet tyytymätön viranomaisten päätöksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.
Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.
En niin väittänytkään, mutta tällä hetkellä systeeminne on hyvin altis aiheettomille ilmoituksille kun ei ilmeisesti lainkaan kannusteta väärinkäsitysten poissulkemiseksi selvittämään asiaa ennen ilmoituksen tekoa. Ja noin vain näköjään sielläkin puolella närkästytään vaikka en suoraan teitä syyttänyt.
Toisaalta, jos joku lasu-pomo mediassa kannustaa kansaa alvariinsa ilmoittelemaan niin voihan sen moni ihan aiheellisesti tulkita niin että ammattikuntanne hyväksyy tämän nykyisen ilmianto/näpäytys/kiusaamis tms. -ilmapiirin.
Miten sitä asiaa voi selvittää joku päiväkodin hoitsu? Kysyä vanhemmilta, että "hakkaatko lastasi?" luuletko että vanhempi myöntää vaikka hakkaisikin? (itseasiassa missään nimessä ei saa mennä kyselemään lapselta eikä varsinkaan vanhemmilta, poliisilla on koulutus kuulusteluun).
Tai kysyä vanhemmalta että etkö anna tarpeeksi ruokaa lapsellesi? Tai oletko joka iltä kännissä/käytätkö huumeita?
Haloo nyt oikeasti, ei varhaiskasvatuksen työntekijöillä ole koulutusta eikä valtuuksia lähteä selvittelemään tuollaisia asioita.
Jo on taas kohtuuttomat vaatimukset varhaiskasvatuksen työntekijöille :,D Onneksi lähdin alalta pois. Jos teet ilmoituksia = teet liian herkästi, lopeta ja selvitä ensin. Jos et tee ilmoituksia = miksi ei huomattu päiväkodissa? Miksi ei tehty asialle mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.
Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.
Tai kuka käski viemään lapsen päiväkotiin tai kouluun, jonka kautta ihan yhtä lailla voi joutua niiden aiheettomien ilmoitusten uhriksi? Kuka käski asua jossain kun siinäkin saattaa joutua mielisairaan naapurikyylän silmätikuksi?
Annat kyllä melko ylimielisen ja empatiakyvyttömän kuvan itsestäsi ja ammattikunnastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.
Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.
En niin väittänytkään, mutta tällä hetkellä systeeminne on hyvin altis aiheettomille ilmoituksille kun ei ilmeisesti lainkaan kannusteta väärinkäsitysten poissulkemiseksi selvittämään asiaa ennen ilmoituksen tekoa. Ja noin vain näköjään sielläkin puolella närkästytään vaikka en suoraan teitä syyttänyt.
Toisaalta, jos joku lasu-pomo mediassa kannustaa kansaa alvariinsa ilmoittelemaan niin voihan sen moni ihan aiheellisesti tulkita niin että ammattikuntanne hyväksyy tämän nykyisen ilmianto/näpäytys/kiusaamis tms. -ilmapiirin.
Miten sitä asiaa voi selvittää joku päiväkodin hoitsu? Kysyä vanhemmilta, että "hakkaatko lastasi?" luuletko että vanhempi myöntää vaikka hakkaisikin? (itseasiassa missään nimessä ei saa mennä kyselemään lapselta eikä varsinkaan vanhemmilta, poliisilla on koulutus kuulusteluun).
Tai kysyä vanhemmalta että etkö anna tarpeeksi ruokaa lapsellesi? Tai oletko joka iltä kännissä/käytätkö huumeita?
Haloo nyt oikeasti, ei varhaiskasvatuksen työntekijöillä ole koulutusta eikä valtuuksia lähteä selvittelemään tuollaisia asioita.
Jos lapsi voi pahoin sen seurauksena, että vanhemmat ovat rikkoneet kasvatussääntöjä, niin varhaiskasvatuksen asiantuntija kyllä huomaa sen. Toisaalta jos lapsi ei voi pahoin niin kysymys on, että miten paljon sillä sitten edes on merkitystä, että vanhemmat eivät toimi sääntöjen mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.
Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.
Tuokin on muuttunut radikaalisti. Vielä 10 vuotta sitten lastensuojeluilmoitukset olivat silloisen päivähoidon piirissä todella harvinaisia, puhuttiin keskimäärin muutamasta ilmoituksesta per päiväkoti ja vuosi. Lasut eivät siis olleet missään nimessä sellainen arkinen asia millaisia ne ovat nykypäivän varhaiskasvatuksessa.
