Lue keskustelun säännöt.
HS Meillä on luokkayhteiskunnan merkkejä
29.08.2022 |
Artikkelissa kerrotaan lasten koulumatkoihin kohdistuneesta tutkimuksesta. Keskiluokka välttelee alueita, joilla lapset eivät koe mukavaksi kulkea kouluun. Perinteisesti eriairvoistumista on pyritty kontrolloida sekoittamalla kovan rahan talojen joukkoon kunnan vuokrakasarmeja, enää se ei toimi. Myöskään koulu ei enää pysty sekoittamaan eri taustoista tulevia lapsia.
Se mikä kalskahtaa korvaan on: "TÄMÄ on perimmäinen syy, miksi on kehitettävä yhä parempia keinoja estää hyvinvoivien ihmisten muuttoja alueilta, joilla huono-osaisuuden riski on olemassa." Ikään kuin keskiluokalta on vietävä oikeus omiin ratkaisuihin. Jos ei halua asua sukupolvisen köyhyyden ja huono-osaisuuden keskellä, niin se on huonoa ja yhteiskunnan erityisesti tulee estää sitä? Että jostain syystä keskiluokan lapset pitää uhrata, jotta persaukisten lapset eivät täysin syrjäytyisi? Mitä mieltä?
Kommentit (581)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis luojan kiitos emme elä kommunismissa emmekä sosialismissa, vaan yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus ansaita omat rahansa.
Peruskoulun sosiaalisia eroja tasaava vaikutus on loppunut. Eli se ansaitseminen onnistuu nykyään lähinnä niille, joilla on hyvät lähtökohdat.
Luokkayhteiskunta.
Aineeton köyhyys periytyy tutkimusten mukaan vahvemmin kuin aineellinen. Esim lukutaidon kehittäminen ja ylläpitäminen jää kyllä paljon kodin vastuulle, mutta ilman sujuvaa luku- tai kirjoitustaitoakin, tai oppineisuutta voi vaurastua (esim konepaja/maanrakennusysrittäjiä ymv). Silloin ratkaissee kova työnteko ja riskinottokyky, ei yhteiskuntaluokka..
Koulutus on alkanut taas periytyä. Kouluttamattomasta kodista tulevat nuoret ajattelevat, että hekään eivät voi kouluttautua.
Siksi välttämättä hyväkään oppilas "väärästä perheestä" ei ohjaudu kykyjensä mukaiseen koulutukseen, kun taas koulutetut vanhemmat pitävät huolen, että heidän seiskapuolen lapsensa hankkii itselleen koulutuksen.
on oppilaita jotka itse tajuaa että kouluttautua tässä pitää
Mitä enemmän koulutukseen hakeutumisessa on haasteita, sitä enemmän tarvitaan tukea kotoa.
Päälle se, että kaikki hyvät ylioppilaat eivät tajua lähteä kouluttautumaan, kun ei kukaan suvustakaan ole.
Tai sanoisin, että nuoret tarvitsevat tukea. Kotoa sitä ei välttämättä tule, jos tulisi, niin kyllä nuoret silloin pääosin hakeutuvat jatkokoulutukseen.
Olen päässäni ideoinut, että me tarvittais Suomeen jotain sellaista tukimallia tai tukihenkilöä/tukipistettä, missä ne nuoret, joilla selvästi olisi lahjoja ja kykyä hakeutua esimerkiksi korkeakoulutukseen, saisi valmennusta, tsemppiä ja tukea siihen, että heillä ensinnäkin oppimistaidot parantuisivat korkeakouluja vastaavaksi sekä he saisivat itseluottamusta siihen, että heistä on korkeakouluopintoihin. Ongelmanahan osalla opiskelijoista on se, että vaikka pää pelaa, on peruskouluaika mennyt tavalla tai toisella selviytymiseen, joten ne oppimisen taidot jäävät kehittymättä, joita tarvittaisiin esim. yliopistossa. Eikä myöskään ole itseluottamusta eikä uskoa omiin kykyihin ja taitoihin eikä niitä kukaan saa tyhjästä luotua, vaan meistä jokainen tarvitsee sen hyväksyvän, uskovan ja kannustavan peilin toisesta ihmisestä että sisäinen puhe ja kuva omasta itsestä alkaa muuttua. Opo ei tähän tarpeeseen pysty vastaamaan, opot käyvät vaan kaavamaisesti läpi sitä, mitä eri jatkokoulutusmahdollisuuksia on, kun tällaiset opiskelijat tarvitsisivat ennemminkin tiivistä mentorointia, ohjausta ja opetusta. Jonkun tiedättekö hyvän, viisaan ja korkeakouluista ymmärtävän aikuisen, joka osaa ensinnäkin opettaa oppimisen taitoja (kuinka kirjoitetaan pitkiä esseitä, kuinka tutustutaan laajaan aineistoon ja etsitään sieltä olennainen ilman että yritetään päntätä koko opus läpi jne.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Eikä se tule koskaan katoamaankaan, paitsi jos idioluutio saadaan niin pitkälle, että kaikista tulee alaluokkaa.
Impulssikontrolli periytyy voimakkaasti ja sitä vielä kasvatus vahvistaa, sama juttu älykkyyden kanssa. Ihmiset pariutuvat mieluiten kaltaistensa kanssa ja tekevät kaltaisiaan lapsia jne. Joten tottakai yhteiskuntaluokkia tulee aina olemaan.
Ajatus yhteiskuntaluokkien poistamisesta on täysin älytön. Pitäisi pyrkiä vaan siihen, että alimmilla luokillakin on katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja että niidenkin lapsilla on edes mahdollisuus yrittää luokkanousua.
Lisäksi pitäisi lopultakin myöntää se, että vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan ensisijaisesti, ei yhteiskunta. Jos henkilön X lapsi syrjäytyy, se ei ole yhteiskunnan vika, vaan henkilön X. Jos ei haluta syrjäytyneitä lapsia, pitää estää X:iä lisääntymästä, ei yrittää laastaroida avomurtumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että huono-osaisilla on enemmän myös huonoja arvoja ja tapoja, joilta ns. hyvien perheiden lapset vanhempineen yrittävät suojautua. Ei ole turvallista kulkea alueilla tai vierailla kaverin korona, jossa voi tulla vastaan väkivaltaa, päihteitä, varastelua huijausta valehtelua kiroilua kiusaamista, jopa seksiä ja ties mitä vaarallista. Harmittaa niiden "huono-osaisten" puolesta, joilla on hyvät arvot ja jotka ovat kunnollisia. Heitäkin on.
