Lue keskustelun säännöt.
Asunnon osto ja tuloerot
31.08.2022 |
Mies tienaa n 3700 nettona ja minä 2000 e. Säästöjä miehellä on 70 000 minulla ei yhtään. Nyt asumme kalliissa vuokra asunnossa ( 1350 e kk) josta maksamme vuokran puoliksi. Naimisissa ja kaksi lasta. Miten asunnon oston olette toiminneet jos on suuret tuloerot? Ei ole minun tuloilla varaa kuin 100 000 lainaan ja sillä ei asuntoa saa. Mies ei halua ostaa niin että maksaa suurimman osan ja ottaa enemmän velkaa vaan oston pitäisi olla puoliksi. Jatkaisitteko vuokralla tässä tilanteessa? Olen alalla jossa palkka ei nouse ollenkaan joten tulot tulevat aina olemaan suunnilleen samat.
Kommentit (193)
Ja vielä, kauppakirja ja pankin kanssa tehty sopimus ratkaisee, ei molempien tarvitse maksaa lyhennystä omalta tililtään.
Lainahan lasketaan yhteisten tulojen ja menojen mukaan ja meillä ainakin muis lainasopimuksessa oli molempien nimet, ei niin, että kummallakin olisi ollut oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun palkkasi on 35 % miehen palkasta.
Juoksevista kulusista, teidän täytyy laskea, että hän maksaa enemmän koska hän ansaitsee enemmän.Eli jos vastike on 350 euroa, Ap maksaa 122,50 ja mies 227,50.
Tämä on oikeasti oikeudenmukaisin tapa maksaa: jokaisen maksukyvyn mukaan.
Ei, vaan oikeudenmukaisin tapa on maksaa kaikki puoliksi. Tällöin paremmin tienaavan täytyy vain sopeutua elämään sillä tasolla millä myös huonommin tienaava pystyy elämään mielekästä elämää. Jos paremmin tienaava haluaa paremman elintason elämää, silloin hän maksaa myös enemmän ja se on hänen vapaaehtoinen valintansa.
Ei, vaan oikeudenmukaisinta on se, että mies tekee kovasti töitä tarjotakseen perheelleen parhaan mahdollisen toimeentulon ja lapsilleen parhaan mahdollisen elämän. Minkälainen mies ei toimi näin? Ai niin, sellainen joka varautuu avioeroon jo papin aamenesta. Herää kysymys, miksi tällaiset ihmiset menevät naimisiin ylipäätään?
Nykymaailmassa (missä sinä selvästi et elä) miehellä ja naisella on samanlaiset mahdollisuudet tienata hyvin. Jos toinen ei ole tätä mahdollisuutta hyödyntänyt, niin miksi ihmeessä hyvin tienaavaa puolisoa pitää tästä rangaista? Missä tasa-arvo? Eikö se enää päde kun sen eteen pitäisi oikeasti tehdä jotain, eikä mennä vaan mistä aita on matalin? Antaa lapsille jo huonon mallin perhe-elämään kun toinen voi tehdä paljon vähemmän yhteisen hyvän eteen kun toinen.
Mistä tiedät, miten paljon ap tekee perheen yhteisen edun vuoksi? Ei nykymaailmassakaan kaikkea rahassa voi mitata. Oletan, että sinulla ei (enää / vielä?) ole perhettä ja päästät katkeruutesi paistamaan läpi näissä kommenteissasi. Ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta kaikille ei koskaan tule olemaan samanlaisia mahdollisuuksia vain "valita" se hyväpalkkainen asiantuntijatyö. Näidenkö ihmisten panos oman perheensä hyvinvoinnin eteen kotiäitinä tai matalapalkka-alalla ei ole minkään arvoista? Onpa onni, että en elä samassa maailmassa kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisten hullujen kanssa naiset lapsia näköjään tekeekin. Kuten nyt tässä tämä ääliö-ap.
Kyllä minä itseäni syytän osittain, mutta nämä raha- asiat puhuttiin jo ennen lapsia selväksi. Miehelle tuntui olevan perhe se tärkein asia ja se että saa omia lapsia. No, näin ei ollutkaan ilmeisesti. Minä huolehdin lapsista kotona ja mies teki jatko-opinnot ja sai paljon paremman palkan. On saanut tulla ja mennä miten haluaa aina, minä olen aina kotona siivoan, huolehdin lapsista ja teen ruokaa.
