Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Onhan sekin ihmistyyppi rasittava joka on jatkuvasti tivaamassa ja tenttaamassa toisarvoisia asioita. Jonkun lääkityksen ja sellaiset tajuan mutta toisen infantilisointia ja kontrollointia en. Lheisriippuvaisethan hössöttävät ja kontrolloivat vallan mahdottomasti.
Syököön mätää ruokaa jos se ei itseä haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Missä päin Suomea asut ja mistä äitisi on alun perin kotoisin? Ainakin Savossa vastataan aika usein epäsuorasti. Osittain se johtuu varmaan siitä, että halutaan olla vitsikkäitä, kun keksitään joku hassu vastaus. Osittain se johtuu taas siitä, että Savossa on kyselemään kulttuuri. Asioita kysytään suoraan, ja jos ei halua vastata, vastataan kaarrellen.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mulle tulee semmoinen fiilis tollasesta vastaustyylistä, etten voi aidosti luottaa tähän ihmiseen. Käy mielessä yritetäänkö tässä nyt vähän viilata linssiin vai onko tämä vain jokin väsytystaktiikka etetei tarvitse vastata ollenkaan.
Ap
Minulla on tuollainen kiertelijä-kaveri. Ja siihenhän se on mennyt, että kun vastausta ei saa, vaan vain jotain kysymyksen vierestä, niin minä olen alkanut sanomaan, että hän taitaa vedättää minua. Valehtelustakin olen syyttänyt, kun joskus vastaus on sellainen, ettei se kiertely oikein täsmää vaikkapa edellisen tapaamisen kokemuksiin.
Eli luottamuspula tuosta syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Eli ongelma on vain äitinsä kanssa. Ehkä kannattaisi pohtia mikä hänessä painaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Ja paradoksisesti siinä käy sitten niin, että konflikti syntyy siitä, kun ei saa kysymykseen vastausta. Hermothan siinä menee, kun selvää kysymystä joutuu tivaamaan ja tivaamaan.
Vähentää vaan sitä omaa negatiivisuutta ja passiivisagressiivisuutta niin asiat alkaa sujumaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä raivostuttava ihmistyyppi. Kaippa olevinaan jotain hienotunteisuutta, tai parempia tapoja.
Usein se on kylläkin ihan vain passiivis-aggressiivista vi---umaisuutta ja siksi se onkin niin raivostuttavaa. Todella tökeröä käytöstä ja vastapuolen täydellistä aliarvioimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Laske itse omenasi sieltä kaapista, miksi minun pitäisi laskea ne. Yhtä lailla tiedän, että siellä on omenia, mutten tiedä montako.
Teetät siis työt muilla sen sijaan, että itse viitsisit laskea. Sitähän nuo ap:n kaikki esimerkit ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan omasta puolestani. Lähestyn aihetta kun aihetta hitaasti makustellen, suurpiirteisesti ja ääneen ajatellen. Vaihtoehtoisesti voin miettiä vastausta 30 sekuntia hiljaa ja vastaan tarkasti. Valitse siitä. Ymmärrän, että on ärsyttävää.
Läheinen on opettanut tarkkuutta. Hän toistaa kysymyksen tarpeeksi monta kertaa. Vastavuoroisesti joudun kysymään häneltä kaiken viisi kertaa, koska hän käyttää paljon vastamelukuulokkeita. Turhaan puhutun puheen määrä pysyy siis reilusti vakiona.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sekin ihmistyyppi rasittava joka on jatkuvasti tivaamassa ja tenttaamassa toisarvoisia asioita. Jonkun lääkityksen ja sellaiset tajuan mutta toisen infantilisointia ja kontrollointia en. Lheisriippuvaisethan hössöttävät ja kontrolloivat vallan mahdottomasti.
Syököön mätää ruokaa jos se ei itseä haittaa.
Kysymys on niistä jotka eivät voi antaa yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertaista vastausta. Kyllä - ei - en tiedä.
Vaan rupeavat kaartelemaan.
Tivausta ei synny jos saa yksinkertaisen vastauksen.
On epäkunnioittavaa kun yksinkertaiseen kysymykseen ei ha!uta vastata. Niinpä jätänkin sellaisten ihmisten kanssa keskustelut vähemmälle, kun eivät kerran halua antaa rehellistä vastausta. Luonnehäiriöhän se on pahimmillaan, ei ole lapsena saanut perusturvallisuutta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaan omasta puolestani. Lähestyn aihetta kun aihetta hitaasti makustellen, suurpiirteisesti ja ääneen ajatellen. Vaihtoehtoisesti voin miettiä vastausta 30 sekuntia hiljaa ja vastaan tarkasti. Valitse siitä. Ymmärrän, että on ärsyttävää.
Läheinen on opettanut tarkkuutta. Hän toistaa kysymyksen tarpeeksi monta kertaa. Vastavuoroisesti joudun kysymään häneltä kaiken viisi kertaa, koska hän käyttää paljon vastamelukuulokkeita. Turhaan puhutun puheen määrä pysyy siis reilusti vakiona.
