Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Lisään tähän vielä että näille vastaajille ei auta useinkaan kysymyksen tarkentaminen tai selkiyttäminen. Olen kokeillut (varsinkin läheisten kanssa) sanoa että tahdon suoran vastauksen kysymykseen sekä antanut esimerkin kysymykseen.
Esim. Jos olen kysynyt esim. "milloin avasit asian kalapakkauksen", olen tarkentanut sanomalla että kaipaan tietoa viikonpäivästä enkä siitä onko se hänen mielestään vasta avattu. Jos se ei onnistu, olen kysynyt esim. oliko se tällä viikolla että muistatko että oliko se tätä vai edellistä viikkoa.
Mutta usein se vastaus on vaan semmoista "haahuilua" että joudun lopulta vain hyväksymään sen että sitä suoraa vastausta ei ole koskaan tulossakaan.
Ap
Miksi ihmeessä haluat täsmävastauksia tuollaisiin. Voit itsekin todeta onko elintarvike vielä hyvää vai ei jne. Sinä kysyt tavallasi, muut vastaa tavallaan. Ärsyyntyisin jos joku tiukkaisi merkityksetöntä asiaa. Ainakin pitää saada selitys miksi sillä on merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Minusta nämä esimerkit ovat vain täysin vääriä vastauksia selkeisiin kysymyksiin ja niiden antajat taas ovat ne nepsyoireiset.
Kyse ei ole rivien välistä lukemisesta vaan siitä, että se alkaa ärsyttämään kun ei osata vastat edes helppoihin kysymyksin oikein. Kun kysytään. Kuinka monta päivää sinulla on lomaa? Oikea vastaus ei ole, onhan noita, vaan joku numero kuten 3, 10 tai 100. Onhan noita, voi olla kaikkea 2-ylöspäin.Minä voin kysyä lapsiltani illalla, pesivätkö he jo hampaansa ja odotan kyllä tai ei vastausta. En jotain, ei mulla ole reikiä hampaissa vastausta.
Mikä siinä on niin vaikeaa vastata juuri siihen kysymykseen ei johonkin muuhun kysymykseen? Minusta se on merkki jostain, jos ei kykene ymmärtämään kysymyksiä.
No tietynlainen jäykkyys kyllä näkyy jokaisessa vastauksessa, jos kirjoittaja on sama ja asioista hermostuminen jos on sama kirjoittaja. Jos et ole nepsy niin kantsii kuitenkin vähän relata edes. Ärsyttäviä ihmisiä/ihmisiä jotka eivät toimi sun mielen mukaan on olemassa. Ei siihen sen kummempaa vastausta ole. Tai voit vastata itse omaan kysymykseesi ja tyytyä siihen, jos se on ainoa oikea vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Laske itse omenasi sieltä kaapista, miksi minun pitäisi laskea ne. Yhtä lailla tiedän, että siellä on omenia, mutten tiedä montako.
Teetät siis työt muilla sen sijaan, että itse viitsisit laskea. Sitähän nuo ap:n kaikki esimerkit ovat.
Ei vaan nimenomaan en pääse itse jatkamaan hommia tai välittämään tietoa muille sitä tarvitseville.
Tää omena-juttu oli vain esimerkki siitä, miten keskustellaan. En syö omenoita.
On tosi vaikea tietää vaikkapa miten joku kouluun liittyvä asia tulis suorittaa jos siitä ainoa tietävä ei sitä kerro.
Ja homeista kalaa en halua syödä vaikka se olisi toisen mielestä "hyvää". Mitä siis kysyjä hyötyy sillä ettei kerro vastausta?
ApNo miksi et kysy että onko kala homeessa, tai katso ja aistinvaraisesti tutki että onko se homeessa? Kuten arvasin, kysymyksesi sisältää piilomerkityksen siitä että kala ei olisi hyvää. Kalahan ei päivämääriä katso, joten se voi olla hyvää, tai olla pilalla.
Jos ihminen ei kykene sanomaan minä päivänä joku kalapaketti on avattu, niin mikä saa sinut luulemaan, että hän kykenee sanomaan, onko se homeessa vai ei?
Mutta jos kysyjä haluaa tietää jonkun toisen ihmisen mielipiteen homeeseen kalassa hän kysyy sitä. Onko sinusta tämä kala homeessa? Ei, milloin paketti on avattu. Jos kysyjä kysyy jotain hän haluaa siihen vastauksen, ei johonkin toiseen kysymykseen.
