Lue keskustelun säännöt.
HS Meillä on luokkayhteiskunnan merkkejä
29.08.2022 |
Artikkelissa kerrotaan lasten koulumatkoihin kohdistuneesta tutkimuksesta. Keskiluokka välttelee alueita, joilla lapset eivät koe mukavaksi kulkea kouluun. Perinteisesti eriairvoistumista on pyritty kontrolloida sekoittamalla kovan rahan talojen joukkoon kunnan vuokrakasarmeja, enää se ei toimi. Myöskään koulu ei enää pysty sekoittamaan eri taustoista tulevia lapsia.
Se mikä kalskahtaa korvaan on: "TÄMÄ on perimmäinen syy, miksi on kehitettävä yhä parempia keinoja estää hyvinvoivien ihmisten muuttoja alueilta, joilla huono-osaisuuden riski on olemassa." Ikään kuin keskiluokalta on vietävä oikeus omiin ratkaisuihin. Jos ei halua asua sukupolvisen köyhyyden ja huono-osaisuuden keskellä, niin se on huonoa ja yhteiskunnan erityisesti tulee estää sitä? Että jostain syystä keskiluokan lapset pitää uhrata, jotta persaukisten lapset eivät täysin syrjäytyisi? Mitä mieltä?
Kommentit (581)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis luojan kiitos emme elä kommunismissa emmekä sosialismissa, vaan yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus ansaita omat rahansa.
Peruskoulun sosiaalisia eroja tasaava vaikutus on loppunut. Eli se ansaitseminen onnistuu nykyään lähinnä niille, joilla on hyvät lähtökohdat.
Luokkayhteiskunta.
Aineeton köyhyys periytyy tutkimusten mukaan vahvemmin kuin aineellinen. Esim lukutaidon kehittäminen ja ylläpitäminen jää kyllä paljon kodin vastuulle, mutta ilman sujuvaa luku- tai kirjoitustaitoakin, tai oppineisuutta voi vaurastua (esim konepaja/maanrakennusysrittäjiä ymv). Silloin ratkaissee kova työnteko ja riskinottokyky, ei yhteiskuntaluokka..
Koulutus on alkanut taas periytyä. Kouluttamattomasta kodista tulevat nuoret ajattelevat, että hekään eivät voi kouluttautua.
Siksi välttämättä hyväkään oppilas "väärästä perheestä" ei ohjaudu kykyjensä mukaiseen koulutukseen, kun taas koulutetut vanhemmat pitävät huolen, että heidän seiskapuolen lapsensa hankkii itselleen koulutuksen.
on oppilaita jotka itse tajuaa että kouluttautua tässä pitää
Mitä enemmän koulutukseen hakeutumisessa on haasteita, sitä enemmän tarvitaan tukea kotoa.
Päälle se, että kaikki hyvät ylioppilaat eivät tajua lähteä kouluttautumaan, kun ei kukaan suvustakaan ole.
Tai sanoisin, että nuoret tarvitsevat tukea. Kotoa sitä ei välttämättä tule, jos tulisi, niin kyllä nuoret silloin pääosin hakeutuvat jatkokoulutukseen.
Olen päässäni ideoinut, että me tarvittais Suomeen jotain sellaista tukimallia tai tukihenkilöä/tukipistettä, missä ne nuoret, joilla selvästi olisi lahjoja ja kykyä hakeutua esimerkiksi korkeakoulutukseen, saisi valmennusta, tsemppiä ja tukea siihen, että heillä ensinnäkin oppimistaidot parantuisivat korkeakouluja vastaavaksi sekä he saisivat itseluottamusta siihen, että heistä on korkeakouluopintoihin. Ongelmanahan osalla opiskelijoista on se, että vaikka pää pelaa, on peruskouluaika mennyt tavalla tai toisella selviytymiseen, joten ne oppimisen taidot jäävät kehittymättä, joita tarvittaisiin esim. yliopistossa. Eikä myöskään ole itseluottamusta eikä uskoa omiin kykyihin ja taitoihin eikä niitä kukaan saa tyhjästä luotua, vaan meistä jokainen tarvitsee sen hyväksyvän, uskovan ja kannustavan peilin toisesta ihmisestä että sisäinen puhe ja kuva omasta itsestä alkaa muuttua. Opo ei tähän tarpeeseen pysty vastaamaan, opot käyvät vaan kaavamaisesti läpi sitä, mitä eri jatkokoulutusmahdollisuuksia on, kun tällaiset opiskelijat tarvitsisivat ennemminkin tiivistä mentorointia, ohjausta ja opetusta. Jonkun tiedättekö hyvän, viisaan ja korkeakouluista ymmärtävän aikuisen, joka osaa ensinnäkin opettaa oppimisen taitoja (kuinka kirjoitetaan pitkiä esseitä, kuinka tutustutaan laajaan aineistoon ja etsitään sieltä olennainen ilman että yritetään päntätä koko opus läpi jne.).
opot kyllä kannustaa jatkamaan ja huomaavat jos joku yrittää mennä alta riman joka on hyvä koulussa, suorastaan loistava,
Eivät kannusta. Esim. hyvin koulussa pärjääville ruskeille tytöille neuvotaan hyvin kategorisesti lähihoitajakoulutusta.
Piirtämistaitoiselle matikasta tykkäävälle ei osata neuvoa arkkitehtia, vaan aletaan tarjota jotain taidealan koulutuksia. Liikaa kannustetaan seuraamaan sydäntä ja unelmia.
Esim. tykkäät leipoa, mene kondiittoriksi! Aargh. Mieluummin mene sinne, minne rahkeet riittää, ja leivo vapaa-ajallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis luojan kiitos emme elä kommunismissa emmekä sosialismissa, vaan yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus ansaita omat rahansa.
Peruskoulun sosiaalisia eroja tasaava vaikutus on loppunut. Eli se ansaitseminen onnistuu nykyään lähinnä niille, joilla on hyvät lähtökohdat.
Luokkayhteiskunta.
Aineeton köyhyys periytyy tutkimusten mukaan vahvemmin kuin aineellinen. Esim lukutaidon kehittäminen ja ylläpitäminen jää kyllä paljon kodin vastuulle, mutta ilman sujuvaa luku- tai kirjoitustaitoakin, tai oppineisuutta voi vaurastua (esim konepaja/maanrakennusysrittäjiä ymv). Silloin ratkaissee kova työnteko ja riskinottokyky, ei yhteiskuntaluokka..
Koulutus on alkanut taas periytyä. Kouluttamattomasta kodista tulevat nuoret ajattelevat, että hekään eivät voi kouluttautua.
Siksi välttämättä hyväkään oppilas "väärästä perheestä" ei ohjaudu kykyjensä mukaiseen koulutukseen, kun taas koulutetut vanhemmat pitävät huolen, että heidän seiskapuolen lapsensa hankkii itselleen koulutuksen.
on oppilaita jotka itse tajuaa että kouluttautua tässä pitää
Mitä enemmän koulutukseen hakeutumisessa on haasteita, sitä enemmän tarvitaan tukea kotoa.
Päälle se, että kaikki hyvät ylioppilaat eivät tajua lähteä kouluttautumaan, kun ei kukaan suvustakaan ole.
Tai sanoisin, että nuoret tarvitsevat tukea. Kotoa sitä ei välttämättä tule, jos tulisi, niin kyllä nuoret silloin pääosin hakeutuvat jatkokoulutukseen.
