19v muuttamassa pois kotoa ja nyt tuli riita siitä, mitä saa ottaa mukaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on törkeä. Kalusteet ovat lapsen.

Kyllä ne kalusteet kuuluu sille, joka on ne maksanut. Eli vanhemmalle

Olen ostanut lapsille myös vaatteita, kenkiä, kaiken maailman juttuja... ruokaakin. Kaikkiko nekin ovat mun?

Kyllä kaikki huonekalut ovat ostettu lasten huoneeseen siten, että ovat heidän. Heidän makunsa mukaan ja käyttötarkoituksensa. Samoin tekstiilit yms.

Tiedän, että keskustelun trollissa trollin kanssa, mutta kun on tylsää.

Ja kun olen niitä vaatteita ja leluja ja muita kirpparlla myynyt vuosien varrella, niin eipä ole tullut mieleenkään että tilittäisin rahat lapselle. Päinvastoin lisää olen joutunut laittamaan sitä mukaa nun kasvaa. Mopo rekisteröitiin meidän vanhempien nimiin, niin eipä ole epäselvää että on vain lainassa. Onko teillä muilla joka lapsella pinnasängystä lähtien tavarat tallessa jotta voi ottaa ne mukaansa opiskelukämppään? Tai nuoremmat sisarukset maksaneet vuokraa esikoiselle turvaistuimesta? Tuskinpa ;)

ARGH! Pääsipä unohtumaan, että olen taas mustavalkopalstalla älystä vapaiden ihmisten kanssa keskustelemassa.

Luonnollisesti puhutaan vanhemman lapsen asioista. Kyllä ne mopotkin olivat teinien siinä vaiheessa, kun ne on ostettu. Lahjaksi! Ei me esim tietokoneitakaan pois oteta tai puhelimia.

Kouluikäisestä ovat saaneet pitää rahat itse, myydyistä vaatteista ja tavaroista. Uusia vastaavia ostettu yhdessä tilalle.

Mikähän se maaginen ikä on jonka jälkeen kotiin ostetut kalusteet on jonkun muun kuin sen jolla on esittää kuitti? Ei mun läppäri, puhelin, nojatuoli tai kattila tai omalle mökilleni itse ostamani aviovuodekaan muutu mieheni omaisuudeksi sillä että hän niitä joskus käyttää. Miksi siis lapsen sänky muuttuisi lapsen omaisuudeksi?

Olet todistettavasti 100% suomalainen, olet perinyt pihi-geenin. Onneksi olkoon!

Vierailija kirjoitti:

Huh! :(

Viime vuonna lasteni 18 v kaveri sai potkut kotoa ja isäpuolensa firmasta synttärilahjaksi.

Tää on aivan tavallinen nuori ylämäkineen ja alamäkineen. Hyväkäytöksinen ja hauska lasten ystävä. Isää hänellä ei ollut kuviossa ja sukua vähän. Isoisä tarjoutui ottamaan pojan pieneen kaksioonsa, mutta vaarillakin on terveyden kanssa kränää, että miettivät muita vaihtoehtoja.

Käytiin pitkiä keskusteluja meillä ja niin me sitten otettiin poika meille lukion loppuun. Esikoinen 20v oli juuri muuttanut silloin omaansa, joten oli ylimääräinen huonekin.

Olishan tuo saanut kämpänkin aika nopeaan kuraattorin avustuksella, mutta mieluummin jäi meille, että on perhetukea yms. Ihmisiä.

Hän on nyt kaupassa töissä ja vuoden päästä kirjoittaa. Maksaa meille jonkin verran ja säästää sitä omaa kotia varten. Me ollaan säästetty noi maksetut rahat myös, että saa hänkin pesämunan kun lähtee. Osteltu kotiin juttuja, kuten muillekin meidän nuorille. Liinavaatteita, lakanoita, keittiötarpeistoa...

Kyllä noita hulluja vanhempia vaan mahtuu tähänkin aikaan. Äidin selitys oli, että 18 vuotias on aikuinen. Hän ei aikuista enää huolla. Oli käynyt töissäkin, joten olisi pitänyt tajuta säästää tätä varten. Oli säästänyt korttiin ja autoon. Aivan puskista tuli noi potkut, ei voi käsittää, ettei mitään vinkkiä ikinä mistään suunnasta. Isäpuolen antamat potkut varsinkin olivat aivan yhtä oudot. Saivatpa sitten keskinäistä laatuaikaa.

