Mitä tehdä työntekijän kanssa joka eristäytyy muista kollegoista?

Vierailija kirjoitti:

Voi voi kun työpaikalla voi käydä noin. Muistan kun itse menin ensimmäiseen oikeaan työpaikkaan intoa puhkuen. 3 kuukauden päästä olin jo huomannut, että ei ole minun hommaa. Mikä siinä tökki, niin ensinnäkin kahvihuone. Ihmiset jutteli lapsistaan, koiristaan ja päivän uutisaiheista. Kiinnostiko minua 22-vuotiaana mitään niistä, ei takuulla. Toinen asia, että työ väsytti aivan kamalasti. Muistan kun kirjoitin väliraporttia yhdestä pienehköstä projektista, joka oli minun vastuulla. Meinasin nukahtaa välillä tunkkaiseen toimistohuoneeseen. Luultavasti olen ollut työyhteisön silmissä hiljainen ja eristäytynyt, koska jos ihminen ei viihdy, se näkyy käytöksestä.

Niin ja kysymys kuuluu, miksi hän ei viihdy. Kiusataanko häntä työpaikalla esim. utelemalla hänen yksityiselämästään, haukutaanko selän takana hänen ammattitaitoaan ja sepitetäänkö perättömiä juttuja hänestä. Vielä kamalampaa, jos esihenkilöllekään ei riitä, että työntekijä tekee työnsä.

Olen introvertti, ja koko päivän asiakkaiden kanssa. Tauoilla haluan olla yksin, enkä nähdä työkavereita vapaa-ajalla: tarvitsen aikaa palautumiseen ja lisäksi minulla on puoliso ja muut ystävät, jotka taas vievät energiaani. Tyhy-päivillä muut humaltuvat, kun itse rasitun siitä melusta. En myöskään ole kiinnostunut työkavereideni jutuista: osalla on pieniä lapsia ja heidän kasvustaan kerrotaan, kun taas nuoret puhuvat ulkonäöstä. Itse olen lapseton enkä hirveänä panosta ulkonäkööni. Sen sijaan luen paljon, leivon ja urheilen. Jos energiaa riittää, voin kyllä jutella työkavereille ja työasiat aina hoidan, mutta minulle ei makseta juoruilusta, joten enempää ei voi odottaa.

Hänelle selvisi että olette kommunisteja.         Siksi haluaisi että erotetaan mahd. nopeasti.         Voitko tehdä hälle sen palveluksen?

Minä en osallistu mihinkään ylimääräiseen toimintaan, ellei siitä erikseen makseta. Kaikki tekevät liukuvaa työaikaa, ja välillä tulee palavereja todella lyhyellä aikataululla, jolloin kalenteri on jo täynnä. Meille maksetaan asiakastapaamisista, ei palavereista. Harvoin osallistun palavereihin. Tässä on jo useamman kerran vuoden aikana muka järkätty tyhypäiviä: ilmoitus voi tulla jopa 2 kk etukäteen, mutta sitten kun päivä lähenee, niin se perutaankin. Peruutus voi tulla parin päivän varoitusajalla, jolloin monella tulee kiire hankkia asiakastapaamisia, jotta voikin tienata, eikä pitää palkatonta vapaapäivää. Näin on käynyt jo useamman kerran, joten en enää ilmoittaudu noihin päiviin. Kerran olen ollut perjantai-iltana, mutta oli sen verran tylsä ilta, ettei enää kiinnosta.

Minulla ei yleensä ole työkavereiden kanssa mitään muuta yhteistä kuin työnantaja.

Teen työni ja sitten lähden kotiin. Sosiaaliseen kanssakäymiseen valitsen kaverit itse.

En myöskään erityisemmin pidä työstäni. Se ei vastaa koulutustani, enkä pääse käyttämään siinä osaamistani. Rekryprosessissa puhuttiin ihan toisenlaista kuin totuus oli.

Vierailija kirjoitti:

Onko koeaikaa jäljellä? Katkaisisin työsuhteen. En muutenkaan hirveästi katselisi työntekijää joka ei osallistu firman virkistäytymispäiviin. Ymmärtääkö hän että ne eivät ole vapaaehtoisia, varsinkaan uusille naamoille? Mutta jos on tuollainen aukko ymmärryksessä, niin henkilön sosiaaliset taidot ovat liian vajavaiset yritysmaailmaan.

