Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
19v muuttamassa pois kotoa ja nyt tuli riita siitä, mitä saa ottaa mukaansa
27.08.2022 |
Lapsi haluaisi ottaa sängyn, vaatekaapin, kirjahyllyn, työpöydän ja oikeastaan kaikki oman huoneensa kalusteet. Minä olen kuitenkin kieltänyt tämän. Ovathan ne kuitenkin minun ostamiani. Antaisin toki ottaa mukaan omat vaatteet ja muut välttämättömyystarvikkeet mutta kyllä huonekalut saisi hommata ihan itse. Sitä vartenhan hän on käynyt töissä ja kerännyt rahaa. Miten teillä on tällaisissa tilanteissa toimittu?
Kommentit (228)
Aloittaja, mitä sinä teet huoneella jossa täysi-ikäisen mukulasi kalusteet ovat? Asetut taloksi vai? Eikö sänky ja työpöytä olekaan hänelle ostettu? Vaatekaapista voitaisi keskustella. Jos se on sopiva opiskelijan kämppään niin luopuisin riemulla mukulan kalusteista ja valtaisin tyhjän huoneen aivan uudelleen. Joko ole täysi puupää tai sitten niin köyhä ettei sinulla ole varaa kalustaa tyhjää huonetta uudelleen mieleiseksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on törkeä. Kalusteet ovat lapsen.
Kyllä ne kalusteet kuuluu sille, joka on ne maksanut. Eli vanhemmalle
Olen ostanut lapsille myös vaatteita, kenkiä, kaiken maailman juttuja... ruokaakin. Kaikkiko nekin ovat mun?
Kyllä kaikki huonekalut ovat ostettu lasten huoneeseen siten, että ovat heidän. Heidän makunsa mukaan ja käyttötarkoituksensa. Samoin tekstiilit yms.
Tiedän, että keskustelun trollissa trollin kanssa, mutta kun on tylsää.
Ja kun olen niitä vaatteita ja leluja ja muita kirpparlla myynyt vuosien varrella, niin eipä ole tullut mieleenkään että tilittäisin rahat lapselle. Päinvastoin lisää olen joutunut laittamaan sitä mukaa nun kasvaa. Mopo rekisteröitiin meidän vanhempien nimiin, niin eipä ole epäselvää että on vain lainassa. Onko teillä muilla joka lapsella pinnasängystä lähtien tavarat tallessa jotta voi ottaa ne mukaansa opiskelukämppään? Tai nuoremmat sisarukset maksaneet vuokraa esikoiselle turvaistuimesta? Tuskinpa ;)
ARGH! Pääsipä unohtumaan, että olen taas mustavalkopalstalla älystä vapaiden ihmisten kanssa keskustelemassa.
Luonnollisesti puhutaan vanhemman lapsen asioista. Kyllä ne mopotkin olivat teinien siinä vaiheessa, kun ne on ostettu. Lahjaksi! Ei me esim tietokoneitakaan pois oteta tai puhelimia.
Kouluikäisestä ovat saaneet pitää rahat itse, myydyistä vaatteista ja tavaroista. Uusia vastaavia ostettu yhdessä tilalle.
Minulla oli kotoa lähtiessä aikoinaan päinvastainen tilanne. Hyvä ettei koko lapsuudenkodin sisustusta yritetty tyrkyttää minulle mukaan vaikka sanoin etten tarvitse kuin sängyn ja pöydän alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, mitä sinä teet huoneella jossa täysi-ikäisen mukulasi kalusteet ovat? Asetut taloksi vai? Eikö sänky ja työpöytä olekaan hänelle ostettu? Vaatekaapista voitaisi keskustella. Jos se on sopiva opiskelijan kämppään niin luopuisin riemulla mukulan kalusteista ja valtaisin tyhjän huoneen aivan uudelleen. Joko ole täysi puupää tai sitten niin köyhä ettei sinulla ole varaa kalustaa tyhjää huonetta uudelleen mieleiseksesi.
Ketjun logiikalla se huonekin on lapsen... voi vaikka laittaa vuokralle ja pitää rahat :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään pitää lapseni huoneen kalusteita. Mitä minä teen lasten sängyllä ja työpöydällä? En mitään. Toivottavasti edes jotain vie pois eikä jätä minulle noita romuja.