Oliko ennen enemmän kaltoinkohdeltuja lapsia, joista totuus paljastui vasta lapsen ollessa isompi/jo aikuinen tai tilanteen mentyä niin pahaksi, että lapsi on jopa vammautunut tai kuollut sen seurauksena?
Sehän tuossa ideana on, puuttua asioihin jo ennen kuin menee liian vakavaksi.
Kyllä nykyään myös vanhemmat tekee itse itsestään useammin näitä ilmoituksia kuin ennen, joten ei se pelkästään varhaiskasvatuksessa näy, johtunee siitä, että ei ole hirveän pitkä aika kun on edes lastensuojelulaki saatu luotua.
Lasuilmoitusta vanhemmat eivät voi tehdä itsestään.
Totta, lapsistaan kyllä voivat.
Vanhempien kannattaisi elää elämäänsä niin ja hoitaa lapsiaan, ettei kenenkään tarvitse tehdä lastensuojeluilmoituksia niistä lapsista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.
Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.
En niin väittänytkään, mutta tällä hetkellä systeeminne on hyvin altis aiheettomille ilmoituksille kun ei ilmeisesti lainkaan kannusteta väärinkäsitysten poissulkemiseksi selvittämään asiaa ennen ilmoituksen tekoa. Ja noin vain näköjään sielläkin puolella närkästytään vaikka en suoraan teitä syyttänyt.
Toisaalta, jos joku lasu-pomo mediassa kannustaa kansaa alvariinsa ilmoittelemaan niin voihan sen moni ihan aiheellisesti tulkita niin että ammattikuntanne hyväksyy tämän nykyisen ilmianto/näpäytys/kiusaamis tms. -ilmapiirin.
Miten sitä asiaa voi selvittää joku päiväkodin hoitsu? Kysyä vanhemmilta, että "hakkaatko lastasi?" luuletko että vanhempi myöntää vaikka hakkaisikin? (itseasiassa missään nimessä ei saa mennä kyselemään lapselta eikä varsinkaan vanhemmilta, poliisilla on koulutus kuulusteluun).
Tai kysyä vanhemmalta että etkö anna tarpeeksi ruokaa lapsellesi? Tai oletko joka iltä kännissä/käytätkö huumeita?
Haloo nyt oikeasti, ei varhaiskasvatuksen työntekijöillä ole koulutusta eikä valtuuksia lähteä selvittelemään tuollaisia asioita.
No sitä voi edimerkiksi kysyä lapselle onko tää kaatunut pyörällä kun polvessa on mustelma.
Eikä sinkoilla seinille ja alkaa tahkota huolilasuja.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kannattaisi elää elämäänsä niin ja hoitaa lapsiaan, ettei kenenkään tarvitse tehdä lastensuojeluilmoituksia niistä lapsista!
Vaikea on elää ja kasvattaa niin, että kukaan ympäristön ihmisistä ei pahoita mieltään mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kannattaisi elää elämäänsä niin ja hoitaa lapsiaan, ettei kenenkään tarvitse tehdä lastensuojeluilmoituksia niistä lapsista!
Niin he elääkin. Silti joka vuosi tulee 50 000 - 100 000 turhaa ilmoitusta koska niillä ilmoittajilla on paha olla!
Poliisi ohjaa psykiatriselle hoitajalle aiheettomista mt-potilaiden ilmoituksista. Lasu alkaa penkoa perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kannattaisi elää elämäänsä niin ja hoitaa lapsiaan, ettei kenenkään tarvitse tehdä lastensuojeluilmoituksia niistä lapsista!
Vaikea on elää ja kasvattaa niin, että kukaan ympäristön ihmisistä ei pahoita mieltään mistään.
Erittäin hyvin on itseltäni ja jokaikiseltä tuttavaperheeltä onnistunut! Jotain on ympäristössä vikana tai vahva peiliin katsomisen paikka, jos joku tehtailee lastensuojeluilmoituksia lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin tuli kun nämä nykyiset nelikymppiset tuli lastentekoikään eikä heillä ikäluokkana ollut mitään taitoja kasvattaa yhtään ketään. Tästä todisteena tämä täysin kuriton, aikuisille haistatteleva ja kaikista säännöistä piittamaton vapaakasvatettu sukupolvi joka on tällä hetkellä päiväkodissa ja koulussa. Ihan aiheesta siellä on jouduttu sanomaan ja mahdollisesti laittamaan ukaasia lastensuojelusta takaportiksi kun ei nämä ymmärrä itse että mitkä on vanhemman tehtävät. Jos perheessä ja kasvatuksessa on kaikki kunnossa, ei neuvolassa, terveydenhoidossa, koulussa jne. koskaan edes mainita lastensuojelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa joku olisi 90-luvulla "uhkaillut" vanhempiani lasulla.
