Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei ole minulle tärkein
28.08.2022 |
Olen sanonut tämän parille ihmiselle, molemmat haukkuivat pystyyn. Lapsi tehtiin yhteisymmärryksessä, mutta mies muuttui ja oli poissa raskauden aikana niin paljon, että en koe kiintymystä lapseenkaan. Toivoisin, että lasta ei olisi, ja voisin etsiä paremman miehen kumppaniksi ja isäksi, tai olla vaikka yksin ja keskittyä työntekoon. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette ratkaisseet tilanteen tai selvinneet? Onko lapsi pilannut elämänne, oletteko pystyneet rakastamaan sitä toisesta vanhemmasta huolimatta?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Mieti millainen lapsestasi kasvaa kun molemmat vanhemmat ovat hänet hylänneet. Olet jo pilannut hänen elämänsä; hän ei ole valinnut syntyä sinun ja miehesi lapseksi. Mutta ainahan voit tappaa hänet. Sitten ongelma on ratkaistu ja vastuusi siitä IHMISESTÄ päättyy.
Ja millainenhan siitä lapsesta kasvaa sellaisen vanhemman kanssa, joka häntä ei haluaparempi on kyllä antaa lapsi pois sellaisessa tilanteessa, ihan kummankin mielenterveyden takia.
Ap on sopinut kasvattavansa lapsen miehen kanssa yhdessä perheenä, ja tuo rontti luikki karkuun, kun häneltä meni fiilis ohi eikä ollutkaan enää kivaa. Vähän liikaa täällä nyt syyllistetään ap:tä. Lukeeko näillä miehillä otsassa että huijaan raskaaksi, petän ja jätän, olen itsekäs tuuliviiri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan sä ollu yhdessä mun eksän kanssa, oli just tommonen, olisin voinu kuvailla just noin🧐 Sulla on ap kyllä tosi hankala tilanne. Nyt on varmaan päällimmäisenä tunteena viha, mutta pohdi asioita. Ehkä hieman välitätkin lapsesta, jos epäilet miehen kykyjä kasvattajana.
Jatkan, kun tuli mieleen adoptiosta
Oletteko ap naimisissa? Silloin lapselle tulee isä merkittyä automaattisesti, muutoin isän pitää tunnustaa lapsi. Jos näin ei tehdä, niin äiti on ainoa huoltaja ja adoptio voisi onnistua.Ei olla naimisissa, tarkoitus oli mennä. Neuvolassa on kuitenkin hänen tietonsa, joten ei tulisi joka tapauksessa onnistumaan tuollainen temppu.
Ei sillä ole väliä, vaikka neuvolassa on siittäjän tiedot. Tämä on myös juridinen asia koska ette ole naimisissa. Onko isyys jo tunnustettu? Jos ei, niin asia on sinun päätettävissä.
Ei ole tunnustettu. Luulisi, että lastenvalvoja ne sieltä osaa kaivaa. Muutenkin vähän koston makua tuossa, vaikka adoptio saattaisikin olla lapsen etu..
Mun ymmärryksen mukaan isä on vasta sitten isä, kun hän tunnustaa lapsen. Itse en tuossa tilanteessa antaisi tuollaiselle petturimiehelle mitään oikeuksia. Ei se lastenvalvoja voi äidin vastustaessa antaa isän tunnustaa sitä lasta. Käy oikeusaputoimistossa selvittämässä asiaa etukäteen. Joku raja sentäs. (Se nk. lapsen etu on niin omituinen käsite, että se väännetään alan ihmisten taholta tilanteen mukaan sopimaan keissiin kannattaa olla varovainen) Mies oppiikoon ensin käyttäytymään, ennenkuin saa mitään oikeuksia.
Luovu lapsestasi, kyllä hänet huostaan otetaan. Parempi sijaisperheessä kuin rakkaudettomassa perheessä.
Ja sterilointi 30-vuotiaana olisi varmaan jatkon kannalta fiksu veto, ettei tule enää lisää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mieti millainen lapsestasi kasvaa kun molemmat vanhemmat ovat hänet hylänneet. Olet jo pilannut hänen elämänsä; hän ei ole valinnut syntyä sinun ja miehesi lapseksi. Mutta ainahan voit tappaa hänet. Sitten ongelma on ratkaistu ja vastuusi siitä IHMISESTÄ päättyy.
