Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei ole minulle tärkein
28.08.2022 |
Olen sanonut tämän parille ihmiselle, molemmat haukkuivat pystyyn. Lapsi tehtiin yhteisymmärryksessä, mutta mies muuttui ja oli poissa raskauden aikana niin paljon, että en koe kiintymystä lapseenkaan. Toivoisin, että lasta ei olisi, ja voisin etsiä paremman miehen kumppaniksi ja isäksi, tai olla vaikka yksin ja keskittyä työntekoon. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette ratkaisseet tilanteen tai selvinneet? Onko lapsi pilannut elämänne, oletteko pystyneet rakastamaan sitä toisesta vanhemmasta huolimatta?
Kommentit (104)
Syy-seuraussuhteita käsittelevä aivojen osa kehittyy aikuiseksi vasta yli 25-vuotiaana.
Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet panevat vaikka ilman kortsua vaikkeivat lasta halua ja naiset synnyttävät lisää ja lisää vaikka maapallo on jo täynnä...
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Miksi naiset kärttävät ja kinuavat liikakansoitusta
ja sitten valittavat kun sen joutuvat hoitamaan?
Minä päätän OMASTA lapsestani. Minä hänet olen synnyttänytkin!
Nainen omistaa lapsen ihan niin kuin mies omistaa naisen.
Miten tämä on minun vikani, jos mies petti ja jätti suunnitelmista ja lupauksista huolimatta? Oli korkeakoulutettu, suomalainen mies, ja hän nimenomaan halusi lapsen.
T ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä päätän OMASTA lapsestani. Minä hänet olen synnyttänytkin!
Nainen omistaa lapsen ihan niin kuin mies omistaa naisen.
99% avioliitoista mies kirjoittaa nimensä naiseen kuten muihinkin omistamiinsa esineisiin.
Vierailija kirjoitti:
Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sitä ei tarvitse saattohoitaa eikä haudata, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan.
En ole ikinä leikkinyt nukeilla kun ne on tylsiä. Ei oikeastaan ole kiinnostanut lastenikaan hoito. Lisääntyä kyllä tykkäsin, mutta miehelle niiden kanssa olo jäi. Tästä voisi päätellä että jos ei nuket kiinnosta niin älä lisäänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet miehet ajattelevat noin kuten ap. Niin myös omien lasteni isä. Minulle lapset on tärkeintä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä on minun vikani, jos mies petti ja jätti suunnitelmista ja lupauksista huolimatta? Oli korkeakoulutettu, suomalainen mies, ja hän nimenomaan halusi lapsen.
T ap
Trauma voi aiheuttaa kiintymishäiriön. Kyllä se siirtyy lapseenkin kun ei saa äidistään irti mitään. Enempää ei kannata hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sitä ei tarvitse saattohoitaa eikä haudata, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan.
En ole ikinä leikkinyt nukeilla kun ne on tylsiä. Ei oikeastaan ole kiinnostanut lastenikaan hoito. Lisääntyä kyllä tykkäsin, mutta miehelle niiden kanssa olo jäi. Tästä voisi päätellä että jos ei nuket kiinnosta niin älä lisäänny.
Tämä. Jos vain nuket kiinnostaa, silloin suhtautuu vihamielisesti lapsen itsenäistymiseen, kasvuun ja kehitykseen, ja alkaa häiriökäyttäytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet ajattelevat noin kuten ap. Niin myös omien lasteni isä. Minulle lapset on tärkeintä maailmassa.
Itsekin synnyttäisin sellaiselle emätin lepattaen. Omat tarpeet menevät lasten tarpeiden edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi olet sinä ja keskenkasvuisuutesi, ei mies. Sinä valitsit miehen. Sinä päätit hankkia lapsen yhteisymmärryksessä. Sinä olet aktiivisesti osallistunut omaan elämääsi ja tehnyt jokaisen päätöksen elämääsi koskien. Syy ei ole lapsen. Noilla spekseillä tuskin olisit parempaa miestä löytänytkään.
Hakeudu terapiaan ja hyväksy tosiasia että et ole oman elämäsi sivustaseuraaja ja uhri. Maailma muuttuu henkisen kasvusi myötä.