Hirvittää mitä tyyppejä tää maa päällään kantaakaan. :(

Teitte kyllä ihanasti tuota nuorta kohtaan, hän muistelee teitä varmasti lämmöllä vielä vanhainkodissakin <3

Minun lukioaikainen poikaystävä sai myös kotoa lähdön 18-vuotiaana. Taisi hän saada pari viikkoa aiemmin ennakkovaroituksen, että syntymäpäivien jälkeen saa sitten muuttaa. Mutta meni siinä suunnitelmat uusiksi. Lukion hän joutui jättämään kesken, mutta onneksi kesätyönantaja auttoi sitten pääsemään kiinni ensimmäiseen asuntoon. Pärjäsi loppujen lopuksi työelämässä hyvin ilman koulujakin, oli jonkun aikaa jopa yhden pörssiyhtiön johtoryhmässäkin. Nyt on jo viisikymppinen ja äidillensä on antanut jo anteeksi. 

Kyllä meillä sai poika ottaa omasta huoneesta ja yleensäkin kotoa kaikkea, mitä halusi. Toki hankki jonkin verran myös ilmaiseksi huonekaluja esim. Torista ja roskalavoilta. Pesukone on nyt tarkoitus ostaa uusi, kun sitä ei hänellä vielä ole.

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen lähti omilleen täyden muuttokuorman kanssa, ja katsoin tarkkaan, että sieltä löytyy todellakin kaikki tarvittava. Kuopuksen kohdalla meinaan tehdä saman. Ei puhettakaan että alkaisin jostain sängystä riitelemään. Taidat olla trolli. 

Mä jopa uskon tämän. Oma äitini halusi omia minun hevoskilpailuista palkinnoksi saamat mukit. Mukanani vein vaatteeni ja muun henkilökohtaisen sekä noi mukit.

Kyllä on k-pää vanhempia jos ei auta kotoa lähtevää lasta alkuun. Tottakai voi viedä kalusteet omasta huoneesta jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on törkeä. Kalusteet ovat lapsen.

Kyllä ne kalusteet kuuluu sille, joka on ne maksanut. Eli vanhemmalle

tää vastaaja on kai sama sairaalloisen kitsas jankkaaja, joka vauvankatsomisketjussa hoki miten kaikki ruuan tai syömisen vieminen on lahjomista :D :D

Vierailija kirjoitti:

No hieman haastan tätä "ostetaan nuorelle kaikki mahdollinen tarvittava" -ajatusta. Tottakai on hyvä auttaa alkuun, mutta itsenäistyminen on kuitenkin sitä, että kaikilla tasoilla aletaan kantaa itse vastuuta. Tehdään omat valinnat, sopeutetaan oma elintaso siihen mihin on varaa jne. Jos tätä ihan liikaa silottelee, päädytään helposti siihen, että vaikka ollaan omillaan, ei välttämättä olla kunnolla itsenäisiä. Jäädään siihen "Kyllä vanhemmat pelastavat" -ajatteluun liian vahvasti.

Tämä on toki herkkää tasapainoilua enkä kyllä itsekään ymmärrä miksei lapsuudenkodista voisi ottaa omassa huoneessaan olleita tavaroita mukaan, jos ne haluaa.

Kyllä se itsenäisyys tulee, kun on oikea työ ja kunnon säännöllinen palkka. Miksi haluaisin lapseni köyhäillä äärirajoilla nuorena, kun voin häntä auttaa? Kyllä nuori ne seuraavat huonekalut ym. sitten haluaa itse ostaa, jos vain mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hieman haastan tätä "ostetaan nuorelle kaikki mahdollinen tarvittava" -ajatusta. Tottakai on hyvä auttaa alkuun, mutta itsenäistyminen on kuitenkin sitä, että kaikilla tasoilla aletaan kantaa itse vastuuta. Tehdään omat valinnat, sopeutetaan oma elintaso siihen mihin on varaa jne. Jos tätä ihan liikaa silottelee, päädytään helposti siihen, että vaikka ollaan omillaan, ei välttämättä olla kunnolla itsenäisiä. Jäädään siihen "Kyllä vanhemmat pelastavat" -ajatteluun liian vahvasti.

Tämä on toki herkkää tasapainoilua enkä kyllä itsekään ymmärrä miksei lapsuudenkodista voisi ottaa omassa huoneessaan olleita tavaroita mukaan, jos ne haluaa.