Todella viisasta yllyttää persoonallisuushäiriöistä äitiä tappamaan oman lapsensa edes leikillään.
Ymmärrän ap:ta. Itselleni pahin painajainen olisi joutua yksinhuoltajaksi tai nykyään trendikkäämmin sanotaan kai sinkkuäiti. Siksi tuo miehen huijaus kuulostaa niin kamalalta. Mieluummin ei lapsia ollenkaan kuin joku alusta asti rikkinäinen perheen irvikuva. En itsekään ikipäivänä ryhtyisi parisuhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia, aina ne muistuttaisivat siitä entisestä ja se olisi aina mukana kuvioissa. Sellaisen ihmisen kanssa ei koskaan voisi saada oikeaa perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, joten jos näitä on jo kysytty ja olet jo vastannut, sori toisto.
Teitkö sinä lapsen, koska mies halusi? Ettei hän jättäisi sinua?
Teitkö lapsen, koska sulla oli päässäsi mielikuva jostain täydellisestä perheidyllistä, jonka halusit saavuttaa, koska sellaisessa kaikkien nyt vain kuuluu elää?
Vai siksi, että aidosti halusit lapsen?
Ap:lle tämä tulee myöhässä, mutta ikinä ei pitäisi tehdä lasta, jollei sitä halua itse ja pelkästään sen lapsen takia. Älä tee lasta, jos joku muu sitä sinulta vaatii/odottaa. Älä myöskään saadaksesi perheen, jollet sitten ole jo etukäteen hyväksynyt, että perhe voi olla myös vain äiti ja lapsi. Älä tee lasta, jos vähänkään epäilet, onko äitiys/isyys sinua varten.
Lapsi mullistaa elämän totaalisesti ja naisen on aina varauduttava siihen, että mies ei kannakaan vastuutaan. Lähtökohtaisesti naisen olisi parasta hankkia lapsi/et sillä ajatuksella, että tulee jossain vaiheessa päätymään yksinhuoltajaksi. Jos se ei vaikuta mielekkäältä, on parempi kuopata lapsihaaveet, ettei käy kuten ap:lle.
Ihminen on nisäkäs ja miten monen nisäkäslajin koiraat huolehtivat jälkikasvustaan... Niinpä.
Edellinen ei ole tarkoitettu miehiä puolustelemaan. Vastuustaan luistava mies ei ole mikään mies, mutta on hyvä miettiä, miksi niin moni jättää osansa hoitamatta. Kyse ei välttämättä ole siitä, että suurin osa miehistä olisi k*sipäisiä vastuunpakoilijoita vaan siitä, ettei miestä ole tarkoitettukaan isäksi, vaan siittäjäksi. Uskallan veikata, että silloin, kun ihmisten elämä oli lähempänä eläinlauman elämää, yksi tai muutama a*fauros vastasi jälkeläisten siittämisestä ja loput urokset joko elivät poikamieslaumoissa tai huolehtivat lauman ravinnonsaannista metsästäjinä ja turvallisuudesta sotureina. Naaraat huolehtivat lapsista, eikä siittäjä ollut näiden elämässä juuri läsnä.
Ajat ovat muuttuneet, mutta ihminen on pohjimmiltaan sama otus kuin kivikaudella. Erona on vain se, että nykyään myös ne ns. b*taurokset pääsevät lisääntymään ja heistä saattaa jopa tulla ihan kelvollisia isiä, koska laumasta huolehtiminen on heillä geeneissä. Silti naiset edelleen mieluiten pariutuvat a*lfojen kanssa, koska meillä on geeneissä halu saada jälkeläistemme siittäjäksi se vahvin yksilö. Nykypäivänä näitä ei tietenkään kaikille riitä, koska emme elä enää laumoissa, joissa yksi uros siittää monia naaraita, vaan pariskuntina. Ne, jotka onnistuvat nappaamaan a*lfan päätyvät sitten ap:n tilanteeseen.
