Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan omasta puolestani. Lähestyn aihetta kun aihetta hitaasti makustellen, suurpiirteisesti ja ääneen ajatellen. Vaihtoehtoisesti voin miettiä vastausta 30 sekuntia hiljaa ja vastaan tarkasti. Valitse siitä. Ymmärrän, että on ärsyttävää.
Läheinen on opettanut tarkkuutta. Hän toistaa kysymyksen tarpeeksi monta kertaa. Vastavuoroisesti joudun kysymään häneltä kaiken viisi kertaa, koska hän käyttää paljon vastamelukuulokkeita. Turhaan puhutun puheen määrä pysyy siis reilusti vakiona.
Vastauksena seuraavaan kysymykseen, kyllä, käymme toistemme hermoille ja kommunikaatio on välillä raskasta. Luonne-ero välillämme on valtava. Mikä saa jaksamaan? Rakkaus.
Luonnehäiriö, jollei pysty vastaamaan suoraan ja rehellisesti yksinkertaisiin kysymyksiin.
Tai sosiaalista liimaa ja small talkia. Onko sinulla asperger, se voisi selittää jyrkän asenteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaltaisesi ihmistyyppi vastaa toisaalta viestiin yhdellä sanalla. Jos kysyy missä olet, vastaat paikannimen, osoitteen, tai vaikka 'rannalla'. Muu tarpeellinen ja kuvaileva info, kuten kenen luona ja mitä teet ym. jää pois.
Ei mennyt kysymys sinulle perille.
Tuo kuvailemasi on nimenomaan suora vastaus.
-eri
Nii-in.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Sun kanssa on varmasti helppo tulla toimeen. Näkyy jo näistä sun viesteistä...
Vierailija kirjoitti:
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Mulla on sun kaltanen tuttu. Oon jo oppinut vastaamaan sille likimain kaikkiin tollasiin kysymyksiin: "En tiedä". :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaltaisesi ihmistyyppi vastaa toisaalta viestiin yhdellä sanalla. Jos kysyy missä olet, vastaat paikannimen, osoitteen, tai vaikka 'rannalla'. Muu tarpeellinen ja kuvaileva info, kuten kenen luona ja mitä teet ym. jää pois.
Ei pidä paikkansa. :D puhun paljon ja kerron usein turhia yksityiskohtia.
Mutta jos joku kysyy multa montako päivää vanhaa kalaa tää on, niin mä kerron. Ja kerron myös onko se mun mielestä syömäkelpoista vielä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan omasta puolestani. Lähestyn aihetta kun aihetta hitaasti makustellen, suurpiirteisesti ja ääneen ajatellen. Vaihtoehtoisesti voin miettiä vastausta 30 sekuntia hiljaa ja vastaan tarkasti. Valitse siitä. Ymmärrän, että on ärsyttävää.
Läheinen on opettanut tarkkuutta. Hän toistaa kysymyksen tarpeeksi monta kertaa. Vastavuoroisesti joudun kysymään häneltä kaiken viisi kertaa, koska hän käyttää paljon vastamelukuulokkeita. Turhaan puhutun puheen määrä pysyy siis reilusti vakiona.
Vastauksena seuraavaan kysymykseen, kyllä, käymme toistemme hermoille ja kommunikaatio on välillä raskasta. Luonne-ero välillämme on valtava. Mikä saa jaksamaan? Rakkaus.
Luonnehäiriö, jollei pysty vastaamaan suoraan ja rehellisesti yksinkertaisiin kysymyksiin.
Tai sosiaalista liimaa ja small talkia. Onko sinulla asperger, se voisi selittää jyrkän asenteesi.
Tässä kohtaa se on nimenomaan sosiaalisen liiman vastakohta. Kaverillani on muuten diagnostisoitu asperger, häneltä ei todellakaan saa suoria vastauksia mihinkään "koska entä jos vastaukseni on väärin".
Small talk on asia erikseen, se on molemminpuolista, ja säästä uskaltaa pelkuritkin ottaa kantaa.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Mulla on sun kaltanen tuttu. Oon jo oppinut vastaamaan sille likimain kaikkiin tollasiin kysymyksiin: "En tiedä". :D
Teetkö niin vaikka tietäisitkin vastauksen?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Sun kanssa on varmasti helppo tulla toimeen. Näkyy jo näistä sun viesteistä...
Ap kuulostaa rehdiltä ja suoraselkäiseltä.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehtiys ja suoraselkäisyyskin on tilannekohtaista. Moni assi latelee omia mielipiteitään totuuksina 'rehdisti ja suoraselkäisesti'. Joku voisi ajatella toisin.
Aina ei ole myöskään korrektia kysyä suoraan tai tivata vastausta. Jos saa epämääräisen vastauksen, voi se tosiaan viitata siihen, ettei asia kuulu kysyjälle tai vastaaja ei halua kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Työskentelin muutaman vuoden intialaisten kanssa. Äärimmäisen rasittavaa, koska he vastasivat kaikkeen sen mukaan mitä odottivat kysyjän mahdollisesti toivovan. Mitään negatiivista vastausta he eivät kyenneet antamaan, eivät isoihin eikä pieniin asioihin.
Kyllä, vedän hernettä nenään jos ei keskustelun toinen puoli kykene antamaan suoria vastauksia, kun ei yhtään kestä "vaivauttavaa" tilannetta. Kyllä, kutsun sellaista selkärangattomuutta luonnehäiriöksi nykyään.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rehtiys ja suoraselkäisyyskin on tilannekohtaista. Moni assi latelee omia mielipiteitään totuuksina 'rehdisti ja suoraselkäisesti'. Joku voisi ajatella toisin.
Aina ei ole myöskään korrektia kysyä suoraan tai tivata vastausta. Jos saa epämääräisen vastauksen, voi se tosiaan viitata siihen, ettei asia kuulu kysyjälle tai vastaaja ei halua kertoa.
