Mitä tehdä työntekijän kanssa joka eristäytyy muista kollegoista?

Huono ilmapiiri työpaikalla saattaa aiheuttaa sen että jotkut eristäytyy, myös se jos jollekkin kasautuu eniten työkuormaa niin se käy ketuttamaan ja se eristäytyy sitten.

Työtähän sinne on toivottavasti palkattu tekemään eikä olemaan hyvä tyyppi ja sosiaalinen ja hukkaamaan kaiken vapaa-aikansakin työporukan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko koeaikaa jäljellä? Katkaisisin työsuhteen. En muutenkaan hirveästi katselisi työntekijää joka ei osallistu firman virkistäytymispäiviin. Ymmärtääkö hän että ne eivät ole vapaaehtoisia, varsinkaan uusille naamoille? Mutta jos on tuollainen aukko ymmärryksessä, niin henkilön sosiaaliset taidot ovat liian vajavaiset yritysmaailmaan.

Virkistäytymispäivät ovat yleensä työajan ulkopuolella. Ne ovat silloin vapaaehtoisia.

Teoriassa joo, mutta jokainen normaalilla älyllä varustettu ymmärtää että ne eivät ole vapaaehtoisia jos haluat pitää työpaikkasi pidemmällä juoksulla. :)

Kuinka pitkää juoksua meinaat? Mun mies ollut 16 vuotta jo samassa työpaikassa, ei KOSKAAN osallistu mihinkään virike hommiin. Joka vuosi pyytää palkankorotusta ja saa sen. Nää kaksi asiaa ei korreloi keskenään sosiaaliset taidot versus työpaikan pitäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi asiaa kirjoitat tällä. Teillä on työ yhteisö! Viikko palaverit?Jos ei viikko palaverejä? ON Esimies TAI NAINEN .Luottamus nainen tai mies! Kuin työsuojelu valtuutettu ja vara valtuutetut!Kaikki he rakentavat hyvän työyhteisön teille, kun oikeista asioista siellä sinäkin työpaikalla puhutan heti!

Skarppaa nyt hyvä ihminen kieliopin suhteen! Yhdyssanat opetetaan ala-asteella.

Älä kiusaa, hänellä on selvästi lukihäiriö.

Jos asia on näin, pyydän anteeksi.

Nykyään törmää jatkuvasti yhdyssanavirheisiin, eikä kyse todellakaan ole lukihäiriöstä jokaisen kohdalla. En sit tiedä mistä on kyse. Itse luen erikseen kirjoitetut, yhdyssanaksi tarkoitetut sanat erikseen, jolloin teksti muuttuu epäselväksi ja pahimmassa tapauksessa sisältö vääristyy kokonaan. Pitää moneen kertaan lukea ymmärtääkseen lukemansa.

Siinä se monessa vastauksessa: myrkyllinen työilmapiiri. Etsii varmasti uutta työpaikkaa.

Määräaikaisen työntekijän eristäytymisen ymmärtää, mutta jos joku on valittu vakituiseen työhön, niin kyllä silloin pitää enemmän bondata, sillä vakituisten kesken olette periaatteessa oletusarvoisesti yhdessä eläkkeelle asti.

Voi kun monta asiaa tulee mieleen. Perehdytys, oliko riittävää ja asiallista? Lähiesimiehen, anteeksi, lähihenkilön (oliko ap?) rooli ja suhtautuminen tärkeää.

Tässä esimerkkitapauksessa näkisin aiheelliseksi ns. kehityskeskustelun jolloin"tyttö" saisi avoimessa, hyvässä ilmapiirissä kertoa asioita ja esittää toiveitaan. Toki myös hänen työntekoaankin arvioitaisiin samalla.

Tulee mieleen sellainenkin vaihtoehto, että hän on oikeasti hiljainen introvertti, mutta haastatteluvaiheessa onnistunut antamaan itsestään sosiaalisen kuvan, jotta tulisi palkatuksi. Se että esittää työhaastattelussa muuta kuin todella on, ei pitkällä tähtäimellä johda siihen että kukaan olisi onnellinen, ei työnantaja eikä työntekijä itse. Mieluummin karsii itse haastatteluvaiheessa pois ne työnantajat, jotka eivät omaa persoonaa ja vuorovaikutustyyliä hyväksy.

Toinen vaihtoehto sitten tosiaan se, että työporukka ei tykkää hänestä ja pitää omituisena, ja sen seurauksena keskittyy tekemään työnsä ja lopettaa sosiaalisuusyritykset työkavereiden kanssa.

Palkkasitte siksi, että vaikutti sosiaaliselta ja positiiviselta? Oliko muita kriteerejä, esim koulutus tai työkokemus vaadittuun työtehtävään?

Onko aloittaja nainen, ainakin vaikuttaa sille?