Ja ei, minä en ole i*celmies, vaan ihan tavallinen keski-ikäinen nainen, joka tykkää kehitellä villejä teorioita 😁 Olen myös lapseton, koska tiedän, etten halua päätyä samaan tilanteeseen kuin ap ja moni muu -kantamaan yksin vastuun yhdessä hankitusta lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Se että mies haluaa lapsen ei tee hänestä hyvää isää. Hänellä on ongelmia. Ei vähäisimpänä impulsiivisuus ja asioiden haluaminen, sitten niiden hylkääminen..
Ap
Oliko tämä ominaisuus sinulla siis tiedossa ennen kuin suostuit lapsentekoon? Mikä ihme sai sinut kuvittelemaan, että mies yhtäkkiä muuttuisi vastakohdaksi itsestään lapsen synnyttyä?
Oma mieheni on myös tuollainen, että innostuu helposti uusista jutuista, mutta kiinnostus myös lopahtaa yhtä nopeasti. Arvaapa kolme kertaa, olenko tehnyt hänelle lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä on minun vikani, jos mies petti ja jätti suunnitelmista ja lupauksista huolimatta? Oli korkeakoulutettu, suomalainen mies, ja hän nimenomaan halusi lapsen.
T ap
Syytät miestä, kun itse suostuit vaikka ei halunnut ja nyt siirrät oman avuttomuutesi ja haluttomuutesi lapseen? Lapsi parka. Isä hylkäsi ja äiti ei rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Itselleni pahin painajainen olisi joutua yksinhuoltajaksi tai nykyään trendikkäämmin sanotaan kai sinkkuäiti. Siksi tuo miehen huijaus kuulostaa niin kamalalta. Mieluummin ei lapsia ollenkaan kuin joku alusta asti rikkinäinen perheen irvikuva. En itsekään ikipäivänä ryhtyisi parisuhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia, aina ne muistuttaisivat siitä entisestä ja se olisi aina mukana kuvioissa. Sellaisen ihmisen kanssa ei koskaan voisi saada oikeaa perhettä.
Tämä. Olin vielä miettinyt ennen miestä itsellistä äitiyttä ja päätynyt joka kerran tulokseen, etten halua kasvattaa lasta yksin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies haluaa lapsen ei tee hänestä hyvää isää. Hänellä on ongelmia. Ei vähäisimpänä impulsiivisuus ja asioiden haluaminen, sitten niiden hylkääminen..
Ap
Oliko tämä ominaisuus sinulla siis tiedossa ennen kuin suostuit lapsentekoon? Mikä ihme sai sinut kuvittelemaan, että mies yhtäkkiä muuttuisi vastakohdaksi itsestään lapsen synnyttyä?
Oma mieheni on myös tuollainen, että innostuu helposti uusista jutuista, mutta kiinnostus myös lopahtaa yhtä nopeasti. Arvaapa kolme kertaa, olenko tehnyt hänelle lapsia?
Ei ollut. Miehellä oli taustallaan pitkäjänteisyyttä vaativia projekteja.
Järkyttävää. Voisitkohan kärsiä masennuksesta tai jostain kun tunnet noin? Kannattaisi hankkia keskusteluapua tms. En voisi kuvitella moista tilannetta, lapseni on minulle maailman rakkain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten jos näitä on jo kysytty ja olet jo vastannut, sori toisto.
Teitkö sinä lapsen, koska mies halusi? Ettei hän jättäisi sinua?
Teitkö lapsen, koska sulla oli päässäsi mielikuva jostain täydellisestä perheidyllistä, jonka halusit saavuttaa, koska sellaisessa kaikkien nyt vain kuuluu elää?
Vai siksi, että aidosti halusit lapsen?
Ap:lle tämä tulee myöhässä, mutta ikinä ei pitäisi tehdä lasta, jollei sitä halua itse ja pelkästään sen lapsen takia. Älä tee lasta, jos joku muu sitä sinulta vaatii/odottaa. Älä myöskään saadaksesi perheen, jollet sitten ole jo etukäteen hyväksynyt, että perhe voi olla myös vain äiti ja lapsi. Älä tee lasta, jos vähänkään epäilet, onko äitiys/isyys sinua varten.
