Asunnon osto ja tuloerot
Mies tienaa n 3700 nettona ja minä 2000 e. Säästöjä miehellä on 70 000 minulla ei yhtään. Nyt asumme kalliissa vuokra asunnossa ( 1350 e kk) josta maksamme vuokran puoliksi. Naimisissa ja kaksi lasta. Miten asunnon oston olette toiminneet jos on suuret tuloerot? Ei ole minun tuloilla varaa kuin 100 000 lainaan ja sillä ei asuntoa saa. Mies ei halua ostaa niin että maksaa suurimman osan ja ottaa enemmän velkaa vaan oston pitäisi olla puoliksi. Jatkaisitteko vuokralla tässä tilanteessa? Olen alalla jossa palkka ei nouse ollenkaan joten tulot tulevat aina olemaan suunnilleen samat.
Kommentit (193)
Jos meidän perheessä menisi rahat samalle tilille ei olis rahoista mitään jäljellä. Nyt mietittäisiin miten selvitään talven sähkölaskuista, kun tilit tyhjänä. Silloin kun toinen on kova tuhlaamaan niin ei voi yhteistä tiliä pitää. Toisella rahat aina loppu vaikka jää enemmän rahaa kuussa palkan jälkeen, kun laskut maksettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kau0akirjan voi tehdä niinkin, mies omistaa 70 , vaimo 30 prosenttia tai ihan miten vaan.
Itse ratkaistiin niin vaikka avioliitto oli vankalla pohjalla, asunto 50/50, mies maksoi lainan, minä yhtiövastikkeen ja sähköt. Tuli suunnilleen sama vaikkei juuri rahasta niuhotettu.
Minä ostin lasten tarpeet, ruoan maksoi se, joka kävi kaupassa.Sillä omistussuhteella ei ole merkitystä kun nainen ottaa eron ja päättää putsata miehen.
Jos mies on niin tyhmä ettei osaa vaioehtoa solmia niin sitten on ihan oma moka. Ja ei kukaan suomen lain mukaan mentäessä pysty erossa toista putsaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos meidän perheessä menisi rahat samalle tilille ei olis rahoista mitään jäljellä. Nyt mietittäisiin miten selvitään talven sähkölaskuista, kun tilit tyhjänä. Silloin kun toinen on kova tuhlaamaan niin ei voi yhteistä tiliä pitää. Toisella rahat aina loppu vaikka jää enemmän rahaa kuussa palkan jälkeen, kun laskut maksettu.
Ei kai sinne kaikkia rahoja laitetakaan vaan yleiskuluihin ja lasten kuluihin, tietty osa jää molemmille itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mennään pienituloisen mukaan. Itse saisin yksin lainaa 350 000, mutta vaimo vain 105 000. En todellakaan ala maksamaan kämpästä 3/4 vain koska vaimoa ei kiinnosta ottaa vastuullista työtä (on koulutettu)
No eipä kuulosta kyllä hääppöiseltä tuo teidän suhteenne. Varmaan ihan hyvä että ette ostele mitään asuntoja enää tuohon.
On meillä asunto, 50/50 maksetaan.
Puhuinkin siitä miten vähättelevästi puhuit vaimostasi.
Kirjoitin kuten asiat ovat, ei se ole vähättelyä. Hän on siis saanut "alennuksen" samassa työpaikassaan omasta pyynnöstä, samalla palkka putosi.
Ja jos se on se mitä hän oikeasti haluaa ja mikä sopii hänelle niin sinä luonnollisestikin tuet häntä siinä ratkaisussa. Eikö niin?
Tietysti, mutta siihen ei kuulu asunnon maksaminen helsingin ytimestä vaikka minulla olisi siihen varaa.
Ei kuulu jos se ei ihan oikeasti ole millään tavalla kummankaan teistä haaveissa. Mutta eri asia on jos käytät tätä asiaa jonain vallankäytön välineenä jolla "rankaiset" vaimoasi siitä että hän ei tee elämässään sellaisia ratkaisuja joita sinä häneltä toivoisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kau0akirjan voi tehdä niinkin, mies omistaa 70 , vaimo 30 prosenttia tai ihan miten vaan.
Itse ratkaistiin niin vaikka avioliitto oli vankalla pohjalla, asunto 50/50, mies maksoi lainan, minä yhtiövastikkeen ja sähköt. Tuli suunnilleen sama vaikkei juuri rahasta niuhotettu.
Minä ostin lasten tarpeet, ruoan maksoi se, joka kävi kaupassa.Sillä omistussuhteella ei ole merkitystä kun nainen ottaa eron ja päättää putsata miehen.
Avioehto ratkaisee tuon ongelman helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meidän perheessä menisi rahat samalle tilille ei olis rahoista mitään jäljellä. Nyt mietittäisiin miten selvitään talven sähkölaskuista, kun tilit tyhjänä. Silloin kun toinen on kova tuhlaamaan niin ei voi yhteistä tiliä pitää. Toisella rahat aina loppu vaikka jää enemmän rahaa kuussa palkan jälkeen, kun laskut maksettu.
