Kun ihminen kuolee, mihin mieli siirtyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikki te, jotka tosissanne kirjoitatte sielusta, niin ihanko oikeasti tosissanne TIEDÄTTE että on olemassa sielu, vaikka tiede ei sitä tunnusta? Ja mistä teidän parempi tietonne on lähtöisin? Ja en siis tarkoita uskonnollista jargonia vaan oikeasti tietoa, kun oikeasti kerran tiedätte?

Mene tiedepalstoille, jos tavallisten ihmisten tavallinen keskustelu ärsyttää.

Tavallinen ihminen ajattelin itsekin olevani- ja miten niin ärsyttää? Jos toiset väittävät tietävänsä jotain, niin kysyminen että mistä tieto=ärsyyntyminen? Outo tulkinta. 

Vierailija kirjoitti:

Netflixissä on hyvä dokumentti "Life After Death" jossa mm. tiedemiehet, sekä todistetusti kuolleeksi julistetut ihmiset selittävät auki näitä asioita joista toistaiseksi kukaan ei voi varmaksi sanoa yhtään mitään.

Ihminen kun ei ole tarpeeksi viisas ymmärtämään mihin energia siirtyy. Tällä hetkellä pienimmät, ihmisen tuntemat koot ovat jo atomin rakenneosasia, kuitenkin ihmisen tieto ja ymmärrys on täysin rajallista. Yhtä naivia kuin väittää "tiedän varmaksi että ihminen vain kuolee pois", olisi väittää, että ihminen vuonna 2022 olisi jotenkin kaikkitietoinen ja -voipainen. 

Todennäköisesti menee vielä vuosituhansia, ennen kuin pystymme ymmärtämään asioita kuten mihin avaruus päättyy ja mistä se alkoi, mikä on pienin elämän muoto, mihin musta-aukko päättyy, miksi magneeteilla on aina pohjois- ja etelänapa, mistä elämä alkoi, miten ensimmäiset tähdet syntyivät jne. Näihin kysymyksiin, jotka ovat liian vaikeita ihmiselle kuuluu myös se, mihin ihmisen energia siirtyy ja synnymmekö tai siirrymmekö uudelleen energiakierrossa.

Typerää, on ainoastaan kiistää toisen näkemys, sillä sinä et tiedä. Minä en tiedä. Kukaan ihminen ei tiedä. 

Ei tiedä kaan, ei. Kun katselee luonnon kiertokulkua, on kuitenkin todennäköistä, että se mitä kutsumme "hengeksi" on energiaa, joka muuttaa muotoaan tai on symbioosissa elävä "loinen" joka sirtyy uteen "isäntään".

Vierailija kirjoitti:

Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.

Ennen kuolemaa jo synnytään?

Mikäli mieli/sielu/tietoisuus siirtyy taivaaseen, onko taivaassa suuri määrä muistisairaita sekoilemassa? Tai muuten vain elämän kyynistämiä.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen muodostui kohdussa, niin mistä mieli häneen tuli? Samalla tavalla käy ihmisen kuollessa, mutta käänteisesti tietenkin.

Hyvin paljon meidän mieli on aivoista kiinni: Jos tulee aivovamma se mielikin muuttuu. Sielun olemassaoleminen on höpöhöpöä, joten todennäköisintä on, että kuoleman jälkeen ihmisen mieli kuolee aivojen mukana.

Eikö sielu ole just meidän persoonallisuus ? Se millaiseksi Jumala on meidät luonut. Se, missä on esim omatunto ja kyky tuntea rakkautta.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen muodostui kohdussa, niin mistä mieli häneen tuli? Samalla tavalla käy ihmisen kuollessa, mutta käänteisesti tietenkin.

Hyvin paljon meidän mieli on aivoista kiinni: Jos tulee aivovamma se mielikin muuttuu. Sielun olemassaoleminen on höpöhöpöä, joten todennäköisintä on, että kuoleman jälkeen ihmisen mieli kuolee aivojen mukana.

Eikö sielu ole just meidän persoonallisuus ? Se millaiseksi Jumala on meidät luonut. Se, missä on esim omatunto ja kyky tuntea rakkautta.

Elävä olento itse onkin sielu, jolla on fyysinen keho. Sielu vaihtaa kehoja jällensyntymisen yhteydessä. Kehot eivät vaihtaa sieluja. Vaan sielut vaihtavat kehoja.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli mieli/sielu/tietoisuus siirtyy taivaaseen, onko taivaassa suuri määrä muistisairaita sekoilemassa? Tai muuten vain elämän kyynistämiä.