Olen päässäni ideoinut, että me tarvittais Suomeen jotain sellaista tukimallia tai tukihenkilöä/tukipistettä, missä ne nuoret, joilla selvästi olisi lahjoja ja kykyä hakeutua esimerkiksi korkeakoulutukseen, saisi valmennusta, tsemppiä ja tukea siihen, että heillä ensinnäkin oppimistaidot parantuisivat korkeakouluja vastaavaksi sekä he saisivat itseluottamusta siihen, että heistä on korkeakouluopintoihin. Ongelmanahan osalla opiskelijoista on se, että vaikka pää pelaa, on peruskouluaika mennyt tavalla tai toisella selviytymiseen, joten ne oppimisen taidot jäävät kehittymättä, joita tarvittaisiin esim. yliopistossa. Eikä myöskään ole itseluottamusta eikä uskoa omiin kykyihin ja taitoihin eikä niitä kukaan saa tyhjästä luotua, vaan meistä jokainen tarvitsee sen hyväksyvän, uskovan ja kannustavan peilin toisesta ihmisestä että sisäinen puhe ja kuva omasta itsestä alkaa muuttua. Opo ei tähän tarpeeseen pysty vastaamaan, opot käyvät vaan kaavamaisesti läpi sitä, mitä eri jatkokoulutusmahdollisuuksia on, kun tällaiset opiskelijat tarvitsisivat ennemminkin tiivistä mentorointia, ohjausta ja opetusta. Jonkun tiedättekö hyvän, viisaan ja korkeakouluista ymmärtävän aikuisen, joka osaa ensinnäkin opettaa oppimisen taitoja (kuinka kirjoitetaan pitkiä esseitä, kuinka tutustutaan laajaan aineistoon ja etsitään sieltä olennainen ilman että yritetään päntätä koko opus läpi jne.).
opot kyllä kannustaa jatkamaan ja huomaavat jos joku yrittää mennä alta riman joka on hyvä koulussa, suorastaan loistava,
Ei mulla kyllä kannustanut eikä huomannut yhtään mitään.
KauttaTeutateksen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KauttaTeutateksen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan se outoa, että luokkayhteiskunta on sellainen, jossa sallitaan lasten ahdisteleminen koulumatkalla. Apuna on opastaa lapsia, miten toimia, jos joutuu kodin tai koulun ulkopuolella turvattomaan tilanteeseen sen sijaan, että yhteiskunta tekisi kaikkensa, että lapsi ei tällaiseen tilanteeseen joudu!
Minusta on aika lailla julmaa vastuuttaa lapset jonkinlaisiksi yhteiskuntaluokkien nomadeiksi, joiden tehtävänä on sietää mitä tahansa ja selvitä mistä tahansa vain siksi, että meillä hyväksytään itseaiheutettu huono-osaisuus ja tulevaisuudessa esim. käyttöhuoneilla tuetaan sitä. Entä jo apuna olisi se, että sekavat ahdistelijat suljettaisiin laitoksiin. Niin tehtiin vielä 70-luvulla eikä höpisty yksilön oikeuksista. Jos päässä viirasi aineiden takia, niin oikea paikka ei ollut päivystämässä koulutiellä. Ja jos tämä on liian kallista, niin sitten kaikille lapsille taksikyyti kouluun, jos matka ylittää 200 m.
Luokkayhteiskunnassa voisi edes joskus sillä veroja maksavalla luokalla olla oikeus saada lapsilleen turvaa eikä aina vedottaisi siihen, että huono-osaisuus ei ole oma valinta.
Miten käyttöhuoneet liittyvät tähän? toivottavasti olet sitä mieltä että myös päihderiippuvainen on yksilö jolla on ihmisarvo.
Lue mielellään tämä artikkeli: https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000008974100.html
"Käyttöhuoneita vastustaville haluaisin sanoa, että olkaa kilttejä ja perehtykää asiaan. Lukekaa tutkimuksia ja kuunnelkaa ihmisiä, joita käyttöhuoneet koskevat. Ihmisoikeudet eivät ole mielipideasia, ja tässä monelle on kysymys elämästä ja kuolemasta.
Suomessa huumeisiin kuolee vuosi vuodelta enemmän ihmisiä. Me ollaan kaikki joidenkin tyttäriä ja poikia, äitejä ja isejä, ukkeja ja mummoja. Ihmisiä perkele. Meillä on tunteet ja haaveet, ja meistä moni haluaa parempaa. Moni meistä haluaa elämän.
Mutta kun kuulee tarpeeksi kauan puhetta siitä, että joku ei pidä edes ihmisenä, ja olisi parempi, jos kaikki addiktit vain kuolisivat pois, niin siihen alkaa itsekin uskoa. Siis siihen, että en mä voi koskaan päästä kuiville, ja varsinkin, etten mä ansaitse päästä kuiville.
Se on tavallaan niin tekopyhää, kun miettii, kuinka moni suomalainen vetää päänsä täyteen viinaa joka viikonloppu, eikä siinä ole mitään laitonta tai edes mitään poikkeavaa. Mutta en mä halua tehdä sitä vertausta, sillä niilläkin ihmisillä on varmasti todella paha olla. Toivon, että käyttöhuoneita vastustavat ja addikteja kyykyttävät ihmiset vielä jokin päivä näkisivät, että huumeriippuvaiset ovat sairaita ja ansaitsevat hoitoa."
On perehdytty ja muualla on havaittu ettei käyttöhuoneet vähennä kuolemia. Eikä kyllä käyttöäkään. Joten argumenttisi ei toimi. Muuten voisit mennä jankuttamaan niistä jonnekin muualle koska ei ne ole tämän ketjun aihe.
Juuri "muualla" on havaittu että käyttöhuoneet nimeonomaan vähentää kuolemia ja yleisiä huumekäytön haittoja. Lähteitä kiitos.
Ja kyllä näköjään on tämän ketjun aihe jos heti ekalla sivulla mainitaan. Emme asu Singaporessa.
Mene sinne käyttöhuoneketjuusi jankuttamaan tai singaporeen. Ihan sama kunhan menet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä valitsin pääkaupunkiseudulta asuinalueen, jolle on kiellettyä rakentaa kerrostaloja, luhtitaloja, paritaloja ja rivitaloja, ainostaan siis vain omakotitalot ovat sallittuja. Täälläkin kuulee silti välillä molotusta (lähinnä etelänaapurin) kun omistajat vuokraavat talojaan. Mutta pääsääntöisesti asujamisto on henkisesti ja fyysisesti aika samanlaisia kun itsekin on. Helpottaa suuresti elämistä. Eläman laatu on parantunut, vaikka sinänsä en ole kovin kiinnostunut naapureista eivätkä he minusta. Kukaan ei häiritse ja ruohonleikkurikaan naapurustossa ei käynnisty viikonloppuna liian aikaisin. Kaupassa asioidaan suomeksi ja ruotsiksi. Alkoa ei ole, kapakkaa ei ole, metroasemaa ei ole, läpikulkua ei ole. Koulussa opettajien aika ei mene tulokkaiden parissa vaan lapset saavat käydä rauhassa koulua. Tylsää keskiluokkaisuutta moni sanoo, mutta minulle tämä on parasta mitä tiedän.
En nyt tarkoita, että asuinalueellesi olisi käymässä mitään, mutta millainen kielto on kyseessä? Jos kyse on vain asemakaavasta, jossa alue on kaavoitettu pientaloille, yksi kaavamuutos ja tilanne voi olla aivan toinen. Kaavamuutoksia tehdään jatkuvasti eli ajantasainen asemakaava kertoo vain nykytilanteesta, ei tulevaisuudesta.
