Kun ihminen kuolee, mihin mieli siirtyy?
Alkaako mieli leijailemaan ilmassa kun ihminen kuolee?!!!!
Kommentit (733)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä mielenkiintoista. Synnyin 80-luvulla ja sitä ennen en tiennyt maailmanmenosta mitään. Vai tiesinkö? Outo ajatus, että suurimman osan maapallon olemassaolon ajasta minä en ole täällä. Olen vain pienen hetken, jos hyvin käy niin n. 80 vuotta. Siihenkö se muka päättyy? Mikä on vanha sielu?
Vanha sielu on sellainen, joka on elänyt jo useita eri elämiä eri ajoissa. Hän on syntymästään saakka viisas eli tietoinen siitä, että tässä ei ole kaikki. Lapsista kyllä huomaa, kuka on sellainen, sillä he puhuvat asioista, joista heidän ei edes pitäisi tietää. Osalla on muistikuvia entisistä elämistä. Ovat myös henkisiä ihmisiä eli nämä sfäärit kiinnostaa.
Tämä on kyllä mielenkiintoinen ajatus, joskus on juolahtanut mieleen, että mitä jos tuo lapsi onkin mummoni tai ukkini uudelleensyntyneenä...
Tämä on mahdollistaa. Usein synnytään samaan perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaiset ovat tosi ristiriitaista porukkaa. Toisaalta he ihmisen kuoltua toteavat ihan pappiensa suulla, että maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinä olet jälleen tuleva. Sitten he taas puhuvat iänkaikkisesta elämästä? Nykyinen, vielä toistaiseksi enemmistönä oleva uskonto tuli maahamme muistaakseni tuhatkunta vuotta sitten. Mihinkähän sitä ennen eläneiden ihmisten mieli ja sielu vilahtivat, vai oliko heillä sellaisia ollenkaan? Ihmiset päättivät vasta Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325, että naisellakin on sittenkin sielu? Kuinka asia oli sitä ennen?
Se ristiriita tulee siitä, että ruumis muka ylösnousee, vaikka sielu onkin jo taivaassa. Miksi kukaan ylösnostaisi jotain palanutta tuhkaa tai luukasoja?
Et voi mitään kun Jumala nostaa ylösnousemusruumiin. Hän uudelleen muovaa sen ihan tuhansien vuosien takaa. Tiedätkö miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaiset ovat tosi ristiriitaista porukkaa. Toisaalta he ihmisen kuoltua toteavat ihan pappiensa suulla, että maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinä olet jälleen tuleva. Sitten he taas puhuvat iänkaikkisesta elämästä? Nykyinen, vielä toistaiseksi enemmistönä oleva uskonto tuli maahamme muistaakseni tuhatkunta vuotta sitten. Mihinkähän sitä ennen eläneiden ihmisten mieli ja sielu vilahtivat, vai oliko heillä sellaisia ollenkaan? Ihmiset päättivät vasta Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325, että naisellakin on sittenkin sielu? Kuinka asia oli sitä ennen?
Se ristiriita tulee siitä, että ruumis muka ylösnousee, vaikka sielu onkin jo taivaassa. Miksi kukaan ylösnostaisi jotain palanutta tuhkaa tai luukasoja?
Et voi mitään kun Jumala nostaa ylösnousemusruumiin. Hän uudelleen muovaa sen ihan tuhansien vuosien takaa. Tiedätkö miksi.
Koska olen Jeesus, sinun herrasi lapseni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä mielenkiintoista. Synnyin 80-luvulla ja sitä ennen en tiennyt maailmanmenosta mitään. Vai tiesinkö? Outo ajatus, että suurimman osan maapallon olemassaolon ajasta minä en ole täällä. Olen vain pienen hetken, jos hyvin käy niin n. 80 vuotta. Siihenkö se muka päättyy? Mikä on vanha sielu?