Mitä se sun aikuistunut nuori tekee lastensängyllä tai työpöydällä? Toivottavasti ei mitään vielä moneen vuoteen.
Se on tavallinen 90cm leveä sänky ja se menee tietysti roskiin ellei väkisin sitä halua pitää. Työpöytänsä saa viedä. Menee sekin roskiin jos ei vie. En tee mitään pöydällä mihin mahtuu useampi tietokoneen näyttö mutta hän tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ap:n kaltaisia outoja ihmisiä.
Miksi ihmeessä te olette hankkineet lapsia, jos vihaatte niitä noin paljon? En tajua omia lapsiaan vihaavia katkeria palstamammoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä olla köyhä, kun kuppasia huonekaluja myy lapselleen.
Kyllä pitäisi olla kielto idioottien lisääntymiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on törkeä. Kalusteet ovat lapsen.
Kyllä ne kalusteet kuuluu sille, joka on ne maksanut. Eli vanhemmalle
Olen ostanut lapsille myös vaatteita, kenkiä, kaiken maailman juttuja... ruokaakin. Kaikkiko nekin ovat mun?
Kyllä kaikki huonekalut ovat ostettu lasten huoneeseen siten, että ovat heidän. Heidän makunsa mukaan ja käyttötarkoituksensa. Samoin tekstiilit yms.
Tiedän, että keskustelun trollissa trollin kanssa, mutta kun on tylsää.
Ja kun olen niitä vaatteita ja leluja ja muita kirpparlla myynyt vuosien varrella, niin eipä ole tullut mieleenkään että tilittäisin rahat lapselle. Päinvastoin lisää olen joutunut laittamaan sitä mukaa nun kasvaa. Mopo rekisteröitiin meidän vanhempien nimiin, niin eipä ole epäselvää että on vain lainassa. Onko teillä muilla joka lapsella pinnasängystä lähtien tavarat tallessa jotta voi ottaa ne mukaansa opiskelukämppään? Tai nuoremmat sisarukset maksaneet vuokraa esikoiselle turvaistuimesta? Tuskinpa ;)
ARGH! Pääsipä unohtumaan, että olen taas mustavalkopalstalla älystä vapaiden ihmisten kanssa keskustelemassa.
Luonnollisesti puhutaan vanhemman lapsen asioista. Kyllä ne mopotkin olivat teinien siinä vaiheessa, kun ne on ostettu. Lahjaksi! Ei me esim tietokoneitakaan pois oteta tai puhelimia.
Kouluikäisestä ovat saaneet pitää rahat itse, myydyistä vaatteista ja tavaroista. Uusia vastaavia ostettu yhdessä tilalle.
Mikähän se maaginen ikä on jonka jälkeen kotiin ostetut kalusteet on jonkun muun kuin sen jolla on esittää kuitti? Ei mun läppäri, puhelin, nojatuoli tai kattila tai omalle mökilleni itse ostamani aviovuodekaan muutu mieheni omaisuudeksi sillä että hän niitä joskus käyttää. Miksi siis lapsen sänky muuttuisi lapsen omaisuudeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21 v saa ottaa kodistamme kaiken mitä haluaa.
Oikein nautin kun saan ostaa uutta tilalle;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on törkeä. Kalusteet ovat lapsen.
Kyllä ne kalusteet kuuluu sille, joka on ne maksanut. Eli vanhemmalle
Olen ostanut lapsille myös vaatteita, kenkiä, kaiken maailman juttuja... ruokaakin. Kaikkiko nekin ovat mun?
Kyllä kaikki huonekalut ovat ostettu lasten huoneeseen siten, että ovat heidän. Heidän makunsa mukaan ja käyttötarkoituksensa. Samoin tekstiilit yms.
Tiedän, että keskustelun trollissa trollin kanssa, mutta kun on tylsää.
Ja kun olen niitä vaatteita ja leluja ja muita kirpparlla myynyt vuosien varrella, niin eipä ole tullut mieleenkään että tilittäisin rahat lapselle. Päinvastoin lisää olen joutunut laittamaan sitä mukaa nun kasvaa. Mopo rekisteröitiin meidän vanhempien nimiin, niin eipä ole epäselvää että on vain lainassa. Onko teillä muilla joka lapsella pinnasängystä lähtien tavarat tallessa jotta voi ottaa ne mukaansa opiskelukämppään? Tai nuoremmat sisarukset maksaneet vuokraa esikoiselle turvaistuimesta? Tuskinpa ;)
ARGH! Pääsipä unohtumaan, että olen taas mustavalkopalstalla älystä vapaiden ihmisten kanssa keskustelemassa.
