Onko teidät jätetty niin että toinen ei suostu puhumaan asiasta ollenkaan?

Monet tapailevat useita samaan aikaan. Sitten kun tulee joku uusi tapailtava, jää joku vanha pois, muuten ei aika riitä. Esimerkiksi jos on lapsia edellisestä suhteesta, on vain kaksi viikonloppua kuukaudessa jolloin voi tavata.

Harmi tässä kuviossa on se että jotkut naiset oikeasti luulee seurustelevansa kun kyse on tapailusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on sellainen, että nämä tyypit, jotka valittavat siitä, kun on jätetty sanomatta mitään... No, jos ois sanottu, niin nyt käytäisiin keskustelua siitä, että miten kukaan voi sanoa noin ja olipa väärin tehty ja jättäjä saisi vänkäystä vänkäyksen päälle, kun ethän sä nyt mua voi jättää.

Öö, mistä siis tiedät että toinen vänkäisi kun jätetään, jos et edes koskaan ole jättänyt, vaan vain haihtunut kuin pieru saharaan?

Narsisteille tyypillistä kyllä, koitetaan tehdä uhrista syyllinen ja oikeuttaa oma p*ska käytös selittelemällä moisia.

Sinä voit laittaa viestin: haluan lopettaa tämän suhteen". Perään voi lisätä syyn jos tahtoo. Sen jälkeen kun on toiselta jonkun vastauksen saanu, voi laittaa estot sun muut päälle, jos toinen jää oikeasti jankkaamaan.

Mutta sehän hivelee teidän itsetuntoa, kun joku vähän roikkuu nilkassa, tai niin asian voi muille esittää. Kunnon gashlightinia.

Kaikella kunnioituksella, tuo ei oikein toimi. Täällä oli taannoin pitkä keskustelu, jossa viestillä "jättäminen" tyrmättiin aivan täysin. Kun on itse ollut tilanteessa missä aina sitten taipuu ja kääntyy takaisin kun ei vaan kestä sitä huolen mustaa, painavaa, pilveä päällään mikä jää lähtöyritysten jälkeen, tajuaa että viesti tai kirje on ainoa mikä tuossa tilanteessa oikeasti toimii. Mutta viestillä eron ilmoittamista pidetään niin moitittavana menettelynä, että siitäkin jää paha maku suuhun. Monesti just mies jää niin alakynteen tunnemanipuloinnin seurauksena, että miehet sit koittaa kaikkea tyhmää niin kuin käyttäytyä törpösti ja saada toinen tekemään johtopäätöksensä, tai sitten vain haihtua. Kun naisella alkaa kyyneleet valua ja mies kuulee olevansa kova, jopa väkivaltainen, loppuu monella miehellä keinot kuinka pitää pintansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näin on käynyt. Tapasimme eräänä keväänä ja vietimme kesän tiiviisti yhdessä tulevaisuutta suunnitellen. Sitten yllättäen loppukesästä tilanne muuttui ja hän totesi vaan, että ei rakasta enää. Yritin keskustella ja ehdottaa vaikka mitä, mutta toinen oli ihan sulkeutunut.

Vasta vuosien päästä tajusin, että tietenkin hän oli silloin tavannut jonkun toisen. Tuli syksyllä hakemaan muutamia tavaroitaan minun luota äitinsä kanssa (oli muuttamassa kaupungista toiseen). Äitinsä katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja senkin syyn ymmärsin vasta vuosien päästä. Mies oli tietenkin kertonut äidilleen, että minä petin tai tein jotain pahaa. 

Kauhea shokki tällainen tapahtuma sille, joka on sitoutunut suhteeseen. Minulla meni vuosikausia, että jotenkin pääsin tuosta yli. Jopa uudessa suhteessa meni vuosia ennen kuin opin luottamaan siihen, että toinen ei yhtäkkiä vaan häviä elämästäni.

Hyvin samantapainen kokemus minulla. Koko kesä oltiin oltu tiivisti yhdessä, molempien vanhemmat tavattu jne. Tosin mies ei edes todennut, että ei haluakaan olla yhdessä, vaan lopetti vain kylmästi vastaamasta puhelimeen ja viesteihin. Tavaroitani oli jäänyt miehen luokse ja vaikka olin muuten jo luovuttanut , niin sen takia otin vielä yhteyttä. Lopulta viikkojen yrittämisen jälkeen mies vastasi yllättäen puheluuni ja väitti olevansa siskonsa luona toipumassa sydäninfarktista. Aikaisemmin kesällä yhteisellä matkalla oltuamme hän väitti myös saaneensa sydärin - siis siellä reissussa. Epäilin tätä, sillä hänellä ei ollut mitään oireita ja olimme yhdessä 24/7. En uskonut nytkään sanaakaan hänen sairaskertomuksestaan, mutta toivotin pikaista paranemista ja pyysin häntä nostamaan kamani talonsa (omakotitalo) ulkopuolelle. Kävin hakemassa tavarat puhelua seuraavana päivänä talon terassilta. Ilmeisesti oli toipunut pikaisesti.