Tyttäreni tutustui seiskalla ollessaan uuteen kaveriin, arkaan ja hiljaiseen tyttöön. Uusi kaveri kutsui heillä käymään kun tämä uusi kaveri oli onnessaan että oli joku ystävä vihdoinkin.
Tyttäreni tuli järkyttyneenä kotiin tuolta visiitiltä - tytön äiskä ihan räkäkännissä, heillä asuva isoäiti hiprakassa mutta kiroili kuin rantarosvo ja poltti tupakkaa. Vaikka teki mieli sanoa ettei ole enää tekemisissä tuon tytön kanssa, sovimme että tyttäreni ei mene heille vaan tulevat meille jos haluavat olla yhdessä. Olipa tyttö meillä yökylässäkin joskus ja täytyy sanoa että humalaisen äitin kanssa asiasta sopiminen oli aika vaivaannuttavaa. Joo, "ilmoituksia" oli opettajat jo tehneet ja epävirallisesti luokanvalvoja pyysi tarkkailemaan tilannetta. Mikvit sossuduunari mun olisi pitänyt olla?
Tytön käynnit ovat nyt loppuneet, kuviot alkoi mennä jo ysillä niin erilleen ettei häntä isommin näkynyt. Sinänsä helpotus minulle, koska ei tarvitse enää miettiä tyttäreni kaveripiirin vanhempien "laatua".
Ja sinua ei haittaa yhtään mitä sille tyttöparalle kävi?
Yksi mahdollinen tie. Koulumenestys korkeintaan keskinkertainen, nuorena jo mielenterveysongelmia, työttömyyttä, sitten ehkä jonkun työllistämistoimen kautta johonkin missä on kova työvoimapula. Kouluttautautuminen lähäriksi tai siivoojaksi onnistuukin kun jokainen joten kuten järjissään oleva puristettan koulutusputken läpi. Työssä käsissä olevat arvet kertovat nuoruuden itsensä viiltelystä mitä aikuisena jo häpeää.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi noin yleistää. En löydä nyt tutkimusta siitä miten liian tiheästi rakentaminen lisää ongelmia alueella. Liian paljon yksiöitä ja liian vähän perheasuntoja sekä liian pienet asunnot ovat yksi syy miksi järjestyshäiriöt lisääntyvät. Gryndereiden ahneus on suurin syy. Rakennettaan pellolle säilytystiloja johon tungetaan pienelle alueelle liikaa asukkaita.
Grynderit rakentaa sitä, mikä menee kaupaksi. Ei kenenkään ole pakko muuttaa noihin loukkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Eikä se tule koskaan katoamaankaan, paitsi jos idioluutio saadaan niin pitkälle, että kaikista tulee alaluokkaa.
Impulssikontrolli periytyy voimakkaasti ja sitä vielä kasvatus vahvistaa, sama juttu älykkyyden kanssa. Ihmiset pariutuvat mieluiten kaltaistensa kanssa ja tekevät kaltaisiaan lapsia jne. Joten tottakai yhteiskuntaluokkia tulee aina olemaan.
Ajatus yhteiskuntaluokkien poistamisesta on täysin älytön. Pitäisi pyrkiä vaan siihen, että alimmilla luokillakin on katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja että niidenkin lapsilla on edes mahdollisuus yrittää luokkanousua.
Lisäksi pitäisi lopultakin myöntää se, että vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan ensisijaisesti, ei yhteiskunta. Jos henkilön X lapsi syrjäytyy, se ei ole yhteiskunnan vika, vaan henkilön X. Jos ei haluta syrjäytyneitä lapsia, pitää estää X:iä lisääntymästä, ei yrittää laastaroida avomurtumaa.
Impulssikontrolliltaan heikot vähä älyiset moniongelmaiset pitäisi steriloida viimeistään heti enesimmäisen lapsen synnyä ja tehdä sterilisaatio naiselle sekä myös miehelle. Yhteiskunnalle on paras kun tämän perimän osuus yhteiskunnassa pysyy mahdollisimman pienenä. Ruotsissa sterilisoitiin näitä epäsosiaalisia aineksia runsaammin kuin Suomessa mikä näkyy nykyään kantaruotsalaisten parempana aineksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis luojan kiitos emme elä kommunismissa emmekä sosialismissa, vaan yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus ansaita omat rahansa.
Peruskoulun sosiaalisia eroja tasaava vaikutus on loppunut. Eli se ansaitseminen onnistuu nykyään lähinnä niille, joilla on hyvät lähtökohdat.
Luokkayhteiskunta.
Aineeton köyhyys periytyy tutkimusten mukaan vahvemmin kuin aineellinen. Esim lukutaidon kehittäminen ja ylläpitäminen jää kyllä paljon kodin vastuulle, mutta ilman sujuvaa luku- tai kirjoitustaitoakin, tai oppineisuutta voi vaurastua (esim konepaja/maanrakennusysrittäjiä ymv). Silloin ratkaissee kova työnteko ja riskinottokyky, ei yhteiskuntaluokka..
Koulutus on alkanut taas periytyä. Kouluttamattomasta kodista tulevat nuoret ajattelevat, että hekään eivät voi kouluttautua.
Siksi välttämättä hyväkään oppilas "väärästä perheestä" ei ohjaudu kykyjensä mukaiseen koulutukseen, kun taas koulutetut vanhemmat pitävät huolen, että heidän seiskapuolen lapsensa hankkii itselleen koulutuksen.
on oppilaita jotka itse tajuaa että kouluttautua tässä pitää
Mitä enemmän koulutukseen hakeutumisessa on haasteita, sitä enemmän tarvitaan tukea kotoa.
Päälle se, että kaikki hyvät ylioppilaat eivät tajua lähteä kouluttautumaan, kun ei kukaan suvustakaan ole.
kyllä kai 18 v tietää mitä haluaa ja pyrkii sinne minne haluaa varsinkin jos voi vielä valita. Itse kyllä kannustin koko kouluajan mutta poika tiesi mitä haluaa aika varhain. nimimerkillä kaukana akateemisuudesta
Mutta jos tietää, että ei halua lääkäriksi, juristiksi eikä opettajaksi, on vähän vaikea hahmottaa, että itseä voisikin kiinnostaa joku generalistialan tutkinto. Kun ei tiedä sellaisten olevan olemassakaan, tai mihin joku sosiologi edes voisi työllistyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Väinö Linna, torpparin poika. Täällä Pohjantähden alla -sarja tendenssinomaisesti esittelee hyviä köyhiä ja huonoja rikkaita.
