Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Lisään tähän vielä että näille vastaajille ei auta useinkaan kysymyksen tarkentaminen tai selkiyttäminen. Olen kokeillut (varsinkin läheisten kanssa) sanoa että tahdon suoran vastauksen kysymykseen sekä antanut esimerkin kysymykseen.
Esim. Jos olen kysynyt esim. "milloin avasit asian kalapakkauksen", olen tarkentanut sanomalla että kaipaan tietoa viikonpäivästä enkä siitä onko se hänen mielestään vasta avattu. Jos se ei onnistu, olen kysynyt esim. oliko se tällä viikolla että muistatko että oliko se tätä vai edellistä viikkoa.
Mutta usein se vastaus on vaan semmoista "haahuilua" että joudun lopulta vain hyväksymään sen että sitä suoraa vastausta ei ole koskaan tulossakaan.
Ap
Jos äitisi ei muista, milloin avasi sen paketin, ja vastaa siksi vältellen.
Opettajan vältteleviä vastauksia en ymmärrä.
Itselle on myös tärkeää saada eksakteja vastauksia. Se lisää luottamusta, jos vastaukset ovat oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että tää ei ollut ap:n kysymyksen pointti, mutta vastaan uteliaille kampaajille, hierojille, jalkahoitajille, taksikuskeille tms henkilökohtaisia asioita koskeviin kysymyksiin hyvinkin ympäripyöreästi ja niin vähäisellä informaatiolla kuin suinkin mahdollista.
Inhoan sitä kun udellaan yhtään mitään henk kohtaista. Koittakaa keksiä jotain muuta puhumista, pliis.
Small talk eli suomeksi kai jutustelu toimii noin, ne kysymykset on lähinnä keskustelunavauksia eivätkä henkilökohtaisia. Sitä jutustelua oikealla paikallaan. Jos aihe tuntuu henkilökohtaiselta niin etkö saa käännettyä sitä johonkin muuhun? Vaikka vauvapalstailuun :)
Meikämö kirjoitti:
Vaikuttaisi, että mössöttäjissä kyse voisi tosiaan olla: 1. yrityksestä päteä ja päsmäröidä ja ottaa kontrollia tilanteessa, jossa mössö jotenkin kokee olevansa reunalla. 2. vaikeudesta ymmärtää, että yleensä suoraan kysymykseen odotetaan suoraa vastausta, eikä repliikkiä perustuen mössöttäjän kuvitelmaan siitä, mihin kysyjä kaipaamaansa tietoa tulee käyttämään.
Mössöttäjä ehkä kuvittelee, että kysyjällä on jokin näkymätön agenda ja pelkää jäävänsä alakynteen, jos ei heti hoksaa mihin kysyjä on kysymyksellään tulossa ja pelaa aikaa ja/tai yrittää sumentaa tätä kuvittelemaansa hoksaamattomuutta. Tai hän ottaa itsestään selvyytenä sen, että kysyjä tulee käyttämään kysyttyä tietoa juuri samoin kuin mössöttäjä itse tekisi ja tuleekin hypänneeksi suoran konkreettisen vastauksen yli ja puheleekin vain omassa päässään olevien jatko-otaksumien mukaisesti. Molemmat ovat hitusen sosiopaattista käyttäytymistä, kun avuliainta olisi vain kertoa, ettei osaa vastata kysymykseen tai vastata suoraan ja näin luovuttaa kysyjälle tämän kaipaama puuttuva palapelin palanen. Jolloin kysyjälle sitten tulee mahdollisuus tehdä tuolla palasella mitä parhaaksi katsoo.
Pahimpia ovat ne, jotka muutaman lauseen jälkeen ylpeänä toistavat juuri tekemäsi kysymyksen ikään kuin omana kysymyksenään, jonka itse ovat älykkäästi hoksanneet tuoda esiin.
Tässäpä meillä onkin varsinainen mössösössöttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Meikämö kirjoitti:
Vaikuttaisi, että mössöttäjissä kyse voisi tosiaan olla: 1. yrityksestä päteä ja päsmäröidä ja ottaa kontrollia tilanteessa, jossa mössö jotenkin kokee olevansa reunalla. 2. vaikeudesta ymmärtää, että yleensä suoraan kysymykseen odotetaan suoraa vastausta, eikä repliikkiä perustuen mössöttäjän kuvitelmaan siitä, mihin kysyjä kaipaamaansa tietoa tulee käyttämään.
