Lue keskustelun säännöt.
Onko teidät jätetty niin että toinen ei suostu puhumaan asiasta ollenkaan?
Suruperhonen
31.08.2022 |
Minulle kävi näin. Yhtenä päivänä toinen vaan käytännössã lakkasi vastaamasta viesteihin. Eikä kyseessä ole siis mikään parin tapaamisen tinder-kaveri vaan paljon pitempi suhde, vaikka emme yhdessä asuneetkaan vielä. Eikä meillä ollut mitään riitaa tms ennenkuin tämä tapahtui, päinvastoin.
Netistä olen lukenut asiasta, että tälläistä tapahtuu ihmisille jopa avioliitossa. Että se on henkistä väkivaltaa ja monella voi mennä jopa vuosikausia toipua asiasta, jos nyt koskaan täysin toipuvat (hylkäämisen trauma seuraa mukana seuraaviin suhteisiin jne). Tuntuu niin pahalta, yhtenä päivänä olla rakastettu ja seuraavana päivänä toinen käyttäytyy niinkuin et olisi mitään 😭
Kommentit (400)
On kerran. Reilut 11 vuotta sitten.
Olimme aika nuoria, minä 20 v ja mies 25v.
Olimme seurustelleet lähes vuoden ja menimme sitten kihloihin keväällä 2011.
Asuin mummon luona, koska hän asui opiskelu kaupungissasi, ja mummilla oli tilaa myös minulle.
Molemmat nautimme yhdessä asumisesta.
Mies asui muutaman kilometrin päässä , vuokralla.
Teimme kesälomasuunnitelmia ja Mies ehdotti että jospa muuttaisimme yhteen syksyllä.
Meillä meni mielestäni hyvin. Tosin joskus tuli ihme tunne että "kuka" tuo mies lopulta onkaan...
Ihan kuin kaikki kortit ei olisi kännettykään.
Minulla on tapana aavistella asioita.
Pääsin kesätöihin, mutta otin töitä vain heinäkuun puoliväliin asti, jotta pääsemme lomalle yhdessä.
Viikko ennen Junannusta kävin lapsiuskodissani, olin viikonlopun siellä.
Sunnuntaina yritin koko päivän soittaa miehelle, tuloksetta. Luulin että hänen kännykkänsä on jäänyt johonkin...en huolestunut.
Hän ei vastannut koko Sunnuntaina, en ennättänyt käydä Sunnuntai iltana hänen luonaan.
Vaan vasta maanantaina iltana töiden jälkeen.
Soitin ja soitin ovikelloa...ei tulosta.
Soitin myös kännykkään...nyt hän oli jo vaihtanut numeronsa ...ei saatu yhteyttä.
Eikä koskaan sen jälkeen.
En tiedä syytä enkä mitään hänestä.
Se oli hirveää aikaa.
Hän hävisi ja varmasti halusikin hävitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä aviomies ja lasten biologinen isä vaan katosi. Ei enää vastannut viesteihin eikä puhelimeen. Naapurini kehotti pian jo ottamaan yhteyttä poliisiin jos ei tavoittaminen onnistu. Sain hänet viimein kiinni työpaikan puhelimen kautta. Sitten selvisi että haluaa erota ja on toinen nainen odottamassa jo. Lapsia ei tavannut kuukausiin. Oli aikeissa hylätä lapset kokonaan, mutta sain puhuttua että tapaa joskus. Tapaamisia on pari hassua vuodessa. Meillä on uusi perhe, isäpuoli lapsilla ja kaikki jo onneksi hyvin. Aikaa meni toipumiseen tuosta niin minulla kuin lapsilla. Ei vieläkään ymmärretä miksi kaikki tapahtui, oliko hänellä vain kyseessä kyllästyminen perheenisän rooliin.
Aiheeseen liittyvä biisi
Miten kadota.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kerran poistunut tapailusuhteesta näin. Tein sen siksi, että kumppani oli niin haastava. Hän ei osannut kuunnella vaan haastoi kaiken mitä sanoin. Ei kunnioittanut sitä miltä minusta tuntui vaan yritti kumota tunteeni latemalla faktoja, ihan kuin kyseessä olisi joku yliopistolla käytävä väittely.
Mullekin kävi kerran näin. Oli vielä ihan lyhyt suhteen alku vasta, kun sanoin suoraan, että en jatka suhdetta. Kylläkin viestillä, koska hän oli pitkällä työmatkalla ja puhui viesteissään tilevaisuudensuunnitelmista. Silloin kerroin, että en tule olemaan niissä mukana, koska minulla ei valitettavasti ole tunteita häntä kohtaan.
