Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi kunpa tietäisin, kannattaako niitä lapsia tehdä
01.09.2022 |
Olen ollut parisuhteessa lähemmäs 7 vuotta miehen kanssa, joka haluaa ehdottomasti lapsia. Olemme molemmat noin 30-vuotiaita. Itse vielä epäröin lapsiasiaa, koska en tiedä, onko minusta vanhemmaksi.
En myöskään ole varma, haluanko lapsia omasta tahdostani vai siksi, että en tahdo erota ja tuottaa miehelleni pettymystä.
Näen kyllä lapsissa paljon hyviä puolia. Lapsi antaisi elämälle ihan uudenlaisen merkityksen ja sisällön.
Rakastaisin lasta varmasti ja lapsikin todennäköisesti rakastaisi minua. Pelkään maailmassa eniten yksinäisyyttä joten olisi ihanaa, että ympärillä olisi rakastavia ihmisiä, oma perhe. Lapsen kasvua ja kehitystä olisi varmasti myös mielenkiintoista seurata. Näen itsessäni monia äidillisiä piirteitä ja voisin olla aika hyväkin huolehtimaan lapsesta. Tykkään myös tavallaan tehdä kotitöitä, laittaa ruokaa, leikkiä, pelata yms. eli varmaan viihtyisinkin lapsiperhearjen keskellä.
Saattaa olla, että lapsista olisi seuraa myös sitten, kun ne ovat jo lentäneet pesästä (tämä ei tietenkään ole hyvä syy tehdä lapsia). Ainakin itselläni oli hyvä lapsuudenperhe ja käyn edelleen usein vanhempieni luona, vaikka asun kaukana ja muutin pois kotoa jo kymmenen vuotta sitten. Ja esimerkiksi oma isäni ja tätini hoitivat vanhan äitinsä asioita viimeiseen asti. En tiedä miten mummoni olisi pärjännyt ilman lapsiaan, ainakin hänellä olisi ollut paljon yksinäisempi vanhuus. Itse olen vieläpä ainut lapsi, niin ei ole sisarusten lapsiakaan huolehtimassa minusta sitten kun olen vanha.
Moni asia lapsenhankinnassa kuitenkin ahdistaa. On ihan absurdia ajatella, että olisin 24/7 vastuussa toisesta ihmisestä. Ja tämä vastuu jatkuu 18 vuotta tai käytännössä koko loppuelämän. Se on todella iso sitoumus.
Lasta ei voi peruuttaa, sitä ei voi vaihtaa niin kuin työpaikkaa tai koulua. Entä jos lapsi syntyykin vammaisena? Tai jos lapsi sairastuu vakavasti? Jos se on erityislapsi tai muuten vain hankala tapaus? Tietysti rakastaisin lasta oli se millainen tahansa, mutta olisi todella raskasta sekä vanhemmalle että lapselle itselleen jos lapsella olisi esim. jokin vaikea sairaus. Tai entä jos itse sairastun? Jos puoliso sairastuu? Mitä sitten käy? Elämässä kai täytyy ottaa riskejä, mutta olen siinä asiassa todella huono. Ahdistaa kun ei tiedä, mitä tuleman pitää.
Stressaan ja ahdistun monista asioista. Kehittelen kauhuskenaarioita ja murehdin asioita, joita ei välttämättä koskaan tule tapahtumaan. Olisin varmaankin ylihuolehtivainen äiti. Tuntuu, että mulla on jokin ahdistuneisuushäiriö. Lisäksi on diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko ja pakko-oireinen häiriö. Molemmat ovat kyllä suht lieviä ja käyn terapiassa. En voi silti olla miettimättä, miten hankalaa elämä olisi lapsen kanssa, kun jo nyt monet arkisetkin sosiaaliset tilanteet jännittävät niin paljon. Pakko-oireinen häiriö taas näkyy elämässäni bakteerikammona ja liiallisena käsienpesuna.
Mulla on myös useampi autoimmuunisairaus ja muitakin fyysisiä vaivoja. En haluaisi todellakaan tulla raskaaksi tai synnyttää, ettei tulisi enempää ongelmia. Enkä tietenkään haluaisi, että omat terveysongelmat vaikuttaa lapseen negatiivisesti tai periytyy lapselle.