Mössöttäjä ehkä kuvittelee, että kysyjällä on jokin näkymätön agenda ja pelkää jäävänsä alakynteen, jos ei heti hoksaa mihin kysyjä on kysymyksellään tulossa ja pelaa aikaa ja/tai yrittää sumentaa tätä kuvittelemaansa hoksaamattomuutta. Tai hän ottaa itsestään selvyytenä sen, että kysyjä tulee käyttämään kysyttyä tietoa juuri samoin kuin mössöttäjä itse tekisi ja tuleekin hypänneeksi suoran konkreettisen vastauksen yli ja puheleekin vain omassa päässään olevien jatko-otaksumien mukaisesti. Molemmat ovat hitusen sosiopaattista käyttäytymistä, kun avuliainta olisi vain kertoa, ettei osaa vastata kysymykseen tai vastata suoraan ja näin luovuttaa kysyjälle tämän kaipaama puuttuva palapelin palanen. Jolloin kysyjälle sitten tulee mahdollisuus tehdä tuolla palasella mitä parhaaksi katsoo.
Pahimpia ovat ne, jotka muutaman lauseen jälkeen ylpeänä toistavat juuri tekemäsi kysymyksen ikään kuin omana kysymyksenään, jonka itse ovat älykkäästi hoksanneet tuoda esiin.
Tässäpä meillä onkin varsinainen mössösössöttäjä.
On. Täytyykin vilkaista omia kirjoituksiani ettei ne vaan olisi noin vaikealukuisia. Voi toisaalta olla, että olen liian yksinkertainen ja tuo teksti menee ymmärrykseni yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään tähän vielä että näille vastaajille ei auta useinkaan kysymyksen tarkentaminen tai selkiyttäminen. Olen kokeillut (varsinkin läheisten kanssa) sanoa että tahdon suoran vastauksen kysymykseen sekä antanut esimerkin kysymykseen.
Esim. Jos olen kysynyt esim. "milloin avasit asian kalapakkauksen", olen tarkentanut sanomalla että kaipaan tietoa viikonpäivästä enkä siitä onko se hänen mielestään vasta avattu. Jos se ei onnistu, olen kysynyt esim. oliko se tällä viikolla että muistatko että oliko se tätä vai edellistä viikkoa.
Mutta usein se vastaus on vaan semmoista "haahuilua" että joudun lopulta vain hyväksymään sen että sitä suoraa vastausta ei ole koskaan tulossakaan.
Ap
Jos äitisi ei muista, milloin avasi sen paketin, ja vastaa siksi vältellen.
Opettajan vältteleviä vastauksia en ymmärrä.
Itselle on myös tärkeää saada eksakteja vastauksia. Se lisää luottamusta, jos vastaukset ovat oikein.
Täällä tulikin uusi pointti keskusteluun:
Jollei koskaan saa tarkkoja vastauksia niin luottamus ei saa pohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on joskus tuollainen kaartelija, yrittää päätellä mitä kysymyksellä tarkoitetaan ja vastaa sitten asian vierestä. Pienenä kysyin äidiltä että mikä on laboratorio. Hän vastasi "vessa". Myöhemmin päättelin että ei se voi niin olla. Mutta isä käytti vessaamme valokuvalaboratoriona.
Google on kyllä ihan pahin tuossa suhteessa, usein päättelee puolestasi että haet jotain ihan muuta kuin mitä kirjoitit hakukenttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Minusta nämä esimerkit ovat vain täysin vääriä vastauksia selkeisiin kysymyksiin ja niiden antajat taas ovat ne nepsyoireiset.
Kyse ei ole rivien välistä lukemisesta vaan siitä, että se alkaa ärsyttämään kun ei osata vastat edes helppoihin kysymyksin oikein. Kun kysytään. Kuinka monta päivää sinulla on lomaa? Oikea vastaus ei ole, onhan noita, vaan joku numero kuten 3, 10 tai 100. Onhan noita, voi olla kaikkea 2-ylöspäin.Minä voin kysyä lapsiltani illalla, pesivätkö he jo hampaansa ja odotan kyllä tai ei vastausta. En jotain, ei mulla ole reikiä hampaissa vastausta.