Vähän vaikeaa minun on nähdä pienviljelijä /työläinen 20-luvun vähäosaisena, taikka kun Päätalosta puhutaan, savottamiesten työnjohtaja. Tyypillisiä "keskiluokkaisia" ammatteja ennen sotia.
Oli miten oli, kuvitelma siitä, että kulttuurintuottajat olisivat pääasiallisesti vaatimattomissa oloissa varttuneita ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se, että heistä usealla on vasemmistolainen maailmankuva liittyy taas enemmän opinahjoon (yliopisto), kulttuuripiirien trendeihin sekä 60-70 -luvuilla, että jo aiemmin esim juuri Tampereella joka oli ja on varsin punainen paikkakunta, että etenkin siihen, että useimmat kulttuurintuottajat elävät pääosin jostain muusta kuin suorista myyntituotoista.
Niin, siksipä et olekaan uskottava väitteinesi joita et niitäkään todista mitenkään.
"Vielä 1920-luvulla sitten jokseenkin 70% ammatissa toimivista sai toimeentulonsa maataloudesta. Näistä suurin osa oli itsenäisiä talopoikia ja pienviljelijöitä, siis itsensätyöllistäjiä. Teollisuuden osuus työllisyydestä oli noin 10%. Kaiken kaikkiaan palkkatyöläisten osuus kaikista työllisistä oli varsin pieni."
Oikeasti köyhät olivat 1950-luvulle saakka kerjuulla:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/09/28/suomalaiset-kerjuulla
Ja mikä tuossa todisti ettei pienviljelijä olisi ollut köyhä? Oma ennakkoluulosi?
no voi tsiisus. Vaikkapa tilastomatematiikan ymmärrys. Jos se ei kelpaa niin kansallisbiografian elämänkerta jossa Linnan lapsuuden perheen kerrotaan tulleen toimeen verrattain hyvin.
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/701
Montako pienviljelijää /sellaisen lasta tunnet? Minä melko monta, ja vielä täältä kurjasta Karjalasta. Olivat kyllä ihan aikansa keskiluokkaa, kiertokoulun tai kansakoulun käyneitä ihmisiä, joiden lapsista tuli tuomareita ja opettajia.
Minulla on puolisen sukua täynnä pienviljelijöitä joten hävisit tuonkin vertailun. Ei nuo olleet nälkään kuolemassa kun pellolta sai ruokaa muttei kyllä rikkaitakaan joka oli se varsinainen kysymys. Toinen puoli sukua oli sitten paremmin menestynyttä ja akateemisesti koulutettua vertailuksi, joten olen nähnyt molemmat puolet.
Enkä oikein tiedä mihin tuolla jankutuksella pyrit kun et tunnu muuta tekevän kuin väittävän vastaan automaattisesti kaikkeen mahdolliseen. Ehkä koitat vastedes keksiä jotain sanottavaa itse asiasta?
Juu, itse asiasta: se että köyhiä missään julkisessa keskustelussa haukuttaisi ja rikkaita kehuttaisi EI PIDÄ PAIKKAANSA. Ei nyt, eikä menneinä vuosikymmeninä. Ei Suomessa. Sen sijaan keskustelun aihe on työssäkäyvien, roskansa keräävien, lainkuuliaisten, yöt nukkuvien, väkivaltaa karttavien, lastensa perään katsovien haluttomuus muuttaa alueille, jotka katsovat rauhattomiksi, epäviihtyisiksi ja turvattomiksi. Ja aloittajan kommentoimassa artikkelissa esiintyneen henkilön heihin kohdistama syyllistäminen tästä haluttomuudesta. Ikään kuin odotetaan, että ns tolkun kansa menisi ns huonoon naapurustoon seisomaan toteemina ja läsnäolollaan tekisi rikollisten tai häiriön aiheuttajien elämän sillä lailla ahtaammaksi. Mitä hemmettiä varten meillä on virkavalta jos tavallisen ihmisen on oltava noilla alueilla niin kuin ihmiskilpenä, ettei mistään piittaamaton aines ota alueesta valtaa?
En tiedä mitä tää virkamiehistö odottaa kansalta. Vai onko tässä se vika, ettei nuo muuta keksi kuin sen saman vanhan keinon eli erityyppisten talojen sekoittamisen keskenään ja sitten toivotaan parasta? Nyt kun tää ei tunnu toimivan niin selviää että näillä ei ole muitakaan ideoita.
Oikeastihan ihmiset tarvitsee mahdollisuuksia ennen kuin ne lähtee parantamaan asemaansa. Eli siis töitä, mahdollisuutta taloudellisen luokkansa nostoon joko ahkeruudella tai kouluttautumalla tai molemmilla.
Suomesta puuttuu tuosta ne työpaikat. Edes koulutetut ei tahdo löytää töitä ja kouluttamattomien jotkut ksipäätyönantajat luulee tekevän töitä ilmaiseksi ja sitten kiroaa kun työttömät ei hae heille töihin.
Sodanjälkeinen nousu oli isolta osin sitä, että väki oli töissä ja töitä riitti isolle osalle kansasta ja siitä sai jopa palkkaa. Samalla koulutusmahdollisuuksia parannettiin eli maanviljelijöidenkin lapset pääsi sekä oppikouluun että yliopistoon jos lahjoja riitti entistä useammilla paikkakunnilla.
Tää nykyhallinto jo pidemmältä ajalta on tarjonnut kansalle vain pikkuhiljaa hiipuvaa yhteiskuntaa jossa työpaikat vähenee, työnantajien palkanmaksuhalut vähenee vielä nopeammin ja verot nousee samalla kun joitain sosiaalietuuksia korotetaan kymppi tai pari vuodessa. Tuossa kohtaa voi tosiaan käydä niin ettei ne köyhimmät enää jaksa nähdä toivoa edessään ja vajoaa apatiaan ja päihteisiin. Tai muuhun mellastamiseen nuorten osalta.