Seuraavaksi hän syytti minua ghostaamisesta, vähän haukkui kiertoteitse ja yritti todistaa minun tunteeni tai tunteettomuuteni vääräksi. Ei edes pelkillä faktoilla, vaan olettamuksilla perusteistani. Hän sanoi, että tunteet ei kerro siitä, mitä minä oikeasti tarvitsen. Eli olisiko pitänyt seurustella hänen kanssaan, vaikka se yrityksistäni huolimatta tuntui vastenmieliseltä...
Yksi ihan faktaperusteeni oli, että kuulin, että hän vielä viimeisimmän tapaamisemmekin jälkeen oli tinderissä ja tapaili muita. Silti odotti minulta sitoutumista ja suhdetta. Nopeasti en enää vastannut viesteihin (syytöksiin). En tiedä olisinko vastannut, JOS hän olisi kerran ihan soittanutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Mutta paljon mieluummin tulisin jätetyksi tuolla tavalla kuin niin, että suolletaan jotain p*skaa kuinka kiva ihminen olet ja kuinka hyvä sun seurassa on olla, ja silti ei haluta enää koskaan nähdä silmissä.
Olisin tosi tyytyväinen jos mulle sanoisi suoraan, että olet ruma, läski, ällöttävä ja tyhmä ihminen, koska sehän se totuus on. Ei kukaan halua kivaa ihmistä ulos elämästä.Niin sitä vaihtoehtoahan ei ole, että sanoisi tämä suhde ei toimi, haluan eron. Ei ole kuin tuollainen sadistinen ja epämääräinen tapa erota. Erotessa ei aleta selittää miten kiva toinen on. Ihmiset eroaa siksi kun suhteessa ei halua olla, oli toinen miten kiva tahansa. Vaikutat sen verran epävakaalle martyyrille, että ihmiset taitaa pelätä olla rehellisiä sinulle kun pääsi sisällä kaikki kiihtyy nollasta sataan.
No mulla ei ole kokemusta sellaisesta. Ainoastaan tästä, että kehutaan minut maasta taivaisiin. Eli kyllä, osa ihmisistä todellakin kertoo jättämisen yhteydessä miten kiva toinen on. Pointtini oli että kuulisin ennemmin totuuden, oli se millainen tahansa. Ja jos vaihtoehtona on valehteleminen tai katoaminen sanaa sanomatta, ennemmin sitten jälkimmäinen.
Olen itse asiassa keskivertoa rauhallisempi ihminen enkä kovin usein suutu mistään. Mutta valehteleminen ja vedättäminen ovat asioita, joita en voi sietää.Totuus nyt kuitenkaan ei ole se että sinä olet hirveä ja ruma ja kaikkea, vaan se että se toinen ei halua olla sinun kanssasi. Mitä teet syillä, kun ne pätevät vain hänen kohdallaan? Ymmärrän että halutaan syy sille miksi mahtavien treffien ja ihanan aloituksen jälkeen yhtäkiiä toinen vetäytyy, mutta en pidättelisi hengitystä odottellessani rehellistä vastausta, koska se rehellinen vastaus yleensä asettaa tämään jättäjän huonoon valoon.
No eikös sen kuuluisi kantaa se vastuunsa siitä huonosta valosta, kun on ihan itse niin toiminut?
Hä?
Ihan samanlainen vastaus kuin eräs muu antanut, kun hänelle todettu käytöksensä olevan paskamaista.
Niin että mikä ihmeen selitys on se, että ghostaa siksi, että joutuisi huonoon valoon. Ensiksikin, se on kuin strutsi työntää päänsä hiekkaan ja kuvittelee, ettei kukaan huomaa sitä. Se huono valo loistaa silti, koska se ghostaaminenkin luo huonoa valoa. Ja toisekseen, jos sinun pitäisi paljastaa oma valheellisuutesi jättötilanteessa niin itsehän olet valehdellut ja olisi ihan reilua vapauttaa vastapuoli niistä valheista.
Mutta kun omatunto ja empatia puuttuu, niin ne puuttuu...
Henkinen vökivakta on henkistä väkivaltaa, vaikkei tekijä itse tiedostaisi olevansa väkivaltainen tai tekisi asioita satuttaakseen toista.
Joku narsisti itse on kertonut vertauksen, että on kuin auto lähestyisi ja hän on jäämässä alle. Hän tekee jonkun äkkiväistön, jonka seurauksena sinä jäät alle. Hän ei kykene miettimään mitä toiselle tapahtuu, kunhan oma nahka vaan pelastuu.
