Lue keskustelun säännöt.
Tullaan katsomaan vauvaa tyhjin käsin
Meille syntyi vähän aikaa sitten tyttövauva ja perhettä/ystäviä on käynyt vauvaa katsomassa. Olen varautunut vieraisiin ja jokaiselle kävijälle keittänyt kahvit ja leiponut tarjottavaa. Mutta vieraat ovat tulleet lähes jokainen tyhjin käsin. Mitä hittoa. Itse kun käyn katsomassa lähipiirin vauvoja, niin vien kukkakaupan (ei lähikaupan 4e ruusupuskan, joka on eilinen jo ostaessa) kukkakimpun (sinisenä tai punaisena), lahjan vauvalle, lahjan äidille (yleensä jotain suklaata) sekä rotinoita eli tarjottavaa kahvipöytään, ettei juuri synnyttäneen tarvitse murehtia mitä laittaa pöytään. Lisäksi viivyn max 2 tuntia, sillä vauva vaatii huomiota ja imetystä, enkä tahdo häiritä perheen rauhaa liikaa. Olen 28v, joten minulle nuorena ihmisenä nämä ovat ihan selkeitä sääntöjä, kun mennään vauvaa katsomaan. Olenko typerä, kun olen hieman loukkaantunut näistä tyhjin käsin tulleista? Lisäksi lähes jokaista on joutunut muistuttamaan käsien pesusta ja terveenä tulemisesta, kun tullaan vastasyntyneen kotiinraivostuttavaa.
Kommentit (1406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelit sitten rahastaa vierailijoilla
En ole ap, mutta vastaan silti. Eivät ne vauvaa katsomaan tulijat ole mitään vieraita vaan perheen tuttuja, ystäviä, naapureita ja sukulaisia. Ja jos vierailija on fiksu, hän vie jotain mennessään, kun menee uutta ihmistä katsomaan. Aiemmin on jo kerrottu, mitä kaikkea voi viedä. Ajatushan on kuitenkin tärkein, haluan ilahduttaa perhettä. Jos menee vauvaa katsomaan nyrkit ummessa ajatuksella, p**kele en vie mitään, ei se varmaan ilahduta sitä vauvaperhettä. Miksi mennä sitten ollenkaan?
Mun on ainakin vaikea ymmärtää, miksi ihmiset ilahtuisivat ruuan ja roinan roudaamisesta eivätkä läheistensä näkemisestä.
Mutta, kun yleinen tapa on se, että yleensä jotain viedään. Sitähän ap kummasteli, että kuinka voidaan tulla vauvaa katsomaan tyhjin käsin. Itse ajattelen samoin, en voisi edes mennä, jos en veisi mitään. Se kukkapuska ja kortti nyt on helpoin. Varmaan sellaisissa piireissä, missä on totuttu tyhjin käsin menemiseen, se on ok. Se pieni lahja ei vie mitenkään arvoa siltä läheisten näkemiseltä, vai ajatteletko, että läheisten näkeminen on jotenkin syvällisempää ilman lahjaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että oikein sinisen tai punaisen kukkakaupan kimpun, eikä missään nimessä lähikaupan neljän euron kimppua. Aika ulkokultaista, kuten koko tuliaishommakin.
Niin, no, toisissa piireissä osataan käyttäytyä ja ottaa muut huomioon. Toisissa näköjään ei.
Jos minä kutsuisin vieraita katsomaan vauvaa, niin en alkaisi kyttäämään, että tuovatko kukkakimppua ja jos niin onko varmasti sukupuolisidonnainen väri. Jos olisi kaksoset tai kolmoset, niin pitäisi jokaiselle vauvalle olla oma kimppu ja oman sukupuolen väriä?
Ei, ilmeisesti minä itsekin olen käytöstavaton moukka kun ei tule mieleenkään mikään outo pokkurointi. Jos tuo tuliaisia, niin se on kiva yllätys - ei mikään vaatimus ja vielä että pitäisi olla jonkin ennaltamäärätyn kirjoittamattoman säännön mukaisia. Toisivat moukat edes maljakon tullessaan, tai eivät osaa käyttäytyä ja ottaa muita huomioon. Niin, ja maljakon pitää olla sitten kristallia että soveltuu keräilemiin kristallilaseihin.