Nämä kaartelijat haluavat jostain syystä määritellä itse sen kysymyksen omiin kuvitelmiin ja luuloihin perustuen ja vastaavat sitten siihen.
Jos kysyn montako litraa maitoa on, haluan tietää määrän. Jos haluan tietää riittävä se toisen mielestä pullantekoon. Kysyn riittääkö maito pullataikinaan.Vastaajien ei tarvitse keksiä itse mikä mahtaa olla kysymys, vaikka sitä he tekevät jostain syystä. Riittää, että kuuntelevat ja vastaavat.
Itse olen ratkaissut ongelman juuri sillä, että sanon suoraan, etten kysynyt onko kala homeessa, enkä onko se syötävää, vaan milloin itse paketti on avattu ja sitten alan luettelemaan. Eilen, edellispäivänä, sitä edellisenä jne.Pystytkö itsekään vastaamaan kysymykseen miksi haluat tietää milloin paketti on avattu? Vastaa nyt vain kaartelematta.
Siihen voi olla useita syitä. Jos kyseessä on vaikka lohi, voin päätellä pitääkö se vaikka paistaa varmuuden vuoksi vai voisiko sen syödä raakana.
Saatan haluta tietää onko se avattu vartti sitten vai neljä päivää sitten. Ehkä haluan tietää oliko se kala jo ehkä pilaantunut aiemmin, vai ehkä onko ehkä se harmaalta näyttävä juttu ehkä jotain muuta kuin hometta?
Siitä saa paljon tietoa, kun tietää milloin joku ruokapaketti on avattu. Minä itse kirjoitan suoraan purkin kylkeen milloin olen avannut jonkun jutun, kuten vaikka kerman tms.Joo ei hän pystynyt vastaamaan että kyllä pystyy vaan kaarteluksi meni. Ovela ansa!
-eriJos kysymys oli hypoteettinen. Tarkentakaa mikä kala. Minkä näköinen ja hajuinen ja vastaan kyllä oikein tarkkaan miksi kysyisin milloin joku kalapaketti on avattu.
Kysymys oli "Pystytkö sinä?" - kalasta ei kysytty mitään.
Pystyn.
Kolmannella repliikillä tuli suora vastaus kahden kaartelevan repliikin jälkeen. Luokittelen ettet ole patologinen kaartelija!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään tähän vielä että näille vastaajille ei auta useinkaan kysymyksen tarkentaminen tai selkiyttäminen. Olen kokeillut (varsinkin läheisten kanssa) sanoa että tahdon suoran vastauksen kysymykseen sekä antanut esimerkin kysymykseen.
Esim. Jos olen kysynyt esim. "milloin avasit asian kalapakkauksen", olen tarkentanut sanomalla että kaipaan tietoa viikonpäivästä enkä siitä onko se hänen mielestään vasta avattu. Jos se ei onnistu, olen kysynyt esim. oliko se tällä viikolla että muistatko että oliko se tätä vai edellistä viikkoa.
Mutta usein se vastaus on vaan semmoista "haahuilua" että joudun lopulta vain hyväksymään sen että sitä suoraa vastausta ei ole koskaan tulossakaan.
Ap
Miksi ihmeessä haluat täsmävastauksia tuollaisiin. Voit itsekin todeta onko elintarvike vielä hyvää vai ei jne. Sinä kysyt tavallasi, muut vastaa tavallaan. Ärsyyntyisin jos joku tiukkaisi merkityksetöntä asiaa. Ainakin pitää saada selitys miksi sillä on merkitys.
Jokainen päättäköön mikä on merkityksellistä itselle. Ihmiset kysyvät koska haluavat tietää jotain. Ei kuulla vain jotain satunnaista puhetta toisen suusta.
Keskustelun, jossa toinen kysyy mitä halua ja toinen vastaa ihan mitä tahansa ei ole kovin mukavaa. Jos ap olisi tiennyt tarkan päivämäärän hänen ei olisi tietenkään kysynyt sitä, mutta hän ei tiennyt ja siksi kysyi.
Voidaan pikemmin ihmetellä miksi sellaista tietoa tarvitsee piilotella ja alkaa vastaavasti puhumaan jonkun kalan syötävyydestå.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
"Onko tämä se sinun UUSI miehesi?"
