Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Ap. Analyysissasi on valtavan kokoinen epäloogisuus, niin loogisena kuin itseäsi tunnut pitävänkin. Sinua selvästikin turhauttaa nämä kaartelijat, joiksi heitä kutsut. Tämä vaikuttaa olevan ongelma, johon törmäät usein ja sinua ärsyttää? Voisi sanoa, että enemmistö ihmisistä turhauttaa sinua?
Autisminkirjon osuus ihmisistä on n. 2,5-3 %, nepsyjä on 10-20 %. 40% nepsyistä on myös psykiatrinen häiriö.
Sen sijaan SUURIN osa ihmisistä on neurotyypillisiä, ja me olemme se ärsyttävä kaartelijamassa, joiden kanssa sinun on yritettävä tulla toimeen. Me olemme niin iso määräenemmistö, ettei meillä kaikilla voi mitenkään olla skitsofreniaa, toisin kuin sinua puolustava tässä keskustelussa esittää. Skitsofreenikkojen osuua ihmisistä globaalisti on vain 0,4%.
Moni meistä on esittänyt, että ajattelusi jäykkyys viittaa autismiin. Ymmärrän, ettet halua käydä tätä sivukeskustelua vaan pysyä aiheessasi, miksei kysymykseen voi vastata suoraan. Tämäkin juuri, aiheessa tiukasti pitäytymisen vaatimus viittaa siihen, että olet asperger. Normaali keskustelu kun tuppaa vapaasti rönsyilemään, siellaista se on, muuten kyseessä olisi jonkinlainen kuulustelua muistuttava tilanne.
Lapset ja nuoret assit muuten opettelevat mm. keskustelutaitoja, joista on hyötyä heille itselleen. Sinullekin voisi tehdä hyvää jonkinlainen sopeutumisterapia.
Voisit myös muotoilla kysymyksesi näin, mikseivät muut voi vastata kysymykseeni siten, miten sinå vastaisit. Syy on ilmiselvä, he eivät ole sinä, vaan kaikki erilaisia ihmisiä. Taistelet tuulimyllyjä vastaan, jos luulet, että purnaamalla aiheesta saisit todistettua olevasi oikeassa ja muut massana muuttumaan. Ainoa mitä voit tehdä on mukautua maailmaan ja sen erilaisiin ihmisiin, joita et pysty hallitsemaan. Tutustua heihin samalla tavalla kun me tutustumme sinuun. Näin high function autistit tekevät.
Psykiatriset häiriöt autisteilla johtuvat juuri tästä, jos mukautuminen muodostuu valltavan vaikeaksi.
Se, mitä sinuna tekisin, on a) hakeutuisin pääasiassa muiden assien seuraan tai b) esittäisin toiveet kommunikaatiotoiveistasi muutamalle läheiselle ihmiselle ja kertoisit miksi toivot suoraa, täsmällistä ja selkeää kommunikaatiota, miksi se on niin tärkeää sinulle. Uskon, että he, jotka välittävät sinusta (esim. äitisi) tähän pystyvät ja arvostavat toivettasi. Meitä muita et pysty muuttamaan, mutta yksittäiset ihmiset voivat joustaa ja mukautua seurassasi.
Vastaan sinulle näin kaartelematta säästääkseni aikaasi. Ilmiselvä assiutesi on hyvin relevanttia tässä keskustelussa. Kaikki mitä sanot, miten perustelet, miten väität vastaan ovat minulle hyvin tuttua. Toinen vanhemmistani on autisti. Keskusteku hänen kanssaan on ievästi ilmaistuna todella jäykkää, monotonista ja vaikea, syyttelevää. Vika on aina neurotyypillisessä. Keskustelun tarkoitus on vain ja ainoastaan tiedot vaihto, mitään metatasoja ei ole. Ainoa tapa onnistua on mukautua täysin assin tapaan kommunikoida. Eli sivuuttaa täysin oma itseni ja tapani olla, elää, puhua.
Siitä tässä on lopulta kysymys, jokaisen ihmisen oikeudesta tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kun hän on. Sinun ja minun, meidän kaikkien. Mutta ei toisen ihmisen oikeuksien kustannuksella, kuten vaadit.
Ainoa ulospääsy tilanteessasi on sopeutua. Ei nimitellä meitä neurotyypillistä enemmistöä heikoiksi, pelkureiksi, skitsofreenikoiksi ja kaartelijoiksi. Vaan sopeutua, kuten mekin teemme muiden ihmisten kanssa. Sopeutuminen on välttämätöntä, jotta rauha säilyisi.
