Lue keskustelun säännöt.
Isäni ei suostu tekemään testamenttia
30.08.2022 |
Ongelma tiivistyy jo otsikossa, mutta avataan kuitenkin lisää.
Isäni ei ole enää ihan nuori, ja omaisuutta on kertynyt. Jos kaikkien kiinteistöjen arvo ja muu osaisuus lasketaan yhteen, niin puhutaan kevyesti seitsemännumeroisesta summasta.
Olen lukuisia kertoja yrittänyt sanoa isälleni, että hänen pitäisi tehdä testamentti. Olen ilmaissut, että voisin olla kiinnostunut perheen mökin perimisestä, mutten todellakaan suostu yhteisomistukseen sisarusteni kanssa. Olen myös ilmaissut, että olisi hyvä tehdä testamentti senkin takia, että mahdolliset aviopuolisot suljettaisiin perinnön ulkopuolelle.
Isäni ei tähän suostu. Hänen mielestään kaikki saadaan kyllä sovittua keskustelemalla. Hän myös luottaa siihen, että perheessämme on niin hyvät välit, ettei riitaa tule. Olen kertonut hänelle lukuisista esimerkeistä, joissa ihan lämpimät välit ovat katkenneet perintöriitoihin, mutta hän ei ota tätä kuuleviin korviinsa.
Kyseessä on muuten talousasiansa jämptisti ja järkevästi hoitava henkilö. Uskon, että taustalla on jonkinlainen ikäkriisi - haluttomuus hyväksyä oma ikääntyminen ja tuleva menehtyminen. Olen kuitenkin yrittänyt korostaa, että menehtyä voi ihan milloin tahansa. Jopa minulla, hänen kolmekymppisellä lapsellaan, on testamentti.
Miten saada taottua järkeä isän päähän?
Kommentit (211)
Ap, toivotko isäsi poismenoa perinnön toivossa, vai onko isä tärkeä sinulle? Sanoisin, että keskity omiin testamentteihisi, jos haluat sellaisia laatia / päivittää. Isäsi mahdollinen testamentti ei ole sinun asiasi. Hän tekee tai on tekemättä sellaisen, jos itse niin päättää. Sen toki ymmärtäisin, että olisit huolissasi, jos vanhemman ollessa korkeassa iässä kuvioon ilmestyisi joku mahdollinen onnenonkija uuden puolison muodossa, mutta esim. lesken naiva henkilökin voi olla aivan vilpittömin mielin liikkeellä, usein varmasti onkin.
T. keski-ikäinen mies ilman testamenttiä. Omaisuus miinus velat jaetaan kyllä ilman testamenttiäkin. Ainakin nyt on vielä vaimo ja tytär, eli perijätkin tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisonne ei peri. Teidän jälkeenne perivät omat lapset, ei puolison lapset.
Omaisuus tasataan. Jokainen saa saman verran rahana tai omaisuutena. Eihän se sen kummempaa.Joo, ei puoliso peri. Mutta mahdollisen eron sattuessa ilman testamenttimääräystä / avioehtoa, puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen, mukaan lukien se peritty omaisuus. Molemmin puolin toki.
Olen uusperheellinen. Puolisollani on yksi lapsi edellisestä liitosta. Jos puolisoni kuolee yhtä aikaa kuin lapsensa, joka on ihan mahdollista esim. kolarissa, niin arvaatkos alkuperäinen puolisot eivät peri -tyyppi, kuka perisi osan miehen sukumökistä ja kodistani? Aivan, puolisoni ex. Testamentti on tärkeä paperi.
Jos puolisosi ja lapsensa kuolisivat yhtä aikaa, ei lapsen äiti kuitenkaan perisi exäänsä mikäli heillä on asianmukainen ositus tehtynä avioeron hetkellä. Yleensä samassa onnettomuudessa menehtyneet katsotaan yhtä aikaa menehtyneetksi, eivätkä he peri toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen säsi on - noin 50v? Ei ihme jos loukkaantuu.
Testamentti on yleensä ihan kaikilla varakkailla ikään katsomatta. Ei iällä ole tässä mitään merkitystä. Eihän kukaan fiksu ajattele noin hölmösti. Tämä on puhdasta riskienhallintaa ja lasten edun ajattelua. Ei kaikilla ole raha-asiat ihan rempallaan ja joku käsittämätön kuolemanpelko vai mitä fobiaa sinä tuossa ilmennät. Asiat hoidetaan asioina.
