Lue keskustelun säännöt.
Onko teidät jätetty niin että toinen ei suostu puhumaan asiasta ollenkaan?
Suruperhonen
31.08.2022 |
Minulle kävi näin. Yhtenä päivänä toinen vaan käytännössã lakkasi vastaamasta viesteihin. Eikä kyseessä ole siis mikään parin tapaamisen tinder-kaveri vaan paljon pitempi suhde, vaikka emme yhdessä asuneetkaan vielä. Eikä meillä ollut mitään riitaa tms ennenkuin tämä tapahtui, päinvastoin.
Netistä olen lukenut asiasta, että tälläistä tapahtuu ihmisille jopa avioliitossa. Että se on henkistä väkivaltaa ja monella voi mennä jopa vuosikausia toipua asiasta, jos nyt koskaan täysin toipuvat (hylkäämisen trauma seuraa mukana seuraaviin suhteisiin jne). Tuntuu niin pahalta, yhtenä päivänä olla rakastettu ja seuraavana päivänä toinen käyttäytyy niinkuin et olisi mitään 😭
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti kyllä on.
On ihmisiä, joille jopa tuottaa tyydytystä aiheuttaa kärsimystä toiselle.
Olen huomannut, että tällaiset ihmiset ovat valehtelevia, manipuloivia ja - ylimielisiä myös. Jonkinlainen kuin syndrooma se on, ilmenee useana piirteenä. Siksi ylimielisyys jo sinänsä on minulle nykyään hälytysmerkki. Sen näkee ihmisen katseesta. Se kertoo, että tulossa on kohta muutakin toksisuutta. Ylimielisyyteen liittyy myös uhriutuminen, joka puolestaan kulkee käsi kädessä sen puutteen kanssa, ettei ole kykyä, halua eikä merkityksellisyyden tasolla ymmärrystäkään myötäelää toisen ihmisen tunteita ja tarpeita. On vain se minä_itse_minusta_minulla_on_rankkaa.
Itsekeskeisyydestä kertoo, jos ghostaa toisen. Tosi huonoa kertoo luonteesta.
Minut todella törkeästi ghostanneiden ihmisten (2) katseessa ei ollut ylimielisyyttä vaan ahdistus tai henkisessä vankilassa olo. Jos vielä joskus näen sen katseen, juoksen ja todella kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen minäkin lopettanut sen yhteydenpidon riidan jälkeen.
Enkä puhu enää tänä päivänäkään mitään,
Miksi puhuisin?
Jos kuukauden on/off pelissä on varaa olla toiselle todella töykeä ja ilkeä,
Niin mitäpä se suhde tulisi olemaan vuoden tai 10v päästä..?
Niinpä, sitä minäkin,
Miksi haaskata kallista aikaa jonnin joutavaan paskaan..?!?
Ja kyllä ihmisen todellinen luonne tulee esiin juurikin riitatilanteessa, ym tälläisessä..
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jättänyt yhden ystäväni noin. Miksi enhalunnut puhua? Kyseinenhenkilö ei arvostanut minua ihmisenä, koin olevani hänelle vain resurssi, jota hän hyväksikäyttää. Koin, rttei häntä kiinnostanut minun tunteeni, minun loukkaantumiseni hänen käytöksestään eikä hän arvostanut minua, joten kaikesta, mikä ei mennyt hänen mielensä mukaan, hän kohteli minua rumasti, satuttavasti ja antaen ymmärtää, että minä olen paha, enkä mikään arvokas tai edes normaali ihminen.
Missään nimessä tällaisessa ei ole jättäjän puolelta kyse henkisestä väkivallasta, vaan se on sitä erittäin mahdollisesti jätetyn osalta, kuten minun tapauksessani. Mitä minä hänelle olisin antanut aseet käteen edelleen haukkua ja syyttää minua siitä, etten kestänyt hänen HUOM HÄNEN käytöstään? En antanut, ja se oli vain ja ainoastaan hänen oma syynsä ja ehkä sen myös, että olin herkkä ja mieleni hänestä pahoittanut ihminen, jälkimmäisen ollen asia, jota hän ei olisi koskaan koittanutkaan korjata.
