Mitä tehdä työntekijän kanssa joka eristäytyy muista kollegoista?

Kuulostaa minulta yhdessä työpaikassa, jossa vietin vuoden. Yksikössämme työskentely yleensä alle 6 ihmistä. Yritin aluksi kahvihuoneessa ottaa osaa keskusteluun, mutta kaikki vain hiljenivät ja hymistelivät jotain juttuihini. Tutuille sijaisille he olivat todella kivoja ja puheliaita. Välillä, kun menin kahvihuoneeseen kaikki hiljenivät.

Yllättäen en jaksanut enää käydä kahvihuoneessa enkä halunnut osallistua työpäivän jälkeisiin terassireissuihin tai yhteisiin ruokailuihin. Lopulta lopetin n. 1v. jälkeen siinä paikassa ja sain työpaikan, jossa minua kohdeltiin ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä hän ei ole koskaan ollutkaan Sosiaalinen. Työpaikat hakevat sosiaalisia työntekijöitä, joten hakijat sitten esittävät sellaisia hakiessaan töitä. Itse teen aina näin. Jos kertoisi olevansa hiljainen, ei olisi mitään mahdollisuutta saada töitä mistään.

Jotkut voivat rohkaistua huomiosta ja hehkua haastattelussa. Sitten jos vielä ulkonäkö on kohdallaan, heidät palkataan. Myöhemmin pomo ja työkaverit voivat yhä kohdella hyväksyvästi, vaikka selviää, että oikeastaan ihminen ei vapaa-ajalla pidä ystäviinsä yhteyttä eikä ole kovin sisällä työpaikan alassa.

Esimerkkini muusanaista voitaisiin kohdella toisin, jos joukossa olisi extraa vapaa-ajalla haluavia setämiehiä.

Mitä ihmettä työyhteisö haluaisi vastavalmistuneelta tytöltä virkistyspäivillä?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa minulta yhdessä työpaikassa, jossa vietin vuoden. Yksikössämme työskentely yleensä alle 6 ihmistä. Yritin aluksi kahvihuoneessa ottaa osaa keskusteluun, mutta kaikki vain hiljenivät ja hymistelivät jotain juttuihini. Tutuille sijaisille he olivat todella kivoja ja puheliaita. Välillä, kun menin kahvihuoneeseen kaikki hiljenivät.

Yllättäen en jaksanut enää käydä kahvihuoneessa enkä halunnut osallistua työpäivän jälkeisiin terassireissuihin tai yhteisiin ruokailuihin. Lopulta lopetin n. 1v. jälkeen siinä paikassa ja sain työpaikan, jossa minua kohdeltiin ihmisenä.

Minulla samanlainen kokemus. Ja jouduin puhutteluun "huonosta käytöksestä", kun siis vetäydyin muiden hyljeksiessä minua.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä hän ei ole koskaan ollutkaan Sosiaalinen. Työpaikat hakevat sosiaalisia työntekijöitä, joten hakijat sitten esittävät sellaisia hakiessaan töitä. Itse teen aina näin. Jos kertoisi olevansa hiljainen, ei olisi mitään mahdollisuutta saada töitä mistään.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on sanonut ja kirjoittanut, että sosiaalisuutta ja ekstroverttiutta arvostetaan liikaa työnhaussa. Moneen tehtävään olisi parempi valita introvertimpi tyyppi, koska hän on usein ekstroverttia hölöttäjää huolellisempi, taitavampi ja jopa älykkäämpi.

Nykyään työrekrytoinnissa ei vielä ole päästy tähän, mutta toivotaan, että työnantajatkin oppivat jotakin ihmisen psykologiasta.

Ihmetyttää tämä palstan hyeenalauma, että heti ollaan hyökkäämässä työnantajan ja työpaikan kimppuun, vieläpä aika olemattomilla tiedoilla. Syy muuttuneeseen käytökseen voi olla ihan muussa kuin työpaikan ilmapiirissä, mutta täällä heti syytellään muita (etenkin sosiaalisia ihmisiä).

Introvertit käyttävät usein tekosyynä omaa introverttiuttaan. Ei kannata hakea asiakaspalveluun (tai muuhun vastaavaan), jos haluaa vaan mököttää yksin puhumatta kenellekään.