Mitä tuohon nyt vastaisi. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, mutta kysyjä selkeästi viittaa kysymyksellään johonkin kun sana uusi on pitänyt ujuttaa lauseeseen mukaan.
Jos sanon että kyllä on, niin samalla myönnän jotain, mitä en ehkä oikein itsekään tiedä myöntäväni. Mönnän mieheni olevan uusi minulle, joka viittaa siihen että vanha mieheni on jäänyt jonnekin. Ja että mieheni on uusi vielä 7v jälkeen, niin arvolataus vaan vahvistuu.
Voin vastata myös että hän ei ole mikään uusi mies, vaan olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta. Joka taas työntää pientä piikkiä kysyjän suuntaan takaisin.
"Ei ole, hän on vanha mieheni"
jos sinulla on ollut nykyistä miestäsi ennen joku toinen mies, niin silloinhan se nykyinen on uusi miehesi. Toki pitäisi kysyä muodossa "onko tämä se nykyinen miehesi" "uusiN miehesi" - muotokin ehkä menisi juuri ja juuri, monelle sanat uusin ja uusi ovat synonyymejä, joten....
Miksi sinun täytyy lisätä sanaa uusi tai nykyinen kysymykseesi? Voisit myös kysyä että onko tämä miehesi?
Joku syy sinulla on että haluat tuoda kysymyksessäsi esiin henkilön aiempia suhteita. Mikä tämä syysi on?
Mitä sitten vaikka käyttäisikin sanoja uusin tai nykyinen? Mitä väliä sillä on? Miksi pitää moisesta vetää herneet nenään? Kerta niitä miehiä on ollut vähintään se yksi aiemmin, niin silloinhan se nykyinen mies on nykyinen/uusi/uusin mies? Ja jos ei ole ko miestä aiemmin tavannut, niin saa sitä kai kysyä, että onko hän nyt "se" mies.
Jos moinen häiritsee noin kovasti, niin pitäisköhän vaan pitäytyä siinä yhdessä ja ensimmäisessä miehessä tai olla sitten ihan vaan yksinään...
Seksiaddikti ehkä haluaa pitää addiktionsa poissa keskustelusta eikä välttämättä se nykyinenkään halua asiaa korostettavan. Ja siinä vaiheessa nuo neuvot ei enää oikein heijasta tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään tähän vielä että näille vastaajille ei auta useinkaan kysymyksen tarkentaminen tai selkiyttäminen. Olen kokeillut (varsinkin läheisten kanssa) sanoa että tahdon suoran vastauksen kysymykseen sekä antanut esimerkin kysymykseen.
Esim. Jos olen kysynyt esim. "milloin avasit asian kalapakkauksen", olen tarkentanut sanomalla että kaipaan tietoa viikonpäivästä enkä siitä onko se hänen mielestään vasta avattu. Jos se ei onnistu, olen kysynyt esim. oliko se tällä viikolla että muistatko että oliko se tätä vai edellistä viikkoa.
Mutta usein se vastaus on vaan semmoista "haahuilua" että joudun lopulta vain hyväksymään sen että sitä suoraa vastausta ei ole koskaan tulossakaan.
Ap
Miksi ihmeessä haluat täsmävastauksia tuollaisiin. Voit itsekin todeta onko elintarvike vielä hyvää vai ei jne. Sinä kysyt tavallasi, muut vastaa tavallaan. Ärsyyntyisin jos joku tiukkaisi merkityksetöntä asiaa. Ainakin pitää saada selitys miksi sillä on merkitys.
Jokainen päättäköön mikä on merkityksellistä itselle. Ihmiset kysyvät koska haluavat tietää jotain. Ei kuulla vain jotain satunnaista puhetta toisen suusta.
Keskustelun, jossa toinen kysyy mitä halua ja toinen vastaa ihan mitä tahansa ei ole kovin mukavaa. Jos ap olisi tiennyt tarkan päivämäärän hänen ei olisi tietenkään kysynyt sitä, mutta hän ei tiennyt ja siksi kysyi.
Voidaan pikemmin ihmetellä miksi sellaista tietoa tarvitsee piilotella ja alkaa vastaavasti puhumaan jonkun kalan syötävyydestå.
