Onko teidät jätetty niin että toinen ei suostu puhumaan asiasta ollenkaan?

Ei kaduta kirjoitti:

Kerran lopetin yhteydenpidon itse ehkä kuukauden tapailun jälkeen, mies oli liukas kuin saippua ja itse piti monen päivän hiljaisuutta vaikka yritin kysellä kuulumisia ja halusin kovasti nähdä tai edes jutella. Myönnetään että olin itse sitä tyyppiä että tarvitsen paljon keskustelua ja vuorovaikutusta varsinkin suhteen alussa, ja lähtökohtaisesti emme tainneet sopia yhteen. Sanoin useamman kerran ihan suoraan että tällainen tuuritapailu ei sovi minulle ja haluan ihan oikean ihmissuhteen, ja mies muka kuuli ja ymmärsi mutta mitään muutosta ei tapahtunut. Minun vapaillani äijä oli aina mökillä tai jossain tavoittamattomissa. Kyllästyin ja blokkasin vaan tyypin eikä olla juteltu enää.

Sinähän olet nostanut ongelmat esille.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tuli mieleen, kun kirjoitin tapailemastani miehestä palstalle. No siihen ketjuun ilmestyi joku sitten kertomaan että ystävänsä oli tunnistanut hänet ja linkannut ketjun, ja palstan välityksellä tämä mies teki bänät tapailukumppaninsa kanssa. Joka siis en ollut minä.

Mikä lie ihme trolli, mutta ajatella jos joku tekisi noin, pistäisi poikki jonkun anonyymin nettikeskustelun perusteella :D No, jos näin tapahtui niin se nainen kyllä väisti luodin.

Miksipä ei sitten joidenkin valheellisten juorujenkin vuoksi joku voisi jättää, ottamatta selvää edes niiden todenperäisyydestä ja selittelemättä.

Palstalla on tämän tyyppisissä ketjuissa hyvinkin osuvia kuvauksia toksisista miehistä ja heidän tavoistaan. Mitä enemmän ihmiset jättävät ajoissa tuollaiset tyypit niin hyvä. Vielä parempi on jos ihmiset alkavat paremmin tunnistamaan toksiset ihmiset jotta näiden kanssa tapailu jää mahdollisimman lyhyeen. Ne tyypit on sairaita.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse jättänyt erään naisen tuolla tavalla. Taustalla oli se, että olin yrittänyt puhua suhteemme ongelmista, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä, koska nainen vain suuttui hirveästi eikä kyennyt ottamaan palautettani vastaan. Kun jätin hänet, ei tuntunut järkevältä selittää mitään. Tuskin hän olisi silloin ollut yhtään vastaanottavaisempi.

No, olisit voinut käyttää vaikka juuri noita sanoja. "Olen yrittänyt puhua suhteemme ongelmista, mutta koen, että siitä ei ole ollut mitään hyötyä. Tämän vuoksi haluan erota."

Sen jälkeen kun sekaannuin ns. miehenvaihtajaan, katson aina naisen somesta, näkyykö merkkejä siitä että mies vaihtuu tiuhaan tahtiin. Jos siellä ollaan parin vuoden välein aina uuden ukon kainalossa, niin ei kannata kuvitella mitään vakavampia tämän kanssa. Siinä sain ylivuotavia kehuja kuulla mutta vastineena myös aika jäätävää kilahtelua ja muuta mt-oireilua. Vaikuttaisi, että sille on yleensä syy miksei suhteet kestä joillain.

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen kun sekaannuin ns. miehenvaihtajaan, katson aina naisen somesta, näkyykö merkkejä siitä että mies vaihtuu tiuhaan tahtiin. Jos siellä ollaan parin vuoden välein aina uuden ukon kainalossa, niin ei kannata kuvitella mitään vakavampia tämän kanssa. Siinä sain ylivuotavia kehuja kuulla mutta vastineena myös aika jäätävää kilahtelua ja muuta mt-oireilua. Vaikuttaisi, että sille on yleensä syy miksei suhteet kestä joillain.

Sama pätee miehiin myös. Mies joka tasaisin väliajoin hyppii suhteesta toiseen on usein narsisti ja epävakaa muutenkin.

On. 10 v aviossa. Puoliso sanoi : " ei tässä ole mitään keskusteltavaa, olen itselleni luvannut, että eroan".

Ei ero sinänsä ollut se pahin asia, vaan juuri tuo, ettei asiasta voinut puhua toisen kanssa edes sen verran, että olisi saanut kuulla toisen syyt ratkaisuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta kirjoitti:

Kerran lopetin yhteydenpidon itse ehkä kuukauden tapailun jälkeen, mies oli liukas kuin saippua ja itse piti monen päivän hiljaisuutta vaikka yritin kysellä kuulumisia ja halusin kovasti nähdä tai edes jutella. Myönnetään että olin itse sitä tyyppiä että tarvitsen paljon keskustelua ja vuorovaikutusta varsinkin suhteen alussa, ja lähtökohtaisesti emme tainneet sopia yhteen. Sanoin useamman kerran ihan suoraan että tällainen tuuritapailu ei sovi minulle ja haluan ihan oikean ihmissuhteen, ja mies muka kuuli ja ymmärsi mutta mitään muutosta ei tapahtunut. Minun vapaillani äijä oli aina mökillä tai jossain tavoittamattomissa. Kyllästyin ja blokkasin vaan tyypin eikä olla juteltu enää.

Sinähän olet nostanut ongelmat esille.