Kyllä kyseessä on asemakaava. Talot ovat pääsääntöisesti rakennettu 2000-2010 aikana muutamaa vanhempaa taloa lukuunottamatta, jotka ovatkin jo myyneet kirvesvarsitontteja. Lisää rakentamista ei siis oikein mahdu ja uudehkoja taloja ei varmaankaan pureta vähään aikaan. Ja pääseehän täältä pois, jos tilanne muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Kyllä vaan. Jotkut on halunneet uskotella, että sitä ei muka olisi: keskiluokka omista syistään ja työväenluokka on niin tyhmää, että ei tajua olevansa tynnyrin pohjalla. Ja jos tajuaa, se syyttää siitä niekeriä, eikä ketään muuta. Ja ylempi luokka hyväksyy tämän hiljaisesti, koska saa itse olla rauhassa.
Marx oli oikeassa näissä jutuissa.
Työväenluokka on kakun kerma ja kirsikka, juppipellet stressaavat itsensä kuoliaiksi naapurin isommasta BMW:stä ja kalliimmista lomamatkoista!
Lasten (itse haluamiin) harrastuksiin ja turvalliseen koulumatkaan panostavat omien kykyjensä mukaan, kaikki rakastavat vanhemmat yhteiskuntaluokasta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut alueella, jossa on ollut tuollaista "sosiaalista sekoittamista", eli omistusasunnot ja kunnan vuokra-asunnot likellä toisiaan. Lopputuloksena se meni siihen, että kunnan asunnoissa asuvat hengasivat omissa oloissaan, samoin omistusasuntojen lapset. Oletan että omistusasujien vanhemmat olivat ehkä kieltäneet lapsiaan hengaamasta siellä, mutta olis se myös niinkin, että nämä kunnan asunnoissa asuvat lapset eivät itsekään halunneet hengata noiden kanssa. Kyllä se ajatusmaailma lähtee eri suuntiin nuorena ja alkaa näkyä selvästi siinä yläasteelle tullessa. Toki on aina poikkeuksia.
samaa koulua käyvät
Vasta uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan koulussakaan ei eri taustaiset vietä aikaa yhdessä. Koulun jälkeen sitten keskiluokan lapset ovat harrastamassa ja sippijengin lapset venyvät pihoilla ja kauppakeskuksissa toimettomina.
Tässä tutkimuksessa surullista oli se, että köyhät tai huono-osaiset lapset tunnistavat toisensa jo olemuksesta, samoin paremmat tuntevat toisensa. Ja hakeutuvat toistensa seuraan. Niin aikaisin se alkaa..
Kyllähän aikusistakin näkee mitä ne on. Yhteiskuntaluokka näkyy kyllä olemuksessa aina.
Ja nimenomaan se synnynnäinen yhteiskuntaluokka. Tämä voi olla hitonmoinen ongelma, jos sattuukin joutumaan elämässään vähän isompiin vaikeuksiin.
Itse olen luokkapudokas erinäisten kiehtovien sairauksien ja vakuutuslääkärien ansioista. Minun on todella vaikea saada mitään "auttajatahoja" ymmärtämään, millä tolalla asiani ovat tai miten huonosti voin, koska ilmeisesti se "keskiluokkaiseksi syntynyt" on tatuoitu otsaani ja loistaa niin, että peittää leikkaamattomat hiukset, hoitamattoman ihon, linttaan astutut kengät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis luojan kiitos emme elä kommunismissa emmekä sosialismissa, vaan yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus ansaita omat rahansa.
Peruskoulun sosiaalisia eroja tasaava vaikutus on loppunut. Eli se ansaitseminen onnistuu nykyään lähinnä niille, joilla on hyvät lähtökohdat.
Luokkayhteiskunta.
Aineeton köyhyys periytyy tutkimusten mukaan vahvemmin kuin aineellinen. Esim lukutaidon kehittäminen ja ylläpitäminen jää kyllä paljon kodin vastuulle, mutta ilman sujuvaa luku- tai kirjoitustaitoakin, tai oppineisuutta voi vaurastua (esim konepaja/maanrakennusysrittäjiä ymv). Silloin ratkaissee kova työnteko ja riskinottokyky, ei yhteiskuntaluokka..
Koulutus on alkanut taas periytyä. Kouluttamattomasta kodista tulevat nuoret ajattelevat, että hekään eivät voi kouluttautua.
Siksi välttämättä hyväkään oppilas "väärästä perheestä" ei ohjaudu kykyjensä mukaiseen koulutukseen, kun taas koulutetut vanhemmat pitävät huolen, että heidän seiskapuolen lapsensa hankkii itselleen koulutuksen.
on oppilaita jotka itse tajuaa että kouluttautua tässä pitää
Mitä enemmän koulutukseen hakeutumisessa on haasteita, sitä enemmän tarvitaan tukea kotoa.
Päälle se, että kaikki hyvät ylioppilaat eivät tajua lähteä kouluttautumaan, kun ei kukaan suvustakaan ole.
Tai sanoisin, että nuoret tarvitsevat tukea. Kotoa sitä ei välttämättä tule, jos tulisi, niin kyllä nuoret silloin pääosin hakeutuvat jatkokoulutukseen.
Olen päässäni ideoinut, että me tarvittais Suomeen jotain sellaista tukimallia tai tukihenkilöä/tukipistettä, missä ne nuoret, joilla selvästi olisi lahjoja ja kykyä hakeutua esimerkiksi korkeakoulutukseen, saisi valmennusta, tsemppiä ja tukea siihen, että heillä ensinnäkin oppimistaidot parantuisivat korkeakouluja vastaavaksi sekä he saisivat itseluottamusta siihen, että heistä on korkeakouluopintoihin. Ongelmanahan osalla opiskelijoista on se, että vaikka pää pelaa, on peruskouluaika mennyt tavalla tai toisella selviytymiseen, joten ne oppimisen taidot jäävät kehittymättä, joita tarvittaisiin esim. yliopistossa. Eikä myöskään ole itseluottamusta eikä uskoa omiin kykyihin ja taitoihin eikä niitä kukaan saa tyhjästä luotua, vaan meistä jokainen tarvitsee sen hyväksyvän, uskovan ja kannustavan peilin toisesta ihmisestä että sisäinen puhe ja kuva omasta itsestä alkaa muuttua. Opo ei tähän tarpeeseen pysty vastaamaan, opot käyvät vaan kaavamaisesti läpi sitä, mitä eri jatkokoulutusmahdollisuuksia on, kun tällaiset opiskelijat tarvitsisivat ennemminkin tiivistä mentorointia, ohjausta ja opetusta. Jonkun tiedättekö hyvän, viisaan ja korkeakouluista ymmärtävän aikuisen, joka osaa ensinnäkin opettaa oppimisen taitoja (kuinka kirjoitetaan pitkiä esseitä, kuinka tutustutaan laajaan aineistoon ja etsitään sieltä olennainen ilman että yritetään päntätä koko opus läpi jne.).
opot kyllä kannustaa jatkamaan ja huomaavat jos joku yrittää mennä alta riman joka on hyvä koulussa, suorastaan loistava,
Eivät kannusta. Esim. hyvin koulussa pärjääville ruskeille tytöille neuvotaan hyvin kategorisesti lähihoitajakoulutusta.
