Onko teidät jätetty niin että toinen ei suostu puhumaan asiasta ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on sellainen, että nämä tyypit, jotka valittavat siitä, kun on jätetty sanomatta mitään... No, jos ois sanottu, niin nyt käytäisiin keskustelua siitä, että miten kukaan voi sanoa noin ja olipa väärin tehty ja jättäjä saisi vänkäystä vänkäyksen päälle, kun ethän sä nyt mua voi jättää.

Ainakin minut jättäneelle sekä minä, että kaksi muuta eksänsä on ihan suoraan sanoneet, että olisimme vain toivoneet, että hän olisi voinut ihan selkeästi jättää meidät, ei sitä olisi sen enempää tarvinnut puida. Nyt jokainen jäi kuin nalli kalliolle, yhtäkkiä. 

No, se nyt selvensi senkin, että se "ihanaksi" kuviteltu aikakin oli toisen osalta vain näytelmää, ei mitään oikeita tunteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suruperhonen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mulle kävi näin. Lisäksi mies vielä härkki ajoittain ja sitten taas ghostasi. Eli tyypillistä valtapeliä ja olen onnekas että tuli ilmi aika alussa tämä luonnevamma eikä tyyliin vauva kainalossa ja talolaina niskassa. Ja alussa tämäkin tyyppi vaikutti normaalilta ja kivalta ja olin tosissani hänen kanssaan kunnes yhteydenpito loppui kuin seinään. Niin ja kun jossain kohtaa kerroin odottaneeni hiukan kypsempää käytöstä niin olinkin yllätys yllätys hullu, eli astuin miinaan, mutta selvisin suht vähin vahingoin :D

Huh huh!

Ihan vakiosettiä näille, kävi minullekin. Ap, tutustu nyt siihen narsismiin.

Sun pitää varustautua henkisesti siihen hetkeen, kun mies tulee takaisin ja sanoo, että olit maailman ihanin ja seksi kuuminta koskaan ja sun vartalo on mieletön ja häntä kaduttaa, että missasi tilaisuutensa, mutta kun häntä alkoi pelottaa, että lähdet, koska hän ei ansaitse sinua.

Et sitten usko tuosta sanaakaan etkä anna uusia mahdollisuuksia.

Kaikki huonosti käyttäytyvät ihmiset eivät ole narsisteja. Naurattaa että näitä narsismi-diagnooseja jaellaan jollain jokamiehenoikeuksilla 😂

Ja vikaahan ei koskaan ole näissä diagnosoivissa itsessään niin minkäänlaista. Mikäs se narsistin ominaisuus nyt olikaan?

Mikä sua vaivaa kun huutelet koko ajan? Onko sulla joku trauma tästä palstasta? Kaunista elokuun päivää sinulle.

Cancel-kulttuuria taas parhaimmillaan tässä viestissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän tajusi, että olet feikki. Ristiriitainen, manipuloiva, ja yllättävän vaativa. Silloin ei kannata neuvotella vaan häipyä.

Eikös tuo juuri kuulu myös kuvioon, että koittaa uskotella että siinä jätetyssä on se vika; on hullu, vaikea, sairas.. vaikka oikeasti toinen ei ole tehnyt mitään väärää. Siis henkistä väkivaltaa kamalimmillaan.

Sama voi toimia myös toisinpäin. Naiset harrastaa usein henkistä väkivaltaa, miehet taas fyysistä ja kummankin takia voidaan toinen mitään sanomatta jättää.

Tuo narsisti-kusipää -kirves heiluu täällä liian helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ihmissuhteissa on sellainen tilanne, että jotta sitä vaivautuisi selvittämään asioita, siihen pitäisi olla jokin motiivi. 

Esim. että on ollaan samalla työpaikalla, ja on pakko tulla toimeen.

Tai on yhteisiä lapsia, ja on pakko tulla toimeen.

Tai, että toivoo siltä suhteelta vielä jotakin.

Tai vaikka  ei halua suhteelta enää mitään,  mutta että siitä toisesta ihmisestä on jokin hyvä muisto,  niin sen hyvän takia, mitä joskus oli, sitä toivoo ja haluaa että molemmat pääsisivät elämässään eteen päin, vaikka paluuta entiseen ei olisikaan.

Jos mitään motiivia vanhojen asioiden selvittämiseen ei ole,  sitä ei aina viitsi tehdä. 