Ap haluaa tietää jotain. Mitäs jos ne toiset ei halua, että ap tietää? Onko oikeus tietää? Onko velvollisuus vastata? Ei ole kumpaakaan.
Epävarmuus voi aiheuttaa kaartelemista. Ei uskalla antaa tarkkaa vastausta, koska saattaa olla erehtynyt tai muistaa väärin.
Joskus se johtuu tiedon panttaamisesta koska haluaa hallita tilannetta, tavallaan päättää toisen puolesta. Esim. jos joku haluaa että avattu lihapakkaus käytetään loppuun, hän saattaa pantata tietoa tarkasta avaamispäivästä, koska kysyjä ehkä ajattelee lihan menneen vanhaksi.
Jotkut eivät halua kertoa vaikka montako lomapäivää on jäljellä, esim. koska eivät halua jatkouteluita. Se kaarteleva vastaus on hienotunteinen tapa sanoa, ettei halua kertoa lomasuunnitelmistaan jne.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Minusta nämä esimerkit ovat vain täysin vääriä vastauksia selkeisiin kysymyksiin ja niiden antajat taas ovat ne nepsyoireiset.
Kyse ei ole rivien välistä lukemisesta vaan siitä, että se alkaa ärsyttämään kun ei osata vastat edes helppoihin kysymyksin oikein. Kun kysytään. Kuinka monta päivää sinulla on lomaa? Oikea vastaus ei ole, onhan noita, vaan joku numero kuten 3, 10 tai 100. Onhan noita, voi olla kaikkea 2-ylöspäin.Minä voin kysyä lapsiltani illalla, pesivätkö he jo hampaansa ja odotan kyllä tai ei vastausta. En jotain, ei mulla ole reikiä hampaissa vastausta.
Mikä siinä on niin vaikeaa vastata juuri siihen kysymykseen ei johonkin muuhun kysymykseen? Minusta se on merkki jostain, jos ei kykene ymmärtämään kysymyksiä.
No tietynlainen jäykkyys kyllä näkyy jokaisessa vastauksessa, jos kirjoittaja on sama ja asioista hermostuminen jos on sama kirjoittaja. Jos et ole nepsy niin kantsii kuitenkin vähän relata edes. Ärsyttäviä ihmisiä/ihmisiä jotka eivät toimi sun mielen mukaan on olemassa. Ei siihen sen kummempaa vastausta ole. Tai voit vastata itse omaan kysymykseesi ja tyytyä siihen, jos se on ainoa oikea vastaus.
En kutsuisi sitä jäykkyydeksi, vaan ihan puhtaasti turhautumiseksi, kun kysytään helppoja kysymyksiä ja mihinkään sellaiseen kysymykseen ei osata vastata, mitä oikeasti kysyttiin.
Miksi relata? Miksi ihmiset eivät ymmärrä mitä heiltä kysytään? Onko se merkki neurosairauksista, vai älyn puutteesta?
Miten nämä ihmiset ovat selvinneet koulussa kokeista? Paljonko on 1+1 ja he vastaavat jonkin verran?
Kyllä se on tarpeen, jos asia on poliittinen (esim. koronaan liittyvä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään tähän vielä että näille vastaajille ei auta useinkaan kysymyksen tarkentaminen tai selkiyttäminen. Olen kokeillut (varsinkin läheisten kanssa) sanoa että tahdon suoran vastauksen kysymykseen sekä antanut esimerkin kysymykseen.
Esim. Jos olen kysynyt esim. "milloin avasit asian kalapakkauksen", olen tarkentanut sanomalla että kaipaan tietoa viikonpäivästä enkä siitä onko se hänen mielestään vasta avattu. Jos se ei onnistu, olen kysynyt esim. oliko se tällä viikolla että muistatko että oliko se tätä vai edellistä viikkoa.
Mutta usein se vastaus on vaan semmoista "haahuilua" että joudun lopulta vain hyväksymään sen että sitä suoraa vastausta ei ole koskaan tulossakaan.
Ap
Miksi ihmeessä haluat täsmävastauksia tuollaisiin. Voit itsekin todeta onko elintarvike vielä hyvää vai ei jne. Sinä kysyt tavallasi, muut vastaa tavallaan. Ärsyyntyisin jos joku tiukkaisi merkityksetöntä asiaa. Ainakin pitää saada selitys miksi sillä on merkitys.