Voihan tuon jutun noinkin överiksi vetää, jos on kovat halut. Ei ole "outoa pokkurointia" onnitella perhettä vaikka kukkakimpulla ja kortilla. Se nyt on vain sellainen tapa, joka on ainakin omassa perhe- ja tuttavapiirissäni.
Aivan järkyttävää lukea, että jotkut oikeasti menevät kylään kahta kättä heiluttaen ja odottavat että passaus alkaa samantien. Viekää nyt vaikka kohteliaisuudesta joku keksipaketti niin on mitä laittaa pöytään kahvin kanssa. Jotain käytöstapoja ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että oikein sinisen tai punaisen kukkakaupan kimpun, eikä missään nimessä lähikaupan neljän euron kimppua. Aika ulkokultaista, kuten koko tuliaishommakin.
Niin, no, toisissa piireissä osataan käyttäytyä ja ottaa muut huomioon. Toisissa näköjään ei.
Mieluummin aitoa välittämistä ja yhdessäoloa kuin tuliaisten laadunvalvontaa ja niiden puutteesta itkemistä.
Kyllä. Jo tervehtimään tuleminen on sitä huomaavaisuutta, ei muiden lapset yleensä supererityisesti kiinnosta, vaan kohteliaisuudesta käydään ihastelemassa ja kysellään kuulumiset.
Lähipiiri sitten erikseen, mutta tässähän on pikemmin kyse perhekulttuurista kuin yleisistä tavoista.
Ps. En itse mene vieraisille tarjottavien perässä. Ymmärrän ihan hyvin jos tuore äiti sanoo, että keittäkää kahvit jos haluatte kun on tämä vauva tässä. Pullaa voi syödä kotona jos erityisesti mieli tekee. Joustava mieli ja hyvä tahto, puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt muutama vähempiälyinen ei ole tajunnut mitä tarkoittaa "mennä vauvaa katsomaan".
Se ei tarkoita sitä yhdeksättä kertaa, eikä kuudettatoista kertaa, vaan sitä ENSIMMÄISTÄ kertaa, kun perhettä käydään ONNITTELEMASSA uudesta perheenjäsenestä.
Nämä vähempiälyiset ovat kyllä nähneet kaupoissa vauvaonnittelukortteja, mutta eivät ole osanneet yhdistää niitä tosielämään.
Kun mennään onnittelemaan uuden ihmisen syntymää ja kahden muun ihmisen vanhemmiksi tuloa, viedään onnittelulahja. Edes se kortti.
On todella itsekästä mennä vierailulle ajatuksella: "MINÄ olen tässä se tärkein! Muut kumartakoot minua, kun ylhäisyydessäni vaivauduin laskeutumaan alemparvoisten alamaisteni matalaan majaan. Palvotkoon he MINUA ja tarjoilkoot MINULLE seitsemän sortin illallisen! MINUN läsnäoloni on tärkeämpää kuin tuon kakaran olemassaolo!"
Hyvät tavat opitaan kotoa ja voi vain kuvitella millaiset vanhemmat näillä ihmisillä on ollut.
AP on mielestäni oikeassa. Ja eihän hän vaatinut itselleen kukkakaupan kimppua, mutta antoi näille itsekkäille kommetoijille vaan tiedon, että on olemassa kohteliaitakin ihmisiä, jotka ottavat vauvaperheen tunteet huomioon muistamalla EDES JOTENKIN.
Tämä on kuinka minäkin ajattelen. Voisi olla minun kirjoittama. Olen täysin samaa mieltä.
Kirjoittaa luultavasti sama henkilö, joka kirjoitti tuonkin, jota nyt muka toisena kommentoi :D
Tuo teksti kertoo kirjoittajansa itsekkyydestä. Ei hyvistä tavoista. Ei siitä miten jotkut eivät osaa käyttäytyä. Ei siitä, että toiset olisivat itsekkäitä. Ei todellakaan. Se kertoo vain, ja ainoastaan kirjoittajansa itsekkyydestä. Puhuu oikein jopa tunteista. Mutta puhuu vain omista tunteistaan. Teksti kertoo järkyttävän suuresta ymmärtämättömyydestä muita ihmisiä kohtaan. Aika surullista, että jollakin on noin itsekeskeisiä vanhempia. Itsekeskeisyydestä kertoo myös se, että luulee tietävänsä miten muut ajattelee. Esim. "MINÄ olen tässä se tärkein! Muut kumartakoot minua, kun ylhäisyydessäni vaivauduin laskeutumaan alemparvoisten alamaisteni matalaan majaan. Palvotkoon he MINUA ja tarjoilkoot MINULLE seitsemän sortin illallisen! MINUN läsnäoloni on tärkeämpää kuin tuon kakaran olemassaolo!" Mistä ihmeestä kirjoittaja saa ajatuksen, että kukaan ajattelisi noin? Aivan hullu ajatus. Kertoo itsekeskeisyydestä, ja siitä, että ajattelee pääsääntöisesti pahaa ihmisistä. Tuskin niitä kavereitakaan ihan tungokseksi asti riittää...