Mikä siinä on niin vaikeaa vastata juuri siihen kysymykseen ei johonkin muuhun kysymykseen? Minusta se on merkki jostain, jos ei kykene ymmärtämään kysymyksiä.
No tietynlainen jäykkyys kyllä näkyy jokaisessa vastauksessa, jos kirjoittaja on sama ja asioista hermostuminen jos on sama kirjoittaja. Jos et ole nepsy niin kantsii kuitenkin vähän relata edes. Ärsyttäviä ihmisiä/ihmisiä jotka eivät toimi sun mielen mukaan on olemassa. Ei siihen sen kummempaa vastausta ole. Tai voit vastata itse omaan kysymykseesi ja tyytyä siihen, jos se on ainoa oikea vastaus.
En kutsuisi sitä jäykkyydeksi, vaan ihan puhtaasti turhautumiseksi, kun kysytään helppoja kysymyksiä ja mihinkään sellaiseen kysymykseen ei osata vastata, mitä oikeasti kysyttiin.
Miksi relata? Miksi ihmiset eivät ymmärrä mitä heiltä kysytään? Onko se merkki neurosairauksista, vai älyn puutteesta?
Miten nämä ihmiset ovat selvinneet koulussa kokeista? Paljonko on 1+1 ja he vastaavat jonkin verran?Kenties osaakin, vaan ei kiinnosta. Turhan jankkaus on todella väsyttävä tapa johon on ihmisillä on tapana kyllästyä. Relata kannattaa myös siksi ettei tee omasta elämästään vaikeaa, mutta eipä se ole multa pois jos joku haluaa proppunsa polttaa.
Toivottavasti et ole työskentele lastensuojelussa tuolla asenteella. Vaan helppoahan sinun asenteellasi siellä olisi. Syöpälääkäriksi voisit sopia paremmin.
Voit nukkua yösi rauhassa. Oikeasti tärkeissä asioissa olen ihan pirun tarkka ja kuulemma liiankin. Siksi minun ei tarvitse enää vääntää rautalangasta turhanpäiväisissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä on todella turhauttavaa, kun lähetän vaikka sähköpostia jonnekin ja olen miettinyt todella tarkkaan, miten muotoilisin kysymykseni, jotta ilmaisisin asiani mahdollisimman selvästi. Sitten kuitenkin tulee sellainen vastaus, josta ei ole minulle mitään hyötyä, koska minun oletetaan tarkoittaneen ihan jotain muuta asiaa eikä kirjaimellisesti sitä mitä kysyin.
Samanlaisia ajatushyppyjä tekevät välillä kaverinikin. Esim. kun kerron olevani ihastunut johonkin mieheen, alkaa nuhdesaarna siitä kuinka se mies on naimisissa eikä varmasti ole minusta kiinnostunut yms. Ja minä kun vain sanoin olevani ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on joskus tuollainen kaartelija, yrittää päätellä mitä kysymyksellä tarkoitetaan ja vastaa sitten asian vierestä. Pienenä kysyin äidiltä että mikä on laboratorio. Hän vastasi "vessa". Myöhemmin päättelin että ei se voi niin olla. Mutta isä käytti vessaamme valokuvalaboratoriona.
Google on kyllä ihan pahin tuossa suhteessa, usein päättelee puolestasi että haet jotain ihan muuta kuin mitä kirjoitit hakukenttään.
Jollet viihhdy googlen kuplassa niin vaihda hakumoottoriksi vaikka duckduckgo. Yllätyin miten kuplaan google olikaan minut ajanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Minusta nämä esimerkit ovat vain täysin vääriä vastauksia selkeisiin kysymyksiin ja niiden antajat taas ovat ne nepsyoireiset.
Kyse ei ole rivien välistä lukemisesta vaan siitä, että se alkaa ärsyttämään kun ei osata vastat edes helppoihin kysymyksin oikein. Kun kysytään. Kuinka monta päivää sinulla on lomaa? Oikea vastaus ei ole, onhan noita, vaan joku numero kuten 3, 10 tai 100. Onhan noita, voi olla kaikkea 2-ylöspäin.Minä voin kysyä lapsiltani illalla, pesivätkö he jo hampaansa ja odotan kyllä tai ei vastausta. En jotain, ei mulla ole reikiä hampaissa vastausta.