Tämä on aivan käsittämätön vastaus. Ap ei minusta ole mitenkään autistinen, vaan ihminen, joka tietää mitä haluaa tietää ja kysyy sitä, ei jotain muuta, ja odottaa vastausta siihen eikä johonkin muuhun.
Mieti itse jos ihan oikeasti vaikka lomakkeisiin vastattaisiin samalla tavalla kaarrellen. Kysytään milloin lapsi on syntynyt ja selitetään, että synnytys sujui hyvin ja nyt on jo iso tyttö.
Ihminen joka ei kykene vastaamaan kysymyksiin niin, että vastaus on vastaus juuri siihen kysymykseen eikä johonkin toiseen ei ole se neurologisesti terve, vaan ehkä minusta pikemmin kognitiivisesti heikko. Ymmärrys kun ei riitä, edes vastaamaan yksinkertaiseen kyllä ja ei kysymykseen puhumatta johonkin pidemäpään kysymykseen aiheessa pysyen.
Tässä ei ole kyse ihmisen oikeudesta tulla kuulluksi ja nähdyksi ja hyväksytyksi. Tässä on kysymys siitä, miksi joku ei kykene vastaamaan siihen mitä kysytään, vaan he vastaavat ihan kokonaan ohi. Ap:n tapauksessa äiti sekä nähdään, häntä kuunnellaan, häneltä kysytään ja usemman kerran jopa yritetään ymmärtää ja auttaa häntä pääsemään siihen pisteeseen , että hän ymmärtää mitä oikeasti kysytään.
Otetaan uusi esimerkki. Olet työhaastattelussa. Työnantaja kysyy paljonko haluat palkkaa? Mitä luulet, että vastaukseksi odotetaan? Että sinulla on paljon menoja ja asut vuokralla? 4000€ vai en tiedä?
Ihan pokkana nyt selität sitten, että työnantaja on autisti ja ei osaa joustaa ajattelussaan?
Mitä jos vain opettelisit vastaamaan siihen mitä kysytään? Ei tarvitse keksiä omia taka-ajatuksena, ei miettiä neurotyyppillisen tai ei tyypillisen vastauksia, ei mitään muutakaan. Kun sinulta kysytään jotain, niin vastaa siihen, kysymykseen, älä johonkin omiin omassa päässäsi keksiminen kysymyksiin joiden vastauksista kukaan ei ole oikeasti edes kiinnostunut ja jos et siihen kykene niin se ongelma on sinussa ei siinä kysymyksessä tai sen tekijässä.
Ehkä se helpottaa niiden autistienkin kansaa olevaa kanssa käymistä? Ainakin tavallisella älyllä varustettuja ja ilman neurologisia ongelmia se ei ainakaan häiritse,, kun vastataan siihen mitä kysytään, eikö johonkin muuhun,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suorapuheiset tyrkyt ovat tylsää seuraa, tietäähän sen kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Ap. Analyysissasi on valtavan kokoinen epäloogisuus, niin loogisena kuin itseäsi tunnut pitävänkin. Sinua selvästikin turhauttaa nämä kaartelijat, joiksi heitä kutsut. Tämä vaikuttaa olevan ongelma, johon törmäät usein ja sinua ärsyttää? Voisi sanoa, että enemmistö ihmisistä turhauttaa sinua?
Autisminkirjon osuus ihmisistä on n. 2,5-3 %, nepsyjä on 10-20 %. 40% nepsyistä on myös psykiatrinen häiriö.
Sen sijaan SUURIN osa ihmisistä on neurotyypillisiä, ja me olemme se ärsyttävä kaartelijamassa, joiden kanssa sinun on yritettävä tulla toimeen. Me olemme niin iso määräenemmistö, ettei meillä kaikilla voi mitenkään olla skitsofreniaa, toisin kuin sinua puolustava tässä keskustelussa esittää. Skitsofreenikkojen osuua ihmisistä globaalisti on vain 0,4%.
Moni meistä on esittänyt, että ajattelusi jäykkyys viittaa autismiin. Ymmärrän, ettet halua käydä tätä sivukeskustelua vaan pysyä aiheessasi, miksei kysymykseen voi vastata suoraan. Tämäkin juuri, aiheessa tiukasti pitäytymisen vaatimus viittaa siihen, että olet asperger. Normaali keskustelu kun tuppaa vapaasti rönsyilemään, siellaista se on, muuten kyseessä olisi jonkinlainen kuulustelua muistuttava tilanne.
