Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo sellasta semi burgerointia, jos tivaa jotain tarkkaa vastausta kun sen voisi lukea myös rivien välistä.
Tai ottaa ihan itse selvää. Asiallisiin kysymyksiin saa yleensä selvän vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kysyt että milloin paketti on avattu ja sen perusteella haluat itse päätellä että onko liha vielä hyvää, saattaa äitisi ajatella ettet luota hänen arvostelukykyyn kun et suoraan kysy häneltä että onko liha vielä syötävää. Tuo saattaa aiheuttaa äidillesi tunteen että häntä pidetään jotenkin lapsenomaisena eikä ehkä halua alentua vastaamaan.
Mutta tiedän kyllä toisaalta kaartelevan ihmistyypin. Yksi syy saattaa olla se ettei kehdata myöntää ettei jotain asiaa tiedetä. Työpaikallani on eräästä omaa työtäni sivuavasta kokonaisuudesta vastuussa oleva henkilö ja häneltä kuuluu kysyä jos ei siitä aiheesta jotain tiedä. Yksinkertaisiinkin kysymyksiin joihin voisi vastata sanalla tai parilla, saa vastaukseksi pitkän pohdiskelevan monologin. Kun yrittää tarkentaa, monologi jatkuu mutta suoraa vastausta ei vaan saa. Tuohon liittyvät työt aina kasaantuvat kun turhautuneena jätän ne odottamaan kunnollista opastusta.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Epävarmuus voi aiheuttaa kaartelemista. Ei uskalla antaa tarkkaa vastausta, koska saattaa olla erehtynyt tai muistaa väärin.
Kamalaa, jos tuollainen pelkuruus ohjaa suomalaisia. Jos ei uskalla ottaa vastuuta asioista sellaisina, kuin ne ovat. Miten voi olla muista vastuussa, kun etusijalla oma pelko?
Ap:n edessä tekee varmaan joskus mieli paeta vastuuta. Vaikuttaa, ettei siinä yhdellä vastauksella selvitä. Hän tuntuu arvioivan henkilöä, ei itse asiaa.
Aika rasittavaa on sekin, kun joku puhuu aina kysymyslauseilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meikämö kirjoitti:
Vaikuttaisi, että mössöttäjissä kyse voisi tosiaan olla: 1. yrityksestä päteä ja päsmäröidä ja ottaa kontrollia tilanteessa, jossa mössö jotenkin kokee olevansa reunalla. 2. vaikeudesta ymmärtää, että yleensä suoraan kysymykseen odotetaan suoraa vastausta, eikä repliikkiä perustuen mössöttäjän kuvitelmaan siitä, mihin kysyjä kaipaamaansa tietoa tulee käyttämään.
Mössöttäjä ehkä kuvittelee, että kysyjällä on jokin näkymätön agenda ja pelkää jäävänsä alakynteen, jos ei heti hoksaa mihin kysyjä on kysymyksellään tulossa ja pelaa aikaa ja/tai yrittää sumentaa tätä kuvittelemaansa hoksaamattomuutta. Tai hän ottaa itsestään selvyytenä sen, että kysyjä tulee käyttämään kysyttyä tietoa juuri samoin kuin mössöttäjä itse tekisi ja tuleekin hypänneeksi suoran konkreettisen vastauksen yli ja puheleekin vain omassa päässään olevien jatko-otaksumien mukaisesti. Molemmat ovat hitusen sosiopaattista käyttäytymistä, kun avuliainta olisi vain kertoa, ettei osaa vastata kysymykseen tai vastata suoraan ja näin luovuttaa kysyjälle tämän kaipaama puuttuva palapelin palanen. Jolloin kysyjälle sitten tulee mahdollisuus tehdä tuolla palasella mitä parhaaksi katsoo.
Pahimpia ovat ne, jotka muutaman lauseen jälkeen ylpeänä toistavat juuri tekemäsi kysymyksen ikään kuin omana kysymyksenään, jonka itse ovat älykkäästi hoksanneet tuoda esiin.
Tässäpä meillä onkin varsinainen mössösössöttäjä.
On. Täytyykin vilkaista omia kirjoituksiani ettei ne vaan olisi noin vaikealukuisia. Voi toisaalta olla, että olen liian yksinkertainen ja tuo teksti menee ymmärrykseni yli.
;) Tosiaankin, haasteet kielen ymmärtämisessä voivat olla mössöttämisen yksi lähde. Ihan käypä reaktio on: anteeksi, en ymmärtänyt, voisitko toistaa (kysymyksesi)? Tsemppiä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyt että milloin paketti on avattu ja sen perusteella haluat itse päätellä että onko liha vielä hyvää, saattaa äitisi ajatella ettet luota hänen arvostelukykyyn kun et suoraan kysy häneltä että onko liha vielä syötävää. Tuo saattaa aiheuttaa äidillesi tunteen että häntä pidetään jotenkin lapsenomaisena eikä ehkä halua alentua vastaamaan.