Mikä siinä on niin vaikeaa vastata juuri siihen kysymykseen ei johonkin muuhun kysymykseen? Minusta se on merkki jostain, jos ei kykene ymmärtämään kysymyksiä.
No tietynlainen jäykkyys kyllä näkyy jokaisessa vastauksessa, jos kirjoittaja on sama ja asioista hermostuminen jos on sama kirjoittaja. Jos et ole nepsy niin kantsii kuitenkin vähän relata edes. Ärsyttäviä ihmisiä/ihmisiä jotka eivät toimi sun mielen mukaan on olemassa. Ei siihen sen kummempaa vastausta ole. Tai voit vastata itse omaan kysymykseesi ja tyytyä siihen, jos se on ainoa oikea vastaus.
En kutsuisi sitä jäykkyydeksi, vaan ihan puhtaasti turhautumiseksi, kun kysytään helppoja kysymyksiä ja mihinkään sellaiseen kysymykseen ei osata vastata, mitä oikeasti kysyttiin.
Miksi relata? Miksi ihmiset eivät ymmärrä mitä heiltä kysytään? Onko se merkki neurosairauksista, vai älyn puutteesta?
Miten nämä ihmiset ovat selvinneet koulussa kokeista? Paljonko on 1+1 ja he vastaavat jonkin verran?Kenties osaakin, vaan ei kiinnosta. Turhan jankkaus on todella väsyttävä tapa johon on ihmisillä on tapana kyllästyä. Relata kannattaa myös siksi ettei tee omasta elämästään vaikeaa, mutta eipä se ole multa pois jos joku haluaa proppunsa polttaa.
Toivottavasti et ole työskentele lastensuojelussa tuolla asenteella. Vaan helppoahan sinun asenteellasi siellä olisi. Syöpälääkäriksi voisit sopia paremmin.
Voit nukkua yösi rauhassa. Oikeasti tärkeissä asioissa olen ihan pirun tarkka ja kuulemma liiankin. Siksi minun ei tarvitse enää vääntää rautalangasta turhanpäiväisissä asioissa.
Siis jankutat mielestäsi tärkeissä asioissa, mutta muiden turhanpäivisillä kysymyksillä ei ole väliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Minusta nämä esimerkit ovat vain täysin vääriä vastauksia selkeisiin kysymyksiin ja niiden antajat taas ovat ne nepsyoireiset.
Kyse ei ole rivien välistä lukemisesta vaan siitä, että se alkaa ärsyttämään kun ei osata vastat edes helppoihin kysymyksin oikein. Kun kysytään. Kuinka monta päivää sinulla on lomaa? Oikea vastaus ei ole, onhan noita, vaan joku numero kuten 3, 10 tai 100. Onhan noita, voi olla kaikkea 2-ylöspäin.Minä voin kysyä lapsiltani illalla, pesivätkö he jo hampaansa ja odotan kyllä tai ei vastausta. En jotain, ei mulla ole reikiä hampaissa vastausta.
Mikä siinä on niin vaikeaa vastata juuri siihen kysymykseen ei johonkin muuhun kysymykseen? Minusta se on merkki jostain, jos ei kykene ymmärtämään kysymyksiä.
No tietynlainen jäykkyys kyllä näkyy jokaisessa vastauksessa, jos kirjoittaja on sama ja asioista hermostuminen jos on sama kirjoittaja. Jos et ole nepsy niin kantsii kuitenkin vähän relata edes. Ärsyttäviä ihmisiä/ihmisiä jotka eivät toimi sun mielen mukaan on olemassa. Ei siihen sen kummempaa vastausta ole. Tai voit vastata itse omaan kysymykseesi ja tyytyä siihen, jos se on ainoa oikea vastaus.
Joissakin hommissa on tärkeää että pystytään kommunikoimaan täsmällisesti. *ttu kun harmittaa tuommoiset "kantsii relata vähän" tyypit kun jonkun lapsi menettää henkensä relaajien tekemien hoitovirheiden takia.
Jokin hoitovirhe on ihan eri juttu kuin tapa vastata kysymyksiin. Ei nyt sekoiteta puuroja ja vellejä sekaisin.
Ohiskysymyksien ja vastausten perusteella hoidoista päätetään.
Maailman eniten kuolonuhreja vaatinut lento-onnettomuus (Teneriffalla) johtui siitä, ettei kysymyksiä otettu vakavasti ja vastattu niihin.
