Tökeröt päiväkodin työntekijät

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa minua äitinä ja vakatyöntekijänä ihmetyttää eniten että miksi viette lapsenne paikkaan, johon ette ole jostain syystä tyytyväisiä??

Vanhemmat muutenkin valitsevat aina sen lähipäiväkodin, johon on HELPOIN viedä. Välttämättä käy edes paikalla katsomassa ja tutustumassa minkälainen tunneilmapiiri siellä on.

Itse todellakin valitsen sekä työpaikkani sen mukaan, että sinne on kiva mennä ja tutkin ilmapiiriä siltä kantilta että voisinko tuoda tähän paikkaan lapseni.

Myöskään lapsiani en laita lähikouluun, joka ihan sysipaska.

Mieluummin kuljetaan pidemmälle, että ovat laadukkaassa ja rauhallisessa ilmapiirissä.

... tai huonoilmapiirinen koulu olisi ilman oppilaita, ja toisessa koulussa lapsia kaksinkertainen määrä?

Ainakin Helsingissä on varaa valita päiväkoti, samoin koulu. Yksityisiä vaihtoehtoja on paljon.

Omaa osaamattomuutta ja saamattomuutta ellei ratkaise ongelmaa

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa minua äitinä ja vakatyöntekijänä ihmetyttää eniten että miksi viette lapsenne paikkaan, johon ette ole jostain syystä tyytyväisiä??

Vanhemmat muutenkin valitsevat aina sen lähipäiväkodin, johon on HELPOIN viedä. Välttämättä käy edes paikalla katsomassa ja tutustumassa minkälainen tunneilmapiiri siellä on.

Itse todellakin valitsen sekä työpaikkani sen mukaan, että sinne on kiva mennä ja tutkin ilmapiiriä siltä kantilta että voisinko tuoda tähän paikkaan lapseni.

Myöskään lapsiani en laita lähikouluun, joka ihan sysipaska.

Mieluummin kuljetaan pidemmälle, että ovat laadukkaassa ja rauhallisessa ilmapiirissä.

Äitinä ja vakatyöntekijänä varmaan tiedät, että tutustumisvaiheessa koko henkilökunta on mielin kielin. Halutaan antaa mahdollisimman hyvä kuva hoitopaikasta jotta saadaan asiakkaita, mikä on toki ihan ymmärrettävää. No sitten, kun alkaa arki ja ongelmia tulla ilmi, kuten esim. hoitaja pakenee vanhempaa karkuun pihalla ja muita epämääräisiä tilanteita, alkaa se mietintäosuus, että pitäiskö vaihtaa hoitopaikkaa. AP eli minä olen nyt siinä vaiheessa et tutkailen päiväkodin meininkiä vielä, pitäen hoitajan käytöksen ja muut jutut joita en koe hyväksi, mielessäni. Ja jos hälytysmerkkejä ilmenee nyt lyhyellä aikavälillä tarpeeksi niin vaihdamme hoitopaikkaa. Valinnanvaraa hoitopaikoissa onneksi on.

Ei tunneilmapiiriä pysty valehtelemaan.

Täytyy olla aika uuvatti ellei aisti mitään siitä, kuinka hlökunta puhuu keskenään, miten he puhuvat lapsille,

Kuinka muille perheille.

Kyllä siitä saa aika paljon irti ja mielistelyn näkee aika pitkällw.

Miten sinä itse kohtelet henkilökuntaa?

Minä olen saanut huudot eräältä äidiltä kun puin hänen lapselle sadesäällä kuravaatteet.

Äiti kun oli sitä mieltä, että lapsi saa tämän asian itse päättää ja kastua vaikka ja palella.

Tämä äiti huusi minulle eteisessä ja läksytti pitkän aikaa. Toki kerroin oman vastineen, mutta en toden totta seuraavana päivänä juossut hänen puheilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tunneilmapiiriä pysty valehtelemaan.

Täytyy olla aika uuvatti ellei aisti mitään siitä, kuinka hlökunta puhuu keskenään, miten he puhuvat lapsille,

Kuinka muille perheille.