En vastannut itselleni. Se oli joku muu. Vastaan nyt sinulle:
"Mistä ihmeestä kirjoittaja saa ajatuksen, että kukaan ajattelisi noin? Aivan hullu ajatus."
Minulla on lukutaito. Luin koko ketjun ja luin myös ihmisten kommentit, joissa raivostuttiin siitä, että AP on pettynyt, kun vieraat tulivat vain kahvipöytään muistamatta vauvaa mitenkään. Näitä kommentteja oli USEITA. Jotkut kirkuivat naama punaisena, että AP on itsekäs, kun olisi toivonut jonkinlaista muistamista vierailijoilta. Minusta tuo käytös on se, mikä tässä on "aivan hullu ajatus". Pidetään siis itseään niin tärkeänä verrattuna vastasyntyneeseen, että vaaditaan juuri synnyttäneeltä kahvitarjoilut ja saavutaan tyhjin käsin.
Onneksi suurin osa osaa elää yhteiskunnassa normaalisti ja kylään/juhliin tullessaan tuo jotain. (Vaikka sitä ei olisi pyydetty.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis: Ensin pitää tuoda lahjoja kun käy ekaa kertaa kylässä vauvan syntymän jälkeen, sitten pitää tuoda lahja kun on vauvan nimijuhla, sitten lahjotaan jouluna ja synttäreinä ja synttäreinä pitää tuoda lahjat myös lapsen mahdollisille sisaruksillekkin.
Oliko vielä muuta? Oliko joku summa vielä paljonko niiden lahjojen tulee maksaa, että esim. 5e lahja ei kelpaa? (mitä joku vauva edes tekee 5 euron lahjalla?).
Aikamoinen lahjavyöry tiedossa lapsille ja ihan jatkuvasti tällä kaavalla :,D Kiva sitten taas lapsettomille ihmisille olla koko ajan törsmäässä hirveään lahjakasaan pakolla ja olla itse saamatta mitään vastakaikua kun ei jälkikasvua koskaan tule tehtyä.
Minua ei ainakaan kiinnosta edes missään juhlissa, että tuoko joku lahjoja: Mieluummin jätetään tuomatta kuin ostetaan v_äkisin jotakin turhaa. Tärkeintä on yhdessäolo eikä materia. Eihän niitä lahjoja vuoden päästä usein edes muista, että mitä kukakin on tuonut = kertoo aika paljon siitä turhuudesta. Harvemmin ja laatua/oikeasti sellaista haluttua, niin se on parempi ja sellaiset lahjat oikeasti muistaakin.
PS: Palstan modet, onko ihan pakko sensuroida tavallisia sanoja, vaikea laittaa tänne vastausta jos joku sana "v_äkisin" on sensuroitu.
Tuo oli jännä pointti tuo, että jätetään mieluummin tuomatta mitään, kuin että ostetaan jotain turhaa.
Siinä kun on se näkökantti, että se, jolle lahja tuotaisiin, ei tiedä, että vaihtoehdot on olleet nämä. Eli joku turhake, tai ei mitään. Hän ehkä odottaisi lahjalta, että se ei olisi turhake, vaan jotain oikeasti kivaa tai tarpeellista. Eikä hän tiedä, että sinä et halua tuoda hänelle mitään kivaa tai tarpeellista, ja siksi et tuonut mitään.
Tervetuloa nykyaikaan kun yritämme paikkailla entisten sukupolvien tuhlaavaista elämäntyyliä: Ei nykyään voi enää ostella ihmisille turhaa tavaraa.
Nykyään ei kaikkien ihmisten ajatukset pyöri lahjojen ympärillä, siis tuo että "Eikä hän tiedä, että sinä et halua tuoda hänelle mitään kivaa tai tarpeellista, ja siksi et tuonut mitään", nykyään on yleisesti perusoletus, että ihmiset tietää, että vain tärkeät ja häntä arvostavat ihmiset yleensäkkin TULEVAT, tulivat sitten lahjan kanssa tai ilman.