Piirtämistaitoiselle matikasta tykkäävälle ei osata neuvoa arkkitehtia, vaan aletaan tarjota jotain taidealan koulutuksia. Liikaa kannustetaan seuraamaan sydäntä ja unelmia.
Esim. tykkäät leipoa, mene kondiittoriksi! Aargh. Mieluummin mene sinne, minne rahkeet riittää, ja leivo vapaa-ajallasi.
Kaikki ihmiset ovat ihonväriltään jotain ruskean sävyä. Just saying.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväosaiset/hyvätuloiset on aina alistanu pienituloisia/köyhiä ihmisiä, he eivät edes halua tasa-arvoa vaan he haluavat ettei pienituloisteb/köyhien tulot nouse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yliopistomaailmassa luokkayhteiskunta on näkynyt kaiken aikaa: professoriperheiden lapset saavat helpommin tutkimusrahoitusta ja vakituisia työpaikkoja ja professuureja.
Eivät ne niistä saa sen vuoksi kenen lapsia ovat, vaan koska ovat oppineet kotoa miten akateeminen maailma toimii.
Juuri näin. Siksi minun lapsellani on hieno CV, kun minä osasin kertoa, miten sellainen kuuluu tehdä.
Nuoren oma versio oli muokkaamatonta tekstiä pötkössä.
Tämä huvitti. Kyllä sen cv:n oppii muutenkin tekemään kuin äidin/isän neuvoilla, mutta toki vanhempien kannattaa varmistaa, että nuori osaa käyttäytyä oikein haastattelutilanteessa.
Moni ei edes tarvi koko cv:tä, kun työt saa tuttujen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis luojan kiitos emme elä kommunismissa emmekä sosialismissa, vaan yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus ansaita omat rahansa.
Peruskoulun sosiaalisia eroja tasaava vaikutus on loppunut. Eli se ansaitseminen onnistuu nykyään lähinnä niille, joilla on hyvät lähtökohdat.
Luokkayhteiskunta.
Aineeton köyhyys periytyy tutkimusten mukaan vahvemmin kuin aineellinen. Esim lukutaidon kehittäminen ja ylläpitäminen jää kyllä paljon kodin vastuulle, mutta ilman sujuvaa luku- tai kirjoitustaitoakin, tai oppineisuutta voi vaurastua (esim konepaja/maanrakennusysrittäjiä ymv). Silloin ratkaissee kova työnteko ja riskinottokyky, ei yhteiskuntaluokka..
Koulutus on alkanut taas periytyä. Kouluttamattomasta kodista tulevat nuoret ajattelevat, että hekään eivät voi kouluttautua.
Siksi välttämättä hyväkään oppilas "väärästä perheestä" ei ohjaudu kykyjensä mukaiseen koulutukseen, kun taas koulutetut vanhemmat pitävät huolen, että heidän seiskapuolen lapsensa hankkii itselleen koulutuksen.
on oppilaita jotka itse tajuaa että kouluttautua tässä pitää
Mitä enemmän koulutukseen hakeutumisessa on haasteita, sitä enemmän tarvitaan tukea kotoa.
Päälle se, että kaikki hyvät ylioppilaat eivät tajua lähteä kouluttautumaan, kun ei kukaan suvustakaan ole.
kyllä kai 18 v tietää mitä haluaa ja pyrkii sinne minne haluaa varsinkin jos voi vielä valita. Itse kyllä kannustin koko kouluajan mutta poika tiesi mitä haluaa aika varhain. nimimerkillä kaukana akateemisuudesta
En minä tiennyt. Olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni kuunnellut kotona aikuisten renkutusta siitä, miten minusta ei ikinä tule yhtään mitään, olen ty*m-ä, lahj_at-on, tulevaisuuteni on sos-supu*mina, olen *** (tähän maksullista naista kuvaava sana koska ei saa sanoa) ja muuta yhtä ihanaa. Kaikki yritykseni etsiä omia lahjojani ja vahvuuksiani ly_tättiin ja estettiin, harrastamisesta tehtiin niin inhottavaa ja hau_kutt_iin, kunnes viimein lopetin. Ei todellakaan autettu läksyissä eikä missään, jos kysyin apua, haukuttiin äly_kää_piök-si ja idi__ootik_si. Siihen lisänä alkoholismi ja perhev*kivalta monissa muissakin muodoissa kuin henkisenä. Voin sanoa ihan rehellisesti, että olin aivan täysin pihalla 18-vuotiaana ylipäätänsä siinä, kuka minä olen, mistä minä pidän, mitä minä osaan jne. Ajattelin että turhaan haen minnekään kun en kuitenkaan minnekään pääse. Varhaisaikuisuus menikin sitten itseä etsiessä ja itseen tutustuessa samalla kun hoidin trau_mataustas_ta johtuvia vaurioita psykiatrian puolella. Vasta lähemmäs 30-vuotiaana aloin tajuamaan, että minähän en itseasiassa ole ollenkaan tyh_m-ä, vaan älyni riittäisi jopa yliopistoon. Olin vaan auttamattoman jäljessä opiskelutaidoissa, pääsin ammattikorkeaan ja niiden vuosien aikana opin pikkuhiljaa niitä taitoja, joita korkeakouluissa tarvitaan. Edelleen haaveilen yliopisto-opinnoista, koska rakastan oppimista. Haluan vain myös perheen, mikä on toinen iso haaveeni ja tässä ikä tulee vastaan. Joten olen panostanut nyt tähän perhehaaveeseen ja jättänyt mahdolliset yliopisto-opintohaaveet tulevaisuuteen.
Olisin kipeästi tarvinnut edes yhden aikuisen, joka olisi nähnyt minut, kykyni ja lahjani, tukenut minua ja valanut uskoa. Sekä opettanut.
Pahoittelut epäselvästä tekstistä, joihinkin sanoihin tökkäsi julkaiseminen..
Onpa surullista luettavaa. Vaikea käsittää vanhempia, jotka tarkoituksellisesti sabotoivat omia lapsiaan ja toivovat heille epäonnistumista. Tsemppiä sinulle, vaikutat sympaattiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Ja missä on sanottu että kirjailijan on oltava nimenomaan nälkäkuolemaan partaalla voidakseen kirjoittaa köyhistä? Puhuin köyhistä oloista lähtöisin olevista tai myöhemmin työväenluokkaisista kunhan työväenluokka oli ensin keksitty. Tietty jos kirjailija menestyy niin äkkiäkös tuosta tulee hyväosainen joka sitten mielestäsi ei ole kelvollinen kirjoittamaan köyhistä.
Esim. linna oli maaseudulta kotoisin ja teki töitä mm. tehtaassa ennen menestystään kirjailijana. Tunnetusti linna kirjoitti ahkerista taviksista monenlaisissa rooleissa, joskus sankarillisissa ja joskus vähemmän.
Mielestäni kerrot juuri että esim kirjallisissa teoksissa köyhä esitetään ihanana ihmisenä juuri siksi, että kirjailijat itse ovat olleet köyhiä. Pyysin kertomaan ketkä kaikki kirjailijat, jotka idealisoivat köyhän, olivat itse lapsena tahi myöhemmin aikansa mittapuulla köyhiä.
Mutta palatakseni itse asiaan; en tunnista tuollaista keskustelua, jossa kaikki mitä rikas tekee on upeaa ja sama köyhän tekemänä kamalaa. Esitit esimerkkinä vaatteet; köyhän vaatteet kauheita riepuja, rikkaan samanlainen garderoobi upeaa downshiftaamista -missä tällaista keskustelua faktuaalisesti näkyy?