No, tässäpä on esimerkki itsekkäästä kusipäästä. 

Niin on. Eikö olekin uhrin kannalta aivan erinomainen asia, että hän tuli jätetyksi eikä tarvitse enää kärsiä?

Piilonarsisti (Covert Narcissist) käyttäytyy usein ap:n kuvaamalla tavalla.

Todennäköisin syy on se että hänellä on jo uusi suhde johon hyppää lennosta. Nämä tyypit eivät koskaan muutu ja raivostuvat suunnattomasti jos heidän käytösmallin paljastaa muille. He eivät myöskään kestä pienintäkään kritiikkiä omasta toiminnastaan tai sanomisistaan.

Taustalla näille tyypeillä lähes poikkeuksetta turvaton lapsuus jossa koettu vanhempien taholta laiminlyöntejä. Tästä syystä he eivät kykene koskaan tasapainoiseen parisuhteeseen vaan etsivät rakastumisen tunteen tuomaa huumaa.

Pahimmillaan jos näillä tyypeillä on lapsia suhderuletistaan niin siirtävät saman mallin myös lapsiinsa ja kierre sen kuin jatkuu seuraavassakin sukupolvessa.

Heille muut ihmiset ovat objekteja, käyttöesineitä joita vaihdetaan säännöllisin väliajoin pettämisten ja salasuhteiden toimiessa välineinä toiseen suhteeseen siirtymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ihmissuhteissa on sellainen tilanne, että jotta sitä vaivautuisi selvittämään asioita, siihen pitäisi olla jokin motiivi. 

Esim. että on ollaan samalla työpaikalla, ja on pakko tulla toimeen.

Tai on yhteisiä lapsia, ja on pakko tulla toimeen.

Tai, että toivoo siltä suhteelta vielä jotakin.

Tai vaikka  ei halua suhteelta enää mitään,  mutta että siitä toisesta ihmisestä on jokin hyvä muisto,  niin sen hyvän takia, mitä joskus oli, sitä toivoo ja haluaa että molemmat pääsisivät elämässään eteen päin, vaikka paluuta entiseen ei olisikaan.

Jos mitään motiivia vanhojen asioiden selvittämiseen ei ole,  sitä ei aina viitsi tehdä. 

No, tässäpä on esimerkki itsekkäästä kusipäästä. 

Ei ehkä ole ap:n tilanteen kuvaus, mutta

onko teille  joillekin niin vaikea kestää ajatusta, että et ehkä niin ihana ja haluttu kuin toivoisit ja että jos joku sinut tai kenet tahansa jättää, hän ei ole automaattisesti sairas tai kusipää, vaan et vain ollut sitä, mitä hän etsi? Käykö sen hyväksyminen liikaa itsetunnon päälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ihmissuhteissa on sellainen tilanne, että jotta sitä vaivautuisi selvittämään asioita, siihen pitäisi olla jokin motiivi. 

Esim. että on ollaan samalla työpaikalla, ja on pakko tulla toimeen.

Tai on yhteisiä lapsia, ja on pakko tulla toimeen.

Tai, että toivoo siltä suhteelta vielä jotakin.

Tai vaikka  ei halua suhteelta enää mitään,  mutta että siitä toisesta ihmisestä on jokin hyvä muisto,  niin sen hyvän takia, mitä joskus oli, sitä toivoo ja haluaa että molemmat pääsisivät elämässään eteen päin, vaikka paluuta entiseen ei olisikaan.

Jos mitään motiivia vanhojen asioiden selvittämiseen ei ole,  sitä ei aina viitsi tehdä. 

No, tässäpä on esimerkki itsekkäästä kusipäästä. 

Olisiko siinä toisessakin osapuolessa voinut olla jotakin vikaa, jos mitään hyvää muistoa ei ole jäänyt? Siis jos suhde on ollut koko ajan epätyydyttävä, ja sitten tulee ero. Mikä velvollisuus sitä olisi toisen perinpohjaisesti selvittää? Ehkä hän on antanut jo itsestään ja ajastaan jo ihan tarpeeksi sille toiselle.

Jos joku pitää mykkäkoulua, kyllä se toinenkin osapuoli voisi katsoa peiliin. Ehkä toinen on antanut jonkinlaisen varoitussignaalin jo aiemmin, mutta toinen ei ole reagoinut siihen tai ei ole välittänyt, tai ei ole uskonut, että se toinen todella voi häipyä elämästä - ja ihan lopullisesti.