Olen itse kokenut oikeaa työpaikkakiusaamista, joten en noin kevyesti lähtisi heittelemään analyysejä ko. työpaikasta. Täällä menee usein puurot ja vellit pahasti sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä hän ei ole koskaan ollutkaan Sosiaalinen. Työpaikat hakevat sosiaalisia työntekijöitä, joten hakijat sitten esittävät sellaisia hakiessaan töitä. Itse teen aina näin. Jos kertoisi olevansa hiljainen, ei olisi mitään mahdollisuutta saada töitä mistään.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on sanonut ja kirjoittanut, että sosiaalisuutta ja ekstroverttiutta arvostetaan liikaa työnhaussa. Moneen tehtävään olisi parempi valita introvertimpi tyyppi, koska hän on usein ekstroverttia hölöttäjää huolellisempi, taitavampi ja jopa älykkäämpi.

Nykyään työrekrytoinnissa ei vielä ole päästy tähän, mutta toivotaan, että työnantajatkin oppivat jotakin ihmisen psykologiasta.

Ikävä totuus voi olla, että introvertimpi voi joutua hakemaan pomon ja kokeneempien kollegoiden huomiota ulkonäöllä ja jonkunlaisella karismalla, ellei työpaikalla ole selkeitä rekrytointikriteereitä, jotka suosivat tietynlaista erityisosaamista ja perehtyneisyyttä.

Se että pomo tai työyhteisö antaa jollekin mutu-tykkäyksen perusteella joitain töitä, ei tarkoita, että puolen vuoden tai muun ajan jälkeen henkilö on parempi tai erikoistuneempi kuin joku vuosia kokemusta hankkinut. Eikä kyllä sitäkään, että yhtäkkiä joku muu ansaitseekin kyseisen työn, jos ensin palkatun karisma hiipuu ja työsuhde on katkolla tai töitä muuten kierrätetään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tämä palstan hyeenalauma, että heti ollaan hyökkäämässä työnantajan ja työpaikan kimppuun, vieläpä aika olemattomilla tiedoilla. Syy muuttuneeseen käytökseen voi olla ihan muussa kuin työpaikan ilmapiirissä, mutta täällä heti syytellään muita (etenkin sosiaalisia ihmisiä).

Introvertit käyttävät usein tekosyynä omaa introverttiuttaan. Ei kannata hakea asiakaspalveluun (tai muuhun vastaavaan), jos haluaa vaan mököttää yksin puhumatta kenellekään.

Olen itse kokenut oikeaa työpaikkakiusaamista, joten en noin kevyesti lähtisi heittelemään analyysejä ko. työpaikasta. Täällä menee usein puurot ja vellit pahasti sekaisin.

Mä olen introvertti, enkä koe tarvetta hölistä ihan vaan ääntä pitääkseni tyhjänpäiväisiä samalla porukalla päivästä toiseen. "yksin mököttäessä" mietin monenlaisia asioita, ja olen kiinnostunut vaikka mistä ( pari tutkintoa eri aloilta, opiskelen omaksi iloksi milloin mitäkin avoimessa yliopistossa). Mieluummin mökätän yksin kun tosiaan juoruilen tai jauhan omia asioita työaikana. Jos puhutaan töistä, osallistun mielelläni ja tuon mielipiteitä ja ideoita esiin.  Parhaiten tulen toimeen toisten mököttäjien kanssa, ymmärrämme toisiamme. Sen sijaan ahdistun jatkuvasta kiekumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tämä palstan hyeenalauma, että heti ollaan hyökkäämässä työnantajan ja työpaikan kimppuun, vieläpä aika olemattomilla tiedoilla. Syy muuttuneeseen käytökseen voi olla ihan muussa kuin työpaikan ilmapiirissä, mutta täällä heti syytellään muita (etenkin sosiaalisia ihmisiä).

Introvertit käyttävät usein tekosyynä omaa introverttiuttaan. Ei kannata hakea asiakaspalveluun (tai muuhun vastaavaan), jos haluaa vaan mököttää yksin puhumatta kenellekään.

Olen itse kokenut oikeaa työpaikkakiusaamista, joten en noin kevyesti lähtisi heittelemään analyysejä ko. työpaikasta. Täällä menee usein puurot ja vellit pahasti sekaisin.

