Kun ihminen kuolee, mihin mieli siirtyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kyllä mielenkiintoista. Synnyin 80-luvulla ja sitä ennen en tiennyt maailmanmenosta mitään. Vai tiesinkö? Outo ajatus, että suurimman osan maapallon olemassaolon ajasta minä en ole täällä. Olen vain pienen hetken, jos hyvin käy niin n. 80 vuotta. Siihenkö se muka päättyy? Mikä on vanha sielu?

Me kaikki olemme "vanhoja" sieluja. Sielulla ei ole ikää. Sielu on syntymätön.

Tarkoitit tietysti että sielu on olematon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydän pakahtuu,sydänsurua. Kyllä siellä sydämessä muutakin on. Ainakin tunnetta. Jos jotain.

Sanonnat eivät ole validi argumentti jota voi käyttää kumotakseen yleisesti hyväksyttyä tieteellistä faktaa. Tuo on vain lapsellista. 

Kyllä ne tuntemukset nyt vaan tuntee sydämessä. Ja juuri siellä. Mutta ehkä hyvä vain ettet sitten ole niin voimallisesti tuntenut kuin monet muut.

Jos tuntemukset tunnetaan sydämessä eikä aivoissa, miten on mahdollista että ihmisillä joilla on muovinen tekosydän on siitä huolimatta tunteita?

Ne tunteet tapahtuvat tietyssä osaa aivoja, aivot sitten lähettävät sieltä sydämeen ihan pelkästään lihastoimintaan liittyviä signaaleja, niihin signaaleihin voi vaikuttaa aivoissa käsitellyt tunteet.

"Tuleeko ns mieli ( sielu) alkioon itsestään, mielestäsi"..

Ei. Sielu ja mieli eivät tarkoita samaa. Mieli, emootiot jne. ovat hienojakoisessa kehossa.

Mitä hienojakoiselle keholle tapahtuu? Myös hienojakoinen keho kokee tietynlaisen muodonmuutoksen kuoleman jälkeen. Ne taipumukset ja ominaisuudet, jotka ovat kertyneet elämän aikana, tulevat selvemmin esiin hienojakoisessa kehossa kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko sielua? Ihmisen sielu ei kuole, mutta mitä sille kuoleman jälkeen tapahtuu riippuu siitä jos olet uskossa Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä, vai ei...

Mistä tietää ketä allahia pitäis seurata?

Vierailija kirjoitti:

Karma - kosminen laki

Sillä ei ole merkitystä, uskonko vai en: laki on laki...

Se että kutsut uskomustasi laiksi, ei tee siitä lakia. Mitään karman lakia ei ole olemassa. Miten selität sen, että henkilöt jotka rikkovat näitä väittämisiä karman lakeja törkeimmin, kuitenkin pärjäävät kaikista parhaiten?

Mieli häviää niin kuin pois kytketty sähkö.

Ihminen on tietämätön niin kauan kun tiedostaa ja oivaltaa olemassaolon merkityksen.

Niin kauan ihminen on sivistymätön moukka, ilkikurinen, kapinoiva ja piikittelevä nulikka. Materialistinen ja valtaa tavoitteleva nuori sielu.

Jokainen on täällä pitkällä matkalla ja jokainen on täällä syystä. Kun tämän sisäistää, on jo lähellä totuutta.

Kyllä sielu on olemassa ja se jatkaa elämistä kehon kuoleman jälkeen. Tietenkin

Taivaaseen tai helvettiin. Ihmisellä on tuolla puolen henkiruumis joka ei voi kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko sielua? Ihmisen sielu ei kuole, mutta mitä sille kuoleman jälkeen tapahtuu riippuu siitä jos olet uskossa Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä, vai ei...

No en tarkoita sielua koska sellaista ei ole olemassakaan.

Näin sanoi yksi "aika" sieluton ihminen joka joi itsensä hengiltä eläkkeelle päästyään. Sinä et ole kukaan sanomaan onko ihmisellä sielua vai ei? 

Siihen asti kun tästä sielusta on jotain todisteita on aika turha väittää että sellainen on olemassa. Tiedämme jo nykyisin missä muistimme, miten tietoisuus toimii ja miten "minä" muodostuu solujen sähkökemiallisista reaktioista. Kun ne solut kuolevat, mikä on sielu? Ei tietoisuutta, ei muista, ei mitään. 

Emme tiedä. Perusongelma on, että fysiikan prosessit eivät näy voivan tuottaa minuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mieli häviää niin kuin pois kytketty sähkö.

Jos sähkö kykenisi tietoisuuteen, meidän pitäisi kyetä luomaan tietoinen sähkömieli, sähkön fysiikka kun on jo tiedossamme.

Siksi näyttää siltä, että mieli on enemmän kuin sarja sähköisiä tapahtumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydän pakahtuu,sydänsurua. Kyllä siellä sydämessä muutakin on. Ainakin tunnetta. Jos jotain.