Lapset ja nuoret assit muuten opettelevat mm. keskustelutaitoja, joista on hyötyä heille itselleen. Sinullekin voisi tehdä hyvää jonkinlainen sopeutumisterapia.
Voisit myös muotoilla kysymyksesi näin, mikseivät muut voi vastata kysymykseeni siten, miten sinå vastaisit. Syy on ilmiselvä, he eivät ole sinä, vaan kaikki erilaisia ihmisiä. Taistelet tuulimyllyjä vastaan, jos luulet, että purnaamalla aiheesta saisit todistettua olevasi oikeassa ja muut massana muuttumaan. Ainoa mitä voit tehdä on mukautua maailmaan ja sen erilaisiin ihmisiin, joita et pysty hallitsemaan. Tutustua heihin samalla tavalla kun me tutustumme sinuun. Näin high function autistit tekevät.
Psykiatriset häiriöt autisteilla johtuvat juuri tästä, jos mukautuminen muodostuu valltavan vaikeaksi.
Se, mitä sinuna tekisin, on a) hakeutuisin pääasiassa muiden assien seuraan tai b) esittäisin toiveet kommunikaatiotoiveistasi muutamalle läheiselle ihmiselle ja kertoisit miksi toivot suoraa, täsmällistä ja selkeää kommunikaatiota, miksi se on niin tärkeää sinulle. Uskon, että he, jotka välittävät sinusta (esim. äitisi) tähän pystyvät ja arvostavat toivettasi. Meitä muita et pysty muuttamaan, mutta yksittäiset ihmiset voivat joustaa ja mukautua seurassasi.
Vastaan sinulle näin kaartelematta säästääkseni aikaasi. Ilmiselvä assiutesi on hyvin relevanttia tässä keskustelussa. Kaikki mitä sanot, miten perustelet, miten väität vastaan ovat minulle hyvin tuttua. Toinen vanhemmistani on autisti. Keskusteku hänen kanssaan on ievästi ilmaistuna todella jäykkää, monotonista ja vaikea, syyttelevää. Vika on aina neurotyypillisessä. Keskustelun tarkoitus on vain ja ainoastaan tiedot vaihto, mitään metatasoja ei ole. Ainoa tapa onnistua on mukautua täysin assin tapaan kommunikoida. Eli sivuuttaa täysin oma itseni ja tapani olla, elää, puhua.
Siitä tässä on lopulta kysymys, jokaisen ihmisen oikeudesta tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kun hän on. Sinun ja minun, meidän kaikkien. Mutta ei toisen ihmisen oikeuksien kustannuksella, kuten vaadit.
Ainoa ulospääsy tilanteessasi on sopeutua. Ei nimitellä meitä neurotyypillistä enemmistöä heikoiksi, pelkureiksi, skitsofreenikoiksi ja kaartelijoiksi. Vaan sopeutua, kuten mekin teemme muiden ihmisten kanssa. Sopeutuminen on välttämätöntä, jotta rauha säilyisi.
Tämä on aivan käsittämätön vastaus. Ap ei minusta ole mitenkään autistinen, vaan ihminen, joka tietää mitä haluaa tietää ja kysyy sitä, ei jotain muuta, ja odottaa vastausta siihen eikä johonkin muuhun.
Mieti itse jos ihan oikeasti vaikka lomakkeisiin vastattaisiin samalla tavalla kaarrellen. Kysytään milloin lapsi on syntynyt ja selitetään, että synnytys sujui hyvin ja nyt on jo iso tyttö.
Ihminen joka ei kykene vastaamaan kysymyksiin niin, että vastaus on vastaus juuri siihen kysymykseen eikä johonkin toiseen ei ole se neurologisesti terve, vaan ehkä minusta pikemmin kognitiivisesti heikko. Ymmärrys kun ei riitä, edes vastaamaan yksinkertaiseen kyllä ja ei kysymykseen puhumatta johonkin pidemäpään kysymykseen aiheessa pysyen.
Tässä ei ole kyse ihmisen oikeudesta tulla kuulluksi ja nähdyksi ja hyväksytyksi. Tässä on kysymys siitä, miksi joku ei kykene vastaamaan siihen mitä kysytään, vaan he vastaavat ihan kokonaan ohi. Ap:n tapauksessa äiti sekä nähdään, häntä kuunnellaan, häneltä kysytään ja usemman kerran jopa yritetään ymmärtää ja auttaa häntä pääsemään siihen pisteeseen , että hän ymmärtää mitä oikeasti kysytään.