Jaaha. Tässä ei nyt kuitenkaan puhuttu ihan niin vakavista asioista kuten ihan aloituksesta saattaisi jo tajuta.
Kaarrellen vastaamisesta puhutaan aloituksen mukaan. Sillä on konkreettisempiakin seurauksia kuin yksinkertainen turhautuminen.
Syy ja seuraus- suhteen logiikka on myös ihan hyvä ymmärtää. Jos joku heittää ap:n puhuessa omenien määrästä kommentin relaamisesta niin todennäköisestihän hän ei tarkoita tämän tarkoittavan tämän koskettavan joka ikistä asiaa maailmassa. Vaikka itsellä ensinmäinen päähän tuleva ajatus on joku onnettomuus voisi silti koittaa erottaa omat ajatuksensa muiden sanomasta. Minusta on oikeasti ihan todella huolestuttavaa jos ihmiset eivät osaa erottaa omia ajatuksiaan muiden ajatuksista kriittisesti vaan oletetaan, että täällä on jokin maailmanlaajuinen ajattelutapa joka ei voi poiketa sinun ajatuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä on todella turhauttavaa, kun lähetän vaikka sähköpostia jonnekin ja olen miettinyt todella tarkkaan, miten muotoilisin kysymykseni, jotta ilmaisisin asiani mahdollisimman selvästi. Sitten kuitenkin tulee sellainen vastaus, josta ei ole minulle mitään hyötyä, koska minun oletetaan tarkoittaneen ihan jotain muuta asiaa eikä kirjaimellisesti sitä mitä kysyin.
Samanlaisia ajatushyppyjä tekevät välillä kaverinikin. Esim. kun kerron olevani ihastunut johonkin mieheen, alkaa nuhdesaarna siitä kuinka se mies on naimisissa eikä varmasti ole minusta kiinnostunut yms. Ja minä kun vain sanoin olevani ihastunut.
Kultavaa'alla punnitut sanat satunnaiselle vastaanottajalle ovat kuin helmiä sioille. Eivät ole vaivan arvoisia, jos takaisin tapaa tulla tusinavastauksia. Ei ole idiootinkestäviä kysymyksiä, jos idiootti ei halua suoraa vastausta antaa. Ja idioottien ehdoillahan heidän kanssaan on tultava toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Minusta nämä esimerkit ovat vain täysin vääriä vastauksia selkeisiin kysymyksiin ja niiden antajat taas ovat ne nepsyoireiset.
Kyse ei ole rivien välistä lukemisesta vaan siitä, että se alkaa ärsyttämään kun ei osata vastat edes helppoihin kysymyksin oikein. Kun kysytään. Kuinka monta päivää sinulla on lomaa? Oikea vastaus ei ole, onhan noita, vaan joku numero kuten 3, 10 tai 100. Onhan noita, voi olla kaikkea 2-ylöspäin.Minä voin kysyä lapsiltani illalla, pesivätkö he jo hampaansa ja odotan kyllä tai ei vastausta. En jotain, ei mulla ole reikiä hampaissa vastausta.
Mikä siinä on niin vaikeaa vastata juuri siihen kysymykseen ei johonkin muuhun kysymykseen? Minusta se on merkki jostain, jos ei kykene ymmärtämään kysymyksiä.
No tietynlainen jäykkyys kyllä näkyy jokaisessa vastauksessa, jos kirjoittaja on sama ja asioista hermostuminen jos on sama kirjoittaja. Jos et ole nepsy niin kantsii kuitenkin vähän relata edes. Ärsyttäviä ihmisiä/ihmisiä jotka eivät toimi sun mielen mukaan on olemassa. Ei siihen sen kummempaa vastausta ole. Tai voit vastata itse omaan kysymykseesi ja tyytyä siihen, jos se on ainoa oikea vastaus.
En kutsuisi sitä jäykkyydeksi, vaan ihan puhtaasti turhautumiseksi, kun kysytään helppoja kysymyksiä ja mihinkään sellaiseen kysymykseen ei osata vastata, mitä oikeasti kysyttiin.
Miksi relata? Miksi ihmiset eivät ymmärrä mitä heiltä kysytään? Onko se merkki neurosairauksista, vai älyn puutteesta?