Tein testamenttini 24-vuotiaana.
Pätee yhä, kun en siinä mitään yksittäisiä asioita luettele.
N57
Kurja juttu mutta eihän tuolle minkään voi. Jotkut vanhat on jääriä eikä ajattele mikäolisi fiksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisonne ei peri. Teidän jälkeenne perivät omat lapset, ei puolison lapset.
Omaisuus tasataan. Jokainen saa saman verran rahana tai omaisuutena. Eihän se sen kummempaa.Joo, ei puoliso peri. Mutta mahdollisen eron sattuessa ilman testamenttimääräystä / avioehtoa, puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen, mukaan lukien se peritty omaisuus. Molemmin puolin toki.
Olen uusperheellinen. Puolisollani on yksi lapsi edellisestä liitosta. Jos puolisoni kuolee yhtä aikaa kuin lapsensa, joka on ihan mahdollista esim. kolarissa, niin arvaatkos alkuperäinen puolisot eivät peri -tyyppi, kuka perisi osan miehen sukumökistä ja kodistani? Aivan, puolisoni ex. Testamentti on tärkeä paperi.
Jos puolisosi ja lapsensa kuolisivat yhtä aikaa, ei lapsen äiti kuitenkaan perisi exäänsä mikäli heillä on asianmukainen ositus tehtynä avioeron hetkellä. Yleensä samassa onnettomuudessa menehtyneet katsotaan yhtä aikaa menehtyneetksi, eivätkä he peri toisiaan.
Tämä on hyvä tieto, kiitos. Ositus on toki tehty. Niin kauan kun lapsilla ei ole omia lapsia, olemme kuitenkin nähneet tarpeelliseksi estää ex-puolisoiden perimisen lasten kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten puolisot nyt ainakin kannattaa rajata testamentilla pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinä haluat määrätä, miten isäsi omaisuus jaetaan?
En halua, eikä minua kiinnosta perinnön sisältö. Haluaisin vain, että isäni kirjaisi jonnekin, miten hän haluaa omaisuutensa jaettavan. Ja tuo puolisoiden sulkeminen perinnön ulkopuolelle olisi tärkeä hoitaa ihan virallisesti.
Isä on maininnut, että hän haluaisi mökin säilyvän suvussa. Olen kuitenkin korostanut, että jos mökki tulee meille kaikille sisaruksille yhteiseksi, niin se todennäköisimmin päätyy myyntiin.
ap
Mitä jos ostaisit sen mökin jo valmiiksi itsellesi? Tai kun se tulee myyntiin isäsi menehtymisen jälkeen. Alat varaamaan ne rahat jo nyt valmiiksi siihen. Sitten kun saat perintörahat maksat velat pois, jos saat enemmän rahaa.
Sitten mökki on sinun, eikä tarvitse miettiä muita.
Isäsi haluaa selvästi, että se jako tehdään miten laki määrää. Se on näköjään hänen testamenttinsa muoto. Selkeästi hän haluaa, että puolisotkin perivät jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko aloittajalta unohtunut, että testamentti on VAINAJAN viimeinen tahto? Tuntuu, että muna yrittää opettaa kanaa, tässä tapauksessa siis kukkoa, tekemään testamentin oman tahtonsa mukaan. Isä on ilmeisen kyvykäs mies ja kuulemma vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa, puolisokin elossa. Ap:n painostus täytyy tuntua heistä vastenmieliseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisonne ei peri. Teidän jälkeenne perivät omat lapset, ei puolison lapset.
Omaisuus tasataan. Jokainen saa saman verran rahana tai omaisuutena. Eihän se sen kummempaa.Joo, ei puoliso peri. Mutta mahdollisen eron sattuessa ilman testamenttimääräystä / avioehtoa, puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen, mukaan lukien se peritty omaisuus. Molemmin puolin toki.
Olen uusperheellinen. Puolisollani on yksi lapsi edellisestä liitosta. Jos puolisoni kuolee yhtä aikaa kuin lapsensa, joka on ihan mahdollista esim. kolarissa, niin arvaatkos alkuperäinen puolisot eivät peri -tyyppi, kuka perisi osan miehen sukumökistä ja kodistani? Aivan, puolisoni ex. Testamentti on tärkeä paperi.
Jos puolisosi ja lapsensa kuolisivat yhtä aikaa, ei lapsen äiti kuitenkaan perisi exäänsä mikäli heillä on asianmukainen ositus tehtynä avioeron hetkellä. Yleensä samassa onnettomuudessa menehtyneet katsotaan yhtä aikaa menehtyneetksi, eivätkä he peri toisiaan.