Toit esille tärkeän asian ja tulet saamaan paljon kuraa niskaasi tällä palstalla. Rakkaus ja kiintymys lasta kohtaan kasvaa vähitellen. Jos tilanne menee todella huonoksi, tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus. Saat silloin asiantuntijoiden apua, ilmoituksen teko voi olla suurin rakkauden osoitus lapsellesi. Minun lähipiirissäni on henkilö, joka otti kaiken avun vastaan, kun oli heikoilla. Nykyään hänellä menee todella hyvin, älä häpeä tilannettasi. Älä jää yksin. Olet selviytyjä, onnea tulevaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen lapsesi on? Voiko olla synnytyksen jälkeinen masennus?
Vastaus kuitenkin kysymykseesi että kyllä, lapseni ovat olleet tärkeintä minulle vaikka heidän isä olikin epäkelpo yksilö. Olin paljon yksin ja jopa synnytinkin yksin.
Sen verran täytyy sanoa että esikoisen synnytys oli vaikea ja raskas. Jouduin heti synnytettyä leikkaussaliin ja vauvan näin vasta seuraavana päivänä kunnolla. Eka kuukausi meni ihan autopilotilla eli hoidin vain vauvaa ja jotenkin tuntui ettei meillä ollut ns sidettä. Epäilen että se johtui siitä että vietin pitkän ajan ilman vauvaa kun olin heräämössä. Vauva oli myös vaativa ja saattoihan minulla olla jotain pientä "babybluesia".
Sen jälkeen tuli kiintymys ja rakkaus joka meni kaiken edelle.
Seuraavan lapsen kohdalla kiintymys tuli ihan heti.
Heivasin miehenkin lasteni ja itseni takia ulos meidän elämästä eikä häntä eron jälkeen kiinnostanut tavata lapsia.
Ilman miestäkin siis voi olla elämää ja jopa parempaa elämää kuin hänen kanssaan.
Tapasin myöhemmin nykyisen mieheni joka on ollut aivan täydellinen mies. Ollaan oltu jo 15 vuotta yhdessä ja onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä on minun vikani, jos mies petti ja jätti suunnitelmista ja lupauksista huolimatta? Oli korkeakoulutettu, suomalainen mies, ja hän nimenomaan halusi lapsen.
T ap
Trauma voi aiheuttaa kiintymishäiriön. Kyllä se siirtyy lapseenkin kun ei saa äidistään irti mitään. Enempää ei kannata hankkia.
Ok, onko miehellä siis tämä kun hylkää raskaana olevan puolisonsa? Suosittelisinko hänelle terapiaa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi olet sinä ja keskenkasvuisuutesi, ei mies. Sinä valitsit miehen. Sinä päätit hankkia lapsen yhteisymmärryksessä. Sinä olet aktiivisesti osallistunut omaan elämääsi ja tehnyt jokaisen päätöksen elämääsi koskien. Syy ei ole lapsen. Noilla spekseillä tuskin olisit parempaa miestä löytänytkään.
Hakeudu terapiaan ja hyväksy tosiasia että et ole oman elämäsi sivustaseuraaja ja uhri. Maailma muuttuu henkisen kasvusi myötä.
Entä mikä on miehen vastuu perheestä, puolisosta ja lapsesta? Miksi kaikki on alusta loppuun naisen vastuulla?
No täytyihän sun tietää lasta suunnitellessasi että lapsi pysyy vaikka jonain päivänä miehestä eroaisit, vai mitä ajettelit?
Moni tuntee näin mutta sitä ei saisi sanoa ääneen. Voi olla kyse masennuksestakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä on minun vikani, jos mies petti ja jätti suunnitelmista ja lupauksista huolimatta? Oli korkeakoulutettu, suomalainen mies, ja hän nimenomaan halusi lapsen.
T ap
Trauma voi aiheuttaa kiintymishäiriön. Kyllä se siirtyy lapseenkin kun ei saa äidistään irti mitään. Enempää ei kannata hankkia.
Ok, onko miehellä siis tämä kun hylkää raskaana olevan puolisonsa? Suosittelisinko hänelle terapiaa?
Ap
Nyt oli puhe sinusta: sinun ja lapsesi suhteesta. Parisuhteet ei aina kestä, se täytyy hyväksyä.
Syntymä on kuolemantuomio :(