Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse toimin need to know periaatteella. Sinun ei tarvitse tietää eksaktisti koska lihapaketti on avattu, montako omenaa tai lomapäivää on. Et tee sillä tiedolla yhtään mitään.
Se ettet saa virallisen massa yhteydessä kuten kouluasiassa eksaktia vastausta kertoo siitä, että kysyt asiasta ihmiseltä joka a) ei tiedä vastausta b) ymmärrä mitä ajat kysymykselläsi takaa.
Ymmärrän kyllä, että teillä nepsyillä on vaikeaa.
Itse ole kirjoittanut vihkoon kaikki ne asiat, joita ajan takaa, ja sitten sopivia kysymyksiä.
Esimerkiksi:
Takaa ajettava: pilde - kysymys "Onko tässä vapaata?"
Takaa ajettava: pilde - kysymys "Missäköhän tässä kaupassa on kaurahiutaleet?"vastaukset kysymyksiisi.
Onko tässä vapaata? 1) EI
2) Kyllä (ja lähtee pois)Missä kaurahiutaleet on?
1. Tuima mulkaisu ja poistuminen
2. En tiedä.
Meillä onkin näköjään paljon yhteistä. Pitäisiköhän meidän tavata - voitaisiin vaikka verrata kysymysvastausvihkojamme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP on varmaan hieman asberger-henkinen. Keskustelu on myös retorista, ei pelkkää tiedon välitystä.
Entä jos on aidosti kiinnostunut jonkun mielipiteestä, ja haluaisi ottaa sen huomioon mahdollisesti isoissakin asioissa ja vastaukseksi tulee retorista jutustelua, koska vastaaja pelkää ilmaista omaa mielipidettään? Vaikka parisuhteessa tulevaisuudensuunnitelmista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Alkaa hermostuttamaan tämä piirre miehessäni. Hän vastaa toistamalla saman kysymyksen hieman eri tavalla muotoiltuna. Tai jos olen ensin todennut jonkun asian ennen kysymyksen esittämistä, hän toistaa sen toteamuksen. Esim: Minä: "Mun tarvitsee allekirjoittaa tämä paperi. Tässä on vaan lyijykyniä. Missäköhän kuulakärkikynä on?" Mies: "Joo, toi on lyijykynä."
Tää menettelis vielä, jos olisi satunnaista. Mutta kun tapahtuu koko ajan, niin jumankauta alkaa hermo mennä.
Ennen meillä pelasi kommunikaatio ihan hyvin. Ollaan vissiin ihan eri aaltopituudella nykyään. Saas nähdä saadaanko tätä enää kuntoon. :(
Jos olette samassa taloudessa niin eikö teillä ole suurin piirtein yhtä hyvä tieto kuulakärkikynien sijainnista molemmilla? Vai onko palveluhalukkuus laskenut?
Palveluhalukkuus, mitä sillä tarkoitat? Jos en itse ole sattunut kynää löytämään, niin mielestäni normaalissa parisuhteessa pitäisi voida kysyä toiselta, sattuuko hän tietämään. Jos mies on vaikka sattunut sitä viimeksi käyttämään, niin saattaisi sitten muistaa sijainnin minua paremmin. Tai sitten voi vain vastata "en tiedä". Mutta en tosiaan tarvitse miehen apua lyijykynän tunnistamisessa, osaan ihan itsekin sellaisen tunnistaa ("joo, toi on lyijykynä") !
Tässä toinen keskustelu tältä päivältä koskien lasten kotiutumista koulusta:
Minä: "Onko Matti soittanut sulle tänään koulun jälkeen?"
Mies: "Jaa, niin, onkohan Matti soittanut..?"
Odottelen hetkisen, jos mies vaikka vastaisi kysymykseen, mutta vastausta ei kuulu.
Minä hetken päästä: "Minna tuli jo tunti sitten kotiin. Matti ei ole vielä kotona. Onko Matti soittanut sulle tänään ja kertonut, missä se on?"
Mies: "Minna on jo kotona, tuli varmaan jo tunti sitten."
Ei ole kyse palveluhalukkuudesta vaan siitä, että normaali kommunikaatio on tosi vaikeaa, jos jokaiseen yksinkertaiseen kysymykseen joutuu nyhtämään vastauksen kuin hohtimilla.
Esimerkkivastaukset kuulostavat ajatushäiriöltä. Henkilön on vaikea ajatella koherentisti; vähän kuin lievä dementia?