Tuolloin olin melko hajalla pitkään, olin erittäin rakastunut.  Vasta jälkikäteen hahmotin, että ei hänellä mielenterveyden osalta kaikki ollut ok. Muitakin omituisia tilanteita oli, joissa selvästi haki itselleen huomiota asioilla, jotka oli oikeastaan tapahtunut toisille ihmisille. Milloin hän oli joutunut kolariin, vaikka autossa ei ollut mitään jälkeä. Kerran hän oli muka ollut mukana veneonnettomuudessa ja kun kysyin tarkemmin,  niin tästäkin selitys oli varsin epämääräinen. 

Vuosia myöhemmin näin hänet baarissa ja tuli selittämään jotain, että kyllä me olemme edelleen ystäviä, johon totesin, että ei , emme ole ja jatkoin matkaa. 

Narsistilta kuulostaa tai muu vastaava persoonallisuushäiriö. Minä en pyytänyt edes kamojani ja ei, emme ole enää tuttavia, vaikka hän haluaisi. 

On ihmiset, joihin toimii normaalit säännöt, mutta narsistin tms. hullun kanssa ei voi toimia normaaleilla säännöillä, koska 1. he eivät ole normaaleja 2. he eivät toimi normaalien sääntöjen mukaan 3. he olettavat sinun toimivan normaalien sääntöjen mukaan ja näin saavat manipuloitua sinusta irti vielä haluamiaan asioita. 

Se, mitä tässä ketjussa ei ole taidettu vielä sivuuttaa, tuo ghostaamalla jättäminen on traumasiteen huipentuma. Kohteesta on tehty hänen tajuamattaan narkkari, diileri alkaa säännöstellä huumetta ja lopulta vetää sen kertalaakista katki. Kohde jää hormonisekamelskassa huumevieroitusta vastaavaan tilanteeseen eikä useinkaan tajua, mikä häneen iski. Olo on dissosioiva ja disorientoitunut, mieli janoaa huumetta lisää ja traumat saattavat jäädä päälle pitkäksi aikaa tai luoda pysyvän luottamuksen menetyksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näin on käynyt. Tapasimme eräänä keväänä ja vietimme kesän tiiviisti yhdessä tulevaisuutta suunnitellen. Sitten yllättäen loppukesästä tilanne muuttui ja hän totesi vaan, että ei rakasta enää. Yritin keskustella ja ehdottaa vaikka mitä, mutta toinen oli ihan sulkeutunut.

Vasta vuosien päästä tajusin, että tietenkin hän oli silloin tavannut jonkun toisen. Tuli syksyllä hakemaan muutamia tavaroitaan minun luota äitinsä kanssa (oli muuttamassa kaupungista toiseen). Äitinsä katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja senkin syyn ymmärsin vasta vuosien päästä. Mies oli tietenkin kertonut äidilleen, että minä petin tai tein jotain pahaa. 

Kauhea shokki tällainen tapahtuma sille, joka on sitoutunut suhteeseen. Minulla meni vuosikausia, että jotenkin pääsin tuosta yli. Jopa uudessa suhteessa meni vuosia ennen kuin opin luottamaan siihen, että toinen ei yhtäkkiä vaan häviä elämästäni.

Hyvin samantapainen kokemus minulla. Koko kesä oltiin oltu tiivisti yhdessä, molempien vanhemmat tavattu jne. Tosin mies ei edes todennut, että ei haluakaan olla yhdessä, vaan lopetti vain kylmästi vastaamasta puhelimeen ja viesteihin. Tavaroitani oli jäänyt miehen luokse ja vaikka olin muuten jo luovuttanut , niin sen takia otin vielä yhteyttä. Lopulta viikkojen yrittämisen jälkeen mies vastasi yllättäen puheluuni ja väitti olevansa siskonsa luona toipumassa sydäninfarktista. Aikaisemmin kesällä yhteisellä matkalla oltuamme hän väitti myös saaneensa sydärin - siis siellä reissussa. Epäilin tätä, sillä hänellä ei ollut mitään oireita ja olimme yhdessä 24/7. En uskonut nytkään sanaakaan hänen sairaskertomuksestaan, mutta toivotin pikaista paranemista ja pyysin häntä nostamaan kamani talonsa (omakotitalo) ulkopuolelle. Kävin hakemassa tavarat puhelua seuraavana päivänä talon terassilta. Ilmeisesti oli toipunut pikaisesti.

Tuolloin olin melko hajalla pitkään, olin erittäin rakastunut.  Vasta jälkikäteen hahmotin, että ei hänellä mielenterveyden osalta kaikki ollut ok. Muitakin omituisia tilanteita oli, joissa selvästi haki itselleen huomiota asioilla, jotka oli oikeastaan tapahtunut toisille ihmisille. Milloin hän oli joutunut kolariin, vaikka autossa ei ollut mitään jälkeä. Kerran hän oli muka ollut mukana veneonnettomuudessa ja kun kysyin tarkemmin,  niin tästäkin selitys oli varsin epämääräinen. 