Kunpa olisikin noin.
Eli pitää kutsuakin vain ne ihmiset, jotka kutsujaa arvostavat ja ovat tärkeitä. Ja se pitää tietää, että ketkä ovat niitä arvostavia. Tulen siis juhliisi sinua arvostavan asenteeni kanssa. Lahjaa en tuo, vain arvostukseni. Se on kyllä ihana asia.
Mutta se ei mene niin. Varsinkaan jos on kyseessä lapset. Niille on aina jotain vietävä. Ei riitä, että sanoo lapselle, että tulin juhlaasi, koska pidän sinusta. Lapsi voi vielä sen hyväksyä, mutta katsopa lapsen äitiä. Naamasta näkee, että hei, etkö mitään tuonut!
Olen ollut lapsen synttäreillä, joissa käytiin ankara tutkiskelu lahjoista, kuka toi mitä ja minkä arvoisen. Sentään vasta sitten, kun muut vieraat paitsi minä, olivat jo lähteneet.
Olen ollut myös häiden "rääppijäisissä," joissa käytiin samanlainen sumplaus. Minun antamani rahalahjakin katsottiin aika pieneksi, mutta se annettiin anteeksi, koska en ollut edes häissäkään, vaan vasta näissä rääppijäisissä.
Ja olen kuullut myös sanottavan, että joo kävi se vauvaa katsomassa, mutta ei se mitään edes tuonut, mitä sitten tulikaan.
Materialistisia on ihmiset, siitä ei mihinkään pääse. Jos joku täällä sanoo itsestään, että en välitä materiasta mitään eikä mulle tarvi tuoda lahjoja, niin häntä kohti on kymmenen muuta ihmistä, joille ne lahjat ja tavarat merkitsee sitäkin enemmän. Sen huomaa jo ihan oman elämänkokemuksensa perusteella.
Vastasyntynyt vauva ei kyllä lahjoista tajua tuon taivaallista.
Ja nykyajan lapset ovat ihmeellisiä, heitä ei ole kaikkia opetettu materialisteiksi, alkavat jo hyvin pieninä 5+ vuotiaina pyytämään lahjaksi lahjakortteja konkreettisen krääsän sijaan ja ennen tuo 5+ vuotta eivät todellakaan huomaa jos jokainen vieras ai lahjaa tuo.
Jouluna varsinkin on helppoa jättää lahja antamatta, kun ei lapsi kuitenkaan tiedä keneltä ne lahjat oikeasti ovat.
Ja ei kyllä meidän piireissä lapsen äiti ole kyynelsilmin siitä, että lapsi saikin vain 13 lahjaa eikä 15 :,D Pientä draamaa nyt taas tekstissäsi.
Ihan ilolla ne lapset kyllä aina minut kohdanneet, vaikken aina ole lahjaa ostanutkaan: Suorastaan hinkuvat luokseni yökylään jne. Kysyppäs lapselta, että mitä joku Ernesti tai Marita antoi lahjaksi toissavuonna: Pistän pääni pantiksi ettei lapsi muista. Mutta kysyppä lapselta, että muistatko kun olit toissavuonna kummitädilläsi yötä: Kyllä muuten muistaa.
Pienen vauvan äitinä AP ehtisi ottaa tästä vielä hyvin mallia, ei tarvitse kasvattaa enää lapsia ahneiksi kitisijöiksi. Heille näes voi antaa ihan vaan sitä rakkauden täyteistä yhdessä oloa roinan sijasta. Ja erittäin fiksuja ja tyytyväisiä lapsia muuten kasvaa sillä tyylillä! Fiksumpia kuin ne naapurissa merkkituotteitten perään määkyvät lapset, joita heidän vanhemmat kulmat kurtussa roudaavat heille ja tuskailevat kun rahat ei riitä mihinkään.
Meidän lapset ja naapurin kakarat :D, eipä tätä voi nauramatta lukea!
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää lukea, että jotkut oikeasti menevät kylään kahta kättä heiluttaen ja odottavat että passaus alkaa samantien. Viekää nyt vaikka kohteliaisuudesta joku keksipaketti niin on mitä laittaa pöytään kahvin kanssa. Jotain käytöstapoja ihmiset.
Kun kutsutaan vieraita kotiin, niin silloin kutsuja on hoitanut tarjoilut ja muut kulut, ei niitä vieraiden kuulu maksaa.