Juu, samaa mieltä. Jos olisin tajunnut, olisin voinut itse tehdä itsestäni lasun. Vanhempani sitten uhkailivat minua kun olin parikymppisenä (ja varmaan aikaisemminkin) psykiatrisen hoidon tarpeessa. Heitä ei kuulemma saanut mistään syyttää ja tutut näkevät mistä ovesta sairaalassa mennään sisälle. Oman kanssa olin kiitollinen kun neuvolassa sanottiin että apua on saatavilla ja kertoivat miten. Sanoivat että jos menee liian monta yötä nukkumatta niin he järkkää paikalle ihmisen joka katsoo vauvaa ja tekee ruokaa niin että saan nukkua pari tuntia.
Missä ihmeessä joku katsoo vauvaa ja tekee ruokaakin (!) niin että saisi nukkua? En koskaan kuullut tällaisesta. Olisipa edes kerran tapahtunut, sen asenteen sijaan mitä neuvolasta ym tuli (yritin aina peittää väsymystä, koska ties mitä olisi käynyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kannattaisi elää elämäänsä niin ja hoitaa lapsiaan, ettei kenenkään tarvitse tehdä lastensuojeluilmoituksia niistä lapsista!
Vaikea on elää ja kasvattaa niin, että kukaan ympäristön ihmisistä ei pahoita mieltään mistään.
Erittäin hyvin on itseltäni ja jokaikiseltä tuttavaperheeltä onnistunut! Jotain on ympäristössä vikana tai vahva peiliin katsomisen paikka, jos joku tehtailee lastensuojeluilmoituksia lapsista.
Liikuttavia nämä jotka sössöttää tällaisia. Tuttavien asioistahan sinä et tiedä mitään.
Ja sitten kun omaan naapuriin osuu se vihainen vainoharhainen dementikkomummeli, alkaa sinullakin lasu käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.
Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.
En niin väittänytkään, mutta tällä hetkellä systeeminne on hyvin altis aiheettomille ilmoituksille kun ei ilmeisesti lainkaan kannusteta väärinkäsitysten poissulkemiseksi selvittämään asiaa ennen ilmoituksen tekoa. Ja noin vain näköjään sielläkin puolella närkästytään vaikka en suoraan teitä syyttänyt.
Toisaalta, jos joku lasu-pomo mediassa kannustaa kansaa alvariinsa ilmoittelemaan niin voihan sen moni ihan aiheellisesti tulkita niin että ammattikuntanne hyväksyy tämän nykyisen ilmianto/näpäytys/kiusaamis tms. -ilmapiirin.
Miten sitä asiaa voi selvittää joku päiväkodin hoitsu? Kysyä vanhemmilta, että "hakkaatko lastasi?" luuletko että vanhempi myöntää vaikka hakkaisikin? (itseasiassa missään nimessä ei saa mennä kyselemään lapselta eikä varsinkaan vanhemmilta, poliisilla on koulutus kuulusteluun).
Tai kysyä vanhemmalta että etkö anna tarpeeksi ruokaa lapsellesi? Tai oletko joka iltä kännissä/käytätkö huumeita?
Haloo nyt oikeasti, ei varhaiskasvatuksen työntekijöillä ole koulutusta eikä valtuuksia lähteä selvittelemään tuollaisia asioita.
No kerro toki kuinka sossu/poliisi nuo asiat selvittää. Jos lapsi on vaikka itse saksinut hiuksiaan, niin eikö siinä tapauksessa kannata melko pikaisesti kysyä asiasta sekä lapselta että vanhemmalta, eikä vain ilmoittaa lasuun ja/tai poliisille että epäilee lapsen saaneen tukkapöllyä. Tai jos lapsi on kaatunut ja saanut mustelman kasvoihinsa, niin etkö todella ensin kysyisi sekä lapselta että vanhemmalta, että mitä on tapahtunut? Omalla kohdalla ei ole onneksi ollut ongelmaa, mutta ihan uskomattomia tapauksia kuulee joskus. Lapsi on saattanut ihan siellä päiväkodissa ammattilaisten huomassa teloa itsensä, ja ruhjeista on sitten ilmoitettu suoraan lastensuojeluun ilman että vanhemman kanssa olisi juteltu ensin. Niin törkeää, ja karmeaa vanhemmalle kun koko ilmoitus tulee sitten joskus viiveellä ilmi. Kiva siinä sitten alkaa selittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.
Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.