Kyllä se itsenäisyys tulee, kun on oikea työ ja kunnon säännöllinen palkka. Miksi haluaisin lapseni köyhäillä äärirajoilla nuorena, kun voin häntä auttaa? Kyllä nuori ne seuraavat huonekalut ym. sitten haluaa itse ostaa, jos vain mahdollista.

Tarkoitan ihan sitä, että esimerkiksi se, että etsii Torista käytettyjä omaan budjettiin sopivia tavaroita on itsenäisyyttä ja pärjäävyyttä vahvistava kokemus. Nuori tarvitsee kokemuksia, että selviää ilman että jatkuvasti kannatellaan.

Liioitella ei tarvitse, eikä pakottaa köyhyyden äärirajoille, vaan vahvistaa itsenäistymisen kokemusta.

Pakko olla typerä provo. Oma 18-vuotiaani on muuttamassa ensi vuonna kotoa, ja hän todellakin saa ottaa mukaansa aivan kaiken, mitä haluaa. Poislukien mun läppärin, mut hänellä on oma parempi tietokone että tuskinpa tätä edes haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän se maaginen ikä on jonka jälkeen kotiin ostetut kalusteet on jonkun muun kuin sen jolla on esittää kuitti? Ei mun läppäri, puhelin, nojatuoli tai kattila tai omalle mökilleni itse ostamani aviovuodekaan muutu mieheni omaisuudeksi sillä että hän niitä joskus käyttää. Miksi siis lapsen sänky muuttuisi lapsen omaisuudeksi?

Taidat nyt tahallasi ymmärtää väärin, kuten jotkut muutkin täällä.

Kyse ei ole mainitsemistasi tavaroista vaan niistä kaikkein välttämättömimmistä, kuten esim. sängystä.

Mitä ihmettä teet sillä sinulle ylimääräisellä, lapsen sängyllä ( jos sulla edes lapsia on...)?

Jos sinulla jo on sänky, niin aiotko ihan "vaihtelun vuoksi" nukkua ylimääräisessä sängyssä esim. joka toinen yö...

Ja sinä puhuit nyt siitä, että olet sen sängyn ostaja ja myös omistaja.

No tottakai olet!

Mutta jos ostaisit sille miehelle oman sängyn lahjaksi, niin olisihan se aika törkeää ottaa se pois.

Jos kuitenkin itselläsikin olisi sänky.

Nyt sänky on tietenkin sinun omaisuuttasi, kun kerran olet sen maksanut vaikka yhdessä siinä nukuttekin.

Mutta nämä lapselle tarkoitetut ja ostetut sängyt ovat eri asioita, kuin ne parisuhteen tavarat.

Miten se lapsenkäyttöön ostettu eroaa miehen käyttöön ostetusta? Miksi se olisi lapsen omaisuutta ja jotenkin oikeuttaisi hänet viemään sen muualle? Nostaisit itsekin metelin jos mies kantaisi parisängystäsi puolikkaan vaikka vain autotalliin.

Mun lapsella on se aiemmalla sivulla mainittu kaappisänky... Ei voi ottaa sitä mukaansa ;) Mutta opiskelupaikasta riippuen voi saada asunnon, asua alkuun meidän kakkoskämpällä (siellä en häntä vuosia majoita koska käytämme sitä itse) tai ainakin lainaan vakuudet. Ja jos ne kamat mitä hänelle kotoa antaisin vain kelpaavat niin toki... Muuten ostakoon mielesensä sillä pankkitilillä minkä myöskin saa mukaansa.

Pännii tässä keskustelussa tuo asenne että lapselle jotenkin "kuuluu" vanhempien omaisuus, ei kuulu.

Mun lapset muutti yhtäkkiä kumpikin.

Esikoinen muutti tyttöystävån kanssa yhteen.

Otti oman koulupöydän, on lukiossa ja tuolin. Tyttöystävä olisi halunnut vaihtaa ne tyylikkäämpään, mutta ehkä lukion jälkeen.

Hänen huoneessa oli huonekaluja vain sänky, yöpöytä, koulupöytä, tuoli ja knteinä kalusteina vaatekaappi.

Tytär muutti isänsä uuden naisystävän maalaiskotiin. Sai valita sieltä lukuisista huonekaluista mieleiset.

Olen kummallekin ostanut mm astioita, aterimia.

Mutta kumpikaan ei halunnut näitä käyttöön, vuelä. Esikoisen kodissa on tyttöystävån astiat ja kuopus ei välitä.