Kylmäsavustetusta kalasta ei ole helppo todeta tuoreutta ja idut ovat hyvinkin herkkiä.
Monet muut ruuat voi kyllä terve ihminen syödä niin kauan kun niitä pystyy irvistämättä syömään. Lapsille, sairaille tai raskautta suunnitteleville äideille suositellaan yleistä varovaisuutta, miten vanhempi kansa ei useinkaan ymmärrä.
Jos aihe todella on poliittinen, et tule saamaan vastausta vaikka miten muotoilisit kysymyksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään tähän vielä että näille vastaajille ei auta useinkaan kysymyksen tarkentaminen tai selkiyttäminen. Olen kokeillut (varsinkin läheisten kanssa) sanoa että tahdon suoran vastauksen kysymykseen sekä antanut esimerkin kysymykseen.
Esim. Jos olen kysynyt esim. "milloin avasit asian kalapakkauksen", olen tarkentanut sanomalla että kaipaan tietoa viikonpäivästä enkä siitä onko se hänen mielestään vasta avattu. Jos se ei onnistu, olen kysynyt esim. oliko se tällä viikolla että muistatko että oliko se tätä vai edellistä viikkoa.
Mutta usein se vastaus on vaan semmoista "haahuilua" että joudun lopulta vain hyväksymään sen että sitä suoraa vastausta ei ole koskaan tulossakaan.
Ap
Miksi ihmeessä haluat täsmävastauksia tuollaisiin. Voit itsekin todeta onko elintarvike vielä hyvää vai ei jne. Sinä kysyt tavallasi, muut vastaa tavallaan. Ärsyyntyisin jos joku tiukkaisi merkityksetöntä asiaa. Ainakin pitää saada selitys miksi sillä on merkitys.
Jokainen päättäköön mikä on merkityksellistä itselle. Ihmiset kysyvät koska haluavat tietää jotain. Ei kuulla vain jotain satunnaista puhetta toisen suusta.
Keskustelun, jossa toinen kysyy mitä halua ja toinen vastaa ihan mitä tahansa ei ole kovin mukavaa. Jos ap olisi tiennyt tarkan päivämäärän hänen ei olisi tietenkään kysynyt sitä, mutta hän ei tiennyt ja siksi kysyi.
Voidaan pikemmin ihmetellä miksi sellaista tietoa tarvitsee piilotella ja alkaa vastaavasti puhumaan jonkun kalan syötävyydestå.Ap haluaa tietää jotain. Mitäs jos ne toiset ei halua, että ap tietää? Onko oikeus tietää? Onko velvollisuus vastata? Ei ole kumpaakaan.
Sitten voisi sanoa sen, ettei halua vastata siihen kysymykseen. Silloin kysyjä voi vetää omat johtopäätökset.
Faith kirjoitti:
Epävarmuus voi aiheuttaa kaartelemista. Ei uskalla antaa tarkkaa vastausta, koska saattaa olla erehtynyt tai muistaa väärin.
Kamalaa, jos tuollainen pelkuruus ohjaa suomalaisia. Jos ei uskalla ottaa vastuuta asioista sellaisina, kuin ne ovat. Miten voi olla muista vastuussa, kun etusijalla oma pelko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Minusta nämä esimerkit ovat vain täysin vääriä vastauksia selkeisiin kysymyksiin ja niiden antajat taas ovat ne nepsyoireiset.
Kyse ei ole rivien välistä lukemisesta vaan siitä, että se alkaa ärsyttämään kun ei osata vastat edes helppoihin kysymyksin oikein. Kun kysytään. Kuinka monta päivää sinulla on lomaa? Oikea vastaus ei ole, onhan noita, vaan joku numero kuten 3, 10 tai 100. Onhan noita, voi olla kaikkea 2-ylöspäin.Minä voin kysyä lapsiltani illalla, pesivätkö he jo hampaansa ja odotan kyllä tai ei vastausta. En jotain, ei mulla ole reikiä hampaissa vastausta.
Mikä siinä on niin vaikeaa vastata juuri siihen kysymykseen ei johonkin muuhun kysymykseen? Minusta se on merkki jostain, jos ei kykene ymmärtämään kysymyksiä.