Niin en tiedä oliko mies sitten ihan vaan läpällä liikenteessä, sanahelinää oli monenlaista ja jopa puhui että yhteenmuutto olisi hänen mielestään taloudellisesti hyvä idea niin saisi laskut puolitettua. Siinä vaiheessa itselle oli kyllä jo peli pelattu että en ottanut enää todesta koko retaletta.

Ei kaduta edelleenkään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta kirjoitti:

Kerran lopetin yhteydenpidon itse ehkä kuukauden tapailun jälkeen, mies oli liukas kuin saippua ja itse piti monen päivän hiljaisuutta vaikka yritin kysellä kuulumisia ja halusin kovasti nähdä tai edes jutella. Myönnetään että olin itse sitä tyyppiä että tarvitsen paljon keskustelua ja vuorovaikutusta varsinkin suhteen alussa, ja lähtökohtaisesti emme tainneet sopia yhteen. Sanoin useamman kerran ihan suoraan että tällainen tuuritapailu ei sovi minulle ja haluan ihan oikean ihmissuhteen, ja mies muka kuuli ja ymmärsi mutta mitään muutosta ei tapahtunut. Minun vapaillani äijä oli aina mökillä tai jossain tavoittamattomissa. Kyllästyin ja blokkasin vaan tyypin eikä olla juteltu enää.

Sinähän olet nostanut ongelmat esille.

Niin en tiedä oliko mies sitten ihan vaan läpällä liikenteessä, sanahelinää oli monenlaista ja jopa puhui että yhteenmuutto olisi hänen mielestään taloudellisesti hyvä idea niin saisi laskut puolitettua. Siinä vaiheessa itselle oli kyllä jo peli pelattu että en ottanut enää todesta koko retaletta.

Minusta sinä olet yrittänyt kommunikoida. 

Meidän suhteessa ei tapeltu kertaakaan, mies luikerteli kaikesta vakavasta keskustelusta ja kun sitten en antanut periksi, hän ghostasi. Eli olin ihan vaan leikkikalu, jota piti aikansa. Kuitenkin hän oli olevinaan niin rakastunut ja halauvansa yhteisen tulevaisuuden. Antoi vain positiivista palautetta ja hukutti kaikkiin kultarakashunajapupujuttuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on sellainen, että nämä tyypit, jotka valittavat siitä, kun on jätetty sanomatta mitään... No, jos ois sanottu, niin nyt käytäisiin keskustelua siitä, että miten kukaan voi sanoa noin ja olipa väärin tehty ja jättäjä saisi vänkäystä vänkäyksen päälle, kun ethän sä nyt mua voi jättää.

Öö, mistä siis tiedät että toinen vänkäisi kun jätetään, jos et edes koskaan ole jättänyt, vaan vain haihtunut kuin pieru saharaan?

Narsisteille tyypillistä kyllä, koitetaan tehdä uhrista syyllinen ja oikeuttaa oma p*ska käytös selittelemällä moisia.

Sinä voit laittaa viestin: haluan lopettaa tämän suhteen". Perään voi lisätä syyn jos tahtoo. Sen jälkeen kun on toiselta jonkun vastauksen saanu, voi laittaa estot sun muut päälle, jos toinen jää oikeasti jankkaamaan.

Mutta sehän hivelee teidän itsetuntoa, kun joku vähän roikkuu nilkassa, tai niin asian voi muille esittää. Kunnon gashlightinia.

Kaikella kunnioituksella, tuo ei oikein toimi. Täällä oli taannoin pitkä keskustelu, jossa viestillä "jättäminen" tyrmättiin aivan täysin. Kun on itse ollut tilanteessa missä aina sitten taipuu ja kääntyy takaisin kun ei vaan kestä sitä huolen mustaa, painavaa, pilveä päällään mikä jää lähtöyritysten jälkeen, tajuaa että viesti tai kirje on ainoa mikä tuossa tilanteessa oikeasti toimii. Mutta viestillä eron ilmoittamista pidetään niin moitittavana menettelynä, että siitäkin jää paha maku suuhun. Monesti just mies jää niin alakynteen tunnemanipuloinnin seurauksena, että miehet sit koittaa kaikkea tyhmää niin kuin käyttäytyä törpösti ja saada toinen tekemään johtopäätöksensä, tai sitten vain haihtua. Kun naisella alkaa kyyneleet valua ja mies kuulee olevansa kova, jopa väkivaltainen, loppuu monella miehellä keinot kuinka pitää pintansa.

Jokaisen kannattaa pitää ensin huoli omasta tontistaan ja omasta kasvustaan ihmiseksi, sitten vasta keskittyä toisiin. 

Jos omat rajasi ovat sinulle itsellesi selvät, sinä tunnet itsesi ja tarpeesi, kukaan ei pysty manipuloimaan sinua jäämään suhteeseen. Sanon tämän ihan kaikella lämmöllä, jotta voisit opetella tuntemaan itseäsi paremmin ja kommunikoimaan tehokkaasti. 

Jos olen päättänyt, että suhde päättyy niin se päättyy. Jos taas en ole vielä päättänyt, että se päättyy vaan asiassa on jotain keskusteltavaa, toinen voi käytöksellään manipuloida minua uskomaan asiat hänen haluamallaan tavalla. Oletko siis itsekään ollut vielä ihan varma lopettamispäätöksen suhteen?