Lapsi mullistaa elämän totaalisesti ja naisen on aina varauduttava siihen, että mies ei kannakaan vastuutaan. Lähtökohtaisesti naisen olisi parasta hankkia lapsi/et sillä ajatuksella, että tulee jossain vaiheessa päätymään yksinhuoltajaksi. Jos se ei vaikuta mielekkäältä, on parempi kuopata lapsihaaveet, ettei käy kuten ap:lle.
Ihminen on nisäkäs ja miten monen nisäkäslajin koiraat huolehtivat jälkikasvustaan... Niinpä.
Edellinen ei ole tarkoitettu miehiä puolustelemaan. Vastuustaan luistava mies ei ole mikään mies, mutta on hyvä miettiä, miksi niin moni jättää osansa hoitamatta. Kyse ei välttämättä ole siitä, että suurin osa miehistä olisi k*sipäisiä vastuunpakoilijoita vaan siitä, ettei miestä ole tarkoitettukaan isäksi, vaan siittäjäksi. Uskallan veikata, että silloin, kun ihmisten elämä oli lähempänä eläinlauman elämää, yksi tai muutama a*fauros vastasi jälkeläisten siittämisestä ja loput urokset joko elivät poikamieslaumoissa tai huolehtivat lauman ravinnonsaannista metsästäjinä ja turvallisuudesta sotureina. Naaraat huolehtivat lapsista, eikä siittäjä ollut näiden elämässä juuri läsnä.
Ajat ovat muuttuneet, mutta ihminen on pohjimmiltaan sama otus kuin kivikaudella. Erona on vain se, että nykyään myös ne ns. b*taurokset pääsevät lisääntymään ja heistä saattaa jopa tulla ihan kelvollisia isiä, koska laumasta huolehtiminen on heillä geeneissä. Silti naiset edelleen mieluiten pariutuvat a*lfojen kanssa, koska meillä on geeneissä halu saada jälkeläistemme siittäjäksi se vahvin yksilö. Nykypäivänä näitä ei tietenkään kaikille riitä, koska emme elä enää laumoissa, joissa yksi uros siittää monia naaraita, vaan pariskuntina. Ne, jotka onnistuvat nappaamaan a*lfan päätyvät sitten ap:n tilanteeseen.
Ja ei, minä en ole i*celmies, vaan ihan tavallinen keski-ikäinen nainen, joka tykkää kehitellä villejä teorioita 😁 Olen myös lapseton, koska tiedän, etten halua päätyä samaan tilanteeseen kuin ap ja moni muu -kantamaan yksin vastuun yhdessä hankitusta lapsesta.
"Naisen on aina varauduttava siihen, ettei mies kannakaan vastuutaan" on täysin sairas ajatusmalli. Ei todellakaan ole ok oikeuttaa kummallekaan tai millekään sukupuolelle sitä, etteikö tarvitsisi pitää kiinni sopimuksistaan, varsinkin kun on näin isot asiat kyseessä.
Meitä vaurioituneita aikuisia on paljon, ja suurin syy on siinä, ettemme ole olleet tärkeimpiä tai edes kovin tärkeitä sen enempää äidillemme kuin isällemmekään. Totta kai lapsi on aina vastuussa isänsä ja äitinsä vastuuttomuudesta.
Onhan tämä aloitus provo, onhan? Ap pääsee kyllä eroon lapsestaan, mutta lapsi ei voi valita. Vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Itselleni pahin painajainen olisi joutua yksinhuoltajaksi tai nykyään trendikkäämmin sanotaan kai sinkkuäiti. Siksi tuo miehen huijaus kuulostaa niin kamalalta. Mieluummin ei lapsia ollenkaan kuin joku alusta asti rikkinäinen perheen irvikuva. En itsekään ikipäivänä ryhtyisi parisuhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia, aina ne muistuttaisivat siitä entisestä ja se olisi aina mukana kuvioissa. Sellaisen ihmisen kanssa ei koskaan voisi saada oikeaa perhettä.