No tietynlainen jäykkyys kyllä näkyy jokaisessa vastauksessa, jos kirjoittaja on sama ja asioista hermostuminen jos on sama kirjoittaja. Jos et ole nepsy niin kantsii kuitenkin vähän relata edes. Ärsyttäviä ihmisiä/ihmisiä jotka eivät toimi sun mielen mukaan on olemassa. Ei siihen sen kummempaa vastausta ole. Tai voit vastata itse omaan kysymykseesi ja tyytyä siihen, jos se on ainoa oikea vastaus.
En kutsuisi sitä jäykkyydeksi, vaan ihan puhtaasti turhautumiseksi, kun kysytään helppoja kysymyksiä ja mihinkään sellaiseen kysymykseen ei osata vastata, mitä oikeasti kysyttiin.
Miksi relata? Miksi ihmiset eivät ymmärrä mitä heiltä kysytään? Onko se merkki neurosairauksista, vai älyn puutteesta?
Miten nämä ihmiset ovat selvinneet koulussa kokeista? Paljonko on 1+1 ja he vastaavat jonkin verran?
1+1 on tietysti 10. Sen osaa jokainen elinikänsä tietokoneita ohjelmoinut idioottikin. Mitä muuta se voisi olla? Nyt tietysti joku mikrosiruohjelmoija sanoo että se olisi 3,2 volttia jos 1 on 1,6 volttia mutta jospa nyt pysyttäisiin normaaleiden ohjelmoijien viitekehyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään tähän vielä että näille vastaajille ei auta useinkaan kysymyksen tarkentaminen tai selkiyttäminen. Olen kokeillut (varsinkin läheisten kanssa) sanoa että tahdon suoran vastauksen kysymykseen sekä antanut esimerkin kysymykseen.
Esim. Jos olen kysynyt esim. "milloin avasit asian kalapakkauksen", olen tarkentanut sanomalla että kaipaan tietoa viikonpäivästä enkä siitä onko se hänen mielestään vasta avattu. Jos se ei onnistu, olen kysynyt esim. oliko se tällä viikolla että muistatko että oliko se tätä vai edellistä viikkoa.
Mutta usein se vastaus on vaan semmoista "haahuilua" että joudun lopulta vain hyväksymään sen että sitä suoraa vastausta ei ole koskaan tulossakaan.
Ap
Miksi ihmeessä haluat täsmävastauksia tuollaisiin. Voit itsekin todeta onko elintarvike vielä hyvää vai ei jne. Sinä kysyt tavallasi, muut vastaa tavallaan. Ärsyyntyisin jos joku tiukkaisi merkityksetöntä asiaa. Ainakin pitää saada selitys miksi sillä on merkitys.
Jokainen päättäköön mikä on merkityksellistä itselle. Ihmiset kysyvät koska haluavat tietää jotain. Ei kuulla vain jotain satunnaista puhetta toisen suusta.
Keskustelun, jossa toinen kysyy mitä halua ja toinen vastaa ihan mitä tahansa ei ole kovin mukavaa. Jos ap olisi tiennyt tarkan päivämäärän hänen ei olisi tietenkään kysynyt sitä, mutta hän ei tiennyt ja siksi kysyi.
Voidaan pikemmin ihmetellä miksi sellaista tietoa tarvitsee piilotella ja alkaa vastaavasti puhumaan jonkun kalan syötävyydestå.Ap haluaa tietää jotain. Mitäs jos ne toiset ei halua, että ap tietää? Onko oikeus tietää? Onko velvollisuus vastata? Ei ole kumpaakaan.
Kiitos ja aamen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
"Onko tämä se sinun UUSI miehesi?"
Mitä tuohon nyt vastaisi. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, mutta kysyjä selkeästi viittaa kysymyksellään johonkin kun sana uusi on pitänyt ujuttaa lauseeseen mukaan.
Jos sanon että kyllä on, niin samalla myönnän jotain, mitä en ehkä oikein itsekään tiedä myöntäväni. Mönnän mieheni olevan uusi minulle, joka viittaa siihen että vanha mieheni on jäänyt jonnekin. Ja että mieheni on uusi vielä 7v jälkeen, niin arvolataus vaan vahvistuu.
Voin vastata myös että hän ei ole mikään uusi mies, vaan olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta. Joka taas työntää pientä piikkiä kysyjän suuntaan takaisin.