Todella moni ihminen jättää oman henkisen kasvunsa tekemättä ja toimii vaan viettiensä varassa samalla tapaan kuin teini, kun mahaan alkaa sattua ja olo on epämukava, ei uskalleta puhua asioista kuin aikuiset vaan lähdetään joko juoksemaan pakoon tai myötäilemään toista. On ihan tekemätön paikka yrittää olla ihmissuhteessa teiniaikuisen kanssa, joka ymmärtää kyynelet manipulointina ja keskustelun kontrollointina ja joka ei pysty itse ilmaisemaan omia tarpeitaan tai hahmottamaan omia rajojaan eikä sitä, mikä on reilua ja rakentavaa kommunikointia. 

"Oletko siis itsekään ollut vielä ihan varma lopettamispäätöksen suhteen?". Jälkikäteen ajatellen täytyy myöntää, etten ollut valmis luopumaan ihmisestä ihan täysin, olisin toivonut, että olisin voinut vielä pitää yhteyttä ja kuulla että hän kuitenkin pärjää ja menee eteenpäin. En ollut valmis lähtemään silläkin uhalla, että hän todella ottaa ne lääkkeet joiden kanssa lukkiutui vessaan kaksi kertaa kun "keskustelimme" siitä, etten enää tunne rakastavani. Tai ajaa siihen kallioleikkaukseen mihin kerran sanoi ajavansa, jonka jälkeen hänen puhelimensa ei ollut päällä melkein vuorokauteen. Kolmannen kerran, kun hän todella otti ne lääkkeet, sain kuitenkin akuuttipsykiatrian osastolla itse keskusteluapua jonka avulla tajusin, että pitkittäminen vain pahentaa tilannetta. Tajusin myös, että ne lääkkeet joita hän oli ottanut olivat vain betasalpaajia, joilla hän sai sen verran tokkuraisen olon ja vatsan sekaisin, että otettiin osastolle. Vahvoja unilääkkeitä ja rauhoittaviakin olisi ollut... (Minä kutsuisin tuota tunnemanipuloinniksi kuin myös pitkiä tunteikkaita sähköposteja osastolta, joissa toivotaan kuolemaa ja itketään äidin surua kun menettää tyttärensä, mutta ehkä olen vain heikko ja vailla ymmärrystä.)

Otin hänet vastaan sairaalasta, odotin, että hän palaa töihin ja tilanne tasaantuu ja sitten ilmoitin viestitse, että nyt suhde on lopullisesti ohi. Yhteydessä emme enää ole, mutta olenkin ollut niin vihainen, että olen todella ollut "ihan varma lopettamispäätöksen suhteen".

Jos tuosta ottaa nuo itsemurhayritykset pois niin on hyvä muistaa että eron jälkeen on kunnioitettava sitä jos toinen osapuoli ei halua pitää yhteyttä. Se on aikuismaista käytöstä.

Ihan varmasti näin. Tosin jos on suhteen alusta asti sanottu pienestäkin epäröinnistä, että "minusta jos eroat niin se on sitten välit kokonaan poikki, et kuule minusta enää koskaan mitään", niin saattaa käydä mielessä, että onkohan se tosissaan vai onko tuo vain uhkailua. Etenkin kun toisesta suupielestä sanotaan, etten pärjää elämässä asiassa x, y tai z ilman sinua. Ja etenkin kun kaikenlaista muutakin uhkailua oli pitkin matkaa, joista ei mikään kuitenkaan toteutunut ennen kuin tuli selväksi, ettei suhde missään tapauksessa tule jatkumaan. Sitten vasta selvisi että ihan tosissaan se oli, kaikessa.

Kannattaa muistaa, että suhteessa oli myös paljon hyvää ja toista saattoi silti rakastaa vaikka sellaisia sairaita piirteitäkin suhteeseen liittyi. Olisin toivonut vähän toisenlaista loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tuli mieleen, kun kirjoitin tapailemastani miehestä palstalle. No siihen ketjuun ilmestyi joku sitten kertomaan että ystävänsä oli tunnistanut hänet ja linkannut ketjun, ja palstan välityksellä tämä mies teki bänät tapailukumppaninsa kanssa. Joka siis en ollut minä.

Mikä lie ihme trolli, mutta ajatella jos joku tekisi noin, pistäisi poikki jonkun anonyymin nettikeskustelun perusteella :D No, jos näin tapahtui niin se nainen kyllä väisti luodin.

Miksipä ei sitten joidenkin valheellisten juorujenkin vuoksi joku voisi jättää, ottamatta selvää edes niiden todenperäisyydestä ja selittelemättä.

Palstalla on tämän tyyppisissä ketjuissa hyvinkin osuvia kuvauksia toksisista miehistä ja heidän tavoistaan. Mitä enemmän ihmiset jättävät ajoissa tuollaiset tyypit niin hyvä. Vielä parempi on jos ihmiset alkavat paremmin tunnistamaan toksiset ihmiset jotta näiden kanssa tapailu jää mahdollisimman lyhyeen. Ne tyypit on sairaita.

Olen itse kirjoittanut palstalle joskus miehestä jota tapailin ja joku tunnisti kirjoituksestani että olimme tapailleet samaa miestä.

Kun ajat ja paikat täsmää niin ei ole vaikeaa tunnistaa kenestä kyse. Jotkut miehet kertovat aika varomattomastikin liikkeistään ja silloin voi käydä niin että tilanteesta tuleekin tapailunaisten treffit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on sellainen, että nämä tyypit, jotka valittavat siitä, kun on jätetty sanomatta mitään... No, jos ois sanottu, niin nyt käytäisiin keskustelua siitä, että miten kukaan voi sanoa noin ja olipa väärin tehty ja jättäjä saisi vänkäystä vänkäyksen päälle, kun ethän sä nyt mua voi jättää.