Hän oli suhteessamme se henkisesti väkivaltainen osapuoli. Minun piti vain jotenkin päästä hänestä eroon ja se tuntui ihan kamalalta, olin lähtenyt ystävyyssuhteeseen itseni aluksi onnekkaaksi kokien.
Jos hän käyttää sinua resurssina, ei arvosta sinua ihmisenä, ei välitä hyvinvoinnistasi ja tietoisesti jopa loukkaa sinua, niin onko hän oikeasti ystäväsi ollutkaan?
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti kyllä on.
On ihmisiä, joille jopa tuottaa tyydytystä aiheuttaa kärsimystä toiselle.
Olen huomannut, että tällaiset ihmiset ovat valehtelevia, manipuloivia ja - ylimielisiä myös. Jonkinlainen kuin syndrooma se on, ilmenee useana piirteenä. Siksi ylimielisyys jo sinänsä on minulle nykyään hälytysmerkki. Sen näkee ihmisen katseesta. Se kertoo, että tulossa on kohta muutakin toksisuutta. Ylimielisyyteen liittyy myös uhriutuminen, joka puolestaan kulkee käsi kädessä sen puutteen kanssa, ettei ole kykyä, halua eikä merkityksellisyyden tasolla ymmärrystäkään myötäelää toisen ihmisen tunteita ja tarpeita. On vain se minä_itse_minusta_minulla_on_rankkaa.
Itsekeskeisyydestä kertoo, jos ghostaa toisen. Tosi huonoa kertoo luonteesta.
Valehtelu ja manipulointi ovat mulle turn-off jo tapailuvaiheessa. Jos tyypin historiasta paljastuu tuollaisia juttuja nostan kytkintä ja kerron siitä myös muille. Tuollaiset tyypit ovat pohjasakkaa ja ansaitsevat kaiken halveksunnan myös muilta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jättänyt yhden ystäväni noin. Miksi enhalunnut puhua? Kyseinenhenkilö ei arvostanut minua ihmisenä, koin olevani hänelle vain resurssi, jota hän hyväksikäyttää. Koin, rttei häntä kiinnostanut minun tunteeni, minun loukkaantumiseni hänen käytöksestään eikä hän arvostanut minua, joten kaikesta, mikä ei mennyt hänen mielensä mukaan, hän kohteli minua rumasti, satuttavasti ja antaen ymmärtää, että minä olen paha, enkä mikään arvokas tai edes normaali ihminen.
Missään nimessä tällaisessa ei ole jättäjän puolelta kyse henkisestä väkivallasta, vaan se on sitä erittäin mahdollisesti jätetyn osalta, kuten minun tapauksessani. Mitä minä hänelle olisin antanut aseet käteen edelleen haukkua ja syyttää minua siitä, etten kestänyt hänen HUOM HÄNEN käytöstään? En antanut, ja se oli vain ja ainoastaan hänen oma syynsä ja ehkä sen myös, että olin herkkä ja mieleni hänestä pahoittanut ihminen, jälkimmäisen ollen asia, jota hän ei olisi koskaan koittanutkaan korjata.
Hän oli suhteessamme se henkisesti väkivaltainen osapuoli. Minun piti vain jotenkin päästä hänestä eroon ja se tuntui ihan kamalalta, olin lähtenyt ystävyyssuhteeseen itseni aluksi onnekkaaksi kokien.
Jos nyt okein ymmärsin niin sun tilanne on aivan erilainen kuin ap:n. Ap sanoi ettei ole ollut riitoja, kun taas teillä kaverisi kanssa selvästi oli. Ei ihmissuhteita tartte loputtomiin vatkata ja etenkin jos on koettanut asioita selvittää, eikä etene, niin on oikeus puhaltaa peli poikki ja vaan kävellä pois.