Vastauksena seuraavaan kysymykseen, kyllä, käymme toistemme hermoille ja kommunikaatio on välillä raskasta. Luonne-ero välillämme on valtava. Mikä saa jaksamaan? Rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan omasta puolestani. Lähestyn aihetta kun aihetta hitaasti makustellen, suurpiirteisesti ja ääneen ajatellen. Vaihtoehtoisesti voin miettiä vastausta 30 sekuntia hiljaa ja vastaan tarkasti. Valitse siitä. Ymmärrän, että on ärsyttävää.
Läheinen on opettanut tarkkuutta. Hän toistaa kysymyksen tarpeeksi monta kertaa. Vastavuoroisesti joudun kysymään häneltä kaiken viisi kertaa, koska hän käyttää paljon vastamelukuulokkeita. Turhaan puhutun puheen määrä pysyy siis reilusti vakiona.
Eli et pysty normaaliin keskusteluun - miksi et voi vastata yksinkertaisiin kysymyksiin yksinkertaisesti? Eri asia olisi jos kysytään elämän tarkoitusta, tai että onko jumala olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Laske itse omenasi sieltä kaapista, miksi minun pitäisi laskea ne. Yhtä lailla tiedän, että siellä on omenia, mutten tiedä montako.
Teetät siis työt muilla sen sijaan, että itse viitsisit laskea. Sitähän nuo ap:n kaikki esimerkit ovat.
Ei vaan nimenomaan en pääse itse jatkamaan hommia tai välittämään tietoa muille sitä tarvitseville.
Tää omena-juttu oli vain esimerkki siitä, miten keskustellaan. En syö omenoita.
On tosi vaikea tietää vaikkapa miten joku kouluun liittyvä asia tulis suorittaa jos siitä ainoa tietävä ei sitä kerro.
Ja homeista kalaa en halua syödä vaikka se olisi toisen mielestä "hyvää". Mitä siis kysyjä hyötyy sillä ettei kerro vastausta?
Ap
Mikäs kyselyikä ap:lla nyt on? Kaikkia ei vaan kiinnosta tyydyttää sinun tiedonhaluasi. Opettaja ei edes muista sinun persehedelmää, vaan latelee ne samat liirumlaarumit kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan omasta puolestani. Lähestyn aihetta kun aihetta hitaasti makustellen, suurpiirteisesti ja ääneen ajatellen. Vaihtoehtoisesti voin miettiä vastausta 30 sekuntia hiljaa ja vastaan tarkasti. Valitse siitä. Ymmärrän, että on ärsyttävää.
Läheinen on opettanut tarkkuutta. Hän toistaa kysymyksen tarpeeksi monta kertaa. Vastavuoroisesti joudun kysymään häneltä kaiken viisi kertaa, koska hän käyttää paljon vastamelukuulokkeita. Turhaan puhutun puheen määrä pysyy siis reilusti vakiona.
Vastauksena seuraavaan kysymykseen, kyllä, käymme toistemme hermoille ja kommunikaatio on välillä raskasta. Luonne-ero välillämme on valtava. Mikä saa jaksamaan? Rakkaus.
Luonnehäiriö, jollei pysty vastaamaan suoraan ja rehellisesti yksinkertaisiin kysymyksiin.
Ap, kaltaisesi ihmistyyppi vastaa toisaalta viestiin yhdellä sanalla. Jos kysyy missä olet, vastaat paikannimen, osoitteen, tai vaikka 'rannalla'. Muu tarpeellinen ja kuvaileva info, kuten kenen luona ja mitä teet ym. jää pois.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs kyselyikä ap:lla nyt on? Kaikkia ei vaan kiinnosta tyydyttää sinun tiedonhaluasi. Opettaja ei edes muista sinun persehedelmää, vaan latelee ne samat liirumlaarumit kaikille.
Nimenomaan, mutta miksi lasketella paskapuhetta eikä vastata suoraan rehellisesti ettei osaa vastata?
Vierailija kirjoitti:
Vastaan omasta puolestani. Lähestyn aihetta kun aihetta hitaasti makustellen, suurpiirteisesti ja ääneen ajatellen. Vaihtoehtoisesti voin miettiä vastausta 30 sekuntia hiljaa ja vastaan tarkasti. Valitse siitä. Ymmärrän, että on ärsyttävää.
Läheinen on opettanut tarkkuutta. Hän toistaa kysymyksen tarpeeksi monta kertaa. Vastavuoroisesti joudun kysymään häneltä kaiken viisi kertaa, koska hän käyttää paljon vastamelukuulokkeita. Turhaan puhutun puheen määrä pysyy siis reilusti vakiona.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Eli sä siis tavallaan prosessoit asiaa ääneen samalla kun mietit oikeaa vastausta?
Mä en kyllä usko että tämä selittäis esim. mun äidin käytöstä.
Ap
Niinpä, pelkäävät ja huono itsetuntonsa ei kestä.