Pelottaa, jos en saakkaan ADD-diagnoosia
Olen 20-vuotias nainen, ja olen kärsinyt keskittymisongelmista koko ikäni ajan.
Minulle on vaikeaa aloittaa asioiden tekemistä, ihan joka paikassa, en kuuntele (vaikka haluaisin), ihmisiä, jotka puhuvat mulle. Elän ns omissa maailmoissani.
Aloin pelkäämään sitä etten saakkaan diagnoosia, sillä jos en saa, luulen että itsetuntoni romahtaa. Tämänkin aloituksen kirjoittaminen on minulle haastavaa, siis en vain tiedä mistä aloittaisin.
Vertaistukea niiltä jotka eivät ole saaneet diagnoosia vaikka kävivät tutkimuksissa? Ja miltä se tuntui, kun et saanutkaan DG:tä?
Kommentit (2)
Jos sä et saa diagnoosia niin sitten sulla on mitä ilmeisemmin ongelmien lähde muualla. Et sinä tarvitse diagnoosia vaan oikeaan ongelmaan kohdentuvaa apua.
Se voi olla vaikka terapiaa tms.
Ole sinnikäs, psykologit ja psykiatrit on aika osaavia etsimään juurisyitä vaikka välillä voikin olla pitkäkestoinen ja haastava matka.
Kuntoutuminen ja hyvä elämä on tavoite, ei dg.
Up