Sanonnat eivät ole validi argumentti jota voi käyttää kumotakseen yleisesti hyväksyttyä tieteellistä faktaa. Tuo on vain lapsellista. 

Kyllä ne tuntemukset nyt vaan tuntee sydämessä. Ja juuri siellä. Mutta ehkä hyvä vain ettet sitten ole niin voimallisesti tuntenut kuin monet muut.

Jos tuntemukset tunnetaan sydämessä eikä aivoissa, miten on mahdollista että ihmisillä joilla on muovinen tekosydän on siitä huolimatta tunteita?

Ne tunteet tapahtuvat tietyssä osaa aivoja, aivot sitten lähettävät sieltä sydämeen ihan pelkästään lihastoimintaan liittyviä signaaleja, niihin signaaleihin voi vaikuttaa aivoissa käsitellyt tunteet.

Ei välttämättä. Amputoitu ihminenkin tuntee raajan olemassaolon. Siksi siitä, että sydän on muovinen ja silti tuntee tunteita, ei voi päätellä tunteiden sijaitsevan aivoissa. Ylipäätään ihmisen fysiologia ei ole looginen.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö kouluissa lopettaa kaikenlainen uskonnonopetus? Sen hoitaisi vanhemmat tai pyhäkoulu. Mitä tuumaatte?

Pitäisi. Sen tilalle vaikka ympäristönsuojelua. Ja ruotsin tilalle jokin omavalintainen kieli.

En jaksa lukea aiempia viestejä, mutta jos ei vielä ole kerrottu niin kuollessaan ihminen sammuu kuin sähkölamppu.

Se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin kysyisit, minne sähkö menee kun töpselin irrottaa.

Ihmisen tietoisuus on sähkökemiallisia purkauksia. Ionien liikettä synapsien välissä.

Tämä on todistamatta. Ärsykkein voidaan kyllä aktivoida mielen eri osia. Mutta tietoisuus ei välttämättä ole vain yhteenliitettyjä ärsykkeitä.

Onko kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa? Vaikka listaisimme kohteen (vaikkapa pöytä) kaikki ominaisuudet, jääkö määrittelemätön pöytyys silti jäljelle?

Vai onko pöytä se miten se määritellään, ei mitään enempää? Klassinen totuusteoria on tätä mieltä, mutta filosofi Immanuel Kantista alkaen se on näyttäytynyt suhteellisena. Kyse on siitä, jättääkö ongelman sikseen ja jatkaa mittailua/määrittelyä, vai antaako tilaa mahdollisuudelle, että on jotain määrittelemätöntä (esim. kvanttista).

kaikki te, jotka tosissanne kirjoitatte sielusta, niin ihanko oikeasti tosissanne TIEDÄTTE että on olemassa sielu, vaikka tiede ei sitä tunnusta? Ja mistä teidän parempi tietonne on lähtöisin? Ja en siis tarkoita uskonnollista jargonia vaan oikeasti tietoa, kun oikeasti kerran tiedätte?

Vierailija kirjoitti:

kaikki te, jotka tosissanne kirjoitatte sielusta, niin ihanko oikeasti tosissanne TIEDÄTTE että on olemassa sielu, vaikka tiede ei sitä tunnusta? Ja mistä teidän parempi tietonne on lähtöisin? Ja en siis tarkoita uskonnollista jargonia vaan oikeasti tietoa, kun oikeasti kerran tiedätte?

Mielestäni sielulle jää tilaa niin kauan kuin katsotaan, että luonnon mittaus ja määrittely eivät kata koko todellisuutta.

Faktakokoelma vastaa huonosti elämää, se vain esittää elämää. Esimerkiksi vaikka kirjoittaisin koko ajan elämästäni, en silti voisi sanoa, että tekstini on sama asia kuin elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikki te, jotka tosissanne kirjoitatte sielusta, niin ihanko oikeasti tosissanne TIEDÄTTE että on olemassa sielu, vaikka tiede ei sitä tunnusta? Ja mistä teidän parempi tietonne on lähtöisin? Ja en siis tarkoita uskonnollista jargonia vaan oikeasti tietoa, kun oikeasti kerran tiedätte?

Mielestäni sielulle jää tilaa niin kauan kuin katsotaan, että luonnon mittaus ja määrittely eivät kata koko todellisuutta.

Faktakokoelma vastaa huonosti elämää, se vain esittää elämää. Esimerkiksi vaikka kirjoittaisin koko ajan elämästäni, en silti voisi sanoa, että tekstini on sama asia kuin elämäni.

ihan vain tietopuolta sielun todellisuudesta oli haussa

mielestäni joulupukille ja iloisille kääpiöillekin jää tilaa ja vaikkapa piilomaan pikku aasille, mutta se tieto?