Minäkin aikanaan ajattelin, etten halua miestä jolla on jo lapsia. Tapasin mieheni kuitenkin vasta 36-vuotiaana ja sen ikäisenä alkaa olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsia on edellisestä suhteesta. Hyväksyin siis sen, että miehelläni oli 2-vuotias poika ja että elämässämme oli mukana myös poikapuoleni äiti. Onneksi meillä kaikilla oli ennen kaikkea lapsen etu ykkösintressinä ja pystyimme pitämään mahdolliset aikuisten väliset erimielisyydet poissa lapsen arjesta. Pääsääntöisesti olemme aina tulleet hyvin toimeen keskenämme, mahtuneet äidin kanssa saman katon alle ja nykyään asummekin lähekkäin. Poikapuoleni on nykyään jo 12-vuotias ja kulkee kahden kodin väliä ihan sujuvasti. Mieheni kanssa meillä myös yhteinen tytär, jota poikapuoleni äitikin välillä tarvittaessa hoitaa. Kaikki uusperhekuviot eivät siis ole painajaisia, mutta halua se vaatii kaikilta saada tilanne toimimaan.
Jos nyt jostain syystä mieheni kanssa eroaisimme, niin tiedän että lapsellamme olisi siitä huolimatta rakastava ja osallistuva isä. Tietenkään en sellaista tilannetta toivo, mutta miehenkaipuuni ei ole niin kova, että se olisi elämäni suurin katastrofi. Keksin vaikka kuinka monta paljon pahempaakin asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Itselleni pahin painajainen olisi joutua yksinhuoltajaksi tai nykyään trendikkäämmin sanotaan kai sinkkuäiti. Siksi tuo miehen huijaus kuulostaa niin kamalalta. Mieluummin ei lapsia ollenkaan kuin joku alusta asti rikkinäinen perheen irvikuva. En itsekään ikipäivänä ryhtyisi parisuhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia, aina ne muistuttaisivat siitä entisestä ja se olisi aina mukana kuvioissa. Sellaisen ihmisen kanssa ei koskaan voisi saada oikeaa perhettä.
Minäkin aikanaan ajattelin, etten halua miestä jolla on jo lapsia. Tapasin mieheni kuitenkin vasta 36-vuotiaana ja sen ikäisenä alkaa olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsia on edellisestä suhteesta. Hyväksyin siis sen, että miehelläni oli 2-vuotias poika ja että elämässämme oli mukana myös poikapuoleni äiti. Onneksi meillä kaikilla oli ennen kaikkea lapsen etu ykkösintressinä ja pystyimme pitämään mahdolliset aikuisten väliset erimielisyydet poissa lapsen arjesta. Pääsääntöisesti olemme aina tulleet hyvin toimeen keskenämme, mahtuneet äidin kanssa saman katon alle ja nykyään asummekin lähekkäin. Poikapuoleni on nykyään jo 12-vuotias ja kulkee kahden kodin väliä ihan sujuvasti. Mieheni kanssa meillä myös yhteinen tytär, jota poikapuoleni äitikin välillä tarvittaessa hoitaa. Kaikki uusperhekuviot eivät siis ole painajaisia, mutta halua se vaatii kaikilta saada tilanne toimimaan.
Jos nyt jostain syystä mieheni kanssa eroaisimme, niin tiedän että lapsellamme olisi siitä huolimatta rakastava ja osallistuva isä. Tietenkään en sellaista tilannetta toivo, mutta miehenkaipuuni ei ole niin kova, että se olisi elämäni suurin katastrofi. Keksin vaikka kuinka monta paljon pahempaakin asiaa.
Eipä ole itselläkään, eikä myöskään lapsenkaipuu. Sen vuoksi suostuinkin vain perhediiliin, enkä mihinkään itselliseen äitiviritykseen. Nyt joutuisin sitten kuitenkin olemaan vuoroviikoin yh..
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten jos näitä on jo kysytty ja olet jo vastannut, sori toisto.
Teitkö sinä lapsen, koska mies halusi? Ettei hän jättäisi sinua?
Teitkö lapsen, koska sulla oli päässäsi mielikuva jostain täydellisestä perheidyllistä, jonka halusit saavuttaa, koska sellaisessa kaikkien nyt vain kuuluu elää?
Vai siksi, että aidosti halusit lapsen?
Ap:lle tämä tulee myöhässä, mutta ikinä ei pitäisi tehdä lasta, jollei sitä halua itse ja pelkästään sen lapsen takia. Älä tee lasta, jos joku muu sitä sinulta vaatii/odottaa. Älä myöskään saadaksesi perheen, jollet sitten ole jo etukäteen hyväksynyt, että perhe voi olla myös vain äiti ja lapsi. Älä tee lasta, jos vähänkään epäilet, onko äitiys/isyys sinua varten.