Tämä on kristinuskon näkemys :

Taivas on täydellisen terveyden ja nuoruuden  tila. Sellainen joka on kadotettu maanpäällä.

Itämaan uskonnolla on oma käsitys ja uskonnottomilla oma näkemys.

Vierailija kirjoitti:

Siirtyy saumattomasti lähes samanlaiseen rinnakkaisulottuvuuteen, jossa ei ole kuollut. Siis jokainen meistä on voinut kuolla monessa rinnakkaisulottuvuudessa, mutta kukaan ei ole kertomassa.

Jotakin tämänsuuntaista olen saanut tuonpuoleiseen menneiltä kuulla. Siellä on aivan samanlaista kuin täälläkin. Sieltä tosin pystyy tulemaan tänne tsekkaamaan meidän elämänkuvioita. Me emme sitä vain huomaa.

Taivaaseen tai Helvettiin. Riippuen siitä onko elänyt kuten Raamatussa sanotaan vai ei.

Kanadaan

Vierailija kirjoitti:

On se kyllä mielenkiintoista. Synnyin 80-luvulla ja sitä ennen en tiennyt maailmanmenosta mitään. Vai tiesinkö? Outo ajatus, että suurimman osan maapallon olemassaolon ajasta minä en ole täällä. Olen vain pienen hetken, jos hyvin käy niin n. 80 vuotta. Siihenkö se muka päättyy? Mikä on vanha sielu?

Vanha sielu on sellainen, joka on elänyt jo useita eri elämiä eri ajoissa. Hän on syntymästään saakka viisas eli tietoinen siitä, että tässä ei ole kaikki. Lapsista kyllä huomaa, kuka on sellainen, sillä he puhuvat asioista, joista heidän ei edes pitäisi tietää. Osalla on muistikuvia entisistä elämistä. Ovat myös henkisiä ihmisiä eli nämä sfäärit kiinnostaa.

Uskovaiset ovat tosi ristiriitaista porukkaa. Toisaalta he ihmisen kuoltua toteavat ihan pappiensa suulla, että maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinä olet jälleen tuleva. Sitten he taas puhuvat iänkaikkisesta elämästä? Nykyinen, vielä toistaiseksi enemmistönä oleva uskonto tuli maahamme muistaakseni tuhatkunta vuotta sitten. Mihinkähän sitä ennen eläneiden ihmisten mieli ja sielu vilahtivat, vai oliko heillä sellaisia ollenkaan? Ihmiset päättivät vasta Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325, että naisellakin on sittenkin sielu? Kuinka asia oli sitä ennen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kyllä mielenkiintoista. Synnyin 80-luvulla ja sitä ennen en tiennyt maailmanmenosta mitään. Vai tiesinkö? Outo ajatus, että suurimman osan maapallon olemassaolon ajasta minä en ole täällä. Olen vain pienen hetken, jos hyvin käy niin n. 80 vuotta. Siihenkö se muka päättyy? Mikä on vanha sielu?

Vanha sielu on sellainen, joka on elänyt jo useita eri elämiä eri ajoissa. Hän on syntymästään saakka viisas eli tietoinen siitä, että tässä ei ole kaikki. Lapsista kyllä huomaa, kuka on sellainen, sillä he puhuvat asioista, joista heidän ei edes pitäisi tietää. Osalla on muistikuvia entisistä elämistä. Ovat myös henkisiä ihmisiä eli nämä sfäärit kiinnostaa.

Me kaikki olemme "vanhat" sielut. Sielu on syntymätön. Sielulla ei ole ikää.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset ovat tosi ristiriitaista porukkaa. Toisaalta he ihmisen kuoltua toteavat ihan pappiensa suulla, että maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinä olet jälleen tuleva. Sitten he taas puhuvat iänkaikkisesta elämästä? Nykyinen, vielä toistaiseksi enemmistönä oleva uskonto tuli maahamme muistaakseni tuhatkunta vuotta sitten. Mihinkähän sitä ennen eläneiden ihmisten mieli ja sielu vilahtivat, vai oliko heillä sellaisia ollenkaan? Ihmiset päättivät vasta Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325, että naisellakin on sittenkin sielu? Kuinka asia oli sitä ennen?

Tämän takia uskonnon opetusta pitäisi lisätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu opettaa: kuolleet eivät tiedä mitään.  Viimeisenä päivänä herätään tuomiolle, siellä arvioidaan teimmekö hyvin tai pahoin.  Ainakin pyydetty Jeesus muistaisi nekin mitättömät hyvät teot.

Ensinnäkin: Raamattu ei opeta että pelastus riippuu omista teoistamme.