Mutta tiedän kyllä toisaalta kaartelevan ihmistyypin. Yksi syy saattaa olla se ettei kehdata myöntää ettei jotain asiaa tiedetä. Työpaikallani on eräästä omaa työtäni sivuavasta kokonaisuudesta vastuussa oleva henkilö ja häneltä kuuluu kysyä jos ei siitä aiheesta jotain tiedä. Yksinkertaisiinkin kysymyksiin joihin voisi vastata sanalla tai parilla, saa vastaukseksi pitkän pohdiskelevan monologin. Kun yrittää tarkentaa, monologi jatkuu mutta suoraa vastausta ei vaan saa. Tuohon liittyvät työt aina kasaantuvat kun turhautuneena jätän ne odottamaan kunnollista opastusta.
Tämä "ei kehdata myöntää ettei jotain asiaa tiedetä" on valitettavan totta ainakin omalla kohdallani esimerkiksi työpaikalla. Asia voisi olla korjattavissa pienellä kysymyksellä ja siihen asiallisella vastauksella, mutta sitä ei kehtaa tai uskalla kysyä, koska siinä vaiheessa olisi noloa olla tietämättä sitä. Voi kasaantua myöhemmin ongelmaksi asti. Koskee myös esim. nimien muistamista, kun kyseisen yhteyshenkilön nimi ei vain tule mieleen, ei enää kehtaa kysyä kuka sinä olet (kun ilman muuta oletetaan tiedetyksi). Toivoo vain, että joku muu mainitsee sen nimen :)
AP on varmaan hieman asberger-henkinen. Keskustelu on myös retorista, ei pelkkää tiedon välitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyt että milloin paketti on avattu ja sen perusteella haluat itse päätellä että onko liha vielä hyvää, saattaa äitisi ajatella ettet luota hänen arvostelukykyyn kun et suoraan kysy häneltä että onko liha vielä syötävää. Tuo saattaa aiheuttaa äidillesi tunteen että häntä pidetään jotenkin lapsenomaisena eikä ehkä halua alentua vastaamaan.
Mutta tiedän kyllä toisaalta kaartelevan ihmistyypin. Yksi syy saattaa olla se ettei kehdata myöntää ettei jotain asiaa tiedetä. Työpaikallani on eräästä omaa työtäni sivuavasta kokonaisuudesta vastuussa oleva henkilö ja häneltä kuuluu kysyä jos ei siitä aiheesta jotain tiedä. Yksinkertaisiinkin kysymyksiin joihin voisi vastata sanalla tai parilla, saa vastaukseksi pitkän pohdiskelevan monologin. Kun yrittää tarkentaa, monologi jatkuu mutta suoraa vastausta ei vaan saa. Tuohon liittyvät työt aina kasaantuvat kun turhautuneena jätän ne odottamaan kunnollista opastusta.
Tulee mieleen esihenkilö, joka teki usein tuota erityisesti päätöksiin liittyen. Tavallaan joo kiva tietää asian taustaa, mutta en kuitenkaan saanut vastuuta tehdä päätöksiä itse, joten olisin kuitenkin tarvinnut sen vastauksen - jota sitten ei sen monologin lopuksikaan tullut, vaan aihe oli jo ehtinyt kaiken keskellä vaihtua. Jossain vaiheessa aloin etukäteen miettiä, mitkä olisivat vaihtoehdot, mitä itse tilanteessa tekisin, ja esitin vaihtoehdot, teenkö a vai b. Näin sain yleensä vastauksen, mutta jos mulla ei ollut hajuakaan, niin sitten asiat jäi vaan ikuisuuksiin odottamaan to do -listalle.... turhauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyt että milloin paketti on avattu ja sen perusteella haluat itse päätellä että onko liha vielä hyvää, saattaa äitisi ajatella ettet luota hänen arvostelukykyyn kun et suoraan kysy häneltä että onko liha vielä syötävää. Tuo saattaa aiheuttaa äidillesi tunteen että häntä pidetään jotenkin lapsenomaisena eikä ehkä halua alentua vastaamaan.
Mutta tiedän kyllä toisaalta kaartelevan ihmistyypin. Yksi syy saattaa olla se ettei kehdata myöntää ettei jotain asiaa tiedetä. Työpaikallani on eräästä omaa työtäni sivuavasta kokonaisuudesta vastuussa oleva henkilö ja häneltä kuuluu kysyä jos ei siitä aiheesta jotain tiedä. Yksinkertaisiinkin kysymyksiin joihin voisi vastata sanalla tai parilla, saa vastaukseksi pitkän pohdiskelevan monologin. Kun yrittää tarkentaa, monologi jatkuu mutta suoraa vastausta ei vaan saa. Tuohon liittyvät työt aina kasaantuvat kun turhautuneena jätän ne odottamaan kunnollista opastusta.