Koita nyt aluksi oppia että täällä on useampiakin keskustelijoita kuin yksi.
Ja pyysit yhtä esimerkkiä ja sanoin että väinö linna. Ole hyvä.
Minua ei kiinnosta se että hyväksytkö sinä tuon vai et koska et sinä ole asemassa jossa voit tuomaroida keskustelua.
Kannattaa lukea noi lainaukset yllä ennen kuin jatkat. Kukaan ei ole pyytänyt "yhtä esimerkkiä", sen sijaan yllä on useaan kertaan yleistetty, että köyhä idealisoidaan kirjallisuudessa koska kirjailijat itse ovat olleet köyhiä. Ja rautalankaakin tarjotaan sekä suositellaan tutustumista historiaan, nykyaikaan ja kirjailijapiireihin. Nonni, tutustuttu, en silti löydä korrelaatiota kulttuurintuottajan, köyhien kirjallisen idealisoijan ja vähäosaisuuden välillä.
Sen sijaan esitetään väite, että köyhän tekemisiä jotenkin yleisesti pidetään "huonona" ja rikkaan "hyvänä", ilman ensimmäistäkään tosielämän esimerkkiä tällaisesta asenteesta, jolloin voin vaan todeta, että köyhyyden idealisointi ja varakkaan demonisointi myyttinä elää ja voi paksusti.
Ei tuo idealisointi tai vastakkaintulkinta ole minkään kirjailijoiden tekelettä, vaan ihan lehtijuttujen, blogien ja muun kevyemmän materiaalin tuottamaa.
On useita juttuja siitä, kuinka joku yritysjohtaja päätti alkaa sairaanhoitajaksi ja nautti oravanpyörästä jäämistä. Aikaa jäi harrastamiselle, matkustamiselle ja vapaaehtoistyölle. Samassa julkaisussa voi olla juttu siitä, miten kamalaa sairaanhoitajan elo on, kun ei palkka on niin pieni, ettei mitään voi harrastaa tai mihinkään matkustaa.
On lehtijuttuja siitä, miten joku menestyvä päätttää alkaa elää jossain skutsissa omavaraistaloudessa. Sama tilanne köyhällä on lähinnä lyömäväline: lopeta valitus ja mene metsään keräämään talveksi puolukkaa - joka asunnossa on pakastin - bussilippu on alle 3 euroa!!
On juttuja naisista, jotka lopettivat hiuksensa pesut ja nyt on luonnolline lookki. Ei ole juttuja siitä, miten köyhällä ei ole varaa shampooseen ja yhtä luonnollinen lookki!
Silloin, kun joku asia on valinta, mahdollisuus, ei pakko, se on cool. Köyhällä ei ole varaa valita.
okei.. eli se on siis huono asia jos joku hyvätuloisesta asemasta vaihtaa työhön, jossa on heikompi palkka, mutta kokee voivansa paremmin -ja vielä kertoo olevansa tyytyväinen valintaansa? Vai se, että joku toinen on tyytymätön samassa tilanteessa koska tulotaso on mielestään matala ja kertoo sen jossain julkaisussa ääneen? Ei kai kyse ole siitä, että valinta on "cool" ja köyhä sitten huono kun ei voi valita. Kyse on kai edelläkin valiTTAMISESTA. Ei mielestäni sekään saa pelkästään myönteistä vastaanottoa jos nyt vaikkapa se rikas valittaa kuinka on rankka työ ja kovat verot. Sille sanotaan että no jos ei kelpaa niin muutapa sitten vaikka sinne amerikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyväosaiset/hyvätuloiset on aina alistanu pienituloisia/köyhiä ihmisiä, he eivät edes halua tasa-arvoa vaan he haluavat ettei pienituloisteb/köyhien tulot nouse.
Kyllä sinun heikkoon asemaasi on ihan muu syy, kuin että hyväosainen alistaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Väinö Linna, torpparin poika. Täällä Pohjantähden alla -sarja tendenssinomaisesti esittelee hyviä köyhiä ja huonoja rikkaita.
Vähän vaikeaa minun on nähdä pienviljelijä /työläinen 20-luvun vähäosaisena, taikka kun Päätalosta puhutaan, savottamiesten työnjohtaja. Tyypillisiä "keskiluokkaisia" ammatteja ennen sotia.
Oli miten oli, kuvitelma siitä, että kulttuurintuottajat olisivat pääasiallisesti vaatimattomissa oloissa varttuneita ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se, että heistä usealla on vasemmistolainen maailmankuva liittyy taas enemmän opinahjoon (yliopisto), kulttuuripiirien trendeihin sekä 60-70 -luvuilla, että jo aiemmin esim juuri Tampereella joka oli ja on varsin punainen paikkakunta, että etenkin siihen, että useimmat kulttuurintuottajat elävät pääosin jostain muusta kuin suorista myyntituotoista.
Niin, siksipä et olekaan uskottava väitteinesi joita et niitäkään todista mitenkään.
"Vielä 1920-luvulla sitten jokseenkin 70% ammatissa toimivista sai toimeentulonsa maataloudesta. Näistä suurin osa oli itsenäisiä talopoikia ja pienviljelijöitä, siis itsensätyöllistäjiä. Teollisuuden osuus työllisyydestä oli noin 10%. Kaiken kaikkiaan palkkatyöläisten osuus kaikista työllisistä oli varsin pieni."
Oikeasti köyhät olivat 1950-luvulle saakka kerjuulla:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/09/28/suomalaiset-kerjuulla
Ja mikä tuossa todisti ettei pienviljelijä olisi ollut köyhä? Oma ennakkoluulosi?
no voi tsiisus. Vaikkapa tilastomatematiikan ymmärrys. Jos se ei kelpaa niin kansallisbiografian elämänkerta jossa Linnan lapsuuden perheen kerrotaan tulleen toimeen verrattain hyvin.
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/701
Montako pienviljelijää /sellaisen lasta tunnet? Minä melko monta, ja vielä täältä kurjasta Karjalasta. Olivat kyllä ihan aikansa keskiluokkaa, kiertokoulun tai kansakoulun käyneitä ihmisiä, joiden lapsista tuli tuomareita ja opettajia.
Minulla on puolisen sukua täynnä pienviljelijöitä joten hävisit tuonkin vertailun. Ei nuo olleet nälkään kuolemassa kun pellolta sai ruokaa muttei kyllä rikkaitakaan joka oli se varsinainen kysymys. Toinen puoli sukua oli sitten paremmin menestynyttä ja akateemisesti koulutettua vertailuksi, joten olen nähnyt molemmat puolet.
Enkä oikein tiedä mihin tuolla jankutuksella pyrit kun et tunnu muuta tekevän kuin väittävän vastaan automaattisesti kaikkeen mahdolliseen. Ehkä koitat vastedes keksiä jotain sanottavaa itse asiasta?
Juu, itse asiasta: se että köyhiä missään julkisessa keskustelussa haukuttaisi ja rikkaita kehuttaisi EI PIDÄ PAIKKAANSA. Ei nyt, eikä menneinä vuosikymmeninä. Ei Suomessa. Sen sijaan keskustelun aihe on työssäkäyvien, roskansa keräävien, lainkuuliaisten, yöt nukkuvien, väkivaltaa karttavien, lastensa perään katsovien haluttomuus muuttaa alueille, jotka katsovat rauhattomiksi, epäviihtyisiksi ja turvattomiksi. Ja aloittajan kommentoimassa artikkelissa esiintyneen henkilön heihin kohdistama syyllistäminen tästä haluttomuudesta. Ikään kuin odotetaan, että ns tolkun kansa menisi ns huonoon naapurustoon seisomaan toteemina ja läsnäolollaan tekisi rikollisten tai häiriön aiheuttajien elämän sillä lailla ahtaammaksi. Mitä hemmettiä varten meillä on virkavalta jos tavallisen ihmisen on oltava noilla alueilla niin kuin ihmiskilpenä, ettei mistään piittaamaton aines ota alueesta valtaa?