Vuosia myöhemmin näin hänet baarissa ja tuli selittämään jotain, että kyllä me olemme edelleen ystäviä, johon totesin, että ei , emme ole ja jatkoin matkaa. 

Narsistilta kuulostaa tai muu vastaava persoonallisuushäiriö. Minä en pyytänyt edes kamojani ja ei, emme ole enää tuttavia, vaikka hän haluaisi. 

Näitä riittää. No contact näille.

Vierailija kirjoitti:

Monet tapailevat useita samaan aikaan. Sitten kun tulee joku uusi tapailtava, jää joku vanha pois, muuten ei aika riitä. Esimerkiksi jos on lapsia edellisestä suhteesta, on vain kaksi viikonloppua kuukaudessa jolloin voi tavata.

Harmi tässä kuviossa on se että jotkut naiset oikeasti luulee seurustelevansa kun kyse on tapailusta.

Usein se johtuu siitä, että se mies uskottelee naiselle, että he seurustelevat eikä tee pelisääntöjä selväksi. Siinä vaiheessa, kun miehestä alkaa näyttää, että nainen luulee, että he seurustelevat, sanooko hän tämän ääneen ja palauttaa naisen realiteetteihin? Ei. Vaan nauttii saavuttamistaan aiheettomista eduista sen aikaa kuin itseä huvittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että jotkut ajattelevat jättämisen sisältävän jotain brutaalien totuuksien laukomista. En ehtinyt jättää edellistä suhdekumppania, mutta jos olisin, olisin vain kertonut, että musta tuntuu, ettei meidän tarpeet kohtaa ja että jatketaan eri teitä, mutta jos törmätään niin moikataan tai jutellaan.

Miksi ihmeessä olisin sanonut, että hän on vaikuttaa ristiriitaiselta ja epäluotettavalta, ei kohtele mua enää riittävän hyvin, seksi on paskaa ja muna pieni.

Tämä on minustakin omituista, että toisen päälle olisi muka oikeutettua tai edes hyödyllistä kenenkään osapuolen kannalta ryöpyttää omaa pahaa oloaan, jos haluaa päättää suhteen eikä enää ns. olla yhdessä. Vielä oudompaa on tällainen siinä tapauksessa, että kuitenkin joudutaan olemaan tekemisissä muissa asioissa. Esimerkiksi jos on sama työpaikka, sama opiskelijajärjestö tai asutaan naapureina.

Kyllä. Viime kesänä. Mies tuli uskoon, muutti pois ja esti joka väylästä. Sain tietää kuukausi sitten että oli mennyt naimisiin uuden uskovaisen tyttöystävänsä kanssa. Me ei koskaan edes kihlauduttu ja oltiin yhdessä viisi vuotta. Noin sitä vaan uskovaiset saa kohdella muita ihmisiä miten tahtoo kunhan pyytää syntinsä Herralta anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on sellainen, että nämä tyypit, jotka valittavat siitä, kun on jätetty sanomatta mitään... No, jos ois sanottu, niin nyt käytäisiin keskustelua siitä, että miten kukaan voi sanoa noin ja olipa väärin tehty ja jättäjä saisi vänkäystä vänkäyksen päälle, kun ethän sä nyt mua voi jättää.

Öö, mistä siis tiedät että toinen vänkäisi kun jätetään, jos et edes koskaan ole jättänyt, vaan vain haihtunut kuin pieru saharaan?

Narsisteille tyypillistä kyllä, koitetaan tehdä uhrista syyllinen ja oikeuttaa oma p*ska käytös selittelemällä moisia.

Sinä voit laittaa viestin: haluan lopettaa tämän suhteen". Perään voi lisätä syyn jos tahtoo. Sen jälkeen kun on toiselta jonkun vastauksen saanu, voi laittaa estot sun muut päälle, jos toinen jää oikeasti jankkaamaan.

Mutta sehän hivelee teidän itsetuntoa, kun joku vähän roikkuu nilkassa, tai niin asian voi muille esittää. Kunnon gashlightinia.

Kaikella kunnioituksella, tuo ei oikein toimi. Täällä oli taannoin pitkä keskustelu, jossa viestillä "jättäminen" tyrmättiin aivan täysin. Kun on itse ollut tilanteessa missä aina sitten taipuu ja kääntyy takaisin kun ei vaan kestä sitä huolen mustaa, painavaa, pilveä päällään mikä jää lähtöyritysten jälkeen, tajuaa että viesti tai kirje on ainoa mikä tuossa tilanteessa oikeasti toimii. Mutta viestillä eron ilmoittamista pidetään niin moitittavana menettelynä, että siitäkin jää paha maku suuhun. Monesti just mies jää niin alakynteen tunnemanipuloinnin seurauksena, että miehet sit koittaa kaikkea tyhmää niin kuin käyttäytyä törpösti ja saada toinen tekemään johtopäätöksensä, tai sitten vain haihtua. Kun naisella alkaa kyyneleet valua ja mies kuulee olevansa kova, jopa väkivaltainen, loppuu monella miehellä keinot kuinka pitää pintansa.