Muuton jälkeen myin huonekalut pois. Tienasin ehkä 50 e.

Ap on niitä vanhempia, jotka perivät 18v täyttäneiltä lapsiltaan vuokraa korvauksena kun ei enää tipu lapsilisiä

Miten se lapsenkäyttöön ostettu eroaa miehen käyttöön ostetusta? Miksi se olisi lapsen omaisuutta ja jotenkin oikeuttaisi hänet viemään sen muualle? Nostaisit itsekin metelin jos mies kantaisi parisängystäsi puolikkaan vaikka vain autotalliin.

Mun lapsella on se aiemmalla sivulla mainittu kaappisänky... Ei voi ottaa sitä mukaansa ;) Mutta opiskelupaikasta riippuen voi saada asunnon, asua alkuun meidän kakkoskämpällä (siellä en häntä vuosia majoita koska käytämme sitä itse) tai ainakin lainaan vakuudet. Ja jos ne kamat mitä hänelle kotoa antaisin vain kelpaavat niin toki... Muuten ostakoon mielesensä sillä pankkitilillä minkä myöskin saa mukaansa.

Pännii tässä keskustelussa tuo asenne että lapselle jotenkin "kuuluu" vanhempien omaisuus, ei kuulu.[/quote]

Olet hankkinut lapsen, mutta et osaa huolehtia siitä.

Tässä se nyt nähdään, valitettavasti.

Et edes ymmärrä kirjoitettua tekstiä.

Ei kukaan mitään sängyn puolikasta minnekään ollut viemässä, vaan tarkoitin sitä että jos sänky ostetaan lahjaksi niin ei lahjaa oteta pois.

Mietipä, jos joku antaisi sinulle lahjan ja tulisi ottamaan sen pois.

Niin, olisko mukavaa?

Trollihan sinäkin olet, minkäs teet.

Itsellänikin on melko pihi vanhempi, mutta ei kyllä ikinä tosissaan ole vaatinut esim. minulle ostamaansa sänkyä tai mitään muutakaan pois tai jättämään hänen nurkkiinsa.

Enkä minäkään tee niin, jos ostan hänrlle jotain.

Miksi edes ostaa mitään, jos katsoo sen kuuluvan itselleen?

Voi hyvää päivää...

Mulla on mummon vanha lipasto.

Mummo on kuollut ajat sitten, mutta keskustelussa esiintyvän "logiikan" mukaan lipasto siis kuuluu edelleen mummolle, koska hän on sen ostanut ja maksanut🤣

Ööö...

Olen joskus harmitellut, että miksi mulla on niin pihit vanhemmat.

Tätä kun lukee, en enää valita.

Järkyttävää lukea, miten joku hankkii lapsia ja kohtelee heitä pelkkänä riesana.

Nykyisessä maailmantilanteessa, kun puhutaan kierrättämisestä ja ekologisuudesta on myös typerää, että kaikki täytyisi aina ostaa uutena. Jos kalusteille ei ole oikeasti järkevää käyttöä nuoren muuttaessa pois on hullua ostaa täysin uusia ja tuhlata luonnonvaroja turhaan. Raha on aina rahaa ja ei jostakin käytetyistä kalusteista sitä kauheasti saa. Puhumattakaan inflaatiosta, joka nostaa hintoja niin että juuri kotoa muuttavan kulut ovat ilman kalusteitakin korkeat.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitus on provo. Ei kukaan voi olla noin tyly. Meillä esikoinen sai mukaansa mitä haluaa. Lisäksi ostin hänelle keittiön pöydän ja tuolit sekä äitini osti hänelle sohvan.

Joutui ostamaan vain haluamansa nojatuolit itse. Silti on alkuun ollut rahat tiukoilla.

Voi kyllä voi. Anoppini ilmoitti miehelleni hänen 18v syntymäpäivänään, että viikko aikaa etsiä asunto. Oli irtisanonut sen hetkisen kämpän ja muuttamassa miesystävänsä omakotitaloon.

Miehen isä sai järjestettyä miehelleni tuttunsa kanssa yksiön oman yksiönsä naapurista. Mukaansa mies sai lautasen ja yhdet aterimet. Isänsä antoi omasta sängystään patjan. Kaverien perheet olivat kuulleet tapauksesta omilta lapsiltaan ja tonkivat kaapeista vanhaa kahvinkeitintä ja kattilaa.