"Ajatushäiriö on epäjärjestynyt ajattelutapa, joka johtaa epänormaaleihin tapoihin ilmaista kieltä puhuttaessa ja kirjoitettaessa. Se on yksi skitsofrenian ensisijaisista oireista, mutta sitä voi esiintyä muissa mielenterveyshäiriöissä, kuten maniassa ja masennuksessa."
Mikä on ajatushäiriö?
http://terveytta.net/mika-on-ajatushairio
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Alkaa hermostuttamaan tämä piirre miehessäni. Hän vastaa toistamalla saman kysymyksen hieman eri tavalla muotoiltuna. Tai jos olen ensin todennut jonkun asian ennen kysymyksen esittämistä, hän toistaa sen toteamuksen. Esim: Minä: "Mun tarvitsee allekirjoittaa tämä paperi. Tässä on vaan lyijykyniä. Missäköhän kuulakärkikynä on?" Mies: "Joo, toi on lyijykynä."
Tää menettelis vielä, jos olisi satunnaista. Mutta kun tapahtuu koko ajan, niin jumankauta alkaa hermo mennä.
Ennen meillä pelasi kommunikaatio ihan hyvin. Ollaan vissiin ihan eri aaltopituudella nykyään. Saas nähdä saadaanko tätä enää kuntoon. :(
Jos olette samassa taloudessa niin eikö teillä ole suurin piirtein yhtä hyvä tieto kuulakärkikynien sijainnista molemmilla? Vai onko palveluhalukkuus laskenut?
Palveluhalukkuus, mitä sillä tarkoitat? Jos en itse ole sattunut kynää löytämään, niin mielestäni normaalissa parisuhteessa pitäisi voida kysyä toiselta, sattuuko hän tietämään. Jos mies on vaikka sattunut sitä viimeksi käyttämään, niin saattaisi sitten muistaa sijainnin minua paremmin. Tai sitten voi vain vastata "en tiedä". Mutta en tosiaan tarvitse miehen apua lyijykynän tunnistamisessa, osaan ihan itsekin sellaisen tunnistaa ("joo, toi on lyijykynä") !
Tässä toinen keskustelu tältä päivältä koskien lasten kotiutumista koulusta:
Minä: "Onko Matti soittanut sulle tänään koulun jälkeen?"
Mies: "Jaa, niin, onkohan Matti soittanut..?"
Odottelen hetkisen, jos mies vaikka vastaisi kysymykseen, mutta vastausta ei kuulu.
Minä hetken päästä: "Minna tuli jo tunti sitten kotiin. Matti ei ole vielä kotona. Onko Matti soittanut sulle tänään ja kertonut, missä se on?"
Mies: "Minna on jo kotona, tuli varmaan jo tunti sitten."
Ei ole kyse palveluhalukkuudesta vaan siitä, että normaali kommunikaatio on tosi vaikeaa, jos jokaiseen yksinkertaiseen kysymykseen joutuu nyhtämään vastauksen kuin hohtimilla.
Esimerkkivastaukset kuulostavat ajatushäiriöltä. Henkilön on vaikea ajatella koherentisti; vähän kuin lievä dementia?
Tai sitten on oppinut että suorista vastauksista tulee riitaa ja että noin pääsee helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Alkaa hermostuttamaan tämä piirre miehessäni. Hän vastaa toistamalla saman kysymyksen hieman eri tavalla muotoiltuna. Tai jos olen ensin todennut jonkun asian ennen kysymyksen esittämistä, hän toistaa sen toteamuksen. Esim: Minä: "Mun tarvitsee allekirjoittaa tämä paperi. Tässä on vaan lyijykyniä. Missäköhän kuulakärkikynä on?" Mies: "Joo, toi on lyijykynä."
Tää menettelis vielä, jos olisi satunnaista. Mutta kun tapahtuu koko ajan, niin jumankauta alkaa hermo mennä.
Ennen meillä pelasi kommunikaatio ihan hyvin. Ollaan vissiin ihan eri aaltopituudella nykyään. Saas nähdä saadaanko tätä enää kuntoon. :(
Jos olette samassa taloudessa niin eikö teillä ole suurin piirtein yhtä hyvä tieto kuulakärkikynien sijainnista molemmilla? Vai onko palveluhalukkuus laskenut?