Luonteeltani olen rauhaa rakastava erityisherkkä introvertti. Kuormitun helposti, tarvitsen paljon omaa tilaa ja hiljaisuutta. Ärsyynnyn lasten itkusta ja huudosta. Voisin kuvitella itseni vanhemmaksi, jos olisin työtön (kuten olenkin tällä hetkellä) tai jos tekisin jotain osa-aikatyötä, mutta miten selviäisin, jos olisin kokopäivätyössä ja sen jälkeen pitäisi vielä huolehtia lapsista ja kotitöistä ilman omaa aikaa?
Kommentit (109)
Lukemani perusteella, et olisi ylihuolehtivainen äiti vaan ylihysteerinen.
Ja sairasta edes pohtia lapsen tekemistä poistamaan omaa yksinäisyyttään. Se oma itsenäinen elämä pitää olla hallussa ennen kuin edes harkitsee koko asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kaksi lasta, mutta jos olisi ollut kristallipallo aikanaan, niin en olisi tehnyt tähän maailmaan yhtään lisää ihmistä. Tämä nykyinen meno on ihan sairasta ja pahemmaksi näyttää menevän.
Ethän edes tiedä voitteko saada lapsia. Turha vatvoa. Elä elämääsi.
Itse en ainekaan tekisi niin kauan kuin pitää pohtia kannattaako vai ei. Kyllä se on niin suuri vastuu että pitäisi olla 100% päivänselvää että todella haluan lapsia jos niitä aion hankkia.
Mistä sinä muka tiedät, että rakastaisit lasta? Koska äidit automaattisesti tekee niin? No, ei tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvää pohdintaa sinulta. Olisit varmaan hyvä äiti mutta varmaan jonkin verran saattaisit rasittua ja uupua, kun lapsen kanssa ei saa niin paljon omaa aikaa.
Kyllä kuulostaa kaikelta muulta kuin hyvältä äiti ainekselta. Ap:n kannattaa keskittyä siihen että jaksaa pitää huolen edes itsestään.
Ei kannata jos et tuona aikana ole saanut päätetyksi. Me tehtiin ensimmäisenä lasta, sitten loput, yhteen muutto, naimisiin ja koti iskäx3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ulkopuolisen näkökulmasta "haluat" lapsia siksi, ettei teille tulisi eroa miehesi kanssa. Laitoin sanan "haluat" lainausmerkkeihin siksi, että en näe viestissäsi aitoa halua vanhemmuuteen. Ne syyt, joita olet listannut lapsen hankkimisen puolesta, voidaan pitkälti kiteyttää yhteen lauseeseen: jotta ei tarvitsisi olla vanhana yksin. Ei ole hyvä idea hankkia lasta yksinäisen vanhuuden pelossa, koska lapsi ei ole automaattisesti sinun vanhuudenseuralaisesi. Et voi muutenkaan koskaan täysin kontrolloida sitä, millainen aikuinen lapsestasi kasvaa.
Myös lukuisat sairautesi sekä se, että ärsyynnyt lasten itkusta ja metelistä, puhuvat sen puolesta, että äitiys ei todennäköisesti ole sinulle sopiva elämänvalinta. Useampi autoimmuunisairaus hankaloittaa elämänlaatua huomattavasti jo sinällään ja kun siihen päälle tulee vielä pakko-oireinen häiriö ym. psyykkisen puolen ongelmat, niin lapsen hoito ja kasvatus saattaa käydä liian raskaaksi. Lasten meluamisesta sen verran, että monet lapset ovat temperamentiltaan herkästi ärtyviä ja äänekkäitä, ja tällaista lasta on usein raskasta kasvattaa. Siitä ei ole takuita, että itsellesi syntyisi ns. helppo ja rauhallinen lapsi. Lapsi voi olla myös erityislapsi ja varsinkin neurokirjolla olevat lapset ovat monesti helposti provosoituvia, aggressiivisia ja purkavat oloaan huutamalla ja/tai riehumalla. Jaksaisitko tällaista lasta vuoden joka ikisenä päivänä, 24 tuntia vuorokaudessa?