Otetaan uusi esimerkki. Olet työhaastattelussa. Työnantaja kysyy paljonko haluat palkkaa? Mitä luulet, että vastaukseksi odotetaan? Että sinulla on paljon menoja ja asut vuokralla? 4000€ vai en tiedä?
Ihan pokkana nyt selität sitten, että työnantaja on autisti ja ei osaa joustaa ajattelussaan?
Mitä jos vain opettelisit vastaamaan siihen mitä kysytään? Ei tarvitse keksiä omia taka-ajatuksena, ei miettiä neurotyyppillisen tai ei tyypillisen vastauksia, ei mitään muutakaan. Kun sinulta kysytään jotain, niin vastaa siihen, kysymykseen, älä johonkin omiin omassa päässäsi keksiminen kysymyksiin joiden vastauksista kukaan ei ole oikeasti edes kiinnostunut ja jos et siihen kykene niin se ongelma on sinussa ei siinä kysymyksessä tai sen tekijässä.
Ehkä se helpottaa niiden autistienkin kansaa olevaa kanssa käymistä? Ainakin tavallisella älyllä varustettuja ja ilman neurologisia ongelmia se ei ainakaan häiritse,, kun vastataan siihen mitä kysytään, eikö johonkin muuhun,
En odottanutkaan, että 2-3 % lukijoista ymmärtäisi. Loput ovat viisaasti hiljaa tai hyppäävät keskustelun yli jankuttamisena, mitä se on. Suurimmalle osalle, meille kognitiivisesti heikoille, tämä on selvä asia. Tavallinen arkinen keskustelu ei ole sama asia kun lomakkeen täyttäminen. Eikä niitä voi verrata toisiinsa.
Muutenkin melko hedelmällinen lähtökohta keskustelulle toisen ihmisen kanssa: "olet kognitiivisesti heikko ja vastaat _minun_ kysymykseeni väärällä tavalla". Kyykyttämistä parhaimmillaan, ja jos uskallat sanoa, ettet tykkää, olet traumatisoitunut, epävarma ja heikko. Mitäs vielä? Oliko muuta? Ai niin skitsofreenikko vielä päälle.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asetella kysymys niin, että vastaukseksi ei käy kuin "kyllä" tai "ei".
Ei auta. Sujuvasti vastaa silti asian vierestä.
Tunnistan nimittäin ap:n ongelman, puoliso on ihan samanlainen. Mä sanon sitten yleensä takaisin, että niin, sitähän minä kysyin, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vastaaja ei kehtaa myöntää, ettei tiedä vastausta.
Niinpä, kun on niin huono itsetunto ettei uskalla vastata suoraan, jos vastaus olisikin epätoivottu. Epäkypsää ettei kykene sen vertaa olemaan sanojensa takana.
Hyvin hankalaa tai mahdotonta keskustella tuollaisten kanssa, kun vastaus on sitä kirvesvartta.
Tuollaiset ihmiset ovat usein myös manipuloivia ja uhriutuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Jos se olis noin, niin varmaan sitten vastaisi muille suoraan, vai mitä? Mutta kun ei. Se on joku ihmeellinen opittu tapa, että joku ei vain kykene sanomaan suoraan mitään. Sellainen, että kun savolainen puhuu, niin vastuu siirtyy kuulijalle (eikä muuten olla Savosta).
Olen eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään tähän vielä että näille vastaajille ei auta useinkaan kysymyksen tarkentaminen tai selkiyttäminen. Olen kokeillut (varsinkin läheisten kanssa) sanoa että tahdon suoran vastauksen kysymykseen sekä antanut esimerkin kysymykseen.
Esim. Jos olen kysynyt esim. "milloin avasit asian kalapakkauksen", olen tarkentanut sanomalla että kaipaan tietoa viikonpäivästä enkä siitä onko se hänen mielestään vasta avattu. Jos se ei onnistu, olen kysynyt esim. oliko se tällä viikolla että muistatko että oliko se tätä vai edellistä viikkoa.
Mutta usein se vastaus on vaan semmoista "haahuilua" että joudun lopulta vain hyväksymään sen että sitä suoraa vastausta ei ole koskaan tulossakaan.
