Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Työskentelin muutaman vuoden intialaisten kanssa. Äärimmäisen rasittavaa, koska he vastasivat kaikkeen sen mukaan mitä odottivat kysyjän mahdollisesti toivovan. Mitään negatiivista vastausta he eivät kyenneet antamaan, eivät isoihin eikä pieniin asioihin.
Kyllä, vedän hernettä nenään jos ei keskustelun toinen puoli kykene antamaan suoria vastauksia, kun ei yhtään kestä "vaivauttavaa" tilannetta. Kyllä, kutsun sellaista selkärangattomuutta luonnehäiriöksi nykyään.
-eriIhmiset ovat erilaisia, tuossa tapauksessa on kyse kulttuurierosta. Jos muut eroavat sinusta, he ovat erilaisia, eivät luonnehäiriöisiä. Normaaliin kanssakäymiseen kuuluu jousto ja sopeutuminen. Et pysty muuttamaan muita ja maailmaa, ainoastaan itseäsi. Opettele sopeuttamaan käytöstäsi ympäristöön sopivaksi niin elämäsi on helpompaa.
Hyvin meni Nokian sopeutuminen intialaisten koodareiden kommunikaatiokulttuuriin, vai mitä? Eivät muuttaneet maailmaa, enkä minäkään kuvittele siihen pystyväni enkä ole yrittänytkään, työtäni yritin tehdä, mikä oli tehtävissä jopa konfliktiarkojen ruotsalaistenkin kanssa. Selkärangattomuutta pidän suomalaisessa kommunikaatiokulttuurissa luonnehäiriön seurauksena. Ratkaisuni onkin helppo, en työskentele selkärangattomien nilviäisten kanssa. Hyvin menee!
Ratkaisusi toimii varmasti myös toiseen suuntaan. Minun määritelmäni luonnehäiriöiselle voisi olla henkilö, joka nimittelee muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein haluaa vastata, mutta tarkkuus puuttuu, esim tapaus omenat, kyllä niitä on yli 1 mutta kuinka paljon, ei tietoa.
Toinen tapaus: Lomapäivistä voisi sanoa että on niitä lomapäiviä, mutta kuinka paljon ei ole sinun asiasi tietää. Jos sanon että kolme viikkoa niin ehdotat kuitenkin jotain viikon projektia "kun sinulla on niin paljon lomakin".
Kiertelyn syynä on usein sanomaton vastakysymys: Miksi kysyt? Onko kysymyksellä oikeasti mitään merkitystä? jatka suoraan kysymyksen perustelulla niin vastaaja tietää mitä haet eikä ajaudu vaikeaan tilanteeseen.
Milloin purkki on avattu? tuoksahtaa nimittäin vähän pilaantuneelta.
Montako omenaa on kaapissa, voinko ottaa pari?
Työskentelin muutaman vuoden intialaisten kanssa. Äärimmäisen rasittavaa, koska he vastasivat kaikkeen sen mukaan mitä odottivat kysyjän mahdollisesti toivovan. Mitään negatiivista vastausta he eivät kyenneet antamaan, eivät isoihin eikä pieniin asioihin.
Kyllä, vedän hernettä nenään jos ei keskustelun toinen puoli kykene antamaan suoria vastauksia, kun ei yhtään kestä "vaivauttavaa" tilannetta. Kyllä, kutsun sellaista selkärangattomuutta luonnehäiriöksi nykyään.
-eriIhmiset ovat erilaisia, tuossa tapauksessa on kyse kulttuurierosta. Jos muut eroavat sinusta, he ovat erilaisia, eivät luonnehäiriöisiä. Normaaliin kanssakäymiseen kuuluu jousto ja sopeutuminen. Et pysty muuttamaan muita ja maailmaa, ainoastaan itseäsi. Opettele sopeuttamaan käytöstäsi ympäristöön sopivaksi niin elämäsi on helpompaa.
Hyvin meni Nokian sopeutuminen intialaisten koodareiden kommunikaatiokulttuuriin, vai mitä? Eivät muuttaneet maailmaa, enkä minäkään kuvittele siihen pystyväni enkä ole yrittänytkään, työtäni yritin tehdä, mikä oli tehtävissä jopa konfliktiarkojen ruotsalaistenkin kanssa. Selkärangattomuutta pidän suomalaisessa kommunikaatiokulttuurissa luonnehäiriön seurauksena. Ratkaisuni onkin helppo, en työskentele selkärangattomien nilviäisten kanssa. Hyvin menee!
