Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei ole minulle tärkein
28.08.2022 |
Olen sanonut tämän parille ihmiselle, molemmat haukkuivat pystyyn. Lapsi tehtiin yhteisymmärryksessä, mutta mies muuttui ja oli poissa raskauden aikana niin paljon, että en koe kiintymystä lapseenkaan. Toivoisin, että lasta ei olisi, ja voisin etsiä paremman miehen kumppaniksi ja isäksi, tai olla vaikka yksin ja keskittyä työntekoon. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette ratkaisseet tilanteen tai selvinneet? Onko lapsi pilannut elämänne, oletteko pystyneet rakastamaan sitä toisesta vanhemmasta huolimatta?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö kuitenkin huolehtimaan lapsesta kunnolla ja osoittamaan häntä kohtaan tunteita? Hänhän on kuitenkin viaton. Ehkä adoptio olisi kuitenkin paras vaihtoehto kaikille?
Täällä tulee paljon paskaa niskaan koska maailmassa elää vahvana äitimyytti, jonka mukaan kaikki äidit rakastavat lapsiaan enemmän kuin mitään muuta, mutta eihän se totta ole. Esimerkiksi itse olisin käytännössä hyvä äiti, ei haittaisi harrastuksiin kuskaamiset tai vanhempainillat, mutta tiedän etten haluaisi viettää aikaa lapseni kanssa tai tuntisi rakkautta häntä kohtaan, joten on tietysti itsestään selvää etten ikinä hanki lapsia.
Pystyn huolehtimaan, suorituskyvyssäni ei ole mitään vikaa. Mutta että viaton? Onko käärmeenpoikanen mielestäsi siinä mielessä viaton, että kasvattaisit sitä omassa kodissasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voi erota ja lapsi voi asua isällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna adoptioon, jos on noin vaikeata.
En voi. Isä haluaa lapsen huoltajuuden. Vaikka hänellä ei ole siihen kunnollisia edellytyksiä, kuten olemaan läsnä raskaudenkaan aikana. Pelkään lapsen puolesta, millainen hänestä tulee, jos kasvaa isän kanssa.
Jos isässä ei ole muuta "vikaa" kuin se että jätti sinut raskauden aikana niin mee hoitoon oikeesti.
Ei kuulosta muutenkaan terveeltä että hyljeksit lasta hänen isänsä vuoksi. Siihenkin on saatavilla apua.
Voi olla lapselle parempi elää isänsä kanssa tai vaihtoehtoisesti huostassa mutta koska lapsesi ei ole sinulle tärkeintä niin et hae apua etkä anna mahdollusuutta parempaan elämään jossain muualla?!
Missä todellisuudessa on ok huijata nainen raskaaksi ja jättää tämä, ja sitten syyllistää naista siitä, ettei hän rakasta lasta? Miten huijaaminen eroaa esimerkiksi raiskaamisesta? Miksi äiti on se, joka ohjataan hoitoon, kun isä pettää ja jättää perheensä? Tämä maailma on täysin sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna adoptioon, jos on noin vaikeata.
En voi. Isä haluaa lapsen huoltajuuden. Vaikka hänellä ei ole siihen kunnollisia edellytyksiä, kuten olemaan läsnä raskaudenkaan aikana. Pelkään lapsen puolesta, millainen hänestä tulee, jos kasvaa isän kanssa.
Jos isässä ei ole muuta "vikaa" kuin se että jätti sinut raskauden aikana niin mee hoitoon oikeesti.
Ei kuulosta muutenkaan terveeltä että hyljeksit lasta hänen isänsä vuoksi. Siihenkin on saatavilla apua.
Voi olla lapselle parempi elää isänsä kanssa tai vaihtoehtoisesti huostassa mutta koska lapsesi ei ole sinulle tärkeintä niin et hae apua etkä anna mahdollusuutta parempaan elämään jossain muualla?!
Miehen elämän tuntien tiedän, ettei lapsen elämä ole hänen luonaan parempaa, kuin minun. Päin vastoin. Adoptiota olen ehdottanut miehelle, mutta hän haluaa omia lapsen, vaikkei se olisi lapsen etu.
miehesi teki sinua kohtaan väärin ja tarvitsisi terapiaa. ei ole ihan oikein ensin tekemällä tehdä lasta, sitten pettää ja erota. saisitko lastasi enemmän miehen hoitoon, että saisit aikaa enemmän etsiä parempaa miestä. ottaisiko miehen vanhemmat vaikka lasta viikonloppuisin. ei sinulla ole mikään velvollisuus kasvattaa ex-miehesi lasta loputtomiin oman elämäsi kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi valitsit lapsellesi isän, jota itse inhoat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö kuitenkin huolehtimaan lapsesta kunnolla ja osoittamaan häntä kohtaan tunteita? Hänhän on kuitenkin viaton. Ehkä adoptio olisi kuitenkin paras vaihtoehto kaikille?