Luonnollisesti puhutaan vanhemman lapsen asioista. Kyllä ne mopotkin olivat teinien siinä vaiheessa, kun ne on ostettu. Lahjaksi! Ei me esim tietokoneitakaan pois oteta tai puhelimia.
Kouluikäisestä ovat saaneet pitää rahat itse, myydyistä vaatteista ja tavaroista. Uusia vastaavia ostettu yhdessä tilalle.
Mikähän se maaginen ikä on jonka jälkeen kotiin ostetut kalusteet on jonkun muun kuin sen jolla on esittää kuitti? Ei mun läppäri, puhelin, nojatuoli tai kattila tai omalle mökilleni itse ostamani aviovuodekaan muutu mieheni omaisuudeksi sillä että hän niitä joskus käyttää. Miksi siis lapsen sänky muuttuisi lapsen omaisuudeksi?
Onko lapsesi päällä olevat vaatteet ja suussa oleva ruoka sinun? Entä kun se ruoka on nielty? Pitäisikö se oksentaa ja palauttaa sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hieman haastan tätä "ostetaan nuorelle kaikki mahdollinen tarvittava" -ajatusta. Tottakai on hyvä auttaa alkuun, mutta itsenäistyminen on kuitenkin sitä, että kaikilla tasoilla aletaan kantaa itse vastuuta. Tehdään omat valinnat, sopeutetaan oma elintaso siihen mihin on varaa jne. Jos tätä ihan liikaa silottelee, päädytään helposti siihen, että vaikka ollaan omillaan, ei välttämättä olla kunnolla itsenäisiä. Jäädään siihen "Kyllä vanhemmat pelastavat" -ajatteluun liian vahvasti.
Tämä on toki herkkää tasapainoilua enkä kyllä itsekään ymmärrä miksei lapsuudenkodista voisi ottaa omassa huoneessaan olleita tavaroita mukaan, jos ne haluaa.
Itselläni on ap:n kaltainen vanhempi, joka mielellään käyttää valtaa ihan huvikseen tilanteessa kun tilanteessa. Muutin omaan asuntoon ja vanhempani vaativat että ostavat minulle hyvät huonekalut. Kun muutin toiseen kämppään niin en saanut ottaa huonekaluja mukaan kun vanhempani oli ne maksanut. Vaikka heillä ei mitään käyttöä näille ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on törkeä. Kalusteet ovat lapsen.
Kyllä ne kalusteet kuuluu sille, joka on ne maksanut. Eli vanhemmalle
Olen ostanut lapsille myös vaatteita, kenkiä, kaiken maailman juttuja... ruokaakin. Kaikkiko nekin ovat mun?
Kyllä kaikki huonekalut ovat ostettu lasten huoneeseen siten, että ovat heidän. Heidän makunsa mukaan ja käyttötarkoituksensa. Samoin tekstiilit yms.
Tiedän, että keskustelun trollissa trollin kanssa, mutta kun on tylsää.
Ja kun olen niitä vaatteita ja leluja ja muita kirpparlla myynyt vuosien varrella, niin eipä ole tullut mieleenkään että tilittäisin rahat lapselle. Päinvastoin lisää olen joutunut laittamaan sitä mukaa nun kasvaa. Mopo rekisteröitiin meidän vanhempien nimiin, niin eipä ole epäselvää että on vain lainassa. Onko teillä muilla joka lapsella pinnasängystä lähtien tavarat tallessa jotta voi ottaa ne mukaansa opiskelukämppään? Tai nuoremmat sisarukset maksaneet vuokraa esikoiselle turvaistuimesta? Tuskinpa ;)
ARGH! Pääsipä unohtumaan, että olen taas mustavalkopalstalla älystä vapaiden ihmisten kanssa keskustelemassa.
Luonnollisesti puhutaan vanhemman lapsen asioista. Kyllä ne mopotkin olivat teinien siinä vaiheessa, kun ne on ostettu. Lahjaksi! Ei me esim tietokoneitakaan pois oteta tai puhelimia.