Aloitus voisi olla kirjoitettu minusta,mutta en ole vasta valmistunut.

Vaihdoin työpaikkaa hiljattain ja saavuin paikalle intoa täynnä. Yritin tutustua uusiin kollegoihin ja päästä nopeasti uuteen työhön kiinni.

Työyhteisö on naisvaltainen ja pieni ja vaihtuvuus on ollut vähäistä, joten vanhat työntekijät ovat keskenään kavereita ja viettävät esim paljon vapaa-aikaa yhdessä.

Noh, yllätys ettei tälläiseen tiiviiseen pieneen porukkaan ollutkaan helppo päästä. Ihmiset ovat päällisin puolin asiallisia, mutta olen nähnyt vaihdettuja katseita, silmien pyörittelyä ja kohdannut täyden hiljaisuuden saapuessani huoneeseen. Kysymyksiini voidaan vastata hiljaisuudella ja tuijottamalla jne.

Samalla on ikävä kuunnella kuinka hauskaa muilla on vapaa-ajalla keskenään. Uutta ei tietenkään mukaan kutsuta.

Tämä ei-minun silmilleni tarkoitettu naaman vääntely , torjuva ilmapiiri ja ulkopuolelle jättäminen on johtanut siihen, etten jaksa edes yrittää. Hoidan asialliset työasiat, mutten jaksa sosialisoida kollegoiden kanssa muuten.

Eli voi olla ap:n yhteisöllä ihan peiliin katsomisen paikka.

Minä olen eristäytynyt työporukasta siksi koska minulle kasautuu hommaa jatkuvasti, minulla on jatkuvasti kiire, muut työntekijät tuovat minulle jatkuvasti töitä lisää ja palkkauksessa se tuskin näkyy millään tavalla.

Tuo tilanne ei minua ärsyttäisi millään tavalla jos tienaisin hyvin ja että palkkani olisi suurempi kuin muilla työntekijöillä.

Olen ainoa kuka osaa tietyt asiat kyseissä firmassa ja siksi asemani on tuollainen.

Työpaikan vaihto itselläni edessä ja etsin jatkuvasti uusia töitä.

En vihaa työpaikallani ketään vaikka olen eristäytynyt ja ärtyisä.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelussa tietenkin ollaan iloisena siitä työpaikasta. Eihän se meinaa että kollegojen seura tekisi samalla lailla iloiseksi.

Niinpä. Haastattelu(i)ssa kun ei edes tavata niitä tulevia kollegoja! Paha siinä on arvailla, minkälainen henkilökemia kehittyy tiimin välille..

Kaikki eivät ole superekstrovertteja, ja toiset avautuvat hitaammin! Tätä avautumista saattaa hidastaa se, jos uusi työntekijä on aistinut, ettei hänestä erityisemmin pidetä, joten siksi sulkeutuu entisestään.

Saattaahan myös olla, että uudella työntekijällä on sattunut omassa elämässään yllättäen jokin suuri kriisi tai suru, jonka vuoksi ei ole ihan oma itsensä.. mutta mikäli hoitaa työnsä hyvin, en näe mitään ongelmaa tuossa tai syytä irtisanoa.

Ei ehkä muuttunut kuitenkaan sellaiseksi. Pelkästä olemuksesta tietyissä tilenteissa ei voi vetää kovin hyviä johtopäätöksiä. Jotkut ei jaksa paskanjauhantaa tai jotain ihme teeskentely näyttelemistä. Ja onko vastapuolelta ollut täysin normaalia käyttäytymistä ja toimintaa, vai onno jotain etikoista ollut? Jos vaikka on jotain mitä ette tiedä joidenkin toisten toimesta tehty tai tapahtunut? Jotain mistä ei pidä tai mistä ei oikein kukaan pitäisi. Vaikea sanoa ku ei tiedä kaikkea asiaan liittyvää ehkä.

Älkää nyt ainakaan mihinkään työpaikan orgioihin kutsuko tai pakottako.

Voihan se olla että palkkaus ei ole ollenkaan kohdillaan. Se kyllä laskee yleistä mielialaa. Joissain paikoissa joutuu jopa ilmaiseksi työskentelemään tai suunnilleen työttömuuskorvaukseen verrattavissa olevalla summalla. Ei ihme jos ei hymyilytä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama homma meillä.

Tämä työntekijä hoitaa kyllä työnsä hyvin mutta ei kerro itsestään mitään ja vastailee kaikkeen ihan oudosti ja mukahauskasti.