Olen ehdottanut eroa monta kertaa. Mies ei halua, kun haluaa kuulemma asua perheensä kanssa ja rakastaa meitä. No, isä on lapsillekin tärkeä, toinen on vielä päiväkodissa. Välillä tämä asunto- asia ahdistaa niin etten saa nukuttua yöllä. Minulla ei jää säästöön mitään, ja se pelottaa. Maksan pääosan lasten hankinnoista kun miehen mielestä lapset eivät koskaan tarvitse mitään. Ja harmittaa kun rahat ovat miehellä tilillä, ei edes sijoita niitä. Minä voisin yksin asua pikku vuokrayksiössä enkä paljoa tarvitse mutta lapsille haluaisin parempaa ja helpomman alun elämälle kuin itsellä oli ja siksi säästää edes heille jotain. Ei onnistu tässä vuokra- asunnossa, ensi vuonna vuokra nousee 1400 e kk.
Kerro nyt ainakin miehellesi, että tulevaisuus pelottaa sinua. Ehkä hän heltyy ja näkee sen sinun kannaltasi. Ainakin sinulla pitäisi olla oikeus säästää omista tuloistasi edes jotain vastaisen varalle. Ja herranjumala, mikä vuokra teillä on!
-eri
Voi teitä, aikuiset ihmiset. Aina vain mielessä, raha, raha ja raha tai status, status ja status!
Tällä palstalla saa surullista kyllä päivästä toiseen lukea, miten lapsenomainen "mun isillä onkin isompi kuin sun isillä" on vain muuttunut muotoon "mulla/mun miehellä onkin isompi kuin sulla/sun miehellä" .
Lapsilta ja lapsen kehitystasoisilta tuon vielä ymmärtäisi, mutta että aikuisilta ihmisiltä. Eihän tuossa ole kyse kuin ylpeydestä ja ahneudesta, eli sanalla sanoen narsistisen heikosta egosta. Aina pitää olla enemmän ja paremmin kuin muilla, muuten ei itsetunto ja mielenterveys kestä.
Eikö teillä todella ole tuossa iässä parempaa mietittävää kuin status, tulot tai yhteiskuntaluokkanne (joka sekin on todellisuudessa vain omien korvienne välissä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehdot on jatkaa vuokralla tai ostaa asunto pienituloisemman maksukyvyn mukaan.
On myös toinen vaihtoehto. Voi perustaa sellaisen oikea perheen, jossa tulot ja menot on yhteisiä. Uskon, että se lisää myös lasten hyvinvointia, kun he näkevät, että iskä oikeasti välittää vähän äidistäkin, eikä vain yritä suojautua "lokkia" vastaan.
Oikeita perheitä on monenlaisia.
Eipä niitä oikeastaan ole. Perhe on pieni yksikkö yhteiskunnan sisällä, jonka jäsenet pitävät huolta toisistaan. Perhe ei ole se nykyajan kimppa-asumisyksikkö, jossa omaa omaisuutta suojataan kämppäkaverin lokkeilua vastaan. En tiedä, miksi tällaista asumismuotoa voisi kutsua. "Väliaikainen läheisempi tuttavuus" tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En eläisi päivääkään miehen kanssa, joka vaatisi maksamaan kaikesta puolet eikä tulojen mukaan. Kaikkeen naiset alistuu.
Ihanko tosiaan eroaisit sen vuoksi ja laittaisit lapset vuoroviikkoasumiseen tms? Helppoa se on sanoa mutta kun on itse siinä tilanteessa ei se olekaan niin helppoa. Varsinkin vanhin lapsista itkee usein nytkin isim perään kun on työmatkalla. Jotenkin ajattelen että on vain uhrauduttava lasten takia, ei se raha voi olla eron syy.
Et huomannut tätä piirrettä ajoissa? Vai et halunnut huomata? Yleensä nämä asenteet ovat nähtävillä jo seurusteluvaiheessa. Kyllä, en suostuisi maksamaan puolia. Ottaisin elarit mieluumin. Vihaisin tällaista ihmistä, eikä olisi enää lapsille hyvä paikka olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään järkeä perustaa perhettä jos pitää arkipäivän rahasta riidellä. Avioehto tietysti eri juttu, jos toisella on paljon omaisuutta. Perhe on yhteinen yritys.
Ja jatkan vielä, että tähän yhteiseen yritykseen jokainen perheenjäsen tuo panoksensa eri tavoin, ja se kaikki panos eri ole rahaa. Ei tuollainen ole mitään perhe-elämää, jossa puolisoilla on eri elintasot.