"Ei ole, hän on vanha mieheni"
jos sinulla on ollut nykyistä miestäsi ennen joku toinen mies, niin silloinhan se nykyinen on uusi miehesi. Toki pitäisi kysyä muodossa "onko tämä se nykyinen miehesi" "uusiN miehesi" - muotokin ehkä menisi juuri ja juuri, monelle sanat uusin ja uusi ovat synonyymejä, joten....
Miksi sinun täytyy lisätä sanaa uusi tai nykyinen kysymykseesi? Voisit myös kysyä että onko tämä miehesi?
Joku syy sinulla on että haluat tuoda kysymyksessäsi esiin henkilön aiempia suhteita. Mikä tämä syysi on?
Ei minun tarvitse lisätä. Miksi oletat, että minä toimin siten? Et kai kuvittele/harhaile, että keskustelupalstalla esitetyt kommentit edustavat aina kirjoittajansa tapaa toimia?
Vierailija kirjoitti:
Jos aihe todella on poliittinen, et tule saamaan vastausta vaikka miten muotoilisit kysymyksesi.
Ei pidä paikkaansa. Harri Holkeri sanoi vuonna 1990 että syökää silakkaa, kun toimittaja kysyi miten kansalaisten pitäisi tehdä kun ruuan hinta nousi huimasti tuolloin.
Toisaalta sitä pidettiinkin jälkeenpäin hänen poliittisena itsemurhanaan. Eikä ole silakankaan suosio noussut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Minusta nämä esimerkit ovat vain täysin vääriä vastauksia selkeisiin kysymyksiin ja niiden antajat taas ovat ne nepsyoireiset.
Kyse ei ole rivien välistä lukemisesta vaan siitä, että se alkaa ärsyttämään kun ei osata vastat edes helppoihin kysymyksin oikein. Kun kysytään. Kuinka monta päivää sinulla on lomaa? Oikea vastaus ei ole, onhan noita, vaan joku numero kuten 3, 10 tai 100. Onhan noita, voi olla kaikkea 2-ylöspäin.Minä voin kysyä lapsiltani illalla, pesivätkö he jo hampaansa ja odotan kyllä tai ei vastausta. En jotain, ei mulla ole reikiä hampaissa vastausta.
Mikä siinä on niin vaikeaa vastata juuri siihen kysymykseen ei johonkin muuhun kysymykseen? Minusta se on merkki jostain, jos ei kykene ymmärtämään kysymyksiä.
No tietynlainen jäykkyys kyllä näkyy jokaisessa vastauksessa, jos kirjoittaja on sama ja asioista hermostuminen jos on sama kirjoittaja. Jos et ole nepsy niin kantsii kuitenkin vähän relata edes. Ärsyttäviä ihmisiä/ihmisiä jotka eivät toimi sun mielen mukaan on olemassa. Ei siihen sen kummempaa vastausta ole. Tai voit vastata itse omaan kysymykseesi ja tyytyä siihen, jos se on ainoa oikea vastaus.
En kutsuisi sitä jäykkyydeksi, vaan ihan puhtaasti turhautumiseksi, kun kysytään helppoja kysymyksiä ja mihinkään sellaiseen kysymykseen ei osata vastata, mitä oikeasti kysyttiin.
Miksi relata? Miksi ihmiset eivät ymmärrä mitä heiltä kysytään? Onko se merkki neurosairauksista, vai älyn puutteesta?
Miten nämä ihmiset ovat selvinneet koulussa kokeista? Paljonko on 1+1 ja he vastaavat jonkin verran?
Kenties osaakin, vaan ei kiinnosta. Turhan jankkaus on todella väsyttävä tapa johon on ihmisillä on tapana kyllästyä. Relata kannattaa myös siksi ettei tee omasta elämästään vaikeaa, mutta eipä se ole multa pois jos joku haluaa proppunsa polttaa.
Mitä sitten vaikka käyttäisikin sanoja uusin tai nykyinen? Mitä väliä sillä on? Miksi pitää moisesta vetää herneet nenään? Kerta niitä miehiä on ollut vähintään se yksi aiemmin, niin silloinhan se nykyinen mies on nykyinen/uusi/uusin mies? Ja jos ei ole ko miestä aiemmin tavannut, niin saa sitä kai kysyä, että onko hän nyt "se" mies.
Jos moinen häiritsee noin kovasti, niin pitäisköhän vaan pitäytyä siinä yhdessä ja ensimmäisessä miehessä tai olla sitten ihan vaan yksinään...