Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Millä tavalla hän harjoitteli, ja mitä harjoitteli?
Viikottain kävi yksityistunneilla ja lisäksi soitti settiä bändissä ikäistensä kanssa. Koetettiin sekä vasen- että oikeakätisesti, kun alku oli niin tahmeaa. Kun soitto ei sujunut, ei harjoittelumotivaatiokaan ollut kohdillaan. Aika ja kypsyminen tekivät sitten tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Mitähän komppia tarkoitat? Niitä on useita satoja erilaisia.
Aivan. Lapsihan saattaa aloittaa soittoharrastuksensa millä tahansa niistä sadoista eri kompeista. .
Ei se ihan noin mene. Jos yrität liian vaikeita komppeja alussa, hukkaat vain aikaasi, eikä kehitystä soitossa pahemmin tule.
Tämä oli lähinnä sarkastinen kommentti henkilölle, joka kyseli että mikähän sadoista eri kompeista mahtoi olla lapsen ensimmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Millä tavalla hän harjoitteli, ja mitä harjoitteli?
Viikottain kävi yksityistunneilla.
Varmaan kävi, mutta mitä siellä harjoiteltiin? Se on tärkeä asia tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Mitähän komppia tarkoitat? Niitä on useita satoja erilaisia.
Aivan. Lapsihan saattaa aloittaa soittoharrastuksensa millä tahansa niistä sadoista eri kompeista. .
Ei se ihan noin mene. Jos yrität liian vaikeita komppeja alussa, hukkaat vain aikaasi, eikä kehitystä soitossa pahemmin tule.
Tämä oli lähinnä sarkastinen kommentti henkilölle, joka kyseli että mikähän sadoista eri kompeista mahtoi olla lapsen ensimmäinen.
Eiköhän se ole peruskomppi 4/4 suurimmalla osalla se ensimmäinen. Jos yrittää jotain vuosia soittaneen soittajan komppeja alkuun, niin pahemmin ei kehitystä tapahdu. Tyvestä noustaan puuhuun, ja yksinkertaisista kompeista monimutkaisempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Aiemmin kerroit, että pieniä rumpusettejä ei edes tehdä? Aikuinen ja lapsi on ihan samalla "viivalla" motorisesti kun aloittavat harjoittelun.
En ole kertonut missään vaiheessa, ettei pieniä rumpusettejä tehtäisi. Ilmeisesti yrität trollausmielessä sotkea minut johonkuhun muuhun.
Aikuinen ja lapsi eivät ole samalla viivalla. Aikuinen oppii lähes minkä tahansa soittimen nopeammin, koska aikuisella on erilaisia valmiita skeemoja. Lapsen aivoja soittaminen kehittää toki huimasti, mutta se on lapselle myös rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Millä tavalla hän harjoitteli, ja mitä harjoitteli?
Viikottain kävi yksityistunneilla.
Varmaan kävi, mutta mitä siellä harjoiteltiin? Se on tärkeä asia tietää.
Miksi se on sinulle tärkeä asia tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.
Ja satuilu vaan jatkuu. Saatko jotain mielihyvää kun keksit juttujasi?
Mitä ihmettä? Olen ihan eri ihminen kuin yllä olevat, unohdin kirjoittaa ohis.
Googlasin eri musiikkiopistoiden suositukset ja kerroin että oma lapseni aloitti 9-vuotiaana.
Millä tavalla hän harjoitteli ja mitä harjoitteli? Jos jonkun kompin oppiminen vei siis vuoden?
Minun mielestäni lapsi on edistynyt tosi hyvin, jos hän vuoden soitettuaan pystyy soittamaan bändissä 4/4-peruskomppia rennosti eri nopeuksilla kiilaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Aiemmin kerroit, että pieniä rumpusettejä ei edes tehdä? Aikuinen ja lapsi on ihan samalla "viivalla" motorisesti kun aloittavat harjoittelun.
En ole kertonut missään vaiheessa, ettei pieniä rumpusettejä tehtäisi. Ilmeisesti yrität trollausmielessä sotkea minut johonkuhun muuhun.
Aikuinen ja lapsi eivät ole samalla viivalla. Aikuinen oppii lähes minkä tahansa soittimen nopeammin, koska aikuisella on erilaisia valmiita skeemoja. Lapsen aivoja soittaminen kehittää toki huimasti, mutta se on lapselle myös rankkaa.