Edellä kirjoitettu ei ole totta. Kuolinsyyntutkijalla on aina velvollisuus merkitä joku kuolinaika ja ottaa kantaa siihen kumpi kuoli ensin. Tämän asian olen kuullut kahdelta taholta: Perhevero-oikeuden kurssilla Tamperen yliopistossa v. 2001 ja kuolinsyyntutkijalta Kauhavan kouluampumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittajalta unohtunut, että testamentti on VAINAJAN viimeinen tahto? Tuntuu, että muna yrittää opettaa kanaa, tässä tapauksessa siis kukkoa, tekemään testamentin oman tahtonsa mukaan. Isä on ilmeisen kyvykäs mies ja kuulemma vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa, puolisokin elossa. Ap:n painostus täytyy tuntua heistä vastenmieliseltä.
Tämä painostaminen, käskeminen ja testamentin sisällön saneleminen nousee kerta toisensa jälkeen esiin. Haluan nyt korostaa: olen tainnut puhua isälleni testamentin tärkeydestä kolmesti, ja joka kerta hän on itse ottanut aiheen puheeksi. Olen sitten hienotunteisesti yrittänyt todeta, että hänen kohdallaan testamentti voisi olla tarpeen, ja olen maininnut esimerkiksi nuo puolisoiden sulkemisen perinnön ulkopuolelle. En ole todellakaan painostanut, saatikka määrännyt, miten hänen kannattaisi testamenttinsa tehdä.
Isä myös usein puhuu siitä, kuinka hän haluaisi (itsekin perimänsä) mökin säilyvän suvussa. Olen siinä yhteydessä maininnut, etten tule ikimaailmassa suostumaan mihinkään yhteisomistuksiin. Minulla on meistä lapsista ainoana mitään taloudellisia rahkeita tai kiinnostusta mökin ylläpitämiseen. Ainahan voin ostaa sisarusteni osuudet, mutta kun koskaan ei voi olla varma, suostuvatko siihen. Loppupeleissä mökki voi päätyä myytäväksi, mikä taas ei ole isän tahdon mukaista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen vanhempien kanssa aika samanlainen mökkiongelma kuin AP:lla. Miehen vanhemmat omistavat mökin, jolla mökkeilevät itse harvakseltaan, kerran tai kaksi kesässä. Minä ja mies lapsinemme olemme jo kymmenen vuoden ajan hoitaneet mökkiä, tehneet pihatyöt, kaikki pienet korjaukset ja maalaukset, kevätsiivoukset sekä talviteloille laiton. Vastineeksi olemme saaneet mökkeillä siellä varsin vapaasti. Nyt miehen vanhemmat ovat niin iäkkäitä ja raihnaisia, että eivät enää pärjää mökillä itsekseen, vaan meidän pitää aina olla mukana kyyditsemässä ja myös paikan päällä koko ajan, auttamassa rappusissa ja laittamassa ruuat. Ensi kesänä he eivät ehkä enää ole mökkeilykunnossa ollenkaan. Nyt mökille on tämän 10 vuoden aikana kertynyt isomman remontin tarvetta ja pitäisi tehdä kalliimpia hankintoja, tyyliin katto uusia ym. Miehen vanhemmat eivät halua laittaa niihin rahaa (syytä eivät ole kertoneet, rahaa tietääkseni olisi ihan hyvin) mutta toisaalta eivät halua myydä mökkiä meille tai tehdä ennakkoperintöä. Mies ei ole heitä painostanut, mutta on tätä kysynyt. Tilanne on hankala. Meille tosi mieluisa mökki rapistuu, mutta emme itse halua myöskään laittaa kymppitonneja remontteihin, jos mökki ei välttämättä tulekaan meille. Miehellä on 2 sisarusta, jotka mökkeilevät kesäisin muutaman viikonlopun, eivätkä ole ikinä osallistuneet mihinkään mökkitöihin. Toinen ei ole mökistä kiinnostunut ja toinen taitaa olla kahden vaiheilla, koska heillä on jo toinen mökki.
Isä on tosi viisas, kun ei ala rahoittamaan enää viimeisinä aikoinaan mitään mökkiremontteja.
Niin koska ne säästöt ja rahathan saa hautaan mukaan.