Ei kai sinne kaikkia rahoja laitetakaan vaan yleiskuluihin ja lasten kuluihin, tietty osa jää molemmille itselle.
Se ei tuhlaajalle käy, kun sitten joutuisi maksamaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistus, laina, lainanhoitokulut ja yhtiövastike jaetaa 30/70. Muille kuluille perustatte taloustilin, jonne molemmat laittavat rahaa niin, että yhteiset kulut saadaan maksetuksi. Tilin rahoitus 30/70. Muut rahat kumpikin käyttää, miten huvittaa.
Muuten hyvä mutta taloustilille menee 50/50 rahat (esim 500e ja 500e), ei suhteutetuta tuloihin tietenkään. Miksi lokkia pitäisi ruokkia? Jos toinen VALITSEE olla matalapalkka-alalla, ei tämä tarkoita että toisen puoliskon pitäisi sillon kantaa vastuu perheen tuloista ja elätyksestä.
Siis mitä hel....ä! Sanooko joku puolisoa lokiksi?
Tai omia lapsiaan? He tässä kuviossa menettävät.
Jani-Petteri sun pitää nyt valita sähly jääkiekon sijaan, koska isä ei halua maksaa harastuksista 50 % enempää.
No noinhan se menee, vanhemmat määrittelee rahasumman mitä harrastukseen voi käyttää ja sen mukaan harrastetaan.
Ei pelaisi sählyäkään jos äiti olisi totaali-yh.
Mikä tuossa on ongelma? Ottaako noin koville ettei mies anna rahojaan naisen käyttöön?
Ketjusta voi päätellä ettei se ole sattuma, että 51% avioliitoista on sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän, ja vain 29% on tasa-arvoisia.
Ei, vaan ihan niin kuin kirjoitin, se että joku (mies, nainen, muunsukupuolinen) ei anna omalle lapselleen parasta mitä on mahdollista tarjota.
Totta kai vanhemmat valitsee lapsen harrastukset ym., mutta yleensä huomioiden perheen kokonaistilanteen, taloudelliset ja henkiset voimavarat. Ei sen mukaan, että toinen vanhemmista voi maksaa korkeintaan 50 €/kk harrastuksiin ja toinen mielummin pitää ne muutamat ylimääräiset kympit itsellään, kuin maksaa omalle lapselleen mieluisimman harrastuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kau0akirjan voi tehdä niinkin, mies omistaa 70 , vaimo 30 prosenttia tai ihan miten vaan.
Itse ratkaistiin niin vaikka avioliitto oli vankalla pohjalla, asunto 50/50, mies maksoi lainan, minä yhtiövastikkeen ja sähköt. Tuli suunnilleen sama vaikkei juuri rahasta niuhotettu.
Minä ostin lasten tarpeet, ruoan maksoi se, joka kävi kaupassa.Sillä omistussuhteella ei ole merkitystä kun nainen ottaa eron ja päättää putsata miehen.
Avioehto ratkaisee tuon ongelman helposti.
Nykyään vaimo voi olla helposti se varakkaampi. Se sopisi minulle varsin hyvin enkä haluaisi erossa toisen rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Jos meidän perheessä menisi rahat samalle tilille ei olis rahoista mitään jäljellä. Nyt mietittäisiin miten selvitään talven sähkölaskuista, kun tilit tyhjänä. Silloin kun toinen on kova tuhlaamaan niin ei voi yhteistä tiliä pitää. Toisella rahat aina loppu vaikka jää enemmän rahaa kuussa palkan jälkeen, kun laskut maksettu.
Eikö teillä nimenomaan kannattaisi olla yhteinen tili omien tilien lisäksi? Tuhlaaja siirtää sinne heti palkkapäivänä oman osuutensa (mielellään sovittu summa menee automaattisesti) ja samana päivänä lähtee maksuun yhteisiä kuluja.
Jäljelle jäävät hän voi sitten tuhlata siihen mihin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meidän perheessä menisi rahat samalle tilille ei olis rahoista mitään jäljellä. Nyt mietittäisiin miten selvitään talven sähkölaskuista, kun tilit tyhjänä. Silloin kun toinen on kova tuhlaamaan niin ei voi yhteistä tiliä pitää. Toisella rahat aina loppu vaikka jää enemmän rahaa kuussa palkan jälkeen, kun laskut maksettu.
Ei kai sinne kaikkia rahoja laitetakaan vaan yleiskuluihin ja lasten kuluihin, tietty osa jää molemmille itselle.
Se ei tuhlaajalle käy, kun sitten joutuisi maksamaan enemmän.
Eihän kaikkeen pidä suostua. Ei kyllä liity ketjuun mitenkään tämä.
Ja oletettavati ap maksaa siis lasten kulut,ruuat ja tekee kotityöt.En lähtisi tuollaisen miehen kanssa asuntoon sitoutumaan.Ellei tosiaan yhtään jousta siinä että voisi ostaa 70-30 suhteessa esim.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kau0akirjan voi tehdä niinkin, mies omistaa 70 , vaimo 30 prosenttia tai ihan miten vaan.