Miten nämä ihmiset ovat selvinneet koulussa kokeista? Paljonko on 1+1 ja he vastaavat jonkin verran?Kenties osaakin, vaan ei kiinnosta. Turhan jankkaus on todella väsyttävä tapa johon on ihmisillä on tapana kyllästyä. Relata kannattaa myös siksi ettei tee omasta elämästään vaikeaa, mutta eipä se ole multa pois jos joku haluaa proppunsa polttaa.
Toivottavasti et ole työskentele lastensuojelussa tuolla asenteella. Vaan helppoahan sinun asenteellasi siellä olisi. Syöpälääkäriksi voisit sopia paremmin.
Voit nukkua yösi rauhassa. Oikeasti tärkeissä asioissa olen ihan pirun tarkka ja kuulemma liiankin. Siksi minun ei tarvitse enää vääntää rautalangasta turhanpäiväisissä asioissa.
Siis jankutat mielestäsi tärkeissä asioissa, mutta muiden turhanpäivisillä kysymyksillä ei ole väliä?
Vastasinhan minä sinullekin, koska yritin vastata kysymykseesi vaikka mitään pakkoa ei olisi enkä itse siitä mitään hyödy. Voit siitä vetää haluamasi johtopäätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Minusta nämä esimerkit ovat vain täysin vääriä vastauksia selkeisiin kysymyksiin ja niiden antajat taas ovat ne nepsyoireiset.
Kyse ei ole rivien välistä lukemisesta vaan siitä, että se alkaa ärsyttämään kun ei osata vastat edes helppoihin kysymyksin oikein. Kun kysytään. Kuinka monta päivää sinulla on lomaa? Oikea vastaus ei ole, onhan noita, vaan joku numero kuten 3, 10 tai 100. Onhan noita, voi olla kaikkea 2-ylöspäin.Minä voin kysyä lapsiltani illalla, pesivätkö he jo hampaansa ja odotan kyllä tai ei vastausta. En jotain, ei mulla ole reikiä hampaissa vastausta.
Mikä siinä on niin vaikeaa vastata juuri siihen kysymykseen ei johonkin muuhun kysymykseen? Minusta se on merkki jostain, jos ei kykene ymmärtämään kysymyksiä.
No tietynlainen jäykkyys kyllä näkyy jokaisessa vastauksessa, jos kirjoittaja on sama ja asioista hermostuminen jos on sama kirjoittaja. Jos et ole nepsy niin kantsii kuitenkin vähän relata edes. Ärsyttäviä ihmisiä/ihmisiä jotka eivät toimi sun mielen mukaan on olemassa. Ei siihen sen kummempaa vastausta ole. Tai voit vastata itse omaan kysymykseesi ja tyytyä siihen, jos se on ainoa oikea vastaus.
Joissakin hommissa on tärkeää että pystytään kommunikoimaan täsmällisesti. *ttu kun harmittaa tuommoiset "kantsii relata vähän" tyypit kun jonkun lapsi menettää henkensä relaajien tekemien hoitovirheiden takia.
Jokin hoitovirhe on ihan eri juttu kuin tapa vastata kysymyksiin. Ei nyt sekoiteta puuroja ja vellejä sekaisin.
Ohiskysymyksien ja vastausten perusteella hoidoista päätetään.
Maailman eniten kuolonuhreja vaatinut lento-onnettomuus (Teneriffalla) johtui siitä, ettei kysymyksiä otettu vakavasti ja vastattu niihin.
Jaaha. Tässä ei nyt kuitenkaan puhuttu ihan niin vakavista asioista kuten ihan aloituksesta saattaisi jo tajuta.
Kaarrellen vastaamisesta puhutaan aloituksen mukaan. Sillä on konkreettisempiakin seurauksia kuin yksinkertainen turhautuminen.
Syy ja seuraus- suhteen logiikka on myös ihan hyvä ymmärtää. Jos joku heittää ap:n puhuessa omenien määrästä kommentin relaamisesta niin todennäköisestihän hän ei tarkoita tämän tarkoittavan tämän koskettavan joka ikistä asiaa maailmassa. Vaikka itsellä ensinmäinen päähän tuleva ajatus on joku onnettomuus voisi silti koittaa erottaa omat ajatuksensa muiden sanomasta. Minusta on oikeasti ihan todella huolestuttavaa jos ihmiset eivät osaa erottaa omia ajatuksiaan muiden ajatuksista kriittisesti vaan oletetaan, että täällä on jokin maailmanlaajuinen ajattelutapa joka ei voi poiketa sinun ajatuksista.