Ratkaisusi toimii varmasti myös toiseen suuntaan. Minun määritelmäni luonnehäiriöiselle voisi olla henkilö, joka nimittelee muita.
Noin toimii narsistinen projektio.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle, jonka mielestä kaikki ruuat menevät huonoksi sillä sekunnilla, kun kyseinen vuorokausi vaihtuu, ei viitsi vastailla.
Tämä. Rasittava ihmistyyppi. Sellaiselle vastaan aina epämääräisesti.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Ap vaikuttaa kyllä olevan juuri tuollainen aggressiivinen kyselijä. Pelottaisi vastata mitään. Tai ainakaan mitään suoraa, kun täytyisi pelätä mitä ap sillä vastauksella hakee. Jos ap olisi hyvä tuttu, varmaan vastaisin "mitä välii"? Ainakin joku kalan tuoreuden kysely kuulostaa minun korvaani tasan siltä, että ap olettaa kalan olevan vanhaa ja minun vielä valehtelevan tuosta. Vai kysyisikö ap huippuravintolassa kuinka tuoretta kala on? Joku omenien määrä "no onhan siellä niitä" tarkoittaa, että on useita, mutta en nyt suoraan osaa heittää kuinka monta. Mutta mitä välii?
Töissä tulee joskus näitä tivaavia vastauksia eteen. Silloin pitää kieli keskellä suuta yrittää vastata jotain ympäripyöreää, ettei kohta ole paikallislehdessä tai poliisikuulustelussa sanomisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle, jonka mielestä kaikki ruuat menevät huonoksi sillä sekunnilla, kun kyseinen vuorokausi vaihtuu, ei viitsi vastailla.
Tämä. Rasittava ihmistyyppi. Sellaiselle vastaan aina epämääräisesti.
Tämä onkin vastaus ap:n kysymykseen: kaartelijat eivät _viitsi_ vastata ja viitsimättömyys on oikeutettua koska kysyjä on rasittavaa ihmistyyppiä, joka ei ansaitse suoraa vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun tarvitsee miettiä omaa ulosantiasi kysyessäsi jotain, kun niin moni ei osaa vastata juuri sinun kysymyksiisi.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". - Miksi olet tyytyväinen, jos joku vastaa "en tiedä", vaikka siinä on vähemmän informaatiota kuin tuossa "on niitä jäljellä", mikä kertoo, ettei ne ole loppu, mutta ei ilmaise tarkkaa määrää, mitä vastaajakaan ei tiedä? Se edellyttäisi lisätyötä laskea montako omenaa siellä tai montako niitä päiviä on. Mihin sinä sitä tietoa tarvitset ja mikset tee sitä itse? Omassa perheessä on juuri yksi sinunlaisesi henkilö, joka tivaa tuollaisia juttuja sen sijaan, että tekisi sen itse.
Suoraan sanottuna en muista, mikä päivä avasin jonkun paketin, ei sillä ole minulle merkitystä oliko se aamulla, eilen vai toissapäivätnä, availen niitä usein, enkä edes yritä painaa mieleeni, milloin, on tärkeämpiäkin asioita muistettavana.
Jos kyseessä on taas muistisairas ihminen, jonka ruoista pitää olla huolissaan ja siivoilla vanhoja pois, niin tuollainen tivaaminen on ihan turhaa, ei hän muista tai voi väittää jotain ihan valheellista. Hänen mielestään hän on voinut avata sen ihan juuri äsken, vaikka kyse voi olla viikosta.
PS Kala harvemmin homehtuu, se pilaantuu kyllä ihan muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Ap vaikuttaa kyllä olevan juuri tuollainen aggressiivinen kyselijä. Pelottaisi vastata mitään. Tai ainakaan mitään suoraa, kun täytyisi pelätä mitä ap sillä vastauksella hakee. Jos ap olisi hyvä tuttu, varmaan vastaisin "mitä välii"? Ainakin joku kalan tuoreuden kysely kuulostaa minun korvaani tasan siltä, että ap olettaa kalan olevan vanhaa ja minun vielä valehtelevan tuosta. Vai kysyisikö ap huippuravintolassa kuinka tuoretta kala on? Joku omenien määrä "no onhan siellä niitä" tarkoittaa, että on useita, mutta en nyt suoraan osaa heittää kuinka monta. Mutta mitä välii?