En sano, että tämä olisi juuri ap:n tilanne, vaan että joskus tällaistakin voi olla puhumattomuuden taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän tajusi, että olet feikki. Ristiriitainen, manipuloiva, ja yllättävän vaativa. Silloin ei kannata neuvotella vaan häipyä.

Ap tuskin on 13 vuotias. Feikki? Aikuinen ihminen ymmärtää että asiat ja ihmiset ei ole mustavalkoisia eikä käytä sanaa "feikki". Jokainen meistä voi toimia itselleen epätyypillisesti tilanteessa jonka kokee oudoksi tai hankalaksi.

Et sitten narsistin kanssa erehtynyt seurustelemaan? Kyllä narsistin ulkokuori on feikki eikä heijasta sisintä persoonaa.

Narsisti kuvittelee aidosti rakastuneensa, mutta heijastaa kohteen omaa persoonaa tähän takaisin, koska yrittää olla tälle mieliksi ja kelpaava. Kun kohde tekee jotain anteeksiantamatonta. Esimerkiksi pukeutuu epäsopivaan asuun ja näyttää naristin silmissä rumalta tai sanoo jonkun väärän sanan tai ilmauksen, katkaisin narsistin päässä menee eri asentoon ja kohde ei enää vastaa sitä kuvaa, jonka hän on päässään tästä rakentanut.

Koska narsisti ei voi koskaan ottaa vastuuta ja syytä mistään harteilleen, syyttää hän vastapuolta feikiksi, koska tämä rikkoi haavekuvan eikä vastannutkaan sitä.

Vau. Olet ilmeisesti käynyt paljon narsistikouluja vai oletko peräti itse narsisti, kun tiedät noin tarkkaan miten homma menee.

Valitettavasti kyllä. Yksi narsistivanhempi, ainakin yksi isovanhempi, kaksi lähisuhdetta. Välttääkseni tämän kaiken jatkossa, olen tutkinut asiaa lukemalla kirjoja ja katsomalla youtubesta asiantuntijavideoita ehkä jotain 500 - 1000 tuntia tähän mennessä. Lisäksi omaa terapiaa päälle narsismiin perhentyneeltä terapeutilta. 

Nyt nuo narsistit on blokattu elämästäni ja osa jo kuolleitakin. Saan elää rauhassa ja yritän estää enää yhtään uutta luikertelemasta elämääni. Uhri sairastuu AINA, tavalla tai toisella. 

Mielenkiintoista. Missä määrin olet itse narsistinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittää siis vaikka yksi viesti, että "mulle riitti son moro" ja asia olisi sillä ookoo ja sillä välttää narsistileiman.

Ei, asiasta pitää keskustella ja vääntää perinpohjaisesti, sillä jätettävä osapuoli (joka ei suinkaan ole narsisti) ei hyväksy että hänet jätetään.

No, tässä tullaan siihen, että narsisti ei ymmärrä sitä loppukeskustelua. 

Hän häipyi sanomatta sanaakaan. 

Yritti tulla takaisin manipuoloimaan (en usko sekuntiakaan, että yritti oikeaa suhdetta). 

Hän ihmettelee, että mitä tapahtui, kun en ole syli ja haarat ja lompakko avoinna vastaanottamassa häntä.

Kerron, että hän on kohdellut minua paskasti ja lempannut minut tavalla, joka ei ole hyväksyttävä. 

Narsistin johtopäätös: Nainen on suuttunut siitä, että hän ei halua jatkaa suhdetta ja hän levittää nyt tätä tarinaa sitten ympäristöön. 

Mutta joo, narsistin mielestä loppukeskustelu varmaan on jotain juuri tuollaista, että toisesta ei pääse eroon, koska häneltä itseltään puuttuu kyky keskustella suoraan, rehellisesti ja aikuismaisesti sekä kyky käsittää ja ottaa vastaan se, mitä toinen hänelle sanoo. 

Mulle tuli tästä mieleen takavuosien narsistimies jota tapailin hetken aikaa :D 

Lopulta sanoin hänelle että minä en halua olla enää hänen kanssaan yhdessä, koska olemme niin erilaisia. Hän sanoi että joo hän on ihan samaa mieltä.