Kouluikäisestä ovat saaneet pitää rahat itse, myydyistä vaatteista ja tavaroista. Uusia vastaavia ostettu yhdessä tilalle.
Mikähän se maaginen ikä on jonka jälkeen kotiin ostetut kalusteet on jonkun muun kuin sen jolla on esittää kuitti? Ei mun läppäri, puhelin, nojatuoli tai kattila tai omalle mökilleni itse ostamani aviovuodekaan muutu mieheni omaisuudeksi sillä että hän niitä joskus käyttää. Miksi siis lapsen sänky muuttuisi lapsen omaisuudeksi?
Onko lapsesi päällä olevat vaatteet ja suussa oleva ruoka sinun? Entä kun se ruoka on nielty? Pitäisikö se oksentaa ja palauttaa sinulle?
Olen elatusvelvollinen, joten lapsi on ruokittava, vaatetettava ja täysi-ikäiseksi asti sille on se nukkumapaikkakin minun järjestettävä. Juridisesti ne tavarat on silti minun. Ei lapsi myöskään syötyään maksa sakokaivon tyhjennyksestä... Joten kyllä, hallitsen myös hänen jätteitään.
Olen kohta melkein 50v. ja minulla on sama kirjoituspöytä, joka oli jo yläasteella.
Siinä on laatikoita, kaappi sekä peili kannen alla.
Tykkään siitä ja kerrankin sain vanhemmilta jotain mieleistä.
Yleensä ostettiin ihan muuta, kuin olisin halunnut.
Eli pelkästään hinta edellä.
Mummolta sain sohvan ja tuolit, nekin ovat mieleiset.
Tuttava niitä joskus arvosteli, kun eivät olleet hänen makuunsa.
Itselläni ei ole tuollainen tapana, vaikka jonkun kalustemausta en pitäisikään.
Noloa ja typerää, kertoo vaan siitä sanojasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitus on provo. Ei kukaan voi olla noin tyly. Meillä esikoinen sai mukaansa mitä haluaa. Lisäksi ostin hänelle keittiön pöydän ja tuolit sekä äitini osti hänelle sohvan.
Joutui ostamaan vain haluamansa nojatuolit itse. Silti on alkuun ollut rahat tiukoilla.Voi kyllä voi. Anoppini ilmoitti miehelleni hänen 18v syntymäpäivänään, että viikko aikaa etsiä asunto. Oli irtisanonut sen hetkisen kämpän ja muuttamassa miesystävänsä omakotitaloon.
Miehen isä sai järjestettyä miehelleni tuttunsa kanssa yksiön oman yksiönsä naapurista. Mukaansa mies sai lautasen ja yhdet aterimet. Isänsä antoi omasta sängystään patjan. Kaverien perheet olivat kuulleet tapauksesta omilta lapsiltaan ja tonkivat kaapeista vanhaa kahvinkeitintä ja kattilaa.
Tapasin miehen pian tuon muuton jälkeen ja oli kyllä aikamoista, kun tyypillä oli lattialla pelkkä patja. Ei siis mitään muuta.
Mies muutti aika pian mun luokse, koska siellä me oltiin koko ajan. Oli kyllä helppo muutto, kun kaikki tavara mahtui yhteen laatikkoon. Patja pistettiin miehen isälle takaisin.
Ja siis tapauksesta aikaa 12v. Eli ei edes mitään vuosikymmeniä vanhoja muistoja.
Huh! :(
Viime vuonna lasteni 18 v kaveri sai potkut kotoa ja isäpuolensa firmasta synttärilahjaksi.
Tää on aivan tavallinen nuori ylämäkineen ja alamäkineen. Hyväkäytöksinen ja hauska lasten ystävä. Isää hänellä ei ollut kuviossa ja sukua vähän. Isoisä tarjoutui ottamaan pojan pieneen kaksioonsa, mutta vaarillakin on terveyden kanssa kränää, että miettivät muita vaihtoehtoja.
Käytiin pitkiä keskusteluja meillä ja niin me sitten otettiin poika meille lukion loppuun. Esikoinen 20v oli juuri muuttanut silloin omaansa, joten oli ylimääräinen huonekin.
Olishan tuo saanut kämpänkin aika nopeaan kuraattorin avustuksella, mutta mieluummin jäi meille, että on perhetukea yms. Ihmisiä.