On oikeus kävellä pois silloinkin, jos toinen on tehnyt jotain niin selvästi väärää, ettei sitä tartte erikseen vääntää rautalangasta. Varastanut, tai ollut väkivaltainen esimerkiksi, koska jokaisen aikuisen pitäisi tietää että ne on väärin. Toki varastelun kohdalla on ehkä harmaata aluetta, jos voi olla epäselvää kuka on ollut kyseessä. Oon kyllä törmännyt tyyppiin, joka sai raivarit kun kyselin onko hän mahdollisesti ottanut juttuja ja myöhemmin opin että taitaa kärsiä kleptomaniasta, sillä selvästi taskuun päätyi kaikkialta kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ghostasin kerran ihmisen kun selvisi että sovitusta huolimatta piti yllä rinnakkaissuhdetta. En kadu ghostaamistani yhtään.
Jätin kerran tapailukumppanin, enkä puhunut hänen kanssaan asiasta. Ei oltu seurusteluvaiheessa, mutta tapailtiin. Oikeastaan vasta paljon myöhemmin tajusin, että ehkä hänellä oli enemmän tunteita minua kohtaan, kuin minulla häntä kohtaan. Minulla oli myös huono itseluottamus siihen aikaan ja toimin ihan väärin näin jälkeen päin ajateltuna.
Ko miehessä ei ollut mitään vikaa, tykkäsin hänestä, mutta oltiin vain niin erilaisia. Koin, ettei suhde toimisi.
Kaduttaa, että toimin niin. Ehkä myös nettideittailukulttuuri johtaa tällaiseen. Käänteitä voi tapahtua nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi varmaan perustaa oma vertaistukiketju heille, jotka ovat tulleet traumaattisesti ghostatuiksi. Sellaista ei taida vielä olla?
Jännä, että jotkut ajattelevat jättämisen sisältävän jotain brutaalien totuuksien laukomista. En ehtinyt jättää edellistä suhdekumppania, mutta jos olisin, olisin vain kertonut, että musta tuntuu, ettei meidän tarpeet kohtaa ja että jatketaan eri teitä, mutta jos törmätään niin moikataan tai jutellaan.
Miksi ihmeessä olisin sanonut, että hän on vaikuttaa ristiriitaiselta ja epäluotettavalta, ei kohtele mua enää riittävän hyvin, seksi on paskaa ja muna pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On käynyt. Seurustelin eräänä kesänä yhden miehen kanssa, jonka kanssa aloitettiin suhde nopeasti tutustumisen jälkeen. Hän pommitti minua viesteillä jatkuvasti, näimme joka päivä, hän vaikutti niin rakastuneelta ja kaikki olikin aivan liian hyvää ollakseen totta. Yhtäkkiä yhtenä elokuisena päivänä hän ei enää laittanutkaan viestiä ja vastaili minulle hitaasti ja lyhyesti, vaikka vielä saman päivän aikana oli tullut kunnon rakkauspommitusta. Lopulta viestit loppuivat kokonaan. Päätin että katson pari viikkoa muuttuuko hän ennalleen, yritin kysellä mikä on vialla mutta hän vastaili vain lyhyesti että ei mikään. Normaalisti tapaamisemme kestivät tuntikausia ja vietimme yötkin yhdessä, mutta lopulta ne lyhenivät ja viimeinen tapaaminen kesti muistaakseni 15 minuuttia. Hän oli aivan kuin eri ihminen näissä viimeisissä tapaamisissa, lopulta ei enää tapaaminen sopinut ollenkaan. Jätin hänet itse ja jouduin tekemään sen viestillä, koska hän ei pystynyt tavata eikä hänen kanssaan voinut keskustella mistään. Hän vastasi vaan että okei. Ei mitään muuta. No, tämä kirjoitukseni ei sinänsä vastannut otsikon kysymykseen, mutta kuitenkin vähän samantyyppinen tilanne, eli toinen muuttuu ihan yhtäkkiä.