Itse ratkaistiin niin vaikka avioliitto oli vankalla pohjalla, asunto 50/50, mies maksoi lainan, minä yhtiövastikkeen ja sähköt. Tuli suunnilleen sama vaikkei juuri rahasta niuhotettu.
Minä ostin lasten tarpeet, ruoan maksoi se, joka kävi kaupassa.Sillä omistussuhteella ei ole merkitystä kun nainen ottaa eron ja päättää putsata miehen.
Et ole avioehdosta kuullut?
En eläisi päivääkään miehen kanssa, joka vaatisi maksamaan kaikesta puolet eikä tulojen mukaan. Kaikkeen naiset alistuu.
Mitä ihmeen kämppiselämää tuo on? Jos ollaan perhe niin silloin talous on yhteinen, jos on jokin kummallinen friends with benefits suhde niin siinä tapauksessa tietty eri asia, eikä varmaan kannata asuntoa ostaakkaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästikin tuossa on sellainen olettama, että ette asu yhdessä koko loppu elämäänne.
Miettikää, kuinka kauan suhteenne todennäköisesti vielä kestää. Kannattaako siksi aikaa ostaa yhteinen asunto, vai asua vuokralla kunnes lusikat menevät jakoon, ja ostaa sitten kumpikin sellainen asunto, mihin on varaa?
Tätä pohtii eräs, joka osti asunnon paljon isommalla tuloerolla, ja omistussuhteella 50/50, sekä yhteinen laina.
Meillä verottajalta tuli tiedustelu, onko kyseessä miehen minulle antama lahja, koska tulojeni perusteella en voi maksaa asunnosta 50% verran ja lahjaverohan verottajalta sitten maksettavaksi tuli.
Jos sinun osuutesi lainanlyhennyksestä on enemmän kuin sinun nettotulosi, kyllä siihen verottaja puuttuu. Meillä ei sellaista tilannetta onneksi ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kau0akirjan voi tehdä niinkin, mies omistaa 70 , vaimo 30 prosenttia tai ihan miten vaan.
Itse ratkaistiin niin vaikka avioliitto oli vankalla pohjalla, asunto 50/50, mies maksoi lainan, minä yhtiövastikkeen ja sähköt. Tuli suunnilleen sama vaikkei juuri rahasta niuhotettu.
Minä ostin lasten tarpeet, ruoan maksoi se, joka kävi kaupassa.Sillä omistussuhteella ei ole merkitystä kun nainen ottaa eron ja päättää putsata miehen.
Jos mies on niin tyhmä ettei osaa vaioehtoa solmia niin sitten on ihan oma moka. Ja ei kukaan suomen lain mukaan mentäessä pysty erossa toista putsaamaan.
Isyystesti lapsen syntyessä ja avioehto asuntoa hankkiessa on paras tapa kertoa naiselle "rakastan sinua ja minulla on täysi luottamus sinuun"
Ei ole mitään järkeä perustaa perhettä jos pitää arkipäivän rahasta riidellä. Avioehto tietysti eri juttu, jos toisella on paljon omaisuutta. Perhe on yhteinen yritys.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään järkeä perustaa perhettä jos pitää arkipäivän rahasta riidellä. Avioehto tietysti eri juttu, jos toisella on paljon omaisuutta. Perhe on yhteinen yritys.
Ja jatkan vielä, että tähän yhteiseen yritykseen jokainen perheenjäsen tuo panoksensa eri tavoin, ja se kaikki panos eri ole rahaa. Ei tuollainen ole mitään perhe-elämää, jossa puolisoilla on eri elintasot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästikin tuossa on sellainen olettama, että ette asu yhdessä koko loppu elämäänne.
Miettikää, kuinka kauan suhteenne todennäköisesti vielä kestää. Kannattaako siksi aikaa ostaa yhteinen asunto, vai asua vuokralla kunnes lusikat menevät jakoon, ja ostaa sitten kumpikin sellainen asunto, mihin on varaa?
Tätä pohtii eräs, joka osti asunnon paljon isommalla tuloerolla, ja omistussuhteella 50/50, sekä yhteinen laina.
Meillä verottajalta tuli tiedustelu, onko kyseessä miehen minulle antama lahja, koska tulojeni perusteella en voi maksaa asunnosta 50% verran ja lahjaverohan verottajalta sitten maksettavaksi tuli.
Jos sinun osuutesi lainanlyhennyksestä on enemmän kuin sinun nettotulosi, kyllä siihen verottaja puuttuu. Meillä ei sellaista tilannetta onneksi ole.
Meillä lyhennys meni miehen tililtä. Asunto 50/50, verotodistus pankista koroista tuli puoliksi kummallekin ja verottaja hyväksyi sen kummaltakin. Ei mitään kyselyjä miten osapäivätöissä kykenee omistusasuntoon miehensä kanssa. Perhehän on yksikkö, oisko avoliitto missä verottaja kyselee?
Sillä omistussuhteella ei ole merkitystä kun nainen ottaa eron ja päättää putsata miehen.