Vaikka onhan näitä vierailukutsujen esittäjissä melkoisia lokkeilijoita, jotka olettavat saavansa vierailta arvokkaita lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt muutama vähempiälyinen ei ole tajunnut mitä tarkoittaa "mennä vauvaa katsomaan".
Se ei tarkoita sitä yhdeksättä kertaa, eikä kuudettatoista kertaa, vaan sitä ENSIMMÄISTÄ kertaa, kun perhettä käydään ONNITTELEMASSA uudesta perheenjäsenestä.
Nämä vähempiälyiset ovat kyllä nähneet kaupoissa vauvaonnittelukortteja, mutta eivät ole osanneet yhdistää niitä tosielämään.
Kun mennään onnittelemaan uuden ihmisen syntymää ja kahden muun ihmisen vanhemmiksi tuloa, viedään onnittelulahja. Edes se kortti.
On todella itsekästä mennä vierailulle ajatuksella: "MINÄ olen tässä se tärkein! Muut kumartakoot minua, kun ylhäisyydessäni vaivauduin laskeutumaan alemparvoisten alamaisteni matalaan majaan. Palvotkoon he MINUA ja tarjoilkoot MINULLE seitsemän sortin illallisen! MINUN läsnäoloni on tärkeämpää kuin tuon kakaran olemassaolo!"
Hyvät tavat opitaan kotoa ja voi vain kuvitella millaiset vanhemmat näillä ihmisillä on ollut.
AP on mielestäni oikeassa. Ja eihän hän vaatinut itselleen kukkakaupan kimppua, mutta antoi näille itsekkäille kommetoijille vaan tiedon, että on olemassa kohteliaitakin ihmisiä, jotka ottavat vauvaperheen tunteet huomioon muistamalla EDES JOTENKIN.
Eikö muka ole tarpeeksi että omasta arjestaa lohkaiseen ajan, lapsille hoitajan että pääsee katsomaan uutta vauvaa? Luulisi että käynti itsessään on riittävä ja onnittelut, miksi ne pitäisi johonkin korttiin ikuistaa, varsinkin jos on ostettu kortti, silloinhan ne ei ole omia onnitteluja.
Koska ne kortit liimataan vauvakuva-albumiin! Da-ah! (silmien pyöritys)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että oikein sinisen tai punaisen kukkakaupan kimpun, eikä missään nimessä lähikaupan neljän euron kimppua. Aika ulkokultaista, kuten koko tuliaishommakin.
Niin, no, toisissa piireissä osataan käyttäytyä ja ottaa muut huomioon. Toisissa näköjään ei.
Jos minä kutsuisin vieraita katsomaan vauvaa, niin en alkaisi kyttäämään, että tuovatko kukkakimppua ja jos niin onko varmasti sukupuolisidonnainen väri. Jos olisi kaksoset tai kolmoset, niin pitäisi jokaiselle vauvalle olla oma kimppu ja oman sukupuolen väriä?
Ei, ilmeisesti minä itsekin olen käytöstavaton moukka kun ei tule mieleenkään mikään outo pokkurointi. Jos tuo tuliaisia, niin se on kiva yllätys - ei mikään vaatimus ja vielä että pitäisi olla jonkin ennaltamäärätyn kirjoittamattoman säännön mukaisia. Toisivat moukat edes maljakon tullessaan, tai eivät osaa käyttäytyä ja ottaa muita huomioon. Niin, ja maljakon pitää olla sitten kristallia että soveltuu keräilemiin kristallilaseihin.
Tämä juuri! En ole ikinä kiinnittänyt huomiota siihen, tuovatko vieraat jotain. Yleensä eivät tuo, mutta jos joku sattuu tuomaan, niin sehän on vain kiva yllätys. En kuitenkaan halua isoa kasaa kaikkea, se on ahdistavaa. Ilahdun kukkakimpusta, kortista tai vaikka yhdestä leivonnaisista. Miten ahneita ja pikkumaisia ihmiset ovat, kun arvottavat läheisensä sen perusteella kuka tuo mitäkin?!?