Töissä tulee joskus näitä tivaavia vastauksia eteen. Silloin pitää kieli keskellä suuta yrittää vastata jotain ympäripyöreää, ettei kohta ole paikallislehdessä tai poliisikuulustelussa sanomisistaan.
Oletko poliitikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun tarvitsee miettiä omaa ulosantiasi kysyessäsi jotain, kun niin moni ei osaa vastata juuri sinun kysymyksiisi.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". - Miksi olet tyytyväinen, jos joku vastaa "en tiedä", vaikka siinä on vähemmän informaatiota kuin tuossa "on niitä jäljellä", mikä kertoo, ettei ne ole loppu, mutta ei ilmaise tarkkaa määrää, mitä vastaajakaan ei tiedä? Se edellyttäisi lisätyötä laskea montako omenaa siellä tai montako niitä päiviä on. Mihin sinä sitä tietoa tarvitset ja mikset tee sitä itse? Omassa perheessä on juuri yksi sinunlaisesi henkilö, joka tivaa tuollaisia juttuja sen sijaan, että tekisi sen itse.
Suoraan sanottuna en muista, mikä päivä avasin jonkun paketin, ei sillä ole minulle merkitystä oliko se aamulla, eilen vai toissapäivätnä, availen niitä usein, enkä edes yritä painaa mieleeni, milloin, on tärkeämpiäkin asioita muistettavana.
Jos kyseessä on taas muistisairas ihminen, jonka ruoista pitää olla huolissaan ja siivoilla vanhoja pois, niin tuollainen tivaaminen on ihan turhaa, ei hän muista tai voi väittää jotain ihan valheellista. Hänen mielestään hän on voinut avata sen ihan juuri äsken, vaikka kyse voi olla viikosta.
PS Kala harvemmin homehtuu, se pilaantuu kyllä ihan muuten.
ohis: kuumasavustettu kala homehtuu.
Olen joskus käynyt tuollaista inttämistä autismin kirjolla olevien sisarusten kanssa. Usein ajatellaan että autistisuus näkyisi hyvin yksioikoisena ja suorana ajatteluna, jolloin ihminen vastaisi täsmälleen esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti on sekin vaihtoehto, että toinen on päättänyt puolestasi minkä takia kysyt kysymyksen, ja vastaa siihen, eikä varsinaisesti kysyttyyn asiaan.
Esim. siskon kanssa käytiin about tämä keskustelu, vähän yksityiskohtia muuttaen. Oikeasti noita samoja juttuja myös jankattiin useampaan kertaan. Kummallakin meni hermo.
"Voitko katsoa mihin aikaan meidän bussi lähtee?"
"Me voidaan mennä bussilla nro 66."
"Joo, tiedän, mutta voitko katsoa milloin lähtee se bussi, jolla ollaan Hinthaarassa klo 15?"
"Siis ensin mennään 66:lla keskustaan ja siitä 789:llä perille."
"Tiedän. Milloin se lähtee?"
"Siis se lähtee tuosta lähipysäkiltä."
"Milloin?"
"Seitsemän minuutin päästä."
"Mitä?? Pitääkö meidän oikeasti olla pysäkillä seitsemässä minuutissa??"
"Häh? Ei kai."
"No kun sanoit että bussi menee silloin. Meneekö vai ei?"
"No seuraava 66 menee silloin."
"Pitääkö meidän ehtiä seuraavaan bussiin?"
"Ei."
"Mulla on vielä tukka märkä enkä ole pukenut! Haluan tietää kuinka paljon meillä on aikaa valmistautua! Voitko katsoa milloin lähtee bussi jolla meidän pitää mennä että ollaan Hinthaarassa klo 15?"