Niinpä. Ja miehen vanhemmat kuitenkin usein puhelevat siihen tyyliin, kuin mökki olisi säilymässä suvussa, mutta eivät kuitenkaan konkreettisesti halua maksaa remonttia eivätkä myydä/antaa ennakkoperintönä mökkiä. Vedet ovat jo tulleet päämökin katon yhdestä nurkasta läpi talvella. Mökin arvo ja käytettävyys heikkenevät kovaa vauhtia, kun ei tehdä välttämättömiä korjauksia, vaan niitä on lykätty jo vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittajalta unohtunut, että testamentti on VAINAJAN viimeinen tahto? Tuntuu, että muna yrittää opettaa kanaa, tässä tapauksessa siis kukkoa, tekemään testamentin oman tahtonsa mukaan. Isä on ilmeisen kyvykäs mies ja kuulemma vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa, puolisokin elossa. Ap:n painostus täytyy tuntua heistä vastenmieliseltä.
Tämä painostaminen, käskeminen ja testamentin sisällön saneleminen nousee kerta toisensa jälkeen esiin. Haluan nyt korostaa: olen tainnut puhua isälleni testamentin tärkeydestä kolmesti, ja joka kerta hän on itse ottanut aiheen puheeksi. Olen sitten hienotunteisesti yrittänyt todeta, että hänen kohdallaan testamentti voisi olla tarpeen, ja olen maininnut esimerkiksi nuo puolisoiden sulkemisen perinnön ulkopuolelle. En ole todellakaan painostanut, saatikka määrännyt, miten hänen kannattaisi testamenttinsa tehdä.
Isä myös usein puhuu siitä, kuinka hän haluaisi (itsekin perimänsä) mökin säilyvän suvussa. Olen siinä yhteydessä maininnut, etten tule ikimaailmassa suostumaan mihinkään yhteisomistuksiin. Minulla on meistä lapsista ainoana mitään taloudellisia rahkeita tai kiinnostusta mökin ylläpitämiseen. Ainahan voin ostaa sisarusteni osuudet, mutta kun koskaan ei voi olla varma, suostuvatko siihen. Loppupeleissä mökki voi päätyä myytäväksi, mikä taas ei ole isän tahdon mukaista.
ap
Tämähän on aika erilainen näkemys asiaan kuin viesti, jolla ketjun aloitit. Siinä vaikutti, että juuri sinä olet yrittänyt asiasta isällesi toistuvasti puhua testamentista ja asia on sinulle hyvin tärkeä, kun taas isäsi ei näe asiassa ongelmaa.
Jos mökki päätyy myytäväksi, niin sitten vain teet siitä välittäjälle korkeimman tarjouksen ja ostat sen itsellesi. En näe asiassa ongelmaa, varsinkin jos perintöä on tulossa seitsennumeroinen summa jaettavaksi? Kukaan ei tule pakottamaan sinua mihinkään yhteysomistajuuksiin.
Et voi tehdä enää enempää eikä sinulla ole oikeutta painostaa aikuista ihmistä toimimaan sinun haluamalla tavalla. Olet tuonut nyt esille omat argumenttisi ja vaikka ne ovatkin ihan hyviä syitä tehdä testamentti niin vanhempasi päättävät itse haluavatko sellaiset tehdä vai eivät. Nyt on aika jättää vanhemmat rauhaan tämän asian suhteen, he toimivat parhaaksi katsomallaan tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin tuon aloituksen ja jonkun kommentin sieltä täältä.
Faktaa on, että ap:n isä ei halua tai ei näe tarpeelliseksi tehdä testamenttia. Se hälle suotakoon.
Aikanaan tuon paljon puhutun mökin kohtalo sitten ratkeaa. Mitä tuosta vielä liikaa murehtimaan? Siinä olen ap:n kanssa samaa mieltä, että ei ikinä mitään mökkien yhteisomistuksia. Ihan hyvä jos hän sitten perinnönjaossa saa mökin itselleen. Jos ei onnistu, niin myyntiin vaan.
Mitä ihmeen hyötyä sinulla olisi siitä, että saisit isäsi tekemään testamentin?
Tiedät vallan hyvin, että isä voi vaikka saman tien laatia uuden testamentin ja jakaa omaisuutensa just niin kuin haluaa.
Itse asiassa isäsi on kovin rehellinen kun ei sitä nyt tee. Luultavasti on laatinut sellaisen jonka itse haluaa olevan.
Ja muuttaa sitten aina sen mukaan miten kulloinkin näkee sen oikeaksi.