Vanha sielu on sellainen, joka on elänyt jo useita eri elämiä eri ajoissa. Hän on syntymästään saakka viisas eli tietoinen siitä, että tässä ei ole kaikki. Lapsista kyllä huomaa, kuka on sellainen, sillä he puhuvat asioista, joista heidän ei edes pitäisi tietää. Osalla on muistikuvia entisistä elämistä. Ovat myös henkisiä ihmisiä eli nämä sfäärit kiinnostaa.
Me kaikki olemme "vanhat" sielut. Sielu on syntymätön. Sielulla ei ole ikää.
Sielua kutsutaan syntymättömäksi, mutta koska se on aineellisessa kehossa, se näyttää siltä kuin se olisi syntynyt kehon mukana.
Itse asiassa KEHOSSA OLEVA SIELU EI SYNNY EIKÄ KUOLE.
Kaikki syntynyt on tuomittu kuolemaan. KOSKA SIELU EI OLE SYNTYNYT, SILLÄ EI OLE MENNEISYYTTÄ, NYKYISYYTTÄ EIKÄ TULEVAISUUTTA.
SE ON AINA OLEMASSA OLEVA JA ALKUPERÄINEN. Toisin sanoen sen syntyajankohtaa ON MAHDOTONTA määrittää.
Minäpä en usko radioaaltoijin, atomeihin, bakteeriin, virukseen, langattomiin laitteisiin kuten puhelinkin on. Eipä näy.
Vierailija kirjoitti:
no jos semmonen sielu on nii millä kaikki jumalat pysyy kärryillä mikä kuuluu kelle ja onko pakko omistaa sielunsa jollekki niistä?
Ei kai. Mitään tietyn uskonnon jumalaa ei ole, ne lienevät vain ihmisten keksintö kuvaamaan sitä, mistä joku kuolemanrajakokemuksen saanut on kertonut.
Usein tuohon tilanteeseen kuljetaan tunnelin kautta, jonka päässä on valoa, joku jo edesmennyt tuttu ja kaunis luonnonmaisema (esim. niitty), joka päättyy lopulta rajaan, kuten joki tai aita. Sen ohi ei pääse, mikäli pitää palata takaisin maalliseen eloon.
Vastassa on lisäksi ollut tutkimusten/kokemusten mukaan kirkkaasta valosta koostuva tietoisuus/olento/olemus/persoona, joka ottaa tulijan vastaan. Hänen kasvojaan ei näe. Olotila on hyvin onnellinen ja rakkaudellinen. Kommunikointi valo-olennon kanssa tapahtuu ajatuksen tasolla. Tämä valo-olento katsoo tulijan kanssa tämän elämänkokemukset kuin elokuvana tai moniulotteisena tauluna. Tulija saa samalla kokea, miltä omat teot muista tuntuivat. Lopuksi tuo kirkas olento kysyy, mitä opit elämästäsi? Ja päättää, saatko jäädä vai onko sinulla vielä tehtävää. Tuon valinnan saa tehdä myös vapaasti ihan itse, mikäli kokee, että joku tärkeä asia jäi kesken.
Minkään uskonnon merkkiä ei hänessä ole. Jotkut väittävät nähneensä oman uskontonsa edustajan, mutta ehkä se vain on tämän ymmärtäväisen tietoisuuden tapa ottaa tulija vastaan, ettei hän häkelly kerta kaikkiaan tai pelästy? Uskonnosta riippumatta ihmisillä on eri puolilla maailmaa yhteneväiset kokemukset.
Ne joilla kalu seisoo parhaiten, ovat otollisia Saata nalle, ja ne, joiden kalu ei seiso, tai seisoo huonosti tarvitsevat lisäharjoittelua orgioiden tai ryhmäsexin avulla. Myös sipulin syönti lisää potenttisuutta.