Olen myös käynyt todella rasittavaa keskustelua veljeni kanssa, jossa hän kysyi kysymyksen, johon ainoa hyväksyttävä vastaus oli se, jonka hän oli etukäteen päättänyt. Kysymys vaati pohdintaa ja osaamista koulutusalaltani, joka on hyvin kaukana hänen alastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Ap vaikuttaa kyllä olevan juuri tuollainen aggressiivinen kyselijä. Pelottaisi vastata mitään. Tai ainakaan mitään suoraa, kun täytyisi pelätä mitä ap sillä vastauksella hakee. Jos ap olisi hyvä tuttu, varmaan vastaisin "mitä välii"? Ainakin joku kalan tuoreuden kysely kuulostaa minun korvaani tasan siltä, että ap olettaa kalan olevan vanhaa ja minun vielä valehtelevan tuosta. Vai kysyisikö ap huippuravintolassa kuinka tuoretta kala on? Joku omenien määrä "no onhan siellä niitä" tarkoittaa, että on useita, mutta en nyt suoraan osaa heittää kuinka monta. Mutta mitä välii?
Töissä tulee joskus näitä tivaavia vastauksia eteen. Silloin pitää kieli keskellä suuta yrittää vastata jotain ympäripyöreää, ettei kohta ole paikallislehdessä tai poliisikuulustelussa sanomisistaan.
Pelkäät poliisikuulustelua sanomisistasi tai tekemisistäsi?
Minulla on periaatteena, että kaiken tekemiseni pitää kestää tarkastelu ja _kysyttäessä_ vastaan suoraan ja seison sanojeni takana. Jos joku haluaa sanomiseni väärinymmärtää niin saa sen tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus käynyt tuollaista inttämistä autismin kirjolla olevien sisarusten kanssa. Usein ajatellaan että autistisuus näkyisi hyvin yksioikoisena ja suorana ajatteluna, jolloin ihminen vastaisi täsmälleen esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti on sekin vaihtoehto, että toinen on päättänyt puolestasi minkä takia kysyt kysymyksen, ja vastaa siihen, eikä varsinaisesti kysyttyyn asiaan.
Esim. siskon kanssa käytiin about tämä keskustelu, vähän yksityiskohtia muuttaen. Oikeasti noita samoja juttuja myös jankattiin useampaan kertaan. Kummallakin meni hermo.
"Voitko katsoa mihin aikaan meidän bussi lähtee?"
"Me voidaan mennä bussilla nro 66."
"Joo, tiedän, mutta voitko katsoa milloin lähtee se bussi, jolla ollaan Hinthaarassa klo 15?"
"Siis ensin mennään 66:lla keskustaan ja siitä 789:llä perille."
"Tiedän. Milloin se lähtee?"
"Siis se lähtee tuosta lähipysäkiltä."
"Milloin?"
"Seitsemän minuutin päästä."
"Mitä?? Pitääkö meidän oikeasti olla pysäkillä seitsemässä minuutissa??"
"Häh? Ei kai."
"No kun sanoit että bussi menee silloin. Meneekö vai ei?"
"No seuraava 66 menee silloin."
"Pitääkö meidän ehtiä seuraavaan bussiin?"
"Ei."
"Mulla on vielä tukka märkä enkä ole pukenut! Haluan tietää kuinka paljon meillä on aikaa valmistautua! Voitko katsoa milloin lähtee bussi jolla meidän pitää mennä että ollaan Hinthaarassa klo 15?"
Olen myös käynyt todella rasittavaa keskustelua veljeni kanssa, jossa hän kysyi kysymyksen, johon ainoa hyväksyttävä vastaus oli se, jonka hän oli etukäteen päättänyt. Kysymys vaati pohdintaa ja osaamista koulutusalaltani, joka on hyvin kaukana hänen alastaan.
Tämä on kohtaus suoraan elämästäni. Ja toinen osapuoli on assi myös. Ihan tavallinen arjen tilanne muuttuu riidaksi. Tässä myös toinen vastaava keskustelu:
- Mitäköhön tv:stä tulee tänään? (Small talkia, keskustelun avaus, tarkoittaa, että mitä toinen on kiinnostunut katsomaan).
- Katso sanomalehden tv-osiosta äläkä odota muita selvittämään puolestasi. Hemmetin laiska ja tyhmä.
- ???
Hän siis luuli minun pyytävän luettelemaan koko päivän ohjelmatiedot eli vastaamaan kysymykseen tarkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus käynyt tuollaista inttämistä autismin kirjolla olevien sisarusten kanssa. Usein ajatellaan että autistisuus näkyisi hyvin yksioikoisena ja suorana ajatteluna, jolloin ihminen vastaisi täsmälleen esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti on sekin vaihtoehto, että toinen on päättänyt puolestasi minkä takia kysyt kysymyksen, ja vastaa siihen, eikä varsinaisesti kysyttyyn asiaan.