En tiedä mitä tää virkamiehistö odottaa kansalta. Vai onko tässä se vika, ettei nuo muuta keksi kuin sen saman vanhan keinon eli erityyppisten talojen sekoittamisen keskenään ja sitten toivotaan parasta? Nyt kun tää ei tunnu toimivan niin selviää että näillä ei ole muitakaan ideoita.
Oikeastihan ihmiset tarvitsee mahdollisuuksia ennen kuin ne lähtee parantamaan asemaansa. Eli siis töitä, mahdollisuutta taloudellisen luokkansa nostoon joko ahkeruudella tai kouluttautumalla tai molemmilla.
Suomesta puuttuu tuosta ne työpaikat. Edes koulutetut ei tahdo löytää töitä ja kouluttamattomien jotkut ksipäätyönantajat luulee tekevän töitä ilmaiseksi ja sitten kiroaa kun työttömät ei hae heille töihin.
Sodanjälkeinen nousu oli isolta osin sitä, että väki oli töissä ja töitä riitti isolle osalle kansasta ja siitä sai jopa palkkaa. Samalla koulutusmahdollisuuksia parannettiin eli maanviljelijöidenkin lapset pääsi sekä oppikouluun että yliopistoon jos lahjoja riitti entistä useammilla paikkakunnilla.
Tää nykyhallinto jo pidemmältä ajalta on tarjonnut kansalle vain pikkuhiljaa hiipuvaa yhteiskuntaa jossa työpaikat vähenee, työnantajien palkanmaksuhalut vähenee vielä nopeammin ja verot nousee samalla kun joitain sosiaalietuuksia korotetaan kymppi tai pari vuodessa. Tuossa kohtaa voi tosiaan käydä niin ettei ne köyhimmät enää jaksa nähdä toivoa edessään ja vajoaa apatiaan ja päihteisiin. Tai muuhun mellastamiseen nuorten osalta.
Olen samaa mieltä siitä, että iso osa ongelmaa on (kunnollisten) työpaikkojen puute. Tämä on moniin ns. verokkimaihin verrattuna nimenomaan Suomen ongelma.
Kyllä, monissa maissa on paljon suuremmat luokkaerot ja paljon suuremmat ongelmat huono-osaisimpien kohdalla, mutta ajatelkaapa millainen tilanne niissä maissa olisi, jos työmahdollisuudet olisivat kautta linjan yhtä huonot kuin Suomessa.
Suomessa auttaisi paljon, jos olisi hyviä työpaikkoja eri koulutusasteille ja erityyppisille tekijöille; tämä vähentäisi ongelmia melkeinpä millä osa-alueella tahansa ja lisäisi verotuloja, valtio ei olisi konkurssin partaalla, elintaso olisi korkeampi ja ylipäätään kaikkien elämä olisi parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Väinö Linna, torpparin poika. Täällä Pohjantähden alla -sarja tendenssinomaisesti esittelee hyviä köyhiä ja huonoja rikkaita.
Vähän vaikeaa minun on nähdä pienviljelijä /työläinen 20-luvun vähäosaisena, taikka kun Päätalosta puhutaan, savottamiesten työnjohtaja. Tyypillisiä "keskiluokkaisia" ammatteja ennen sotia.
Oli miten oli, kuvitelma siitä, että kulttuurintuottajat olisivat pääasiallisesti vaatimattomissa oloissa varttuneita ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se, että heistä usealla on vasemmistolainen maailmankuva liittyy taas enemmän opinahjoon (yliopisto), kulttuuripiirien trendeihin sekä 60-70 -luvuilla, että jo aiemmin esim juuri Tampereella joka oli ja on varsin punainen paikkakunta, että etenkin siihen, että useimmat kulttuurintuottajat elävät pääosin jostain muusta kuin suorista myyntituotoista.
Niin, siksipä et olekaan uskottava väitteinesi joita et niitäkään todista mitenkään.
"Vielä 1920-luvulla sitten jokseenkin 70% ammatissa toimivista sai toimeentulonsa maataloudesta. Näistä suurin osa oli itsenäisiä talopoikia ja pienviljelijöitä, siis itsensätyöllistäjiä. Teollisuuden osuus työllisyydestä oli noin 10%. Kaiken kaikkiaan palkkatyöläisten osuus kaikista työllisistä oli varsin pieni."
Oikeasti köyhät olivat 1950-luvulle saakka kerjuulla:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/09/28/suomalaiset-kerjuulla
Ja mikä tuossa todisti ettei pienviljelijä olisi ollut köyhä? Oma ennakkoluulosi?
no voi tsiisus. Vaikkapa tilastomatematiikan ymmärrys. Jos se ei kelpaa niin kansallisbiografian elämänkerta jossa Linnan lapsuuden perheen kerrotaan tulleen toimeen verrattain hyvin.
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/701
Montako pienviljelijää /sellaisen lasta tunnet? Minä melko monta, ja vielä täältä kurjasta Karjalasta. Olivat kyllä ihan aikansa keskiluokkaa, kiertokoulun tai kansakoulun käyneitä ihmisiä, joiden lapsista tuli tuomareita ja opettajia.
Minulla on puolisen sukua täynnä pienviljelijöitä joten hävisit tuonkin vertailun. Ei nuo olleet nälkään kuolemassa kun pellolta sai ruokaa muttei kyllä rikkaitakaan joka oli se varsinainen kysymys. Toinen puoli sukua oli sitten paremmin menestynyttä ja akateemisesti koulutettua vertailuksi, joten olen nähnyt molemmat puolet.
Enkä oikein tiedä mihin tuolla jankutuksella pyrit kun et tunnu muuta tekevän kuin väittävän vastaan automaattisesti kaikkeen mahdolliseen. Ehkä koitat vastedes keksiä jotain sanottavaa itse asiasta?
Enpä hoksannut että kukaan olisi väittänyt noita rikkaiksi. Eikös tuolla edellä todeta, ettei Linnan perhe ollut köyhäkään vaan ihan ok toimeentuleva.
En menisin pienviljelijän perhettä kutsumaan automaattisesti erityisen rikkaaksi oman yhteisönsä sisällä. Riippuu ihan työnteon määrästä miten hyvää elintasoa tuossa saa ylläpidettyä vaikka yleensä perheensä saikin pidettyä ruoassa yms. Toisaalta kun kyse on pienviljelijästä niin rajansa sillä tulojen määrälläkin on.
Wikipedia kertoo Linnan vauraasta lapsuudenkodista näin:
Vihtori Linna menehtyi reumaattiseen kuumeeseen 1927, jolloin Väinö oli seitsenvuotias, ja vastuu perheestä jäi yksin äidille. Isältä jäi niin paljon velkoja, että äiti joutui niin sanotusti muonamuijan pestiin kartanolle ja alkoi käydä töissä Velkalan ulkotilalla. Isän kuoltua perhe asui Väinön syntymäkodissa vielä vuoden, kunnes se oli myytävä. Silloin perheelle tarjottiin asuttavaksi mökki kartanon mailta.