Ei ole mitään eroa aikuisen ja lapsen aivojen välillä jos kumpikin lähtee ns. tyhjästä harjoittelemaan vaikkapa rummunsoittoa. Samat kehittyvän motoriikan synnyttämät uudet synapsiyhteydet aivoissa pitää kummankin saada aikaan, että soitto ja aivot kehittyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Millä tavalla hän harjoitteli, ja mitä harjoitteli?
Viikottain kävi yksityistunneilla.
Varmaan kävi, mutta mitä siellä harjoiteltiin? Se on tärkeä asia tietää.
Miksi se on sinulle tärkeä asia tietää?
Opetus vaikuttaa mielestäni huonolta. Sinäkään et kykene edes kertomaan mitä on harjoiteltu kun lapsesi on käynyt yksityistunneilla, eikä soitto kehittynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Onko se niin että pianon suhteen sähköpiano on hyvä ja sillä pärjää kauan (kuinka kauan), mutta sähkoviulu puolestaan ei ole laadukas?
Sähkörummut kuulostaa kiinnostavalta myös. Mutta entäs sitten kun lapsi on isompi, ja jos vielä soittaa ja olisi aika esiintyä jossain. Miten arvokas setti silloin on hyvä hankkia? Ja sama pianon kanssa. Missä iässä tuo yleensä tulee eteen?
Ap.
Ei sille lapselle osteta soitinta ennen kuin on aloittanut sen soittoharrastuksen ja opettaja antanut ohjeen soittimen ostamiseen. Muuten hankit vääränlaisen.
Ukulele (ehkä jopa kaksi) on kova kone, mutta sinun täytyy itsekin alkaa soittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Mitähän komppia tarkoitat? Niitä on useita satoja erilaisia.
Aivan. Lapsihan saattaa aloittaa soittoharrastuksensa millä tahansa niistä sadoista eri kompeista. .
Ei se ihan noin mene. Jos yrität liian vaikeita komppeja alussa, hukkaat vain aikaasi, eikä kehitystä soitossa pahemmin tule.
Sama se on karatessakin. Ei alkuun voi potkia niitä vaikeimpia potkuja, kun fysiikkakaan ei niihin riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Aiemmin kerroit, että pieniä rumpusettejä ei edes tehdä? Aikuinen ja lapsi on ihan samalla "viivalla" motorisesti kun aloittavat harjoittelun.
En ole kertonut missään vaiheessa, ettei pieniä rumpusettejä tehtäisi. Ilmeisesti yrität trollausmielessä sotkea minut johonkuhun muuhun.
Aikuinen ja lapsi eivät ole samalla viivalla. Aikuinen oppii lähes minkä tahansa soittimen nopeammin, koska aikuisella on erilaisia valmiita skeemoja. Lapsen aivoja soittaminen kehittää toki huimasti, mutta se on lapselle myös rankkaa.
Ei ole mitään eroa aikuisen ja lapsen aivojen välillä jos kumpikin lähtee ns. tyhjästä harjoittelemaan vaikkapa rummunsoittoa. Samat kehittyvän motoriikan synnyttämät uudet synapsiyhteydet aivoissa pitää kummankin saada aikaan, että soitto ja aivot kehittyvät.
Mikään taito ei synny tyhjästä, vaan kytkeytyy aiempiin taitoihin. Autolla ajaminen, tanssiminen, erilaisten musiikkityylien kuuntelu - kaikki nämä ovat antaneet valmiuksia, joiden avulla rumpujen opettelu helpottuu. Aikuisella etenkin kehittynyt otsalohko mahdollistaa pitkäjänteisen työn. Siksi lähes kuka tahansa motivoitunut aikuinen voi parissa vuodessa edistyä musiikissa merkittävästi, tavalla, joka 6-vuotiaana onnistuisi vain poikkeusyksilöiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Millä tavalla hän harjoitteli, ja mitä harjoitteli?
Viikottain kävi yksityistunneilla.
Varmaan kävi, mutta mitä siellä harjoiteltiin? Se on tärkeä asia tietää.
Miksi se on sinulle tärkeä asia tietää?
Opetus vaikuttaa mielestäni huonolta. Sinäkään et kykene edes kertomaan mitä on harjoiteltu kun lapsesi on käynyt yksityistunneilla, eikä soitto kehittynyt.