Öö, mistä siis tiedät että toinen vänkäisi kun jätetään, jos et edes koskaan ole jättänyt, vaan vain haihtunut kuin pieru saharaan?

Narsisteille tyypillistä kyllä, koitetaan tehdä uhrista syyllinen ja oikeuttaa oma p*ska käytös selittelemällä moisia.

Sinä voit laittaa viestin: haluan lopettaa tämän suhteen". Perään voi lisätä syyn jos tahtoo. Sen jälkeen kun on toiselta jonkun vastauksen saanu, voi laittaa estot sun muut päälle, jos toinen jää oikeasti jankkaamaan.

Mutta sehän hivelee teidän itsetuntoa, kun joku vähän roikkuu nilkassa, tai niin asian voi muille esittää. Kunnon gashlightinia.

Kaikella kunnioituksella, tuo ei oikein toimi. Täällä oli taannoin pitkä keskustelu, jossa viestillä "jättäminen" tyrmättiin aivan täysin. Kun on itse ollut tilanteessa missä aina sitten taipuu ja kääntyy takaisin kun ei vaan kestä sitä huolen mustaa, painavaa, pilveä päällään mikä jää lähtöyritysten jälkeen, tajuaa että viesti tai kirje on ainoa mikä tuossa tilanteessa oikeasti toimii. Mutta viestillä eron ilmoittamista pidetään niin moitittavana menettelynä, että siitäkin jää paha maku suuhun. Monesti just mies jää niin alakynteen tunnemanipuloinnin seurauksena, että miehet sit koittaa kaikkea tyhmää niin kuin käyttäytyä törpösti ja saada toinen tekemään johtopäätöksensä, tai sitten vain haihtua. Kun naisella alkaa kyyneleet valua ja mies kuulee olevansa kova, jopa väkivaltainen, loppuu monella miehellä keinot kuinka pitää pintansa.

Jokaisen kannattaa pitää ensin huoli omasta tontistaan ja omasta kasvustaan ihmiseksi, sitten vasta keskittyä toisiin. 

Jos omat rajasi ovat sinulle itsellesi selvät, sinä tunnet itsesi ja tarpeesi, kukaan ei pysty manipuloimaan sinua jäämään suhteeseen. Sanon tämän ihan kaikella lämmöllä, jotta voisit opetella tuntemaan itseäsi paremmin ja kommunikoimaan tehokkaasti. 

Jos olen päättänyt, että suhde päättyy niin se päättyy. Jos taas en ole vielä päättänyt, että se päättyy vaan asiassa on jotain keskusteltavaa, toinen voi käytöksellään manipuloida minua uskomaan asiat hänen haluamallaan tavalla. Oletko siis itsekään ollut vielä ihan varma lopettamispäätöksen suhteen?

Todella moni ihminen jättää oman henkisen kasvunsa tekemättä ja toimii vaan viettiensä varassa samalla tapaan kuin teini, kun mahaan alkaa sattua ja olo on epämukava, ei uskalleta puhua asioista kuin aikuiset vaan lähdetään joko juoksemaan pakoon tai myötäilemään toista. On ihan tekemätön paikka yrittää olla ihmissuhteessa teiniaikuisen kanssa, joka ymmärtää kyynelet manipulointina ja keskustelun kontrollointina ja joka ei pysty itse ilmaisemaan omia tarpeitaan tai hahmottamaan omia rajojaan eikä sitä, mikä on reilua ja rakentavaa kommunikointia. 

"Oletko siis itsekään ollut vielä ihan varma lopettamispäätöksen suhteen?". Jälkikäteen ajatellen täytyy myöntää, etten ollut valmis luopumaan ihmisestä ihan täysin, olisin toivonut, että olisin voinut vielä pitää yhteyttä ja kuulla että hän kuitenkin pärjää ja menee eteenpäin. En ollut valmis lähtemään silläkin uhalla, että hän todella ottaa ne lääkkeet joiden kanssa lukkiutui vessaan kaksi kertaa kun "keskustelimme" siitä, etten enää tunne rakastavani. Tai ajaa siihen kallioleikkaukseen mihin kerran sanoi ajavansa, jonka jälkeen hänen puhelimensa ei ollut päällä melkein vuorokauteen. Kolmannen kerran, kun hän todella otti ne lääkkeet, sain kuitenkin akuuttipsykiatrian osastolla itse keskusteluapua jonka avulla tajusin, että pitkittäminen vain pahentaa tilannetta. Tajusin myös, että ne lääkkeet joita hän oli ottanut olivat vain betasalpaajia, joilla hän sai sen verran tokkuraisen olon ja vatsan sekaisin, että otettiin osastolle. Vahvoja unilääkkeitä ja rauhoittaviakin olisi ollut... (Minä kutsuisin tuota tunnemanipuloinniksi kuin myös pitkiä tunteikkaita sähköposteja osastolta, joissa toivotaan kuolemaa ja itketään äidin surua kun menettää tyttärensä, mutta ehkä olen vain heikko ja vailla ymmärrystä.)

Otin hänet vastaan sairaalasta, odotin, että hän palaa töihin ja tilanne tasaantuu ja sitten ilmoitin viestitse, että nyt suhde on lopullisesti ohi. Yhteydessä emme enää ole, mutta olenkin ollut niin vihainen, että olen todella ollut "ihan varma lopettamispäätöksen suhteen".

Jos tuosta ottaa nuo itsemurhayritykset pois niin on hyvä muistaa että eron jälkeen on kunnioitettava sitä jos toinen osapuoli ei halua pitää yhteyttä. Se on aikuismaista käytöstä.