Anna nyt isäsi olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittajalta unohtunut, että testamentti on VAINAJAN viimeinen tahto? Tuntuu, että muna yrittää opettaa kanaa, tässä tapauksessa siis kukkoa, tekemään testamentin oman tahtonsa mukaan. Isä on ilmeisen kyvykäs mies ja kuulemma vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa, puolisokin elossa. Ap:n painostus täytyy tuntua heistä vastenmieliseltä.
Tämä painostaminen, käskeminen ja testamentin sisällön saneleminen nousee kerta toisensa jälkeen esiin. Haluan nyt korostaa: olen tainnut puhua isälleni testamentin tärkeydestä kolmesti, ja joka kerta hän on itse ottanut aiheen puheeksi. Olen sitten hienotunteisesti yrittänyt todeta, että hänen kohdallaan testamentti voisi olla tarpeen, ja olen maininnut esimerkiksi nuo puolisoiden sulkemisen perinnön ulkopuolelle. En ole todellakaan painostanut, saatikka määrännyt, miten hänen kannattaisi testamenttinsa tehdä.
Isä myös usein puhuu siitä, kuinka hän haluaisi (itsekin perimänsä) mökin säilyvän suvussa. Olen siinä yhteydessä maininnut, etten tule ikimaailmassa suostumaan mihinkään yhteisomistuksiin. Minulla on meistä lapsista ainoana mitään taloudellisia rahkeita tai kiinnostusta mökin ylläpitämiseen. Ainahan voin ostaa sisarusteni osuudet, mutta kun koskaan ei voi olla varma, suostuvatko siihen. Loppupeleissä mökki voi päätyä myytäväksi, mikä taas ei ole isän tahdon mukaista.
ap
No nyt puhut kyllä jo outoja. Jos isäsi ei halua tehd testamenttia niin tuntuisi kovin kummalliselta, että juuri isäsi olisi ottanut testamenttiasiat esille ja itse vain olisit siinä vierellä painottanut testamentin tärkeyttä.
Voi huokaus.
Anna nyt sen isäsi olla rauhassa.
Ymmärrän, parahin ap, tarkoituksesi. Mitä enemmän on jaettavaa, sitä suuremmat ovat riidat. Joka tapauksessa isäsi luottaa siihen, että te kaikki pystytte jakamaan omaisuuden niin, että kaikki ovat tyytyväisiä. Se, jakaminen, edellyttää melkoista viisautta ja kykyä ottaa muut huomioon.
Mikäli olet saamiasi vastauksia lukenut, et ole saanut mitään hyvää osaksesi. Ymmärrät varmasti, miksi näin on käynyt!
Ap lienee sama lokkitrolli, joka kirjoitti myös: Varakas täti ei suostu ja Auta miehesi rahoilla pa:ta ystävääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä testsmentin tarkoitusta jos ei ulkopuolisille anneta mitään ( esim. Puolison lapsille tms) eikä haluta jotain lapsista laittaa etusijalle ja muille lakiosa.
Jos on yhdenlaisia rintaperillisiä ei pitäis olla ongelmaa. Jokaiselle saman verran.
Jotain asuntoa, maita, mökkiä tai metsää on melko hankala jakaa useaan osaan ellei vaan myy kaikkea pois.
No pitäiskö ne sitten testamentata yhdelle ettei tule lohkomishankaluutta?
Kun aikoinaan perimme yksiö, se muutettiin rahaksi, silloin ihan kohtuullisen summan rahaakin tileiltä ja maatilan.
Maatila jaettiin kahdeksaan osaan, aika hyvin päästiin sopuun, neljä rantatonttia, neljä metsätonttia.
Hän kuka ei halunnut maata myi lohkomisen jälkeen tonttinsa poislähinnä sopia yhdessä mitä kellekin.
Jos esim. ap jo nyt tietää, että muut sisarukset eivät ilahdu hänen näkemyksestään jakaa perintö, niin miten ihmeessä riita olisi vältettävissä aloittamall a jo nyt keskustelu siitä, kuka saa mitäkin?
Tottakai on järkevää suunnitella omaa testamenttia ja omaisuuden jakoa kuoleman jälkeen. Usein se mahdollistaa myös vero-optimoinnin ja estää monta riitaa myöhemmin. Jokaisella on kuitenkin oikeus tuosta asiasta päättää vain itsensä ja oman omaisuuden kohdalla, eikä painostaa/määräillä omia vanhempia tekemään niin kuin itse haluaa.