Sama, jos ei firman ryyppäjäisiin osallistuta niin ekana ovat YT-jonossa. Ollaan niin olevinaan ettei työkaverit kiinnosta.

Siinä on taas työelämä pakottamassa ihmisiä yhteen ahtaaseen muottiin!

Minäkin olen introvertti ja tarvitsisin pitää tauot taukona, eikä varsinkaan työstä jauhamiseen jonkun random -Penan kanssa...

Töissä käydään koska on pakko, ei voisi vähempää kiinnostaa typerät työkaverit. Tekemisissä olen sen verran mitä on pakko. Mulla on liuta tavoitteellisia harrastuksia, ei ole edes aikaa käydä firman juhlissa. Lähinnä säälin ihmisiä jotka siellä käy, hankkisivat elämän. Surullista, lampaat.

Ymmärrän, miksi teillä oli paikka auki. Onko niin, että kohta on taas ja etsitte "hyvää tyyppiä"? Jaa. Miten sattuikin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama homma meillä. Tämä työntekijä hoitaa kyllä työnsä hyvin mutta ei kerro itsestään mitään ja vastailee kaikkeen ihan oudosti ja mukahauskasti.

Esimerkkejä: kun kysyin että missä kuussa hän on syntynyt niin vastasi että hän ei ole syntynyt kuussa vaan maassa. Ja kun kysyimme missä hän asuu niin vastasi vaan että "kotona", sen jälkeen kysyimme että missä se kotisi on niin vastasi vaan "kotini on siellä missä sydämeni on". Ja sitten kun kysyin mitä aikoo tehdä viikonloppuna niin vastasi vain "vähän sitä sun tätä". Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää

Hän pitää sinua ärsyttävänä utelijana ja yrittää vihjaista, että sinun olisi aika keskittyä omiin töihisi ja jättää hänet tekemään rauhassa omansa.

Lopettaa kiusaamisen. Ongelma ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko koeaikaa jäljellä? Katkaisisin työsuhteen. En muutenkaan hirveästi katselisi työntekijää joka ei osallistu firman virkistäytymispäiviin. Ymmärtääkö hän että ne eivät ole vapaaehtoisia, varsinkaan uusille naamoille? Mutta jos on tuollainen aukko ymmärryksessä, niin henkilön sosiaaliset taidot ovat liian vajavaiset yritysmaailmaan.

Virkistäytymispäivät ovat yleensä työajan ulkopuolella. Ne ovat silloin vapaaehtoisia.

Teoriassa joo, mutta jokainen normaalilla älyllä varustettu ymmärtää että ne eivät ole vapaaehtoisia jos haluat pitää työpaikkasi pidemmällä juoksulla. :)

No huhhuh! Ei nuo millään tavalla ole riippuvaisia toisistaan! Ainakaan pitäisi. Ei virkistäytymispäiväön, joka on työajan ulkopuolella, ole mikään pakko osallistua. Nämä muutenkin kannattaa järjestää niin, että sen jakaa kahteen osaan, joista toinen osuus tapahtuu työajan puitteissa ja virallisen työajan jälkeen voi lähteä pois jos ei pysty jäämään pidemmäksi aikaa.

Meillä sijoittuu työajan ulkopuolelle. Muuten työntekijät saavat itse valita mitä tekevät ja mihin aikaan, ja firma maksaa tietyn summan rahaa per osallistuja. Ei mitään osalllistumispakkoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä samanlaista, olen jutellut pariin otteeseen, mutta mitään käsitystä hänen persoonastaan en saa vaan suojamuurit ovat valtavat. Koen että veti alkuun reippaamman roolia, ja nyt kärsii kun ei kehtaa pyytää lisää perehdytystä tehtäviinsä vaan kamppailee yksin oman päänsä sisällä. Sitten jos tukea tarjotaan, sanoo ettei tarvitse, ellei peräti valehtele että osaa jo. Proaktiivisuus työtehtäviin liittyvässä tiedonsiirrossa on heikko, eikä kykyä reagoida nopeisiin muutoksiin vielä ole.

Itse veikkaan pärjääjäsyndroomaa, huonoja kokemuksia aikaisemmasta työelämästä tai ahdistuneisuushäiriötä, koska kollegat yrittävät kyllä saada työntekijää mukaan. Jälkimmäiseen syyhyn ei voi oikein työnantaja vaikuttaa.