Palveluhalukkuus, mitä sillä tarkoitat? Jos en itse ole sattunut kynää löytämään, niin mielestäni normaalissa parisuhteessa pitäisi voida kysyä toiselta, sattuuko hän tietämään. Jos mies on vaikka sattunut sitä viimeksi käyttämään, niin saattaisi sitten muistaa sijainnin minua paremmin. Tai sitten voi vain vastata "en tiedä". Mutta en tosiaan tarvitse miehen apua lyijykynän tunnistamisessa, osaan ihan itsekin sellaisen tunnistaa ("joo, toi on lyijykynä") !
Tässä toinen keskustelu tältä päivältä koskien lasten kotiutumista koulusta:
Minä: "Onko Matti soittanut sulle tänään koulun jälkeen?"
Mies: "Jaa, niin, onkohan Matti soittanut..?"
Odottelen hetkisen, jos mies vaikka vastaisi kysymykseen, mutta vastausta ei kuulu.
Minä hetken päästä: "Minna tuli jo tunti sitten kotiin. Matti ei ole vielä kotona. Onko Matti soittanut sulle tänään ja kertonut, missä se on?"
Mies: "Minna on jo kotona, tuli varmaan jo tunti sitten."
Ei ole kyse palveluhalukkuudesta vaan siitä, että normaali kommunikaatio on tosi vaikeaa, jos jokaiseen yksinkertaiseen kysymykseen joutuu nyhtämään vastauksen kuin hohtimilla.
Esimerkkivastaukset kuulostavat ajatushäiriöltä. Henkilön on vaikea ajatella koherentisti; vähän kuin lievä dementia?
Tai sitten on oppinut että suorista vastauksista tulee riitaa ja että noin pääsee helpommalla.
Tässä erittäin hyvä kirjoitus aiheesta (kun vastaamisen karttaminen ei liity kyseenalaiseen politiikkaan, tai epäonnistumisen pelkoon & itsekeskeisyyteen):
Kommunikaatiohäiriöt ja skitsofrenia
https://www.duodecimlehti.fi/duo80125
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitetään että savolaisten, erityisesti kuopion suunnalta, on melkein mahdotonta vastata mihinkään kysymykseen suoraan. Aina pitää kaarrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse toimin need to know periaatteella. Sinun ei tarvitse tietää eksaktisti koska lihapaketti on avattu, montako omenaa tai lomapäivää on. Et tee sillä tiedolla yhtään mitään.
Se ettet saa virallisen massa yhteydessä kuten kouluasiassa eksaktia vastausta kertoo siitä, että kysyt asiasta ihmiseltä joka a) ei tiedä vastausta b) ymmärrä mitä ajat kysymykselläsi takaa.
Ymmärrän kyllä, että teillä nepsyillä on vaikeaa.
Itse ole kirjoittanut vihkoon kaikki ne asiat, joita ajan takaa, ja sitten sopivia kysymyksiä.
Esimerkiksi:
Takaa ajettava: pilde - kysymys "Onko tässä vapaata?"
Takaa ajettava: pilde - kysymys "Missäköhän tässä kaupassa on kaurahiutaleet?"vastaukset kysymyksiisi.
Onko tässä vapaata? 1) EI
2) Kyllä (ja lähtee pois)Missä kaurahiutaleet on?
1. Tuima mulkaisu ja poistuminen
2. En tiedä.
Hmm, puolet vastauksista takaa ajettuun asiaan on positiivisia? Tämähän näyttää hyvältä! Riittääkö 192 cm miehen pituudeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Skitsofreniasta:
"Wynne ja Singer olettivat, että vanhempien kyky keskittyä johonkin aiheeseen ja säilyttää huomionsa siinä on keskeistä lapsen ajattelun kehittymisessä. Lapsi omaksuu ja oppii vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa heidän tapojaan ajatella ja toimia. Jos vanhempi on kykenemätön fokusoitumaan aiheeseen, saattaa lapsen looginen ajattelukyky kehittyä huonosti, mikä on tyypillistä skitsofreniassa. Vanhemman itsensä ei tarvitse sairastaa skitsofreniaa eikä hänellä tarvitse olla suoranaisia ajatushäiriöitäkään, mutta puheillaan ja toimillaan hän saattaa luoda lapselle hajanaisen, hämmentävän ja sekavan kasvuympäristön."