Jokaisen kannattaa pitää ensin huoli omasta tontistaan ja omasta kasvustaan ihmiseksi, sitten vasta keskittyä toisiin. 

Jos omat rajasi ovat sinulle itsellesi selvät, sinä tunnet itsesi ja tarpeesi, kukaan ei pysty manipuloimaan sinua jäämään suhteeseen. Sanon tämän ihan kaikella lämmöllä, jotta voisit opetella tuntemaan itseäsi paremmin ja kommunikoimaan tehokkaasti. 

Jos olen päättänyt, että suhde päättyy niin se päättyy. Jos taas en ole vielä päättänyt, että se päättyy vaan asiassa on jotain keskusteltavaa, toinen voi käytöksellään manipuloida minua uskomaan asiat hänen haluamallaan tavalla. Oletko siis itsekään ollut vielä ihan varma lopettamispäätöksen suhteen?

Todella moni ihminen jättää oman henkisen kasvunsa tekemättä ja toimii vaan viettiensä varassa samalla tapaan kuin teini, kun mahaan alkaa sattua ja olo on epämukava, ei uskalleta puhua asioista kuin aikuiset vaan lähdetään joko juoksemaan pakoon tai myötäilemään toista. On ihan tekemätön paikka yrittää olla ihmissuhteessa teiniaikuisen kanssa, joka ymmärtää kyynelet manipulointina ja keskustelun kontrollointina ja joka ei pysty itse ilmaisemaan omia tarpeitaan tai hahmottamaan omia rajojaan eikä sitä, mikä on reilua ja rakentavaa kommunikointia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tapailevat useita samaan aikaan. Sitten kun tulee joku uusi tapailtava, jää joku vanha pois, muuten ei aika riitä. Esimerkiksi jos on lapsia edellisestä suhteesta, on vain kaksi viikonloppua kuukaudessa jolloin voi tavata.

Harmi tässä kuviossa on se että jotkut naiset oikeasti luulee seurustelevansa kun kyse on tapailusta.

Usein se johtuu siitä, että se mies uskottelee naiselle, että he seurustelevat eikä tee pelisääntöjä selväksi. Siinä vaiheessa, kun miehestä alkaa näyttää, että nainen luulee, että he seurustelevat, sanooko hän tämän ääneen ja palauttaa naisen realiteetteihin? Ei. Vaan nauttii saavuttamistaan aiheettomista eduista sen aikaa kuin itseä huvittaa. 

Juuri näin. Ja nautintaoikeus voi jatkua vuosikaudet. Yhteen ei muuteta koska kummallakin on lapsia ja arki sujuu paremmin omissa osoitteissa, tai näin asiaa perustellaan. Näin mies pystyy jatkamaan valitsemaansa elämäntapaa.

Nainen pysyy hyväuskoisena kun koko ajan on jokin yhteinen loma tai muu sovittu juttu varattuna. Mies taas vaikuttaa näin sitoutuneen naiseen.

Ikävä puoli tuossa on se että naisen joka haluaa parisuhteen, elämä menee hukkaan ja lisäksi hän tulee huijatuksi ja nöyryytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tapailevat useita samaan aikaan. Sitten kun tulee joku uusi tapailtava, jää joku vanha pois, muuten ei aika riitä. Esimerkiksi jos on lapsia edellisestä suhteesta, on vain kaksi viikonloppua kuukaudessa jolloin voi tavata.

Harmi tässä kuviossa on se että jotkut naiset oikeasti luulee seurustelevansa kun kyse on tapailusta.

Usein se johtuu siitä, että se mies uskottelee naiselle, että he seurustelevat eikä tee pelisääntöjä selväksi. Siinä vaiheessa, kun miehestä alkaa näyttää, että nainen luulee, että he seurustelevat, sanooko hän tämän ääneen ja palauttaa naisen realiteetteihin? Ei. Vaan nauttii saavuttamistaan aiheettomista eduista sen aikaa kuin itseä huvittaa. 

Juuri näin. Ja nautintaoikeus voi jatkua vuosikaudet. Yhteen ei muuteta koska kummallakin on lapsia ja arki sujuu paremmin omissa osoitteissa, tai näin asiaa perustellaan. Näin mies pystyy jatkamaan valitsemaansa elämäntapaa.

Nainen pysyy hyväuskoisena kun koko ajan on jokin yhteinen loma tai muu sovittu juttu varattuna. Mies taas vaikuttaa näin sitoutuneen naiseen.