Ihan varmasti näin. Tosin jos on suhteen alusta asti sanottu pienestäkin epäröinnistä, että "minusta jos eroat niin se on sitten välit kokonaan poikki, et kuule minusta enää koskaan mitään", niin saattaa käydä mielessä, että onkohan se tosissaan vai onko tuo vain uhkailua. Etenkin kun toisesta suupielestä sanotaan, etten pärjää elämässä asiassa x, y tai z ilman sinua. Ja etenkin kun kaikenlaista muutakin uhkailua oli pitkin matkaa, joista ei mikään kuitenkaan toteutunut ennen kuin tuli selväksi, ettei suhde missään tapauksessa tule jatkumaan. Sitten vasta selvisi että ihan tosissaan se oli, kaikessa.

Kannattaa muistaa, että suhteessa oli myös paljon hyvää ja toista saattoi silti rakastaa vaikka sellaisia sairaita piirteitäkin suhteeseen liittyi. Olisin toivonut vähän toisenlaista loppua.

Toisenlainen loppu olisi voinut olla vielä huonompi. Teidän suhteessa oli alusta asti henkistä väkivaltaa. 

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä vastapuolella oli persoonallisuushäiriö (narstisti, huomionhakuinen tms) ja sinulla taas läheisriippuvuus tai liiallinen kiltteys ja muutenkin ymmärtämättömyys siitä, mikä on hyvä ihmissuhde, mitä kannattaa hyväksyä ja mitä ei ja miten piirretään omat rajat. 

Onneksi olet nyt erossa hänestä, hän oli ja tulee olemaan loppuelämänsä sairas. Sairaan kanssa ei voi saada tervettä suhdetta. Terve suhde saadaan vaihtamalla sairas kumppani terveeseen kumppaniin ja kehittämällä itseä toimimaan suhteessa rakentavalla ja kestävällä tavalla. 

Traumoja on täälläkin, tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tuli mieleen, kun kirjoitin tapailemastani miehestä palstalle. No siihen ketjuun ilmestyi joku sitten kertomaan että ystävänsä oli tunnistanut hänet ja linkannut ketjun, ja palstan välityksellä tämä mies teki bänät tapailukumppaninsa kanssa. Joka siis en ollut minä.

Mikä lie ihme trolli, mutta ajatella jos joku tekisi noin, pistäisi poikki jonkun anonyymin nettikeskustelun perusteella :D No, jos näin tapahtui niin se nainen kyllä väisti luodin.

Miksipä ei sitten joidenkin valheellisten juorujenkin vuoksi joku voisi jättää, ottamatta selvää edes niiden todenperäisyydestä ja selittelemättä.

Palstalla on tämän tyyppisissä ketjuissa hyvinkin osuvia kuvauksia toksisista miehistä ja heidän tavoistaan. Mitä enemmän ihmiset jättävät ajoissa tuollaiset tyypit niin hyvä. Vielä parempi on jos ihmiset alkavat paremmin tunnistamaan toksiset ihmiset jotta näiden kanssa tapailu jää mahdollisimman lyhyeen. Ne tyypit on sairaita.

Vetovoima ja huumaava rakastumisen tunne sekä paine nopeaa sitoutumiseen suhteessa ovat sellaisia red flageja joita kannattaa itsessään kuunnella. Salamarakastuminen ilman että toksinen ihminen olisi edes kertaakaan fyysisesti tavannut kumppaniaan on myös toksisten ihmisten työkalupakissa.

Toksinen ihminen kun pyrkii suhteen alussa esittämään muuta kuin on. Sitten kun saanut sitoutettua hän muuttuu siksi ihmiseksi mitä hön oikeasti on eli sellaiseksi jonka kanssa on sietämätön olla.

Vierailija kirjoitti:

On käynyt. Seurustelin eräänä kesänä yhden miehen kanssa, jonka kanssa aloitettiin suhde nopeasti tutustumisen jälkeen. Hän pommitti minua viesteillä jatkuvasti, näimme joka päivä, hän vaikutti niin rakastuneelta ja kaikki olikin aivan liian hyvää ollakseen totta. Yhtäkkiä yhtenä elokuisena päivänä hän ei enää laittanutkaan viestiä ja vastaili minulle hitaasti ja lyhyesti, vaikka vielä saman päivän aikana oli tullut kunnon rakkauspommitusta. Lopulta viestit loppuivat kokonaan. Päätin että katson pari viikkoa muuttuuko hän ennalleen, yritin kysellä mikä on vialla mutta hän vastaili vain lyhyesti että ei mikään. Normaalisti tapaamisemme kestivät tuntikausia ja vietimme yötkin yhdessä, mutta lopulta ne lyhenivät ja viimeinen tapaaminen kesti muistaakseni 15 minuuttia. Hän oli aivan kuin eri ihminen näissä viimeisissä tapaamisissa, lopulta ei enää tapaaminen sopinut ollenkaan. Jätin hänet itse ja jouduin tekemään sen viestillä, koska hän ei pystynyt tavata eikä hänen kanssaan voinut keskustella mistään. Hän vastasi vaan että okei. Ei mitään muuta. No, tämä kirjoitukseni ei sinänsä vastannut otsikon kysymykseen, mutta kuitenkin vähän samantyyppinen tilanne, eli toinen muuttuu ihan yhtäkkiä.