Minä kyllä koen keskustelun koskevan turhautumista siihen että jotkut eivät vaan vastaa vaan kaartelevat eikä vastausta tule. Koski se sitten jotain täysin triviaalia kuten kalapakettia tai omenoita tahi vähemmän triviaalia kouluasiaa taikka ihan mitä tahansa mistä kukaan keneltäkään mitään kysyy. Tiedän hyvin, että on monta jotka pohtii että mitäköhän joku jollakin sanomisella mahdollisesti tarkoitti tai että "mitäköhän toi musta ajattelee", mitä myös suomalaisten kansallissynniksi mainitaan.
Olen suoran kommunikaation kannattaja, ja pidän epäsuoraa kommunikaatiota epätoivottavana. Fakta taitaa kumminkin olla, että globaalisti epäsuora kommunikaatio on johdossa, Kiinassa, Intiassa, Japanissa, Koreassa jne on epäsuora kommunikaatiokulttuuri. Mahtaako maailmassa olla edes yhtä miljardia ihmistä suorahkon kommunikaatiokulttuurien piirissä?
Elon Musk ehkä vie autisminkirjoisena suorempaa viestintää Marsiin, vaikka eipä se taida meihin vaikuttaa.
Kalapakettitasolla suosittelen etikkaa, sillä jos huuhtelee ja pilaantuneen kalan haju ei lievene, niin ei sitä irvestelemättä syö - ei tarvitse kysyä päivämäärää. Omenatasolla lukumäärä on täysin yhdentekevää - jollei omenoita nyt satu olemaan niin jää syömättä ja jos on niin voihan niitä joku syödä jos saa syötyä. Päärynöitä ostan mieluummin.
En tiedä. Alkaa hermostuttamaan tämä piirre miehessäni. Hän vastaa toistamalla saman kysymyksen hieman eri tavalla muotoiltuna. Tai jos olen ensin todennut jonkun asian ennen kysymyksen esittämistä, hän toistaa sen toteamuksen. Esim: Minä: "Mun tarvitsee allekirjoittaa tämä paperi. Tässä on vaan lyijykyniä. Missäköhän kuulakärkikynä on?" Mies: "Joo, toi on lyijykynä."
Tää menettelis vielä, jos olisi satunnaista. Mutta kun tapahtuu koko ajan, niin jumankauta alkaa hermo mennä.
Ennen meillä pelasi kommunikaatio ihan hyvin. Ollaan vissiin ihan eri aaltopituudella nykyään. Saas nähdä saadaanko tätä enää kuntoon. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Minusta nämä esimerkit ovat vain täysin vääriä vastauksia selkeisiin kysymyksiin ja niiden antajat taas ovat ne nepsyoireiset.
Kyse ei ole rivien välistä lukemisesta vaan siitä, että se alkaa ärsyttämään kun ei osata vastat edes helppoihin kysymyksin oikein. Kun kysytään. Kuinka monta päivää sinulla on lomaa? Oikea vastaus ei ole, onhan noita, vaan joku numero kuten 3, 10 tai 100. Onhan noita, voi olla kaikkea 2-ylöspäin.Minä voin kysyä lapsiltani illalla, pesivätkö he jo hampaansa ja odotan kyllä tai ei vastausta. En jotain, ei mulla ole reikiä hampaissa vastausta.
Mikä siinä on niin vaikeaa vastata juuri siihen kysymykseen ei johonkin muuhun kysymykseen? Minusta se on merkki jostain, jos ei kykene ymmärtämään kysymyksiä.
No tietynlainen jäykkyys kyllä näkyy jokaisessa vastauksessa, jos kirjoittaja on sama ja asioista hermostuminen jos on sama kirjoittaja. Jos et ole nepsy niin kantsii kuitenkin vähän relata edes. Ärsyttäviä ihmisiä/ihmisiä jotka eivät toimi sun mielen mukaan on olemassa. Ei siihen sen kummempaa vastausta ole. Tai voit vastata itse omaan kysymykseesi ja tyytyä siihen, jos se on ainoa oikea vastaus.
En kutsuisi sitä jäykkyydeksi, vaan ihan puhtaasti turhautumiseksi, kun kysytään helppoja kysymyksiä ja mihinkään sellaiseen kysymykseen ei osata vastata, mitä oikeasti kysyttiin.