Ikävä puoli tuossa on se että naisen joka haluaa parisuhteen, elämä menee hukkaan ja lisäksi hän tulee huijatuksi ja nöyryytetyksi.

Narsistisia piirteitä omaavilla miehillä yleensä erittäin rikkonainen parisuhdehistoria. Pettämisiä, salasuhteita, lennosta vaihtamisia toiseen. Lapsiakin saattaa olla enemmän kuin yhdestä suhteesta. Tuossa vaiheessa he saattavat ns kääntyä etäsuhteiden kannattajiksi henkeen ja vereen vaikka aiemmin ovat vannoneet jotain ihan muuta.

Suhteen alussa he haluavat mahdollisimman määrittelemättömät rajat koska pitävät sellaista vapauden osoituksena. Ja vapaus on näille mukamas rakkauden ilmentymä.

Todellinen syy on piilotettu narsismi eli haluavat varmistaa useamman kuin yhden lähteen. Omatuntoa ja empatiaa näillä tyypeillä ei ole.

Ei täysin tällainen tapaus, mutta aika lähellä. Suhde kesti noin 1,5v.

Jätkä joutui lapsen (edellisestä suhteesta) huoltajuuskuvion takia muuttamaan toiselle puolelle maata. Pari kuukautta meni ihan ok etäsuhteessa, vaikka nähtiin vain yhden viikonlopun ajan. Sitten yhtäkkiä viikkoon ei kuulu mitään, kunnes lopulta laittaa kännissä viestin, kuinka oli telonut itsensä.

Tämän jälkeen soitettiin puhelu, jonka aikana päätettiin viheltää peli poikki, mutta herra sanoi tulevansa puhumaan asiat vielä kasvotusten selviksi ja maksaa velkansa yms. Ehdotin, että voin myös tulla hänen luokseen, mutta ei ei, hän tulee tänne. 

Kun tuon päivä koitti, ilmoitti ryyppyreissun jääneen päälle, eikä pääsekään paikalle. Voitte huviksenne arvata, sainko niitä rahojakaan koskaan takaisin. Muutaman kerran niiden perään kyllä kyselin, mutta yllättäen ei enää vastannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on sellainen, että nämä tyypit, jotka valittavat siitä, kun on jätetty sanomatta mitään... No, jos ois sanottu, niin nyt käytäisiin keskustelua siitä, että miten kukaan voi sanoa noin ja olipa väärin tehty ja jättäjä saisi vänkäystä vänkäyksen päälle, kun ethän sä nyt mua voi jättää.

Öö, mistä siis tiedät että toinen vänkäisi kun jätetään, jos et edes koskaan ole jättänyt, vaan vain haihtunut kuin pieru saharaan?

Narsisteille tyypillistä kyllä, koitetaan tehdä uhrista syyllinen ja oikeuttaa oma p*ska käytös selittelemällä moisia.

Sinä voit laittaa viestin: haluan lopettaa tämän suhteen". Perään voi lisätä syyn jos tahtoo. Sen jälkeen kun on toiselta jonkun vastauksen saanu, voi laittaa estot sun muut päälle, jos toinen jää oikeasti jankkaamaan.

Mutta sehän hivelee teidän itsetuntoa, kun joku vähän roikkuu nilkassa, tai niin asian voi muille esittää. Kunnon gashlightinia.

Kaikella kunnioituksella, tuo ei oikein toimi. Täällä oli taannoin pitkä keskustelu, jossa viestillä "jättäminen" tyrmättiin aivan täysin. Kun on itse ollut tilanteessa missä aina sitten taipuu ja kääntyy takaisin kun ei vaan kestä sitä huolen mustaa, painavaa, pilveä päällään mikä jää lähtöyritysten jälkeen, tajuaa että viesti tai kirje on ainoa mikä tuossa tilanteessa oikeasti toimii. Mutta viestillä eron ilmoittamista pidetään niin moitittavana menettelynä, että siitäkin jää paha maku suuhun. Monesti just mies jää niin alakynteen tunnemanipuloinnin seurauksena, että miehet sit koittaa kaikkea tyhmää niin kuin käyttäytyä törpösti ja saada toinen tekemään johtopäätöksensä, tai sitten vain haihtua. Kun naisella alkaa kyyneleet valua ja mies kuulee olevansa kova, jopa väkivaltainen, loppuu monella miehellä keinot kuinka pitää pintansa.

Jokaisen kannattaa pitää ensin huoli omasta tontistaan ja omasta kasvustaan ihmiseksi, sitten vasta keskittyä toisiin. 

Jos omat rajasi ovat sinulle itsellesi selvät, sinä tunnet itsesi ja tarpeesi, kukaan ei pysty manipuloimaan sinua jäämään suhteeseen. Sanon tämän ihan kaikella lämmöllä, jotta voisit opetella tuntemaan itseäsi paremmin ja kommunikoimaan tehokkaasti. 