Lopulta selvisi, että hän olikin mennyt minun silloisen esimieheni kanssa yhteen ja olivat seurustelleet jo silloin kesällä, samaan aikaan kuin minun kanssani. Tämä esimies (nainen) tiesi että seurustelen tämän kyseisen miehen kanssa. He molemmat ovat syvästi uskovaisia joten ihmettelin senkin takia miten kehtaavat tehdä noin. Mutta ilmeisesti sopivat toisilleen, koska ymmärtääkseni ovat edelleen yhdessä. Tästä tapauksesta jäi pahat traumat enkä ole enää pystynyt luottamaan kehenkään. Vaikka joku vaikuttaisi maailman ihanimmalta tyypiltä, hän voi seuraavalla sekunnilla olla täysin päinvastainen.
Miten kauan pidätte näitte ghoustaajien tms numeroita puhelimissanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jätin exän tekstiviestillä. En vain enää jaksanut jatkuvaa nalkutusta ja tiesin, että jos olisin yrittänyt puhua miksi halua erota, niin siitä ei olisi ollut mitään hyötyä. Onneksi oli vielä oma asunto, joten riitti että keräsin kamppeeni ja lähdin.
Asuttiin yhdessä ja oltiin asuttu jo useampi vuosi, oltiin myös kihloissa.
Yhden riidan jälkeen mies esti kaikissa sosiaalisissa medioissa, esti puhelut ja tekstiviestit yms. Nukkui toisessa huoneessa kuukauden ja muutti pois. Ei suostunut puhumaan mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näin on käynyt. Tapasimme eräänä keväänä ja vietimme kesän tiiviisti yhdessä tulevaisuutta suunnitellen. Sitten yllättäen loppukesästä tilanne muuttui ja hän totesi vaan, että ei rakasta enää. Yritin keskustella ja ehdottaa vaikka mitä, mutta toinen oli ihan sulkeutunut.
Vasta vuosien päästä tajusin, että tietenkin hän oli silloin tavannut jonkun toisen. Tuli syksyllä hakemaan muutamia tavaroitaan minun luota äitinsä kanssa (oli muuttamassa kaupungista toiseen). Äitinsä katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja senkin syyn ymmärsin vasta vuosien päästä. Mies oli tietenkin kertonut äidilleen, että minä petin tai tein jotain pahaa.
Kauhea shokki tällainen tapahtuma sille, joka on sitoutunut suhteeseen. Minulla meni vuosikausia, että jotenkin pääsin tuosta yli. Jopa uudessa suhteessa meni vuosia ennen kuin opin luottamaan siihen, että toinen ei yhtäkkiä vaan häviä elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti kyllä on.
On ihmisiä, joille jopa tuottaa tyydytystä aiheuttaa kärsimystä toiselle.
Olen huomannut, että tällaiset ihmiset ovat valehtelevia, manipuloivia ja - ylimielisiä myös. Jonkinlainen kuin syndrooma se on, ilmenee useana piirteenä. Siksi ylimielisyys jo sinänsä on minulle nykyään hälytysmerkki. Sen näkee ihmisen katseesta. Se kertoo, että tulossa on kohta muutakin toksisuutta. Ylimielisyyteen liittyy myös uhriutuminen, joka puolestaan kulkee käsi kädessä sen puutteen kanssa, ettei ole kykyä, halua eikä merkityksellisyyden tasolla ymmärrystäkään myötäelää toisen ihmisen tunteita ja tarpeita. On vain se minä_itse_minusta_minulla_on_rankkaa.
Itsekeskeisyydestä kertoo, jos ghostaa toisen. Tosi huonoa kertoo luonteesta.tai sitten et vain kestä kuulla, miten olet loukannut toista, eikä hän jaksa loputonta draamaa kanssasi, joka syntyy, jos sinulle yrittää kertoa omia tarpeitaan. Silloin jäljelle eroksi ei jää, kuin häipyä, koska toinen ei kykene oma-aloitteiseen toisen osapuolen kunnioittamiseen. Kaikki eivät väännä sinulle rautalangasta muiden kunnioittamisen oppeja, vaan häipyvät. Itku loukkaantuneena kertoo, ettet EDELLEENKÄÄN suostu katsomaan yhtään peiliin.