Esim. siskon kanssa käytiin about tämä keskustelu, vähän yksityiskohtia muuttaen. Oikeasti noita samoja juttuja myös jankattiin useampaan kertaan. Kummallakin meni hermo.
"Voitko katsoa mihin aikaan meidän bussi lähtee?"
"Me voidaan mennä bussilla nro 66."
"Joo, tiedän, mutta voitko katsoa milloin lähtee se bussi, jolla ollaan Hinthaarassa klo 15?"
"Siis ensin mennään 66:lla keskustaan ja siitä 789:llä perille."
"Tiedän. Milloin se lähtee?"
"Siis se lähtee tuosta lähipysäkiltä."
"Milloin?"
"Seitsemän minuutin päästä."
"Mitä?? Pitääkö meidän oikeasti olla pysäkillä seitsemässä minuutissa??"
"Häh? Ei kai."
"No kun sanoit että bussi menee silloin. Meneekö vai ei?"
"No seuraava 66 menee silloin."
"Pitääkö meidän ehtiä seuraavaan bussiin?"
"Ei."
"Mulla on vielä tukka märkä enkä ole pukenut! Haluan tietää kuinka paljon meillä on aikaa valmistautua! Voitko katsoa milloin lähtee bussi jolla meidän pitää mennä että ollaan Hinthaarassa klo 15?"
Olen myös käynyt todella rasittavaa keskustelua veljeni kanssa, jossa hän kysyi kysymyksen, johon ainoa hyväksyttävä vastaus oli se, jonka hän oli etukäteen päättänyt. Kysymys vaati pohdintaa ja osaamista koulutusalaltani, joka on hyvin kaukana hänen alastaan.
Tuttua tuollainen kaartelu. Jää tuonlaisteni sisarusteni kanssa keskustelut nykyään vähemmälle.
-herneennenäänvetäjä
Noin vastaavat ihmiset pyrkivät tietämään etukäteen millaisen vastauksen toinen haluaa. Helopin esimerkki on vanhempi-lapsi-suhteen kysymykset. Äiti olettaa tietävänsä miksi sinä kysyt sitä asiaa, ja vastaa siihen siksi että ihan hyvää se ruoka vielä on. Hän ajattelee että sinä kysyt asiaa siksi että epäilet ruuan mennen jo pilalle, joten hän pysrkii vastaamaan suoraan jo siihen loppukysymykseen, tai kuvitelmaasi ettei ruoka muka olisi edelleen hyvää, koska kyllähän hän tietää sinua paremmin. He kuvittelevat että toinen johdattelee heitä kysymyksillään, eivätkä halua tulla ohjailluksi, vaan haluavat näyttää että kyllä minä tiedän miksi sinä tuota kysyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä raivostuttava ihmistyyppi. Kaippa olevinaan jotain hienotunteisuutta, tai parempia tapoja.
Joo tämä se on siinä takana. Kun ei anna eksaktia vastausta, ei mielestään loukkaa ketään, eikä joudu itsekään käsittelemään hankalia tunteita. "Tää liha saattaa olla jo vanhaa." tai "Hitsit, mun loma loppuu kohta."
Siksi aina olevinaan lempeästi sanotaan, että ihan hyvä se on näin ja vielä on kesää jäljellä.
Tarkoitit varmaan sanoa että ollaan sanovinaan lempeästi. Opettelehan käyttämään ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Ap vaikuttaa kyllä olevan juuri tuollainen aggressiivinen kyselijä. Pelottaisi vastata mitään. Tai ainakaan mitään suoraa, kun täytyisi pelätä mitä ap sillä vastauksella hakee. Jos ap olisi hyvä tuttu, varmaan vastaisin "mitä välii"? Ainakin joku kalan tuoreuden kysely kuulostaa minun korvaani tasan siltä, että ap olettaa kalan olevan vanhaa ja minun vielä valehtelevan tuosta. Vai kysyisikö ap huippuravintolassa kuinka tuoretta kala on? Joku omenien määrä "no onhan siellä niitä" tarkoittaa, että on useita, mutta en nyt suoraan osaa heittää kuinka monta. Mutta mitä välii?
Töissä tulee joskus näitä tivaavia vastauksia eteen. Silloin pitää kieli keskellä suuta yrittää vastata jotain ympäripyöreää, ettei kohta ole paikallislehdessä tai poliisikuulustelussa sanomisistaan.