Ap
Eivät välttämättä muista. Osa ihmisistähän elää melkoisen unessa eikä juurikaan mieti jotain pakkauksenavaamispäivämääriä. Ovat ehkä masentuneita, uupuneita tai muuten vaan mieli ihan muissa asioissa. Siis emme pidä samoja asioita tärkeinä elämässä, hyvänä esimerkkinä siisteyserot.
Johonkin rajaan asti tuo on vain hyväksyttävä, toki jossain kohtaa mennään överiksi missä tahansa. Osa ihmisistähän heittää täysin syömäkelpoista ruokaa roskiin muka pilaantuneena. Eipä ruokaan järjestä kerro.
Tässä ei nyt ole kysymys siitä päivämäärästä, vaan kommunikaatiotavasta. Se on sama aivan aiheesta riippumatta.
T. se, jonka puoliso on samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Laske itse omenasi sieltä kaapista, miksi minun pitäisi laskea ne. Yhtä lailla tiedän, että siellä on omenia, mutten tiedä montako.
Teetät siis työt muilla sen sijaan, että itse viitsisit laskea. Sitähän nuo ap:n kaikki esimerkit ovat.
Ymmärrä, että ne on keksittyjä esimerkkejä. Voit varmaan itse keksiä parempia, jos sait jutun juuresta kiinni. Aihe on merkityksetön, suoraa vastausta ei vain saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Mulla on sun kaltanen tuttu. Oon jo oppinut vastaamaan sille likimain kaikkiin tollasiin kysymyksiin: "En tiedä". :D
Tadaa! Loistava vastaus, jos ei kerran tiedä. Miten se onkin niin vaikeaa sanoa? Sen sijaan puhutaan mieluummin puuta heinää asian sivusta. Rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä ja anna muiden elää, Ap. Muiden ihmisten ei tarvitse vastata sinulle millään muulla tavalla kuin he itse haluavat. Voit nimitellä heitä millä sanoilla haluat, heillä on silti oikeus olla, puhua ja elää miten haluavat.
Olet vain ihminen täällä meidän muiden ihmisten joukossa, et mikään joukkueen johtaja. Kaikkea hyvää sinulle elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehtiys ja suoraselkäisyyskin on tilannekohtaista. Moni assi latelee omia mielipiteitään totuuksina 'rehdisti ja suoraselkäisesti'. Joku voisi ajatella toisin.
Aina ei ole myöskään korrektia kysyä suoraan tai tivata vastausta. Jos saa epämääräisen vastauksen, voi se tosiaan viitata siihen, ettei asia kuulu kysyjälle tai vastaaja ei halua kertoa.
Niin, mutta kun tässä oli nyt kyse siitä, että mummolla on jääkaappi auki ja makaronilaatikkoa tekevä lapsi, juuri jauhelihaa paistamassa, kysyy montako maitoa siellä on. Vastaukseksi ei tule "2 litraa" tai edes "1 avattu ja 1 avaamaton" vaan vastaukseksi tulee, miten tahansa kysyttynä ja useampaan kertaan toistettuna "on siellä maitoa, on sitä kyllä".
Kannattaisiko tarkistaa ennen kuin aloittaa, että on maitoa, munia plus muuta, eikä kuulustella toista.
"Onko omenoita?" "Katso kaapista."
Helppoa.
Kysymys on kommunikaatiotavasta, ei omenoista. Tämä ihmistyyppi vastaa joka asiaan näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs se sitten, kun vastataankin "miten niin, mitä siitä", esim kysymykseen "menetkö kauppaan tänään" Itse syyllistyn tuohon vastakysymykseen syystä että olen vielä harkitsemassa asiaa mutta siitäkin on hermostuttu. Kun pitäisi vaan heti tietää.
Onko sulle jotenkin fyysisesti mahdotonta puhua totta?
En ole varma, harkitsen vielä
Kas noin. Siinä sinulle mallivastaus tuohon tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehtiys ja suoraselkäisyyskin on tilannekohtaista. Moni assi latelee omia mielipiteitään totuuksina 'rehdisti ja suoraselkäisesti'. Joku voisi ajatella toisin.
Aina ei ole myöskään korrektia kysyä suoraan tai tivata vastausta. Jos saa epämääräisen vastauksen, voi se tosiaan viitata siihen, ettei asia kuulu kysyjälle tai vastaaja ei halua kertoa.