Tulee mieleen esihenkilö, joka teki usein tuota erityisesti päätöksiin liittyen. Tavallaan joo kiva tietää asian taustaa, mutta en kuitenkaan saanut vastuuta tehdä päätöksiä itse, joten olisin kuitenkin tarvinnut sen vastauksen - jota sitten ei sen monologin lopuksikaan tullut, vaan aihe oli jo ehtinyt kaiken keskellä vaihtua. Jossain vaiheessa aloin etukäteen miettiä, mitkä olisivat vaihtoehdot, mitä itse tilanteessa tekisin, ja esitin vaihtoehdot, teenkö a vai b. Näin sain yleensä vastauksen, mutta jos mulla ei ollut hajuakaan, niin sitten asiat jäi vaan ikuisuuksiin odottamaan to do -listalle.... turhauttavaa.
On kamalaa jos "esimiehiksi" pääsee henkilöitä, joiden rohkeus ei riitä tehtävään.
Sinuna kääntyisin johtajan puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa tiedon antaminen ei kuitenkaan voi olla henkilökohtainen riski - ellei kyseessä ole poliittinen asia, jota ei sellaiseksi voida myöntää.
Tietysti on kaiken maailman pelkureitakin, jotka eivät halua hoitaa velvollisuuksiaan koska se saattaisi merkitä vastuuta. Harmi vain, että ovat hakeutuneet vastuulliseen tehtävään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse toimin need to know periaatteella. Sinun ei tarvitse tietää eksaktisti koska lihapaketti on avattu, montako omenaa tai lomapäivää on. Et tee sillä tiedolla yhtään mitään.
Se ettet saa virallisen massa yhteydessä kuten kouluasiassa eksaktia vastausta kertoo siitä, että kysyt asiasta ihmiseltä joka a) ei tiedä vastausta b) ymmärrä mitä ajat kysymykselläsi takaa.
Ymmärrän kyllä, että teillä nepsyillä on vaikeaa.
Poliitikot ovat hyviä vastaamaan siihen mitä ei kysytty. Se on kuulijoiden aliarvioimista. Eräällä läheiselläni on myös taipumusta vastailla asian vierestä. Usein sanoinkin että et vastannut kysymykseeni, tuotahan en lainkaan kysynyt. Kuuntelitko mitä kysyin? Joskus hieman turhauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti tekee tuota. Hänen kohdallaan kyse on siitä että hän tietää että olen eri mieltä. Jos kysyn häneltä pakkauksen avaamispäivää, hän vastaa ympäripyöreästi siksi, että tietää sen olevan jo mielestäni liian vanhaa. Epämääräisellä vastauksella hän toivoo, että saattaisin vielä kelpuuttaa tuotteen.
Myös kun ollaan menossa yhdessä tapaamaan sukulaisia, joihin hän on pitänyt yhteyttä, hän ei mitenkään pysty kertomaan kellonaikaa siitä että monelta tämä tapaaminen on sovittu. Vastaus on jotain "kyllä sitä voisi ennen iltapäivää..." Niin monelta? "Ei ennen aamua..." Mitä? Tämän hän tekee siksi että ei luota minun aikatauluihin ja ehtimiseen, vaan haluaa itse olla ilmoittamassa sen hetken kun pitää olla valmistautumassa. Tämä on raivostuttavaa, koska ei hän voi tietää mitä minun täytyy ennen vierailua ehtiä tekemään, ja juuri siksi haluaisin tarkan tiedon.
Eli kyse on siitä että hän olettaa minusta asioita etukäteen, joita haluaa kontrolloida. Ja tekee sen muka viattomasti.
Vierailija kirjoitti:
AP on varmaan hieman asberger-henkinen. Keskustelu on myös retorista, ei pelkkää tiedon välitystä.
Kirvesvartta sullekin!
Vierailija kirjoitti:
itse toimin need to know periaatteella. Sinun ei tarvitse tietää eksaktisti koska lihapaketti on avattu, montako omenaa tai lomapäivää on. Et tee sillä tiedolla yhtään mitään.
Se ettet saa virallisen massa yhteydessä kuten kouluasiassa eksaktia vastausta kertoo siitä, että kysyt asiasta ihmiseltä joka a) ei tiedä vastausta b) ymmärrä mitä ajat kysymykselläsi takaa.
Ymmärrän kyllä, että teillä nepsyillä on vaikeaa.