Toiseksi: Raamattu ei sano että kuolleet nukkuvat ns kuolinunta Tuomiopäivään asti. Suuri osa kristityistä uskoo että siirrymme Jeesuksen valoon ja rauhaan heti kuoltuamme. Siellä sielu lepää tuomiopäivään asti.

Muut sielut menevät Tuonelaan odottamaan Tuomiopäivää.

"Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan."

"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään."

Ei kirjoituksessani ollut kyse tuomitsemisesta, esitin vain Raamatullista faktaa.

Miksei Koraanin, Avestan tai Tooran  "faktaa"?

Aivan. Miksi juuri Raamattu?

Siksi koska se on faktaa ja muut satukirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset ovat tosi ristiriitaista porukkaa. Toisaalta he ihmisen kuoltua toteavat ihan pappiensa suulla, että maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinä olet jälleen tuleva. Sitten he taas puhuvat iänkaikkisesta elämästä? Nykyinen, vielä toistaiseksi enemmistönä oleva uskonto tuli maahamme muistaakseni tuhatkunta vuotta sitten. Mihinkähän sitä ennen eläneiden ihmisten mieli ja sielu vilahtivat, vai oliko heillä sellaisia ollenkaan? Ihmiset päättivät vasta Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325, että naisellakin on sittenkin sielu? Kuinka asia oli sitä ennen?

Se ristiriita tulee siitä, että ruumis muka ylösnousee, vaikka sielu onkin jo taivaassa. Miksi kukaan ylösnostaisi jotain palanutta tuhkaa tai luukasoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu opettaa: kuolleet eivät tiedä mitään.  Viimeisenä päivänä herätään tuomiolle, siellä arvioidaan teimmekö hyvin tai pahoin.  Ainakin pyydetty Jeesus muistaisi nekin mitättömät hyvät teot.

Ensinnäkin: Raamattu ei opeta että pelastus riippuu omista teoistamme.

Toiseksi: Raamattu ei sano että kuolleet nukkuvat ns kuolinunta Tuomiopäivään asti. Suuri osa kristityistä uskoo että siirrymme Jeesuksen valoon ja rauhaan heti kuoltuamme. Siellä sielu lepää tuomiopäivään asti.

Muut sielut menevät Tuonelaan odottamaan Tuomiopäivää.

"Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan."

"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään."

Ei kirjoituksessani ollut kyse tuomitsemisesta, esitin vain Raamatullista faktaa.

Miksei Koraanin, Avestan tai Tooran  "faktaa"?

Aivan. Miksi juuri Raamattu?

Siksi koska se on faktaa ja muut satukirjoja.

Ole nyt rehellinen. Tiedät itsekin, että tuo sanomasi on onneton argumentti.

Taitaa käydä niin, että kuoltua ihmisen mieli vaan lakkaa olemasta, koska eihän sitä ole ollut olemassa ennen syntymääkään. Ei sulla ole mitään muistikuvia elämästä ennen syntymääsikään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siirtyy saumattomasti lähes samanlaiseen rinnakkaisulottuvuuteen, jossa ei ole kuollut. Siis jokainen meistä on voinut kuolla monessa rinnakkaisulottuvuudessa, mutta kukaan ei ole kertomassa.

Jotakin tämänsuuntaista olen saanut tuonpuoleiseen menneiltä kuulla. Siellä on aivan samanlaista kuin täälläkin. Sieltä tosin pystyy tulemaan tänne tsekkaamaan meidän elämänkuvioita. Me emme sitä vain huomaa.

No onko tuossa mitään mieltä? Ikinä ei pääse lepoon.

Kun lähden täältä, en mistään hinnasta tahdo takaisin. Harrastan pelkästään kuolleena oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kyllä mielenkiintoista. Synnyin 80-luvulla ja sitä ennen en tiennyt maailmanmenosta mitään. Vai tiesinkö? Outo ajatus, että suurimman osan maapallon olemassaolon ajasta minä en ole täällä. Olen vain pienen hetken, jos hyvin käy niin n. 80 vuotta. Siihenkö se muka päättyy? Mikä on vanha sielu?

Vanha sielu on sellainen, joka on elänyt jo useita eri elämiä eri ajoissa. Hän on syntymästään saakka viisas eli tietoinen siitä, että tässä ei ole kaikki. Lapsista kyllä huomaa, kuka on sellainen, sillä he puhuvat asioista, joista heidän ei edes pitäisi tietää. Osalla on muistikuvia entisistä elämistä. Ovat myös henkisiä ihmisiä eli nämä sfäärit kiinnostaa.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen ajatus, joskus on juolahtanut mieleen, että mitä jos tuo lapsi onkin mummoni tai ukkini uudelleensyntyneenä...