Hän on nyt kaupassa töissä ja vuoden päästä kirjoittaa. Maksaa meille jonkin verran ja säästää sitä omaa kotia varten. Me ollaan säästetty noi maksetut rahat myös, että saa hänkin pesämunan kun lähtee. Osteltu kotiin juttuja, kuten muillekin meidän nuorille. Liinavaatteita, lakanoita, keittiötarpeistoa...
Kyllä noita hulluja vanhempia vaan mahtuu tähänkin aikaan. Äidin selitys oli, että 18 vuotias on aikuinen. Hän ei aikuista enää huolla. Oli käynyt töissäkin, joten olisi pitänyt tajuta säästää tätä varten. Oli säästänyt korttiin ja autoon. Aivan puskista tuli noi potkut, ei voi käsittää, ettei mitään vinkkiä ikinä mistään suunnasta. Isäpuolen antamat potkut varsinkin olivat aivan yhtä oudot. Saivatpa sitten keskinäistä laatuaikaa.
Hirvittää mitä tyyppejä tää maa päällään kantaakaan. :(
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta melkein 50v. ja minulla on sama kirjoituspöytä, joka oli jo yläasteella.
Siinä on laatikoita, kaappi sekä peili kannen alla.
Tykkään siitä ja kerrankin sain vanhemmilta jotain mieleistä.
Yleensä ostettiin ihan muuta, kuin olisin halunnut.
Eli pelkästään hinta edellä.
Mummolta sain sohvan ja tuolit, nekin ovat mieleiset.
Tuttava niitä joskus arvosteli, kun eivät olleet hänen makuunsa.
Itselläni ei ole tuollainen tapana, vaikka jonkun kalustemausta en pitäisikään.
Noloa ja typerää, kertoo vaan siitä sanojasta.
Kuulostaa tutulta. :)
Mun yhdellä on yhä tuo kirjotuspöytä kaappeineen ja nostettavine kansineen kotonaan ja käytössä. Jotenkin nostalginen. Sen päällä oli parvi, jossa meitä kolme teiniä toisinaan nukuttiin viikonloppuisin.
Me ollaan jo yli 50 v, ettei olla tuttuja, ehkä.... :D
Enpä vienyt mitään. Huone on samannäköinen. Ainoastaan läppäri koulupöydälläni ei ollut silloin kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Olen niitä asentanut pari.
Mikähän se maaginen ikä on jonka jälkeen kotiin ostetut kalusteet on jonkun muun kuin sen jolla on esittää kuitti? Ei mun läppäri, puhelin, nojatuoli tai kattila tai omalle mökilleni itse ostamani aviovuodekaan muutu mieheni omaisuudeksi sillä että hän niitä joskus käyttää. Miksi siis lapsen sänky muuttuisi lapsen omaisuudeksi?[/quote]
Taidat nyt tahallasi ymmärtää väärin, kuten jotkut muutkin täällä.
Kyse ei ole mainitsemistasi tavaroista vaan niistä kaikkein välttämättömimmistä, kuten esim. sängystä.
Mitä ihmettä teet sillä sinulle ylimääräisellä, lapsen sängyllä ( jos sulla edes lapsia on...)?
Jos sinulla jo on sänky, niin aiotko ihan "vaihtelun vuoksi" nukkua ylimääräisessä sängyssä esim. joka toinen yö...
Ja sinä puhuit nyt siitä, että olet sen sängyn ostaja ja myös omistaja.
No tottakai olet!
Mutta jos ostaisit sille miehelle oman sängyn lahjaksi, niin olisihan se aika törkeää ottaa se pois.
Jos kuitenkin itselläsikin olisi sänky.
Nyt sänky on tietenkin sinun omaisuuttasi, kun kerran olet sen maksanut vaikka yhdessä siinä nukuttekin.
Mutta nämä lapselle tarkoitetut ja ostetut sängyt ovat eri asioita, kuin ne parisuhteen tavarat.
Alue: Aihe vapaa
Meillä nuori muutti juuri omaan kotiin. Ei halunnut huoneestaan mitään. Esim työpöytä ei mahtunut uuteen asuntoon. Meidän puolesta olisi voinut viedä kaikki. Ostettiin hänelle uudet perushuonekalut, pyykkikone yms. Olin säästänyt kaikki lapsilisät ja nyt niille oli käyttöä.