Jos olen päättänyt, että suhde päättyy niin se päättyy. Jos taas en ole vielä päättänyt, että se päättyy vaan asiassa on jotain keskusteltavaa, toinen voi käytöksellään manipuloida minua uskomaan asiat hänen haluamallaan tavalla. Oletko siis itsekään ollut vielä ihan varma lopettamispäätöksen suhteen?

Todella moni ihminen jättää oman henkisen kasvunsa tekemättä ja toimii vaan viettiensä varassa samalla tapaan kuin teini, kun mahaan alkaa sattua ja olo on epämukava, ei uskalleta puhua asioista kuin aikuiset vaan lähdetään joko juoksemaan pakoon tai myötäilemään toista. On ihan tekemätön paikka yrittää olla ihmissuhteessa teiniaikuisen kanssa, joka ymmärtää kyynelet manipulointina ja keskustelun kontrollointina ja joka ei pysty itse ilmaisemaan omia tarpeitaan tai hahmottamaan omia rajojaan eikä sitä, mikä on reilua ja rakentavaa kommunikointia. 

"Oletko siis itsekään ollut vielä ihan varma lopettamispäätöksen suhteen?". Jälkikäteen ajatellen täytyy myöntää, etten ollut valmis luopumaan ihmisestä ihan täysin, olisin toivonut, että olisin voinut vielä pitää yhteyttä ja kuulla että hän kuitenkin pärjää ja menee eteenpäin. En ollut valmis lähtemään silläkin uhalla, että hän todella ottaa ne lääkkeet joiden kanssa lukkiutui vessaan kaksi kertaa kun "keskustelimme" siitä, etten enää tunne rakastavani. Tai ajaa siihen kallioleikkaukseen mihin kerran sanoi ajavansa, jonka jälkeen hänen puhelimensa ei ollut päällä melkein vuorokauteen. Kolmannen kerran, kun hän todella otti ne lääkkeet, sain kuitenkin akuuttipsykiatrian osastolla itse keskusteluapua jonka avulla tajusin, että pitkittäminen vain pahentaa tilannetta. Tajusin myös, että ne lääkkeet joita hän oli ottanut olivat vain betasalpaajia, joilla hän sai sen verran tokkuraisen olon ja vatsan sekaisin, että otettiin osastolle. Vahvoja unilääkkeitä ja rauhoittaviakin olisi ollut... (Minä kutsuisin tuota tunnemanipuloinniksi kuin myös pitkiä tunteikkaita sähköposteja osastolta, joissa toivotaan kuolemaa ja itketään äidin surua kun menettää tyttärensä, mutta ehkä olen vain heikko ja vailla ymmärrystä.)

Otin hänet vastaan sairaalasta, odotin, että hän palaa töihin ja tilanne tasaantuu ja sitten ilmoitin viestitse, että nyt suhde on lopullisesti ohi. Yhteydessä emme enää ole, mutta olenkin ollut niin vihainen, että olen todella ollut "ihan varma lopettamispäätöksen suhteen".

Ghostattu on, muttei jätetty. Olihan sekin vähän tympeää kun oltiin tavattukin ja viestitelty pitkään. Henkilö itse ragesi aiemmin, että joku oli ghostannut hänet mutta toimi sitten itse ihan samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus on sellainen, että nämä tyypit, jotka valittavat siitä, kun on jätetty sanomatta mitään... No, jos ois sanottu, niin nyt käytäisiin keskustelua siitä, että miten kukaan voi sanoa noin ja olipa väärin tehty ja jättäjä saisi vänkäystä vänkäyksen päälle, kun ethän sä nyt mua voi jättää.

Öö, mistä siis tiedät että toinen vänkäisi kun jätetään, jos et edes koskaan ole jättänyt, vaan vain haihtunut kuin pieru saharaan?

Narsisteille tyypillistä kyllä, koitetaan tehdä uhrista syyllinen ja oikeuttaa oma p*ska käytös selittelemällä moisia.

Sinä voit laittaa viestin: haluan lopettaa tämän suhteen". Perään voi lisätä syyn jos tahtoo. Sen jälkeen kun on toiselta jonkun vastauksen saanu, voi laittaa estot sun muut päälle, jos toinen jää oikeasti jankkaamaan.

Mutta sehän hivelee teidän itsetuntoa, kun joku vähän roikkuu nilkassa, tai niin asian voi muille esittää. Kunnon gashlightinia.