Miksi relata? Miksi ihmiset eivät ymmärrä mitä heiltä kysytään? Onko se merkki neurosairauksista, vai älyn puutteesta?
Miten nämä ihmiset ovat selvinneet koulussa kokeista? Paljonko on 1+1 ja he vastaavat jonkin verran?Kenties osaakin, vaan ei kiinnosta. Turhan jankkaus on todella väsyttävä tapa johon on ihmisillä on tapana kyllästyä. Relata kannattaa myös siksi ettei tee omasta elämästään vaikeaa, mutta eipä se ole multa pois jos joku haluaa proppunsa polttaa.
Toivottavasti et ole työskentele lastensuojelussa tuolla asenteella. Vaan helppoahan sinun asenteellasi siellä olisi. Syöpälääkäriksi voisit sopia paremmin.
Voit nukkua yösi rauhassa. Oikeasti tärkeissä asioissa olen ihan pirun tarkka ja kuulemma liiankin. Siksi minun ei tarvitse enää vääntää rautalangasta turhanpäiväisissä asioissa.
Siis jankutat mielestäsi tärkeissä asioissa, mutta muiden turhanpäivisillä kysymyksillä ei ole väliä?
Vastasinhan minä sinullekin, koska yritin vastata kysymykseesi vaikka mitään pakkoa ei olisi enkä itse siitä mitään hyödy. Voit siitä vetää haluamasi johtopäätökset.
Kiitos vastauksesta. Hiukan hämmennyin siitä, miten aiempi relausmentaliteetti ei nyt ollutkaan vastausta leimaava. Vaan onhan se muistutus siitä, ettei tämmöisessä keskustelufoorumissa pidä tehdä kovin paljoa johtopäätöksiä. Hyöty näistä keskusteluista on kumminkin se että saa tässä jotain sosiaalisen kommunikaation tarvetta tyydytettyä. Murtunutta kylkiluuta hiukan poden tässä, huomenna pitäisi ryhtyä fyysisempiin harrasteisiin.
Ihmisillä on eri syitä suoran vastauksen välttelyyn, kuten pelko, vallankäyttö, halu välttää konflikteja jne. Kun on läheisestä ihmisestä kyse, niin yleensä menee kategoriaan vallankäyttö. Eli henkilö uskoo tietävänsä, miksi häneltä kysytään jotain ja vastaa oletukseen, ei itse kysymykseen. Usein vielä passiivis-agressiivisen pohjavireen kanssa. Pohjalla on huono itsetunto ja negatiiviset perusoletukset muista ihmisistä ja heidän motiiveistaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Alkaa hermostuttamaan tämä piirre miehessäni. Hän vastaa toistamalla saman kysymyksen hieman eri tavalla muotoiltuna. Tai jos olen ensin todennut jonkun asian ennen kysymyksen esittämistä, hän toistaa sen toteamuksen. Esim: Minä: "Mun tarvitsee allekirjoittaa tämä paperi. Tässä on vaan lyijykyniä. Missäköhän kuulakärkikynä on?" Mies: "Joo, toi on lyijykynä."
Tää menettelis vielä, jos olisi satunnaista. Mutta kun tapahtuu koko ajan, niin jumankauta alkaa hermo mennä.
Ennen meillä pelasi kommunikaatio ihan hyvin. Ollaan vissiin ihan eri aaltopituudella nykyään. Saas nähdä saadaanko tätä enää kuntoon. :(
Jos olette samassa taloudessa niin eikö teillä ole suurin piirtein yhtä hyvä tieto kuulakärkikynien sijainnista molemmilla? Vai onko palveluhalukkuus laskenut?
Savolaiset puhuvat noin. Lännessä ei jakseta saivarrella ja kaarrella.
Tiedän että tää ei ollut ap:n kysymyksen pointti, mutta vastaan uteliaille kampaajille, hierojille, jalkahoitajille, taksikuskeille tms henkilökohtaisia asioita koskeviin kysymyksiin hyvinkin ympäripyöreästi ja niin vähäisellä informaatiolla kuin suinkin mahdollista.
Inhoan sitä kun udellaan yhtään mitään henk kohtaista. Koittakaa keksiä jotain muuta puhumista, pliis.