Rauhoitu. Soitto kehittyi, ja samainen lapsi soittaa nykyään hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Aiemmin kerroit, että pieniä rumpusettejä ei edes tehdä? Aikuinen ja lapsi on ihan samalla "viivalla" motorisesti kun aloittavat harjoittelun.
En ole kertonut missään vaiheessa, ettei pieniä rumpusettejä tehtäisi. Ilmeisesti yrität trollausmielessä sotkea minut johonkuhun muuhun.
Aikuinen ja lapsi eivät ole samalla viivalla. Aikuinen oppii lähes minkä tahansa soittimen nopeammin, koska aikuisella on erilaisia valmiita skeemoja. Lapsen aivoja soittaminen kehittää toki huimasti, mutta se on lapselle myös rankkaa.
Ei ole mitään eroa aikuisen ja lapsen aivojen välillä jos kumpikin lähtee ns. tyhjästä harjoittelemaan vaikkapa rummunsoittoa. Samat kehittyvän motoriikan synnyttämät uudet synapsiyhteydet aivoissa pitää kummankin saada aikaan, että soitto ja aivot kehittyvät.
Mikään taito ei synny tyhjästä, vaan kytkeytyy aiempiin taitoihin. Autolla ajaminen, tanssiminen, erilaisten musiikkityylien kuuntelu.
Autolla ajo ei liity soittamiseen millään tavalla. Jokainen uusi opittu rytmi soitonharjoittelussa on fyysisen rakenteen muutos aivoissa, uusien yhteyksien muodossa.
Kuvitteletko nyt olevasi rummunsoiton ja sen opettamisen asiantuntija, kun lapsesi on käynyt soittotunneilla, eikä ole oppinut mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Millä tavalla hän harjoitteli, ja mitä harjoitteli?
Viikottain kävi yksityistunneilla.
Varmaan kävi, mutta mitä siellä harjoiteltiin? Se on tärkeä asia tietää.
Miksi se on sinulle tärkeä asia tietää?
Opetus vaikuttaa mielestäni huonolta. Sinäkään et kykene edes kertomaan mitä on harjoiteltu kun lapsesi on käynyt yksityistunneilla, eikä soitto kehittynyt.
Rauhoitu. Soitto kehittyi, ja samainen lapsi soittaa nykyään hienosti.
Äsken kerroit, että lopetti soittamisen kun ei kehitystä tullut.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisella etenkin kehittynyt otsalohko mahdollistaa pitkäjänteisen työn. Siksi lähes kuka tahansa motivoitunut aikuinen voi parissa vuodessa edistyä musiikissa merkittävästi, tavalla, joka 6-vuotiaana onnistuisi vain poikkeusyksilöiltä.
Menehän kertomaan nuo omat teoriasi vaikka Muusikoiden.nettiin. Saavat vähän nauraa.
Otsalohko kehittyy samalla tavalla aikuisella kuin lapsellakin kun harjoitellaan soittamista, eikä sen "riittämättömyys" soitonharjoittelussa ole ongelma. Jokainen uusi opittu rytmi taas on fyysinen muutos aivoissa uusien yhteyksien muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Millä tavalla hän harjoitteli, ja mitä harjoitteli?
Viikottain kävi yksityistunneilla.
Varmaan kävi, mutta mitä siellä harjoiteltiin? Se on tärkeä asia tietää.
Miksi se on sinulle tärkeä asia tietää?
Opetus vaikuttaa mielestäni huonolta. Sinäkään et kykene edes kertomaan mitä on harjoiteltu kun lapsesi on käynyt yksityistunneilla, eikä soitto kehittynyt.
Rauhoitu. Soitto kehittyi, ja samainen lapsi soittaa nykyään hienosti.
Lapsesi käy soittotunneilla ja sinä kuvittelet olevasi rummunsoiton asiantuntija soiton ja opetuksen suhteen? Hieno soittokin on suhteellinen käsite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Aiemmin kerroit, että pieniä rumpusettejä ei edes tehdä? Aikuinen ja lapsi on ihan samalla "viivalla" motorisesti kun aloittavat harjoittelun.
En ole kertonut missään vaiheessa, ettei pieniä rumpusettejä tehtäisi. Ilmeisesti yrität trollausmielessä sotkea minut johonkuhun muuhun.