Lopulta selvisi, että hän olikin mennyt minun silloisen esimieheni kanssa yhteen ja olivat seurustelleet jo silloin kesällä, samaan aikaan kuin minun kanssani. Tämä esimies (nainen) tiesi että seurustelen tämän kyseisen miehen kanssa. He molemmat ovat syvästi uskovaisia joten ihmettelin senkin takia miten kehtaavat tehdä noin. Mutta ilmeisesti sopivat toisilleen, koska ymmärtääkseni ovat edelleen yhdessä. Tästä tapauksesta jäi pahat traumat enkä ole enää pystynyt luottamaan kehenkään. Vaikka joku vaikuttaisi maailman ihanimmalta tyypiltä, hän voi seuraavalla sekunnilla olla täysin päinvastainen.

"syvästi uskovaisia"

Mihinkähän he 'syvästi uskoivat', menninkäisiin, maan henkeen, allahiin vai johonkin karmaan...

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta edelleenkään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta kirjoitti:

Kerran lopetin yhteydenpidon itse ehkä kuukauden tapailun jälkeen, mies oli liukas kuin saippua ja itse piti monen päivän hiljaisuutta vaikka yritin kysellä kuulumisia ja halusin kovasti nähdä tai edes jutella. Myönnetään että olin itse sitä tyyppiä että tarvitsen paljon keskustelua ja vuorovaikutusta varsinkin suhteen alussa, ja lähtökohtaisesti emme tainneet sopia yhteen. Sanoin useamman kerran ihan suoraan että tällainen tuuritapailu ei sovi minulle ja haluan ihan oikean ihmissuhteen, ja mies muka kuuli ja ymmärsi mutta mitään muutosta ei tapahtunut. Minun vapaillani äijä oli aina mökillä tai jossain tavoittamattomissa. Kyllästyin ja blokkasin vaan tyypin eikä olla juteltu enää.

Sinähän olet nostanut ongelmat esille.

Niin en tiedä oliko mies sitten ihan vaan läpällä liikenteessä, sanahelinää oli monenlaista ja jopa puhui että yhteenmuutto olisi hänen mielestään taloudellisesti hyvä idea niin saisi laskut puolitettua. Siinä vaiheessa itselle oli kyllä jo peli pelattu että en ottanut enää todesta koko retaletta.

Minusta sinä olet yrittänyt kommunikoida. 

Meidän suhteessa ei tapeltu kertaakaan, mies luikerteli kaikesta vakavasta keskustelusta ja kun sitten en antanut periksi, hän ghostasi. Eli olin ihan vaan leikkikalu, jota piti aikansa. Kuitenkin hän oli olevinaan niin rakastunut ja halauvansa yhteisen tulevaisuuden. Antoi vain positiivista palautetta ja hukutti kaikkiin kultarakashunajapupujuttuihin. 

En tiiä miksi mutta en itse ole ikinä luottanut miehiin jotka on liian imeliä ja hunajaisia (varsinkin liian pian), ja aika hyvin ovat tähän mennessä osoittautuneet "suutareiksi". Monta rautaa tulessa-pelimiehiksi, haluan parisuhteen mutta oikeasti olenkin vaan tylsistynyt sosiopaatti-huijareiksi tai ties miksi rentuiksi. Kun yritys on liian kova niin yleensä on joku ketunhäntä kainalossa.

Olin vuosia suhteessa naiseen joka ei kyennyt puhumaan todellisista asioista tai tunteistaan ja jopa kosin häntä. Lopulta minä päätin suhteen ja sain kuulla hänen ystäviltä kuinka minä olen sairasnarsisti sekä paska ihminen. Vähän vielä myöhemmin opin että hänellä oli ollut uusi mies kiikarissa jo pari vuotta ennen kuin lopetin suhteen. Totuus ei ehkä pala edes tulessa mutta naisten tarinoissa se tuntuu muuttuvan? Tällä palstalla miesten haukkuminen tuntuu olevan pääasia. Minä valitsin olla tuon naisen kanssa, jopa vastoin omaa intuitiota ja otan itse vastuun valinnastani. En tosin menen haukkumaan ja yleistämään tämän perusteella kaikkia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Olin vuosia suhteessa naiseen joka ei kyennyt puhumaan todellisista asioista tai tunteistaan ja jopa kosin häntä. Lopulta minä päätin suhteen ja sain kuulla hänen ystäviltä kuinka minä olen sairasnarsisti sekä paska ihminen. Vähän vielä myöhemmin opin että hänellä oli ollut uusi mies kiikarissa jo pari vuotta ennen kuin lopetin suhteen. Totuus ei ehkä pala edes tulessa mutta naisten tarinoissa se tuntuu muuttuvan? Tällä palstalla miesten haukkuminen tuntuu olevan pääasia. Minä valitsin olla tuon naisen kanssa, jopa vastoin omaa intuitiota ja otan itse vastuun valinnastani. En tosin menen haukkumaan ja yleistämään tämän perusteella kaikkia naisia.

Ei täällä yleistetä vaan tuodaan esiin sellaisia käytösmalleja joita mieleltään tai persoonallisuudeltaan epävakaat tai häiriintyneet käyttävät. Esimerkiksi piilonarsistia on todella vaikea tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

On kolme tapaa jättää ja mistään niistä jätetty ei tykkää.

- kertoa totuus miksi ei enää halua olla toisen kanssa

- keksiä feikkisyy miksi ei halua olla toisen kanssa

- lopettaa ilman selittelyjä

Minkä sinä valitsisit?