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis luojan kiitos emme elä kommunismissa emmekä sosialismissa, vaan yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus ansaita omat rahansa.
Joo, on, mutta jos siitä ansaitusta rahasta otetaan verojen muodossa puolet yhteiskassaan, niin en tiedä poikkeaako enää paljon sosialismista tai kommunismista. Suomessa kyllä verotus huolehtii hyvin siitä, että kaikilla on yhtä kurjaa ja ettei vaan kenelläkään mene paremmin kuin naapurin pubiruusulla.
Suomessa on ainakin tällä hetkellä vielä ilmainen koulutus ja jos vain järkeä riittää on mahdollista kouluttautua niin paljon kuin haluaa, joten ei voi yleistää että yhteiskuntaluokka periytyy automaattisesti.
Mielestäni Suomessa ei "alisteta" huonompiosaisia, on kuitenkin totuus ettemme kaikki voi vain maata kotona itsesäälissä vaan tässä maassa tarvitaan myös yrittämistä ja "can do" asennetta, jotta yhteiskunta pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kannusta. Esim. hyvin koulussa pärjääville ruskeille tytöille neuvotaan hyvin kategorisesti lähihoitajakoulutusta.
Piirtämistaitoiselle matikasta tykkäävälle ei osata neuvoa arkkitehtia, vaan aletaan tarjota jotain taidealan koulutuksia. Liikaa kannustetaan seuraamaan sydäntä ja unelmia.
Esim. tykkäät leipoa, mene kondiittoriksi! Aargh. Mieluummin mene sinne, minne rahkeet riittää, ja leivo vapaa-ajallasi.
Tämä taas johtaa suorittamiseen ja myöhemmin hyvin monilla uupumiseen. Jos tietää mistä pitää ja mitä haluaa, niin sitä kohti kannattaa pyrkiä, vaikka muut sanoivat mitä. Ns. järkivalintoja tehneistä hyvin monet ovat tyytymättömiä. Itse olen yksi heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Väinö Linna, torpparin poika. Täällä Pohjantähden alla -sarja tendenssinomaisesti esittelee hyviä köyhiä ja huonoja rikkaita.
Vähän vaikeaa minun on nähdä pienviljelijä /työläinen 20-luvun vähäosaisena, taikka kun Päätalosta puhutaan, savottamiesten työnjohtaja. Tyypillisiä "keskiluokkaisia" ammatteja ennen sotia.
Oli miten oli, kuvitelma siitä, että kulttuurintuottajat olisivat pääasiallisesti vaatimattomissa oloissa varttuneita ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se, että heistä usealla on vasemmistolainen maailmankuva liittyy taas enemmän opinahjoon (yliopisto), kulttuuripiirien trendeihin sekä 60-70 -luvuilla, että jo aiemmin esim juuri Tampereella joka oli ja on varsin punainen paikkakunta, että etenkin siihen, että useimmat kulttuurintuottajat elävät pääosin jostain muusta kuin suorista myyntituotoista.
Niin, siksipä et olekaan uskottava väitteinesi joita et niitäkään todista mitenkään.
"Vielä 1920-luvulla sitten jokseenkin 70% ammatissa toimivista sai toimeentulonsa maataloudesta. Näistä suurin osa oli itsenäisiä talopoikia ja pienviljelijöitä, siis itsensätyöllistäjiä. Teollisuuden osuus työllisyydestä oli noin 10%. Kaiken kaikkiaan palkkatyöläisten osuus kaikista työllisistä oli varsin pieni."
Oikeasti köyhät olivat 1950-luvulle saakka kerjuulla:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/09/28/suomalaiset-kerjuulla
Ja mikä tuossa todisti ettei pienviljelijä olisi ollut köyhä? Oma ennakkoluulosi?
no voi tsiisus. Vaikkapa tilastomatematiikan ymmärrys. Jos se ei kelpaa niin kansallisbiografian elämänkerta jossa Linnan lapsuuden perheen kerrotaan tulleen toimeen verrattain hyvin.
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/701
Montako pienviljelijää /sellaisen lasta tunnet? Minä melko monta, ja vielä täältä kurjasta Karjalasta. Olivat kyllä ihan aikansa keskiluokkaa, kiertokoulun tai kansakoulun käyneitä ihmisiä, joiden lapsista tuli tuomareita ja opettajia.
Minulla on puolisen sukua täynnä pienviljelijöitä joten hävisit tuonkin vertailun. Ei nuo olleet nälkään kuolemassa kun pellolta sai ruokaa muttei kyllä rikkaitakaan joka oli se varsinainen kysymys. Toinen puoli sukua oli sitten paremmin menestynyttä ja akateemisesti koulutettua vertailuksi, joten olen nähnyt molemmat puolet.
Enkä oikein tiedä mihin tuolla jankutuksella pyrit kun et tunnu muuta tekevän kuin väittävän vastaan automaattisesti kaikkeen mahdolliseen. Ehkä koitat vastedes keksiä jotain sanottavaa itse asiasta?
Juu, itse asiasta: se että köyhiä missään julkisessa keskustelussa haukuttaisi ja rikkaita kehuttaisi EI PIDÄ PAIKKAANSA. Ei nyt, eikä menneinä vuosikymmeninä. Ei Suomessa. Sen sijaan keskustelun aihe on työssäkäyvien, roskansa keräävien, lainkuuliaisten, yöt nukkuvien, väkivaltaa karttavien, lastensa perään katsovien haluttomuus muuttaa alueille, jotka katsovat rauhattomiksi, epäviihtyisiksi ja turvattomiksi. Ja aloittajan kommentoimassa artikkelissa esiintyneen henkilön heihin kohdistama syyllistäminen tästä haluttomuudesta. Ikään kuin odotetaan, että ns tolkun kansa menisi ns huonoon naapurustoon seisomaan toteemina ja läsnäolollaan tekisi rikollisten tai häiriön aiheuttajien elämän sillä lailla ahtaammaksi. Mitä hemmettiä varten meillä on virkavalta jos tavallisen ihmisen on oltava noilla alueilla niin kuin ihmiskilpenä, ettei mistään piittaamaton aines ota alueesta valtaa?
En tiedä mitä tää virkamiehistö odottaa kansalta. Vai onko tässä se vika, ettei nuo muuta keksi kuin sen saman vanhan keinon eli erityyppisten talojen sekoittamisen keskenään ja sitten toivotaan parasta? Nyt kun tää ei tunnu toimivan niin selviää että näillä ei ole muitakaan ideoita.
Oikeastihan ihmiset tarvitsee mahdollisuuksia ennen kuin ne lähtee parantamaan asemaansa. Eli siis töitä, mahdollisuutta taloudellisen luokkansa nostoon joko ahkeruudella tai kouluttautumalla tai molemmilla.
Suomesta puuttuu tuosta ne työpaikat. Edes koulutetut ei tahdo löytää töitä ja kouluttamattomien jotkut ksipäätyönantajat luulee tekevän töitä ilmaiseksi ja sitten kiroaa kun työttömät ei hae heille töihin.
Sodanjälkeinen nousu oli isolta osin sitä, että väki oli töissä ja töitä riitti isolle osalle kansasta ja siitä sai jopa palkkaa. Samalla koulutusmahdollisuuksia parannettiin eli maanviljelijöidenkin lapset pääsi sekä oppikouluun että yliopistoon jos lahjoja riitti entistä useammilla paikkakunnilla.