2kk päästä hän soitti minulle ja kertoi löytäneensä maailman kauneimman ja ihanimman naisen, ja hän jättää minut nyt sene takia. Kysyin että eikö hän muista 2 kk takaista keskustelua, jolloin erosimme? 

Ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan toivotteli hyvät jatkot ja harmitteli että hän nyt tällä tavoin joutui minut jättämään :D :D

Kunnes taas tuo maailman ihanin ja kaunein nainen vaihtui seuraavaan...

Itse asiassa ei. Tuon naisen kautta mies sai jalkansa niin hyvään oven väliin tekemisistensä suhteen, että en yllättyisi vaikka olisivat vieläkin yhdessä. Nainen oli siis sellainen jolta tämä mies sai todella paljon hyötyjä itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on sellainen, että nämä tyypit, jotka valittavat siitä, kun on jätetty sanomatta mitään... No, jos ois sanottu, niin nyt käytäisiin keskustelua siitä, että miten kukaan voi sanoa noin ja olipa väärin tehty ja jättäjä saisi vänkäystä vänkäyksen päälle, kun ethän sä nyt mua voi jättää.

Öö, mistä siis tiedät että toinen vänkäisi kun jätetään, jos et edes koskaan ole jättänyt, vaan vain haihtunut kuin pieru saharaan?

Narsisteille tyypillistä kyllä, koitetaan tehdä uhrista syyllinen ja oikeuttaa oma p*ska käytös selittelemällä moisia.

Sinä voit laittaa viestin: haluan lopettaa tämän suhteen". Perään voi lisätä syyn jos tahtoo. Sen jälkeen kun on toiselta jonkun vastauksen saanu, voi laittaa estot sun muut päälle, jos toinen jää oikeasti jankkaamaan.

Mutta sehän hivelee teidän itsetuntoa, kun joku vähän roikkuu nilkassa, tai niin asian voi muille esittää. Kunnon gashlightinia.

On peräti kahdesti. Jättäjä oli molemmissa tapauksissa nainen, olen siis mies. Ensimmäinen kerta oli nuorena ja siitä oli helpompi päästä yli, varsinkin kun muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Toinen kerta olikin sitten huomattavasti vaikeampi itselleni, enkä vieläkään ymmärrä täysin tapahtunutta. Kun mitään selitystä en koskaan saanut ja perheen perustaminen oli seuraava suunniteltu askel. Oli järkinainen, ei siis mikään haihattelija. Sen kuulin myöhemmin muualta, että oli lähtenyt suoraan toisen miehen kanssa asumaan ja on aika onneton nykyisessä avioliitossaan.  

Tein itse kerran niin. Toinen osapuoli harrasti itse mykkäkoulua silloin tällöin ja vain häipyi maisemista. Palasi aina ihan pokkana takaisin. Sitten mittani tuli täyteen, ja lakkasin enää puhumasta ja se päätös on piti.

Hän on yrittänyt vuosien jälkeen selitellä asioita  yhteisten tuttujemme välityksellä, mutta en ole vastannut niihin mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ihmissuhteissa on sellainen tilanne, että jotta sitä vaivautuisi selvittämään asioita, siihen pitäisi olla jokin motiivi. 

Esim. että on ollaan samalla työpaikalla, ja on pakko tulla toimeen.

Tai on yhteisiä lapsia, ja on pakko tulla toimeen.

Tai, että toivoo siltä suhteelta vielä jotakin.

Tai vaikka  ei halua suhteelta enää mitään,  mutta että siitä toisesta ihmisestä on jokin hyvä muisto,  niin sen hyvän takia, mitä joskus oli, sitä toivoo ja haluaa että molemmat pääsisivät elämässään eteen päin, vaikka paluuta entiseen ei olisikaan.

Jos mitään motiivia vanhojen asioiden selvittämiseen ei ole,  sitä ei aina viitsi tehdä. 

No, tässäpä on esimerkki itsekkäästä kusipäästä. 

Ei ehkä ole ap:n tilanteen kuvaus, mutta

onko teille  joillekin niin vaikea kestää ajatusta, että et ehkä niin ihana ja haluttu kuin toivoisit ja että jos joku sinut tai kenet tahansa jättää, hän ei ole automaattisesti sairas tai kusipää, vaan et vain ollut sitä, mitä hän etsi? Käykö sen hyväksyminen liikaa itsetunnon päälle?