Ilahdut kukkakimpusta ja kortista. Siitähän se ap:kin olisi varmaan ilahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää lukea, että jotkut oikeasti menevät kylään kahta kättä heiluttaen ja odottavat että passaus alkaa samantien. Viekää nyt vaikka kohteliaisuudesta joku keksipaketti niin on mitä laittaa pöytään kahvin kanssa. Jotain käytöstapoja ihmiset.
aivan, tällaista se on nykyihmisten kanssa. mikä lie mennyt pieleen kasvatuksessa?
jos ei ole pennin jeniä kun menee kylään, sitten poimitaan niittykukat pellolta tai ojasta ja mennään edes rentunruusun kera kaffelle. useimmiten kaikilla on rahaa edes suklaalevy viedä ja jotain pientä kyläillessään.
minusta jo parilla kympillä saa kauniin lahjan, kukkakimpun marketista ja pikkulahjan lapsoselle.
En aidosti ole tiennyt, että näin kuuluisi tehdä. Enkä ole erityisen "huonoista" piireistä, opiskelen luonnontieteitä ja vanhempani olivat normaaleja toimistotyöläisiä. Tuttavapiirimme kylläkin oli kapea.
Harmi, ettei tällaisia opeteta missään, jos kasvatuksen kautta ei opi. Itselläkään ei tule mieleen tarkistaa miten olisi hyvä toimia, kun ei huomaa että mitään tarkistettavaa on.
Osaisiko joku kertoa, mistä löytäisi ohjeita ja tietoa tällaisista "sanattomista" kohteliaisuussäännöistä ja muistamisista, jotka ovat nykyäänkin käytössä pk-seudulla nuorten aikuisten kesken? Etikettikirjat ovat usein vanhahtavia ja toisaalta ihmiset voivat tuntea olonsa vaivautuneiksi, jos heille vaikkapa tuo lahjoja silloin kun ei ns. kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En aidosti ole tiennyt, että näin kuuluisi tehdä. Enkä ole erityisen "huonoista" piireistä, opiskelen luonnontieteitä ja vanhempani olivat normaaleja toimistotyöläisiä. Tuttavapiirimme kylläkin oli kapea.
Harmi, ettei tällaisia opeteta missään, jos kasvatuksen kautta ei opi. Itselläkään ei tule mieleen tarkistaa miten olisi hyvä toimia, kun ei huomaa että mitään tarkistettavaa on.
Osaisiko joku kertoa, mistä löytäisi ohjeita ja tietoa tällaisista "sanattomista" kohteliaisuussäännöistä ja muistamisista, jotka ovat nykyäänkin käytössä pk-seudulla nuorten aikuisten kesken? Etikettikirjat ovat usein vanhahtavia ja toisaalta ihmiset voivat tuntea olonsa vaivautuneiksi, jos heille vaikkapa tuo lahjoja silloin kun ei ns. kuulu.
Tässähän ne luokat näkyy, paljon on kirjoittamattomia sääntöjä joihin ei apuja saa. Ne joko tulevat kasvatusperintönä tai eivät, luokkanousu ei onnistu niin kivuttomasti kuin koulutusmahdollisuudet. Se on asia joka ei koskaan muutu. Tarvitseeko tällaisen sitten merkitä mitään, kukin päättäköön itse.
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt muutama vähempiälyinen ei ole tajunnut mitä tarkoittaa "mennä vauvaa katsomaan".
Se ei tarkoita sitä yhdeksättä kertaa, eikä kuudettatoista kertaa, vaan sitä ENSIMMÄISTÄ kertaa, kun perhettä käydään ONNITTELEMASSA uudesta perheenjäsenestä.
Nämä vähempiälyiset ovat kyllä nähneet kaupoissa vauvaonnittelukortteja, mutta eivät ole osanneet yhdistää niitä tosielämään.
Kun mennään onnittelemaan uuden ihmisen syntymää ja kahden muun ihmisen vanhemmiksi tuloa, viedään onnittelulahja. Edes se kortti.
On todella itsekästä mennä vierailulle ajatuksella: "MINÄ olen tässä se tärkein! Muut kumartakoot minua, kun ylhäisyydessäni vaivauduin laskeutumaan alemparvoisten alamaisteni matalaan majaan. Palvotkoon he MINUA ja tarjoilkoot MINULLE seitsemän sortin illallisen! MINUN läsnäoloni on tärkeämpää kuin tuon kakaran olemassaolo!"
Hyvät tavat opitaan kotoa ja voi vain kuvitella millaiset vanhemmat näillä ihmisillä on ollut.