Pakkohan se on jossain kohtaa vielä koeajan sisällä on tarttua tähän. Mittareilla voidaan todeta että eristäytyminen vaikuttaa työtehoon ja lisää muiden työtaakkaa, kun ei tiedetä mitä hän ei vielä osaa, tai hoituuko delgoidut hommat.

Hei pliis. Olet jutellut vaan pari kertaa hänen kanssaan. Koittaisit vähän enemmän niin varmaan alkaisi jutella takaisinkin enemmän :) Onko hänen suoriutumisessaan sitten ollut joku ongelma edes, vai onko se ongelma että hän sanoo että ei tarvitse apua. Entä jos ei oikeasti tarvitse?

Kuitenkin itsekin olen sellainen että lämpenen hitaasti mutta jos työkaveri on mukava ja luotettavan oloinen tottakai juttelen iloisesti takaisin ja pikku hiljaa voin avautua omista asioistakin. Ei siihen pari kertaa riitä. Mitä parissa keskustelukerrassa edes ehtii käydä läpi? Työasioita vaan nopeasti. 

Kummallista porukkaa niin kuin yleensä ilmeisesti ämmä työpaikassa.Jos et ole niin kuin me olet omituinen.Ilmeisesti johtuu nykyään työvoimapula myös tästä syystä.Vanhat pierut eivät halua neuvoa töitä koska pelkäävät että uusi vie heidän työnsä mikä tulee kuitenkin eteen kun jää eläkkeelle.Vuosikymmeniä töissä olleet eivät ymmärrä ettei uusi välttämättä halua lässyttää porukassa  ja kuunnella toisten selän takana haukkumista.Sitten jos teet jotain väärin niin yksi juorukello käy juoruamassa kaikille että teit väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama homma meillä. Tämä työntekijä hoitaa kyllä työnsä hyvin mutta ei kerro itsestään mitään ja vastailee kaikkeen ihan oudosti ja mukahauskasti.

Esimerkkejä: kun kysyin että missä kuussa hän on syntynyt niin vastasi että hän ei ole syntynyt kuussa vaan maassa. Ja kun kysyimme missä hän asuu niin vastasi vaan että "kotona", sen jälkeen kysyimme että missä se kotisi on niin vastasi vaan "kotini on siellä missä sydämeni on". Ja sitten kun kysyin mitä aikoo tehdä viikonloppuna niin vastasi vain "vähän sitä sun tätä". Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää

Eli erittäin hyvän huumorintajuinen!

Ja sinä olet täysi kusipää kun utelet hänen vapaa-ajan vietosta.

Monoa noille möllöttäjille. Rasittavimpia työkavereita. Ennemmin työskentelisi yksin kuin sellainen riesana.

Vierailija kirjoitti:

Monoa noille möllöttäjille. Rasittavimpia työkavereita. Ennemmin työskentelisi yksin kuin sellainen riesana.

Olen introvertti ja työnteko on pelkkä rasite mulle. Käyttäisin paljon mieluummin elämäni omien harrastusteni parissa, mutta valitettavasti siitä en ole onnistunut toimeentuloa muodostamaan.

Mulle kävisi kyllä ihan hyvin, että ei tarvitsisi töihin mennä, ja introverttius luokiteltaisiin työkyvyttömyyseläkkeelle päästettäväksi diagnoosiksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä samanlaista, olen jutellut pariin otteeseen, mutta mitään käsitystä hänen persoonastaan en saa vaan suojamuurit ovat valtavat. Koen että veti alkuun reippaamman roolia, ja nyt kärsii kun ei kehtaa pyytää lisää perehdytystä tehtäviinsä vaan kamppailee yksin oman päänsä sisällä. Sitten jos tukea tarjotaan, sanoo ettei tarvitse, ellei peräti valehtele että osaa jo. Proaktiivisuus työtehtäviin liittyvässä tiedonsiirrossa on heikko, eikä kykyä reagoida nopeisiin muutoksiin vielä ole.

Itse veikkaan pärjääjäsyndroomaa, huonoja kokemuksia aikaisemmasta työelämästä tai ahdistuneisuushäiriötä, koska kollegat yrittävät kyllä saada työntekijää mukaan. Jälkimmäiseen syyhyn ei voi oikein työnantaja vaikuttaa.

Pakkohan se on jossain kohtaa vielä koeajan sisällä on tarttua tähän. Mittareilla voidaan todeta että eristäytyminen vaikuttaa työtehoon ja lisää muiden työtaakkaa, kun ei tiedetä mitä hän ei vielä osaa, tai hoituuko delgoidut hommat.