En niin väittänytkään, mutta tällä hetkellä systeeminne on hyvin altis aiheettomille ilmoituksille kun ei ilmeisesti lainkaan kannusteta väärinkäsitysten poissulkemiseksi selvittämään asiaa ennen ilmoituksen tekoa. Ja noin vain näköjään sielläkin puolella närkästytään vaikka en suoraan teitä syyttänyt.
Toisaalta, jos joku lasu-pomo mediassa kannustaa kansaa alvariinsa ilmoittelemaan niin voihan sen moni ihan aiheellisesti tulkita niin että ammattikuntanne hyväksyy tämän nykyisen ilmianto/näpäytys/kiusaamis tms. -ilmapiirin.
Miten sitä asiaa voi selvittää joku päiväkodin hoitsu? Kysyä vanhemmilta, että "hakkaatko lastasi?" luuletko että vanhempi myöntää vaikka hakkaisikin? (itseasiassa missään nimessä ei saa mennä kyselemään lapselta eikä varsinkaan vanhemmilta, poliisilla on koulutus kuulusteluun).
Tai kysyä vanhemmalta että etkö anna tarpeeksi ruokaa lapsellesi? Tai oletko joka iltä kännissä/käytätkö huumeita?
Haloo nyt oikeasti, ei varhaiskasvatuksen työntekijöillä ole koulutusta eikä valtuuksia lähteä selvittelemään tuollaisia asioita.
No kerro toki kuinka sossu/poliisi nuo asiat selvittää. Jos lapsi on vaikka itse saksinut hiuksiaan, niin eikö siinä tapauksessa kannata melko pikaisesti kysyä asiasta sekä lapselta että vanhemmalta, eikä vain ilmoittaa lasuun ja/tai poliisille että epäilee lapsen saaneen tukkapöllyä. Tai jos lapsi on kaatunut ja saanut mustelman kasvoihinsa, niin etkö todella ensin kysyisi sekä lapselta että vanhemmalta, että mitä on tapahtunut? Omalla kohdalla ei ole onneksi ollut ongelmaa, mutta ihan uskomattomia tapauksia kuulee joskus. Lapsi on saattanut ihan siellä päiväkodissa ammattilaisten huomassa teloa itsensä, ja ruhjeista on sitten ilmoitettu suoraan lastensuojeluun ilman että vanhemman kanssa olisi juteltu ensin. Niin törkeää, ja karmeaa vanhemmalle kun koko ilmoitus tulee sitten joskus viiveellä ilmi. Kiva siinä sitten alkaa selittelemään.
Isoilta ongelmilta säästyttäisiin jos ruumiillinen kuritus olisi Suomessa laillista niin kuin se muissa maissa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.
Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.
En niin väittänytkään, mutta tällä hetkellä systeeminne on hyvin altis aiheettomille ilmoituksille kun ei ilmeisesti lainkaan kannusteta väärinkäsitysten poissulkemiseksi selvittämään asiaa ennen ilmoituksen tekoa. Ja noin vain näköjään sielläkin puolella närkästytään vaikka en suoraan teitä syyttänyt.
Toisaalta, jos joku lasu-pomo mediassa kannustaa kansaa alvariinsa ilmoittelemaan niin voihan sen moni ihan aiheellisesti tulkita niin että ammattikuntanne hyväksyy tämän nykyisen ilmianto/näpäytys/kiusaamis tms. -ilmapiirin.
Miten sitä asiaa voi selvittää joku päiväkodin hoitsu? Kysyä vanhemmilta, että "hakkaatko lastasi?" luuletko että vanhempi myöntää vaikka hakkaisikin? (itseasiassa missään nimessä ei saa mennä kyselemään lapselta eikä varsinkaan vanhemmilta, poliisilla on koulutus kuulusteluun).
Tai kysyä vanhemmalta että etkö anna tarpeeksi ruokaa lapsellesi? Tai oletko joka iltä kännissä/käytätkö huumeita?
Haloo nyt oikeasti, ei varhaiskasvatuksen työntekijöillä ole koulutusta eikä valtuuksia lähteä selvittelemään tuollaisia asioita.
No sitä voi edimerkiksi kysyä lapselle onko tää kaatunut pyörällä kun polvessa on mustelma.
Eikä sinkoilla seinille ja alkaa tahkota huolilasuja.