AP on mielestäni oikeassa. Ja eihän hän vaatinut itselleen kukkakaupan kimppua, mutta antoi näille itsekkäille kommetoijille vaan tiedon, että on olemassa kohteliaitakin ihmisiä, jotka ottavat vauvaperheen tunteet huomioon muistamalla EDES JOTENKIN.
Tämä on kuinka minäkin ajattelen. Voisi olla minun kirjoittama. Olen täysin samaa mieltä.
Kirjoittaa luultavasti sama henkilö, joka kirjoitti tuonkin, jota nyt muka toisena kommentoi :D
Tuo teksti kertoo kirjoittajansa itsekkyydestä. Ei hyvistä tavoista. Ei siitä miten jotkut eivät osaa käyttäytyä. Ei siitä, että toiset olisivat itsekkäitä. Ei todellakaan. Se kertoo vain, ja ainoastaan kirjoittajansa itsekkyydestä. Puhuu oikein jopa tunteista. Mutta puhuu vain omista tunteistaan. Teksti kertoo järkyttävän suuresta ymmärtämättömyydestä muita ihmisiä kohtaan. Aika surullista, että jollakin on noin itsekeskeisiä vanhempia. Itsekeskeisyydestä kertoo myös se, että luulee tietävänsä miten muut ajattelee. Esim. "MINÄ olen tässä se tärkein! Muut kumartakoot minua, kun ylhäisyydessäni vaivauduin laskeutumaan alemparvoisten alamaisteni matalaan majaan. Palvotkoon he MINUA ja tarjoilkoot MINULLE seitsemän sortin illallisen! MINUN läsnäoloni on tärkeämpää kuin tuon kakaran olemassaolo!" Mistä ihmeestä kirjoittaja saa ajatuksen, että kukaan ajattelisi noin? Aivan hullu ajatus. Kertoo itsekeskeisyydestä, ja siitä, että ajattelee pääsääntöisesti pahaa ihmisistä. Tuskin niitä kavereitakaan ihan tungokseksi asti riittää...
En vastannut itselleni. Se oli joku muu. Vastaan nyt sinulle:
"Mistä ihmeestä kirjoittaja saa ajatuksen, että kukaan ajattelisi noin? Aivan hullu ajatus."
Minulla on lukutaito. Luin koko ketjun ja luin myös ihmisten kommentit, joissa raivostuttiin siitä, että AP on pettynyt, kun vieraat tulivat vain kahvipöytään muistamatta vauvaa mitenkään. Näitä kommentteja oli USEITA. Jotkut kirkuivat naama punaisena, että AP on itsekäs, kun olisi toivonut jonkinlaista muistamista vierailijoilta. Minusta tuo käytös on se, mikä tässä on "aivan hullu ajatus". Pidetään siis itseään niin tärkeänä verrattuna vastasyntyneeseen, että vaaditaan juuri synnyttäneeltä kahvitarjoilut ja saavutaan tyhjin käsin.
Onneksi suurin osa osaa elää yhteiskunnassa normaalisti ja kylään/juhliin tullessaan tuo jotain. (Vaikka sitä ei olisi pyydetty.)
Tämä on asiaa. Olen samaa mieltä jälleen kanssasi. Normaaleilla ihmisillä on tapana viedä jotain mennessään kyläilemään. Erityisesti silloin, kun lapsi on syntynyt, ja häntä mennään katsomaan ensimmaistä kertaa. Se kuuluu hyviin tapoihin, ja on kohteliasta. Se ilahduttaa vauvan vanhempia, ja myös lahjan antajaa normaaleissa piireissä.
Näille tyhjin käsin kyläilijöille tuskin montaa kertaa kutsua tulee jatkossa. On sellainen ihmistyyppi, joka ei mitenkään voi älytä, miksi toisia ihmisiä pitäsi ilahduttaa. Tämän tyyppisillä henkilöillä on järjestään joitain muita ongelmia elämässä.
Tiedän lähipiiristä kaksi tapausta, jotka tunnen pitkältä ajanjaksolta. Molemmilla on persoonallisuushäiriö ja aggressiivista käytöstä. Toisella lisäksi rikostuomioita ja vainoharhaisuutta. Nämä kaksi eivät koskaan vastavuoroisesti ole tuoneet mitään esim. juuri vauvaa tullessaan tapaamaan. Nämä kaksi sen sijaan ovat usein kerjänneet milloin lahjoituksena omien lasteni tarvikkeita, esim. lastenvaunut, turvaistuin olisi pitänyt lahjoittaa, vaikka odotin jo toista lasta 7 kuukaudella. Toinen kerjää rahaa lainaksi ja pahoinpitelee ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Vauvan syntymä ei ole arkinen tapahtuma. Vauvan tapaaminen ensi kerran ei ole arkipäiväinen kaverin treffaaminen. On paljon lukihäiriöisiä kommentoijia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Vauvan syntymä ei ole arkinen tapahtuma. Vauvan tapaaminen ensi kerran ei ole arkipäiväinen kaverin treffaaminen. On paljon lukihäiriöisiä kommentoijia.