Mä olen introvertti, enkä koe tarvetta hölistä ihan vaan ääntä pitääkseni tyhjänpäiväisiä samalla porukalla päivästä toiseen. "yksin mököttäessä" mietin monenlaisia asioita, ja olen kiinnostunut vaikka mistä ( pari tutkintoa eri aloilta, opiskelen omaksi iloksi milloin mitäkin avoimessa yliopistossa). Mieluummin mökätän yksin kun tosiaan juoruilen tai jauhan omia asioita työaikana. Jos puhutaan töistä, osallistun mielelläni ja tuon mielipiteitä ja ideoita esiin.  Parhaiten tulen toimeen toisten mököttäjien kanssa, ymmärrämme toisiamme. Sen sijaan ahdistun jatkuvasta kiekumisesta. 

Eli tässä tyypillinen introvertti lähtee heti hyökkäyskannalle ja puolustelemaan omaa mörököllikäytöstään. Vahvistit juuri pointtini. Ikävä kyllä nykymaailmassa pitää myös kyetä tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten ja asiakkaiden kanssa, aina ei voi eristäytyä omaan norsunluutorniinsa olemaan se uniikki lumihiutale, jota ei saa vaivata.

Minä olen myös uudessa työpaikassa ja teen enimmäkseen etätöitä.  Esimies ei ole kuukausiin vastannut sähköposteihini, joissa on suoria työn kannalta tärkeitä kysymyksiä. Olen myös soittanut hänelle ja kerrankin hän löi luurin korvaan eikä soittanut takaisin.

Ei välttämättä ole tarkoituksellista, hän on vaan niin kiireellinen. Mutta ei varmaan ole minun tehtäväni uutena työntekijänä muistutella esimiestä olemaan minuun yhteydessä kun itse olen monta kertaa yrittänyt olla häneen yhteydessä?

Miksi mieheltä on normaalia olla työssä tekniseltä osaamiseltaan vasta-alkaja, mutta myös luonteeltaan möllöttäjä? Naisesta keksitään aina valituksen aiheita.

Esimiehen kuuluisi selvittää kohdellaanko tyttöä asiallisesti vai onko hän uusimpana työntekijänä joutunut syrjityksi, kiusatuksi tai simputetuksi. Mikäli kaikki on työpaikalla muuten kunnossa ja tyttö tekee työnsä, hänen tulisi antaa olla rauhassa. Ilmeisesti työyhteisö ei vain ole sellainen, johon hän haluaisi osallistua enempää kuin työnsä tekemällä. Sehän on täysin ymmärrettävää jos kaikki muut ovat vaikkapa joko vanhempia juoruämmiä tai limaisia vitsailevia setämiehiä. Kyse voi olla ihan sukupolvierosta ja nuori tyttö haluaa elää sosiaalisen elämänsä ikäistensä seurassa vapaa-ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Noh, puoli vuotta myöhemmin hän on eristäytynyt työporukasta täysin. On hiljainen ja jotenkin aran oloinen, ei osallistu virkkaritoimintaan tms. Muut työntekijät eivät myöskään oikein pidä hänestä, ei kuulemma ole ammattimainen ja on muutenkin vähän omituinen.

Mitä tekisin, niin pistäisin muun porukan miettimän asennoitumistaan. Kyllä pitää duunikaverin saada olla hiljainen ja aran oloinen myös. Tyttö on töissä tehdäkseen työnsä, ei viihdyttääkseen teitä muita.

"Ei ole ammattimainen" - tämä pitää konkretisoida. Millaisia asioita ei osaa? Jos rupeaa tekemään jotakin ihan päin mäntyä, niin sehän on vanhempien työkaverien tehtävä sanoa asiasra heti ja näyttää miten toimitaan, sen sijaan että jäävät kyräilemään kun se on niin omituinen.

Ei se ole olennaista kenestä pitää ja kenestä ei. Ei se saa ratkaista, miten työt tehdään. Jos muut eivät pidä hänestä ja siksi välttelevät, heissä se ongelma on. Jos taas tyttö ei uskalla pyytää apua, keskustelisin esimiehenä asiasta hänen kanssaan siihen sävyyn että kysyisin, miten helpottaa tilannetta.

Sosiaalisuusvaatimusten takia jää työelämässä paljon lahjakkuutta käyttämättä. Koettakaa nyt miettiä keskenänne, miksi teille on niin tärkeää, että kaikki olisivat yhtä sosiaalisia? Miksi teitä niin kovasti näköjään häiritsee, jos joku ei nautikaan seurastanne?