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniasta:
"Wynne ja Singer olettivat, että vanhempien kyky keskittyä johonkin aiheeseen ja säilyttää huomionsa siinä on keskeistä lapsen ajattelun kehittymisessä. Lapsi omaksuu ja oppii vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa heidän tapojaan ajatella ja toimia. Jos vanhempi on kykenemätön fokusoitumaan aiheeseen, saattaa lapsen looginen ajattelukyky kehittyä huonosti, mikä on tyypillistä skitsofreniassa. Vanhemman itsensä ei tarvitse sairastaa skitsofreniaa eikä hänellä tarvitse olla suoranaisia ajatushäiriöitäkään, mutta puheillaan ja toimillaan hän saattaa luoda lapselle hajanaisen, hämmentävän ja sekavan kasvuympäristön."
Lähde: Kommunikaatiohäiriöt ja skitsofrenia
https://www.duodecimlehti.fi/duo80125
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väitetään että savolaisten, erityisesti kuopion suunnalta, on melkein mahdotonta vastata mihinkään kysymykseen suoraan. Aina pitää kaarrella.
Kyllä savolaistytöt ovat ainakin minulle jotain onnistuneet tekemään hyvinkin selväksi ihan lyhyellä virkkeellä. Vaan ehkä he eivät siis sittenkään tarkoittaneet sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös tyhmyys.
Voi olla myös viisaus.
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniasta:
"Wynne ja Singer olettivat, että vanhempien kyky keskittyä johonkin aiheeseen ja säilyttää huomionsa siinä on keskeistä lapsen ajattelun kehittymisessä. Lapsi omaksuu ja oppii vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa heidän tapojaan ajatella ja toimia. Jos vanhempi on kykenemätön fokusoitumaan aiheeseen, saattaa lapsen looginen ajattelukyky kehittyä huonosti, mikä on tyypillistä skitsofreniassa. Vanhemman itsensä ei tarvitse sairastaa skitsofreniaa eikä hänellä tarvitse olla suoranaisia ajatushäiriöitäkään, mutta puheillaan ja toimillaan hän saattaa luoda lapselle hajanaisen, hämmentävän ja sekavan kasvuympäristön."
Sellainen kiivas sählääjä/vouhottaja, joka puhuu lapselle rönsyilevät mietteensä ääneen, kun lapsen pitäisi keslittyä yhteen tehtävään kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös tyhmyys.
Voi olla myös viisaus.
Jos on poliitikko! Politiikkaan kuuluu hourailu.
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniasta:
"Wynne ja Singer olettivat, että vanhempien kyky keskittyä johonkin aiheeseen ja säilyttää huomionsa siinä on keskeistä lapsen ajattelun kehittymisessä. Lapsi omaksuu ja oppii vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa heidän tapojaan ajatella ja toimia. Jos vanhempi on kykenemätön fokusoitumaan aiheeseen, saattaa lapsen looginen ajattelukyky kehittyä huonosti, mikä on tyypillistä skitsofreniassa. Vanhemman itsensä ei tarvitse sairastaa skitsofreniaa eikä hänellä tarvitse olla suoranaisia ajatushäiriöitäkään, mutta puheillaan ja toimillaan hän saattaa luoda lapselle hajanaisen, hämmentävän ja sekavan kasvuympäristön."
Noinko siis saattaa käydä kaarrellen vastaajien lapsille?
Ovatko kuopiolaiset muinaisen Ruotsin kuninkaan avustajan siittämää sukua? Ja savolaiset jolu kiero sukuhaara tästä? ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniasta:
"Wynne ja Singer olettivat, että vanhempien kyky keskittyä johonkin aiheeseen ja säilyttää huomionsa siinä on keskeistä lapsen ajattelun kehittymisessä. Lapsi omaksuu ja oppii vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa heidän tapojaan ajatella ja toimia. Jos vanhempi on kykenemätön fokusoitumaan aiheeseen, saattaa lapsen looginen ajattelukyky kehittyä huonosti, mikä on tyypillistä skitsofreniassa. Vanhemman itsensä ei tarvitse sairastaa skitsofreniaa eikä hänellä tarvitse olla suoranaisia ajatushäiriöitäkään, mutta puheillaan ja toimillaan hän saattaa luoda lapselle hajanaisen, hämmentävän ja sekavan kasvuympäristön."
Noinko siis saattaa käydä kaarrellen vastaajien lapsille?
Ei, vaan noin tehdään kaarrellen vastaavia!
keskustelu rehellisyydestä ja suorapuheisuudesta- täällä?