Huojentunut, että täällä on vielä jäljellä tolkun ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisten hullujen kanssa naiset lapsia näköjään tekeekin. Kuten nyt tässä tämä ääliö-ap.
Kyllä minä itseäni syytän osittain, mutta nämä raha- asiat puhuttiin jo ennen lapsia selväksi. Miehelle tuntui olevan perhe se tärkein asia ja se että saa omia lapsia. No, näin ei ollutkaan ilmeisesti. Minä huolehdin lapsista kotona ja mies teki jatko-opinnot ja sai paljon paremman palkan. On saanut tulla ja mennä miten haluaa aina, minä olen aina kotona siivoan, huolehdin lapsista ja teen ruokaa.
Olen ehdottanut eroa monta kertaa. Mies ei halua, kun haluaa kuulemma asua perheensä kanssa ja rakastaa meitä. No, isä on lapsillekin tärkeä, toinen on vielä päiväkodissa. Välillä tämä asunto- asia ahdistaa niin etten saa nukuttua yöllä. Minulla ei jää säästöön mitään, ja se pelottaa. Maksan pääosan lasten hankinnoista kun miehen mielestä lapset eivät koskaan tarvitse mitään. Ja harmittaa kun rahat ovat miehellä tilillä, ei edes sijoita niitä. Minä voisin yksin asua pikku vuokrayksiössä enkä paljoa tarvitse mutta lapsille haluaisin parempaa ja helpomman alun elämälle kuin itsellä oli ja siksi säästää edes heille jotain. Ei onnistu tässä vuokra- asunnossa, ensi vuonna vuokra nousee 1400 e kk.
Herää vain kysymys että miksi? Ja miksi tämä ei ole saanut sinulla hälytyskelloja soimaan siitä että mies ei ota vastuuta perheestä kuin vain juhlapuheissa?
Ei tässä olla 50-luvun "mies kantaa vastuus perheestä" malliin menossa.
Mitä pahaa siinä on, että mies kantaa vastuun perheestä?
-eri
Me olemme ainakin puhuneet nämä asiat selväksi jo nyt vaikka ei ole vielä hetkeen tulossa lapsia ja naimisiin mennään ensi vuonna. Toistaiseksi tulot ovat molemmilla yhtä suuret, mutta on aika selvää että jossain vaiheessa joudutaan puolin ja toisin joustamaan omasta urasta perheen edun ja puolison uran vuoksi. Silloin tarkoituksena maksaa eläkettä joustavalle osapuolelle säästöön ja näin huomioida myös hänen perheen eteen tekemä työ, vaikka palkka siltä ajalta olisikin pienempi. Meillä ei muutenkaan ole sinun rahat ja minun rahat ajatusta. Toisen puolison ansaitsema omaisuus ei ole pelkästään hänen, jos toinen osapuoli on joustanut omista haaveistaan ja urastaan sen saavuttamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistus, laina, lainanhoitokulut ja yhtiövastike jaetaa 30/70. Muille kuluille perustatte taloustilin, jonne molemmat laittavat rahaa niin, että yhteiset kulut saadaan maksetuksi. Tilin rahoitus 30/70. Muut rahat kumpikin käyttää, miten huvittaa.
Muuten hyvä mutta taloustilille menee 50/50 rahat (esim 500e ja 500e), ei suhteutetuta tuloihin tietenkään. Miksi lokkia pitäisi ruokkia? Jos toinen VALITSEE olla matalapalkka-alalla, ei tämä tarkoita että toisen puoliskon pitäisi sillon kantaa vastuu perheen tuloista ja elätyksestä.
Siis mitä hel....ä! Sanooko joku puolisoa lokiksi?
Tai omia lapsiaan? He tässä kuviossa menettävät.
Jani-Petteri sun pitää nyt valita sähly jääkiekon sijaan, koska isä ei halua maksaa harastuksista 50 % enempää.
No noinhan se menee, vanhemmat määrittelee rahasumman mitä harrastukseen voi käyttää ja sen mukaan harrastetaan.
Ei pelaisi sählyäkään jos äiti olisi totaali-yh.
Mikä tuossa on ongelma? Ottaako noin koville ettei mies anna rahojaan naisen käyttöön?
Ketjusta voi päätellä ettei se ole sattuma, että 51% avioliitoista on sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän, ja vain 29% on tasa-arvoisia.
Eli 49% (prosenttia vaille puolet) on joko tasa-arvoisia tai nainen tienaa enemmän? Ottaen huomioon, että kaikista yhteiskuntaluokista pariudutaan, argumenttisi on aika surkea. Joko se todistaa tasa-arvon puolesta tai naisten olevan palkkakuopassa, riippuen miten lukuja tulkitsee.