Vierailija kirjoitti:

Onko koeaikaa jäljellä? Katkaisisin työsuhteen. En muutenkaan hirveästi katselisi työntekijää joka ei osallistu firman virkistäytymispäiviin. Ymmärtääkö hän että ne eivät ole vapaaehtoisia, varsinkaan uusille naamoille? Mutta jos on tuollainen aukko ymmärryksessä, niin henkilön sosiaaliset taidot ovat liian vajavaiset yritysmaailmaan.

Olen melkein eläkeiässä ja en ole koskaan osallistunut virkistyspäiviin ja asia ei ole aiheuttanut mitään ongelmaa.

Minkälaisessa roskafirmassa llet töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama homma meillä. Tämä työntekijä hoitaa kyllä työnsä hyvin mutta ei kerro itsestään mitään ja vastailee kaikkeen ihan oudosti ja mukahauskasti.

Esimerkkejä: kun kysyin että missä kuussa hän on syntynyt niin vastasi että hän ei ole syntynyt kuussa vaan maassa. Ja kun kysyimme missä hän asuu niin vastasi vaan että "kotona", sen jälkeen kysyimme että missä se kotisi on niin vastasi vaan "kotini on siellä missä sydämeni on". Ja sitten kun kysyin mitä aikoo tehdä viikonloppuna niin vastasi vain "vähän sitä sun tätä". Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää

Erittäin fiksu tyyppi mielestäni. Mitä se työkavereille kuuluu, mitä aiot tehdä vapaa-ajallasi, jokainen kertoo jos itse haluaa. Mitä ihmettä sinulle myöskään kuuluu, missä hänen kotinsa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tämä palstan hyeenalauma, että heti ollaan hyökkäämässä työnantajan ja työpaikan kimppuun, vieläpä aika olemattomilla tiedoilla. Syy muuttuneeseen käytökseen voi olla ihan muussa kuin työpaikan ilmapiirissä, mutta täällä heti syytellään muita (etenkin sosiaalisia ihmisiä).

Introvertit käyttävät usein tekosyynä omaa introverttiuttaan. Ei kannata hakea asiakaspalveluun (tai muuhun vastaavaan), jos haluaa vaan mököttää yksin puhumatta kenellekään.

Olen itse kokenut oikeaa työpaikkakiusaamista, joten en noin kevyesti lähtisi heittelemään analyysejä ko. työpaikasta. Täällä menee usein puurot ja vellit pahasti sekaisin.

Mä olen introvertti, enkä koe tarvetta hölistä ihan vaan ääntä pitääkseni tyhjänpäiväisiä samalla porukalla päivästä toiseen. "yksin mököttäessä" mietin monenlaisia asioita, ja olen kiinnostunut vaikka mistä ( pari tutkintoa eri aloilta, opiskelen omaksi iloksi milloin mitäkin avoimessa yliopistossa). Mieluummin mökätän yksin kun tosiaan juoruilen tai jauhan omia asioita työaikana. Jos puhutaan töistä, osallistun mielelläni ja tuon mielipiteitä ja ideoita esiin.  Parhaiten tulen toimeen toisten mököttäjien kanssa, ymmärrämme toisiamme. Sen sijaan ahdistun jatkuvasta kiekumisesta. 

Olisi mukava olla kanssasi töissä.

Juuri taisin menettää yhden duunin, kun kysyttäessä kerroin, etten ole kovin innostunut vapaa-ajan tapaamisista työkavereiden kanssa. Siellä on tekijöinä jokin vuosien saatossa yhteen hitsautunut pappaporukka, osa jo eläkeiässä, ja lienevät siis myös kaveruksia keskenään, aloittaneet samaan aikaan joskus 80-luvulla. Ikäni puolesta sopisin porukkaan, asiakeskeisyyteni puolesta en. Siihen tuntuukin työnsaantini tyssäävän (olen siis työtön). Tympäisee työpaikkailmoitusten kuvat, joissa ollaan duunissa yhdessä nauravaisina ja intoa hehkuen...