Kaikella kunnioituksella, tuo ei oikein toimi. Täällä oli taannoin pitkä keskustelu, jossa viestillä "jättäminen" tyrmättiin aivan täysin. Kun on itse ollut tilanteessa missä aina sitten taipuu ja kääntyy takaisin kun ei vaan kestä sitä huolen mustaa, painavaa, pilveä päällään mikä jää lähtöyritysten jälkeen, tajuaa että viesti tai kirje on ainoa mikä tuossa tilanteessa oikeasti toimii. Mutta viestillä eron ilmoittamista pidetään niin moitittavana menettelynä, että siitäkin jää paha maku suuhun. Monesti just mies jää niin alakynteen tunnemanipuloinnin seurauksena, että miehet sit koittaa kaikkea tyhmää niin kuin käyttäytyä törpösti ja saada toinen tekemään johtopäätöksensä, tai sitten vain haihtua. Kun naisella alkaa kyyneleet valua ja mies kuulee olevansa kova, jopa väkivaltainen, loppuu monella miehellä keinot kuinka pitää pintansa.

Jokaisen kannattaa pitää ensin huoli omasta tontistaan ja omasta kasvustaan ihmiseksi, sitten vasta keskittyä toisiin. 

Jos omat rajasi ovat sinulle itsellesi selvät, sinä tunnet itsesi ja tarpeesi, kukaan ei pysty manipuloimaan sinua jäämään suhteeseen. Sanon tämän ihan kaikella lämmöllä, jotta voisit opetella tuntemaan itseäsi paremmin ja kommunikoimaan tehokkaasti. 

Jos olen päättänyt, että suhde päättyy niin se päättyy. Jos taas en ole vielä päättänyt, että se päättyy vaan asiassa on jotain keskusteltavaa, toinen voi käytöksellään manipuloida minua uskomaan asiat hänen haluamallaan tavalla. Oletko siis itsekään ollut vielä ihan varma lopettamispäätöksen suhteen?

Todella moni ihminen jättää oman henkisen kasvunsa tekemättä ja toimii vaan viettiensä varassa samalla tapaan kuin teini, kun mahaan alkaa sattua ja olo on epämukava, ei uskalleta puhua asioista kuin aikuiset vaan lähdetään joko juoksemaan pakoon tai myötäilemään toista. On ihan tekemätön paikka yrittää olla ihmissuhteessa teiniaikuisen kanssa, joka ymmärtää kyynelet manipulointina ja keskustelun kontrollointina ja joka ei pysty itse ilmaisemaan omia tarpeitaan tai hahmottamaan omia rajojaan eikä sitä, mikä on reilua ja rakentavaa kommunikointia. 

"Oletko siis itsekään ollut vielä ihan varma lopettamispäätöksen suhteen?". Jälkikäteen ajatellen täytyy myöntää, etten ollut valmis luopumaan ihmisestä ihan täysin, olisin toivonut, että olisin voinut vielä pitää yhteyttä ja kuulla että hän kuitenkin pärjää ja menee eteenpäin. En ollut valmis lähtemään silläkin uhalla, että hän todella ottaa ne lääkkeet joiden kanssa lukkiutui vessaan kaksi kertaa kun "keskustelimme" siitä, etten enää tunne rakastavani. Tai ajaa siihen kallioleikkaukseen mihin kerran sanoi ajavansa, jonka jälkeen hänen puhelimensa ei ollut päällä melkein vuorokauteen. Kolmannen kerran, kun hän todella otti ne lääkkeet, sain kuitenkin akuuttipsykiatrian osastolla itse keskusteluapua jonka avulla tajusin, että pitkittäminen vain pahentaa tilannetta. Tajusin myös, että ne lääkkeet joita hän oli ottanut olivat vain betasalpaajia, joilla hän sai sen verran tokkuraisen olon ja vatsan sekaisin, että otettiin osastolle. Vahvoja unilääkkeitä ja rauhoittaviakin olisi ollut... (Minä kutsuisin tuota tunnemanipuloinniksi kuin myös pitkiä tunteikkaita sähköposteja osastolta, joissa toivotaan kuolemaa ja itketään äidin surua kun menettää tyttärensä, mutta ehkä olen vain heikko ja vailla ymmärrystä.)

Otin hänet vastaan sairaalasta, odotin, että hän palaa töihin ja tilanne tasaantuu ja sitten ilmoitin viestitse, että nyt suhde on lopullisesti ohi. Yhteydessä emme enää ole, mutta olenkin ollut niin vihainen, että olen todella ollut "ihan varma lopettamispäätöksen suhteen".

Jos tuosta ottaa nuo itsemurhayritykset pois niin on hyvä muistaa että eron jälkeen on kunnioitettava sitä jos toinen osapuoli ei halua pitää yhteyttä. Se on aikuismaista käytöstä.

Kerran lopetin yhteydenpidon itse ehkä kuukauden tapailun jälkeen, mies oli liukas kuin saippua ja itse piti monen päivän hiljaisuutta vaikka yritin kysellä kuulumisia ja halusin kovasti nähdä tai edes jutella. Myönnetään että olin itse sitä tyyppiä että tarvitsen paljon keskustelua ja vuorovaikutusta varsinkin suhteen alussa, ja lähtökohtaisesti emme tainneet sopia yhteen. Sanoin useamman kerran ihan suoraan että tällainen tuuritapailu ei sovi minulle ja haluan ihan oikean ihmissuhteen, ja mies muka kuuli ja ymmärsi mutta mitään muutosta ei tapahtunut. Minun vapaillani äijä oli aina mökillä tai jossain tavoittamattomissa. Kyllästyin ja blokkasin vaan tyypin eikä olla juteltu enää.