Ajattele asiaa vain ja ainoastaan omalta kannaltasi. Lasten hankinta tai hankkimatta jättäminen ovat asioita, joissa sinun on lupa olla itsekäs. Miehen, suvun tai kenenkään muun mieliksi niitä ei tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Olin tuossa tilanteessa samanikäisenä, ja olen tosi iloinen, että tuli hankittua. Hormonit pitivät huolen siitä, että rakastuin lapsiini täysillä. Nyt he ovat fiksuja teinejä. Mieskin on hoitanut vastuunsa hyvin.
Nykyaikana monista itsestäänselvistä asioista on tehty ihmeen vaikeita. Jos ekasta solusta lähtien sinuun asti jokainen niistä miljardista sukupolvesta on hankkinut lapsia, mikä tässä ajassa on sellainen este, että katkaisisit ketjun?
Viranomaiset eivät salli sitä vanhan ajan kasvatusmallia. Lasu pamahtaa hyvin herkästi jos ei noudata kasvatussuosituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen samaa neuvoa, jolla eräs saksanpaimenkoirien kasvattaja opasti pennunkyselijöitä: Jos olet vähänkään epävarma, älä hanki saksanpaimenkoiraa.
Lapsen kasvatus on vaativampaa kuin koiran, joten ohje sopii hyvin lapsiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen samaa neuvoa, jolla eräs saksanpaimenkoirien kasvattaja opasti pennunkyselijöitä: Jos olet vähänkään epävarma, älä hanki saksanpaimenkoiraa.
Lapsen kasvatus on vaativampaa kuin koiran, joten ohje sopii hyvin lapsiinkin.
Ainakin periaatteen tasolla eläville olennoille on luonnollista jatkaa sukuaan, ja kaikkien elävien olentojen oletetaan tekevään niin. Ei siis ole niinkään sitä ajatusta, että lasten teko on vain niitä varten joita asia erityisesti kiinnostaa ja joilla on puitteet tiptop omakotitaloineen yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tuossa tilanteessa samanikäisenä, ja olen tosi iloinen, että tuli hankittua. Hormonit pitivät huolen siitä, että rakastuin lapsiini täysillä. Nyt he ovat fiksuja teinejä. Mieskin on hoitanut vastuunsa hyvin.
Nykyaikana monista itsestäänselvistä asioista on tehty ihmeen vaikeita. Jos ekasta solusta lähtien sinuun asti jokainen niistä miljardista sukupolvesta on hankkinut lapsia, mikä tässä ajassa on sellainen este, että katkaisisit ketjun?
Viranomaiset eivät salli sitä vanhan ajan kasvatusmallia. Lasu pamahtaa hyvin herkästi jos ei noudata kasvatussuosituksia.
Olen pärjännyt lasten kanssa tahtojen taistossa hienosti ilman väkivaltaa. Ei tarvita sen tyyppisiä vanhan ajan keinoja. Väkivalta johtaa huonoihin seurauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tuossa tilanteessa samanikäisenä, ja olen tosi iloinen, että tuli hankittua. Hormonit pitivät huolen siitä, että rakastuin lapsiini täysillä. Nyt he ovat fiksuja teinejä. Mieskin on hoitanut vastuunsa hyvin.
Nykyaikana monista itsestäänselvistä asioista on tehty ihmeen vaikeita. Jos ekasta solusta lähtien sinuun asti jokainen niistä miljardista sukupolvesta on hankkinut lapsia, mikä tässä ajassa on sellainen este, että katkaisisit ketjun?
Viranomaiset eivät salli sitä vanhan ajan kasvatusmallia. Lasu pamahtaa hyvin herkästi jos ei noudata kasvatussuosituksia.
Olen pärjännyt lasten kanssa tahtojen taistossa hienosti ilman väkivaltaa. Ei tarvita sen tyyppisiä vanhan ajan keinoja. Väkivalta johtaa huonoihin seurauksiin.
On miljoona asiaa jotka suomalaisten tutkijoiden mukaan johtavat huonoihin seurauksiin. Käytännön kokemukset eivät kuitenkaan oikein tue tuollaista kauhistelulinjaa missä lapsi käsitetään todella herkästi haavoittuvaksi olennoksi jota saa käsitellä ainoastaan asiaan erikoisesti perehtynyt henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään ei ole mikään pakko hankkia lapsia.
Rakastuneena ne lapset kannattaisi tehdä. Hormonihöyryissä ei raskausajan vaivat tai, lapsen synnyttyä, yövalvomiset olisi rasitteeksi.