Sielu/mieli vetäytyy aika-avaruuden ulkopuolelle reflektoimaan juuri elämäänsä elämää ja ennen pitkää alkaa etsimään uutta kehoa johon projisoitua. Usein sielu etsii sellaisia olosuhteita seuraavalle elämälleen joka laajentaa ja kehittää sen tietoisuutta (informaation määrää) maksimaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Uskovaiset ovat tosi ristiriitaista porukkaa. Toisaalta he ihmisen kuoltua toteavat ihan pappiensa suulla, että maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinä olet jälleen tuleva. Sitten he taas puhuvat iänkaikkisesta elämästä? Nykyinen, vielä toistaiseksi enemmistönä oleva uskonto tuli maahamme muistaakseni tuhatkunta vuotta sitten. Mihinkähän sitä ennen eläneiden ihmisten mieli ja sielu vilahtivat, vai oliko heillä sellaisia ollenkaan? Ihmiset päättivät vasta Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325, että naisellakin on sittenkin sielu? Kuinka asia oli sitä ennen?
Onko se ristiriitaista ,että ruumis maatuu ja henki ei. Minusta se on ihan selvää textiä.
Henget ilmoitti minulle, että synnyn seuraavassa elämässäni Yhdysvaltoihin. Minusta tulee seuraavassa elämässäni USA:n presidentti. Näin on ilmoitettu.
Eri puolilla maailmaa, ilman yhteyttä toisiinsa, on muinaisia kalliomaalauksia ja muuta vastaavaa, jotka kuvaavat tapahtumia, joita on kuvattu Veda-teksteissä. Vaikka nämä maapallon osat eivät olleet millään tavalla yhteydessä toisiinsa, ne kuvaavat samoja tapahtumia hyvin samankaltaisella tavalla. Tämä tas todistaa, että aikoinaan oli olemassa yksi ainoa vedalainen kulttuuri.
Kun kuolen niin toivottavasti en muista mitään tästä elämästäni koska tämä on surkea ja ankes paikka elää! Kun kuolen niin toivottavasti mieleni siirtyy sellaiseen paikkaan jossa asiat on hyvin ja ihmiset minä mukaan lukien on onnellisia.
M31
Vierailija kirjoitti:
Henget ilmoitti minulle, että synnyn seuraavassa elämässäni Yhdysvaltoihin. Minusta tulee seuraavassa elämässäni USA:n presidentti. Näin on ilmoitettu.
Väärin. Kukaan ei tiedä tulevaisuutta, eivät edes jumaltietoisuuden saavuttaneet sielut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henget ilmoitti minulle, että synnyn seuraavassa elämässäni Yhdysvaltoihin. Minusta tulee seuraavassa elämässäni USA:n presidentti. Näin on ilmoitettu.
Väärin. Kukaan ei tiedä tulevaisuutta, eivät edes jumaltietoisuuden saavuttaneet sielut.
Minä tiedän, sillä olen okkultisti, ja minä luen harvase ilta iltarukouksen: Jeesus Kristus anna minulle rakkautta ystäviäni kohtaan. Kunnioitettu Lucifer anna minulle tahdonvoimaasi, että pääsisin harmaan kiven lävitse. Saatana, anna minulle saatanallista järkeäsi. Koska Saatana on järjen isä, ja mitä enemmän meillä on järkeä ja oveluutta, sitä paremmin me pärjäämme tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaiset ovat tosi ristiriitaista porukkaa. Toisaalta he ihmisen kuoltua toteavat ihan pappiensa suulla, että maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinä olet jälleen tuleva. Sitten he taas puhuvat iänkaikkisesta elämästä? Nykyinen, vielä toistaiseksi enemmistönä oleva uskonto tuli maahamme muistaakseni tuhatkunta vuotta sitten. Mihinkähän sitä ennen eläneiden ihmisten mieli ja sielu vilahtivat, vai oliko heillä sellaisia ollenkaan? Ihmiset päättivät vasta Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325, että naisellakin on sittenkin sielu? Kuinka asia oli sitä ennen?
Se ristiriita tulee siitä, että ruumis muka ylösnousee, vaikka sielu onkin jo taivaassa. Miksi kukaan ylösnostaisi jotain palanutta tuhkaa tai luukasoja?