Sattuuhan näitä toisin päinkin. Mies eroaa lopulta nolosti messenger viestillä, koska enemmän kuin vuoden ajan kaikki yritykset keskustella suhteen ongelmista, miehen tyytymättömyydestä tai erotoiveesta on otettu vastaan itkulla, räyhäämisellä ja itsemurhauhkauksilla. Pariterapiaan lähdetään mukaan vain syyllistämään miestä, jo etukäteen on listattu aiheet, joita terapiassa ei saa ottaa esiin tai "kävelen heti ulos". Mitään tilinpäätöstä ei jätetty osapuoli halua luonnollisesti käydä eron jälkeenkään vaan tyydytään ikään kuin yhteiseen konsensukseen, että kaikki kaunis oli miehen hajottamaa.
Eli en tiedä ghostaamalla lähtijöitä, mutta tiedän tapauksen missä jätetty ei suostunut koskaan puhumaan avoimesti asioista, ei ennen eikä jälkeen eron. Peiliin katsominen on joillekin mahdotonta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vaikealta joillain käsittää, että miksi jättäjä kehuisi. Tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että eroajalla on heikko itsetunto ja kokee saaneensa liikaa negatiivista palautetta, eikä ole riittävä toiselle. Jos jatkuvasti vaan saa tuntea olevansa kelvoton, niin miksi sellaiseen tilanteeseen jäisi? Voi siitä silloin lähteä, vaikka toisesta tykkäisikin, koska haluaa antaa toiselle vapauden etsiä se parempi tyyppi tilalle joka ei jatkuvasti tuota pettymystä. Ja minkä ihmeen takia toinenkaan haluaisi oikeasti olla ihmisen kanssa, joka jatkuvasti hermostuttaa, suututtaa eikä tee mitään oikein.
Näillä pakonomaisilla sarjasuhteilijoilla, jotka samalla uskottelevat vastapuolelle olevansa tosissaan ja pysyvämmässä suhteessa, on tapana kehua se vastapuoli maasta taivaisiin. Sairaan mielen syitä ja motiiveja voi vain arvailla. Yksi lienee se, että rakkaushuijari ei halua paljastaa kupletin todellista juonta. Toinen on se, että hän haluaa pitää jalan ovenraossa, että p***untarpeessaan tai joskus muuten pitkästyessään voi käydä tsekkaamassa, josko vielä saisi jotain irti kohteesta.
Ei se jättäjä aina mikään sarjasuhteilija ole. Minulla kävi niin päin, että lähdin ja toisella oli heti uusi. Erosi tästä kuitenkin pian ja taas deittailemaan. Otti minuunkin jossain välissä yhteyttä. Itsestä ei edelleenkään tunnu siltä että kykenisin mihinkään deittailuihin kun en ole päässyt tuosta yli.
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin exän tekstiviestillä. En vain enää jaksanut jatkuvaa nalkutusta ja tiesin, että jos olisin yrittänyt puhua miksi halua erota, niin siitä ei olisi ollut mitään hyötyä. Onneksi oli vielä oma asunto, joten riitti että keräsin kamppeeni ja lähdin.
Siinä vaiheessa ei kuulu puhua, miksi haluaa erota vaan todeta, että nyt erotaan. Jos puhuu, että näiden asioiden vuoksi haluaa erota, toinen käsittää sen asioiden selvittämiseksi eikä eroksi.
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että jotkut ajattelevat jättämisen sisältävän jotain brutaalien totuuksien laukomista. En ehtinyt jättää edellistä suhdekumppania, mutta jos olisin, olisin vain kertonut, että musta tuntuu, ettei meidän tarpeet kohtaa ja että jatketaan eri teitä, mutta jos törmätään niin moikataan tai jutellaan.
Miksi ihmeessä olisin sanonut, että hän on vaikuttaa ristiriitaiselta ja epäluotettavalta, ei kohtele mua enää riittävän hyvin, seksi on paskaa ja muna pieni.