Niin. Sen sijaan suunnitellaan käyttöhuoneita ja esitetään ihanteena koulu, jossa lapsille opetetaan kuinka pujotella kuvin nahoin läpi sekakäyttäjien ja ahdistelijoiden miinoittaman koulutien. Eli annetaan periksi ja odotetaan, että kansalaiset keksii itse miten pärjäillä kun mitään ei enää keneltäkään rajoiteta, eikä odoteta eikä edellytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut alueella, jossa on ollut tuollaista "sosiaalista sekoittamista", eli omistusasunnot ja kunnan vuokra-asunnot likellä toisiaan. Lopputuloksena se meni siihen, että kunnan asunnoissa asuvat hengasivat omissa oloissaan, samoin omistusasuntojen lapset. Oletan että omistusasujien vanhemmat olivat ehkä kieltäneet lapsiaan hengaamasta siellä, mutta olis se myös niinkin, että nämä kunnan asunnoissa asuvat lapset eivät itsekään halunneet hengata noiden kanssa. Kyllä se ajatusmaailma lähtee eri suuntiin nuorena ja alkaa näkyä selvästi siinä yläasteelle tullessa. Toki on aina poikkeuksia.
Tämä oli nähtävissä jo 80-luvulla. Pieni tie oli kerrostalojen ja okt-alueen välissä. Minä asuin jälkimmäisellä. Kerrostalotkin olivat osittain omistusasuntoja, eivätkä sinänsä mitään ghettoa, vaan alueen läpi saattoi ekaluokkalainen mennä turvallisesti kouluun.
OKT-puolen lapset leikkivät keskenään ja kerrostalopuolen lapset keskenään, vaikka samoilla luokilla oltiin koulussa.
Tuohon vaikuttaa varmasti sekin, että jos meillä oli puolen hehtaarin okt-tontti ja 120m2 okt missä leikkiä, ja toisilla se kälyinen kerrostalon piha. Kerran taisi käydä siellä kerrostalon pihalla leikkimässä, mutta eihän siinä ollut mitään järkeä! Kaikki okt-puolen kaveritkin tulivat meidän tontille mieluiten, koska se oli isoin, kallioinen ja metsäinen. Yhden kuusen alaoksa toimi keinuna ja sitä rataa.
Pointti on siis se, että ei niillä kerrostalon lapsilla ole mitään tarjottavaa sille okt-puolen lapselle, jonka mielikuvitus on kehittynyt metsäleikeissä. Ei se kolhoosikeinussa keinuminen tunnu kovinkaan ihmeelliseltä kun on tottunut keinumaan omassa kuusessaan. Muutenkin minä ja kaverini leikimme aika hiljaisia kuvitteluleikkejä, ja se toisen puolen leikkiminen oli lähinnä huutamista ja juoksemista.
Kotikasvatus muuten näkyy hyvin pienten lasten leikeissä. Jos lapselle ei ole luettu, sen mielikuvitus ja sanavarasto ovat kehittymättömämpiä ja leikit tylsempiä.
Vierailija kirjoitti:
KauttaTeutateksen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan se outoa, että luokkayhteiskunta on sellainen, jossa sallitaan lasten ahdisteleminen koulumatkalla. Apuna on opastaa lapsia, miten toimia, jos joutuu kodin tai koulun ulkopuolella turvattomaan tilanteeseen sen sijaan, että yhteiskunta tekisi kaikkensa, että lapsi ei tällaiseen tilanteeseen joudu!
Minusta on aika lailla julmaa vastuuttaa lapset jonkinlaisiksi yhteiskuntaluokkien nomadeiksi, joiden tehtävänä on sietää mitä tahansa ja selvitä mistä tahansa vain siksi, että meillä hyväksytään itseaiheutettu huono-osaisuus ja tulevaisuudessa esim. käyttöhuoneilla tuetaan sitä. Entä jo apuna olisi se, että sekavat ahdistelijat suljettaisiin laitoksiin. Niin tehtiin vielä 70-luvulla eikä höpisty yksilön oikeuksista. Jos päässä viirasi aineiden takia, niin oikea paikka ei ollut päivystämässä koulutiellä. Ja jos tämä on liian kallista, niin sitten kaikille lapsille taksikyyti kouluun, jos matka ylittää 200 m.
Luokkayhteiskunnassa voisi edes joskus sillä veroja maksavalla luokalla olla oikeus saada lapsilleen turvaa eikä aina vedottaisi siihen, että huono-osaisuus ei ole oma valinta.
Miten käyttöhuoneet liittyvät tähän? toivottavasti olet sitä mieltä että myös päihderiippuvainen on yksilö jolla on ihmisarvo.
Lue mielellään tämä artikkeli: https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000008974100.html
"Käyttöhuoneita vastustaville haluaisin sanoa, että olkaa kilttejä ja perehtykää asiaan. Lukekaa tutkimuksia ja kuunnelkaa ihmisiä, joita käyttöhuoneet koskevat. Ihmisoikeudet eivät ole mielipideasia, ja tässä monelle on kysymys elämästä ja kuolemasta.
Suomessa huumeisiin kuolee vuosi vuodelta enemmän ihmisiä. Me ollaan kaikki joidenkin tyttäriä ja poikia, äitejä ja isejä, ukkeja ja mummoja. Ihmisiä perkele. Meillä on tunteet ja haaveet, ja meistä moni haluaa parempaa. Moni meistä haluaa elämän.
Mutta kun kuulee tarpeeksi kauan puhetta siitä, että joku ei pidä edes ihmisenä, ja olisi parempi, jos kaikki addiktit vain kuolisivat pois, niin siihen alkaa itsekin uskoa. Siis siihen, että en mä voi koskaan päästä kuiville, ja varsinkin, etten mä ansaitse päästä kuiville.
Se on tavallaan niin tekopyhää, kun miettii, kuinka moni suomalainen vetää päänsä täyteen viinaa joka viikonloppu, eikä siinä ole mitään laitonta tai edes mitään poikkeavaa. Mutta en mä halua tehdä sitä vertausta, sillä niilläkin ihmisillä on varmasti todella paha olla. Toivon, että käyttöhuoneita vastustavat ja addikteja kyykyttävät ihmiset vielä jokin päivä näkisivät, että huumeriippuvaiset ovat sairaita ja ansaitsevat hoitoa."
On perehdytty ja muualla on havaittu ettei käyttöhuoneet vähennä kuolemia. Eikä kyllä käyttöäkään. Joten argumenttisi ei toimi. Muuten voisit mennä jankuttamaan niistä jonnekin muualle koska ei ne ole tämän ketjun aihe.
Juuri "muualla" on havaittu että käyttöhuoneet nimeonomaan vähentää kuolemia ja yleisiä huumekäytön haittoja. Lähteitä kiitos.
Ja kyllä näköjään on tämän ketjun aihe jos heti ekalla sivulla mainitaan. Emme asu Singaporessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta ei oikeasti ole missään vaiheessa kadonnut muuta kuin näennäisesti. Se on näkynyt koko ajan perheiden hyvinkin erilaisissa elintavoissa, kasvatusmetodeissa ja vapaa-ajan viettotavoissa.