Väkivalta (katoaminen) aiheuttaa psyykkisiä traumoja ja vaurioita. Se vaikeuttaa kohteen toimintaa myöhemmissä suhteissa ja rikkoo perusturvaa ja luottamusta. Siksi se on väkivaltaa.
Katoaja on yleensä muillakin tavoilla tunnekylmä ja henkisesti väkivaltainen. Monesti tilanne voi jäädä tunnistamatta jopa molemmilta osapuolilta, mutta kuitenkin on epämiellyttäviä tai sairastuttavia tuntemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkinen vökivakta on henkistä väkivaltaa, vaikkei tekijä itse tiedostaisi olevansa väkivaltainen tai tekisi asioita satuttaakseen toista.
Joku narsisti itse on kertonut vertauksen, että on kuin auto lähestyisi ja hän on jäämässä alle. Hän tekee jonkun äkkiväistön, jonka seurauksena sinä jäät alle. Hän ei kykene miettimään mitä toiselle tapahtuu, kunhan oma nahka vaan pelastuu.
Väkivalta (katoaminen) aiheuttaa psyykkisiä traumoja ja vaurioita. Se vaikeuttaa kohteen toimintaa myöhemmissä suhteissa ja rikkoo perusturvaa ja luottamusta. Siksi se on väkivaltaa.
Katoaja on yleensä muillakin tavoilla tunnekylmä ja henkisesti väkivaltainen. Monesti tilanne voi jäädä tunnistamatta jopa molemmilta osapuolilta, mutta kuitenkin on epämiellyttäviä tai sairastuttavia tuntemuksia.
Katoaminen ja mykkäkoulu ovat vain sanattomia puolustustautumiskeino sanallista väkivaltaa vastaan. Katoaminen tai mykkäkoulu eivät kuitenkaan tee ihmisestä "tunnekylmää", usein päin vastoin. Ihmisen puolustautuminen todellista tai kuviteltua uhkaa vastaan katoamalla ei tee myöskään ihmisestä narsistia. Sanaton viestintä vain on usein puolustuskeinona tehokkaampaa "vakivaltaa" kuin sanallinen, koska siihen ei voi sanallisesti vastata. Sama kuin väistäisi nyrkin iskun ja piiloutuisi. Väkivalta, on se sitten fyysistä tai henkistä, rikkoo aina perusturvaa ja luottamusta. Mutta, onko ihminen viime kädessä vastuussa muiden perusturvasta ja luottamuksesta kuin omastaan, ellei halua olla "lauman johtaja"? Luottamusta kun kukaan ei voi ansaita. Se on lahja, joka joko halutaan antaa toiselle tai sitten ei. Perusturva taas syntyy annetun luottamuksen seurauksena.
Olen itse kieltäytynyt selittämästä. Ei se toinen halua kuulla oikeita syitä (ettei riitä eikä kiinnosta ja on vastenmielinenkin), ja valehdella en ala.
Pitää riittää se tieto että suhde on loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen vökivakta on henkistä väkivaltaa, vaikkei tekijä itse tiedostaisi olevansa väkivaltainen tai tekisi asioita satuttaakseen toista.
Joku narsisti itse on kertonut vertauksen, että on kuin auto lähestyisi ja hän on jäämässä alle. Hän tekee jonkun äkkiväistön, jonka seurauksena sinä jäät alle. Hän ei kykene miettimään mitä toiselle tapahtuu, kunhan oma nahka vaan pelastuu.
Väkivalta (katoaminen) aiheuttaa psyykkisiä traumoja ja vaurioita. Se vaikeuttaa kohteen toimintaa myöhemmissä suhteissa ja rikkoo perusturvaa ja luottamusta. Siksi se on väkivaltaa.
Katoaja on yleensä muillakin tavoilla tunnekylmä ja henkisesti väkivaltainen. Monesti tilanne voi jäädä tunnistamatta jopa molemmilta osapuolilta, mutta kuitenkin on epämiellyttäviä tai sairastuttavia tuntemuksia.