Täällä tulee paljon paskaa niskaan koska maailmassa elää vahvana äitimyytti, jonka mukaan kaikki äidit rakastavat lapsiaan enemmän kuin mitään muuta, mutta eihän se totta ole. Esimerkiksi itse olisin käytännössä hyvä äiti, ei haittaisi harrastuksiin kuskaamiset tai vanhempainillat, mutta tiedän etten haluaisi viettää aikaa lapseni kanssa tai tuntisi rakkautta häntä kohtaan, joten on tietysti itsestään selvää etten ikinä hanki lapsia.
Pystyn huolehtimaan, suorituskyvyssäni ei ole mitään vikaa. Mutta että viaton? Onko käärmeenpoikanen mielestäsi siinä mielessä viaton, että kasvattaisit sitä omassa kodissasi?
Siis anteeksi mitä? Anna se lapsi isälleen, varmasti parempi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna adoptioon, jos on noin vaikeata.
En voi. Isä haluaa lapsen huoltajuuden. Vaikka hänellä ei ole siihen kunnollisia edellytyksiä, kuten olemaan läsnä raskaudenkaan aikana. Pelkään lapsen puolesta, millainen hänestä tulee, jos kasvaa isän kanssa.
Jos isässä ei ole muuta "vikaa" kuin se että jätti sinut raskauden aikana niin mee hoitoon oikeesti.
Ei kuulosta muutenkaan terveeltä että hyljeksit lasta hänen isänsä vuoksi. Siihenkin on saatavilla apua.
Voi olla lapselle parempi elää isänsä kanssa tai vaihtoehtoisesti huostassa mutta koska lapsesi ei ole sinulle tärkeintä niin et hae apua etkä anna mahdollusuutta parempaan elämään jossain muualla?!
Miehen elämän tuntien tiedän, ettei lapsen elämä ole hänen luonaan parempaa, kuin minun. Päin vastoin. Adoptiota olen ehdottanut miehelle, mutta hän haluaa omia lapsen, vaikkei se olisi lapsen etu.
Ei lasta adoptioon tai sijoitukseen saa, jos on kuitenkin isä joka haluaa hänestä huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä on minun vikani, jos mies petti ja jätti suunnitelmista ja lupauksista huolimatta? Oli korkeakoulutettu, suomalainen mies, ja hän nimenomaan halusi lapsen.
T ap
Miten se lapsen isä siihen lapseen liittyy, siis ihmisenä? Lapsi on oma itsensä, ei hän ole sinä tai isänsä. Ei lapsen pidä kantaa teidän kummankaan vikoja. Jos et pysty omaa lastasi, jonka geenit on puoliksi sinulta, rakastamaan, anna hänet pois. Hyvin yksinkertaista. Lapsi saa sitten aikanaan tietää ettei kumpikaan biovanhempi häntä rakastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miehesi teki sinua kohtaan väärin ja tarvitsisi terapiaa. ei ole ihan oikein ensin tekemällä tehdä lasta, sitten pettää ja erota. saisitko lastasi enemmän miehen hoitoon, että saisit aikaa enemmän etsiä parempaa miestä. ottaisiko miehen vanhemmat vaikka lasta viikonloppuisin. ei sinulla ole mikään velvollisuus kasvattaa ex-miehesi lasta loputtomiin oman elämäsi kustannuksella.
Kiitos, olet ensimmäinen ihminen joka näkee minun puoleni eikä yritä syyllistää minua miehen teosta, joka oli omastakin mielestä aivan järkyttävä. Periaatteessa voin luopua lapsesta kyllä, pelkään vaan että joudun sitten maksumieheksi tai lapsi tulee kummittelemaan elämääni muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä on minun vikani, jos mies petti ja jätti suunnitelmista ja lupauksista huolimatta? Oli korkeakoulutettu, suomalainen mies, ja hän nimenomaan halusi lapsen.
T ap
Miten se lapsen isä siihen lapseen liittyy, siis ihmisenä? Lapsi on oma itsensä, ei hän ole sinä tai isänsä. Ei lapsen pidä kantaa teidän kummankaan vikoja. Jos et pysty omaa lastasi, jonka geenit on puoliksi sinulta, rakastamaan, anna hänet pois. Hyvin yksinkertaista. Lapsi saa sitten aikanaan tietää ettei kumpikaan biovanhempi häntä rakastanut.