Jaa, "yläluokkainen" eksäni poltti ketjussa, joi bisseä päivittäin ja kävi lähiräkälöissä. Itse alempikastisena olen raitis kaikin tavoin ja kartan kaiken maailman pubeja.
"Yläluokkaiset" voivat muutenkin peittää alkoholiriippuvuutensa sivistyneesti.
Voi "harrastaa alkoholeja", esim. pienpanimoiden tuotteita, viskejä tai konjakkeja.
Viinin siemailu sohvalla stressaavan työpäivän jälkeen on pelkästään rentouttavaa!
Mutta naapurin pena se juo sohvalla pirkkakaljaa, hitto mikä juoppo! Pilaa koko naapuruston!
Myös muut esimerkit sopivat. Yläluokan edustajan halvat vaatteet ovat osoitus siitä miten ei tarvitse pröystäillä ulkoasulla kun köyhä on vain rääsyläinen. Yläluokkainen toimistohommissa on ihanan vaatimaton kun tavan duunari ei ole "päässyt kovin pitkälle".
Yläluokkainen jonka päätä särkee tarvitsee maisemanvaihdosta tai lomaa, köyhä buranaa ja kitinän lopettamista. Yläluokkainen joka syö makaronilaatikkoa osaa arvostaa kansankulttuuria, köyhä taas on vain mielikuvitukseton.
Mitä ihmeen itkua nyt taas? Eli kun olen kouluttautumalla ja tyhönteolla saanut itselleni hyvät tulot, niin ei ole oikein näyttää varallisuutta, mutta väärin on myös olla "vaatimaton" halvoilla vaatteilla. Hankalaksi menee. Mitäpä jos ei kiinnostele tavara eikä luksus, ihan yksinkertaisesti, ilman mitään tarvetta profiloitua ihanan "vaatimattomaksi"? Mitäpä jos on jo kotoa (lääkäriperheestä oikein) tullut sellainen malli, että syömävelkaa ei oteta kaiken maailman uusimpiin kotkotuksiin, kuten autoihin ja lapin mökkeihin. Verotus ja vapaapäivien vähyys kyllä pitää huolen siitä, ettei rahaa tai aikaa ole käyttää siihen mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toin vain esiin tämän käytöksen ja luokkien välisen ristiriidan. Ideana oli sanoa miten kaikki köyhän tekemä näyttäytyy huonona ja rikkaan hyvänä. Keskiluokka siinä välissä on häilyvämpi käsite.
Njaa, minusta kyllä esim kirjallisuudessa ja muissa kulttuurintuotteissa köyhä esiintyy yleensä hyvänä ja sydämellisenä ihmisenä ja varakas ahneena ja pahana. Samoin julkisessa keskustelussa. Ehkä sitten joissain piireissä on toisenlaista asennetta, itse en sitä ole tavannut.
Jos taas köyhä on mielestäsi synonyymi päihdesekoilijalle tai rosvolle, niin joo, niillä on kieltämättä vähän huono julkikuva.
Kulttuurityypit ja kirjailijat on vanhastaan ollut sitä köyhempää porukkaa. Tosin nykyään nuo menestyneemmät roikkuu apurahoineen ja jättituloineen siellä rikkaammassa osassa kansaa vaikka kulttuuripiireissä varsinkin miljoona-asunnossaan leikkii edelleen köyhemmän kansanosan edustajaa.
okei, jäin vähän odottelemaan yhä sitä perustelua sille miksi köyhän tekemiset on aina paha ja rikkaan hyvä. Niin ja kenen mielestä?
Kukahan ne kirjat ja näytelmät mielestäsi kirjoittaa joissa noin sanotaan? Tarvitsetko vielä lisää rautalankaa?
Näyttöä sille, että kirjailijat ja näytelmäkirjailijat edustavat vähempiosaisia?
Kannattaisiko tutustua historiaan? Tai nykyaikaan? Tai ylipäänsä kulttuurialaan ja sen ihmisiin? Harvemmin nuo suomen pääsääntöisesti vasemmistoa kannattavat kulttuuri-ihmiset tai taiteilijapiirit lähtee assosioitumaan ainakaan kokoomukseen.
Niin siis oliko sulla esimerkkejä näistä huono-osaisista kirjailijoista jotka ovat tuoneet populaarikulttuuriin käsityksen hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta? Tove Jansson, Margaret Mitchell, Anni Swan, Waltari, Kivi, Leena Lehtolainen... edes itse Marx eivät kukaan viettäneet taloudellisesti niukkaa lapsuutta kouluttamattomassa perheessä
Ja missä on sanottu että kirjailijan on oltava nimenomaan nälkäkuolemaan partaalla voidakseen kirjoittaa köyhistä? Puhuin köyhistä oloista lähtöisin olevista tai myöhemmin työväenluokkaisista kunhan työväenluokka oli ensin keksitty. Tietty jos kirjailija menestyy niin äkkiäkös tuosta tulee hyväosainen joka sitten mielestäsi ei ole kelvollinen kirjoittamaan köyhistä.
Esim. linna oli maaseudulta kotoisin ja teki töitä mm. tehtaassa ennen menestystään kirjailijana. Tunnetusti linna kirjoitti ahkerista taviksista monenlaisissa rooleissa, joskus sankarillisissa ja joskus vähemmän.
Mielestäni kerrot juuri että esim kirjallisissa teoksissa köyhä esitetään ihanana ihmisenä juuri siksi, että kirjailijat itse ovat olleet köyhiä. Pyysin kertomaan ketkä kaikki kirjailijat, jotka idealisoivat köyhän, olivat itse lapsena tahi myöhemmin aikansa mittapuulla köyhiä.
Mutta palatakseni itse asiaan; en tunnista tuollaista keskustelua, jossa kaikki mitä rikas tekee on upeaa ja sama köyhän tekemänä kamalaa. Esitit esimerkkinä vaatteet; köyhän vaatteet kauheita riepuja, rikkaan samanlainen garderoobi upeaa downshiftaamista -missä tällaista keskustelua faktuaalisesti näkyy?
Koita nyt aluksi oppia että täällä on useampiakin keskustelijoita kuin yksi.
Ja pyysit yhtä esimerkkiä ja sanoin että väinö linna. Ole hyvä.
Minua ei kiinnosta se että hyväksytkö sinä tuon vai et koska et sinä ole asemassa jossa voit tuomaroida keskustelua.