Kyllä siitä saa aika paljon irti ja mielistelyn näkee aika pitkällw.

Aika sinisilmäinen näkemys. Taidat olla niitä jotka toteaa "minulle ei valehdella". No, elämä saattaa yllättää.

En todellakaan ole niitä minulle ei valehdella. On valehdeltu toki.

Mutta tämä on minun kokemukseni. Ja hyviä valintoja olen tehnyt sekä päiväkotien ja koulujen suhteen, ei valittamista.

Mun entinen työkaveri aina vanhempien läsnäollessa silitteli lasten hiuksia ja kehui heidän taitojaan ja mitä kaikkea kivaa on tehty, meni vanhempiin ihan täydestä ja tykkäsivät jäädä juttelemaan. Oikeasti päivät oli pelkkää äyskimistä ja haukkumista, monesti asiat lopetettiin kesken kun hänellä vaan meni hermo kaiken hankaluuteen. Lopulta uupui ja jäi pois.

Oon ollut monessa päiväkodissa töissä, ja muistaakseni kaikissa ollut se vaihtoehto että kenenkään ei ole pakko nukkua ja jotkut lapset myös herätetään esim. 30 min unien jälkeen vanhempien toiveesta. Toki päiväkoteja on maa mustanaan ja siinä tarvii vaan osua tietynlaiset ihmiset samaan paikkaan töihin, että tuosta tehdään ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Kolmen lapsen kaikki päiväkoti-ihmiset olivat mainioita ja koko kouluajan opettajat alakoulusta yläasteelle ( poikkeus oli yksi ala-asteen sijainen) moitteettomia. Lukiossa en enää tiedä, siellähän sai valita open kurssia valittaessa eli vuosien saatossa kolmen lapsen hoitajia ja opeja oli aika liuta. Ammattitaitoista sakkia.

Tässä ongelman ydin onkin: perheitä saatetaan kohdella eriarvoisesti.

Samojen työntekijöiden osaltakin kohtelu toista perhettä kohtaan saattaa olla 180 astetta erilainen. Tällöin, jos kertoo huolestaan, tulee usein tämä: meillä ei ole kyllä ollut ongelmaa.

Niinhän esimerkiksi narsistit toimivat, että joitakin kohtaan ovat oikein kivoja, mutta eivät kaikkia.

Itse usein kysyin kuin muina miehinä päiväkodin aikuiselta "miten teillä on päivä mennyt?" (So. Kohteliaisuusfraasi, joka yleensä sanotaan kun kohdataan toinen ihminen.) En usko, että kukaan odottaa päiväkodin eteisessä tuohon kysymykseen yksityiskohtaista selontekoa. Minä en odottanut. Kysymykseen voi vastata jotakin ympäripyöreätä ihan normaalisti, tai sanoa ettei ehdi nyt jutella. Tai "hei", jos on aika tosi tiukalla. Aikaa menee yksi sekunti. Ehkä enemmän asennekysymys?

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut monessa päiväkodissa töissä, ja muistaakseni kaikissa ollut se vaihtoehto että kenenkään ei ole pakko nukkua ja jotkut lapset myös herätetään esim. 30 min unien jälkeen vanhempien toiveesta. Toki päiväkoteja on maa mustanaan ja siinä tarvii vaan osua tietynlaiset ihmiset samaan paikkaan töihin, että tuosta tehdään ongelma.

Ja meillä on ollut jopa saman päiväkodin sisällä niin, että toisen lapsen ryhmässä ei ollut pakko nukkua ja toisen ryhmässä oli. Ja molemmat oli isojen ryhmiä.

Kyllä siinä meni viimeisetkin uskonrippeet siihen "ei ehdi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa minua äitinä ja vakatyöntekijänä ihmetyttää eniten että miksi viette lapsenne paikkaan, johon ette ole jostain syystä tyytyväisiä??

Vanhemmat muutenkin valitsevat aina sen lähipäiväkodin, johon on HELPOIN viedä. Välttämättä käy edes paikalla katsomassa ja tutustumassa minkälainen tunneilmapiiri siellä on.