Juuri näin.

 kertoa totuus miksi ei enää halua olla toisen kanssa:

-Tästä on tullut liian vaikeaa, riidellään koko ajan, eikä meillä ole samanlaiset toiveet suhteesta -> miten niin vaikeaa...ei me musta riidellä...minä yritän muuttua.. ei tarvitsisi riidellä jos sinä..onhan meillä hyviäkin hetkiä..

-en tunne rakastavani enää -> miten voit sanoa kun viime viikolla kuitenkin sanoit että rakastat -> joo, sanoin, että tulet aina olemaan silti mulle rakas.. -> minusta tuo tarkoittaa että se tunne on vielä kaivettavissa..jos me vaan vietettäisi päivä yhdessä niin muistaisit kuinka ihanaa meillä joskus oli..mikset voi suostua..joko sulla on joku toinen..kerron kaikille mikä manipuloiva hullu olet..soitan sun pomolle, äidille..jos lähdet mulla ei ole mitään syytä elää..

keksiä feikkisyy miksi ei halua olla toisen kanssa:

-minä olen pilannut tämän suhteen, eikä tämä voi tästä enää korjautua, tulet onnelliseksi jonkun toisen kanssa -> kyllä tämä saadaan vielä korjattua mennään pariterapiaan..

lopettaa ilman selittelyjä:

-minä haluan erota. Jätänkö avaimen postilaatikkoon:

->.....

->Tavarat hajoaa, kaikkien tuttujen puhelimet laulaa, ollaan sairaalassa, kirjotetaan uhkailuviestejä ja vuoroin ruikutusviestejä, murtaudutaan sometileille päivittämään kaikenlaista p*aa ja sitten lopulta hiljaisuus.

Näin se menee kun eroaa ihmisestä kenestä ei erota ilman vakavia seurauksia.

Tapailin kohtalaisen hyvässä asemassa olevaa miestä joka ei ollut hassumman näköinenkään. Omituisuutena hänellä oli kuitenkin melko poikkeavat perversiot ja niihin liittyvä kuvamateriaali itsestään, jota tykkäsi lähetellä pyytämättä heti suhteen alusta lähtien.

Mielestäni henkilö pelaa aika korkeilla panoksilla, ottaen huomioon alan jolla hän työskentelee. En tiedä mitä hänelle on lapsena tehty, aika varmasti jotain kuitenkin. Hänelläkin oli tapana katoilla täysin epäloogisesti ja yrittää palata jälleen takaisin.

Minut on kahdesti ghostattu. Toinen kerroista oli vieläpä juuri ennen mun synttäreitä, kun meidän piti juhlistaa sitä käymällä ravintolassa ja leffassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on sellainen, että nämä tyypit, jotka valittavat siitä, kun on jätetty sanomatta mitään... No, jos ois sanottu, niin nyt käytäisiin keskustelua siitä, että miten kukaan voi sanoa noin ja olipa väärin tehty ja jättäjä saisi vänkäystä vänkäyksen päälle, kun ethän sä nyt mua voi jättää.

Öö, mistä siis tiedät että toinen vänkäisi kun jätetään, jos et edes koskaan ole jättänyt, vaan vain haihtunut kuin pieru saharaan?

Narsisteille tyypillistä kyllä, koitetaan tehdä uhrista syyllinen ja oikeuttaa oma p*ska käytös selittelemällä moisia.

Sinä voit laittaa viestin: haluan lopettaa tämän suhteen". Perään voi lisätä syyn jos tahtoo. Sen jälkeen kun on toiselta jonkun vastauksen saanu, voi laittaa estot sun muut päälle, jos toinen jää oikeasti jankkaamaan.

Mutta sehän hivelee teidän itsetuntoa, kun joku vähän roikkuu nilkassa, tai niin asian voi muille esittää. Kunnon gashlightinia.

Kaikella kunnioituksella, tuo ei oikein toimi. Täällä oli taannoin pitkä keskustelu, jossa viestillä "jättäminen" tyrmättiin aivan täysin. Kun on itse ollut tilanteessa missä aina sitten taipuu ja kääntyy takaisin kun ei vaan kestä sitä huolen mustaa, painavaa, pilveä päällään mikä jää lähtöyritysten jälkeen, tajuaa että viesti tai kirje on ainoa mikä tuossa tilanteessa oikeasti toimii. Mutta viestillä eron ilmoittamista pidetään niin moitittavana menettelynä, että siitäkin jää paha maku suuhun. Monesti just mies jää niin alakynteen tunnemanipuloinnin seurauksena, että miehet sit koittaa kaikkea tyhmää niin kuin käyttäytyä törpösti ja saada toinen tekemään johtopäätöksensä, tai sitten vain haihtua. Kun naisella alkaa kyyneleet valua ja mies kuulee olevansa kova, jopa väkivaltainen, loppuu monella miehellä keinot kuinka pitää pintansa.

Jokaisen kannattaa pitää ensin huoli omasta tontistaan ja omasta kasvustaan ihmiseksi, sitten vasta keskittyä toisiin. 

Jos omat rajasi ovat sinulle itsellesi selvät, sinä tunnet itsesi ja tarpeesi, kukaan ei pysty manipuloimaan sinua jäämään suhteeseen. Sanon tämän ihan kaikella lämmöllä, jotta voisit opetella tuntemaan itseäsi paremmin ja kommunikoimaan tehokkaasti. 

Jos olen päättänyt, että suhde päättyy niin se päättyy. Jos taas en ole vielä päättänyt, että se päättyy vaan asiassa on jotain keskusteltavaa, toinen voi käytöksellään manipuloida minua uskomaan asiat hänen haluamallaan tavalla. Oletko siis itsekään ollut vielä ihan varma lopettamispäätöksen suhteen?