Kannattaa lukea noi lainaukset yllä ennen kuin jatkat. Kukaan ei ole pyytänyt "yhtä esimerkkiä", sen sijaan yllä on useaan kertaan yleistetty, että köyhä idealisoidaan kirjallisuudessa koska kirjailijat itse ovat olleet köyhiä. Ja rautalankaakin tarjotaan sekä suositellaan tutustumista historiaan, nykyaikaan ja kirjailijapiireihin. Nonni, tutustuttu, en silti löydä korrelaatiota kulttuurintuottajan, köyhien kirjallisen idealisoijan ja vähäosaisuuden välillä.
Sen sijaan esitetään väite, että köyhän tekemisiä jotenkin yleisesti pidetään "huonona" ja rikkaan "hyvänä", ilman ensimmäistäkään tosielämän esimerkkiä tällaisesta asenteesta, jolloin voin vaan todeta, että köyhyyden idealisointi ja varakkaan demonisointi myyttinä elää ja voi paksusti.
Ei tuo idealisointi tai vastakkaintulkinta ole minkään kirjailijoiden tekelettä, vaan ihan lehtijuttujen, blogien ja muun kevyemmän materiaalin tuottamaa.
On useita juttuja siitä, kuinka joku yritysjohtaja päätti alkaa sairaanhoitajaksi ja nautti oravanpyörästä jäämistä. Aikaa jäi harrastamiselle, matkustamiselle ja vapaaehtoistyölle. Samassa julkaisussa voi olla juttu siitä, miten kamalaa sairaanhoitajan elo on, kun ei palkka on niin pieni, ettei mitään voi harrastaa tai mihinkään matkustaa.
On lehtijuttuja siitä, miten joku menestyvä päätttää alkaa elää jossain skutsissa omavaraistaloudessa. Sama tilanne köyhällä on lähinnä lyömäväline: lopeta valitus ja mene metsään keräämään talveksi puolukkaa - joka asunnossa on pakastin - bussilippu on alle 3 euroa!!
On juttuja naisista, jotka lopettivat hiuksensa pesut ja nyt on luonnolline lookki. Ei ole juttuja siitä, miten köyhällä ei ole varaa shampooseen ja yhtä luonnollinen lookki!
Silloin, kun joku asia on valinta, mahdollisuus, ei pakko, se on cool. Köyhällä ei ole varaa valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis luojan kiitos emme elä kommunismissa emmekä sosialismissa, vaan yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus ansaita omat rahansa.
Peruskoulun sosiaalisia eroja tasaava vaikutus on loppunut. Eli se ansaitseminen onnistuu nykyään lähinnä niille, joilla on hyvät lähtökohdat.
Luokkayhteiskunta.
Aineeton köyhyys periytyy tutkimusten mukaan vahvemmin kuin aineellinen. Esim lukutaidon kehittäminen ja ylläpitäminen jää kyllä paljon kodin vastuulle, mutta ilman sujuvaa luku- tai kirjoitustaitoakin, tai oppineisuutta voi vaurastua (esim konepaja/maanrakennusysrittäjiä ymv). Silloin ratkaissee kova työnteko ja riskinottokyky, ei yhteiskuntaluokka..
Koulutus on alkanut taas periytyä. Kouluttamattomasta kodista tulevat nuoret ajattelevat, että hekään eivät voi kouluttautua.
Siksi välttämättä hyväkään oppilas "väärästä perheestä" ei ohjaudu kykyjensä mukaiseen koulutukseen, kun taas koulutetut vanhemmat pitävät huolen, että heidän seiskapuolen lapsensa hankkii itselleen koulutuksen.
on oppilaita jotka itse tajuaa että kouluttautua tässä pitää
Mitä enemmän koulutukseen hakeutumisessa on haasteita, sitä enemmän tarvitaan tukea kotoa.
Päälle se, että kaikki hyvät ylioppilaat eivät tajua lähteä kouluttautumaan, kun ei kukaan suvustakaan ole.
Tai sanoisin, että nuoret tarvitsevat tukea. Kotoa sitä ei välttämättä tule, jos tulisi, niin kyllä nuoret silloin pääosin hakeutuvat jatkokoulutukseen.
Olen päässäni ideoinut, että me tarvittais Suomeen jotain sellaista tukimallia tai tukihenkilöä/tukipistettä, missä ne nuoret, joilla selvästi olisi lahjoja ja kykyä hakeutua esimerkiksi korkeakoulutukseen, saisi valmennusta, tsemppiä ja tukea siihen, että heillä ensinnäkin oppimistaidot parantuisivat korkeakouluja vastaavaksi sekä he saisivat itseluottamusta siihen, että heistä on korkeakouluopintoihin. Ongelmanahan osalla opiskelijoista on se, että vaikka pää pelaa, on peruskouluaika mennyt tavalla tai toisella selviytymiseen, joten ne oppimisen taidot jäävät kehittymättä, joita tarvittaisiin esim. yliopistossa. Eikä myöskään ole itseluottamusta eikä uskoa omiin kykyihin ja taitoihin eikä niitä kukaan saa tyhjästä luotua, vaan meistä jokainen tarvitsee sen hyväksyvän, uskovan ja kannustavan peilin toisesta ihmisestä että sisäinen puhe ja kuva omasta itsestä alkaa muuttua. Opo ei tähän tarpeeseen pysty vastaamaan, opot käyvät vaan kaavamaisesti läpi sitä, mitä eri jatkokoulutusmahdollisuuksia on, kun tällaiset opiskelijat tarvitsisivat ennemminkin tiivistä mentorointia, ohjausta ja opetusta. Jonkun tiedättekö hyvän, viisaan ja korkeakouluista ymmärtävän aikuisen, joka osaa ensinnäkin opettaa oppimisen taitoja (kuinka kirjoitetaan pitkiä esseitä, kuinka tutustutaan laajaan aineistoon ja etsitään sieltä olennainen ilman että yritetään päntätä koko opus läpi jne.).
opot kyllä kannustaa jatkamaan ja huomaavat jos joku yrittää mennä alta riman joka on hyvä koulussa, suorastaan loistava,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi pohjois-Helsingissä on alueita, joihin ei mahdu rakentamaan vuokraslummeja (koska Keskuspuisto) ja valtaosa asukkaista on korkeakoulutettuja, hyvätuloisia, valkoisia kantasuomalaisia. Se riittää mulle, muun Helsingin väestösekoittamisesta en niin välitä.