Huom! Tässähän isä siis haluaa lapsen itselleen. Varmasti parempi vanhempi kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä on minun vikani, jos mies petti ja jätti suunnitelmista ja lupauksista huolimatta? Oli korkeakoulutettu, suomalainen mies, ja hän nimenomaan halusi lapsen.
T ap
Miten se lapsen isä siihen lapseen liittyy, siis ihmisenä? Lapsi on oma itsensä, ei hän ole sinä tai isänsä. Ei lapsen pidä kantaa teidän kummankaan vikoja. Jos et pysty omaa lastasi, jonka geenit on puoliksi sinulta, rakastamaan, anna hänet pois. Hyvin yksinkertaista. Lapsi saa sitten aikanaan tietää ettei kumpikaan biovanhempi häntä rakastanut.
Jos lapsi ei kerran liity mitenkään isäänsä, niin miten se sitten liittyisi minuunkaan, niin että minun "pitäisi" sitä rakastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miehesi teki sinua kohtaan väärin ja tarvitsisi terapiaa. ei ole ihan oikein ensin tekemällä tehdä lasta, sitten pettää ja erota. saisitko lastasi enemmän miehen hoitoon, että saisit aikaa enemmän etsiä parempaa miestä. ottaisiko miehen vanhemmat vaikka lasta viikonloppuisin. ei sinulla ole mikään velvollisuus kasvattaa ex-miehesi lasta loputtomiin oman elämäsi kustannuksella.
Kiitos, olet ensimmäinen ihminen joka näkee minun puoleni eikä yritä syyllistää minua miehen teosta, joka oli omastakin mielestä aivan järkyttävä. Periaatteessa voin luopua lapsesta kyllä, pelkään vaan että joudun sitten maksumieheksi tai lapsi tulee kummittelemaan elämääni muuten.
Sinä tässä enemmän väärin teet, omaa lastasi kohtaan. Kyllä, sinä maksat elarit joka tapauksessa, tai sitten ne peritään ulosoton kauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä on minun vikani, jos mies petti ja jätti suunnitelmista ja lupauksista huolimatta? Oli korkeakoulutettu, suomalainen mies, ja hän nimenomaan halusi lapsen.
T ap
Miten se lapsen isä siihen lapseen liittyy, siis ihmisenä? Lapsi on oma itsensä, ei hän ole sinä tai isänsä. Ei lapsen pidä kantaa teidän kummankaan vikoja. Jos et pysty omaa lastasi, jonka geenit on puoliksi sinulta, rakastamaan, anna hänet pois. Hyvin yksinkertaista. Lapsi saa sitten aikanaan tietää ettei kumpikaan biovanhempi häntä rakastanut.
Huom! Tässähän isä siis haluaa lapsen itselleen. Varmasti parempi vanhempi kuin ap.
Mies myös sanoi haluavansa osallistua raskauteen, eipä osallistunut. Toisin kuin minä. Toistaiseksi minä siis olen se parempi vanhempi, sanoi ja sanoo mies "haluavansa" mitä tahansa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miehesi teki sinua kohtaan väärin ja tarvitsisi terapiaa. ei ole ihan oikein ensin tekemällä tehdä lasta, sitten pettää ja erota. saisitko lastasi enemmän miehen hoitoon, että saisit aikaa enemmän etsiä parempaa miestä. ottaisiko miehen vanhemmat vaikka lasta viikonloppuisin. ei sinulla ole mikään velvollisuus kasvattaa ex-miehesi lasta loputtomiin oman elämäsi kustannuksella.
Kiitos, olet ensimmäinen ihminen joka näkee minun puoleni eikä yritä syyllistää minua miehen teosta, joka oli omastakin mielestä aivan järkyttävä. Periaatteessa voin luopua lapsesta kyllä, pelkään vaan että joudun sitten maksumieheksi tai lapsi tulee kummittelemaan elämääni muuten.
Sinä tässä enemmän väärin teet, omaa lastasi kohtaan. Kyllä, sinä maksat elarit joka tapauksessa, tai sitten ne peritään ulosoton kauttaa.
Tekeekö raiskattukin nainen väärin hylätessään raiskauksesta alkunsa saaneen lapsen? Miten tilanne eroaa siitä, että lapsi on saanut alkunsa huijauksesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna adoptioon, jos on noin vaikeata.
En voi. Isä haluaa lapsen huoltajuuden. Vaikka hänellä ei ole siihen kunnollisia edellytyksiä, kuten olemaan läsnä raskaudenkaan aikana. Pelkään lapsen puolesta, millainen hänestä tulee, jos kasvaa isän kanssa.