Anna enemmän haaraväliä miehelle niin kuittaat sen sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ei ihan liity aloitukseen mutta tuloeroista parisuhteessa kuitenkin:
Ollaan oltu vaimon kanssa naimisissa 15v ja on 2 lasta. Olen tienannut koko ajan bruttona noin 2krt enemmän kuin vaimoni. Avioliiton alussa tyyliin 2200/4500e ja nykyään 3500/7000e. Talo on ostettu puoliksi ja kaikki muu vaikka käytännössä minä olen maksanut selvästi enemmän. Monet jutut olen maksanut ihan kokonaan kuten etelänmatkat. Ei siinä mitään.
No nyt vaimo sai aika suuren perinnön rahaa. No ehdotin hänelle että nyt kun hänellä on pääomaa niin hän voisi alkaa maksamaan enemmän arjen kuluista, siis 50/50. No hän ilmoitti että perintö on yksin hänen eikä siitä makseta mitään yhteisiö kuluja.
Kyllä minä mieleni tästä pahoitin.
Tuloerot ovat useinkin hyvin suuria. Maksakaa prosentuaalisella perusteella, niin on reilua. Eikä kannata olla suhteessa, jossa ei päästä edes raha-asioista sopuun.
Tällä hetkellä en kuitenkaan ostaisi minkäänlaista taloa, vaan hintojen romahduksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En eläisi päivääkään miehen kanssa, joka vaatisi maksamaan kaikesta puolet eikä tulojen mukaan. Kaikkeen naiset alistuu.
Ihanko tosiaan eroaisit sen vuoksi ja laittaisit lapset vuoroviikkoasumiseen tms? Helppoa se on sanoa mutta kun on itse siinä tilanteessa ei se olekaan niin helppoa. Varsinkin vanhin lapsista itkee usein nytkin isim perään kun on työmatkalla. Jotenkin ajattelen että on vain uhrauduttava lasten takia, ei se raha voi olla eron syy.
Kommentoija varmastikin tarkoitti että ei olisi jatkanut tuon kaltaisessa suhteessa avioliittoon ja niihin lapsiin saakka
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat yhteiset velat.
Raha-asioissa ei pidä luottaa kuin itseensä.
miten olette menetelleet kun toinen opiskelee ja tekee osaaikasta työtä eli tienaa noin kymmenesosan puolison tuloista. eli miten laina kannattaisi laittaa laina maksuun? tai vuokra. käytännössä kaikki mtä pienempituloinen haluaa tai haluaisi maksettavan yhteisenäkin, isompituloiselta on raha lähtöisin. jotenkin kieroa mutta ongelmathan ovat suurimmat kun menoja on paljon ja tuloerot isot. vielä jos ajattelutavat eroavat että minä voin vain olla ja toinen turvaa olemassaolon
Suomalaiset vähentyvät niin asuntoja vapautuu ja halventuu.
vok-
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä, kauppakirja ja pankin kanssa tehty sopimus ratkaisee, ei molempien tarvitse maksaa lyhennystä omalta tililtään.
Lainahan lasketaan yhteisten tulojen ja menojen mukaan ja meillä ainakin muis lainasopimuksessa oli molempien nimet, ei niin, että kummallakin olisi ollut oma.
Aaah yhteisvastuullinen laina. Toinen voi jättää maksamatta ja toinen joutuu maksamaan kaiken! Nam!
Voi ap, miehesi on ymmärtänyt avioliiton väärin. Kaikki avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä. Mun mies on välillä tienannut kolminkertaisesti minuun verrattuna. Ikinä emme ole riidelleet rahasta ja kaikki on yhteistä. Tietenkin kaikki tulot on käytetty koko perheen hyväksi. Kaksi lasta ollaan kasvatettu aikuisiksi ja rakastettu myötä- ja vastoinkäymisissä. Ei sillä ole mitään merkitystä miten paljon kummankin tilille tupsahtaa palkkaa. Merkitystä on yhteisen elämän laadulla ja toisesta välittämisellä.
Ihanko tosiaan eroaisit sen vuoksi ja laittaisit lapset vuoroviikkoasumiseen tms? Helppoa se on sanoa mutta kun on itse siinä tilanteessa ei se olekaan niin helppoa. Varsinkin vanhin lapsista itkee usein nytkin isim perään kun on työmatkalla. Jotenkin ajattelen että on vain uhrauduttava lasten takia, ei se raha voi olla eron syy.