Juu, aina täytyy vastatessa rajoittaa annettu tieto ettei vahingossa paljasta mitään mitä vastapuoli ei minun mielestä ihan välttämättä tarvitse.
Etenkin seurustelua aloittaessa tämä on hyödyllistä, koska muuten voi jäädä pilde saamatta.
Vierailija kirjoitti:
itse toimin need to know periaatteella. Sinun ei tarvitse tietää eksaktisti koska lihapaketti on avattu, montako omenaa tai lomapäivää on. Et tee sillä tiedolla yhtään mitään.
Se ettet saa virallisen massa yhteydessä kuten kouluasiassa eksaktia vastausta kertoo siitä, että kysyt asiasta ihmiseltä joka a) ei tiedä vastausta b) ymmärrä mitä ajat kysymykselläsi takaa.
Ymmärrän kyllä, että teillä nepsyillä on vaikeaa.
Itse ole kirjoittanut vihkoon kaikki ne asiat, joita ajan takaa, ja sitten sopivia kysymyksiä.
Esimerkiksi:
Takaa ajettava: pilde - kysymys "Onko tässä vapaata?"
Takaa ajettava: pilde - kysymys "Missäköhän tässä kaupassa on kaurahiutaleet?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse toimin need to know periaatteella. Sinun ei tarvitse tietää eksaktisti koska lihapaketti on avattu, montako omenaa tai lomapäivää on. Et tee sillä tiedolla yhtään mitään.
Se ettet saa virallisen massa yhteydessä kuten kouluasiassa eksaktia vastausta kertoo siitä, että kysyt asiasta ihmiseltä joka a) ei tiedä vastausta b) ymmärrä mitä ajat kysymykselläsi takaa.
Ymmärrän kyllä, että teillä nepsyillä on vaikeaa.
Itse ole kirjoittanut vihkoon kaikki ne asiat, joita ajan takaa, ja sitten sopivia kysymyksiä.
Esimerkiksi:
Takaa ajettava: pilde - kysymys "Onko tässä vapaata?"
Takaa ajettava: pilde - kysymys "Missäköhän tässä kaupassa on kaurahiutaleet?"
vastaukset kysymyksiisi.
Onko tässä vapaata? 1) EI
2) Kyllä (ja lähtee pois)
Missä kaurahiutaleet on?
1. Tuima mulkaisu ja poistuminen
2. En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse toimin need to know periaatteella. Sinun ei tarvitse tietää eksaktisti koska lihapaketti on avattu, montako omenaa tai lomapäivää on. Et tee sillä tiedolla yhtään mitään.
Se ettet saa virallisen massa yhteydessä kuten kouluasiassa eksaktia vastausta kertoo siitä, että kysyt asiasta ihmiseltä joka a) ei tiedä vastausta b) ymmärrä mitä ajat kysymykselläsi takaa.
Ymmärrän kyllä, että teillä nepsyillä on vaikeaa.
Juu, aina täytyy vastatessa rajoittaa annettu tieto ettei vahingossa paljasta mitään mitä vastapuoli ei minun mielestä ihan välttämättä tarvitse.
Etenkin seurustelua aloittaessa tämä on hyödyllistä, koska muuten voi jäädä pilde saamatta.
Totta. itsekin jätän aina kertomatta ettei seksiä sitten tosiaankaan tipu.
Palveluhalukkuus, mitä sillä tarkoitat? Jos en itse ole sattunut kynää löytämään, niin mielestäni normaalissa parisuhteessa pitäisi voida kysyä toiselta, sattuuko hän tietämään. Jos mies on vaikka sattunut sitä viimeksi käyttämään, niin saattaisi sitten muistaa sijainnin minua paremmin. Tai sitten voi vain vastata "en tiedä". Mutta en tosiaan tarvitse miehen apua lyijykynän tunnistamisessa, osaan ihan itsekin sellaisen tunnistaa ("joo, toi on lyijykynä") !
Tässä toinen keskustelu tältä päivältä koskien lasten kotiutumista koulusta:
Minä: "Onko Matti soittanut sulle tänään koulun jälkeen?"
Mies: "Jaa, niin, onkohan Matti soittanut..?"
Odottelen hetkisen, jos mies vaikka vastaisi kysymykseen, mutta vastausta ei kuulu.
Minä hetken päästä: "Minna tuli jo tunti sitten kotiin. Matti ei ole vielä kotona. Onko Matti soittanut sulle tänään ja kertonut, missä se on?"
Mies: "Minna on jo kotona, tuli varmaan jo tunti sitten."
Ei ole kyse palveluhalukkuudesta vaan siitä, että normaali kommunikaatio on tosi vaikeaa, jos jokaiseen yksinkertaiseen kysymykseen joutuu nyhtämään vastauksen kuin hohtimilla.