Et voi mitään kun Jumala nostaa ylösnousemusruumiin. Hän uudelleen muovaa sen ihan tuhansien vuosien takaa. Tiedätkö miksi.
Koska olen Jeesus, sinun herrasi lapseni!
Kaikille tapahtuu samoin ,et voi mitään kun käsky käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirtyy saumattomasti lähes samanlaiseen rinnakkaisulottuvuuteen, jossa ei ole kuollut. Siis jokainen meistä on voinut kuolla monessa rinnakkaisulottuvuudessa, mutta kukaan ei ole kertomassa.
Jotakin tämänsuuntaista olen saanut tuonpuoleiseen menneiltä kuulla. Siellä on aivan samanlaista kuin täälläkin. Sieltä tosin pystyy tulemaan tänne tsekkaamaan meidän elämänkuvioita. Me emme sitä vain huomaa.
No onko tuossa mitään mieltä? Ikinä ei pääse lepoon.
Kun lähden täältä, en mistään hinnasta tahdo takaisin. Harrastan pelkästään kuolleena oloa.
Joo, mutta kun sielu on materiaton, niin se ei väsy kuten fyysinen ruumis. Sieluna/henkiolentona olet oikein hyvässä kunnossa. Olet terve ja vapaa ruumiinvammoista.
Siinä tilassa tai ulottuvuudessa ei myöskään ole mikään pakko hengailla tämän maallisen osaston tuttavien kanssa, jos ei tahdo. Meillä on kaikkialla vapaa valinta, myös siellä puolella.
Ja jos on tullessaan tosi väsynyt, niin siellä sielu/henki päätyy lepotilaan, jossa sitä tavallaan korjataan tai ladataan vähän aikaa. Näihin ei saa yhteyttäkään silloin.
Meidän kehomme on vain näytelmää tässä elämässä ja meidän sielumme siirtyy sen jälkeen toiselle puolelle. Ja mitä ikinä meidän sielumme näkee, mitä näkee tai ei näe? Olen nuoruudesta lähtien nähnyt valoportin, jonka kaikki sielut näkevät. Ja heillä on vastassa siellä hyviä ihmisiä, valo-olentoja ym. Jotkut ihmiset pitävät itseään niin pahana, että jäävät tähän maapallon päälle, koska he eivät ole menneet siitä valo portista lävitse. Mieli ei siirry yhtään mihinkään, vain ihmisen sielu, joka on vain pieni piste ja valo. Joka siirtyy äärettömyyteen, jos haluaa kokea siis äärettömyyden. Jos kysyjä haluaa kokea, että mitä kuoleman jälkeen, niin ehdotan että menet siitä valoportista lävitse kohti valoa. Kyllä se sinulle kerrotaan asiat sen jälkeen, koska auttajia siellä toisella puolella on ihan riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henget ilmoitti minulle, että synnyn seuraavassa elämässäni Yhdysvaltoihin. Minusta tulee seuraavassa elämässäni USA:n presidentti. Näin on ilmoitettu.
Väärin. Kukaan ei tiedä tulevaisuutta, eivät edes jumaltietoisuuden saavuttaneet sielut.
Väärin. Ei ole olemassa mitään jumaltietoisuuksia, eikä sieluja. Ei kannata antaa huumorihippien ja hopeavesikauppiaiden sekoittaa päätään. Kun olet steikki, niin elämä loppuu. Valitan.
Sellainen sen on tarkoitus olla. Mitä tapahtuisi, jos muistaisitte kaikki aiemmat elämät - mitä olette tehneet ja myös kaikki pahat asiat, joita teille on tehty? Kun tässä yhdessä elämässä on jo niin paljon sellaista, mitä emme haluaisi muistaa ollenkaan. Vääryyksiä, mitä olemme kokeneet jne. Kukaan sellasta taakka ei kestäisi.