Aloittaja muistaakseni kertoi että hän kokee kummalliseksi sen ettei yhteisiin rientoihin osallistu. Työnteosta ei ollut puhetta, muistaakseni.

Sinä leimaat varsinaisen työn suhteen yhteistyökyvyttömäksi.

On porukan tehtävä opastaa ja kertoa työasiat, viimeistään pomojen, asiallisesti.

Tässä aloittaja pääasiassa haukkuu henkilön luonnetta ja persoonan tapaa toimia.

Nämä seikat eivät ole irtisanomisperusteita, henkilöön liittyvissä syissäkin lähtökohta on jokin muu kuin tuollaiset joita aloittaja levittelee.

Siksi toisekseen uuden työntekijän solahtaminen vakioporukkaan voi kestää vuodenkin.

Oikein ihmisten haukkujat tässä aloituksessa koolla! Lapselliset vahtaajat. Mulla oli yhdessä vuoden pituisessa aikuiskoulutuskurssissa uskovainen, vilkaspuheinen luokkalainen, kurssinvetäjä uskovainen mutta eri lahkoa tuon kanssa. No, se oppilas otti mut silmätikuksi, ja kun se yksinhuoltajana ystävystyi hyvin sen Kalevi-open kanssa, niin kertoi sitten minua koskevat huolensa sille.... Päädyin sitten keskustelemaan "ahdistuksistani" helluntailaisen kanssa.....

Juu!

Vierailija kirjoitti:

Oon esihenkilönä kiinnittänyt 1994-2004 välillä syntyneiden työntekijöiden kohdalla huomiota siihen, että somessa jakavat aivan tolkuttoman paljon yksityiselämään (ja työnantajaankin) liittyvää tietoa, mutta eivät työpaikalla suostu edes kertomaan, onko lemmikkieläimiä.

Kertoo valtavasta epäluuloisuudesta koko työelämää kohtaan, ja yrittävät suojella itseään eriyttämällä työminän ja yksityisminän aivan liian kauas toisistaan. Itsehän sitä tällaisena X-sukupolven tätinä katsoo vähän surullisena, kun etenkin nuorella ihmisellä mm. rakkaussuhteet vaikuttavat kyllä todella paljon myös työssä pärjäämiseen. Ihmisiähän me kaikki ollaan.

Olisi kaikkien etu, jos työpaikalla voitaisiin pitää yllä luottamuksen ilmapiiriä niin, että työntekijä voisi esihenkilölle kertoa jos henk.koht.puolella on vaikeaa. Ei tarvitse avautua yksityiskohdista, ne eivät mua edes kiinnosta, mutta jos on vaikka kämppä menossa alta eron takia, niin tällaiset. Meillä ainakin voidaan joustaa työntekijän tilanne huomioon ottaen ihan ilman lääkärintodistustakin.

Tuo sukupolvi ymmärtänee että he ovat RESURSSEja, eli kulueriä joiden pitää tuottaa, ja hetkenä minä hyvänsä voi tulla potkut- joko oikeista tuta- syistä, tai sitten siitä syystä että jonkin pomon golf kaverin lapsi tarvitsee töitä- sitten tehdään pienet "tutat" ja organisaatiossa vähän muutetaan nimikkeitä ja paikka menee sitten sille golf kaverin lapselle. On ihan tervettä olla luottamatta, ja pitää asialliset välit, jos kämppä on menossa niin silloin siinä auttaa läheiset ja ystävät, ei se työpaikan esimies...

Muutenkin on tervettä eriyttää ja pitää sen työpaikan sellaisena että siellä ei omia murehdi, ja lomilla ei sitten töitä murehdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna olla rauhassa. Työpaikka ei ole sosiaalisten suhteiden luomista varten.

Riippuu alasta ja jos ei halua edistyä.

Esim vaimoni on kuljeusalalla töissä ja juuri sillä sosiaallisella luonteellaan hän on poikinut vakkari työpaikan itselleen plus hänellä on useita eri kontakteja tullut työnkautta minne hän pääsee tekemään keikkaa ihan milloin tahansa jos haluaa. Välillä tekeekin lomien aikana keikkaa useissa eri paikoissa. Pitää vaa huolen, että ajotunnit ei pauku.

Ja mitenkä tämä sosiaalisuus liittyy vaimosi ammatissa vaadittavien taitojen kanssa?