Itse todellakin valitsen sekä työpaikkani sen mukaan, että sinne on kiva mennä ja tutkin ilmapiiriä siltä kantilta että voisinko tuoda tähän paikkaan lapseni.

Myöskään lapsiani en laita lähikouluun, joka ihan sysipaska.

Mieluummin kuljetaan pidemmälle, että ovat laadukkaassa ja rauhallisessa ilmapiirissä.

Mitenkäs se käytännössä onnistuisi, että kivojen vaka-työntekijöiden päiväkoti pullistelisi lapsia, ja ikävien vaka-aikuisten päiväkoti olisi tyhjä?

Niinpä. Joku lapsi joutuisi aina sinne ei-kivaan päiväkotiin. Helpointa tietysti olisi hankkiutua niistä ei-kivoista työntekijöistä eroon ja hankkia kivoja tilalle.

Ja siis pitää huomioida, että joka kunnassa ei ole samanlaisia valinnanmahdollisuuksia kuin Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä itse kohtelet henkilökuntaa?

Minä olen saanut huudot eräältä äidiltä kun puin hänen lapselle sadesäällä kuravaatteet.

Äiti kun oli sitä mieltä, että lapsi saa tämän asian itse päättää ja kastua vaikka ja palella.

Tämä äiti huusi minulle eteisessä ja läksytti pitkän aikaa. Toki kerroin oman vastineen, mutta en toden totta seuraavana päivänä juossut hänen puheilleen.

Minä kohtelen neutraalisti. Yritän ymmärtää kadonneet lapaset ja pakkopäiväunet.

Mutta kun sitten tarhan suunnalta ei suostuta ymmärtämään, että ihan tosissaan päiväunet pilaa meidän yöt. Tai että ei pystytä välttämättä aamuun mennessä taikomaan uusia kumisaappaita tuosta noin, vaikka kuinka olisi reikä vanhoissa, niin kyllä se alkaa ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä itse kohtelet henkilökuntaa?

Minä olen saanut huudot eräältä äidiltä kun puin hänen lapselle sadesäällä kuravaatteet.

Äiti kun oli sitä mieltä, että lapsi saa tämän asian itse päättää ja kastua vaikka ja palella.

Tämä äiti huusi minulle eteisessä ja läksytti pitkän aikaa. Toki kerroin oman vastineen, mutta en toden totta seuraavana päivänä juossut hänen puheilleen.

Minä kohtelen neutraalisti. Yritän ymmärtää kadonneet lapaset ja pakkopäiväunet.

Mutta kun sitten tarhan suunnalta ei suostuta ymmärtämään, että ihan tosissaan päiväunet pilaa meidän yöt. Tai että ei pystytä välttämättä aamuun mennessä taikomaan uusia kumisaappaita tuosta noin, vaikka kuinka olisi reikä vanhoissa, niin kyllä se alkaa ärsyttää.

Haluaisin nostaa uuteen arvoon ja kunniaan vanhanaikaisen kohteliaasti neutraalin asiallisen käytöksen. Siihen pystyvät kaikki, eikä maksa mitään. Neutraalille asiallisuudelle ei tarvitse THL:ssä palkata toimikuntaa keksimään uutta omituista teennäistä termiä, kuten kasvatuskumppanuus kasvatusyhteistyö yhteistyökumppanuus tms. Ihan jokainen aikuinen tajuaa, mitä on asiallinen neutraali käytös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse laitan aamulla ennen työvuoron alkua kahvin jäähtymään kuppiin, jotta klo 12.18-12.28

Aika minuuttipeliä tuntuu olevan teillä työnteko.

Voisiko järjestelyjen uudelleen järjestelyllä helpottaa taukojen viettoa?

Voisi hyvinkin. Kuka edes ottaa todesta jotain 10 min tauko/pvä -säädöstä?

Ehei, meidän ryhmässä ainakin tiedetään, miten tää homma hoidetaan niin, että lapset, vanhemmat ja työntekijät ovat tyytyväisiä. Ja mitkä käytännöt edistävät työssä jaksamista ja työhyvinvointia.