Tapasin miehen pian tuon muuton jälkeen ja oli kyllä aikamoista, kun tyypillä oli lattialla pelkkä patja. Ei siis mitään muuta.

Mies muutti aika pian mun luokse, koska siellä me oltiin koko ajan. Oli kyllä helppo muutto, kun kaikki tavara mahtui yhteen laatikkoon. Patja pistettiin miehen isälle takaisin.

Ja siis tapauksesta aikaa 12v. Eli ei edes mitään vuosikymmeniä vanhoja muistoja.

Huh! :(

Viime vuonna lasteni 18 v kaveri sai potkut kotoa ja isäpuolensa firmasta synttärilahjaksi.

Tää on aivan tavallinen nuori ylämäkineen ja alamäkineen. Hyväkäytöksinen ja hauska lasten ystävä. Isää hänellä ei ollut kuviossa ja sukua vähän. Isoisä tarjoutui ottamaan pojan pieneen kaksioonsa, mutta vaarillakin on terveyden kanssa kränää, että miettivät muita vaihtoehtoja.

Käytiin pitkiä keskusteluja meillä ja niin me sitten otettiin poika meille lukion loppuun. Esikoinen 20v oli juuri muuttanut silloin omaansa, joten oli ylimääräinen huonekin.

Olishan tuo saanut kämpänkin aika nopeaan kuraattorin avustuksella, mutta mieluummin jäi meille, että on perhetukea yms. Ihmisiä.

Hän on nyt kaupassa töissä ja vuoden päästä kirjoittaa. Maksaa meille jonkin verran ja säästää sitä omaa kotia varten. Me ollaan säästetty noi maksetut rahat myös, että saa hänkin pesämunan kun lähtee. Osteltu kotiin juttuja, kuten muillekin meidän nuorille. Liinavaatteita, lakanoita, keittiötarpeistoa...

Kyllä noita hulluja vanhempia vaan mahtuu tähänkin aikaan. Äidin selitys oli, että 18 vuotias on aikuinen. Hän ei aikuista enää huolla. Oli käynyt töissäkin, joten olisi pitänyt tajuta säästää tätä varten. Oli säästänyt korttiin ja autoon. Aivan puskista tuli noi potkut, ei voi käsittää, ettei mitään vinkkiä ikinä mistään suunnasta. Isäpuolen antamat potkut varsinkin olivat aivan yhtä oudot. Saivatpa sitten keskinäistä laatuaikaa.

Hirvittää mitä tyyppejä tää maa päällään kantaakaan. :(

Ihanaa että nuorella on kuitenkin ympärillään noin välittäviä ihmisiä, joilla on suuri sydän. Varmasti on iso merkitys tuon nuoren elämässä.

Kyllähän ns. ennen vanhaankin on moni vanhempi auttanut kotoaan muuttavia lapsiaan.

Tytöille ainakin on koottu kapioita, kuten liinavaatteita yms.

Osa on saatu lahjaksi ja esim. Myrksyluodon Maijassa on kohta, jossa Maija käy naapureista kysymässä lankoja yms.

Vieläpä isänsä kanssa ja naapurit mielellään auttavatkin.

Nykyään tavat toki toiset, mutta silti todella hienoa se ihmisten yhteen hiileen puhaltaminen.

Kaikilla oli rankkaa, mutta ketään ei ainakaan joissain asioissa jätetty yksin.

Sitten se ikävästi kääntyy niin, että Maijan itsekäs miniä ajaa Maijan pois omasta kodistaan.

Eli onhan niitä superitsekkäitä ihmisiä aina ollut ja valitettavasti aina tulee olemaankin.

Eivät usko, eivätkä ymmärrä että heillekin voi tapahtua ihan mitä vaan.

Mä muistan sen, kun itse muutin pois kotoa. Isä kävi ostamassa yksiön tavarat Ikeasta ja kasasi ne mulle. Kävi vielä sen päälle ruokakaupassa ja osti kaikkea, mitä nyt tarvita saattaa, esim. mausteita ja ketsuppia.

Aion itse toimia samalla tavalla, eli autan rahalla sekä huolehtimisella oman elämän alkuun.

Sain ottaa mukaani kaiken mitä huoneestani halusin plus astoita jne. Sen lisäksi vanhempani lähtivät kanssani huonekaluliikkeisiin ostoksille ja avustivat hankinnoissa. Olisivat olleet kauhuissaan jos olisin yrittänyt tyhjästä yksiöstä tehdä kotia ilman huonekaluja.