Esimerkkejä: kun kysyin että missä kuussa hän on syntynyt niin vastasi että hän ei ole syntynyt kuussa vaan maassa. Ja kun kysyimme missä hän asuu niin vastasi vaan että "kotona", sen jälkeen kysyimme että missä se kotisi on niin vastasi vaan "kotini on siellä missä sydämeni on". Ja sitten kun kysyin mitä aikoo tehdä viikonloppuna niin vastasi vain "vähän sitä sun tätä&qu

ot;. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää

Siis täytyy olla vähän yksinkertainen, jos ei jo ensimmäisen vastauksen kohdalla tajua, että toinen ei halua avautua yksityisasioistaan uteliaille nuuskijoille. Ärsyttää tuommoiset tenttaajat, joiden pitää nuuskia kaikki tieto toisista pelkkää uteliaisuuttaan. Pahinta on, että nämä nuuskijat ovat yleensä pahimpia juoruajia ja käyttävät jokaikistä tiedonmurua hyväkseen.

Teillä on huono työpaikkailmapiiri ja olette kiusanneet uuden työntekijän hiljaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko koeaikaa jäljellä? Katkaisisin työsuhteen. En muutenkaan hirveästi katselisi työntekijää joka ei osallistu firman virkistäytymispäiviin. Ymmärtääkö hän että ne eivät ole vapaaehtoisia, varsinkaan uusille naamoille? Mutta jos on tuollainen aukko ymmärryksessä, niin henkilön sosiaaliset taidot ovat liian vajavaiset yritysmaailmaan.

Virkistäytymispäivät ovat yleensä työajan ulkopuolella. Ne ovat silloin vapaaehtoisia.

Teoriassa joo, mutta jokainen normaalilla älyllä varustettu ymmärtää että ne eivät ole vapaaehtoisia jos haluat pitää työpaikkasi pidemmällä juoksulla. :)

En varmaan haluaisi pitää moista työpaikkaa...

Vierailija kirjoitti:

Aloitus voisi olla kirjoitettu minusta,mutta en ole vasta valmistunut.

Vaihdoin työpaikkaa hiljattain ja saavuin paikalle intoa täynnä. Yritin tutustua uusiin kollegoihin ja päästä nopeasti uuteen työhön kiinni.

Työyhteisö on naisvaltainen ja pieni ja vaihtuvuus on ollut vähäistä, joten vanhat työntekijät ovat keskenään kavereita ja viettävät esim paljon vapaa-aikaa yhdessä.

Noh, yllätys ettei tälläiseen tiiviiseen pieneen porukkaan ollutkaan helppo päästä. Ihmiset ovat päällisin puolin asiallisia, mutta olen nähnyt vaihdettuja katseita, silmien pyörittelyä ja kohdannut täyden hiljaisuuden saapuessani huoneeseen. Kysymyksiini voidaan vastata hiljaisuudella ja tuijottamalla jne.

Samalla on ikävä kuunnella kuinka hauskaa muilla on vapaa-ajalla keskenään. Uutta ei tietenkään mukaan kutsuta.

Tämä ei-minun silmilleni tarkoitettu naaman vääntely , torjuva ilmapiiri ja ulkopuolelle jättäminen on johtanut siihen, etten jaksa edes yrittää. Hoidan asialliset työasiat, mutten jaksa sosialisoida kollegoiden kanssa muuten.

Eli voi olla ap:n yhteisöllä ihan peiliin katsomisen paikka.

Samanlaine kokemus. Tuleva pomo vaikutti mukavalta ja sosiaaliselta rekrytilanteessa. Totuus täysin toisenlainen, ei puhu juuri mitään, hiipiiavokonttoriin klo 11 jlk. Tiimin muijat ollut sieläveemeiset 30 v. Yksi kysy multa ekana päivänä onko mulla lapsia, sanoi ei. Kehui sittem omat tradenomiopiseklija rytönä maasta taivaisiin. Tämän ei enää edes tevehtivyt minua vaikka yritin jutun juurta. Yritin jutella tiimin jäsenille mutta vaikeaa oli. Onnekis sitten ystävystyin samassa kerroksessa olevien toisen tiimim jäsente kanssa.

Kammottava ilmapiiri teillä töissä. Se, että puhutte tytön selän takana, että hän on outo - tuo on kiusaamista! Mitä muuta kyräilette, kuinka puhutte hänelle? En yhtään ihmettele, että tyttö eristäytyy ja voi ilmeisen huonosti. Ihmisten asenteet on niin valtavan helppo havaita.

Olin itse taannoin töissä samankaltaisessa työporukassa. Olen introvertti, fiksu, kova tekemään töitä. Mutta kun olisi pitänyt viihdyttää jatkuvasti työkavereita, huoh! Esimies piti kahdenvälisen puhuttelun ja kehotti pohtimaan, sovinko työpaikalle, koska en ole niin sosiaalinen - halusin lounastaa muutoin sosiaalisessa työssä yksin, enkä osallistunut TYHY-päivään, jossa leikittiin porukalla olympialaisia. Selän takana pomo kyräili muista työntekijöistä ja sopivuudestaan alalle.. En arvosta yhtään tuollaista toksisuutta!