Lapsi mullistaa elämän totaalisesti ja naisen on aina varauduttava siihen, että mies ei kannakaan vastuutaan. Lähtökohtaisesti naisen olisi parasta hankkia lapsi/et sillä ajatuksella, että tulee jossain vaiheessa päätymään yksinhuoltajaksi. Jos se ei vaikuta mielekkäältä, on parempi kuopata lapsihaaveet, ettei käy kuten ap:lle.
Ihminen on nisäkäs ja miten monen nisäkäslajin koiraat huolehtivat jälkikasvustaan... Niinpä.
Edellinen ei ole tarkoitettu miehiä puolustelemaan. Vastuustaan luistava mies ei ole mikään mies, mutta on hyvä miettiä, miksi niin moni jättää osansa hoitamatta. Kyse ei välttämättä ole siitä, että suurin osa miehistä olisi k*sipäisiä vastuunpakoilijoita vaan siitä, ettei miestä ole tarkoitettukaan isäksi, vaan siittäjäksi. Uskallan veikata, että silloin, kun ihmisten elämä oli lähempänä eläinlauman elämää, yksi tai muutama a*fauros vastasi jälkeläisten siittämisestä ja loput urokset joko elivät poikamieslaumoissa tai huolehtivat lauman ravinnonsaannista metsästäjinä ja turvallisuudesta sotureina. Naaraat huolehtivat lapsista, eikä siittäjä ollut näiden elämässä juuri läsnä.
Ajat ovat muuttuneet, mutta ihminen on pohjimmiltaan sama otus kuin kivikaudella. Erona on vain se, että nykyään myös ne ns. b*taurokset pääsevät lisääntymään ja heistä saattaa jopa tulla ihan kelvollisia isiä, koska laumasta huolehtiminen on heillä geeneissä. Silti naiset edelleen mieluiten pariutuvat a*lfojen kanssa, koska meillä on geeneissä halu saada jälkeläistemme siittäjäksi se vahvin yksilö. Nykypäivänä näitä ei tietenkään kaikille riitä, koska emme elä enää laumoissa, joissa yksi uros siittää monia naaraita, vaan pariskuntina. Ne, jotka onnistuvat nappaamaan a*lfan päätyvät sitten ap:n tilanteeseen.
Ja ei, minä en ole i*celmies, vaan ihan tavallinen keski-ikäinen nainen, joka tykkää kehitellä villejä teorioita 😁 Olen myös lapseton, koska tiedän, etten halua päätyä samaan tilanteeseen kuin ap ja moni muu -kantamaan yksin vastuun yhdessä hankitusta lapsesta.
Tässä on paljon hyvää asiaa.
Naiselle lapsen saaminen on valtava riski, koska on olemassa noita selkärangattomia lieroja, jotka hyppivät mielitekojensa perässä kuin kokaiinipäiset oravat, kyky pitkäjänteisyyteen tai ajattelemaan tulevaisuutta nenäänsä pitemmälle on täysi nolla.
Tämän kirjoittaja kysyy tuossa myös ne tärkeimmät kysymykset, joita lasta miettivän tulisi pohtia. Toki ei tiedetä, onko ap:tä kuinka rankasti painostettu. Itseään normaalina pitävä ihminen voi silti paineen alla erehtyä toimimaan omien arvojensa vastaisesti. Jotkut ihmiset ovat myös taitavia manipuloimaan, ei tiedetä kuinka pitkä suhde takana ja onko tällaista tapahtunut.
Ei ole yllättävää, että vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan, kun niihin kumppaneihin ei vaan voi luottaa. Miehelle on niin helppoa poistua kuvioista ja se hyväksytään paremmin, kuin jos nainen tekisi niin. Mieluummin ei lapsia, kuin vihaisena yh:na.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä on minun vikani, jos mies petti ja jätti suunnitelmista ja lupauksista huolimatta? Oli korkeakoulutettu, suomalainen mies, ja hän nimenomaan halusi lapsen.
T ap
Yhdessä kumminkin teitte lapsen. Käy juttelemassa jossain jotta saat uutta näkökulmaa asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten jos näitä on jo kysytty ja olet jo vastannut, sori toisto.