Mitä enemmän lapsen hankintaa miettii sitä hankalammaksi päätöksenteko käy. Lopulta aika tulee vastaan ja tekee päätöksen naisen puolesta joko niin, ettei biologinen kello anna enää siimaa ja hommaan ryhdytään pakokauhu vallassa tai luonto päättää, eikä lapsia enää luonnollisin keinoin saa.
Oikeastaan on liki yhdentekevää kenen kanssa lisääntyy (poislukien mielipuolet narkit välivaltahullut). Ydinperheideaali on turhaa hölmöilyä kun suurin osa perheistä hajoaa joka tapauksessa.
Minun neuvoni on siis se, että naiset, tehkää lapset juuri silloin kun siltä tuntuu, älkääkä vatvoko asiaa loputtomiin. Ei se päätöksenteko siitä helpotu. Lapsen hankkiminen on ennen muuta tunnepäätös.
Aikaa on vähemmän kuin luulette.
Mulla on ollut myös ahdistusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joka on näkynyt lapsen kasvatuksessa niin, etten ole ollut ehkä niin aktiivinen mitä ns. normaalit perheet ovat lastensa kanssa. Toisaalta paljon on tullut motivaatioa lapsen vuoksi, kun huomaakin yhtäkkiä lapsen elämän olevan merkittävämpi kuin mun typerien mielenongelmien. Jos ennen sosiaalisilla tilanteilla oli iso painoarvo ja jälkeenpäin murehdin niitä, niin nykyään ajattelen ehkä enemmänkin "noh mitäpä sitten jos kaikki ei mennytkään ihan niin täydellisesti tai tein itsestäni hölmön, mutta ainakin lapseni sai viihdykettä ja kokemuksia"
Toki en välttämättä ole paras esikuva, mutta kyllä tästä pakonkin edessä kasvaa lapsensa myötä ja lapsensa takia ihmisenä. Saa syyn tehdä asioita vähän paremmin tai ylipäätään tehdä.
En silti sano, että lapsi millään tapaa parantaa mielenterveysongelmat, ei ei, sehän tuo vain lisä haastetta, mutta kuitenkin se tuo motivaation ja merkityksen , ja laittaa ongelmat uuteen järjestykseen elämässä. Lapsen kannalta se ei varmaan ole erityisen edullista saada mielenterveysongelmaista vanhempaa, mutta toisaalta sitä ei voi koskaan ennustaa minkä perheen lapsesta tulee mielenterveysongelmainen.
Jos sinulta arkiaskareet hoituvat sujuvasti niin se on iso edellytys lasten kasvattamiselle, se on sellainen perusta siellä johon on hyvä rakentaa kaikki. Et ole myöskään ainut esikuva lapsellesi tässä maailmassa vaan se kostuu ihan kaikista ihmisistä ympärillä.
Pojasta polvi paranee, sano.. Kyllä itse ainakin havaitsen lapsuudestani sellaisia asioita, joita en halua toistaa oman lapseni kohdalla ja samoin myös sellaisia asioita, joita haluan jakaa eteenpäin.
Kaikessa on aina puolensa, myös esimerkiksi mielenterveysongelmaisena. Ainakin on perehtynyt niihin asioihin ja mitä perehtyneempi on, sitä paremmin niitä voi estää tai huomata.
Lapsen kasvattaminen ei ole mitenkään yksiselitteistä ja siitä syytä on hyvä asia, että on monenlaisia äitejä ja isiä. Yksikään ei selviä täysin ilman ongelmia lapsen kasvattamisesta.
"Moni asia lapsenhankinnassa kuitenkin ahdistaa. On ihan absurdia ajatella, että olisin 24/7 vastuussa toisesta ihmisestä. Ja tämä vastuu jatkuu 18 vuotta tai käytännössä koko loppuelämän. Se on todella iso sitoumus."
--> Se on joo tuossa vaiheessa vaikea ajatella kun lasta ei vielä ole, mutta kun se elävä ihminen ja persoona, jonka tunnet paremmin kuin ketään on siinä sun edessäsi, ei tule enää ajateltua asiaa tuolla tavalla. Ehkä se voi olla kaukainen ajatus, mutta ei sitä sillä tavalla märehdi. Tuskin lemmikistäkään mietitään tuollaista kun se on rakas ja yksi perheenjäsenistä. Se on enemmänkin sitä varsinasta elämän sisältöä, joka on arvokasta.