Mulle eräs sanoi tasan näin kun jätti minut. Hyvähän se on jättäjänä tuollaisia ohjeita jaella, huomioimatta ollenkaan mitä jätetty ajattelee. Hän saa mun puolesta moikkailla ja jutella ihan niin paljon kuin haluaa, mutta minua hän ei voi siihen velvoittaa. Jos joskus tulee vastaan niin voi olla varma että katson häntä kuin tuntematonta eikä tule saamaan moikkaukselleen vastausta. Ja siihen on syynsä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on käynyt. Tapasimme eräänä keväänä ja vietimme kesän tiiviisti yhdessä tulevaisuutta suunnitellen. Sitten yllättäen loppukesästä tilanne muuttui ja hän totesi vaan, että ei rakasta enää. Yritin keskustella ja ehdottaa vaikka mitä, mutta toinen oli ihan sulkeutunut.
Vasta vuosien päästä tajusin, että tietenkin hän oli silloin tavannut jonkun toisen. Tuli syksyllä hakemaan muutamia tavaroitaan minun luota äitinsä kanssa (oli muuttamassa kaupungista toiseen). Äitinsä katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja senkin syyn ymmärsin vasta vuosien päästä. Mies oli tietenkin kertonut äidilleen, että minä petin tai tein jotain pahaa.
Kauhea shokki tällainen tapahtuma sille, joka on sitoutunut suhteeseen. Minulla meni vuosikausia, että jotenkin pääsin tuosta yli. Jopa uudessa suhteessa meni vuosia ennen kuin opin luottamaan siihen, että toinen ei yhtäkkiä vaan häviä elämästäni.
Hyvin samantapainen kokemus minulla. Koko kesä oltiin oltu tiivisti yhdessä, molempien vanhemmat tavattu jne. Tosin mies ei edes todennut, että ei haluakaan olla yhdessä, vaan lopetti vain kylmästi vastaamasta puhelimeen ja viesteihin. Tavaroitani oli jäänyt miehen luokse ja vaikka olin muuten jo luovuttanut , niin sen takia otin vielä yhteyttä. Lopulta viikkojen yrittämisen jälkeen mies vastasi yllättäen puheluuni ja väitti olevansa siskonsa luona toipumassa sydäninfarktista. Aikaisemmin kesällä yhteisellä matkalla oltuamme hän väitti myös saaneensa sydärin - siis siellä reissussa. Epäilin tätä, sillä hänellä ei ollut mitään oireita ja olimme yhdessä 24/7. En uskonut nytkään sanaakaan hänen sairaskertomuksestaan, mutta toivotin pikaista paranemista ja pyysin häntä nostamaan kamani talonsa (omakotitalo) ulkopuolelle. Kävin hakemassa tavarat puhelua seuraavana päivänä talon terassilta. Ilmeisesti oli toipunut pikaisesti.
Tuolloin olin melko hajalla pitkään, olin erittäin rakastunut. Vasta jälkikäteen hahmotin, että ei hänellä mielenterveyden osalta kaikki ollut ok. Muitakin omituisia tilanteita oli, joissa selvästi haki itselleen huomiota asioilla, jotka oli oikeastaan tapahtunut toisille ihmisille. Milloin hän oli joutunut kolariin, vaikka autossa ei ollut mitään jälkeä. Kerran hän oli muka ollut mukana veneonnettomuudessa ja kun kysyin tarkemmin, niin tästäkin selitys oli varsin epämääräinen.
Vuosia myöhemmin näin hänet baarissa ja tuli selittämään jotain, että kyllä me olemme edelleen ystäviä, johon totesin, että ei , emme ole ja jatkoin matkaa.
tai sitten et vain kestä kuulla, miten olet loukannut toista, eikä hän jaksa loputonta draamaa kanssasi, joka syntyy, jos sinulle yrittää kertoa omia tarpeitaan. Silloin jäljelle eroksi ei jää, kuin häipyä, koska toinen ei kykene oma-aloitteiseen toisen osapuolen kunnioittamiseen. Kaikki eivät väännä sinulle rautalangasta muiden kunnioittamisen oppeja, vaan häipyvät. Itku loukkaantuneena kertoo, ettet EDELLEENKÄÄN suostu katsomaan yhtään peiliin.