Teitkö sinä lapsen, koska mies halusi? Ettei hän jättäisi sinua?
Teitkö lapsen, koska sulla oli päässäsi mielikuva jostain täydellisestä perheidyllistä, jonka halusit saavuttaa, koska sellaisessa kaikkien nyt vain kuuluu elää?
Vai siksi, että aidosti halusit lapsen?
Ap:lle tämä tulee myöhässä, mutta ikinä ei pitäisi tehdä lasta, jollei sitä halua itse ja pelkästään sen lapsen takia. Älä tee lasta, jos joku muu sitä sinulta vaatii/odottaa. Älä myöskään saadaksesi perheen, jollet sitten ole jo etukäteen hyväksynyt, että perhe voi olla myös vain äiti ja lapsi. Älä tee lasta, jos vähänkään epäilet, onko äitiys/isyys sinua varten.
Lapsi mullistaa elämän totaalisesti ja naisen on aina varauduttava siihen, että mies ei kannakaan vastuutaan. Lähtökohtaisesti naisen olisi parasta hankkia lapsi/et sillä ajatuksella, että tulee jossain vaiheessa päätymään yksinhuoltajaksi. Jos se ei vaikuta mielekkäältä, on parempi kuopata lapsihaaveet, ettei käy kuten ap:lle.
Ihminen on nisäkäs ja miten monen nisäkäslajin koiraat huolehtivat jälkikasvustaan... Niinpä.
Edellinen ei ole tarkoitettu miehiä puolustelemaan. Vastuustaan luistava mies ei ole mikään mies, mutta on hyvä miettiä, miksi niin moni jättää osansa hoitamatta. Kyse ei välttämättä ole siitä, että suurin osa miehistä olisi k*sipäisiä vastuunpakoilijoita vaan siitä, ettei miestä ole tarkoitettukaan isäksi, vaan siittäjäksi. Uskallan veikata, että silloin, kun ihmisten elämä oli lähempänä eläinlauman elämää, yksi tai muutama a*fauros vastasi jälkeläisten siittämisestä ja loput urokset joko elivät poikamieslaumoissa tai huolehtivat lauman ravinnonsaannista metsästäjinä ja turvallisuudesta sotureina. Naaraat huolehtivat lapsista, eikä siittäjä ollut näiden elämässä juuri läsnä.
Ajat ovat muuttuneet, mutta ihminen on pohjimmiltaan sama otus kuin kivikaudella. Erona on vain se, että nykyään myös ne ns. b*taurokset pääsevät lisääntymään ja heistä saattaa jopa tulla ihan kelvollisia isiä, koska laumasta huolehtiminen on heillä geeneissä. Silti naiset edelleen mieluiten pariutuvat a*lfojen kanssa, koska meillä on geeneissä halu saada jälkeläistemme siittäjäksi se vahvin yksilö. Nykypäivänä näitä ei tietenkään kaikille riitä, koska emme elä enää laumoissa, joissa yksi uros siittää monia naaraita, vaan pariskuntina. Ne, jotka onnistuvat nappaamaan a*lfan päätyvät sitten ap:n tilanteeseen.
Ja ei, minä en ole i*celmies, vaan ihan tavallinen keski-ikäinen nainen, joka tykkää kehitellä villejä teorioita 😁 Olen myös lapseton, koska tiedän, etten halua päätyä samaan tilanteeseen kuin ap ja moni muu -kantamaan yksin vastuun yhdessä hankitusta lapsesta.
"Naisen on aina varauduttava siihen, ettei mies kannakaan vastuutaan" on täysin sairas ajatusmalli. Ei todellakaan ole ok oikeuttaa kummallekaan tai millekään sukupuolelle sitä, etteikö tarvitsisi pitää kiinni sopimuksistaan, varsinkin kun on näin isot asiat kyseessä.
No tässä on toisinpäin. Ap ei halua huolehtia vastuustaan, mutta lapsen isä haluaa.
Ei ole tunnustettu. Luulisi, että lastenvalvoja ne sieltä osaa kaivaa. Muutenkin vähän koston makua tuossa, vaikka adoptio saattaisikin olla lapsen etu..