Minun exäni päätti melkein neljän vuoden parisuhteen kuin salama kirkkaalta taivaalta, eikä pystynyt puhumaan. Hän pyysi käytöstään anteeksi paljon myöhemmin, mutta siitä huolimatta en saanut minkäänlaista selitystä.

Tapahtunut aiheutti minulle paljon vahinkoa. Olin tuolloin kriitisessä vaiheessa opintojani. Sairastuin akuuttiin stressireaktioon joka johti parin kuukauden sairaslomaan. Jouduin käymään n. 8kk terapiassa ja aloittamaan masennuslääkityksen, ja lopulta valmistumiseni siirtyi puolella vuodella. Uskon, että kaikki tämä olisi voitu välttää, jos mies olisi suostunut edes yhteen tapaamiseen jolloin olisi voitu puhua asioista. 

Tällainen toisen elämästä katoaminen on vakavaa henkistä väkivaltaa. Jokainen, joka alkaa parisuhteeseen toisen kanssa, on toiselle velkaa sen, että asioista käydään vähintään yksi kunnon keskustelu. Vastuu pitää kantaa. 

On kolme tapaa jättää ja mistään niistä jätetty ei tykkää.

- kertoa totuus miksi ei enää halua olla toisen kanssa

- keksiä feikkisyy miksi ei halua olla toisen kanssa

- lopettaa ilman selittelyjä

Minkä sinä valitsisit?

Tästä ketjusta tuli mieleen, kun kirjoitin tapailemastani miehestä palstalle. No siihen ketjuun ilmestyi joku sitten kertomaan että ystävänsä oli tunnistanut hänet ja linkannut ketjun, ja palstan välityksellä tämä mies teki bänät tapailukumppaninsa kanssa. Joka siis en ollut minä.

Mikä lie ihme trolli, mutta ajatella jos joku tekisi noin, pistäisi poikki jonkun anonyymin nettikeskustelun perusteella :D No, jos näin tapahtui niin se nainen kyllä väisti luodin.

Miksipä ei sitten joidenkin valheellisten juorujenkin vuoksi joku voisi jättää, ottamatta selvää edes niiden todenperäisyydestä ja selittelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ihmissuhteissa on sellainen tilanne, että jotta sitä vaivautuisi selvittämään asioita, siihen pitäisi olla jokin motiivi. 

Esim. että on ollaan samalla työpaikalla, ja on pakko tulla toimeen.

Tai on yhteisiä lapsia, ja on pakko tulla toimeen.

Tai, että toivoo siltä suhteelta vielä jotakin.

Tai vaikka  ei halua suhteelta enää mitään,  mutta että siitä toisesta ihmisestä on jokin hyvä muisto,  niin sen hyvän takia, mitä joskus oli, sitä toivoo ja haluaa että molemmat pääsisivät elämässään eteen päin, vaikka paluuta entiseen ei olisikaan.

Jos mitään motiivia vanhojen asioiden selvittämiseen ei ole,  sitä ei aina viitsi tehdä. 

No, tässäpä on esimerkki itsekkäästä kusipäästä. 

Ei ehkä ole ap:n tilanteen kuvaus, mutta

onko teille  joillekin niin vaikea kestää ajatusta, että et ehkä niin ihana ja haluttu kuin toivoisit ja että jos joku sinut tai kenet tahansa jättää, hän ei ole automaattisesti sairas tai kusipää, vaan et vain ollut sitä, mitä hän etsi? Käykö sen hyväksyminen liikaa itsetunnon päälle?

Puolet kommentoijista poistui tämän viestin jälkeen. Mistähän se kertoo?

Ne ei kestä kuulla, että he eivät ehkä ole niin täydellisiä ja ihania kuin ovat narsismissaan luulleet.

Mitä sillä on väliä, onko ihminen täydellinen tai ihana? Jos henkilö ei ollut sitä mitä itse etsi, niin ei se siltikään oikeuta katoamaan kuin pieru saharaan. Sen voi kertoa ihan sanallisesti, että nyt on tällainen tilanne.

Tällaiset toiminnan puolustelijat eivät taida tuntea käsitettä ihmisarvo. Jos olet ollut jonkun kanssa tiiviisti yhteydessä oli se sitten parisuhteen, tapailun tai vaikka työyhteistyön tiimoilta, niin on ihan peruskohteliaisuutta ja normaalia ihmisen kunnioitusta kertoa, jos tämä tulee päättymään eikä jättää toista osapuolta arvailemaan mitä tapahtui.