Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei ole minulle tärkein
28.08.2022 |
Olen sanonut tämän parille ihmiselle, molemmat haukkuivat pystyyn. Lapsi tehtiin yhteisymmärryksessä, mutta mies muuttui ja oli poissa raskauden aikana niin paljon, että en koe kiintymystä lapseenkaan. Toivoisin, että lasta ei olisi, ja voisin etsiä paremman miehen kumppaniksi ja isäksi, tai olla vaikka yksin ja keskittyä työntekoon. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette ratkaisseet tilanteen tai selvinneet? Onko lapsi pilannut elämänne, oletteko pystyneet rakastamaan sitä toisesta vanhemmasta huolimatta?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Mies ja lapsi ovat kaksi eri ihmistä, eikä lasta voi pitää tilanteessa vastuullisena. Jos et saa päätäsi terapialla ja lääkkeillä kasaan, anna lapsi sijaisperheeseen tai adoptoitavaksi.
Miksi sijaisperheeseen, kun isä haluaa ottaa lapsen itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miehesi teki sinua kohtaan väärin ja tarvitsisi terapiaa. ei ole ihan oikein ensin tekemällä tehdä lasta, sitten pettää ja erota. saisitko lastasi enemmän miehen hoitoon, että saisit aikaa enemmän etsiä parempaa miestä. ottaisiko miehen vanhemmat vaikka lasta viikonloppuisin. ei sinulla ole mikään velvollisuus kasvattaa ex-miehesi lasta loputtomiin oman elämäsi kustannuksella.
Kiitos, olet ensimmäinen ihminen joka näkee minun puoleni eikä yritä syyllistää minua miehen teosta, joka oli omastakin mielestä aivan järkyttävä. Periaatteessa voin luopua lapsesta kyllä, pelkään vaan että joudun sitten maksumieheksi tai lapsi tulee kummittelemaan elämääni muuten.
Pöh, itse kirjoitit ton edellisenkin 😀
Tämä on ilmiselvä provo, mutta todellakin on tilanteita, joissa äiti ei tunne hellyyttä ja rakkautta lastaan kohtaan. Niistä puhuminen tuppaa olemaan tabu. En vain tiedä, miksi tähän piti sotkea mukaan tuo isän kelvottomuus. Ei siihen tarvita mitään ulkoista syytä, jos tunnesidettä lapseen ei vain tahdo syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä on minun vikani, jos mies petti ja jätti suunnitelmista ja lupauksista huolimatta? Oli korkeakoulutettu, suomalainen mies, ja hän nimenomaan halusi lapsen.
T ap
Miten se lapsen isä siihen lapseen liittyy, siis ihmisenä? Lapsi on oma itsensä, ei hän ole sinä tai isänsä. Ei lapsen pidä kantaa teidän kummankaan vikoja. Jos et pysty omaa lastasi, jonka geenit on puoliksi sinulta, rakastamaan, anna hänet pois. Hyvin yksinkertaista. Lapsi saa sitten aikanaan tietää ettei kumpikaan biovanhempi häntä rakastanut.
Jos lapsi ei kerran liity mitenkään isäänsä, niin miten se sitten liittyisi minuunkaan, niin että minun "pitäisi" sitä rakastaa?
Ei pidäkään. Anna lapsi isälleen.
Jos olisin tuossa tilanteessa, niin miehestä tulisi yh-isä ja mä vaan ottaisin ne Kodak-momentit lapsen kanssa Lintsillä, kun se olis vähän vanhempi.
Paitsi että en suostu tekemään lasta enkä deittaile miehiä, jotka lapsia haluavat, koska äitiys ei ole mua varten ja tiedän sen.