Yksi iso taakka on kyllä se huoli omasta lapsesta. Sitä ei saa pois enää koskaan. Mutta elämä on mielestäni sen arvoista. Mitä muutakaan niin merkittävää tässä elämässä voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tuossa tilanteessa samanikäisenä, ja olen tosi iloinen, että tuli hankittua. Hormonit pitivät huolen siitä, että rakastuin lapsiini täysillä. Nyt he ovat fiksuja teinejä. Mieskin on hoitanut vastuunsa hyvin.
Nykyaikana monista itsestäänselvistä asioista on tehty ihmeen vaikeita. Jos ekasta solusta lähtien sinuun asti jokainen niistä miljardista sukupolvesta on hankkinut lapsia, mikä tässä ajassa on sellainen este, että katkaisisit ketjun?
Viranomaiset eivät salli sitä vanhan ajan kasvatusmallia. Lasu pamahtaa hyvin herkästi jos ei noudata kasvatussuosituksia.
Olen pärjännyt lasten kanssa tahtojen taistossa hienosti ilman väkivaltaa. Ei tarvita sen tyyppisiä vanhan ajan keinoja. Väkivalta johtaa huonoihin seurauksiin.
On miljoona asiaa jotka suomalaisten tutkijoiden mukaan johtavat huonoihin seurauksiin. Käytännön kokemukset eivät kuitenkaan oikein tue tuollaista kauhistelulinjaa missä lapsi käsitetään todella herkästi haavoittuvaksi olennoksi jota saa käsitellä ainoastaan asiaan erikoisesti perehtynyt henkilö.
Pomosikaan ei hakkaa sinua, kun olet tehnyt jotain väärin. Lapset ovat ihmisiä ja heitä pitää sellaisina kohdella. WT:t käyttävät väkivaltaa kun eivät muuta osaa.
Kannattaa ainakin alkuun puhua miehen kanssa tästä. Itse tiedän ahdistushäiriöstä kärsivänä, miten helposti sinne omaan päänsisäiseen kaninkoloon eksyy. Tietysti miehellä on oman agendansa lapsien suhteen, mutta silti hänen pitäisi ymmärtää myös sun epäröintiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tuossa tilanteessa samanikäisenä, ja olen tosi iloinen, että tuli hankittua. Hormonit pitivät huolen siitä, että rakastuin lapsiini täysillä. Nyt he ovat fiksuja teinejä. Mieskin on hoitanut vastuunsa hyvin.
Nykyaikana monista itsestäänselvistä asioista on tehty ihmeen vaikeita. Jos ekasta solusta lähtien sinuun asti jokainen niistä miljardista sukupolvesta on hankkinut lapsia, mikä tässä ajassa on sellainen este, että katkaisisit ketjun?
Viranomaiset eivät salli sitä vanhan ajan kasvatusmallia. Lasu pamahtaa hyvin herkästi jos ei noudata kasvatussuosituksia.
Olen pärjännyt lasten kanssa tahtojen taistossa hienosti ilman väkivaltaa. Ei tarvita sen tyyppisiä vanhan ajan keinoja. Väkivalta johtaa huonoihin seurauksiin.
On miljoona asiaa jotka suomalaisten tutkijoiden mukaan johtavat huonoihin seurauksiin. Käytännön kokemukset eivät kuitenkaan oikein tue tuollaista kauhistelulinjaa missä lapsi käsitetään todella herkästi haavoittuvaksi olennoksi jota saa käsitellä ainoastaan asiaan erikoisesti perehtynyt henkilö.
Pomosikaan ei hakkaa sinua, kun olet tehnyt jotain väärin. Lapset ovat ihmisiä ja heitä pitää sellaisina kohdella. WT:t käyttävät väkivaltaa kun eivät muuta osaa.
Mitä se pomo sitten tekee? Laittaa arestinurkkaan seisomaan? Takavarikoi kännykän?
PS. Ovatko nämä "WT:t" siis niitä jotka eivät on kelvollisia lasten hankintaan?
Alue: Aihe vapaa
Millä perusteella hän kuulostaa sinusta hyvältä äidiltä?