Pelkäät poliisikuulustelua sanomisistasi tai tekemisistäsi?
Minulla on periaatteena, että kaiken tekemiseni pitää kestää tarkastelu ja _kysyttäessä_ vastaan suoraan ja seison sanojeni takana. Jos joku haluaa sanomiseni väärinymmärtää niin saa sen tehdä.
Nämä tivaajat ovat sanomisten väärinkäyttäjiä. Esim. Suora kysymys: Kuinka nopeasti opettajan pitää vastata Wilma-viestiin? Liian suora vastaus: Viimeistään seuraavana päivänä pitää vastata (tällainen ohjeistus on, että joka päivä pitää Wilma kurkata). Tulos: Kysyjä hyödyntää tätä vastaus valittaessaan opettajan toiminnasta AVI:iin, koska opettaja ei ole vastannut heinäkuun aikana vanhemman kysymykseen, vaikka sanottu, että seuraavana päivänä pitää vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Ap vaikuttaa kyllä olevan juuri tuollainen aggressiivinen kyselijä. Pelottaisi vastata mitään. Tai ainakaan mitään suoraa, kun täytyisi pelätä mitä ap sillä vastauksella hakee. Jos ap olisi hyvä tuttu, varmaan vastaisin "mitä välii"? Ainakin joku kalan tuoreuden kysely kuulostaa minun korvaani tasan siltä, että ap olettaa kalan olevan vanhaa ja minun vielä valehtelevan tuosta. Vai kysyisikö ap huippuravintolassa kuinka tuoretta kala on? Joku omenien määrä "no onhan siellä niitä" tarkoittaa, että on useita, mutta en nyt suoraan osaa heittää kuinka monta. Mutta mitä välii?
Töissä tulee joskus näitä tivaavia vastauksia eteen. Silloin pitää kieli keskellä suuta yrittää vastata jotain ympäripyöreää, ettei kohta ole paikallislehdessä tai poliisikuulustelussa sanomisistaan.
Exäni, joka oli rannikolta kotoisin kysyi hyvin tarkkaan kaikissa ravintoloissa kalan alkuperän ja toimitustavan, jätti tilaamatta jos kala oli pakastettua tuontitavaraa, naurahti vain että hän on tottunut syömään kalansa mieluiten samana päivänä pyydystettynä. Huippuravintolalla ei ole mitään syytä salailla kalansa alkuperää, tuntuivat useimmiten arvostavan että heidän raaka-aineistaan oltiin kiinnostuneita. Ravintola joka ei pysty raaka-aineistaan kertomaan ei ole huippuravintola.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Oletko kokeillut kysyä niin että kerrot ensin miksi haluat tiedon siitä kuinka monta niitä omenoita on?
Teen omenapiirakkaa, ja tarvitsen siihen 3 omenaa, löytyykö 3 omenaa kaapista?
Tai en syö kalaa joka on avattu toissapäivänä tai sitä ennen, milloin tämä kala on avattu?
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mulle tulee semmoinen fiilis tollasesta vastaustyylistä, etten voi aidosti luottaa tähän ihmiseen. Käy mielessä yritetäänkö tässä nyt vähän viilata linssiin vai onko tämä vain jokin väsytystaktiikka etetei tarvitse vastata ollenkaan.
Ap
Luultavasti he kokevat samoin sinua kohtaan, eli eivät luota siihen että kysymyksesi ei sisältäisi jotain piilomerkityksiä joista joutuu sitten keskustelemaan myöhemmin.
Saatat olla liian hyökkäävä ja vastaajalle tulee epävarma olo niin ei tiedä mitä vastata. Esim mieti miten reagoit kun sulle vastataan..
Hyvin meni Nokian sopeutuminen intialaisten koodareiden kommunikaatiokulttuuriin, vai mitä? Eivät muuttaneet maailmaa, enkä minäkään kuvittele siihen pystyväni enkä ole yrittänytkään, työtäni yritin tehdä, mikä oli tehtävissä jopa konfliktiarkojen ruotsalaistenkin kanssa. Selkärangattomuutta pidän suomalaisessa kommunikaatiokulttuurissa luonnehäiriön seurauksena. Ratkaisuni onkin helppo, en työskentele selkärangattomien nilviäisten kanssa. Hyvin menee!