Tää nykyhallinto jo pidemmältä ajalta on tarjonnut kansalle vain pikkuhiljaa hiipuvaa yhteiskuntaa jossa työpaikat vähenee, työnantajien palkanmaksuhalut vähenee vielä nopeammin ja verot nousee samalla kun joitain sosiaalietuuksia korotetaan kymppi tai pari vuodessa. Tuossa kohtaa voi tosiaan käydä niin ettei ne köyhimmät enää jaksa nähdä toivoa edessään ja vajoaa apatiaan ja päihteisiin. Tai muuhun mellastamiseen nuorten osalta.
Olen samaa mieltä siitä, että iso osa ongelmaa on (kunnollisten) työpaikkojen puute. Tämä on moniin ns. verokkimaihin verrattuna nimenomaan Suomen ongelma.
Kyllä, monissa maissa on paljon suuremmat luokkaerot ja paljon suuremmat ongelmat huono-osaisimpien kohdalla, mutta ajatelkaapa millainen tilanne niissä maissa olisi, jos työmahdollisuudet olisivat kautta linjan yhtä huonot kuin Suomessa.
Suomessa auttaisi paljon, jos olisi hyviä työpaikkoja eri koulutusasteille ja erityyppisille tekijöille; tämä vähentäisi ongelmia melkeinpä millä osa-alueella tahansa ja lisäisi verotuloja, valtio ei olisi konkurssin partaalla, elintaso olisi korkeampi ja ylipäätään kaikkien elämä olisi parempaa.
Suomalainen työelämä on pilattu "kaikki tekee kaikkea!"-asenteella, mikä tänne on hiipinyt pikkuhiljaa viime vuosikymmeninä.
Aiemmin merkonomit naputtelivat merkonomien hommia ja olivat siihen tyytyväisiä. Osa oli sihteereinä ja isoksi avuksi siinä, että muut saivat keskittyä omiin töihinsä.
Osa merkonomien töistä on totta kai automatisaatio vienyt, ei pankilla ole enää jättimäistä toimistoa, jossa on naiset naputtamassa pankkikorttislippejä pankin järjestelmään.
Vastaavan tasoista työtä kuuluu vielä moneen toimistotyöhön, esim. Kelaan ja vakuutusyhtiöön. Nyt niitä onkin naputtamassa siellä tradenomit ja jopa uraansa aloittelevat ekonomit osana muuta työtä.
Merkonomeja ei enää palkata tekemään tuollaista. Sihteerit on irtisanottu jo ajat sitten ja ajateltu, että sihteereiden työ loppuu siinä samalla!
Ei lopu. Nyt asiantuntija itku kurkussa tekee jotain matkalaskua pari kertaa vuodessa, eikä ole mitään rutiinia sen tekemiseen. Inhottaa koko homma ja aikaa menee. Samaan aikaan merkonomit ovat työttöminä kotona.
Kaikki voittaisivat, kun jokainen tekisi oman tasonsa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Väinö Linna, torpparin poika. Täällä Pohjantähden alla -sarja tendenssinomaisesti esittelee hyviä köyhiä ja huonoja rikkaita.
Vähän vaikeaa minun on nähdä pienviljelijä /työläinen 20-luvun vähäosaisena, taikka kun Päätalosta puhutaan, savottamiesten työnjohtaja. Tyypillisiä "keskiluokkaisia" ammatteja ennen sotia.
Oli miten oli, kuvitelma siitä, että kulttuurintuottajat olisivat pääasiallisesti vaatimattomissa oloissa varttuneita ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se, että heistä usealla on vasemmistolainen maailmankuva liittyy taas enemmän opinahjoon (yliopisto), kulttuuripiirien trendeihin sekä 60-70 -luvuilla, että jo aiemmin esim juuri Tampereella joka oli ja on varsin punainen paikkakunta, että etenkin siihen, että useimmat kulttuurintuottajat elävät pääosin jostain muusta kuin suorista myyntituotoista.
Niin, siksipä et olekaan uskottava väitteinesi joita et niitäkään todista mitenkään.
"Vielä 1920-luvulla sitten jokseenkin 70% ammatissa toimivista sai toimeentulonsa maataloudesta. Näistä suurin osa oli itsenäisiä talopoikia ja pienviljelijöitä, siis itsensätyöllistäjiä. Teollisuuden osuus työllisyydestä oli noin 10%. Kaiken kaikkiaan palkkatyöläisten osuus kaikista työllisistä oli varsin pieni."
Oikeasti köyhät olivat 1950-luvulle saakka kerjuulla:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/09/28/suomalaiset-kerjuulla
Ja mikä tuossa todisti ettei pienviljelijä olisi ollut köyhä? Oma ennakkoluulosi?
no voi tsiisus. Vaikkapa tilastomatematiikan ymmärrys. Jos se ei kelpaa niin kansallisbiografian elämänkerta jossa Linnan lapsuuden perheen kerrotaan tulleen toimeen verrattain hyvin.
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/701
Montako pienviljelijää /sellaisen lasta tunnet? Minä melko monta, ja vielä täältä kurjasta Karjalasta. Olivat kyllä ihan aikansa keskiluokkaa, kiertokoulun tai kansakoulun käyneitä ihmisiä, joiden lapsista tuli tuomareita ja opettajia.
Minulla on puolisen sukua täynnä pienviljelijöitä joten hävisit tuonkin vertailun. Ei nuo olleet nälkään kuolemassa kun pellolta sai ruokaa muttei kyllä rikkaitakaan joka oli se varsinainen kysymys. Toinen puoli sukua oli sitten paremmin menestynyttä ja akateemisesti koulutettua vertailuksi, joten olen nähnyt molemmat puolet.
Enkä oikein tiedä mihin tuolla jankutuksella pyrit kun et tunnu muuta tekevän kuin väittävän vastaan automaattisesti kaikkeen mahdolliseen. Ehkä koitat vastedes keksiä jotain sanottavaa itse asiasta?
Enpä hoksannut että kukaan olisi väittänyt noita rikkaiksi. Eikös tuolla edellä todeta, ettei Linnan perhe ollut köyhäkään vaan ihan ok toimeentuleva.
En menisin pienviljelijän perhettä kutsumaan automaattisesti erityisen rikkaaksi oman yhteisönsä sisällä. Riippuu ihan työnteon määrästä miten hyvää elintasoa tuossa saa ylläpidettyä vaikka yleensä perheensä saikin pidettyä ruoassa yms. Toisaalta kun kyse on pienviljelijästä niin rajansa sillä tulojen määrälläkin on.
Wikipedia kertoo Linnan vauraasta lapsuudenkodista näin:
Vihtori Linna menehtyi reumaattiseen kuumeeseen 1927, jolloin Väinö oli seitsenvuotias, ja vastuu perheestä jäi yksin äidille. Isältä jäi niin paljon velkoja, että äiti joutui niin sanotusti muonamuijan pestiin kartanolle ja alkoi käydä töissä Velkalan ulkotilalla. Isän kuoltua perhe asui Väinön syntymäkodissa vielä vuoden, kunnes se oli myytävä. Silloin perheelle tarjottiin asuttavaksi mökki kartanon mailta.
Niin? Ja suomalaisen keskimääräinen toimeentulo ca 1927 oli millainen?
Mihin sä mun tyttären kympit (fys, kem, mat, hist...) käännät kun isänsä tienaa vain 1800 netto? 11 ja sosiaaliavustus päälle? Tuollaiseen pelleilyyn kun lähdettäisiin niin äkkiä olisi kirjat siirretty kakkosasunnolle.