Pakilaan ja Paloheinään tullaan rakentamaan enenevissä määrin kerrostaloja. Ehkä myös sosiaalista asumista? Varsinkin jokeri2-linjan varsihan tulee täyteen kerrostaloja ja myös Pakilantien varsi. Moni on valmis myymään, jos saa tontista ja huonokuntoisesta rötisköstä isot rahat.
semmonen sana kuin itsekkyys. synonyyminä kspäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valitsin pääkaupunkiseudulta asuinalueen, jolle on kiellettyä rakentaa kerrostaloja, luhtitaloja, paritaloja ja rivitaloja, ainostaan siis vain omakotitalot ovat sallittuja. Täälläkin kuulee silti välillä molotusta (lähinnä etelänaapurin) kun omistajat vuokraavat talojaan. Mutta pääsääntöisesti asujamisto on henkisesti ja fyysisesti aika samanlaisia kun itsekin on. Helpottaa suuresti elämistä. Eläman laatu on parantunut, vaikka sinänsä en ole kovin kiinnostunut naapureista eivätkä he minusta. Kukaan ei häiritse ja ruohonleikkurikaan naapurustossa ei käynnisty viikonloppuna liian aikaisin. Kaupassa asioidaan suomeksi ja ruotsiksi. Alkoa ei ole, kapakkaa ei ole, metroasemaa ei ole, läpikulkua ei ole. Koulussa opettajien aika ei mene tulokkaiden parissa vaan lapset saavat käydä rauhassa koulua. Tylsää keskiluokkaisuutta moni sanoo, mutta minulle tämä on parasta mitä tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Jos sekittelu toimi ennen, miksi se ei toimisi edelleen? Ei ole kenenkään etu, että syntyy täydellisen huonoja alueita ja slummeja joihin ulkopuolinen ei uskalla mennä ja joissa asuvat kärsivät. Suurkaupungeissa (ulkomailla) näitä on ollut ja monessa paikassa niistä on päästy eroon.
Pitkällä tähtäimellä näin. Moni puhuu ideologisesti, mutta kun pitäisi uhrata omat lapset tukemaan muiden parempaa huomista, niin silloin ääni onkin toinen kellossa. Tottakai jokainen haluaa lapsellensa parhaat lähtökohdat ja miettii ratkaisun, kuten asuinalueen, omien lastensa kannalta.
Aijaa mun mielestä Suomi on aina ollu luokkayhteiskunta ja täällä on jako köyhiin sekä rikkaisiin aika selkeä.
Esimerkiksi köyhät pariutuu keskenään ja rikkaat pariutuu keskenään, köyhien lapsesta tulee köyhä ja rikkaan lapsesta tulee rikas.
Täällä on myös todella selkeä jako palkoissa eli korkeakoulutetut ovat hyvä palkkaisia eli +3000e/kk tienaavia kun taas matalastikoulutetut tienaa alle 3000e/kk.
Tuloerot tuntuvat vain kasvavan jo ihan sen takia että palkat nousevat prosentuaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis luojan kiitos emme elä kommunismissa emmekä sosialismissa, vaan yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus ansaita omat rahansa.
Peruskoulun sosiaalisia eroja tasaava vaikutus on loppunut. Eli se ansaitseminen onnistuu nykyään lähinnä niille, joilla on hyvät lähtökohdat.
Luokkayhteiskunta.
Aineeton köyhyys periytyy tutkimusten mukaan vahvemmin kuin aineellinen. Esim lukutaidon kehittäminen ja ylläpitäminen jää kyllä paljon kodin vastuulle, mutta ilman sujuvaa luku- tai kirjoitustaitoakin, tai oppineisuutta voi vaurastua (esim konepaja/maanrakennusysrittäjiä ymv). Silloin ratkaissee kova työnteko ja riskinottokyky, ei yhteiskuntaluokka..
Koulutus on alkanut taas periytyä. Kouluttamattomasta kodista tulevat nuoret ajattelevat, että hekään eivät voi kouluttautua.
Siksi välttämättä hyväkään oppilas "väärästä perheestä" ei ohjaudu kykyjensä mukaiseen koulutukseen, kun taas koulutetut vanhemmat pitävät huolen, että heidän seiskapuolen lapsensa hankkii itselleen koulutuksen.
on oppilaita jotka itse tajuaa että kouluttautua tässä pitää
Mitä enemmän koulutukseen hakeutumisessa on haasteita, sitä enemmän tarvitaan tukea kotoa.
Päälle se, että kaikki hyvät ylioppilaat eivät tajua lähteä kouluttautumaan, kun ei kukaan suvustakaan ole.
kyllä kai 18 v tietää mitä haluaa ja pyrkii sinne minne haluaa varsinkin jos voi vielä valita. Itse kyllä kannustin koko kouluajan mutta poika tiesi mitä haluaa aika varhain. nimimerkillä kaukana akateemisuudesta
En minä tiennyt. Olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni kuunnellut kotona aikuisten renkutusta siitä, miten minusta ei ikinä tule yhtään mitään, olen ty*m-ä, lahj_at-on, tulevaisuuteni on sos-supu*mina, olen *** (tähän maksullista naista kuvaava sana koska ei saa sanoa) ja muuta yhtä ihanaa. Kaikki yritykseni etsiä omia lahjojani ja vahvuuksiani ly_tättiin ja estettiin, harrastamisesta tehtiin niin inhottavaa ja hau_kutt_iin, kunnes viimein lopetin. Ei todellakaan autettu läksyissä eikä missään, jos kysyin apua, haukuttiin äly_kää_piök-si ja idi__ootik_si. Siihen lisänä alkoholismi ja perhev*kivalta monissa muissakin muodoissa kuin henkisenä. Voin sanoa ihan rehellisesti, että olin aivan täysin pihalla 18-vuotiaana ylipäätänsä siinä, kuka minä olen, mistä minä pidän, mitä minä osaan jne. Ajattelin että turhaan haen minnekään kun en kuitenkaan minnekään pääse. Varhaisaikuisuus menikin sitten itseä etsiessä ja itseen tutustuessa samalla kun hoidin trau_mataustas_ta johtuvia vaurioita psykiatrian puolella. Vasta lähemmäs 30-vuotiaana aloin tajuamaan, että minähän en itseasiassa ole ollenkaan tyh_m-ä, vaan älyni riittäisi jopa yliopistoon. Olin vaan auttamattoman jäljessä opiskelutaidoissa, pääsin ammattikorkeaan ja niiden vuosien aikana opin pikkuhiljaa niitä taitoja, joita korkeakouluissa tarvitaan. Edelleen haaveilen yliopisto-opinnoista, koska rakastan oppimista. Haluan vain myös perheen, mikä on toinen iso haaveeni ja tässä ikä tulee vastaan. Joten olen panostanut nyt tähän perhehaaveeseen ja jättänyt mahdolliset yliopisto-opintohaaveet tulevaisuuteen.