Kunnallista vaka-alaa vaivaa muutenkin sellainen jäykkä 7h39/pvä ajattelu ja sisäisen yrittäjyyden puute. Saikuttavia ja stressaantuneita työntekijöitä, jotka yrittävät määrätyssä ajassa tehdä kaiken tarpeellisen. Tosiasiassa 7h 39min -ajattelusta tulee vain uusi stressiä, kiirettä ja uupumista aiheuttava tekijä. Työn voisi organisoida järkevämmin ja tarvelähtöisemmin. Ja ennen kaikkea mukavammaksi.

Työn kehittäminen, uudet käytännöt ja innovaatiot eivät tällaisessa ilmapiirissä kukoista. Sen sijaan, jos on sisäinen palo ja intohimo omaa ammattia ja työtä kohtaan, aikaansaa se monenlaisia parannuksia, innovaatioita ja sellaista sisäistä tyydytystä, joita perusjäykät virkailijat eivät koskaan saa kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai mitä jos sillä hoitajalla oli vaan kiire, ei ehtinyt jäädä juttelemaan. Tai mitä jos se onkin sinun lapsesi joka aiheuttaa riitoja ja sinulle on siitä vaikea puhua koska et kuitenkaan usko.

Mitä jos, mitä jos........

Se on kuule sen hoitajan TYÖ kohdata vanhempi ja jäädä juttelemaan eli kertoa päivän kulku :D Ja jos lapseni aiheuttaisi riitoja, niin eikös päiväkodin ja kodin yhteistyöllä asiaa parhaiten edistettäisi?  AP

Siellä on varmasti monta muutakin, jotka voivat kertoa. Ei vanhempi voi tietää, mitä kenenkin kasvattajan päiväohjelmaan, työtehtäviin, aikatauluihin ja liikkeisiin sisältyy.

Mikäli joku henkilökunnasta kokee kommunikoinnin vaikean vanhemman kanssa ahdistavaksi, on voitu työterveydellisistä tai työmentorointiin liittyvistä syistä sopia työnohjaajan ja esihenkilön kanssa, että kyseiset kohtaamiset hoitaa joku muu tiimin kasvattajista. Nuoret ja kokemattomat työntekijät halutaan pitää alalla eikä häätää pois kokiessaan asiakassuhteet liian kuormittavina, pelottavina tai syyllistävinä.

Päiväkodeissa konkarit ovat jo kehittäneet vahvemman, nykymaailmassa elintärkeän "sh*t-shieldin" asiakaspalvelun työvälineeksi. Vasta ensimmäisessä työpaikassaan olevat parikymppiset nuoret naiset ovat usein empaattisia ja herkkiä, lasten kanssa erinomaisia, mutta ahdistuvat vaativista mammoista ja papoista sekä siitä kurasta, mitä päälle lentää raskaan työn alussa, lopussa ja aina joka välissä.

Aika huonosti taidat työsi hoitaa, jos kuraa lentää alussa, lopussa ja aina joka välissä.

Yleisesti ottaen asiakaspalautteen vastaanottaminen ei ole päiväkotien vahvuus. Ne paisuvat työyhteisön sisällä omituisiksi möhkäleiksi ja ikiliikkujiksi, joita ruokitaan ja pöyristellään pitkän aikaa.

Tälläkin palstalla kiertää urbaanilegendoja vanhempien "mahdottomista vaatimuksista". Tosielämässä ja työssäni en ole niihin törmännyt. Jos törmäisin, selittäisin vanhemmille, mihin asti näillä resursseilla voimme toiveisiinsa vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävettää entisen ammattikuntani puolesta. Tökeröön käytökseen törmäsin välillä omassakin työpaikassa, oli niitä hetkiä, kun olisin halunnut vajota maan alle nähdessäni työkaverin käytöksen. ja ihan varmasti olen itsekin virheitä tehnyt, mutta olipa esim. joskus tilanne, jossa työkaverini kovaan ääneen ilmoitti, että " Siellä nyt taas on yksi mamma pahoittanut mielensä, kun ei löydy lapsen vaatetta". No tottakai semmoisesta pitääkin sanoa, eikä se mitään mielenpahoitusta ole.