Kyllä se on arkinen, ellei kyseessä ole ristiäiset/nimiäiset. Ja tässä ketjussa myös väitetään että AINA, siis ihan AINA, "kylään mennessä" pitää olla tuliaisia. Tyhjin käsin ei toisen kotiin saisi mennä ikinä missään tilanteessa. Aivan naurettavaa teennäisyyttä.
Yöksi jos meinaa jäädä niin sipulikeittoa, lauantaimakkaraa, näkkileipää
Vierailija kirjoitti:
En aidosti ole tiennyt, että näin kuuluisi tehdä. Enkä ole erityisen "huonoista" piireistä, opiskelen luonnontieteitä ja vanhempani olivat normaaleja toimistotyöläisiä. Tuttavapiirimme kylläkin oli kapea.
Harmi, ettei tällaisia opeteta missään, jos kasvatuksen kautta ei opi. Itselläkään ei tule mieleen tarkistaa miten olisi hyvä toimia, kun ei huomaa että mitään tarkistettavaa on.
Osaisiko joku kertoa, mistä löytäisi ohjeita ja tietoa tällaisista "sanattomista" kohteliaisuussäännöistä ja muistamisista, jotka ovat nykyäänkin käytössä pk-seudulla nuorten aikuisten kesken? Etikettikirjat ovat usein vanhahtavia ja toisaalta ihmiset voivat tuntea olonsa vaivautuneiksi, jos heille vaikkapa tuo lahjoja silloin kun ei ns. kuulu.
Tämä, että kun mennään katsomaan vauvaa ja viedään pikkulahja, on minulle ainakin aika itsestään selvyys. Perheelle toivotetaan onnea ja viedään kukat ja pikkulahja tai joku leipomus. Näin aina on omassa perheessäni toimittu. Se tuottaa iloa sekä lahjan saajalle että antajalle.
Mutta vien aika usein myös kukat ja vaikkapa viinipullon, jos menemme kutsuttuna jonkun kotiin, vaikka ei olisi vauvaakaan. Onhan se kutsujaperhe kuitenkin nähnyt vaivaa, kun laittaa tarjottavat, on kohteliasta viedä kyläpaikkaan jotain. Yleensä ihmiset ilahtuvat kukista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Vauvan syntymä ei ole arkinen tapahtuma. Vauvan tapaaminen ensi kerran ei ole arkipäiväinen kaverin treffaaminen. On paljon lukihäiriöisiä kommentoijia.
Kyllä se on arkinen, ellei kyseessä ole ristiäiset/nimiäiset. Ja tässä ketjussa myös väitetään että AINA, siis ihan AINA, "kylään mennessä" pitää olla tuliaisia. Tyhjin käsin ei toisen kotiin saisi mennä ikinä missään tilanteessa. Aivan naurettavaa teennäisyyttä.
Vauvan syntymä ei ole arkinen kaverin treffaaminen. Vauvan tapaaminen ensimmäistä kertaa ei ole arkinen tapahtuma, vaan ainutkertaista.
Ymmärrän, ettet halua ilahduttaa kaveriasi vauvan syntymän johdosta. Olet vain rasittava kaveri, jonka seuraa siedetään jostain syystä jonkin aikaa.
Mielestäni jonkinlainen muistaminen tietyissä tapauksissa on ok ja ihan suotavaa. Esim. vastasyntyneelle vaippapaketti, varmasti tulee käytettyä. Jos on illanistujaiset ja isäntä/emäntä tykkää viinistä tai suklaasta, vien jotain sellasta. Jos taas tiedän, ettei lahjansaaja välitä materiasta ja turhasta roinasta, ei syö herkkuja tms., en vie mitään.
Jos muuten vain menen kylään niin en tietysti vie mitään, mutta jos on jotain spesiaalimpaa tapahtumaa, niin muistan jotenkin.