Todella moni ihminen jättää oman henkisen kasvunsa tekemättä ja toimii vaan viettiensä varassa samalla tapaan kuin teini, kun mahaan alkaa sattua ja olo on epämukava, ei uskalleta puhua asioista kuin aikuiset vaan lähdetään joko juoksemaan pakoon tai myötäilemään toista. On ihan tekemätön paikka yrittää olla ihmissuhteessa teiniaikuisen kanssa, joka ymmärtää kyynelet manipulointina ja keskustelun kontrollointina ja joka ei pysty itse ilmaisemaan omia tarpeitaan tai hahmottamaan omia rajojaan eikä sitä, mikä on reilua ja rakentavaa kommunikointia. 

"Oletko siis itsekään ollut vielä ihan varma lopettamispäätöksen suhteen?". Jälkikäteen ajatellen täytyy myöntää, etten ollut valmis luopumaan ihmisestä ihan täysin, olisin toivonut, että olisin voinut vielä pitää yhteyttä ja kuulla että hän kuitenkin pärjää ja menee eteenpäin. En ollut valmis lähtemään silläkin uhalla, että hän todella ottaa ne lääkkeet joiden kanssa lukkiutui vessaan kaksi kertaa kun "keskustelimme" siitä, etten enää tunne rakastavani. Tai ajaa siihen kallioleikkaukseen mihin kerran sanoi ajavansa, jonka jälkeen hänen puhelimensa ei ollut päällä melkein vuorokauteen. Kolmannen kerran, kun hän todella otti ne lääkkeet, sain kuitenkin akuuttipsykiatrian osastolla itse keskusteluapua jonka avulla tajusin, että pitkittäminen vain pahentaa tilannetta. Tajusin myös, että ne lääkkeet joita hän oli ottanut olivat vain betasalpaajia, joilla hän sai sen verran tokkuraisen olon ja vatsan sekaisin, että otettiin osastolle. Vahvoja unilääkkeitä ja rauhoittaviakin olisi ollut... (Minä kutsuisin tuota tunnemanipuloinniksi kuin myös pitkiä tunteikkaita sähköposteja osastolta, joissa toivotaan kuolemaa ja itketään äidin surua kun menettää tyttärensä, mutta ehkä olen vain heikko ja vailla ymmärrystä.)

Otin hänet vastaan sairaalasta, odotin, että hän palaa töihin ja tilanne tasaantuu ja sitten ilmoitin viestitse, että nyt suhde on lopullisesti ohi. Yhteydessä emme enää ole, mutta olenkin ollut niin vihainen, että olen todella ollut "ihan varma lopettamispäätöksen suhteen".

Jos tuosta ottaa nuo itsemurhayritykset pois niin on hyvä muistaa että eron jälkeen on kunnioitettava sitä jos toinen osapuoli ei halua pitää yhteyttä. Se on aikuismaista käytöstä.

Ihan varmasti näin. Tosin jos on suhteen alusta asti sanottu pienestäkin epäröinnistä, että "minusta jos eroat niin se on sitten välit kokonaan poikki, et kuule minusta enää koskaan mitään", niin saattaa käydä mielessä, että onkohan se tosissaan vai onko tuo vain uhkailua. Etenkin kun toisesta suupielestä sanotaan, etten pärjää elämässä asiassa x, y tai z ilman sinua. Ja etenkin kun kaikenlaista muutakin uhkailua oli pitkin matkaa, joista ei mikään kuitenkaan toteutunut ennen kuin tuli selväksi, ettei suhde missään tapauksessa tule jatkumaan. Sitten vasta selvisi että ihan tosissaan se oli, kaikessa.

Kannattaa muistaa, että suhteessa oli myös paljon hyvää ja toista saattoi silti rakastaa vaikka sellaisia sairaita piirteitäkin suhteeseen liittyi. Olisin toivonut vähän toisenlaista loppua.

Toisenlainen loppu olisi voinut olla vielä huonompi. Teidän suhteessa oli alusta asti henkistä väkivaltaa. 

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä vastapuolella oli persoonallisuushäiriö (narstisti, huomionhakuinen tms) ja sinulla taas läheisriippuvuus tai liiallinen kiltteys ja muutenkin ymmärtämättömyys siitä, mikä on hyvä ihmissuhde, mitä kannattaa hyväksyä ja mitä ei ja miten piirretään omat rajat. 

Onneksi olet nyt erossa hänestä, hän oli ja tulee olemaan loppuelämänsä sairas. Sairaan kanssa ei voi saada tervettä suhdetta. Terve suhde saadaan vaihtamalla sairas kumppani terveeseen kumppaniin ja kehittämällä itseä toimimaan suhteessa rakentavalla ja kestävällä tavalla. 

Traumoja on täälläkin, tsemppiä!

Kiitos. Juuri oman kokemuksen pohjalta harmittaa kun täällä aina kovin mustavalkoisesti teilataan ja neuvotaan jälkiviisaana, että pitäisi toimia niin ja näin. Ei tuota usko miten vaikeaan henkiseen siltaan voi joutua ennen kuin itse kokee. Samaan aikaan vielä vanhempani teki kuolemaa ja lopulta menehtyi niin ei ollut voimia hoitaa tuota tilannetta rationaalisemmin. Mulla on sentään ollut ihan tervekin pitkä ihmissuhde eli tiedän kyllä että pystyn sellaiseen. Toisesta en sano mitään, ei kuulu mulle, enää.