Ja tämä nyt vain yksi esimerkki

Ei varmaan hämmästytä, että päiväkodit ovat myös usein todella riitaisia työpaikkoja. 

Ja kun joissain ryhmissä häviää melkein joka päivä jotain. Meilläkin toisen lapsen ryhmässä hävisi aivan kaikki ja toisen lapsen ryhmässä ei ikinä mitään.

Yksi hoitaja kehtasi kerran sanoa että ei ne yhdet hävinneet hanskat haittaa. Ehkei haittaisi. Mutta sinä syksynä oli hävinnyt jo yhdet saappaat, kolmet kurahanskat, sadetakki, useampi t-paita, parit housut ja hupparit, ulkoiluhousut, villasukat ja pipo. Niin kyllä, tuossa kohtaa ne kadonneet hanskat otti päähän ja rankasti. Meillä on vielä joka tavara nimikoitu. He kuulemma eivät ehdi katsoa mihin koriin tavarat menee.

valitettavasti ei aina ehdikään. On niitä tilanteita, kun on vain selvittävä siitä, että kukaan ei aukaise kalloaan. Näin ei tietenkään saisi olla, mutta laki antaa mahdollisuuden "tilapäisiin ylityksiin". Näiden tilapäisyyttä ei määritellä missän selkeästi

Ja tästä syystä ymmärrän että joku yksittäinen tavara saattaa hävitä. Mutta meillä mielestäni hävisi luonnottoman paljon tavaraa. Mikä järki siinä nimikoinnissa on, jos missään vaiheessa ei kuitenkaan sitä nimilappua katsota. Menisikö esim uniaikaan yhdeltä hoitajalta niin järjettömän kauan tarkistella niitä nimilappuja? Meillä ei ainakaan saanut viedä päiväkotiin kuin 1 vaihtovaatekerran isojen ryhmässä ja kaksi pienten ryhmässä.

Meidän pk:ssa on niin hyvä tilanne, ettei lastenhoitajien ja opettajien tarvitse sekaantua kuravaate ym. showhun. Päiväkotiapulainen ottaa vastaan lapset ulkoa, laittaa vaatteet kuivumaan. Päikkäreille mennessä jokaisella lapsella on sängyn vieressä lattialla oma kori, johon vähentää vaatteita, kuten esim collegevaatteet. Ei ole ikinä mitään kadonnut, paitsi eräänä vuonna, kun puolipäivälasten isä odotti eteisessä lasten syödessä. Ei ollut vaikea arvata tätä sukkahousu- yms.varasta. Aloimme pitää ruokailun ajan oven lukossa ja ongelma poistui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai mitä jos sillä hoitajalla oli vaan kiire, ei ehtinyt jäädä juttelemaan. Tai mitä jos se onkin sinun lapsesi joka aiheuttaa riitoja ja sinulle on siitä vaikea puhua koska et kuitenkaan usko.

Mitä jos, mitä jos........

Se on kuule sen hoitajan TYÖ kohdata vanhempi ja jäädä juttelemaan eli kertoa päivän kulku :D Ja jos lapseni aiheuttaisi riitoja, niin eikös päiväkodin ja kodin yhteistyöllä asiaa parhaiten edistettäisi?  AP

Siellä on varmasti monta muutakin, jotka voivat kertoa. Ei vanhempi voi tietää, mitä kenenkin kasvattajan päiväohjelmaan, työtehtäviin, aikatauluihin ja liikkeisiin sisältyy.

Mikäli joku henkilökunnasta kokee kommunikoinnin vaikean vanhemman kanssa ahdistavaksi, on voitu työterveydellisistä tai työmentorointiin liittyvistä syistä sopia työnohjaajan ja esihenkilön kanssa, että kyseiset kohtaamiset hoitaa joku muu tiimin kasvattajista. Nuoret ja kokemattomat työntekijät halutaan pitää alalla eikä häätää pois kokiessaan asiakassuhteet liian kuormittavina, pelottavina tai syyllistävinä.