Hah ja hah, provo. Enemmän sun pitäisi pelätä, minkälainen lapsestasi tulee, jos hän kasvaa noin nyrjähtäneen äidin kanssa. Onko sinulla mitään edellytyksiä pitää lapsi? Sä et rakasta lastasi, hänen isänsä haluaisi huoltajuuden. Aika helppo ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä on minun vikani, jos mies petti ja jätti suunnitelmista ja lupauksista huolimatta? Oli korkeakoulutettu, suomalainen mies, ja hän nimenomaan halusi lapsen.
T ap
Miten se lapsen isä siihen lapseen liittyy, siis ihmisenä? Lapsi on oma itsensä, ei hän ole sinä tai isänsä. Ei lapsen pidä kantaa teidän kummankaan vikoja. Jos et pysty omaa lastasi, jonka geenit on puoliksi sinulta, rakastamaan, anna hänet pois. Hyvin yksinkertaista. Lapsi saa sitten aikanaan tietää ettei kumpikaan biovanhempi häntä rakastanut.
Jos lapsi ei kerran liity mitenkään isäänsä, niin miten se sitten liittyisi minuunkaan, niin että minun "pitäisi" sitä rakastaa?
Lapsi on oma persoonansa, mutta sinä hänet synnytit ja olet vastuussa hänestä omalta osaltasi. Ja itse kerroit että mies haluaa edelleen lapsen. Hän siis kantaa omaa vastuutaan. Anna isälle huoltajuus, ettei lapsi joudu kärsimään sun kyvyttömyydestä huolehtia lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miehesi teki sinua kohtaan väärin ja tarvitsisi terapiaa. ei ole ihan oikein ensin tekemällä tehdä lasta, sitten pettää ja erota. saisitko lastasi enemmän miehen hoitoon, että saisit aikaa enemmän etsiä parempaa miestä. ottaisiko miehen vanhemmat vaikka lasta viikonloppuisin. ei sinulla ole mikään velvollisuus kasvattaa ex-miehesi lasta loputtomiin oman elämäsi kustannuksella.
Kiitos, olet ensimmäinen ihminen joka näkee minun puoleni eikä yritä syyllistää minua miehen teosta, joka oli omastakin mielestä aivan järkyttävä. Periaatteessa voin luopua lapsesta kyllä, pelkään vaan että joudun sitten maksumieheksi tai lapsi tulee kummittelemaan elämääni muuten.
Sinä tässä enemmän väärin teet, omaa lastasi kohtaan. Kyllä, sinä maksat elarit joka tapauksessa, tai sitten ne peritään ulosoton kauttaa.
Tekeekö raiskattukin nainen väärin hylätessään raiskauksesta alkunsa saaneen lapsen? Miten tilanne eroaa siitä, että lapsi on saanut alkunsa huijauksesta?
Lopeta jo. Sä olet itse valinnut tehdä lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö kuitenkin huolehtimaan lapsesta kunnolla ja osoittamaan häntä kohtaan tunteita? Hänhän on kuitenkin viaton. Ehkä adoptio olisi kuitenkin paras vaihtoehto kaikille?
Täällä tulee paljon paskaa niskaan koska maailmassa elää vahvana äitimyytti, jonka mukaan kaikki äidit rakastavat lapsiaan enemmän kuin mitään muuta, mutta eihän se totta ole. Esimerkiksi itse olisin käytännössä hyvä äiti, ei haittaisi harrastuksiin kuskaamiset tai vanhempainillat, mutta tiedän etten haluaisi viettää aikaa lapseni kanssa tai tuntisi rakkautta häntä kohtaan, joten on tietysti itsestään selvää etten ikinä hanki lapsia.
Tässähän ei ole kyse tuosta, vaan siitä että ap ei halua lasta koska pitää sitä vaan miehen jatkeena, ei erillisenä ihmisenä, joka on puoliksi hänen lapsensa, jos mies olisi käyttäytynyt kuten ap halusi, hän rakastaisi lasta, mutta miehen tekemisten takia hän ei rakasta eikä halua lasta. Äidillisyyden kanssa tässä ei ole mitään tekemistä.
Jos isässä ei ole muuta "vikaa" kuin se että jätti sinut raskauden aikana niin mee hoitoon oikeesti.
Ei kuulosta muutenkaan terveeltä että hyljeksit lasta hänen isänsä vuoksi. Siihenkin on saatavilla apua.
Voi olla lapselle parempi elää isänsä kanssa tai vaihtoehtoisesti huostassa mutta koska lapsesi ei ole sinulle tärkeintä niin et hae apua etkä anna mahdollusuutta parempaan elämään jossain muualla?!