Olen itse vaihtanut työpaikkaa useammankin kerran elämäni aikana ja olen huomannut, että se vakiporukka on aina vähän varautunut kun uusi työntekijä tulee taloon. Siinä joutuu tekemään työtä, että pääsee porukkaan mukaan. Olen itsekin introvertti luonne ja olen aikaisemmin yrittänyt sitä, että keskityn vain työntekoon, mutta olen huomannut, että työelämä on paljon helpompaa kun yrittää olla sosiaalinen ja ottaa kontaktia työkavereihin. Virallinen tiedonkulkukin on työpaikoilla yleensä surkeaa, niin parhaiten sitä on selvillä asioista kun jutustelee työkavereiden kanssa.

Siksi menen uutena työntekijänä sitkeästi mukaan samaan lounas- ja kahvipöytään, vaikka minuun suhtaudutaankin aluksi nihkeästi. Aina on porukka jossain vaiheessa tottunut minuun ja lämmennyt niin, että olen sitten osa porukkaa. Tämä tosin yleensä tapahtuu vasta sitten kun joku työntekijä on saanut minulta jotakin neuvoa tai apua. Mutta kun olen ensin edes jotain väkinäistä jutustellut heidän kanssaan kahvihuoneessa, niin sen helpompaa heidän on ottaa minuun kontaktia kun tarvitsevat minua jossain työjutussa.

Perehdytys on myös melkein aina huonoa, joten uuden työtekijän täytyy ahkerasti kysellä ja etsiä tietoa. Aloitin itse uudessa työpaikassa 1,5 vuotta sitten. Perehdytys oli olematon ja vastaanotto kahvihuoneessa nihkeä. Välillä kun lähestyin työkavereita sähköpostilla, niin en välttämättä saanut mitään vastausta. Tai jos soitin ja kysyin neuvoa, niin vastattiin, että en tiedä, kysy joltain muulta. Uutena työntekijänä en sitten osannut sanoa johtuiko tämä siitä, että kyseisellä henkilöllä oli vain niin kova kiire, onko hän unohtanut vastata vai eikö asia ehkä kuulu hänen tietotaitoonsa ja vastuulleen, joten hän ei oikeasti tiedä eikä viitsi sitten vastata mitään, vai eikö vain jaksa selittää asiaa, vai mistä on kyse. Oli aika huono fiilis ja mietin kyllä usein, että tulenko enää seuraavana päivänä takaisin töihin. Mutta koska työpaikkoja ei kasva joka oksalla ja tiesin vanhasta kokemuksesta, että jos sitkeästi yritän, niin jossain vaiheessa oma osaamiseni on korkealla tasolla ja muu porukkakin tottuu minuun, niin jäin sitten.

Nyt sitten olen siinä tilanteessa, että minut on otettu mukaan porukkaan, olen hyvissä väleissä työkavereiden kanssa ja osaamistani arvostetaan. Mutta tiedän, että moni muu työkaveri on saanut yhtä nihkeän vastaanoton kuin itsekin sain, ja vaikka hekin ovat nyt osa porukkaa, niin heille jäi siitä työsuhteen alusta niin paska fiilis, että hakevat koko ajan muualle ja työntekijöissä onkin suuri vaihtuvuus. Voin myös kuvitella, että joku minua paljon herkempi ihminen ei olisi jaksanut yrittää, vaan olisi eristäytynyt ja hakenut heti muualle. Joten aloittajan tapauksessa työnantajan kannattaisi ensin tarkastella sitä miten työyhteisö on ottanut uuden työntekijän vastaan.

Spontaanisti tuli heti mieleen, että joku tai jotkut siellä teillä ovat ottaneet asiakseen lytätä ja kiusata häntä.

Siinä menee hyvä työntekijä hukkaan ellet muuta tuota työilmapiiriänne.

Tehkää porukkaan soluttamiskampanja, sovitte että kaikki aktiivisesti otatte häntä mukaan keskusteluihin ja muuhun toimintaan, ettekä anna kiltäytyä, tietysti välillä pitää saada tehdä työtä rauhassakin.

AP ja muut: töissä ei ole pakko seurustella työkavereiden kanssa. Työasiat on pakko hoitaa ja tervehtiä työkavereita. Muuta seurustelua ei ole pakko tehdä.

Suomessa pitäisi uusia kohdella paremmin, silleen että kaikki ottavat mukaan heti alusta asti ja ovat ystävällisiä uutta kohtaan. Nykymeno on ihan päinvastainen, ainakin osalla.

Kaikille työpaikoille opetteluun miten mukava ilmapiiri luodaan ja miten huomioidaan toiste ja ne uudetkin.