Ei lasuja yhden polvimustelman takia tehdä, jollei mustelma nyt ole suunnilleen koko polvi ja puolet säärestä eikä kukaan kerro mistä tullut. Mutta jos lapsi on toistuvasti oudoilla mustelmilla, vaikka ihan harmittomankin näköisillä, niin heräähän siinä huoli että mistä ne tulee. En myöskään välttämättä lähtisi kyselemään lapselta, varsinkaan päiväkoti-ikäiseltä, että kaatuiletko paljon pyörällä tai luistimilla kun on noita mustelmia. Jos kotona onkin jotain lasun arvoista, niin siinä asettaa lapsen ristiriitaan, kun hän yrittää selittää parhain päin mitä kotona tapahtuu ja toisaalta kokee päiväkodin tädin aikuisena jolle pitää kertoa asiasta jotenkin, mutta sanat tai ymmärrys tapahtumaan ei välttämättä oikein riitä. Vaka henkilöstön tehtävä ei ole haastattaa pikkulasta siitä hakkaako äiti tai isä tai sisarukset kotona, sen tekee terveydenhuollon henkilöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.
Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.
En niin väittänytkään, mutta tällä hetkellä systeeminne on hyvin altis aiheettomille ilmoituksille kun ei ilmeisesti lainkaan kannusteta väärinkäsitysten poissulkemiseksi selvittämään asiaa ennen ilmoituksen tekoa. Ja noin vain näköjään sielläkin puolella närkästytään vaikka en suoraan teitä syyttänyt.
Toisaalta, jos joku lasu-pomo mediassa kannustaa kansaa alvariinsa ilmoittelemaan niin voihan sen moni ihan aiheellisesti tulkita niin että ammattikuntanne hyväksyy tämän nykyisen ilmianto/näpäytys/kiusaamis tms. -ilmapiirin.
Miten sitä asiaa voi selvittää joku päiväkodin hoitsu? Kysyä vanhemmilta, että "hakkaatko lastasi?" luuletko että vanhempi myöntää vaikka hakkaisikin? (itseasiassa missään nimessä ei saa mennä kyselemään lapselta eikä varsinkaan vanhemmilta, poliisilla on koulutus kuulusteluun).
Tai kysyä vanhemmalta että etkö anna tarpeeksi ruokaa lapsellesi? Tai oletko joka iltä kännissä/käytätkö huumeita?
Haloo nyt oikeasti, ei varhaiskasvatuksen työntekijöillä ole koulutusta eikä valtuuksia lähteä selvittelemään tuollaisia asioita.
No kerro toki kuinka sossu/poliisi nuo asiat selvittää. Jos lapsi on vaikka itse saksinut hiuksiaan, niin eikö siinä tapauksessa kannata melko pikaisesti kysyä asiasta sekä lapselta että vanhemmalta, eikä vain ilmoittaa lasuun ja/tai poliisille että epäilee lapsen saaneen tukkapöllyä. Tai jos lapsi on kaatunut ja saanut mustelman kasvoihinsa, niin etkö todella ensin kysyisi sekä lapselta että vanhemmalta, että mitä on tapahtunut? Omalla kohdalla ei ole onneksi ollut ongelmaa, mutta ihan uskomattomia tapauksia kuulee joskus. Lapsi on saattanut ihan siellä päiväkodissa ammattilaisten huomassa teloa itsensä, ja ruhjeista on sitten ilmoitettu suoraan lastensuojeluun ilman että vanhemman kanssa olisi juteltu ensin. Niin törkeää, ja karmeaa vanhemmalle kun koko ilmoitus tulee sitten joskus viiveellä ilmi. Kiva siinä sitten alkaa selittelemään.
No ei todellakaan ilmoiteta mihinkään siitä että lapselta on leikattu hiuksia tai on polvet ruvella kaatumisesta, molemmat noista on aika yleisiä lasten kommelluksia kuitenkin, jos joku ääliö on jossain tuollaisesta ilmoitellut, niin ei se tarkoita että niin toimittaisiin ihan jatkuvasti.
Se on sitten eri asia, jos lapsi esim. puhuu tukistamisesta, se on lievä pahoinpitely ja ihan poliisi ohjeistaa, että siinä tilanteessa otetaan poliisiin yhteys, eikä lähde päiväkodin hoitsut selvittelemään asiaa koska saattavat sotkea koko tutkinnan kun eivät tiedä miten asia kuuluu hoitaa niin, ettei esim. johdalletele vahingossa lasta kysymyksillään TAI anna vanhemmille tilaisuutta vaikuttaa lapsen sanomisiin.
Päikkytädithän tekevät kotikäyntejäkin uusien hoitolasten koteihin. Luulisi siellä näkevän, että onko huolenaiheita minkä verran. Esim. koivunrisu ovenkarmin päällä eikä äiti/isä kykene selittämään että miksi se on siellä.
niin