Nyt oli kysymys yksinkertaisesta vastauksesta yksinkertaiseen kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Rehtiys ja suoraselkäisyyskin on tilannekohtaista. Moni assi latelee omia mielipiteitään totuuksina 'rehdisti ja suoraselkäisesti'. Joku voisi ajatella toisin.
Aina ei ole myöskään korrektia kysyä suoraan tai tivata vastausta. Jos saa epämääräisen vastauksen, voi se tosiaan viitata siihen, ettei asia kuulu kysyjälle tai vastaaja ei halua kertoa.
Niin, mutta kun tässä oli nyt kyse siitä, että mummolla on jääkaappi auki ja makaronilaatikkoa tekevä lapsi, juuri jauhelihaa paistamassa, kysyy montako maitoa siellä on. Vastaukseksi ei tule "2 litraa" tai edes "1 avattu ja 1 avaamaton" vaan vastaukseksi tulee, miten tahansa kysyttynä ja useampaan kertaan toistettuna "on siellä maitoa, on sitä kyllä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poliitikot eivät koskaan vastaa mihinkään kysymykseen. Käyttävät saamansa tv ajan härskisti omien ajatusten markkinointiin.
Paras on vaatia selkeitä vastauksia, käsi ylös, kuka kannattaa ja nyt käsi ylös kuka ei kannata ja sitten käsi ylös jos et valinnut kumpaakaan. Nämä pois heti tv:stä.
Itse en jaksa näitä kieroilijoita yhtään. Heidän pitäisi opetella vastaamaan : en halua vastata kysymykseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Työskentelin muutaman vuoden intialaisten kanssa. Äärimmäisen rasittavaa, koska he vastasivat kaikkeen sen mukaan mitä odottivat kysyjän mahdollisesti toivovan. Mitään negatiivista vastausta he eivät kyenneet antamaan, eivät isoihin eikä pieniin asioihin.
Kyllä, vedän hernettä nenään jos ei keskustelun toinen puoli kykene antamaan suoria vastauksia, kun ei yhtään kestä "vaivauttavaa" tilannetta. Kyllä, kutsun sellaista selkärangattomuutta luonnehäiriöksi nykyään.
-eri
Ihmiset ovat erilaisia, tuossa tapauksessa on kyse kulttuurierosta. Jos muut eroavat sinusta, he ovat erilaisia, eivät luonnehäiriöisiä. Normaaliin kanssakäymiseen kuuluu jousto ja sopeutuminen. Et pysty muuttamaan muita ja maailmaa, ainoastaan itseäsi. Opettele sopeuttamaan käytöstäsi ympäristöön sopivaksi niin elämäsi on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehtiys ja suoraselkäisyyskin on tilannekohtaista. Moni assi latelee omia mielipiteitään totuuksina 'rehdisti ja suoraselkäisesti'. Joku voisi ajatella toisin.
Aina ei ole myöskään korrektia kysyä suoraan tai tivata vastausta. Jos saa epämääräisen vastauksen, voi se tosiaan viitata siihen, ettei asia kuulu kysyjälle tai vastaaja ei halua kertoa.
Niin, mutta kun tässä oli nyt kyse siitä, että mummolla on jääkaappi auki ja makaronilaatikkoa tekevä lapsi, juuri jauhelihaa paistamassa, kysyy montako maitoa siellä on. Vastaukseksi ei tule "2 litraa" tai edes "1 avattu ja 1 avaamaton" vaan vastaukseksi tulee, miten tahansa kysyttynä ja useampaan kertaan toistettuna "on siellä maitoa, on sitä kyllä".
Kannattaisiko tarkistaa ennen kuin aloittaa, että on maitoa, munia plus muuta, eikä kuulustella toista.
"Onko omenoita?" "Katso kaapista."
Helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Rehtiys ja suoraselkäisyyskin on tilannekohtaista. Moni assi latelee omia mielipiteitään totuuksina 'rehdisti ja suoraselkäisesti'. Joku voisi ajatella toisin.
Aina ei ole myöskään korrektia kysyä suoraan tai tivata vastausta. Jos saa epämääräisen vastauksen, voi se tosiaan viitata siihen, ettei asia kuulu kysyjälle tai vastaaja ei halua kertoa.
Asperger-kaverini tekee juuri noin, latelee mielipiteitään tökerösti joka tilanteessa ilman mitään hienotunteisuutta. Työpaikallaan hänellä on tietty siksi vaikeuksia, kun joka asiassa näkee ensin viat.
Auta armias jos häneltä taasen jotain kysyy jotain pientä, vastausta ei todellakaan tule. Hän ei todellakaan halua kertoa koska "entä jos vastaukseni on väärin". Henkilökohtaisista asioistaan hän kyllä osaa sanoa, jollei halua kertoa.
Useimmiten hänen pitkiä monologejaan saa kuunnella, mutta mitään tarkentavia kysymyksiä ei saa tehdä, meillä on siis yhteinen käsityöharrastus.
Entäs se sitten, kun vastataankin "miten niin, mitä siitä", esim kysymykseen "menetkö kauppaan tänään" Itse syyllistyn tuohon vastakysymykseen syystä että olen vielä harkitsemassa asiaa mutta siitäkin on hermostuttu. Kun pitäisi vaan heti tietää.
Assejakin on moneen junaan (tämä ilmaisu ihan assien iloksi). High function assit opettelevat tavat ja miten kommunikoida muiden kanssa. Sitten on näitä joiden seurassa meinaa ryystää kahvin väärään kurkkuun vähän väliä.
Ei mennyt kysymys sinulle perille.
Tuo kuvailemasi on nimenomaan suora vastaus.
-eri