Olisin kipeästi tarvinnut edes yhden aikuisen, joka olisi nähnyt minut, kykyni ja lahjani, tukenut minua ja valanut uskoa. Sekä opettanut.
Pahoittelut epäselvästä tekstistä, joihinkin sanoihin tökkäsi julkaiseminen..
Vierailija kirjoitti:
Minä valitsin pääkaupunkiseudulta asuinalueen, jolle on kiellettyä rakentaa kerrostaloja, luhtitaloja, paritaloja ja rivitaloja, ainostaan siis vain omakotitalot ovat sallittuja. Täälläkin kuulee silti välillä molotusta (lähinnä etelänaapurin) kun omistajat vuokraavat talojaan. Mutta pääsääntöisesti asujamisto on henkisesti ja fyysisesti aika samanlaisia kun itsekin on. Helpottaa suuresti elämistä. Eläman laatu on parantunut, vaikka sinänsä en ole kovin kiinnostunut naapureista eivätkä he minusta. Kukaan ei häiritse ja ruohonleikkurikaan naapurustossa ei käynnisty viikonloppuna liian aikaisin. Kaupassa asioidaan suomeksi ja ruotsiksi. Alkoa ei ole, kapakkaa ei ole, metroasemaa ei ole, läpikulkua ei ole. Koulussa opettajien aika ei mene tulokkaiden parissa vaan lapset saavat käydä rauhassa koulua. Tylsää keskiluokkaisuutta moni sanoo, mutta minulle tämä on parasta mitä tiedän.
En nyt tarkoita, että asuinalueellesi olisi käymässä mitään, mutta millainen kielto on kyseessä? Jos kyse on vain asemakaavasta, jossa alue on kaavoitettu pientaloille, yksi kaavamuutos ja tilanne voi olla aivan toinen. Kaavamuutoksia tehdään jatkuvasti eli ajantasainen asemakaava kertoo vain nykytilanteesta, ei tulevaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muidenkin huono-osaisuuden pitää näkyä kaikkien arjessa. Miten muuten saamme onnekkaammat ihmiset ymmärtämään sen, että kaikista täytyy pitää huolta? Pahin seuraus on kokoomuksen äänestely joka edelleen lisää luokkaeroja. Pitäisi alkaa ymmärtämään, että heikommista huolehtiminen auttaa meitä kaikkia.
Eihän auta. Kaikkia auttaa eniten se, että huiput saavuttavat oman täyden potentiaalinsa. Ne kun sitten vetävät perässään koko yhteiskuntaa -jopa koko ihmiskuntaa- eteenpäin. Tekemällä innovaatioita, luomalla työpaikkoja, luomalla taidetta, you name it.
Heikoimpiakin tietysti täytyy auttaa pysymään hengissä, mutta on paljon kannattavampaa auttaa 9,5 numeron ihminen 11-numeron ihmiseksi, kuin yrittää saada ykkönen kakkoseksi. Lisäarvoa tulee paljon enemmän.
Sama muuten pätee yksilöön itseensä: menestys saavutetaan sillä, että keskittyy vahvuuksiinsa ja pyrkii hiomaan itsensä niissä asioissa huipuksi. Ei sillä, että yritetään saada heikkouksia vähän vähemmän heikoiksi. On kannattavampaa yrittää saada ysin matikannumero kympiksi kuin kutosen englanninumero seiskaksi, noin tulevan menestyksen kannalta. Tämä on ihan tutkittu juttu, menestyksen psykologia on kiehtova tieteenala. Melkein kaikki, mitä meille on lapsesta saakka opetettu on nimittäin paskaa, erityisesti se että pitäisi pyrkiä eliminoimaan heikkoutensa. Se ei onnistu, vaan pelkästään turhauttaa eikä tuota lisäarvoa, vaikka sitä vähän saisikin parannettua. Mutta jos saman resurssin uhraa siihen, että yrittää olla vielä parempi siinä, missä on jo hyvä... Homma on mielekästä, ja ovet alkaa aueta.
Itse muuten en ole mikään hyväosainen, vaan mt-ongelmainen pitkäaikaistyötön autisti, ja on aivan selvää että yhteiskunnan kannattaa panostaa seuraavaan Elon Muskiin, ei minuun. Se Elon Musk jauhaisi sitten hyvinvointia kyllä minullekin.
En tiedä mitä tää virkamiehistö odottaa kansalta. Vai onko tässä se vika, ettei nuo muuta keksi kuin sen saman vanhan keinon eli erityyppisten talojen sekoittamisen keskenään ja sitten toivotaan parasta? Nyt kun tää ei tunnu toimivan niin selviää että näillä ei ole muitakaan ideoita.
Oikeastihan ihmiset tarvitsee mahdollisuuksia ennen kuin ne lähtee parantamaan asemaansa. Eli siis töitä, mahdollisuutta taloudellisen luokkansa nostoon joko ahkeruudella tai kouluttautumalla tai molemmilla.
Suomesta puuttuu tuosta ne työpaikat. Edes koulutetut ei tahdo löytää töitä ja kouluttamattomien jotkut ksipäätyönantajat luulee tekevän töitä ilmaiseksi ja sitten kiroaa kun työttömät ei hae heille töihin.
Sodanjälkeinen nousu oli isolta osin sitä, että väki oli töissä ja töitä riitti isolle osalle kansasta ja siitä sai jopa palkkaa. Samalla koulutusmahdollisuuksia parannettiin eli maanviljelijöidenkin lapset pääsi sekä oppikouluun että yliopistoon jos lahjoja riitti entistä useammilla paikkakunnilla.
Tää nykyhallinto jo pidemmältä ajalta on tarjonnut kansalle vain pikkuhiljaa hiipuvaa yhteiskuntaa jossa työpaikat vähenee, työnantajien palkanmaksuhalut vähenee vielä nopeammin ja verot nousee samalla kun joitain sosiaalietuuksia korotetaan kymppi tai pari vuodessa. Tuossa kohtaa voi tosiaan käydä niin ettei ne köyhimmät enää jaksa nähdä toivoa edessään ja vajoaa apatiaan ja päihteisiin. Tai muuhun mellastamiseen nuorten osalta.