Aikuinen ja lapsi eivät ole samalla viivalla. Aikuinen oppii lähes minkä tahansa soittimen nopeammin, koska aikuisella on erilaisia valmiita skeemoja. Lapsen aivoja soittaminen kehittää toki huimasti, mutta se on lapselle myös rankkaa.
Ei ole mitään eroa aikuisen ja lapsen aivojen välillä jos kumpikin lähtee ns. tyhjästä harjoittelemaan vaikkapa rummunsoittoa. Samat kehittyvän motoriikan synnyttämät uudet synapsiyhteydet aivoissa pitää kummankin saada aikaan, että soitto ja aivot kehittyvät.
Mikään taito ei synny tyhjästä, vaan kytkeytyy aiempiin taitoihin. Autolla ajaminen, tanssiminen, erilaisten musiikkityylien kuuntelu.
Autolla ajo ei liity soittamiseen millään tavalla. Jokainen uusi opittu rytmi soitonharjoittelussa on fyysisen rakenteen muutos aivoissa, uusien yhteyksien muodossa.
Kuvitteletko nyt olevasi rummunsoiton ja sen opettamisen asiantuntija, kun lapsesi on käynyt soittotunneilla, eikä ole oppinut mitään?
En ole rummun enkä rumpujen soiton asiantuntija, soittimeni on ihan toinen. Mutta hymyilen lempeästi aina kun joku ajattelee, että musiikki on sitä että osaa mahdollisimman monta komppia, riffiä, teknistä kikkaa. Ei musiikissa ole kysymys knopeista vaan kokonaisuuksista ja ennen kaikkea toisten kuuntelemisesta ja heidän kanssaan yhdessä toimimisesta. On parempi osata se 4/4-peruskomppi hyvin kuin 50 komppia horjuen. Musiikki on kypsymistä.
Vielä lempeämmin hymyilen, jos jollakulla on suuri tarve toistella, kuinka lapseni ei ole oppinut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Aiemmin kerroit, että pieniä rumpusettejä ei edes tehdä? Aikuinen ja lapsi on ihan samalla "viivalla" motorisesti kun aloittavat harjoittelun.
En ole kertonut missään vaiheessa, ettei pieniä rumpusettejä tehtäisi. Ilmeisesti yrität trollausmielessä sotkea minut johonkuhun muuhun.
Aikuinen ja lapsi eivät ole samalla viivalla. Aikuinen oppii lähes minkä tahansa soittimen nopeammin, koska aikuisella on erilaisia valmiita skeemoja. Lapsen aivoja soittaminen kehittää toki huimasti, mutta se on lapselle myös rankkaa.
Ei ole mitään eroa aikuisen ja lapsen aivojen välillä jos kumpikin lähtee ns. tyhjästä harjoittelemaan vaikkapa rummunsoittoa. Samat kehittyvän motoriikan synnyttämät uudet synapsiyhteydet aivoissa pitää kummankin saada aikaan, että soitto ja aivot kehittyvät.
Mikään taito ei synny tyhjästä, vaan kytkeytyy aiempiin taitoihin. Autolla ajaminen, tanssiminen, erilaisten musiikkityylien kuuntelu.
Autolla ajo ei liity soittamiseen millään tavalla. Jokainen uusi opittu rytmi soitonharjoittelussa on fyysisen rakenteen muutos aivoissa, uusien yhteyksien muodossa.
Kuvitteletko nyt olevasi rummunsoiton ja sen opettamisen asiantuntija, kun lapsesi on käynyt soittotunneilla, eikä ole oppinut mitään?
En ole rummun enkä rumpujen soiton asiantuntija, soittimeni on ihan toinen. Mutta hymyilen lempeästi aina kun joku ajattelee, että musiikki on sitä että osaa mahdollisimman monta komppia, riffiä, teknistä kikkaa.
Hieno olkiukko. Sinä olet ainoa joka tuollaista nyt väittää. Romaania on vaikea kirjoittaa jos ei osaa kuin muutaman aakkosen. Jos vuodessa ei saa jotain peruskomppia kulkemaan, niin vika on joka opettajassa tai oppilaassa.
Millä tavalla hän harjoitteli ja mitä harjoitteli? Jos jonkun kompin oppiminen vei siis vuoden?