Niin, mutta kun tässä oli nyt kyse siitä, että mummolla on jääkaappi auki ja makaronilaatikkoa tekevä lapsi, juuri jauhelihaa paistamassa, kysyy montako maitoa siellä on. Vastaukseksi ei tule "2 litraa" tai edes "1 avattu ja 1 avaamaton" vaan vastaukseksi tulee, miten tahansa kysyttynä ja useampaan kertaan toistettuna "on siellä maitoa, on sitä kyllä".
Kannattaisiko tarkistaa ennen kuin aloittaa, että on maitoa, munia plus muuta, eikä kuulustella toista.
"Onko omenoita?" "Katso kaapista."
Helppoa.Kysymys on kommunikaatiotavasta, ei omenoista. Tämä ihmistyyppi vastaa joka asiaan näin.
Tai sitten ei ole kyse ihmistyypistä, vaan sinusta. Sinulle vastataan jostakin syystä näin. Yhdistävä tekijä ei olekaan ne muut vaan sinä.
Minä nimittäin vastaan osalle ihmisistä hyvinkin suoraan ja nopeasti sellaisiin kysymyksiin, jotka katson tarvitsevan suoran vastauksen. Osalle ihmisistä en koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa mitään "kaartelijoita". On vain ap:n mielipide joistakin ihmisistä. Ja mielipiteitähän tähän maailmaan mahtuu. Tämä oli omani.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut kysyvät, kuten AP, kaarrellen? Luulevatko he, että luemme koko piiitkän avauksen?
Kyllä luulee. Suora ja selkeä kysymys, oliko se sinulle liian pitkä luettavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Kato ite. Laske ite. Mistä minä sen tietäisin. Jätä minut rauhaan.
Niin, miksipä ei sitten vastaa noin? Miksi puhuu jotain liirumlaarumia, joka ei auta ketään?
Vierailija kirjoitti:
Tuo kala -kysymys on juuri sellainen mihin ei ole oikeaa vastausta. Harva muistaa koska jonkun paketin avasi, eli en tiedä aiheuttaa lisäkysymyksiä. Kysyjä hakee kysymyksellä sitä, että onko kala vielä syötävää, mutta ei halua vastausta sen olevan vielä syötävää tai viimeaikoina.
Mitä tähän pitäisi vastata?
Tässä toinen sankari. Käviskö totuus mitenkään? En muista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Miehelläni on tapana vastata noin. Olen tulkinnut sen niin, että hän pyrkii ymmärtämään mitä oikeasti haluan tietää, ja vastaa siihen.
Esim. tuo milloin kalapaketti on avattu kysytään todennäköisesti juuri siksi, että halutaan tietää, onko se vielä syömäkelpoisia, jja silloin vastaus "kyllä sitä voi vielä syödä" tuntuu ok vastaukselta.
Jos kysyykin sitä vaikka siksi, että haluat tietää kuinka kauan yksi paketti riittää, vastaus on järjetön. Tälläisessä tilanteessa kerron miehelleni MIKSI esitin kysymyksen, jolloin hän ymmärtää, että tarvitsen todellakin vastauksen siihen, mitä kysyin, enkä siihen, mitä hän luuli minun kysymykseni takana olevan.
Vierailija kirjoitti:
Usein tuollainen tarkka kysymys tulee yllättäin. Esim. luet kirjaa tai olet keskittynyt omiin ajatuksiisi. Sitten toinen olettaa sinun yht'äkkiä orientoituvan omenien määrään. Mitkä omenat, missä, mitä toinen tarkoittaa kysymyksellä. Siksi vastaus voi alussa olla hämärä. Minusta tuollaisten tarkkojen kysymysten heittäminen ja niihin heti vastauksen vaatiminen ilman mitään alustusta on itsekeskeistä käytöstä, ei kovin empaattista. Anteeksi vaan. Ikään kuin olettaa muiden olevan heti palveluksessa tai käytettävissä omiin tarpeisiinsa.
Tässä on kysymys kommunikaatiosta. Toivomus on saada vastaus siihen, mitä kysytään. Erinomainen vastaus on myös En tiedä, jos ei kerran tiedä. Mitä kuvittelee saavuttavansa vastaamalla ihan johonkin muuhun kysymykseen, sellaiseen, jota ei ole kysytty. Voit hyvin käyttää muutakin esimerkkiä ja unohtaa ne omenat, jos se jotenkin helpottaa.
Voisihan tuo noinkin olla, jos ap kokisi yleisimminkin hankaluutta. Hän kumminkin toi esiin että niin ei olisi. Toki hän vaikuttaa hiukan jäykähköltä, niin kyllähän diagnoosia on moni tekemässä.