Oletko onnellinen sisaruksistasi tai siitä, että olet ainoa lapsi?

En ole 

Vierailija kirjoitti:

En ole 

Miksi et? En ole kyllä minäkään, mutta syyt varmaan erit. Minä olen alkanut tajuta että veli ei aiokaan aikuistua koskaan.

Olen ainut ja jossain vaiheessa aloin olla välittämättä siitä ettei sisarusta ole. Ihan hyvin menee ilmankin vaikka pitkään sisarusta haikailinkin. 

Minulla on kolme sisarusta - onneksi! Ei niistä mitään harmia ole, vain iloa. Nyt varsinkin kun vanhenevat vanhemmat tarvitsevat monenlaista apua ym., onneksi en ole yksin näitä hoitamassa. On myös kiva, että lapdilla on serkkuja. En usko että perintöriitojakaan meille tulee.

Minulla on veli, joka ei halua olla tekemisissä. En tiedä miksi, mutta niin tylysti on sanonut asioita ym että ei olla tekemisissä. 

Minua kiusattiin koulussa mm siitä että olin ainoa lapsi. Ei se ole minun valintani ollut, mutta joitakin se tuntuu haittaavan.

Sisaruksissa ei ole mitään takuuta. Hyvässä tapauksessa yhteistä vastuunkantoa vanhemmista. Huonossa tapauksessa harhaluuloista sekoilua ja vastuun välttelyä. 

Olen todella tyytyväinen siitä, että olen ainoa lapsi. Kaikissa tietämissäni sisaruussuhteissa on jonkinlaista skismaa, jos ei isoa, niin pientä.

Ainoana lapsena elämisessä ei oikeastaan ole huonoja puolia yhtään. Vanhojen vanhempien asiatkin voi hoitaa kaikki itse, ei ole ketään vieressä nillittämässä miten ne on hoidettu ja järjestetty. Nimittäin viimeistään siinä vaiheessa, kun vanhemmat tarvitsevat apua, taitaa monesti olla se yksi, jota velvoitetaan tekemään asioita toisten neuvoessa vierestä.

Parempi näin. En ole koskaan sisaruksia myöskään kaivannut, ystävät  ja aviomies/ perhe ovat ajaneet saman asian. Omakin lapsiluku jäi yhteen.

Tottakai olen onnellinen siitä että minulla on sisaruksia. Ei tarvitse olla yksinäinen, vaikka ei olisi ystäviä, kun aina on ne sisarukset olemassa.

Olen ainoa lapsi ja oisin mielissäni jos oisi sisaruksia kenen kanssa jakaa asioita. Yksinäisyys ei ole kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ainoa lapsi ja oisin mielissäni jos oisi sisaruksia kenen kanssa jakaa asioita. Yksinäisyys ei ole kivaa.

Minäkin olen ainokainen je en osaa kaivata sellaista mitä minulla ei ole koskaan ollut elämässäni eli sisaruksia.

Eläisin kyllä tosi tyhjää elämää jos mulla ei olisi siskoa ja hänen perhettä elämässä. 

Nyt kunnolla aikuisina me sisarukset emme ole enää toisillemme kovin läheisiä, lapsena olimme. Vanhempamme eivät ole ehkä olleet ihan parhaita vanhemmuudessa, sikäli oli siis onni olla hyviä sisaruksia. Toisaalta vanhimpana lapsena nuoremmat sisarukseni olivat paljon vahdittavinani jne. ja myös tukeutuivat pari vuosikymmentä minuun. Minulle taas ei tukea lapsuudenperheestä löytynyt, ihan yksin piti selvitä ja hoitaa kaikki.

No kyllä sisarukset on ihan ok. Lapsena on leikitty yhdessä ja aikuisenakin ollaan tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt kunnolla aikuisina me sisarukset emme ole enää toisillemme kovin läheisiä, lapsena olimme. Vanhempamme eivät ole ehkä olleet ihan parhaita vanhemmuudessa, sikäli oli siis onni olla hyviä sisaruksia. Toisaalta vanhimpana lapsena nuoremmat sisarukseni olivat paljon vahdittavinani jne. ja myös tukeutuivat pari vuosikymmentä minuun. Minulle taas ei tukea lapsuudenperheestä löytynyt, ihan yksin piti selvitä ja hoitaa kaikki.

Tuo osa voi tosiaan olla erilainen, onko vanhin vai nuorin. Itse olin keskimmäisiä. Viisi vuotta vanhempi sisarus pomotti, nuorin oli leikkikaveri. 

Siinä on puolensa. Minulla on kaksi veljeä, ja käytännössä olen ainut, joka pitää yhteyttä ja auttaa iäkkäitä vanhempiamme. Ehkä veljistä on ollut enemmän vaivaa ja työtä, mutta silti olen kiitollinen perheestäni. 

Tykkään veljien lapsista, heidän kanssaan on mukava leikkiä ja täteillä.

Olen saanut parhaat puolet kummastakin, eli minulla on sisaruksia toisen vanhempani puolelta, mutta en ole asunut heidän kanssaan.

Mulla oli niin paska sisko, että mielummin olisin ollut ainoa lapsi 

Ei oltu tekemisissä pariinkymmeneen vuoteen ennen kuin kuoli 

Olen ainut lapsi ja todella tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen ainoa lapsi ja oisin mielissäni jos oisi sisaruksia kenen kanssa jakaa asioita. Yksinäisyys ei ole kivaa.

Samoin minäkin ajattelen. Mutta sitten taas toisaalta olen iloinen, että minulla ei ole veljeä. Vanhempani tuntien poika olisi ollut se parempi, lellitty. Äitini kerran sanoikin minulle suutuspäissään, että olisinpa poika. Vanhemmillani on aina ollut viharakkaus minua kohtaan ja kohtelu sen mukaista. Voi siis olla, että asemani perheessä olisi ollut vieläkin huonompi, jos vanhemmillani olisi ollut myös poika.