Puolet kommentoijista poistui tämän viestin jälkeen. Mistähän se kertoo?

Siltä loppui happi.

Olen kokenut ghostaamisen. Oli ollut tapailua pari kuukautta. Viimeisellä tapaamisella kaikki sujui hyvin. Sen jälkeen tuli pientä riitaa viestitellessä. Tai siis mies oli tosi vaikean oloinen. Minä siitä mainitsin tiukasti. Mies ghostasi. Kun olin rauhoittunut niin yritin vielä soittaa pari päivää myöhemmin ja pyysin viestillä, että puhutaan asiat selväksi. Ei mitään vastausta. Ajatuksenasi oli pyytää anteeksi ja erota sovussa. Se kuuluu hyviin käytöstapoihin. Pikku riidat on ihan normaalia ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Kyllä pitää osata pyytää ja antaa anteeksi.

En heti sanoisi narsistiksi pelkästään sen takia, että ghostaa.

Se on vain todella huonoa käytöstä. Oma tyyppini varmaan alkoi vältellä ja olemaan hankala kun ei halunnut sanoa suoraan että mieli on muuttunut tapaamisen suhteen. Ehkä oli löytänyt uuden naisen. Ken tietää Sai hoidettua asian siististi olemalla passiivisagressiivinen, josta minä hermostuin. Eli mies sai hyvän syyn ghostata, kun toinen suuttui näennäisesti tyhjästä.

Opin tuosta itse, että en hoida viestitellen mitään riitoja.

En näe mitään ongelmaa tälläisessä. Teen säännöllisesti ohareita. Ei enää kiinnosta.

M32

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on sellainen, että nämä tyypit, jotka valittavat siitä, kun on jätetty sanomatta mitään... No, jos ois sanottu, niin nyt käytäisiin keskustelua siitä, että miten kukaan voi sanoa noin ja olipa väärin tehty ja jättäjä saisi vänkäystä vänkäyksen päälle, kun ethän sä nyt mua voi jättää.

Mun tapauksessa meni niin, että oltiin se puoli vuotta tosiaan oltu yhdessä, oli vielä semmoista uuden jännää ja kivaa ja sovittiin spontaanisti tapaamisia ja juttuja eteenpäin. Yhtäkkiä tuli illalla kun mies oli lähtenyt kotiinsa, viesti että tarvii sitä omaa aikaa tai vähän tilaa. Ja mulle jäi sellainen kuva ettei ole mitään välirikkoa enkä jäänyt mitenkään jankkaamaan. Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä taisin laittaa jonkun viestin enkä saanut vastausta. Sitten aloin ounailla että kaikki ei oo nyt kunnossa, mietin jo että onko miehelle tapahtunut jotain, laitoin vielä lähipäivinä jonkun viestin ja koitinkohan pari kertaa soittaa, ei vastausta. En olis jäänyt jankkaamaan ja ymmärrän jopa sen ettei tarvi mitään ns closurea, mutta voisi nyt kasvotusten hoitaa nämä asiat ja niin ettei toiselle jää epäselvyyttä. Tai olis edes vastannut viestillä että tää tosiaan oli tässä.

[/quote]...Tässä tapauksessa nimenomaan MITÄÄN keskusteluja ei ole käyty. Ei ennen eroa, sen aikana eikä jälkeen. En ole tehnyt mitään mikä uhkaisi meidän suhdetta (käynyt vieraissa, valehdellut tms). Mies ei edes siis jättänyt minua. Hän vain kieltäytyy vastaamasta. Sen verran vastasi ettei jaksa kuunnella tuollaista "vittuilua", kun kirjoitin viestiin että jos ei halua enää seurustella niin olisi sen voinut edes viestillä ilmoittaa.

Ja koskaan ennen mies ei ole puhunut minulle ikävästi, enkä minä hänelle. Tämä kaikki on siis ollut ihan todellinen pommi mitä käyn läpi. Täysin puskista tullutta.[/quote]

Jos mies vastaa tuolla tavalla ja siten osoittaa todellisen luonteensa, niin kiitä onneasi että noin vaivattomasti pääset eroon tyypistä ... ja yritä analysoida miksi moisen kanssa päädyit yhteyteen että voisit välttää sellaisen vast'edes uusiutumasta.