Katoaminen ja mykkäkoulu ovat vain sanattomia puolustustautumiskeino sanallista väkivaltaa vastaan. Katoaminen tai mykkäkoulu eivät kuitenkaan tee ihmisestä "tunnekylmää", usein päin vastoin. Ihmisen puolustautuminen todellista tai kuviteltua uhkaa vastaan katoamalla ei tee myöskään ihmisestä narsistia. Sanaton viestintä vain on usein puolustuskeinona tehokkaampaa "vakivaltaa" kuin sanallinen, koska siihen ei voi sanallisesti vastata. Sama kuin väistäisi nyrkin iskun ja piiloutuisi. Väkivalta, on se sitten fyysistä tai henkistä, rikkoo aina perusturvaa ja luottamusta. Mutta, onko ihminen viime kädessä vastuussa muiden perusturvasta ja luottamuksesta kuin omastaan, ellei halua olla "lauman johtaja"? Luottamusta kun kukaan ei voi ansaita. Se on lahja, joka joko halutaan antaa toiselle tai sitten ei. Perusturva taas syntyy annetun luottamuksen seurauksena.
Tämä kuulostaa todella omituiselta vastuuta siirtävältä sanasalaatilta. Missä on pää, missä on häntä? Mikä on viestin ydin?
On. Surua tästä kannan vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kerran. Reilut 11 vuotta sitten.
Olimme aika nuoria, minä 20 v ja mies 25v.
Olimme seurustelleet lähes vuoden ja menimme sitten kihloihin keväällä 2011.Asuin mummon luona, koska hän asui opiskelu kaupungissasi, ja mummilla oli tilaa myös minulle.
Molemmat nautimme yhdessä asumisesta.Mies asui muutaman kilometrin päässä , vuokralla.
Teimme kesälomasuunnitelmia ja Mies ehdotti että jospa muuttaisimme yhteen syksyllä.
Meillä meni mielestäni hyvin. Tosin joskus tuli ihme tunne että "kuka" tuo mies lopulta onkaan...
Ihan kuin kaikki kortit ei olisi kännettykään.
Minulla on tapana aavistella asioita.Pääsin kesätöihin, mutta otin töitä vain heinäkuun puoliväliin asti, jotta pääsemme lomalle yhdessä.
Viikko ennen Junannusta kävin lapsiuskodissani, olin viikonlopun siellä.
Sunnuntaina yritin koko päivän soittaa miehelle, tuloksetta. Luulin että hänen kännykkänsä on jäänyt johonkin...en huolestunut.
Hän ei vastannut koko Sunnuntaina, en ennättänyt käydä Sunnuntai iltana hänen luonaan.
Vaan vasta maanantaina iltana töiden jälkeen.Soitin ja soitin ovikelloa...ei tulosta.
Soitin myös kännykkään...nyt hän oli jo vaihtanut numeronsa ...ei saatu yhteyttä.Eikä koskaan sen jälkeen.
En tiedä syytä enkä mitään hänestä.
Se oli hirveää aikaa.
Hän hävisi ja varmasti halusikin hävitä.
Kuoli?
Ap missä kaupungissa miehesi asuu? Mietin vaan, että voin väistää luodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri narsistit harrastavat tuota, koska eivät tunne empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap missä kaupungissa miehesi asuu? Mietin vaan, että voin väistää luodin.
Näitä on joka kaupungissa. Espoosta tiedän kaksi ei ihan nuorta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan saanut minkäänlaista selitystä miksi nainen on jättänyt minut. Tähän mennessä kaikki naiset on jättänyt tekstiviestillä tai vain kadonnut ja on samantien estänyt minut että ei voi keskustella asiasta
Itse ajattelen että en ole koskaan ollut yhdellekkään miehelle mitään selitystä velkaa. Minä vain lähden se saa luvan olla riittävä selitys
Jättääköhän nämä jätetyt sanojensa mukaan täysin syyttömät osapuolet usein jotain kertomatta, koska kyllä sillä ainakin omalla kohdalla on yleensä selvä syy ollut kun olen lähtenyt kävelemään ja se on toisen kauan kestänyt sietämättömyys. Puhutaan ja jauhetaan mutta mikään ei muutu. Eivät näe vikaa itsessään ja minä olen tietty se syypää kun en jää kärisemään.
Pitkäaikainen seurustelukumppani teki aika mukavat. Oli sovittu matka ja maksettukin se. Kaiken piti olla kunnossa, kunnes mies muuttui jotenkin oudoksi. Pari päivää ennen matkaa mies laittoi viestiä, että meidän suhde on ohi. Lähti matkalle toisen naisen kanssa.
Minä ainakin käytän feikki-sanaa. Sellainen on ihminen, joka elää toisen elämää. Läheisriippuvaiset ovat feikkejä, ainakin minä olin. Tietenkään en sitä silloin ymmärtänyt, kun esittäminen oli jokapäiväistä.