Päiväkodeissa konkarit ovat jo kehittäneet vahvemman, nykymaailmassa elintärkeän "sh*t-shieldin" asiakaspalvelun työvälineeksi. Vasta ensimmäisessä työpaikassaan olevat parikymppiset nuoret naiset ovat usein empaattisia ja herkkiä, lasten kanssa erinomaisia, mutta ahdistuvat vaativista mammoista ja papoista sekä siitä kurasta, mitä päälle lentää raskaan työn alussa, lopussa ja aina joka välissä.

Aika huonosti taidat työsi hoitaa, jos kuraa lentää alussa, lopussa ja aina joka välissä.

Yleisesti ottaen asiakaspalautteen vastaanottaminen ei ole päiväkotien vahvuus. Ne paisuvat työyhteisön sisällä omituisiksi möhkäleiksi ja ikiliikkujiksi, joita ruokitaan ja pöyristellään pitkän aikaa.

Tälläkin palstalla kiertää urbaanilegendoja vanhempien "mahdottomista vaatimuksista". Tosielämässä ja työssäni en ole niihin törmännyt. Jos törmäisin, selittäisin vanhemmille, mihin asti näillä resursseilla voimme toiveisiinsa vastata.

Erilaiset näkemykset ja yksilölliset toiveet kuuluvat elämään, eikä kannata niistä paisuttaa tai kehittää tosiaankaan minkäänlaista draamaa päiväkodissa, vaan yrittää lähestyä ongelmanratkaisuperiaatteella. Pysyä aikuisena, ja etsiä yhdessä toimivia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole kokenut hyötyä valittamisesta. Oma kokemukseni on, että ainoastaan lastentarhanopettajaa kehuva palaute halutaan ottaa vastaan. Olen itsen huomannut (subjektiivinen kokemus) lastentarhanopettajien olevan kiinnostuneita 1. lapsen vaatteista, 2. ylpeitä lastentarhanopettajan omista askarteluideoista. Toiminta tarkoittaa askartelua piste. (oma kokemus, en yleistä.)

Erityisesti olen kokenut, että mikään kriittinen palaute, vaikka se olisi kuinka neutraalia ja asiallista ja pehmeää lastentarhanopettajaa kohtaan, kostetaan lapselle.

Oma kokemus. En väitä että kaikki kokevat samoin.

Samaa mieltä, kritiikkiä ei pystytä ottamaan vastaan päiväkodissa, esitti sen millä tavalla tahansa. Seuraavan kerran kun haet niin on hoitajilla "naama nutturalla" ja lapsi saa kalseaa kohtelua. Todella surullista.

Mä oon joskus ollut päiväkodissa töissä lastenhoitajana. Ilman pätevyyttä kyllä ja kaksi kaveria oli myös eri aikoina samassa yksityisessä päiväkodissa hoitajina. Toinen sanoi, että piti jotenkin tosi mielin kielin olla lasten vanhemmille eikä saanut kertoa totuutta siitä miten lapsen päivä sujui. Itsellä oli joitain hankalia lapsia, mutta yleensä meni aika leppoisasti kun tykkäsin leikkiä lasten kanssa.

Oltiin kaikki hyviä ja päteviä alalle. Meistä kolmesta yksi jäi ja vanhuspuolelle. Suurin syy miksi en itse jäänyt oli vastuu: oli vain liikaa lapsia, aina liian iso ryhmä ja he jotka jäävät puhuvat keskenään kun ollaan ulkona. Hommaan ns. leipäännytään.

Miehen sisko tekee lastenhoitajana töitä Tanskassa ja siellä on ilmeisesti parempi palkka ja työmotivaatio. Suomessa vedetään julkisella puolella ainakin kaikki tosi tiukille. Ei kai niitä lapsiakaan enää tehdä jos kaikki on perheille niin vaikeaa (ja kyllä sinkkutalouksillekin!)

Mistä me oikein maksetaan niin korkeita veroja?!